Kerron hieman viime päivinä aloittamastani harrastuksesta, oikolukemisesta Project Gutenbergille tai oikeastaan Distributed Proofreaderseille, DP. Ohjeissa neuvotaan, että yksi sivu päivässä olisi hyvä, mutta parissa päivässä olen lukenut 50, eikä se tehnyt tiukkaakaan. Skannauksen ja ohjelmien ajon jälkeen, tulos on hyvää, virheitä ei minun silmiini satu paljoakaan. Ei ole paljon muistettavaa käytännöissä niin, että jos ajattelet monimutkaisia oikolukumerkkejä, joita on jokainen nähnyt käsin tehdyssä oikoluvussa, unohda ne, niitä ei tarvita.
Rivit sekä oikoluettavassa tekstissä että ehdotuksessa ovat yhdenmukaiset, sanat ovat vastaavilla paikoilla kummassakin tekstissä, niitä ei saa mennä siirtelemään, rivinsiirtomerkit otetaan sitten pois automaattisesti ennen lopullista versiota. Tavutukset tosin on otettu pois rivien lopusta ja sana vedetty yhtenäiseksi. Siinä on joskus tosin mielestäni virheitä. Joskus tosin on ylimääräinen rivinvaihto ja olen uskaltautunut vetämään kaksi riviä yhteen, kun yksittäinen sana muodostaa epäjohdonmukaisesti oman rivinsä.
Huomasin, että pystyin joten kuten samalla kuuntelemaan radiota, senhän saa nettiradiosta samasta toosasta. Miehelle se on tietysti vaikeahkoa.
Tuon Dostojevskin Rikos ja Rangaistus -romaanin teksti on vanhasta käännöksestä, joten kielessä on vanhan leima - sitä ei muuteta, ei nykyään virheiksi nykyään katsottujakaan kohtia. Olen kyllä huomannut joitakin aitoja painovirheitä, jotka olen muuttanut, esim. ylösalas -kääntyneitä kirjaimia alkutekstissä ja jotakin muutakin pientä.
Jälki on oikeastaan niin hyvää, että on aina ilo, kun löytää virheen. On hassua, että iso mies kyttää pienenpieniä kärpäsen p:n kokoisia merkkejä, mutta toistaiseksi se tuntuu antoisalta. Ei saa olla liian luova, sopii tällaiselle ikävähkölle ihmiselle. Skannaus ja OCR-ohjelma ovat usein tulkinneet pienet sivun musteläiskät merkeiksi, ja sehän on mukavaa, kun ihminen silti on ihminen ja voittaa koneen joskus.
Kuvaruutua voi saada hieman isommaksi, sehän käy kaikessa muussakin tietokoneella, painamalla F11. Tekstiä voi suurentaa ja pienentää CTRL + hiiren keskipyörä tai CTRL + ja - , mutta mielestäni suuruus on optimaalinen. Teksti näkyy huonoilla silmillänikin ja 10 tuuman ruudulla.
Systeemiin on rakennettu pieniä porkkanoita, esim. 50 luetun sivun jälkeen avautuu mahdollisuus lukea myös toisen kierroksen kirjoja. Kirjathan oikoluetaan kaksi kertaa ja jälkikäsittelijä on sitten vastuussa ulkoasusta. Nyt tittelini on oikolukija, ei enää aloittelija. Titteleissä voi edetä, vastuuhenkilöksi vai miksi tuottajaksi esimerkiksi. Olen silti nähnyt Gutenbergin kirjoja, joissa on yhä painovirheitä, varmaankin niitä pujahtaa aina mukaan.
Historian tallettaminen sivu kerrallaan, kuten "maailman parantaminen" sivu kerrallaan tässä tapauksessa. Urakka on varmaan giganttinen, mutta jo nyt nettikirjoja on paljon maailmassa ja lisää tulee. Tosin nämä käännökset ja alkuperäistekstit ovat usein vanhahtavia, mutta arvonsa niillä on mielestäni. Yhden sivun oikolukeminen päivässä ei ole kuin muutaman minuutin työ. Jos laittaa sivun osoitteen helposti saataville selaimeen, oikolukuun voi pujahtaa missä välissä tahansa. Sitä paitsi tämä Rikos ja Rangaistus esim. on maailmankirjallisuuden perusteoksia, se antaa myös lukukokemuksen ja innostaa vaikka lukemaan koko kirjan. Ainakin englanniksi se on Gutenbergissä. Tämä DP-oikolukeminen on yksi netin suomista uusista mahdollisuuksista.
Yritin tällä saada jonkun toisenkin kokeilemaan. Tässä on tietenkin se ennakkoedellytys, että pitää uskoa ekirjaan ennen kuin lähtee edistämään tällaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti