Kirsi Virtanen

Satuin kuulemaan Kirsi Virtasen radiopakinan omavaraisuudesta. Virtasen Kirsi osaa antaa äidin kädestä. Useimmiten hän ihastuttaa, joskus vihastuttaa. Tietysti hän on ennakkoluuloinen ja esittää asioista vain yhden puolen, mutta se kai on edellytys sille, että joku jaksaa kuunnella ja havahtua. Rimanalitus oli silloin, kun hän joskus innostui salaliittoteorioista.

Tässä omavaraisuusasiassa hän oli osittain oikeassa. Samaa minäkin ajattelin aikoinani yhteisössä ollessani puhuessamme omavaraisuudesta. Koskaan se ei tietysti ollutkaan omavaraisuutta oikeasti. Se oli leikkiä. Aina oltiin valmiita turvautumaan yhteiskunnan turvaverkkoihin, ottamaan vastaan työttömyyskorvaukset ja muut, mutta ei oikein oltu valmiita antamaan yhteistä panosta, joka periaatteessa muodostuu ihmisten työstä ja veronmaksusta, ei edes ns. lähiyhteisön eteen . Varsinkaan nuoret eivät tajunneet mitään yhteiskunnasta protestoidessaan rahan valtaa vastaan. Toisten kokoon saamista rahoista oli kysymys.

Työnjako esimerkiksi ja kansainvälinen kauppa on vapauttanut ihmisen jatkuvasta raadannasta. Tilalle on sinänsä kylläkin tullut toisenlainen pakkotyö. Huippuunsa viety omavaraisuus vie tosiaan kaikki mehut, kuten Kirsi Virtanen niin kuvaavasti ja värikkäästi radiossa pauhasi.

Minusta ei sinänsä ole mitään väärää, että ihminen koettaa kompensoida vähiä tulojaan hoitamalla kasvimaataan ja keräilemällä luonnon antimia. Se antaa myös terveyttä liikunnan muodossa ja myös pelaa yhteiseen kassiin. Se on harrastus siinä kuin muutkin, ja harrastus saa maksaa. Voi saada tuoreita ja vähäsaasteisia kasviksia ja muita tuotteita. Jollakin tavalla senkin täytyy lisätä kansantaloutta. Pelkkä ostotavaroiden kiihkeä kuluttaminen ei voi olla ainoa autuus, jos on: kansantalouden arvot ovat väärin rakennettu.

Ja kun on kysymys poikkeustapauksista, sen yhteiskunta kestää aina. Marginaali-ihmiset voivat myös omalla tavallaan tuottaa, on paljon hyödyllistä työtä tehtävänä, työtä josta ei makseta suoranaisesti. Saattaa olla, että he pitävät yllä unohdettuja taitoja ja kokeilevat uusia taitoja, jotka voivat hyödyksi tulevissa kriiseissä. Kuinka esim, venäläiset olisivat pärjänneet ilman pieniä palstojaan ja luonnosta keräämistä.

Eri asia on, voiko sen asettaa yleispäteväksi säännöksi. Kuka silloin tekee asiat, joista maksetaan. Tosin tuotanto tapahtuu vähemmällä väellä ja enemmän konein ja ihmisille jää aikaa muuhunkin tai pitäisi jäädä. Ehkä pitäisi kaikin voimin keksiä tapoja, joiden avulla jokainen voi antaa panoksensa, vaikka kuinkakin pienen, yhteiseksi hyväksi.

Kolmas sektori on tärkeä. Käytännössä, minun tapaamani ekoihmiset eivät hirveästi tehneet asioita yhteiseksi hyväksi, mikä oli ratkaisevaa. Näin kuitenkin satoja maalle muuttavia "viherpiipertäjiä". Käytännössä heidän aikansa meni omien asioiden selvittelyyn ja päivästä päivään selviämiseen. Olisi tehty mitä tahansa, kunhan se vain olisi ollut myös jotenkin yleishyödyllistä, olisi riittänyt minulle. Jos todella tekee ahkerasti työtä, vaikka juuri sellaista, jota vastaan Kirsi hyökkäsi, ansaitsee täyden kunnioituksen - mutta minun kokemani käytäntö ei ollut sellaista. Ja katselin sentään sitä seitsemän vuotta ja olen seurannut jälkeenkin päin.

Sitä paitsi yhteiskunta myös marginalisoi ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä hyviä asioita, mutta eivät eri syistä saa. Työttömät, vammaiset, ikääntyneet esimerkiksi. Jos he toteuttavat jonkinlaista omavaraisuutta, siinä ei varmaankaan ole mitään pahaa.

Suuressa kansantaloudessa on selvästi rakenteellisia virheitä, jotka ovat johtaneet ympäristön huonontumiseen, turhaan ja vahingolliseen kulutukseen. Kansantalouden olisi kehityttävä sellaiseksi, jossa dynamiikka säilytetään, mutta jossa asiat ovat järkevämmin. Siinä saattaa omavaraisuudellakin olla osansa, kun kokeillaan miten asiat voisivat olla.

Joten, Virtanen oli taas kamalan yksisilmäinen, vaikka jossakin asiassa ihan oikeassa.