Hain eilen ämpärillisen vettä lähteestä. Hyvältähän se maistuu, ainakin paremmalta kuin tämän talon vesi parhaimmillaankin, eli päiväsaikaan. Tytär sanoi, että talon vesi tapaa kummallisesti Earl Grey -teen aromin. Ehkä kuparilla on sellainen ominaisuus. Katsoin netistä muovikanistereita, mutta saa jäädä vain ajatukseksi. Olkoon nyt vain konsepti:
Jos joku antaa lahjaksi asioita, sitä tuskin voi kutsua kaupankäynniksi ja verottaa. Lahjavedestä voi tuskin vaatia tarkkoja kemiallisia analyysejä ja kaupallisia tuotteita koskevia käsittelymalleja. Ajattelin, että jaan näiden kahden talon postilaatikoihin lappuja, jossa kysyn kuka haluaa lahjavettä vaikkapa kerran viikossa toimitettuna. Olisin ostanut pinottavia kanistereita ja vienyt ne kylmäkellariin tiettyyn, avonaiseen komeroon, josta jokainen olisi voinut ne hakea ja palauttaa tyhjänä. Kanisterissa olisi jokaisen nimi ja tilaajan olisi ehkä ollut se maksettava ensin, jotta sitä ei unohdettaisi jonnekin. Jokainen olisi voinut pudottaa haluamansa maksun postiluukustani tai olla pudottamatta. Mitään kirjaa en olisi pitänyt. Tämä olisi lahjataloutta.
Vapaalla kansalaistoiminnalla ja palvelusten vaihdolla olisi vaikka kuinka paljon mahdollisuuksia. Sitähän sitä ekoyhteisöissäkin kokeiltiin, tosin aika laihoin tuloksin. Meilläkin Keuruulla keksittiin oma rahayksikkö, keuro. Joissain päin maailmaa nuo vaihtoehtovaluutat kai toimivatkin.
En kuitenkaan tiedä, ryhdynkö tähän. Ehkä kysyn parilta naapurilta, iäkkäältä rouvalta, haluavatko he vettä. Ostan pari halpaa ämpäriä kannella ja siinä se on. Haen vettä silloin tällöin ja vien samalla heille kotiin. He ovat ystävällisiä naapureita. Kolme ämpärillistä kulkee hyvin pyöräkärryssä, ehkä useampikin, jos otan lastenistuimen irti.
Parina päivänä järven rannassa on ollut kesälomalainen minun tutulla paikallani. Onneksi minulla on varapaikkoja hieman etäämpänä. Niissäkin on hyvä ranta. Mukava nähdä toisia maisemia ja toisesta perspektiivistä. Kelluin selälläni järven selällä ja katselin pilviä. Usein vastaavassa tilanteessa joko kelluessa tai puiden latvoja katsellessa tulee ajatelleeksi, että tätä pitäisi tehdä enemmänkin. Pilvet ja puunlatvat ovat mielenkiintoisia. Onneksi on ollut muutaman kerran tilaisuus olla myös niiden keskellä ja yläpuolella. Harmittaisi, jos en olisi lentänyt, mutta nyt ei haluta kaukomaille.
Samalla kun otin pyöräkärryn esille kyyditsin pihalla paria kakaraa. Toinen oli sama nelivuotias poika, joka leikki paljon E:n kanssa, toinen oli tämän pihan alkuperäinen lapsi. Kun he tänne muuttivat kolmisen vuotta sitten, hän ja sisarukset olivat ainoita lapsia sillä kertaa. Nyt perheessä on uusi pikkulapsi, josta tulee yhtä reipas ja mukava kuin muistakin sisaruksistaan. Nyt lapsia pihalla on paljon. Tuo tyttö oli silloin kolmevuotias ja hän oli paljon isojen sisarustensa hoidossa ja yksikseen. Hänestä on tullut reipas tyttö, joka puhuttelee minuakin usein ja kysyy, minne olen menossa. Hän kävi äidiltä ensin kysymässä saako hän olla kärryn kyydissä. Toinen oli ollut jo aikaisemmin, enkä kysynyt. Hän oli sama poika, josta V. kysyi moneen otteeseen, että eikö hänkin saa olla mopon kyydissä. He eivät oikein ymmärtäneet, kun sanoimme että on vähän kyseenalaista kyydittää vierasta lasta, jos jotain tapahtuisi. Jotainhan voi aina sattua kaikesta varovaisuudesta ja kypärästä huolimatta. Eihän A. ole vieras vaan meidän kaveri sain argumentin.
Tällaisessa kaksikielisessä ympäristössä A saa ilmaiseksi kaksi käyttökieltä. En usko, että suomenkieliset oppivat samalla lailla ruotsia vaan yhteinen kieli on suomi. Ruotsinkielisillä puhutaan kotona ruotsia tai tässä tapauksessa ainakin äiti ja mummi puhuvat, isä taitaa olla suomenkielinen.
Uiminen on vetreyttänyt minua. Käden lihastulehdus tuntuu vain pienenpienenä ja se on katoamassa kokonaan. Sydän ei ole vaivannut uima-aikana. Kävelen aina reippaasti, mutta nyt tuntuu että vielä rivakammin nyt. Maha ei ole pienentynyt, koska rakastan syömistä yhtä paljon kuin ennenkin. Hiemanhan se häiritsee.
