Lisää sanakirjoja

Haloin puita, mutta lopetin ajoissa, etten olisi tullut kipeäksi. Illalla olinkin sitten aivan raihnainen, sillä käänsin kasvimaan ja kävin pyörällä yli 10 km:n päässä karpalossa, vaikka niitä heikosti onkin.

Vierastan vähän tien vieressä olevaa puutarhaa. Ennen vanhaan varsinkin, kun lyijyä oli bensassa, ei siellä kasvavat olisi sopineet syötäviksi. Tämän päivän tilanteesta en tiedä. Päärynäpuukin on ihan tien vieressä. Kasvimaalla on terapia-arvo lähinnä tyttärelle. Ei hän ole näyttänyt sitä ennättäneen tänä kesänä. Ehkä seuraavana, kun hän on jo vakaa rautatieläinen.

Nyt on sitten ensimmäinen kerta, kun vien lapset hoitoon itsenäisesti. Kohta nähdään, viivyttelevätkö ja kiukuttelevatko he. Eilen toinen valitti huonovointisuutta, saattaa olla että hän on tänään sairas.

Eilen kirjoitin sanakirjoista. Huomasin, että suomeksikin on netissä synonyymisanakirja, jota en ole ennen huomannut. Ehkä se on aika uusi. Tuttu on Ilmainen sanakirja, jota kehiotetään myös käyttäjävetoisesti. Sielläkin on määritelmiä ja voi kääntää eri kielille. Myös wiktionary on melkoinen sanakirja. Suomenkielinen wikisanakirja on täällä. Samalta sivulta löytyy tietoa muista wikipedian sisarhankkeista, jotka ovat todella kiinnostavia. Esimerkiksi lajeista kertovat wikispecies ja wikikirjasto, missä on oppikirjoja ja oppaita. Esimerkkinä päivän kirja Suomen Luonnosta lapsille.

Netistä löytyi myös kielisanakirjoja muitakin: Online English to Finnish (plus kaikki muut kielet) ja Suomen virtuaaliyliopiston Efendi-sanakirja.

Tuo kuvan google -logogeneneraattori löytyy täältä.

Tuttu luokka, uudet asukit

Jätin lapset esikouluun ja päiväkotiin, vaikka sellaista ei virallisesti olekaan kuin daghem vaan kaikki on förskolania. Vanhat nimitykset istuvat. Kaikki meni oikein hyvin, tosin tänä aamuna äiti oli vielä huolehtimassa vaatteista. Päiväkodissa muuan pieni tyttö tuli halaamaan ja pussaamaan Valteria, hän on näköjään pidetty. Hän on lopettanut siellä olemisen, koska on esikoulussa. Velipoika on siellä yksin.

V. käski minun tulemaan mukaan. Olin samlingissa, jossa lapset istuivat piirissä lattialla. Luokka oli sama, jossa minulla on ollut joskus luokka. Koulussa on kuulemma jäljellä vain yksi opettaja minun ajoiltani. Lekisfröken oli tutun näköinen. Ihmeteltävän rauhallisesti lapset olivat ja kun yksi ei ollut, hänet otettiin heti ulos. Harjoiteltiin mikä viikonpäivä on ja otettiin viikon kirjain, joka oli g. Minun ei tarvinnut hävetä, että lapsenlapseni olisi ollut levoton.

Eilen illalla lapset olivat niin meluisia, että hirvitti. Ymmärrän kyllä, että heillä on toisistaan seuraa ja poikien pitää saada purkaa energiaansa. Siinä he ovat kyllä ilmiömäisiä. Tietysti olisi ollut kiva, että he rauhoittuisivat joskus päiväsaikaankin vaikkapa lukemiselle, kuten heidän äitinsä kanssa oli mahdollista. He ovat hiljaa tv:n ääressä, mutta heitä vaivaa sama levottomuus kuin useimpia muitakin lapsia. Sellainen hiljainen ja rauhallinen miettijätyyppi on kai poikkeava näinä aikoina. Sellainen jonka kanssa voisi tutkia luonnon ihmeitä esimerkiksi.

En jaksanut jäädä pidempään, sillä nyt saan olla rauhassa. Aion ryhtyä halkomaan sitkeitä koivupölkkyjä, joista on paljon lämpöarvoa kadonnut.

Ruotsissa on ilmestynyt jo toista vuotta Språktidningen, joka on kuvitettu ja hyvälle paperille painettu. Siinä on mielenkiintoisia artikkeleita. Löysin myös hyviä sanakirjalinkkejä lehden sivuilta. Ruotsissahan on mielestäni erinomainen englannin ja ruotsin välillä Tyda -sanakirja, joka toimii selaimessa. Tässä on monia kiinnostavia linkkejä. On olemassa mm. kansan synonyymisanakirja. Språkrådetin alainen on myös suomenkieltä Ruotsissa vaaliva Kieliviesti, jossa on jotain aineistoa netissäkin, sanalistoja ainakin.

Linkeistä löysin myös toisen synonyymisanakirjan.

Löysin myös itselleni uuden kokoelman ekirjoja, englanninkielisiä klassikoita 14571 kappaletta, joita luetaan selaimessa, jolloin voi käyttää ilmaiseksi ja näppärästi esim. Firefoxin lisäosaa, Qtl, jossa sanaa klikkaamalla saa selityksen. Palvelu on ainakin tässä uudessa koneessani vähemmän häiristsevä. Sen saa helposti pois päältä. Toisella koneellani oli tendenssinä, että jos se oli päällä ja klikkasi sanaa, tulikin häiritsevä selitys. Samoja kirjojahan ne ovat, mitä Gutenbergissäkin, ja sieltäkin niitä voi lukea ja käyttää sanakirjatoimintoa.

Liian kiltti poika

Olin mukana katsomassa, kun vanhempi lapsenlapsi oli pelaamassa sählyä. En olisi oikeastaan halunnut, mutta hän pyysi. Voimistelusaleista tulee mieleen ikäviä muistoja. En itse ollut erityisen hyvä missään, motoriikka oli huonoa, enkä ollut hyvä pallopeleissä. En ainakaan niistä nauttinut, yhteentörmäyksistä ja sähläämisestä. Koetin Keuruullakin olla joskus mukana aikuisten peleissä, mutta huomasin, ettei se ole minun heiniäni. Olin kyllä hyvässä kunnossa ja jaksoin juosta. Isojen lihavuorten yhteentörmäyksessä tulee pahaa jälkeä, silmälasit vääntyvät jne.

Poikakaan ei tunnu olevan mikään pelaajatähti. Kun lapsia pelautettiin, ei hänellä ollut sellaista etuilun meininkiä, jota vaaditaan. Meitä hävetti myös, kun hän aivan selvästi löi monta kertaa omaa maalia kohti. Yritimme sanoa, mutta hän huitaisi sen pois. Hän oli saanut jonkinlaisen väärän käsityksen. En viitsinyt sanoa siitä, sillä tärkein on kuitenkin pelaamisen ilo ja liikunta. Hänen isänsä kyllä sanoi. Juuri tuosta syystä en olisi halunnut mennä, enkä varmaan menekään enää.

Ensi viikko ei olekaan mikään työläs. Minun tehtäväni on vain jättää lapset paikkoihinsa, eikä periaatteessa muuta. Heidän isänsä hoitaa loput. Lapset saavat olla pitkän päivän hoidossa. Aion ehkä mennä seuraamaan, sillä onhan pojan esikoulu samassa rakennuksessa, missä olen itse ollut töissä. Aion kurkistaa, onko jäljellä ketään entistä kollegaa. Ei ehkä, sillä kun ajattelen, he olivat yleensä minua vanhempia ja ovat kai eläkkeella. Muutenkaan ei tuttuja kylällä näe. Kaikki ovat uutta sukupolvea.

Tämä päivä meni vähän hukkaan. Ehdin kyllä kävelylle Östersjön ympäri ja sehän kuulostaa reippaalta ja tiivistää myös ikkunat. Pitkä aika meni, kun yritin turhaan saada tv-kuvaa näkymään. Oli ostettu digitaalinen antenni, joka ei ollut mistään kotoisin. Kokeilin lainata talosta pientä haravaa, jolla kuva oli erinomainen, sillä tv-masto on järven takana. Antennina kävisi varmaan ihan pieni, sellainen joka on mukana paketeissa, joissa ostetaan tv-vastaanotin vaikkapa kannettavaan.

Lauantain annos

Tuulee, mutta ei tällä kertaa luihin ja ytimiin ja mökkini sisään. Viime talvena meinasi tulla holotna, kun oli pakkasta ja tuuli. Valo näkyi sisältä ulos oven raosta, mutta ei näy enää, sillä hankin tiivistettä, jonka niittasin kamaniin. Ovi on vähän vääntynyt, mökki on saattanut hieman painua vinoon. Uskon, että siellä pärjää nyt pakkasillakin. Olen pärjän nytkin, mutta kylmä oli. Nyt voin kiivetä kerrossängyn yläpetiin pahimmilla pakkasilla, lämpö nousee ylös.

Tytär kertoo pärjäävänsä ihan hyvin. Hänellä on päätä ja opiskelukokemuista ja pystyy pänttäämään kansiollisen tietojan, virallisen kokoelman junaturvallisuuden sääntöjä. Koulutus on tiivistä ja kokeita on. Seuraavalla viikolla, ei vielä alkavalla, hän pääsee jo veturiin, ei yksin ajamaan, mutta harjoittelemaan kokeneemman kanssa.

Ensi viikolla minun pitää viedä lapset päiväkotiin ja esikouluun ja myös hakea. He hidastelevat, enkä tiedä saanko aikataulut pitämään. Sitten laitan vielä ruokaa ainakin päivällä. Lapset ovat kronkeleita syömään. Oli heidän äitinsäkin aikoinaan, mutta minä en ollut mikään erityinen ruoanlaittaja. Nyt tytär saa maistaa omaa lääkettään, kun omat lapset kränäävät, vaikka tytär onkin loistava ruoanlaittaja. On sovittu, että lapset saavat olla tunnin pidempään, kun minä olen vastuussa.

Tässä on muutamia perinteisiä linkkejä:

Linkitin joitakin aikoja sitten Jingiin, erinomaiseen kuvankaappausohjelmaan. Eräs IT bloggaaja kehuu sitä, mutta suunnittelee palaavansa takaisin toiseen vastaavaan, koska se syö vähemmän resursseja.

PikiWiki vaikuttaa mukavalta

Tällä palvelulla voit tehdä kirjoituskoneen tekstiä muistuttavan, liukuvan tekstin, myös ääkköset.

Paperintaittelun avulla muodostuvia kirjeitä.

Piirroksia sosiaalisessa palvelussa.

Luo omia pelejä. En ole tutkinut, mutta vaikutti kivalta.

Kokeile naamakuvalle erilaisia kampauksia.

Sanoista taidetta. En myöskään ole kokeillut, mutta vaikutti kivalta, kun muistaa vastaavan wordlen.

Tee taidetta kuvista, mm. mosaikkia.

Artcyclopedia Sieltä kuvien rajaamisen työkalu.

Erikoinen piirrostyökalu, katso mitä toiset ovat saaneet aikaan.

Tieteellinen kalkulaattori, yksi monista.

Hyvää ja pahaa

Näimme ketun eilen pihallakin. En nyt tietenkään yhtä kettua pelkää, mutta kieltämättä taas yöllä tuntui hieman orvolta mennä rappusille, kun kettu jo melkein tuntui kantapäissä.

Sain ensimmäistä kertaa katsottua tv:tä majassani ja silloinkin Suomen kanavaa. Siellä oli kiivasta keskustelua Kauhajoen tapahtumista, mitenkä muutenkaan. Oikeastaan tuntuu siltä, että tällaiset tapaukset kiihottavat meitä, väkivaltapornoon tottuneita. Emme ihan oikeasti osaa surra surevien mukana ennen kuin tapaus on mediassa tuotu lähelle. Aikaa myöten ampujan henkilökuvaa kirkastetaan, uhrit jäävät sivuun; vaikea muuta olisikaan kuvitellakaan. Ehkä se kuuluu myös psyykkiseen terveyteen, että jatkamme elämäämme. Väärin muuten olisikin. Mielenterveydeltään herkemmät tietenkin järkyttyvät. Koulumaailmassa eläville tästä on varmaankin suurta stressiä.

Mielenkiintoista myös tuo valokeilan kohdistuminen Ihmisvihaajien yhteisöihin. Ehkä pitäisi liittyä Irc Galleriaan, jotta voisi lukea, mitä siellä sanotaan. Itseänikin misantropia puhuttelee siinä mielessä, että mielestäni ihminen kykenee tekemään, mitä ajattelemattomampia ja julmempia tekoja kaiken hyvän ja kauniin ohella. Tämä tapaus vahvisti käsitystäni. Koko ihmiskunnan historia kaikkine sotineen ja väkivallantekoineen ei todellakaan anna aihetta optimismiin. Nuo terrorimaiseen väkivaltaan ryhtyneet nuoret miehet ovat saattaneet olla mukana yhteisössä, mutta se ei suinkaan tarkoita, ettäkö kaikki muut olisivat rikostovereita.

Wikipediassa ei ole googlen mukaan tällä hetkellä suomenkielistä artikkelia misantropiasta. Ruotsiksi on lyhyt, tynkäartikkeli. Englanniksi löytyi pidempi artikkeli. Mielestäni kristinusko, ainakin luterilaisuus on misantropistista, puhutaanhaan siinä ihmisen perisynnistä, joka tarkoittaa juuri hänen viehtymystään tehdä sitä, mikä on syntiä ja pahaa. Joten hyvässä ja kunnioitetussa seurassa Irc Gallerian nuoret ovat.

Tullaan myös vanhaan tuttuun hyvän ja pahan ongelmaan. Mielestäni on meissä kaikissa asuvat molemmat, ne kuuluvat yhteen. Hyvää ei ehkä olisikaan ilman pahaa ja kummatkin ovat useinkin varsin suhteellisia. Mielestään hyvää asiaa ajaneet ovat syyllistyneet äärimmäiseen pahuuteen kautta koko ihmisen historian. USA:n suru kääntyi tuhansien oman maankin kansalaisten kaatumiseen taistelukentällä puhumattakaan sadoista tuhansista Irakin uhreista. Hyvä kääntyy pahaksi ja päinvastoin. Ehkä tuo diabolisuus on ihmisyyttä olennaisimmillaan. Haluamme ekää hyvää elämää, mutta samalla turmelemme itsemme ja ympäristömme.

Sirkus oli hauskaa

Olipa kiva käydä sirkuksessa lastenlasten kanssa ja ennen kaikkea seurata heidän ilmeitään ja innostustaan. Sirkuskin oli hyvä. Siitä on jo kauan kun olen viimeksi sellaisessa ollut. Nykyään ei ole eksoottisia eläimiä, oli tosin kaksikyttyräisiä kameleja. Eläimet olivat hellyttäviä. Koirat, kissat, kyyhkyset, vuohet, hevoset ja nuo kamelit. Isoimman kamelin hyllyvät suupielet naurattivat, kun eläimet ravasivat maneesia ympäri.

Taiteilijat olivat taitavia ja sympaattisia. Huumori oli tärkeässä osassa.

Tänään koulut ja päiväkodit ovat kiinni. Niillä on kai opintopäivät. Vävy on vilustunut. Hän ulkoilee niin vähän, että sairastuu helpolla. Hän kävi Västeråsissa ostamassa erityistä chihzun muonaa, johon tämä chihzu on myös aivan hulluna. Se petkutti minua kolme kertaa tänä aamuna. Vein sitä ulos pissille, mutta se ei suostunut pissille. Vasta kolmannella kerralla tepsi ja sain neitokaisen tekemään, mitä siltä odotetaan.

Yöllä heräsin ja arvasin, että kettu on kuistilla. En uskaltanut mennä pissille, koska ajattelin, miltä tuntuisi jos yhtäkkiä kantapäissä tuntuisi ketun kuono. Aamulla kengän pohjallisella oli ketun ulostus, joka onneksi oli kuiva ja helppo nakata pois.

Kärrään aurinkoisena päivänä puita kellariin. Pojat eivät kauaa ulkona viihtyneet- heidän isänsä oli käynyt ostoksilla Burger Kingissä, jossa on paljon maukkaammat ruoat kuin McDonaldsissa. Hampurilainenkin on suorastaan herkullinen. Suomessa ei taida vielä tätä ketjua ollakaan.

Rakenteellisesta väkivallasta

Kirjoitin toiseen blogiini suomalaisen yhteiskunnan rakenteellisesta väkivallasta, joka purkautuu sitten tällaisina väkivallantekoina. Yhteiskunnan vika on toisaalta kovin epämääräinen käsite. Kaikkea ei voi hallita, on ehkä perimmäinen asia. Koulukiusaamisen yleisyys saattaa johtua koulun luonteesta, joka on suorituskeskeinen ja pitäytyy tiukasti vaatimuksiin. Yritetään olla liian hyviä, kun sen sijaan pitäisi antaa aikaa, pitää hauskaa sellaisella tavalla, mikä kiusaa kyllä aivosoluja eikä ole pelkästään ajanvietettä. Struktuuri voi olla ennalta arvaamattomassakin. Koululaitoksen vika on liioissa vaatimuksissa ja niiden ulkokohtaisessa noudattamisessa.

Työelämässä on paljon rakenteellista väkivaltaa, siitä kertovat loppuunpalamiset ja työpaikkakiusaamiset. Palkattua työtä tai sellaista millä on statusta. Työtä olisi vaikka kuinka paljon Suomenmaassa.Tekijöitäkin olisi, mutta ei ole osattu organisoida miten tuota välttämätöntä työtä tehtäisiin, vaikka se ei olisikaan markkinataloudellisesti kannattavaa -aluksi.

Ikkunaiineksen blogissa, jonka kiivaan keskustelun herättänyt merkintä oli aivan naiivi: puhuttiin tappajan kylmistä silmistä ja vastuu sälytettiin kodille: kirjoittaja onkin pitkäaikainen opettaja, ja opettajien keskuudessa syytetään koteja yleisesti, kun ei ymmärretä, että nuoret ovat suurimman osan ajasta koulun vaikutusvallassa ja se säätelee myös vapaa-aikaa, sillä se on rentoutumisesta tuosta työksi koettavasta piinasta. Tietysti kodeissakin on vikaa, mutta kaikki eivät osaa. Olosuhteet ovat ylivoimaisia.

Panu intoutui lempiaiheeseensa ja traumaansa koulukiusaajien nujertamisesta väkivalloin. Akuutissa tilanteessa väkivaltaa tarvitaan, siihen on meillä jokaisella oikeuskin, mutta sen jälkeen, näin vahvan todistajanlausunnon edessä, minkä Panu antaa, on sanottava, että koulu on epäonnistunut, kun ei ole onnistunut paremmin koulukiusaamisen pysäyttämisessä. Väkivallattomiin menetelmiin on olemassa jo malleja, jos ei Suomessa, niin muaalla. Juuri tuo koulukiusaamisen kukoistaminen on iso pala rakenteellista väkivaltaa, josta kirjoitin.

Työelämän, toimeentulon ja syrjäytymisen ongelmat ovat toisia rakenteellisen väkivallan lähteitä ja mekanismeja. Laman aikana tuhannet saivat sieluunsa haavoja, vain aikuisuus on estänyt laman uhreja menemästä eduskuntatalolle ammuskelemaan.

Historiasta Suomessa on paljon muitakin rakenteellisen väkivallan purkamattomia solmukohtia, mistä kirjoitetaan oivaltavasti mm. Finnsanity Blogissa. Sukupuolten välisiin suhteisiin liittyy rakenteellista väkivaltaa, -mm. siinä, että naiset joutuvat yhä edelleen suurimpaan vastuuseen kodista. Seksuaalisuhteisiin on vaikea puuttua, mutta on selvästikin myös rakenteellista väkivaltaa mm. tuossa Panun toisessa lempiajatuksessa: nuorten nörttimiesten seksin ja sopivien samanikäisten seksuaali- ja läheisten kumppanien puute. Naisten ja miesten arvot ovat liiaksi erilaisia, monet nuoret naiset suuntautuvat pintaglamouriin ja alfaurosten etsintään. Mutta siihen on todella vaikeata vaikuttaa. Toisaalta on suuri joukko tavallisen näköisiä nuoria naisia, joilla ei käy flaksi heilläkään. Ulkonäkö ja pinta on tärkeää myös nuorille miehille. Syytä sysissä kuin sepissäkin.

Eräs rakenteellisen väkivallan pulmia on myös hallitsematon maahanmuutto. Vihreälle oksalle päässyt eliitti on sisäistänyt sinänsä oikeat arvot heikompien auttamisesta ja maapallon globalisoitumisesta, mutta on väkivalloin ajanut ylitse sen kansanosan, joka kokee olevansa unohdettu ja yliajettu, joka juuri on rakenteellisen väkivallan kynsissä ja kokee olevansa umpikujassa ja elävänsä vajaasti. Globalisaatio on hyvä ja väistämätön asia, mutta maahanmuuttoa on hoidettava demokraattisesti ja ottaen huomioon oman maan vähäosaiset.

Aurinkokeräin

Yöt ovat kosteita ja päivät lämpimiä. Kiukkuisia sääskiä on ollut kimppuun hyökkäämässä. Olin aivan poikki, kun käsin etsimässä karpaloita. Paljon vaivaa ja vain vähän tulosta, pari litraa. Kaikki entiset paikkani olivat tyhjiä. Jätän karpalon metsästämisen melkein tähän. Nyt voin ilahduttaa sisartani, koska on niitä hinkillinen. Hänelle on tärkeää, kun voi tarjota karpalojäädykettä vierailleen.

Eläkeläiset olivat mukavia tuossa Ruotsin suurimmassa Suomi-seurassa. Siellä on kerran viikossa vapaaehtoisvoimin valmistettu ruoka ja se oli älyttömän hyvää, sienikastiketta ja jauhelihapihvejä. Toimitila on Mälaren rannalla ja siellä on myös kuuluisa rantasauna. Naisten ryhmä oli voimistelemassa ja miehet olivat pelaamassa boulea.

Pidin pienen esityksen netti- ja tietokoneasioissa, mutta luulenpa, että väki on jo hieman liian vanhaa kiinnostuakseen todella. Harrastuksia on paljon. Eläkeläisellä ei ole liikaa aikaa. Varapuheenjohtaja aikoi ottaa mahdollisen kurssin puheeksi johtokunnassa ja sanoi mahdollisesti voivani kurssia pitää. Ihan mukava oli siellä käydä. Ostin samalla matkalla uudet housut, joten olen ihan siistin näköinen.

Vasta tänä aamuna luin lehdestä Kauhajoen murhenäytelmästä. Poliisin toiminta herättää kysymyksiä. Jollakin tavalla tuntuu, että Auvisen teko, jolla hän päästi pahat henget pullosta, vaikuttaa yhä. Siinä oli esikuva.

Kylällä on tänä iltana sirkus. Lähden varmaan mukaan, sillä tytärkin tulee Hallsbergista ja hän sanoi, että melkein parasta oli seurata poikien ilmeitä viime vuonna. Sitä en halua menettää.

Vävy suunnittelee tuottavansa muutaman kaverin kanssa suoraan Kiinasta lämpökeräinlaitteistot kokeiltavaksi. On olemassa uusi systeemi, jossa tyhjiöputki kerää lämmön, mutta siitä ei ole pitkää kokemusta. DN:ssä varoitettiin kokeilemasta, mutta koska vävy saa laitteet niin edullisesti, kannattaa ehkä kokeilla, sillä ala saattaa olla mustasukkainen ja mustamaalaa uututta. Uuden systeemin teho on kuulemma parempi, mutta kestävyydestä ei tietoa.

Vävyllä on velipuoli, jolla taas on sisarpuoli, jonka mies importoi muutenkin tavaraa Kiinasta ja myy sitä liikkeessään. Siihen on olemassa selvät systeemit. Tilataan kontti täyteen tavaraa. Silti on riski olemassa.

Muistan kuinka Keuruulla Timo -niminen saksalaissuomalainen kaveri teki Olavin aloitteesta laitteistot Ekokylälle. Hän teki kaiken asennuksen itse, jopa porasi talon läpi reiän, monen kerroksen läpi. Kivitalo on korkea, kaikkineen jopa viisikin kerrosta, asuinkerroksia vain kolme muistini mukaan. Hän järjesti jopa kursseja aiheesta Olavin kanssa. Olisi hauska tietää, miten hän suhtautuisi näihin tyhjiöputkiin. Kupariputkien juottaminen oli suuritöistä ja hinata myös kaikki korkealle katolle.

Jos laite osoittautuisi hyväksi, vävy saattaisi perustaa veljensä kanssa sivufirman. En tosin tiedä miten hänen aikansa riittäisi, mutta ehkä he pitäytyisivät vain maahantuontiin. Vävyllä on meneillään olevia projekteja, esim. autotallissa on vielä suuresti keskeneräisenä Kharmann Ghia ja kylpyhuone pitäisi remontoida samoin saunan suihkuhuone. Talossa on aina tekemistä ja ennen kaikkea lapset vaativat aikansa, nyt varsinkin jos tyttäreni alkaa kulkea vähitellen veturinkuljettajana. Matkat asemapaikkaan ovat pitkiä. Vävyn täytyy saada päivätyö, sillä nyt hän vanhenee etuajassa rasittavassa vuorotyössä. Hänellä on jo harmaita hiuksia.

Tiedon karpaloita

Ehkä vanhuus tulee, kohta olen jo seitsemännellä kymmenellä, kun karpaloreissu otti voimille. Tosin ajoin ensin pyörällä kymmenen kilometriä (ja sitten kotiin). Suolla ei tarvinnut kävellä kilometrikaupalla, mutta on sekin raskasta. Jokainen karpalo pitää noukkia kasvuston seasta erikseen, tosin poimin molemmilla kourilla. En saanut edes täyttä hinkillistä. Parhaina aikoina on tullut parikin hinkillistä kertareissulla. Ehkä siellä ei nyt ollutkaa satoa kuin parhaina vuosina.

Suon laitaan oli ilmestynyt viihtyisä mökki, joka jää ehkä avoimeksi. Viime syksynä oli vain seinät, nyt jo kattokin. Hirret on tiivistämättä ja sisustus tekemättä - ehkä se on ensi kesänä. Siitä tulee mukava retkeilykohde. Se on arvatenkin seudun luonnonystävien tekoa. Suolta oli raivattu kitukasvuisia puita ja mökin ympäristöä niitetty. Opastaulun mukaan niittyä ja suota on käytetty ennen vanhaan luonnonniittynä.

Itse en koskaan ole ollut mukana luonnonniityltä heinän korjaamisessa. Muistini mukaan sitä vielä tehtiin meillä kotona, kun olin aivan pieni, mutten päässyt mukaan. Isä oli tehnyt viikatteisiin siivet. Haaveksin aina pienenä, että saisin kokea tuota. Siellä yövyttiin ladossa, koska alue oli etäällä. Kuulin juttuja, kuinka karhun vihellyksiä oli kuulunut ja värisin. Siihen aikaan karhu ei ollut yhtä tavallinen kuin nykyään. Sitten tuo alue, jossa luonnonniitty oli, meni Puolustusvoimille ja se pelasti perheen talouden moneksi vuodeksi.

Minun piti iltapäivillä katsoa poikien perään ja olin aika voipunut reissusta. Onneksi he keksivät itse puuhaamista mökissäni. Pitkän tovin he hakkasivat nauloja seinään ja pelkäsin jälkeä. Onneksi se oli aika siistiä. He tekivät samanlaisia nauloja, joihin ripustaa omia tavaroitaan, joita olin tehnyt itse aiemmin. Nuorempi varsinkin on ilmiömäinen leikkien keksijä. Ne ovat låtsas-leikkejä, jolloin ollaan olevinaan jotakin muuta.

Illalla ja yöllä luin Åsa Mobergin kirjaa Florence Nightingalesta. Tuosta hahmosta en ole ennen juuri tiennytkään juuri muuta kuin hänen toimintansa Krimin sodassa. Osoittautui, että hän oli paljon aikaansa edellä, todellinen gigantti. Hänen suuri kiinnostuksensa oli tilastotiede. Sympaattinen hahmo ja sympaattinen kirja.

Laitoin nettivaarin blogiin ennen julkaisematonta aineistoa pohdinnoistani netin hyödyistä. Koska lähden tänään luennoimaan, ajattelin, että voi olla hyvä olla jotain viiteaineistoa.

Karpalosuolle tänään

Oli kuulemma mennyt hyvin sählyssä, vaikka äitinsä kertoi, että kuusivuotias oli kaatunut ja itkenyt. Hänellä tulee helposti itkut muutenkin, nuorempi harvoin sitä tekee. Vanhempi on valtavan dramaattinen, kun hän loukkaa itsensä. Viime viikolla, kun hän löi päänsä, se oli heti aivotärähdys. Kun hän sai hyllylevyjä selkäänsä, hänen selkärankansa oli poikki ja hän sanoi, että hän ei varmaaankaan enää koskaan kykene kävelemään.

Hänen mielestään äidin piti tulla kotiin yli sadan kilometrin päästä ja isän töistä. Pian hän kuitenkin unohti vammat.

Hän ei kuitenkaan ollut tullut äidin suojiin sählyssä itkettyään. Harjoituksissa käyminen ehkä kehittää häntä kestämään kolhuja. Koulussa saatetaan liikaa itkevää kiusotella. Onhan hän käynyt jo päiväkotia ja nyt esikoulua jo vuosia, joten hänellä on kokemusta.

Tytär sanoi, että sählyssä oli monta aikoinaan vauvauinnissa ollutta, jotka nyt ovat siis jo sählyiässä.

Molemmat ovat motoriikaltaan ihan hyviä. Nelivuotiaskin kiipeää päärynäpuussa monen metrin korkeudella. Eilen hän lähti kapuamaan muinaislinnan jyrkkää rinnettä ja meni ihan ylös asti. Se on korkea kumpare. Menin perässä, kun ajattelin, että takaisintulossa on vaikeuksia. Menimme kotiin kumpareen huipun kautta ja polkua mökkini ohi. Poika ehti jo kaipaamaan äitiä välillä. Vanhempi vei koiran kotiin luotettavasti. Sitä ei uskalla jättää yksin, kun ympäristössä hiiviskelee se kettu.

Kummallista koiran ulkoiluttamista muuten. Minun on kannettava se ensin kauemmaksi, jotta se suostuu tekemään koiran tarpeensa, muuten se haluaa vetää heti sisälle. Takaisin matkalla sen refleksit heräävät ja se alkaa nuuskia tärkeänä paikkoja ja tekee sitten tekosensa jonnekin syrjäiseen koloon. Oletko muuten ajatellut sitä, miksi koira useimmiten pyllistää sinulle kakkiessaan. Siinä ei ole kysymys häpeästä, kuten ex. vaimoni sanoi, vaan koiran alkuperä on ruohoaavikko, jossa sen täytyy katsoa ulospäin, kun se on haavoittumaisimmillaan tehdessään tarpeensa. Ympäristöstä johtuu myös koiran pyörähtäminen ympäri ennen makuulle menoa. Se tekee tilaa heinien seassa.

Olen vapaana ja lähden luultavasti karpalosuolle. Sisareni on tulossa 60-vuotispäivilleni ja hän pitää valtavasti karpaloista. Lähetin niitä hänelle aikoinaan täältä postipaketissa. Hän lajittelee jokaisen marjan erikseen ja nauttii todella karpalohillostaan kuten hän nauttii kaikesta muustakin huolella säilömästään ja valmistamastaan tiptop -kunnossa olevassa kodissaan.

Huomenna menen Västeråsin suomiseuralle kertomaan nettiasioista. Pyrkimykseni olisi saada mahdollisesti aikaan jonkinmoisia kursseja, jos pystyn herättämään kiinnostusta. En odota suuria. Yrittää pitää kuitenkin, kun vielä olen työiässä.

Linkit ei lopukaan

Vanhin poika lähti ensimmäisiin sählytreeneihin. Se on samalla aloitus koko perheelle poikien kuskaamisessa harjoituksiin. Luulen, että poju pärjää, sillä hän on sosiaalinen ja näyttää helposti olevan mukana leikeissä. Seurasin sitä leikkikentälläkin, jossa hän ihan helposti hurmasi pienen tytön ja lapset olivat heti ajattamassa toisiaan. Toinen on vähän varautuneempi, mutta hänkin on kuulemma erinomaisen kehuttu päiväkodissa. Tänne on kylältä pari, kolme kilometriä ja tie on vilkkaasti liikennöity ja kapea. Tosin taas on tullut kysely lopun pyörätien rakentamisesta; se olisikin erittäin tärkeä asia.

Minä järjestin juuri mahdollisimman paljon lattiatilaa pieneen mökkiini, laitoin koukkuja ja nauloja jopa ulkopuolelle, jonne voi ripustaa saappaita ja ulkovaatteita kuitenkin katoksen alle.

Näyttää siltä, että kirjoitan enimmäkseen nettiasioista nettivaarin blogiini. Siitä on vaikea tietää, käykö siellä edes kukaan, sillä portaali on pieni. Siellä ei ole varmaankaan syötettä, joten sitä ei voi tilata uutistenlukijaan. Siinä on, ehkä juuri minun pyynnöstäni, rakennettu editori, jossa on kaikki samat muotoilunapit ja vähän enemmänkin kuin Bloggerissa, ei tietenkään samanlaisia mahdollisuuksia muotoilla ja lisätä sivupalkkeihin erilaisia asioita.

Yritän aluksi kirjoittaa vähän yleistä alustusta ennen kuin ryhdyn kertomaan Suomen blogimaailmasta tuolle kuvitellulle ruotsinsuomalaiselle lukijakunnalle. Pääasia on, että sen voi kuvitella olevan olemassa, sitä ei välttämättä oikeasti tarvitse ollakaan, kyse on vain motiivin nostattamisesta.

Olen laittanut ylös muutaman linkin, en voinut olla sitä tekemättä:

Jos haluat mitata blogisi rahallisen arvon. En tiedä perusteita, mutta varsinkin tuo englanninkielinen raksutti pitkään ennen kuin ilmoitti. Ruotsalainen ja englanninkielinen. Niillähän voi vähän huvitella ja laittaa tuttujen blogien osoitteita ao ruutuun.

Tässä on muutama opetusaiheinen linkki, jotka laitan ylös tutustumista varten:

http://www.edutopia.org/

http://blogg.skolutveckling.se/omvarld/

http://hem.passagen.se/ditti/MALL2.HTM IT -skolan

http://www.skolutveckling.se/innehall/it_i_skolan/ IT i skolan

http://www2.edu.fi/svenska/senior-it/ IT senioreille

Palvelu jonka avulla voi valita printattavan alueen nettisivusta, http://www.printwhatyoulike.com/

Kuvien rajaaminen ja pienentäminen netissä

Palvelu, jonka avulla voi tehdä soittoääniä kännyköihin

Ei tullut unta mökissä

Viime yönä piti poikien lopultakin nukkua mökissäni. En ole itsekään siellä yöpynyt, kun olen kaitsenut heitä. Ensi viikolla saan enemmän omaa aikaa, kun heidän isällään vapaaviikkonsa.

Nukkuminen muualla kuin omassa sängyssä oli heille outoa ja vanhempi aikoi käydä sanomassa jotakin tärkeää äidilleen. Minun piti kuulemma seurata mukana, koska kettu voi tulla ja ottaa hänet. Sanoin, että on kerrasta poikki, enkä rupea juoksemaan edestakaisin. Saatoin vanhemman sisälle, ja kun nuorempikin oli sitä mieltä, että hän menee äidin luo, siinä oli tämä yritys.

Aamulla he sitten olivat heti luonani ja istuivat katsomassa tv:tä, kunnes alkoi jäsenissä olla liikkumisen tarvetta. He saivat lauantaikarkit ja se näkyi sitten ruokahalussa. Äiti oli laittanut hyvää ruokaa, mutta se ei maistunut. Olimme ennen ruokaa ulkona. Minä kärräsin puita kellariin ja pojat tekivät omiaan, kiipesivät mm. päärynäpuussa, joka on ihan täynnä hedelmiä. Minua karsii, kun he eivät osoita kunnioitusta ruokaa kohtaan vaan heittelevät hedelmiä, repivät niitä irti. Omassa lapsuudessani hedelmät olivat harvinaista herkkua, varsinkin Lapissa.

Millään kiireinen työssäkävijä ei voi valmistaa säilykkeitä ja laittaa satoa talteen. Kaikkea on liikaa ja rahaa riittää ostoksiin.

Nostin heitä nosturilla, jota heidän isänsä käyttää autotallissa moottorin nostamiseen. Heidän äitinsä lähti vaatteiden vaihtotorille ja odotan kohta häntä kotiin, jotta pääsen päiväkävelylle.

Paluu- paluumuuttajan blogi

Aloitin toisen blogin, jota aion kirjoittaa ainakin puoli vuotta. En kerro vielä sen osoitetta, vasta sitten, kun merkintöjä on riittävästi.

Se on ruotsalaisella portaalilla, enkä ollenkaan tiedä, lukeeko kukaan blogiani vielä. Sen lähes ainoa bloggaaja on ollut kolmen vuoden ajan kirjailija Arja Uusitalo, joka juuri on julkaissut kymmenennen kirjansa ja valmistautuu uuteen. Jos Suomessa asuvan kirjailijan ehdot ovat kovat, ne varmaankin ovat vielä kovemmat Ruotsissa suomenkielellä kirjoittaville. Mistä löytää lukijoita ja kirjan ostajia?

Arja on ollut myös Suomen blogilistalla, mutta aika näkymättömänä. Hän kirjoittaa blogiaan lyhyinä merkintöinä, nopeita kaupungilla kävelijän ja kahviloissa istuvan flanöörin mietelmiä elämästä ja ajan kulumisesta. Olen seurannut blogia koko kolmen vuoden ajan ja pitänyt siitä.

Omaan blogiini tuossa portaalissa aion kirjoittaa ainakin tärkeimmistä netin palveluista, joista ruotsinsuomalaisellakin voisi olla kosolti huvia ja hyötyä. Olenhan maalaisena niitä käynyt läpi tässä vuosien mittaan. Aion myös palata Maalaisen alkujuurille ja kertoa mahdollisille ruotsinsuomalaisille lukijoille kiinnostavista ja joskus jopa eriskummallisista bloggaajista, joihin olen vuosien varrella törmännyt, netissä tietenkin, olenhan tavannut vain muutaman oikeasti.

Kirjoitan myös havaintojani Ruotsista 12 vuoden poissaolon jälkeen ja tietysti Suomesta paluumuuttajan silmin.

Korvat lukossa huutamisesta

Olimme aika pitkään taas rampilla ja leikkikentällä. Pienempi lapsenlapsista juuttui kotiin tultuamme hämmentämään O´boy -mukia minuutti minuutin perään. Det skall vara svart, hän sanoi. Poika on karski luonnoltaan, itsepintainen kuin synti. Pelkäsin, että saan pian mennä luutuamaan. Häntä ei voi komentaa, sillä hän huutaa kovemmin. Hänen kimeä kiljaisunsa halkaisee melkein rumpukalvot. Hänen isänsäkin karjuu, -en edes hallitse huutamista ruotsiksi, enkä voisi kilpailla.

Samalla hän kuitenkin on hellä ja suloinen poju. Itse asiassa pidän siitä, että hänellä on luonnetta. Minuakin tietenkin suututti turha kiukuttelu, toivottavasti muistan, että en huuda enkä lyö, vaikka siihen olisi helpointa turvautua. Täytyy osata antaa periksi, silloin kun se on viisainta. Aamullakin oli kerrassaan hellyttävää, kun he kömpivät sänkyyni.

Poikien isä on todella väsynyt, hän purkaa väsymistä huutamiseen. Esimerkiksi tänä aamuna hän karjui, kun astianpesukone ei ollut pessyt puhtaaksi ja heitti puhelimensa lattialle, kun sieltä tuli jokin häntä suututtava viesti. Hän on hakenut päivätöitä, mutta en ole kuullut, onko luvassa. Vuorotyö ja taipumus syysmasennukseen eivät sovi hänelle, hän todella tarvitsisi päivätyön. Pojat eivät ole periaatteessa yhtään hankalia, mutta joskus hän raivostuu aivan tyhjästä.

Liikkumaton elämäntapa ja liian raskas ruoka varmasti pahentavat. Nuoret polttavat itsensä helposti loppuun. Varmaan sokeritautikin voi uhata ylipainoista varsinkaan, kun ei ole liikuntaa kuvassa mukana. Lapsillakin on mielestäni epäterveitä ruokatapoja. Esim. hillopaahtari aamiaiseksi ei ole hyvä asia. Minä en heidän ruokatottumuksiaan voi kovin helposti muuttaa. Liikaa makkaraa ja makeaa. Kalaa vain kalapuikkojen muodossa.

Itsellänikin on ylipainoa ja syön liikaa hiilihydraatteja, mutta käytin koko aamupäivän ainakin ulkoiluun. Pitkä kävelylenkki Östersjön ympäri ja sitten vielä lähes 20 km pyörällä. Kävin katsomassa karpalosuotani, siellä niitä marjoja on taas, mutta aion poimia vain, jos saan myytyä. Vävy on niin hermostunut, että polttaa päreensä, jos alan hillota tai vielä vähemmän tehdä hyytelöä, joka on sottaista puuhaa.

Sen lisäksi, että täällä on tuo Östersjö, vieressä on Västersjö. Järvessä ei perinteisesti uida. Mökkini on rantatörmällä, mutta välistä menee vilkkaasti liikennöity mutta kapea tie. Aikaisemmin sitä on ainakin pidetty saastuneena. Bergslagenin teollisuusjätteet ovat saostuneet pohjaliejuun. Järvi on kylläkin kaunis ja siinä on isoja haukia, mutta en tiedä syödäänkö niitä. Västersjö on se varsinainen järvi, Östersjö vain matala prutakko. Järvi on osa varsin perinteikästä vesireittiä, Strömsholms kanalia ja Kolbäcskåta, joka laskee Mälareen Strömsholmissa, jossa on yksi kuninkaallisista linnoistakin. Reittiä myöten kuljetettiin aikoinaan rautaa ja malmia. Korkeuserot ovat suuret ja kylien kohdalla on tunnelmallisia sulkuja, joissa tosin enää kulkee vain kesäisin huviveneitä. Aikoinaan kanava on ollut tärkeä osa Ruotsin teollistumista ja sen historiaa.

Surahammar on Bergslagenin kaivos- ja rautateollisuusalueen reunalla. Kunnassa on kolme ruukin ympärille rakentunutta keskusta: itse Surahammar ja Ramnäs sekä Virsbo. Teollisuudet ovat kokeneet suuria muutoksia ja omistajanvaihdoksia, samoin eteläisempi naapurikunta Hallstahammar, joka ei enää kuulu Bergslageniin, mutta sielläkin on ollut perinteikkäitä teollisuuslaitoksia ja on edelleenkin, vaikka nekin ovat kovasti muuttuneet sinä aikana, kun olen tällä seudulla oleskellut. Suuri Bultenkoncernen on hävinnyt. Se omisti myös Ramnäsin Brukin silloin, kun tuohon pieneen kylään muutimme v, 1976. Pulttien valmistus on siirtynyt Kauko-Itään, vaikka niiden laatu onkin huonontunut. Virsbon ruukin omistus on tietääkseni suomalaisissa käsissä. Siellä tehdään Upon putkia.

Ramnäsissä on tehty vaikka mitä. Aikoinaan se oli kettingin valmistuksen pesäpaikka. Luulen, että sitä on yhä jäljelläkin, vaikka uuden omistajan käsissä. Surahammarissakin on tehty vaikka mitä. Osa ruukista on kahden italialaisveljeksen omistuksessa. En oikeastaan tiedä, mitä siellä eniten tehdään, mutta junanpyörien ja akseleiden teossa se tuli ainakin aikoinaan kuuluisaksi. Nyt kai ns. elektronplåt on päätuote, mitä se sitten onkaan.

Kotona Ruotsissa

On mukavaa, kun on ollut mukana näiden lastenlasten olemassaolossa. Olen joutunut tai saanut hoitaa heitä pitkät tovit päivisin ja iltaisin. Hyvin on mennyt. Lapsilla on omat piintyneet rutiininsa ja he menevät suhteellisen kiltisti nukkumaan. Ensin luetaan toiselle ja toinen odottaa omassa huoneessaan ja sitten toiselle. Ne ovat hellyttäviä tuokioita. Molemmat ovat ihan villejä vekaroita, mutta kuitenkin söpöjä. He tappelevat veljellisesti keskenään, mutta ovat samalla toistensa parhaita kavereita. He eivät kaipaa myöskään liiaksi vanhempiaan, koska he näkevät, että vaarin kanssa on myös hauskaa.

Ehdin olla vain pari yötä mökissäni; se on erityisen viihtyisä, nyt kun siellä on mukava sänky. Siellä on myös televisio. Lasten kanssa oleminen väsyttää, mutta olen ehtinyt sentään lukea Henning Mankellin uuden thrillerin, joka oli taattua laatua.

Ensi viikolla ei ole suoraa vastuuta lapsista, kun heidän isänsä on kotona. Toisaalta hän on syysväsynyt, kuten aina syksyisin ja erityisen herkkä lasten huutamiselle ja karjuu itsekin väsymystään. Vanhemmuus ja työssäkäyminen on kovaa. Viimeistään viikonloppuna voin käydä taas lenkillä, mitä olen kaivannut ja saan vähän omaakin aikaa, vaikka pojat ovatkin aikoneet nukkua mökissä. Tämä perhe syö liian raskasta ruokaa ja kalaa on harvoin. Lapset ovat tietenkin hieman kranttuja ruoassa, eikä ole oikein mahdollisuutta tehdä mitään taiten, koska he huutavat nälkäänsä.

Alueella liikkuu puolikesy kettu, joka on kesyyntynyt, koska läheisen hoitokodin asukkaat ovat sitä syöttäneet. Se on hyväkuntoinen, ei mikään sairas yksilö. Mekin näimme sen vilaukselta tässä yhtenä päivänä, mutta se ei tullut pureskelemaan kengännauhoja kuten se on kuulemma tehnyt. Valitettavasti se aiotaan ampua.

En ole ehtinyt seurata Ruotsin asioita kuten ennen täällä käydessäni. Televisiosta tulee sen ollessa auki loputtomia lastenohjelmia, jotka kyllä ovat oivallisia antamaan hieman hengähdysaikaa vanhemmille ja isovanhemmille. Illalla en ole jaksanut sitä avata.

Olimme eilen Suran uudella leikkipaikalla, joka on pystytetty Folket Husetin taakse. Koska se ruotsalaiseen tapaan on turvallinen, se on mielestäni hieman tylsä, mutta pojat tykkäsivät. Suuremmassa suosiossa oli tosin skeittiramppi, jossa he juoksivat ja hyppivät aivan loputtomalla energialla. Pienempikin on aivan ilmiömäinen sinnikkyydessään ja motoriikassaan. Hän oppi syöksymään sellaisella vauhdilla ja menolla, että pääsi vetämään itsensä rampin ylätasanteelle. Sitä hän jaksoi vaikka kuinka kauan. Hänen pyöräilynsäkin on vallan reipasta. Silti hän on myös samalla järkevä ja osaa arvioida, ettei tee päättömyyksiä.

Todella onnistuneita lapsenlapsia. Vaikka minulla ei olekaan taloja ja tavaroita kuten toisilla, nuo lapsenlapset ovat kuitenkin paljon suurempi aarre. Onhan minulla kuitenkin auto, jolla kuskaan lapsia aikanansa myös esikouluun ja päiväkotiin, nyt sen on tehnyt vielä unenpöpperöinen isä. Nyt he ovat siellä vain kolmisen tuntia. Tuskin he ovat lähteneet, kun ovat jo takaisin. Heitä kuulemma kehutaan, joten he osaavat käyttäytyäkin. Lasten isänäiti kysyi minulta: Onko sinulla auto! Olen käynyt täällä julkisilla kulkuvälineillä ja he ovat kuulleet minun olevan työtön; he ajattelevat että työttömällä ei varmaan ole tuota statussymbolia. He tienaavat itse hyvin, rahasta ei ole puutetta.

Ei puhettakaan, että olisin vielä päässyt suolle tai metsään.

Koira on tietysti oma lukunsa. Se on hento, pitkäkarvainen ja suloinen sylikoira, joka ei pidä kosteasta ulkoilusta. Monta kertaa se on petkuttanut minua, eikä ole suostunut pissamaan vaan vetänyt kotiin. Tänään löytyivät sitten jätökset vanhemman pojan huoneesta. Uskon, että tässä perheessä pissavälit pääsevät väliin liian pitkiksi ja koira on oppinut tekemään sisälle, sehän on mukavampaakin ja kuivaa. Tänään kannoin sen pitkälle ja toivoin, että vietit herättävät sen. Aluksi se veti hihnaa matalana kotiinpäin, mutta onneksi refleksit heräsivät ja se suoritti pitkään valmisteltavan kakkaoperaation. Ne ovat todella tärkeitä toimituksia.

Au revoir

Viimeinen ponnistus, auton pakkaus, jääkaapin sulatus, siivous ja matkaan. Voisin mennä ajoissa Turkuun, parkeerata auton satamaan ja kävellä katsomassa kaupunkia, johon olen liian vähän tutustunut. Nytkään ei tule tietysti uusia paikkoja vaan sama, vanha, historiallinen jokivarsi.

Pesin eilen pyykkiä, mutta ne eivät kuivuneet edes päivässä, koska paikka on puiden varjossa. Samaan aikaan asentaja oli pyykkituvalla laittamassa uutta kuivuria kattoon, vein pyykit kuivaushuoneeseen illalla ja aamulla ne olivat kuivat. Ulkona oli niin paljon hirvikärpäsiä, että poimin niitä vaatteistani vielä yöllä. Otan mukaan niin paljon vaatteita, ettei niitä tarvitse siellä pestä. Lapsiperheessä on muutenkin aina pyykkiä koneessa ja kuivumassa.

Ovea ei voi pitää auki, sillä sisään tulee ampiaisia. Jossakin lähellä on pesä. Luin sentään Pakkalan Elsa -romaania pitkät pätkät, enkä muistanut siitä paljon ennestään. Lukulaite on yksinkertaisuudessaan todella cool. Ei mitään liikaa, helppo käyttää, ohut ja kevyt. Sivun kääntäminen voisi olla nopeampaa, mutta se ei ole suuri haitta. Akku kestää kunnolla. Sen ruudusta lukeminen on vaivatonta, aivan toista kuin tietokoneen ruudulta, mikä sekään ei ole enää hankalaa; aivan liian ylimainostettua on tuo muka epämukavuus.

Tässä tulevat viimeiset linkit vähään aikaan:

Simple Sparkin Language -osastossa oli lisää kiinnostavia linkkejä, joita en tähän kirjaa. Tämä oli minua kiinnostavin entisenä opettajana, Listen and write. Se on yhteisöllinen palvelu. Olen sitä vähän katsellut ja luulen, että sitä ei voi pitää privaattina vaan kaikki menee julkiseen jakoon. Pieniä ja vaatimattomia tehtäviä ei ehkä kehtaa laittaa sinne näkyviin. Kyseessä on siis saneluohjelma. Valmiita saneluja voi käyttää kirjoittautumatta sisään. Ensin kuulee elävän ihmisen lukeman tekstikappaleen, sitten se on osioitu ja käyttäjä voi kirjoittaa sanelun mukaan. Lukemissani esimerkeissä oli liian pitkiä lauseita, jotka kuitenkin saa toistumaan. Ohjelma antaa palautetta kirjoitetusta, en tarkastellut tarkkaan tätä osaa.

Hienointa siis on, että (käsitykseni mukaan) sinne voi tehdä/laatia ihan omia tehtäviä. Äänittää sanelutehtäviä. Eikä sen tarvitse olla englanniksi, koska mikrofoni hyväksyy ääkköset.

Googlasin ja koetin hakea, onko tullut uutta ladattavaa saneluohjelmaa sen lisäksi, minkä olen jo kauan sitten löytänyt. Se on freeware ja käsittääkseni erittäin hyvä. Suomen opettajille varsinkin siitä olisi suurta iloa. On olemassa pari shareware- kilpailijaa, nekään eivät ole kauhean kalliita.

Käsitykseni mukaan missään ei ole niin paljon puupäitä kuin opettajakunnassa, joten en ihmettele, että en ole saanut yhtään palautetta tästä erinomaisesta vinkistäni, jota olen koettanut levittää!

Onhan näitä muitakin linkkejä. Tämä löytyi Ruotsissa toimivan Ezkan blogista. Vanha ja hyvin palvellut koneeni alkoi näyttää loppuun palamisen merkkejä. En kuitenkaan halua heivata hyvää palvelijaa, jos vain kovalevy on lopussa. Niitähän saa. Täällä on ilmainen ohjelma, jonka avulla kovalevyn kunnon voi tarkistaa. En ehdi sitä nyt tekemään. Tosin minulla on nyt monta tietokonetta, jotka vievät liian suuren tilan pienestä huoneesta. Tulin hankkineeksi kaksi pöytäkonetta. Nyt ei ole enää nettiyhteyttäkään. Enkä tiedä hankinko edes.

Tässä on englanninkielen harjoitussivusto lapsille.

Tämä on englanninkielinen oikeinkirjoitussivusto, en ole tarkemmin perehtynyt.

Free Tools for Teachers on englanninkielisen opettajan linkkisivusto.

Freeware home on yleinen ilmaisohjelmien lataussivusto.

Sanakirja- ja kielilinkkejä

Simple Spark on pohjaton aarreaitta. Normaalisti aloitussivulla on päivän saalis uusia web 2.0 -palveluja. Siitä voi tehdä aihehakuja, jos tänä päivänä ei ole tullut mitään erikoisen kiinnostavaa. Otin kategorian Living ja sieltä Language. Nämä ovat etupäässä englanniksi.

Nämä esimerkiksi:

Woxikon Online -sanakirja, jossa on useita kieliä, mm. ruotsi.

Etsi riimejä englanniksi.

Nopea online sanakirja antaa määritelmän.

Miljoonia sanoja äännettynä paikallisesti, voit itsekin osallistua.

Tämä ohjelma ääntää kirjoittamasi sanan.

Uskomattoman nopea määritelmä hakusanalle

Visuaalinen thesaurus käsitekartan muodossa

Vielä yksi sanakirja

Lisää sanakirjoja

Oikeinkirjoituksen tarkastin

Toinen visuaalinen thesaurus

Googlen kääntäjä

Vielä nopeampi sanakirja

Ja taas yksi sanakirja, jossa on oheistoimintoja

Otin näitä linkkejä vain ensimmäiseltä aukeamalta.

Levikit

Otin jostakin tämän kuvan, mikä kuulemma kuvaa kotimaisen Pravdamme levikkiä

Bloggaaja, jonka kullanmuruihin kuulun (ylpeydekseni) kirjoitti huvittavista kielistä. Norja on minusta hauskan kuuloista. Helppotajuista norjaa voit lukea vaikka näiltä Norjan johtavilta huumorisivuilta. Suomi kuulostaa ulkomaalaisen korvissa varmasti eriskummalliselta, mutta me emme tätä ollenkaan ymmärrä, emme ole huvittuneita.

Jotkut kielet muistuttavat takaperin soitetulta suomelta, jolla voi huvitella käyttöjärjestelmän ääninauhurilla, joka löytyy Apuohjelmien Viihde-osastolta.

Muuten, jos joku on laittanut blogini luetteloonsa, enkä sitä tiedä, niin ilmoittakoon, niin pääsee minun kullanmuruihini/blogilistalleni. Tässä ollaan ehkä kansainvälistymässä, joten levikki lisääntyy. Sais nyt vaan senkin nähdä.

Levikeistä puheen ollen. Olen lukenut eläkkeelle siirtyvän, Kalevan päätoimittajan, Risto Uimosen mielipiteen kansalaisjournalismista. Suomen lehdet uskovat yhä, että levikille ei tule käymään mitenkään, vaikka muualla maailmassa ne ovat lähestulkoon romahtaneet. Tällä hetkellä, kun kunnon luettavaa saa netistäkin, itse asiassa paperilehdellä ei ole kilpailukykyä. Tietenkin jos paperilehtien lukeminen vähenee, se vaikuttaa resursseihin ja jos ei nettiversioille ole löytynyt ansaintalogiikkaa, myös niiden sisältö heikkenee. Tässä on Kari Haakanan näkökohtia Uimosen haastatteluun.

Kyllähän lehtiä on mukava lukea, myös Hesaria, mutta kansalaisjournalismi on nostanut tavallisen lukijan aktiiviseen asemaan, eikä pelkästään vastaanottajaksi, saarnankuulijaksi. Tyydyttävää on myös pysytä menemään suoraan lähteelle, vaikkapa nyt USA:n vaaleihin eikä olla riippuvainen veräjänvartijoista.

Tänä aamuna kuulin radiosta, että sanomalehtipaperin tuotekehittelyssä on esimerkiksi sellainen keksintö, että paperilehdessä olisi painettu linkki, jota jotenkin manipuloimalla se hakee netistä lisää sisältöä. Kaikkea ne saksalaiset tosiaan keksii.

Uutiset paperintuotannon rationalisoinneista liittyvät tähän nettimaailmaan ja ainakin maailmanlaajuiseen paperin kysyntään. Myös paperimiesten ahneus ja huippuunsa kiristetyt palkat vaikuttavat.

Ainakin tällä kevyellä miniläppärillä lehtien ja median seuraaminen on jo täysin hyvä vaihtoehto. Tosin en ole montakaan kertaa ottanut sitä sänkyyn mahan päälle, mikä on kriteeri mukavuudelle. Sekin käy, vaikka sähköjohto yhä kiemurtaakin pistorasiaan, sillä akku kestää vain vähän aikaa. HP -läppäri on kuulemma saatu niin energiaa säästäväksi, että akku kestää 24 tuntia, siis kyse on kokeilumallista.

Kyllähän se niin on, että yksittäisen bloggaajan levikki on on aika vähäinen, vaikka se tietenkin riippuu siitä mihin vertaa. Tavallisenkin bloggaajan lukijamäärä hakkaa helposti, monen firman ja isonkin kulttuuri-instituution kävijämäärät, vaikka ne olisi tehty kuinkakin suurella ammattitaidolla ja rahalla. Kymmenessä päivässä esim. näillä sivuilla käy yhtä monta kävijää kuin Sagalundin museon hienoilla kotisivuilla vuodessa - ne kun eivät uudistu.

Tässä on vielä muutamia linkkejä. Niiden hakemiseen en ehkä ehdikään vastaisuudessa:

Säästövinkit

http://stuffwhitepeoplelike.com/

http://www.google.com/sky/

Flowgram, esitysohjelma

Hakupalvelu, http://search.io/

Kiviriippa

Jos nämä kirjeet ovat autenttisia, John McCain on saanut jalkaansa melkoisen kiviriipan varapresidenttikandidaatin Sarah Palinista. Kirjelappuset on julkaistu Vanity Fair -lehdessä, Barach Obama kirjoittaa sivistyneellä ja ystävällisellä tyylillä ja Palin vastaa kuin mikäkin lunttu.

John McCain on persoonallinen ja kunniallinen poliitikko, joka on tehnyt erehdyksiä ja on niistä kertonut ja sanonut katuvansa. Hänen monet mielipiteensä eivät ole ollenkaan huonoja. Hän on tietoinen ilmastonmuutoksen vaatimuksista ja hän on monella tapaa toiminut muun muassa politiikan tervehdyttämisen eteen monien lakialoitteiden edusmiehenä. Esim. USAn tiukka vaalirahoituslainsäädäntö on luettava pitkälti hänen merittilistaansa. Sarah Palin vaikuttaa pahimman laatuiselta poliitikolta, juuri sellaiselta joita vastaan kunniallinen McCain on taistellut. Palin on harjoittanut ns. pork barrel politicsia, ollut mukana monissa epäilyttävissä hankkeissa, kannattanut mm. Siltaa ei mihinkään, Bridge to Nowhere. Lista hänen epäilyttävistä toimistaan on jo pitkä.

McCain esikunta teki huonoa työtä, kun ei tutkinut kunnolla Palinin taustoja. Hänellä on päivärahaepäselvyyksiä, perhesuhteet ovat kaksinaismoraalisia. Hänen mielestään kouluissa pitää opettaa sekä Luomisteoriaa että Kehitysoppia. Hän ei usko ihmisen vaikutukseen ilmastonmuutoksessa ja on muutenkin vihreiden aatteiden vastakohta.

Lurjuksia

Sain tyhjennettyä jääkaapin pakastelokeron ja annettua pari kärsinyttä viherkasvia parvekkeelta. Hyvässä hoidossa ne saattavat elpyä. En halunnut heittää pois hyviä kasveja, heittäköön uusi omistaja. Tuntuu mukavalta päästä uusiin maisemiin. Vaikka tämä on mukavaa seutua eikä ihmisissäkään ole vikaa, olen kuitenkin vieras. Työelämää tai harrastusta, joka veisi ihmisten pariin tarvitsen, jos tänne jään. Kesä kaikkine puutteineenkin ja vaikka se teki ison loven talouteeni, oli mukava. Huomasin, että minua kuunneltiin ja pystyin antamaan elämyksiä ihmisille. Sitä paitsi olimme hyviä kavereita lähimmän työtoverin kanssa. Sain kokea työpaikan dramatiikkaa ja sisäisiä suhteita, kuulla salaisuuksia, jopa aivan syvällisiä, järkyttäviä ja eksistentiaalisia.

Kaljanjuominen harrastuksena ei minulle varmaan sovi. Pihan kaljateltta on kuulemma saanut aikaan jo tappeluitakin ja ambulanssi on pitänyt kutsua. Vaikka se näyttää viihtyisältä, ei alkoholista ole kovin hevillä harrastukseksi. Katsoin nuorta naista, jonka mies on keskeinen henkilö tuossa porukassa. Hän oli kaupassa jättämässä tyhjiä purkkeja. Hänen ihonsa oli ihan finninen, joka kertoo stressistä. Perheessä on ainakin kolme pientä lasta, mm. ihan söpöjä poikia, joiden kanssa lapsenlapseni leikkivät hienosti. Perhe on kuulemma menettänyt ison talonsa ja muuttanut näihin kuluneisiin kerrostaloihin; surutyötä se varmaan on myös. Naapurin mukaan rouvakin on alkanut juopotella. Kuka sellaista selvin päin jaksaisikaan katsoa.

Nyt pitää vain saada taiten jääkaappi tyhjäksi, liiat rojut syrjään, oleellinen mukaan, siivottuakin, sillä lainaan ehkä asuntoani tutulle.

En muista, kirjoitinko tästä - ainakin ajattelin asiaa, kun näin ranskalaisen ohjelman Monsanto -nimisestä firmasta. Olin ehkä kuullut firmasta ennen Ekokylään muuttoani, siellä oloaikanani kuulin Heikki -nimiseltä kaverilta epäilyttäviä tietoja. Koska hän puhui myös niin paljon sekavaa ja fantastista hörhöilyä, järkevää ja järjetöntä sekaisin, asenteeni oli oikeastaan, että ehkä firmassa täytyy olla myös jotain hyvääkin. Myös (populaari)tieteellinen maailmankatsomukseni sai aikaan, että tuon yhtiön harjoittama siirtogeenitutkimus- ja sovellutukset myös saivat joitain positiivisia tuntemuksia. Myöhemmin olen tutustunut Ekokylään myöhemmin muuttaneen (ja poiskin) Hannes Tuohiniityn blogin kautta mm. järjestön nimeltä Kansalaisten Bioturvayhdistyksen - nettisivuihin ja ajatuksiin. Niillä tosin on viimeinen merkintä vuodelta 2006, joten kovin vahvoilla sekään ei ilmeisesti ole. Ajattelin, että onko tuo niin vaarallista.

Tuo tv-ohjelma kuitenkin avasi silmäni ja antoi tietoja. Monsanto on valheellinen ja yrittää sumuttaa. Sillä on häpeällinen historia mm. Agent Orange -nimisen, Vietnamin sodassa kammottavaa kuuluisuutta saaneen tuhoaineen valmistajana. Nyt se yrittää siemenalalla ja jälki on yhtä kammottavaa. Se orjuuttaa viljelijöitä, painostaa ja trakasseeraa.

En tiennyt, että Round Up on Monsanton tuote. Ikään kuin aivopesun kautta yhtiö on saanut ihmisten tietoisuuteen muka faktan, että aine on biohajoavaa. Olen kuullut sitä toistettavan kuin mantrana. Varmasti olisin itsekin houkuttunut pääsemään eroon rikkakasveista, jos olisin saanut rikkaruohoisen viljelypalstan. Onneksi ekokylän puutarha tehtiin vaikeimman kautta kitkemällä. Sen ollessa kuntayhtymän kaupungin omistuksessa myrkkyjä oli käytetty. Löysin lukitun kellarin, josta kuskasimme autolasteittain myrkynjämiä jätekeräykseen.

Ohjelman mukaan asia ei näin ole, vaan vain osa hajosi. Siirtogeenimanipulaatiolla on viljelyskasveista, esim. soijasta koetettu saada roundup- vastustuskykyistä. Ehkä siinä on onnistuttukin, mutta siirtogeeninen maissi ja soija tuo kosolti ongelmia.

Mistä nappulaa?

Jonkun pitäisi keksiä nappula, jonka voi raahata yläpalkkiin. Sitä painamalla auki oleva blogi siirtyisi suosikki-listalle. Se on varmasti mahdollista, onhan Delicious -palvelussakin sellainen. En millään jaksaisi käydä läpi kahtasataa blogia taas ja viedä niitä Blogilistan kautta. Kuitenkin haluaisin lähettää ystävällisenä eleenä tilauksen ainakin niille, joita pyörii ns. dynaamisessa blogiluettelossani, jota olen rakentanut aktiivisesti jo viikkoja.

Se onkin vallan hieno, vaikka itse sen sanonkin. Se on varsinainen sekatavarakauppa, mutta Stockmannin tasoa. Jokaiselle on jotakin ja niistä pääsee jatkamaan edelleen. En itse kannata läheskään kaikkea, mitä siellä sanotaan, mutta useinkin se sanotaan niin upeasti, että kateeksi käy. Siellä on väkeä kirkonmiehistä vapaa-ajattelijoihin. On ns. kansallismielisiä ja myös punaviheriä radikaaleja. Muotiblogit ehkä puuttuvat, mutta nehän rulettaa muutenkin.

Suomenkieliset ovat enemmistössä, mutta ruotsin- ja englanninkielisiäkin on. Olen varsin tyytyväinen IT- tipsejä antaviin. Vekottimien esittelijät ovat sydäntäni lähellä. Virtuaalinen vekotin ajaa joskus saman asian kuin fyysinenkin, kaikkea ei tarvitse ostaa ja omistaa.

Arjesta raikkaalla tavalla kertovat, kriittiset ja hienoja esseitä kirjoittavat ovat myös edustettuina. Kaikki ovat kutsutut. Blogilistan ihan kärkinimet puuttuvat, ne pärjäävät omillaankin. Puuttuu myös sellaisia, joiden blogi ei anna syötettä. Kaikkia en voi haalia, eihän tämä sentään ole mikään uusi Blogilista.

Itse alan pitää blogia ruotsinsuomalaisessa pienessä portaalissa, jonne ehdotin puolen vuoden vierailua. On mukava lähteä puhtaalta pöydältä. Aion kertoa elämästä lastenlasten kanssa, pähkäillä nyky-Ruotsia ja -Suomea, kertoa vähän bloggaamisesta. Haluaisin tavoittaa ikääntyneitä ruotsinsuomalaisia, mutta aion lähteä varsin vaatimattomasti liikkeelle kuten oiva opas ainakin. Olen varma, että charmini valloittaa kuten se teki sadoille museokävijöillekin ihan fyysisesti viime kesänä. En silti lopeta Maalaisen blogia. Aion jaksaa molempia.

Uusi Dove of Oneness:Kirsi Virtanen

Olen ihan tykännyt Kirsi Virtanen -nimisen naishenkilön radiopakinoista, joissa hän reippaasti pölyyttää monia tunkkaisia ja ikivanhoja totuuksia. En tiedä, enkä muista olenko ollut aina yhtä mieltä, mutta tänä päivänä kuulin yhden esityksen, joka ärsytti, että melkein aloin matkia Virtasen nenäääntä ja maneereja.

Hänen mielestään 9.11. -räjäytykset olivat salaliittoa. Virtanen näköjään jakaa tuon yleisen USA:ta demonisoivan käsityksen, joka minulle on kovin tuttu hörhöpiireistä. Kuitenkin tuossa maassa käydään demokraattisia vaaleja ja kovan kisan jälkeen kansalaiset kiltisti tyytyvät tulokseen. Nytkin jos Barach Obama voittaa, hän saa yrittää presidenttinä siinä kuin kuka tahansa voittaja. Tietysti tuossa maassa on höyrypäitä, jotka ovat valmiita murhaamaan mustaihoisen kommunistipresidentin, mutta heitä on joka lähtöön ja kenet tahansa voidaan murhata. Tapettiinhan John Lennonkin ja Reagan ammuttiin henkihieveriin.

Toinen asia, että Obamaan on ladattu patoutuneita odotuksia kuin Jeesukseen. Se hänen pitäisi vähintään olla, jotta selviäisi haasteista.

Systeemi on kuitenkin niin terve, että massiivinen salaliitto ei olisi onnistunut. Aina olisi jostakin löytynyt syväkurkku, joka olisi laverrellut. Tornien samaan aikaan räjäyttämiseen olisi tarvittu paljon toimijoita. Että kaikki konekaappaukset olisivat olleet taas uusi salaliitto. No way.

Lisäys: Tässä on myöhemmin lukemani Suomen Kuvalehden artikkeli salaliitosta.

Tietysti USA teki tyhmästi, näin jälkiviisaana katsoen, kun kuvitteli voivansa hoitaa Irakin ja Afganistanin. Johto oli huono ja Bush tyhmä, siitä ei ole epäilystäkään.

Vanha rakkaus, salaliitot vaatii uuden linkin, jota en ennen ole antanut. On äänestetty johtavat salaliittototeoriasivut ja niitä voi tutkia tällä sivulla: http://conspiracy.top-site-list.com/

En ole katsonut, onko yksi suosikeistani Dove of Oneness mukana listalla.

Lisäys: Kävin katsomassa millaista keskustelua ohjelma oli saanut aikaan Ylen sivuilla. Järkeviä oli vain n. puolet, muut uskoivat salaliittoihin. Samoin Suomen Kuvalehden juttu oli saanut kommentteja, jossa se kiistettiin. En ole koskaan ihannoinut kansaa. Jos se menee tällä lailla helppoon, kuin näyttää - voi kansa parkaa!

Tämän päivän linkit

Googlepages Creator on ollut pitkään beta -vaiheessa. Jätetäänköhän se satsaus, nyt kun Google on julkaissut uuden kotisivujen tekemisvälineen, Google Sites. Jos on tottunut Googlen mukaviin palveluihin, tässä on tietysti taas uusi hieno mahdollisuus. Sinne pääsee samoilla tunnuksilla kuin muihinkin tuttuihin välineisiin, Gmailiin, Bloggeriin jne. Jälki on siistiä. Palvelu sopii kenelle tahansa, niin yksityisille kuin ryhmillekin. Pääset katsomaan jälkeä jo ennen kuin päätät luoda itse mitään klikkaamalla aloitussivulla Tell me more -tekstiä.

Ilmaisia perinteisiä kotisivuja voi tehdä suomenkielisissäkin palveluissa kuten täällä, http://kotisivuni.org/ sekä täällä, http://www.suntuubi.com/ .

Toinenkin tietokonemaailman jättiläinen pysyttelee kilpailussa tiiviisti mukana. MS-officen käyttäjä voi nyt tallettaa nettiin tiedostojaan ilman lisäkustannuksia. En ole tutkinut tarkemmin. Itselläni on yksi vanhempi lisenssi. MS tarjoaa esimerkiksi tämän uuden miniläppärin ostajalle muutaman kuukauden ilmaisen Officen kokeilun - mutta sen jälkeen se on maksullista. En ole aktivoinut, vaikka ohjelma on tietysti perin tuttu ajalta ennen kuin netti vei valtoihinsa. Open officelta on tulossa uusi versio, joten tuskin kannattaa käyttää MS:n toimisto-ohjelmaa. Muutkin parantavat toimintojaan, varsinkin netissä toimivat kuten Zoho ja esimerkiksi Buzzword, joka on Acrobat.com -yhtiön uusi palvelu. Muitakin on pilvin pimein.

Tässä on yksi diaesitys-palvelu, josta olen lukenut kehuja.

Listasin tähän huumorisivuja:

http://www.humorsajten.com/

http://www.hulvaton.com/huumori/

http://koti.welho.com/slemmett/huumori.htm

Tässä on aika hauska palvelu, jonka avulla voi testata esim. sanojen oikeinkirjoitusta, kaipa lähinnä englannin. Se ilmoittaa kumpi muoto saa enemmän osumia ja jonka täytyy siten olla se oikea. Kokeilin sanoja altogether ja alltogether.

Suomenkielessä on ehkä vähän vaikeaa kun on olemassa niin paljon taivutusmuotoja ja homonyymejäkin on tuhottomasti, mutta voi koettaa jotakin.

Aika hauska palvelu myös suomenkielisillekin sanoille. Siinä pitää vaan olla järki mukana. Kokeilepa vaikka. Kokeilin mm. ensinmäinen ja ensimmäinen, erilainen ja erinlainen. Jonkinlaista sumeaa logiikkaa. Ihmiset ovat nettiin kirjoittaneet taatusti virheellisiäkin muotoja, mutta suositeltavat oletettavasti johtavat.

Köyhyyskulttuuri

Pakkala oli aikanaan wrightilainen sosialisti. Hän kuvaa tuota vaihetta, ennen elintason nousua, jolloin köyhyys piti Suomea aivan yhtä tiukasti otteessaan kuin se pitää kehitysmaita vaikkapa jossakin Afrikassa. Hänen kuvaamansa uskonto ei itselleni ole kuin nurkan takana, kuulen korvissani samanlaisia sanoja, joita kuulin lapsena Herrasta, joka koettelee. Pakkala on varmaankin yksi niistä, jotka ovat vaikuttaneet omakohtaiseen uskonnon vastaisuuteeni, luinhan näistä asioista jo pienenä poikana ja koin omakohtaisesti. Yhteiskunnalliset epäoikeudenmukaisuudet kuohuttivat ja kuohuttavat yhä, mutta elämä on opettanut, että mikään ei ole suoraviivaista ja yksinkertaista.

Pakkala oli silti valkoisten puolella tulevassa sisällissodassa, hänkin aivan samoin kuin esim. Juhani Aho, molemmat näkivät epäoikeudenmukaisuudet syvästi, mutta valitsivat valkoisen puolen. Oikeassa he olivat vaikka se raastoikin heitä ja muitakin valkoisten puolelle jääneitä yhteiskunnallisestikin tuntevia taiteilijoita, sen näytti sitten tuleva reaalisosialismin kokeilu.

Ei niitä kysymyksiä kuitenkaan ole lopullisesti ratkaistu. Ne elävät yhä tässä globaalissa maailmassa, kehitysmaiden hädässä, ympäristöongelmissa ja toisenlaiseksi muuntuneessa köyhyyskulttuurissa, jossa ei ole enää kysymys pelkistä kaloreista ja henkiin jäämisestä vaan henkisemmistä arvoista.

Oulun kaupunginkirjaston sivuilla kerrotaan kiinnostavia tietoja Pakkalan henkilöstä. Hänen tekemästään Aapisesta, jonka kovin mielelläni saisin käsiini ja hänen kuulemma epätavallisista opetusmenetelmistään. Tuskin niitä on saatavilla netistä.

Luin loppuun Vaaralla -teoksen ja aloitin Elsan. Tiedän tietenkin, että tuo kaunis ja suloinen tyttö menossa turmiolle.

Vaaralla -teoksessa myötätunto on köyhien puolella. He osoittavat toisilleen hyvyyttä ja solidaarisuutta siinä mikromaailmassa, jota Pakkala kuvaa. Köyhyyskulttuurilla on sekin ominaisuus. Oscar Lewis -nimisen antropologin romaani Sanchezin lapset vuodelta 1959 siitä tehty elokuva toi huomattavasti esille tuon piirteen, mutta aihetta on tietenkin kuvattu paljon ennenkin. Suomen oloissa esimerkiksi Pakkalan kynällä.

Silti ei köyhyyskulttuuria pidä ihannoida. Köyhyys on myös veristä hyväksikäyttöä ja sortoa. Vahvempi sortaa ja pettää heikompaansa. Niukkuuden jakamisessa ei ole varaa olla solidaarinen kovin pitkälle perhepiirin ulkopuolelle.

Suuria lukuelämyksiä

Yksi lapsuuteni suuria lukukokemuksia oli Teuvo Pakkala. Meillä oli kotona koottuja suomalaisia klassikoita, mikä ei ollut ihan tavallista varattomassa maalaiskodissa. Myöhemmin muuan yläkerran hellahuoneen asukas, joka oli alkoholisoitunut, jätti vuokran maksamatta, isä pidätti hänen tavaransa, varmaan ihan laittomasti ja oman käden oikeudella. Mukana oli alkoholistin ex.-vaimon peruja lisää klassikkokirjoja. Mukana oli myös sellainen statussymboli kuin pehmustettu nojatuoli, joka tosin oli niin rikkinäinen, että isä purki sen ja laittoi ponttilaudasta kannen tuoliin. Ihan oikea nojatuoli, laiskanlinna ja lukutuoli se ei enää ollut.

Siihen aikaan ja Lapin perillä nojatuoli ei ollut jokaisen saavutettavissa. Kauppoja ei ollut kuin Lapinmaan osuusliikkeen tyyliin: "Lihaa, leipää, maitoa". Ei myöskään vanhan tavaran kauppoja. Ei tuosta tuolista tullut ihan oikeaa laiskanlinnaa. Talossa ei ollut myöskään erillisiä valaisimia, vain katosta riippuva 60 W:n hehkulamppu keskellä huonetta. Ei ollut myöskään pistorasioita; eihän niitä tarvittu, kun kodinkoneita ei ollut. Sähköt sentään oli, vaikka ei monilla kauempana sijaitsevilla naapureilla, jotka joutuivat käyttämään Petromaxia ja patteriradioita. Sodan jälkeen ei myöskään enää joutunut näkemään nälkää, vaikka ruoka saattoi olla yksipuolista. Syöpäläisiä meillä oli, eikä niitä saanut millään lähtemään ennen kuin 60-luvun raidit tulivat.

Luin kuitenkin lukemasta päästyäni, kun ei ollut muuta tekemistä ja jatkoin kirjastosta, kun kotikirjasto oli luettu. Pääsin aikuistenkirjastoon lainaamaan alaikäisenä, kirjastonhoitaja katsoi sormiensa läpi. Luin tietenkin paljon, mitä en ymmärtänyt ja lukemisenikin oli liian hätäistä ja malttamatonta.

Teuvo Pakkalan Vaaralla ja Elsa -romaanit jäivät mieleen vahvoina lukukokemuksina. Olen myöhemminkin niihin palannut, uskon, mutta nyt uudelleen. Minulla on lukulaitteellani ainakin Vaaralla -romaani ja olen katsonut netistä, että Pakkalalta on paljon tuotantoa Gutenbergissa. Hänestä on seikkaperäisiä ja hyviä artikkeleita sekä Wikipediassa että esim. Oulun kaupunginkirjaston sivuilla, josta löytyi paljon kiinnostavaa tietoa kuvan takaa.

Tuo Vaaralla -teos on yhä sama, jos ei vielä suurempi lukuelämys kuin alaikäiselle, joka ei ollut vielä maailmaa kokenut. Nyt on tietopohjaa suhteuttaa kirjaa aikaansa ja tekijäänsä. Nyt kirjat ja niiden hahmot pystyy jopa näkemään elokuvan kaltaisena.

Teokset ovat eräänlaisia kollektiiviromaaneja ja päähenkilöitä on useita. Köyhän ja uskonnollisen kutoja-äidin kaunis ja herkkä tytär, Elsa, jonka tiedän ja muistan käyvän kohti ikävää kohtaloa. Latun Liisa, vahva ja ikimuistettava tyttö- ja naishahmo, selviytyjä. Vimparin Aapo, kerjäläispoika oli sinänsä tuttu kirjailijalle, sillä hänkin oli joutunut käymään kerjuulla, kun isä oli vielä maailmallisia, ennen uskoon tuloa.

Kirjassa on monia tuhoutuvia, kauniita ja herkkiä naishahmoja, jotka joutuivat prostituutioon ja sitä tietä perikatoon. Puute ja nälkä ja yhteiskuntaluokkien erot on teoksen miljöötä. Olihan se sitä aikaa, jolloin sosiaaliturvasta ei juuri voitu puhua. Kaupunginkirjaston kirjailija-sivuilla teoksia ja kirjailijaa on käsitelty kattavasti ja monelta kantilta enkä pysty sen kanssa kilpailemaan.

Tänä päivänä puute on mennyttä, mutta kovin kaukana se ei silti ole, vain nurkan takana. Lähiöissä ja muuallakin pesii henkinen ja taloudellinen köyhyys, joka on muuttunut pauperismiksi tai köyhyyskulttuuriksi ihan Pakkalan aikojen malliin. Tänä päivänä meille näytetään yhdyntäkohtauksia televisiossa tosi-tv:n muodossa. (Tosin en ole katsonut.) Osanottajatytön äiti sanoo olevansa ylpeä tyttärestään. Aika kauaksi on menty Teuvo Pakkalan mestarillisesti kuvaamasta häpeäkulttuurista, jossa "huonoksi" ihmiseksi joutuminen oli pahinta. Nyt huonot ihmiset ovat jotain muuta, onko heitä edes. Prostituution harjoittaminen oli silloin leipäkysymys. Nyt osoitetaan tieteellisesti, että kyseessä on aivan kunniallinen palveluammatti.

Liikkuva kuva

Ezka kertoi pari animoitujen gifien kuvasivun osoitetta ja mielenkiintoisen tiedon siitä, että Bloggerin oman kuvapankin kautta laitettuna animaatiot eivät toimi; sen olen huomannut itsekin, mutta olen ajatellut tehneeni jotakin väärin. Tuossa Picasan toiminnossa on ainakin se hyvä puoli, että se käsittelee kuvan sivulle sopivaksi, siis pienentää.

Minusta animaatiot sopivat, ainakin mausteena, lapsille ja lapsenmielisille, kuten allekirjoittanut. Levotontahan se on, mutta itse ainakin sallin kaikkien kukkien kukkivan.

Koetan toista tapaa liittää kuva, missä hiirellä liitetään kuvan alkuperäinen osoite suoraan, siis mitä tapahtuu sen jälkeen, kun olet painanut Liitä kuva -ikonia. Valitse se oikealla oleva vaihtoehto. Kun näppäisee kuvaa alkuperäisessä osoitteessaan hiiren oikealla korvalla, saa ikkunan, mistä voi kopioida osoitteen hiirellä leikepöytään. Siitä sen voi liittää oikealla olevaan kohtaan, siihen missä kysytään kuvan URL -osoitetta.

Tässä on jonkinlainen ohje myös siitä, miten laittaa liukuva blogroll Bloggerinsa sivupaneeliin. Se näyttää olevan oiva tapa kerätä suosikkilistaa, joka vaihtuu ja tuo sisältöä blogisivuusi ihan ilmaiseksi. Itselläni on ainakin parisataa osoitetta ja lähes aina siellä on jotain uutta:

"Bloggerin Hallintapaneelista riviltä UUSI TEKSTI näppäise Ulkoasu -kohtaa. uudessa ikkunassa on ylimmäisenä oikealla Lisää gadget. Sitä napattuasi avautuu ikkuna, jossa ylimmäisenä on Blogiluettelo . Sitä napattuasi avautuu ikkuna jossa selitetään asiaa ja valitaan luettelon ulkoasu. Näppää Lisää blogi luetteloosi. Sitten avautuu pienempi ikkuna, johon blogin URL -osoite liitetään. Sen on helpoimmiten saanut sellaisesta blogista, jonka haluat liittää, napsauttamalla hiirellä siniseksi ja hiiren oikealla korvalla napsautettuasi tuota sinistä valittua osoitetta, valitse kopioi vasemmalla hiirinappulalla, silloin se on kopioituna leikepöydällä. Selitin tuon tavallisen toiminnon juurta jaksaen. Olisi voinut sanoa, kopioi hiirellä.

Sitten liität taas hiirellä osoittamalla tuohon blogilistan auki olevaan valintaikkunaan ko osoitteen. Voihan sen osoitteen käsinkin kirjoittaa, mutta se on työlästä. On parempi, että on auki useita sivuja...Yksi bloggerin sivu ja muita, esim. blogisivuja tms.

Sitten painat tuossa auki olevassa ikkunassa LISÄÄ -nappulaa. Silloin se häipyy ja ensimmäinen sivu on listassa.

Tämän jälkeen aina kun löydät sivun tai blogin, jonka aiot liittää blogilistaan, kopioi osoite hiirellä ja mene (eri ikkunassa) Hallintapaneeliin ja sieltä ulkoasuun ja nappase riviltä Oma blogiluettelo Muokkaa . Siinä ikkunassa nappaise LISÄÄ LUETTELOON ja liitä hiirellä taas avautuneeseen pikkuikkunaan tämä leikepöydällä oleva osoite. Paina LISÄÄ -nappia. Voit liittää samalla kertaa useitakin osoitteita peräjälkeen. Jos niitä ei hyväksytä, se johtuu siitä, ettei syötettä löydy. Joskus tuollaiselta sivulta löytyy nappula, jolla saa sivusta syötteen. Useimmissa blogilistalla olevissa blogeissa syöte on aktivoitu, muuten ne eivät näy listalla." TALLENNA vielä lopuksi, niin ikkunakin häipyy.

Kielikukkasia

Muistan kuinka nuoruudessani luin Kalle Väänäsen kirjoja. Hän oli paitsi sananrieskan taitaja, myös äidinkielen opettaja. Muistan kuinka hän protestoi muutamia ilmaisuja, kuten esim. tiimoilta ja valokeila huolimatonta käyttöä vastaan ja hyvin perustein.

Kielenhuolto on kuitenkin liberalisoitunut eikä enää ole tiukkoja kielipoliiseja, ja jos on, he jäävät pauhaamaan tyhjille katsomoille. Jotenkin sitä kaipaa kuitenkin, sitä aikaa kun joku tiesi, mikä oli oikein ja mikä väärin, ainakin kielenkäytössä. En itse ikinä oppinutkaan kovin hyväksi. Korvaani kuitenkin koskee, kun käytetään esim. muotoa alkaa tekemään. Tietyt sanat kuulemma vaativat tietyt muodot; sitä kai kutsutaan rektioksi.

Kielenkäytössä on kuitenkin niin paljon poikkeamia aikaisemmin hyväksytystä, että sanon itselleni: anna olla. Kaikki kelpaa. Laissez faire!

Jopa kun suosittu radio-ohjelma Aristoteleen kantapää, jonka äsken lisäsin blogilistaani, kertoo fraasirikoksista, minusta monet niistä ovat turhaan ilmiannettuja. Miksei kielellä saa leikkiä ja olla jopa naurettava? Jotkut tietysti ovat tahattomia. Tässä on pari linkkiä kielikukkasiin. Jotkut ovat taatusti tahallisia. Minusta on pirteää sanoa: Puulämmityksestä ei pidä hiiltyä tai Meillä ei kiskota munista. Ne ovat kekseliästä kielenkäyttöä, jotka tuollaiset kielimaisterit ovat ottaneet repostellakseen. Jostakinhan heidän on leipänsä saatava. Joskushan he osuvat oikeaan, mutta joskus juuri fraasirikos on oiva mainosteksti tai muuten luova ilmaus.

Ihmisen tajunnan kehittyminen on tutkijoiden mukaan ollut jossakin geenistön hämäräalueilla tapahtuneita muutoksia. Kieli pystyy uudistumaan jatkuvasti, olisi kammottavaa jos se jäisi kaikenmaailman kielipoliisien aisoihin.

Muita kukkasia:

http://www.dundernews.com/viestitaulu/index.php?topic=1673.0

http://www.hulvaton.com/huumori/index.php?option=com_content&task=view&id=30&Itemid=3

Netti poikki

Ihmettelin, että nyt on netti poikki, mutta en muistanut sanoneeni sitä irti perjantaina. Nyt se vasta katkaistiin. Onneksi on naapurin suojaamaton langaton yhteys ja uusi pieni läppärini, jolla yhteyden saa. Sillä ei tosin katsota tv:tä mutta radio kuuluu.

Nuo windowsin systeemit ja maailman rajaton tarjonta tekevät sen, että tulee ladattua ohjelmia ja siinä tulee sitten ongelmia. Googlen Chromella ei toimi radio kunnolla, Firefoxilla toimii, mutta ei Googlen kaikki toiminnot, jotka taas tällä uudella koneella pelittävät.

Varasin lipun vasta lauantai-illaksi, joten pääsen ajamaan Tukholman läpi sunnuntaiaamun rauhassa. Olen ajanut Tukholmaan kymmeniä kertoja, mutta silti pelkään suurkaupunkien liikennettä. En ole siihen ollenkaan sovelias.

Näistä linkeistä. On jäänyt kirjaamatta oikeastaan huomattavin PC - ja nettiasioiden linkki, eli PC Magazine. Laitoin sen myös staattiseen linkkilistaani; teenhän tätä ihan itseäni varten, muuten en muista käydä katsomassa. Lehdellä on monenlaisia listoja. Olen linkittänyt sen listaan, jossa kerrotaan vähemmän tunnetuista, mutta kiinnostavista löydöistä. Päälistat jäivät kirjaamatta. Siinä on lehden mielestä eri alojen parhaat.

Näitä top-listoja tehdään varmaankin monessa paikassa. Time-lehti ainakin listaa vuosittain.

Sunnuntain linkkejä

Otan tähän vielä muutamia makupaloja mm. tuolta tarkoituksettomalta Pointless -sivulta. En voi sille mitään, että jotkut niistä huvittavat. Pakko ei ole klikata:

Lehtigeneraattori: Tällä sivulla voit tehdä englantilaista tai amerikkalaista päivälehteä muistuttavan kappaleen, johon voit sijoittaa haluamasi henkilön uutisaiheeksi. Artikkeleita voi vaihtaa ja jopa itsekin kirjoittaa. Tätä en ole ennen nähnyt, yhden toisen lehtigeneraattorin kyllä.

Vanha tuttu puhesynteesi. Suomalaisia vastaavia sivupalkissa. Ruotsinkielistä en ole mistään löytänyt. Osittain samalle idealle perustuva, Monk-e-mail ja Talking Pets .

Täällä ovat tutut laulavat kaakit, tätä en ollut ennen tavannut, sama idea.

Tässä on koirien vapautusrintama. Täällä laulavia babyjä. Miehiä lapsina. Täällä taas mukavan näköisiä hapannaamoja. Söpöjä mutta niin aikaansaapia kissoja. Omituisia kasviksia. Mauttomia sisustuksia 70-luvulta.

Tässä on kaleidoskoopin teko-generaattori. Vanha tuttu, maalaa kuin Jackson Pollock,

Tänne suomalaiselle sivustolle on kerätty meikäläisten, keskiolutta rakastavien nuorukaisten viihdettä, josta varmaankin ylläolevat myös löytyvät, mutta myös paljon muutakin vähän tuhmempaa.

Tässä on vielä pari muuta linkkiä:

Virtuaalinen hämähäkki lemmikkinä. Täällä saman firman muita tuotoksia.

Asiallisempia:

Lähetä mikä tahansa kuva ja mp3 -tiedosto kaverillesi sähköpostissa.

Taas uusi, näppärä tekstin virtuaalinen säilömis-palvelu. Voi kirjoittaa noin vaan suoraan, ei kirjoittautumisia eikä salasanoja.

Googlen logojen kavalkadi

Väärennettyjä valokuvia

Vain hyviä uutisia

Pilaile ystäviesi kustannuksella

Maailman kirjat ovat sekaisin, minkä tämä sivusto näyttää. Mittarit tikittävät uhkaavasti. Samalla tekijällä on runsaasti muutakin materiaalia.

Täällä on käyttökelpoisia mittareita yms.

Tämä laskee päivän sekunteina. Havainnollinen vaikkapa lapsille.

Hakuja

Sain illalla tehtyä ehkä sesongin viimeisen uintiretken. Ajoitin sen illan pimenemiseen. Kiersin ensin lenkin. Kotiin sai jo kompuroida kivien ja kantojen yli. Vesi on jo kylmää. Kaunista oli taas metsän tummuminen ja taivas, jonne syttyi muutama iltatähti, siksi niitä kai kutsutaan. Muistan hämärästi kuin herra Huu, -hänhän muisti hämärästi asioita, jotka toisille ovat itsestään selviä, että ne saattavat olla planeettoja tai ainakin jokin niistä. Taivaalle tulee liian harvoin katsottua. Ennen ihmiset eivät varmaan muuta tehneetkään, kun ei ollut telkkareita ja tietokoneita. Minulle olisi tyypillistä hakea aasinsilta ja linkittää tähtisivustoihin, mutta enpä niin teekään. Jokin raja sentään pitää olla.

Vesi ei ollut ihan tyyntä kuin edellisellä yöuinnilla eikä taivaskaan niin kirkas. Jonnekin oli varastoitunut päivän lämpöä. Olisin voinut hukkua kaikessa rauhassa, sillä ihmisiä ei ole mailla halmeilla. Järven rannassa on vain pari mökkiä herraskartanoalueen lisäksi, joka ei uimapoukamaan näy. Fasaanejakaan en nyt tavannut. Naisihmiset eivät tällaisia uintiretkiä voi tehdä, ainakaan lähellä asutuskeskuksia, sillä moniin on rakentunut pelko, mikä on tietenkin hyvin ikävää. Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka yleistä tuo alitajuinen väkivallan pelko on, mutta varmaankin se on osa naisen elämää. Tietysti se on myös viisautta, ettei aseta itseään vaaroille alttiiksi.

Vuokratalon pihalla näyttää viihtyisältä sinne pystytetty iso teltta, josta tuikkii valo. Siellä näkee aina jonkun istumassa. Ihan mukava olisi kuunnella kärpäsenä, onko siellä yhtä viihtyisää kuin miltä näyttää. Jos se on juoppojen keskioluista horinaa ja yhtämittaista kättelyä, mitä se varmaan onkin, ei tosin kiinnosta. Parempi se kuitenkin on kuin istua kapakassa, joita täällä tosin ei ole. Huoltoasemalla on tosin oluen myyntiä. Rahaa ei mene yhtä paljon ja kotiin on lyhyt matka.

Hain vielä eilen muutaman linkkisivuston, luulenpa että jätän niiden etsimisen lähitulevaisuudessa vähemmälle ja keskityn opettelemaan käyttöä, jos aikaa jää. Olisi mukavaa osata esim. Audacity -ohjelman käyttöä. Ruotsissa on paljon muutakin tekemistä. Lapsenlapset jo kovasti odottelevat, mutta en saa lähdettyä. Ehdin tehdä vain muutaman valmistelevan asian yhdessä päivässä. Aika kuluu aatellessa, päivä päätä käännellessä. Olen vielä sitä sukupolvea, jolle tulee aina sananlaskuja mieleen. Niitä on joka lähtöön, ihan vastakkaisillekin mielipiteille ja ilmiöille löytyy jokin selittävä kansanviisaus, joka lyö toista korvalle. Sananlaskuviisautta ei aina kannata seurata.

Kaikkea ne saksalaiset keksii, sekin sanonta on jäänyt iäksi mieleeni. Tietokoneihmiset ovat fantastinen laji. He keksivät kaikkea, mikä on mahdollista. Seuraan säännöllisesti, mitä uutta on joka päivä web 2.0 -rintamalla. Siihenkin on sille omistautunut sivusto.

On olemassa esimerkiksi hakutoiminto, jolla haetaan tietyn kaltaista ääntä. Satuin linkittämään yhteen sellaiseen, mutta en edes tutkinut, mitä kaikkea se sisällään pitää. Vekotuksessa on jo vähän enemmän. On olemassa jokin äänihahmo, mieleen tulee, että joku muistaa sävelmän pätkän, mutta ei mistä se on peräisin, mutta haluaa tietää. Musiikin ja äänten maailma on rajaton, eikä minulla ainakaan ole mitään mahdollisuuksia edes päästä alkeista perille. Tulee mieleen fraktaali, josta avautuu yhä uusia fraktaaleja ja maailmoja. Muistelen, että on olemassa palvelu tai peli, jossa välilyöntitangentilla naputetaan ja ohjelma ehdottaa lauluja. Se on tehty englanninkieliseen maailmaan, valitettavasti. Meikäläiselle ensin mieleen tulevia laulunpätkiä ei siellä ole, koska ne ovat out of date.

Aivan vastaavasti näyttäisi olevan samantyyppisten kuvien etsintäpalveluja. En tiedä onko minulla niihin edes linkkejä. Tuskin sekään voi vielä olla kovin tarkkaa, hauskaa se voi olla. Voi liittää jonkin kuvan ja ohjelma ehdottaa sitten samantyyppisiä kuvia. Haen linkin joskus myöhemmin.

Perinteisiä kuvan etsintäpalveluitakin on paljon. Google on tietysti tuttu, mutta se on ehkä vähän ikävä tuttuudessaan. Kannattaa kokeilla Yahoota ja Altavistaa ja kotimaista Eniroa. Mutta on olemassa pari muuta, minulle ennestään tuntemattomampaa ja visuaalisesti jännittävämpää:

http://www.searchme.com/ Kirjoita hakuruutuun hakusana ja kokeile. Yleishakukone. Kuvia löytääksesi valitse Images. Huomiota kiinnittää tulosten hieno visuaalinen esittäminen karusellina.

http://tineye.com/login Tämä hakee, missä jokin kuva on netissä esiintynyt.

http://www.facesaerch.com/ Tämä hakee kasvoja. Kokeilin sanalla Palin. Palvelun alkusivu ei kerro ollenkaan kuin vaikuttava itse tulos on. Visuaalisesti hieno esitys.

Tässäkin on visuaalisesti erilainen hakupalvelu. Hakee Flickr-kuvia.

Tämän hakuohjelman pitäisi yrittää kasvojen tunnistusta. Ajanvietettä toistaiseksi.

Tässä on vielä muutamia: http://www.pixsy.com/ , Hakee vapaasti käytettäviä kuvia: http://www.picfindr.com/

Haepa vaikka Simple spark -palvelusta Image search, niin näet kuinka paljon "saksalaiset" ovat keksineet tällä alalla.

"Kaikkea ne saksalaiset keksii", sanoi mummo Kuopion torilla, kun posetiivarin apinoineen näki, voisi olla muistinvaraisesti jotenkin näin. Se kertoo tuosta ajasta, jolloin Saksa johti teollista vallankumousta ja sieltä tuli Suomeen kauppatavaroita. Mummon mielestä kaikki eriskummallinen oli saksalaista.

Sano muikku

Herkullista savumuikkua kala-autosta. Se pitää mielestäni syödä sormista ja kokonaisena. En tiedä onko niitä jotenkin puhkottu, enpä usko, vaikka koulukuntaeroja näyttää oleva. Muikussa pitää olla mäti sisällä, se lisää aromia. Savustus on voimakas. Kalat näyttävät kuivilta. Kyllä muutkin kalat hyviä ovat, mutta muikku vie voiton. Olenkin ihmetellyt sitä mätiä, mutta kuulemma lohikalat kutevat syksyllä.

Siinä ei ole sellaista erikoista vivahdusta kuin nahkiaisessa, joita olen päässyt maistamaan pari kertaa. Se voi jopa tuntua vastenmieliseltä. Ei minusta, joka olen syönyt jopa tuohen sisällä, maakuopassa kypsytettyä majavaa, joka oli aika kitkerää. Etanat ovat toistaiseksi maistamatta, vaikka loinkin miettiväisiä katseita museon puistikon koteloetanoihin, jotka sinne on joskus istutettu. En ihmettele Ruotsin vähän naiivia kunkkua, joka ehkä pahastutti suomalaiset isäntänsä, kun kertoi jälkeenpäin kuinka pahaa nahkiainen oli ollut.

Puhuimme kesällä työkaverin kanssa, kuinka tavallisia ja arkipäiväisiä Ruotsin kuningashuoneen jäsenet ovat, kun vertaa esim. Tanskan kulturelliin kuningattareen, jolla hänelläkin on Bernadotte-verta suonissaan. Bernadotteissa on ollut kyllä taiteellista suonta, mutta kyllä Kalle Kustaa on ihan tavallinen, jopa vähän yksinkertaiselta vaikuttava. Hänestä on vanhemmiten tullut mysig landsfader, josta kyllä pidetään, koska hän on niin tavallinen svensson. Ei kyllä hänen vaimonsakaan vaikuta ruudinkeksijältä, eivätkä lapsetkaan.

Meikäläinen saa olla onneksi ihan tavallinen ja lapsellinen.

Linkkejä kaloista:

Kalatalouden keskusliitto

Kalalajit Skes Ry

Kontiainen ja sen kaverit

Kävin metsässä hakemassa kantarelleja. Niitä löytyy, mutta ei yhtä paljon kuin viime vuonna. Pannulla sipulin kanssa paistetut tuoreet sienet ovat herkullisia esim. leivän päällä. Pakastetut sienet menettelevät, mutta niistä on paras aromi poissa.

Halusin tehdä vispipuuroa, mutta en vispata käsin. Vatkain on lopahtanut. Kävin muutaman kilometrin päässä Siwassa, mutta sieltä ei löytynyt vatkainta. Toteutin vanhan idean ja hain sähköporan, johon kiinnitin vatkaimen terän, jonka olin hoksannut jättää jäljelle. Se kävi mielestäni ihan hyvin, kun laitoin vispattavan kannuun. Vanhassa töpseliporassa ei ollut nopeuden säätöä, mutta sekin kävi hyvin. Latasin akkuporakoneen pattereita ja aion kokeilla myös sitä joskus myöhemmin. Yksi terä vispaa tietenkin hieman vähemmän, mutta minun käytössäni pärjään tälläkin.

Olen kerännyt itselleni ja näille nettisivuille jonkinlaista resurssipankkia, siltä varalta että eläkeikäisenä voisin mahdollisesti opastaa ikätovereitani netin ja tietokoneiden maailmaan. Toivottavasti myös jollekin lukijalle siitä on ollut iloa. Itse olen kovasti tyytyväinen, kun olen saanut seurata toisten löytöjä. Niitä tulee nykyään kosolti myös blogroll:iini ihan automaattisesti. Jos itse tekee asiat jotenkin omaksi, sitä on helpompi käyttää. Jos olisin osannut pysyä yhdessä asiassa kerrallaan, olisin voinut tagata ja se olisi ratkaissut hakemiston. Katsoin, että tagien laitto vain sekoittaisi, jollakin toisella se varmaan toimii. Onhan tosin Bloggerissa hakutoiminto, jolla voi etsiä asioita omasta blogista. Olen yrittänyt kerätä myös pysyvää linkkilistaa eri asioista.

Eilen löysin näiden opastajien vinkeistä mm. nämä, jotka liittyvät tuohon nettiin ja sen kuviin. Ezkan blogin kautta:

Social Wallpapering

Stockxpert

openphoto

Kirjaan tähän ylös vielä pari netissä toimivaa kuvankäsittelyohjelmaa:

http://www.myimager.com/ ja http://catenarysystems.com/demos/vicimager/vicimager2.aspx . Niitähän on pilvin pimein.

Tässä on ohjelma, jonka avulla saa työpöydän taustakuvan vaihtumaan näppärästi. Ohjelma latautuu ja voi valita taustakuvan miljoonista kuvista. Sitten ohjelma häipyy. Jos jätät vaikkapa työpöydälle tuon lataustiedoston, voit vaihtaa taustakuvan halutessasi helposti. Sopii ehkä levottomille ja tiedonhalusisille, ei-konservatiiveille. Siinä käytetään Flickr -kuvapalvelun miljoonia kuvia luovalla tavalla. Kokeilen kunhan ehdin.

Tässä on toinen palvelu, jolla voi hakea wallpaper -taustakuvaa Flickr -kuvista.

Tietysti mitä tahansa kuvaa voi käyttää taustakuvana kunhan resoluutio riittää. Mene Ohjauspanelin/Näyttö kautta ja kokeile. Ja se on tehty helpoksi myös tätä kautta: Napsauta kuvaa hiiren oikealla painikkeella ja valitse, Aseta työpöydän taustakuvaksi. Jokainenhan tämän tosin tietää. Tämä koskee vain windowsia.

Nisäkkäiden uusista nimistä ja nimiehdotuksista on kirjoitettu. Kuvapankki ja kuvasanakirja on tämäkin. Siinä ei olekaan vartavasten hankittuja ja ostettuja kuvia vaan kuvat on haettu Yahoon kuvahausta automaattisesti. Aika luova tapa.

Kaikki kuvahaut ovat tietenkin olemassa, ei vain Googlen, myös esim. Eniro ja Alta Vista, Yahoo... Niissä kuvissa on tietenkin tuo luvallisen/luvattoman käytön ongelma, josta Ezkakin kirjoitti. Mikä on laillista ja mikä ei. Privaattikäytössä ja jopa koulussa ei ongelmaa tule, mutta netissä voi joutua nokatusten oikeuksien omistajien kanssa. En itse mene kiusaamaan kotimaisia kuvaajia, mutta otan blogiini kuvituskuvia ulkomailta, josta tuskin tulee korvausvaatimusta pienen blogin pitäjälle ja jos tulee, siitä ei ehkä kannata välittää, koska tuskin kukaan lähtee oikeustoimiin ulkomaille. Kyse on kontroversiellista asiasta; muistamme debatit, joita asiasta on käyty. Erään asiantuntijan mukaan voi kuvaa käyttää sitaattioikeuden mukaisesti, itse en lähde lähdettä mainitsemaan, koska en halua härnätä verta nenästäni ja herättää nukkuvia karhuja puolustamaan oikeuksiaan.

Resurssipankkiin voisi vielä kerätä ääniä. Varsinainen musiikki on liian laaja alue minulle, mutta kuinka voisi käyttää nettimaailman äänipankkeja. Muistan kuinka jännittävää oli, kun aloin opetella tietokonemaailmaa ja käyttöjärjestelmien mukana tuli äänikokoelmia. Niitä oli myös cd-levyillä. Oli lapsellista mieltäni huvittavaa esim. soittaa niitä käyttöjärjestelmän vaatimattomalla ääninauhurilla. Sillä saattoi myös äänittää lyhyitä pätkiä, josm koneessa sattui olemaan äänikortti ja omisti mikrofonin. Nykyään on olemassa hieno ja ilmainen ääninauhuri, melkein äänistudio, Audacity, mutta olen kovin vähän oppinut sitä käyttämään. Pystyn kyllä leikkaamaan pois liiat jostakin samplesta, mutta siihenpä se sitten jää. Aion tutkia tuota ohjelmaa jossakin vaiheessa. Ehkä sitä voi käyttää myös näiden äänipankkien äänten käsittelyyn. Voin ehkä oppia liittämään tiedostoon tehosteääniä. Netti- ja tietokonemaailma on rajaton.

Löysin mm. nämä äänipankit:

Soundboards ja Soundsnap sekä äänihakukoneen, FindSounds