Oli helpompaa kuin mikään ladata netistä PDF-dokumentti ensin tietokoneelle ja siitä Bookeen -lukijaan. Että se sattui olemaan Hitlerin Mein Kampf englanniksi ei kerro mitään muuta minusta kuin, että olen kiinnostunut historiasta. Hitler sattuu olemaan ihminen, joka muovasi viime suosisadan historiaa enemmän kuin kukaan. Olen joskus, liian nuorena, sattunut selaamaan tuota teosta ja työntänyt syrjään käsittämättömänä ja ikävänä Ehkä nyt ymmärrys on hieman kasvanut.
Latasin myös oman salaisen tekstini lukijalle. Muutin sen word-dokumentista lukijalle sopivaan muotoon ilmaisohjelmalla, Mobipocket Creator. Jospa pystyisin nyt lukemaan uudelleen noita kipeänsuloisia muistoja. Tekstiä on sielläkin paljon, n.1500 sivua ja se kattaa monta vuotta elämästäni ekoyhteisössä. Se on ajalta ennen blogeja. Ekokylässä keksin kirjoittamisen, se alkoi luistaa. Aikaisemmin en ollut juuri itsekritiikiltäni saanut mitään paperille. Osaksi syynä oli kirjoittamisen helppous tietokoneitten astuttua elämääni. Käsin kirjoittaminen ei minulle käynyt, ei myöskään kirjoituskoneella kirjoittaminen. En pitänyt käsialastani ja koneella kirjoittaminen oli vielä lähes samaa, korjaileminen oli vaikeaa.
Ekokylässä kirjoittaminen tuli mukaan fyysisen työn lisäksi. Kirjoitin kotisivuja, pöytäkirjoja, esityslistoja, esitteitä, luonnoksia, yhdistyksen monenlaisia papereita. Tein Ekokylän Aviisia muutaman kerran ja kirjoitin siihen muutenkin monia juttuja, joita jotkut ekonaisista sitten sensuroivat. Sitä myöten kirjoittaminen laukesi ja kuvaan astui tuo monivuotinen Ekokylän päiväkirja, jota aloin kirjoittaa juuri ennen kuin naisystäväni jätti minut. Meillä ei ollut henkistä yhteyttä, olimme niin erilaisia, mutta nautin seksielämästä ja ensimmäisillä sivuilla suren sen hiipumista, muutama fantastinen yhdyntä oli vielä jäljellä.
Olen löytänyt netistä niin paljon hyviä tekstejä, että aion ladata lukulaitteelle niitä lisää tuon helppouden innostamana. Laitteelta on kuitenkin paljon helpompi lukea kuin PC-bookilta, jolla ei nimestään huolimatta ole kirjan helppoutta, mikä tuolla lukulevyllä, läsplattanilla, on. Lukulaitteiden aika on tulossa, vaikka vanhempi sukupolvi paneekin lujasti vastaan. Se voi tietää lukemisen renesanssia.
Sisar toi mukanaan muutaman lehden ja löysin talosta ison määrän glossy-pintaisia, maalaisromantiikkaa tihkuvia lehtiä, jotka varmaankin varakas, ex.vaimoni on ostanut. Gård&Torp on paras, mutta on myös Allt i Hemmet, Hus&Hem, Gods&Gårdar, Hem&Antik, Elles Interiör. Niissä on kaikissa viehättävää pohjoismaista henkeä. Parhaiten makuuni kuitenkin sopii hienosti uusiutunut Tidningen VI. On yksi uusikin lehti
Axess, josta sisareni on puhunut, mutta jonka nimeä en koskaan muistanut. Pitääpä tarkistaa netistä, millaiset nettisivut sillä on. Se vaikuttaa korkeatasoiselta. Yksi jonka muistan on Moderna Tider, se oli finanssimies Jan Stenbäckin rahoittama, Stenbäck kuoli. ..Axess on tunnetun liikenaisen
Antonia Ax:son Johnsonin rahoittama.
Sisar ei ollut ollenkaan innostunut lukulaitteesta, hän ei yleensäkään innostu asioista, jotka menevät hänen elämänpiirinsä ulkopuolelle, hänellä itsellään on kirjastoharrastuksensa ansiosta lähes rajaton mahdollisuus korkeatasoisiin uutuuskirjoihin. Hän on takuulla ihmisiä, jotka lukevat kirjoja siististi, ei voileipiä kirjanmerkkinä. Hän sanoi taas, kuten olen hänen kuullut sanovan viimeiset vuosikymmenet, että vanhemmiten aika tuntuu menevän liian luja, se on liian kallista tuhlattavaksi viihteeseen. Olen tietenkin samaa mieltä periaatteessa. Hän lukee vain parhaita kirjoja. Se on totta, mutta hirveän suurta sivistävää vaikutusta en ole tuosta kulttuurin parhaimpien tulkkien kanssa jalostavasta seurustelusta kuitenkaan havainnut. Jonkin verran toki.
Hän ja ex.vaimoni olivat lähteneet kesken kaiken pois Dramatenin
Onkel Vanja -esityksestä. He eivät halunneet oppia. Uskon, että esitys saattoi olla ala-arvoinen, mitä myös johtavien päivälehtien
teatteriarvostelijat olivat sanoneet, mutta ehkä esityksestä olisi silti voinut jotain oppia, kuten aion oppia Mein Kampfista, olematta ollenkaan samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Samasta syystä olen ottanut blogilistalleni kirjoittajia, joiden kanssa en ole ollenkaan samaa mieltä. Jos pitää saada aina vain vahvistus sille, mitä tietää ja uskoo, eihän se ole luovaa ja uuden oppimista. Minusta pitää pystyä pohtimaan asioita monilta kanteilta. Tuon ohjauksen oli tehnyt Dramatenin oppilaskoulun teatteritaiteen professori, joten ehkä hänelläkin on jotain kanttia.
Lukemista siis riittää. Sisareni laittoi mielestään herkullisen sienipiirakan, mutta sen täyte oli mielestäni ihmeellistä mässöä, ei suorastaan pahaa, muttei hyvääkään. Söin kohteliaasti enkä aio sanoa arvostelun sanaa. Tytär oli illalla viimeistä kertaa treenaamassa junankuljettamista ennen uutta teoriaosuutta Hallsbergissa. Tytär oli vedonnut miehensä puolesta, etten pakenisi mökkiin, ja olin luvannut, mutten jaksanut pitää lupaustani. Oma rauha ja väsymys vei voiton. Tänään vietetään vielä minun syntymäpäiviäni, jotenkin se pitää kestää, onhan kallista viiniä ja shampanjaakin.
Eilen oli loistavan aurinkoinen ilma. Kävelimme sisaren kanssa palan matkaa, saatoin hänet kotiin ja lähdin uudelleen kävelylle. Minun piti saada kävellä yksin ja väsyä kunnolla. Näin tv:stä Vetenskapsmagasinetista ohjelman, jossa puhuttiin uudesta ihmelääkkeestä: D-vitamiinista. Harvardin professori väitti, että suositukset pitäisi viisinkertaistaa. Kalaa pitäisi syödä joka päivä, jos aikoisi sen määrän saada ruoasta. Auringossa kohtuullisesti oleskeleminen lienee paras tapa saada noita määriä. Täällä kalan syöminen on vähäistä ja sekin on lasten takia etupäässä kalapuikkoja. Kaipaan Kemiön Osuuskaupan jokaviikkoista kala-autoa, sen rasvaa tihkuvia lohipalasia, muikkuja ja tavallista kalasoppaani, joka on tehty lohen päästä ja evistä ja nahkasta sekä osasta kalan lihaa. Omega3-tabletit, joita erehdyin tilaamaan vuosi sitten, jäivät kotiin. Nyt ne olisivat tarpeen.
Olemme kyllä sisaren kanssa yhtä mieltä, että tyttären perheen ruokakomennossa olisi parantamisen varaa. Mukana on liikaa prosessoituja ruokia vaikka perusta on ihan terve. Sisarellani ja minulla on kyllä hieman eri mielipiteet siitä, mikä on maistuvaa. Joskus hänen ruokansa ovat kummallista mössöä, jota hän itse ylistää. Joskus kyllä ja useimmiten hän tekee maistuvaa sapuskaa. Hänen korppunsa kelpaisivat vaikka minkä herkkukaupan valikoimaan. Hän on onnistunut itse pääsemään eroon tupakoinnista, jo vuosia sitten, ja laihtumaankin. Hän kävelee säännöllisesti ja on ikäisekseen hyväkuntoinen vanha rouva.
Hän kysyi, enkö lähtisi käymään Jämtlannissa ja laittaisi samalla vähän tietokonetta kuntoon. Siinä on näytössä jotain vikaa, mitä en ymmärrä, se näyttää vain osan nettisivusta ja loput on scrollbarien takana. En tiedä edes osaisinko sitä muuttaa. Hänellä ei ole yhtään sellaista ystävätärtä, jolla olisi poika tai lapsenlapsi, joka osaisi käydä laittamassa vanhan naisen tietokoneen kuntoon. Hän ei myöskään surffaile, mutta maksaa kallista Panda-virusturvaa.Olen sanonut, että hän ei sitä edes tarvitsisi, sillä viruksen tarttuminen niiltä harvoilta sivuilta, joilla hän sattuu käymään, on käytännössä mahdotonta. Ilmainen virustorjunta riittäisi, varsinkin kun nykyään selaimet pystyvät itse torjumaan virushyökkäyksiä.
Tuo virustorjunta on hänelle henkinen turva, sillä sisareni uskoo yhä vakaasti, että häntä vakoillaan Ruotsin turvallisuusviranomaisten toimesta, ja pahantahtoinen turvallisuuspalvelu mielellään saastuttaisi hänen tietokoneensakin.. Puhelimesta kuuluu outoja ääniä, kaikuja ja kilahduksia, mikä meidän muiden mielestä on vain norrlantilaista tyyliä. Hänen pitäisi kutsua Telia ja vaatia kunnolla käyttäytyvää puhelinta. Luulenpa, että tuo kaikki on sisareni ns. elämänvalhetta, joka meillä kaikilla on. Kuvittelemme olevamme jotain tärkeämpää kuin olemmekaan. Luulen muuten, että tuo elämänvalhe on jonkun ruotsalaisklassikon, runoilijan lanseeraama ja aion tarkistaa netistä, kunha siihen pääseen. Mieleen tulee nimi Birger Sjöberg. On vaikea uskoa, että SÄPO tuhlaisi resurssejaan vanhaan rouvashenkilöön vuosi vuoden jälkeen, vaikka toki Ruotsikin on ollut paranoidinen maa. Veljeni oli kuulemma sanonut, ettei hän usko. Toinen veljeni on jo syvällä dementiassaan, ettei hän ehkä enää ilmaise tällaista. Vanhempi veljeni on kuulemma hiljainen, koska häntä hävettää aloittaa jokin lause, koska se niin usein katkeaa. Hänen liikkumisensakin on kuulemma huonontunut ja hän oli kaatuillut pihalla.
Jos matkustaisin Östersundiin, sanoin kiellolleni syyksi, että se maksaa liikaa, - joutuisin istumaan pöydän ääressä, tuijottamaan sisartani kasvoihin ja seurustelemaan liiaksi. Minä kaipaan yksinäisyyttä ja parinkin päivän pakkomeno olisi liikaa. Tuollainen isosisko on silti mukava olla olemassa. Hänestä voi tehdä pilaakin.
Hänellä on myös paljon +puolia. Hän pitää seurustelusta, pelaisi vaikka loputtomiin seurapelejä ja joisi viiniä. Kirjoista hän ei oikeastaan osaa keskustella, en sano että minäkään.
Aioimme lähteä tänään kuuntelemaan Västeråsissa suomenruotsalaisten vieraana luennoivaa Herman Lindqvistiä, mutta sisareni ei miehestä pidä, koska hän ei ole tarpeeksi syvällinen, kåseeraa ja käyttää journalistisia temppuja, jotka sisar sanoi tunnistavansa ammattilaisena. Hän kertoi, että kustantamo joutui vetämään yhden Lindqvistin kirjan markkinoilta, koska siinä oli liikaa virheitä. Mitä sitten? Hermanni on sympaattinen historian popularisoija, josta olen aina pitänyt. Hänen kirjansa ovat hyviä. Päätimme kuitenkin, ettemme lähden, koska juhlat on parempi pitää tänään ja huomenna vapaata.
Soitimme Salaan naispuoliselle, iäkkäälle serkullemme, varmaan jo liki yhdeksänkymppiselle, joka tuli Ruotsiin jo 50-luvulla ja toimi sairaanhoitajana. Hänen viisi suotta vanhempi miehensä, Adils, oli rautateillä ja on viime aikoina ollut jo huonommassa kunnossa. Ehkä olisi viimeisiä tilaisuuksia tavata sympaattinen pariskunta. Heidän puhelimensa ei tosin vastannut, mutta yritämme uudelleen ja menemme huomenna, jos se sopii. Irja ehti olla mukana sodassa jossakin tehtävässä ja he saavat Suomen valtiolta kuntoutusmatkoja mm. Naantalin kylpylään, saattavat olla sielläkin. Olemme pitäneet yhteyttä ja Irja-serkku on sukurakas. Heillä on kaksi tytärtä ja lapsenlapsiakin.
Lähdin varhain aamulla vähän kuin salaa kävelylle itsekseni. Menin mökin takana olevan muinaislinnan kautta polkua pitkin. Sieltä aukeni aamuauringossa huikean kaunis näköala. Järviä on ainakin yli puolessa maisemaa ja syksy on maalannut maiseman väreillään. Promenadin jälkeen taivas menikin pilveen, mutta aamu oli aisteja huumaava.
Huomasimme tyttären kanssa, että Ica Maxi mainostaa halpoja SanDisk muistikortteja. Tarvitsemme niitä kumpikin ja voimme ostaa useita. Yhden Gigan kortin hinta on vain n.10 €. Ruotsin kruunuja on nykyään helppo muuntaa euroiksi, kun ottaa pois yhden nollan (numeron).
Vävy nauroi kippurassa, kun velipuoli oli tehnyt
Bollywood-filmiin sijoitetun vitsin, jossa teksti käsitteli ihan muuta. He varmaan naljailevat veljellisesti toisilleen. Veljellä on Porsche ja se on varmaan yksi syy. Molemmat ovat automiehiä ja perheenisiä ja ovat aikuisiässä vasta löytäneet toisensa. Tuo videogeneraattorilla tehty filmi varmaankin sitten löytyy You Tubesta, vävy käyttää muutenkin paljon sitä ja näytti mm. eilen pojilleen sieltä piirrettyjä. Itse en tuohon palveluun ole vielä kovin perehtynyt, mutta senkin aika tulee.
Linkkejä:
Liitä
flickr -kuvia esim. blogiisi
Mein Kampf englanniksi, pdf
Pirate CoelhoMiljoona digitaalista
kirjaa, vaikuttaa intialaiselta, en ole tutkinut, miten toimii ja toimiiko
Vääriä diagnooseja-palvelu
just-to-do lista, kirjaudutaan gmailin tunnuksilla
