Utopistisia ajatuksia

Posti toi ulkomailta Ubuntu -käyttöjärjestelmän asennuslevykkeen. Minulla on pöydälläni roskiksesta poimimani kone, johon aioin sen asentaa. En osannut, ei tapahtunut mitään. Täytyy ostaa joku toinen vanha kone harjoitusmateriaaliksi. Olisin mielelläni kokeillut Linuxia. Vanha käyttöjärjestelmä on auttamattoman hidas tuossa roskiskoneessa. Kiintolevy ratisee ja kaikki toimet kestävät iäisyyksiä. Sain sillä kylläkin tällä kertaa yhteyden nettiin. Osasin aiemmin nopeuttaa omaa konettani, joka ei taidakaan olla lopussa lataamalla CCleaner-nimisen ohjelman, mutta tuo toinen ei taida nopeutua millään.

Ulkona on aika lämmintä. Näin ensimmäiset leskenlehdet, kävelin pari lenkkiä. Oli aivan pakko päästä ulos. Jos malttaisin olla syömättä liikaa, pääsisin lujaa. Viime päivinä askel on ollut hitaampi ja se johtuu liiasta syömisestä.

Tässä on pari linkkiä, joissa puhutaan perusopetuksesta ja tietokoneista. Jos luokassa on vain yksi tietokone, ei sillä juuri tee mitään. Olen sitä mieltä, että jo aivan perusohjelmillakin pystyisi tekemään asioita luovasti, jopa Power Pointilla ja wordilla. Web 2.0 tarjoaa aivan loppumattomat varastot hauskoja ja luovia asioita. Ilmaisohjelmia on paljon. Hesarin keskustelussa puhuttiin kuinka oppilaat pakkaavat mesettämään ja pelaamaan ja opeta siinä sitten jotakin. Mielestäni jopa mesettämisen, en tarkkaan tiedä mitä se on, tai jopa tekstiviestit voisi ottaa tietokoneopetukseen ja siihen voisi tuoda pedagogisia näkökohtia. Pitäisi tarttua siihen, mikä oppilaista on hauskaa ja lähteä kutomaan edelleen. Pelaaminen esimerkiksi. Aikansa pelattua, sitä ehkä voisi lähteä kehittämään ja vaikka ruveta suunnittelemaan pelejä. Siihenkin on jopa aivan ilmaisia ohjelmia, joista itsekin olen kirjoittanut.

En tiedä, sitten kun markkinoille tulee esim. Asus Ee PC (tai muita vastaavia). Hinnat saattavat jäädä johonkin 400-500 €:n tienoille. Ajatuskokeena olisi aivan mahdollista, että kaikista oppikirjoista luovuttaisiin, sillä kaikkeen on saatavilla tukea ja apua netistä, jos ei suomeksi, niin englanniksi ja englantiahan kouluissa opetetaan. Säästyneistä materiaaleista tulee aika pitkä penni. Ja jos olisi mahdollista ajatuskokeena kuvitella, että sen sijaan, että kodit, monet ovat todella varakkaita ja rahaa on, voisivat vaikka ostaa toisen puolen koneesta ja kunta toisen ja oppilas saisi sen koulusta lähtiessään. Pienikokoinen kone kulkisi kodin ja koulun väliä.

Jos niin on tarkoitettu OLPC:lle kehitysmaihin, miksei se onnistuisi kehittyneessäkin maassa. Opettajien asenteet ja koulutus olisi tietysti pullonkaula, mutta olihan kyse vain ajatuskokeesta. Harmi kun Suomen koululaitos on saanut PISA tulokset tuekseen ja kuvitellaan, että vanhalla pärjätään. Ei ne niin erinomaiset ole, selittäviä syitä on monia. Toiset ovat vieläkin huonompia.

Koulut ja opettajat penseitä tietokoneille ja netille?

Miten opettajat saisi kiinnostumaan tietokoneen ja netin mahdollisuuksista? Tätä mietin kun luin Opeblogista AR:n viimeisintä merkintää. Tilanne on varmaankin niin, että tietokone on suurin piirtein samassa asemassa kuin piirtoheitin! Aiheesta on herännyt vilkas keskustelu blogissa, mutta se pitäisi olla vaikkapa Opettaja-lehden palstoilla.

Opettajat ovat kypsiä kaikkeen uudistustyöhön, jossa heitä lykätään sinne ja tänne. Omalla ajalla pitäisi perehtyä kaikkeen mahdolliseen. Palkkakaan ei tunnu vastaavan ponnistuksia. Kutsumusopettaminen ei ole ehkä enää voimissaan. Heitä on yritetty pakottaa mukaan tietoyhteiskuntaan, mutta tulokset ovat näköjään laihoja ja passiivinen vastarinta tiukkaa. Houkutteleminen ja etujen (oppimisetuja, mielihyvää...) saaminen on parempi lähtökohta, aivan kuten oppilaidenkin kohdalla.

Tietokoneet ja netti voisivat kyllä lisätä opettamiseen sellaista laatua ja vähentää muun rutiinityön määrää, että innostuminen voisi olla itseänsä palkitsevaa. En tiedä, missä määrin enää harrastetaan "vihkojen" korjaamista. Jos sitä tehdään, sitä voisi ehkä vähentää ja laittaa sen oppilaiden itsensä tekemäksi. Minä en koskaan kahtena kymmenenä opettajavuotena ottanut kotiin, mitään korjaamiseen viittaavaakaan, mutta muuten kyllä olin innostunut ja yritin kehittää itseäni ja opetustani.

Yksi mikä mielestäni voi olla syypää opettajien penseyteen on käsitys, että tietokoneet ovat jotenkin saastaisia, epäpyhiä. Joskus tuntuu, että keskimääräinen koulunuori olisi kiinnostunut siitä puolesta nettiä joka vaikuttaa kovin vähän strukturoidulta ja pedagogiselta- pelaamisesta (räiskintä), rumista kuvista ja lyhyistä typeristä, huonokielisistä viesteistä jne. Itse seurasin jonkin aikaa jo iäkkään nuoren, lähes kolmikymppisen tietokoneen käyttöä, eikä se ollut ylentävää. Ei hän mikään nörtti ollut vaan koulut olivat jääneet kesken, työtä ei koskaan ollut tullut tehtyä, rikoksia kyllä, mutta netti kiinnosti kuin ainakin nörttiä ja kokista kului. Nyt hänellä taitaa olla jo neljä lasta yhteiskunnan elätettävänä. Lisäksi hän vielä hakkaa vaimojaan ja muitakin.

Siihen samaan maailmaan on sitten opettajan vaikea tunkeutua hyvine, pedagogisine aikomuksineen, jotka saattavat kiinnostaa oppilasta yhtä vähän kuin muukin koulun kama.

Minulla on kyllä käsitys, että tarpeeksi strukturoiden ja jos parhaat aivot miettisivät asioita, tietokoneiden ja netin kautta löytyisi helpotusta Suomen koululaitoksellekin. (Minä en juuri usko noihin PISA-tuloksiin.) Jos lähtökohta olisi luova, eikä oppimiskäsitys olisi sama kuin että "täytetään" oppikirjoja, millä tietokoneistakin tulee ikäviä, IT-pohjainen oppiminen olisi aivan toista. Se olisi ennemminkin Learning by doing.

Kerronpa vähän omia kokemuksia lastenlasten kanssa. Viisivuotias, jolle kai minä näytin ensimmäisen Monster Truck - pelin netissä, seilasi edestakaisin kaikissa niissä. Tuntui, että hän jaksoi keskittyä vain hetken kuhunkin, valitsi itselleen liian vaikeita pelejä. Olisin halunnut, että hän olisi keskittynyt yhteen pidempään ja hionut taitojaan, se jopa ärsytti vähän. ne pedagogiset pelit ja ohjelmat joita näytin, eivät tuntuneet kiinnostavan kovinkaan, hän halusi seilaamaan edestakaisin omiin peleihinsä. Kolmivuotias, jolle opetin hiiren käsittelyä ja jota hän oppi, halusi heti osata samoja vaikeita pelejä kuin isoveli, minun ehdottamani oppimispelit eivät kelvanneet. Jos olisin ollut pidemmän aikaa heidän luonaan, olisin varmaan onnistunut ujuttamaan muutakin. Nyt kun isä on automies ja on näyttänyt lapsille lukemattomia kiihdytysajoja ja erikoisia rakennelmia, autot ovat tietenkin pojille kaikki kaikessa.

Tietenkään tietokoneet eivät ole kaikkea, pitäisi myös leikkiä perinteisiä lasten leikkejä, retkeillä ja puuhastella, mitä nämä lapset kyllä tekevätkin, paitsi että katsovat vähän liikaa tv:tä.

Toisaalta minusta tuntuu, että tässä pätee eräänlainen kyllästyneisyysteoria. Samoin kuin ainakin ennen vanhaan sanottiin, että jos koiranpennulle antaa tarpeeksi ruokaa, siitä ei tule ahmatti. Joskus tietysti koira, jolla on hyvä ruokahalu on parempi kuin nirsoileva, jolle pitäisi olla erityisruoat. En tiedä pitääkö tuo vanhan kansan viisaus edes paikkaansa, olen valmis epäilemään kaikkea, mutta ehkä tietokoneiden ja pelien kanssa on vähän samalla lailla. Lasten pitää saada tyydyttää pelihimonsa, räiskiä tai mitä se sitten onkaan. Samalla hän ehkä kehittää myös jotain valmiutta itsessään. Varmaankin monet tietoyhteiskunnassa menestyneet nörtit ovat joskus olleet himopelaajia, joille se ei ole riittänyt vaan he ovat ryhtyneet ohjelmoimaan ja luomaan itse. Ehkä kotien tehtävä olisi ainakin antaa lasten tyydyttää pelaamishaluaan, ehkäpä he voisivat sitten vähitellen koulunkin avulla suunnata johonkin kehittävämpään. Luulisi, että jos koulussa olisi vaikkapa jokin blogin tyyppinen työalustana, siihen voisi omalla ajallakin hakea sitten vaikka nättejä kiiltokuvia tai mitä vaan. Tuollaista elektronista työkirjaa olisi sitten mukava näyttää sekä kotona että koulussa ja saada yhteisön ihailua ja feedbackia.

Kirjoja

Luin vaihteeksi muutaman kirjan. Eksyn aika harvoin kylän kirjastoon, kirjatupaan, kuten sitä kutsutaan, ja joka on auki yhtenä päivänä viikossa.

Oikeaksi lukuelämykseksi nuodostui Heli Laaksosen Sekaherelmäpuu. Länsi-Suomen murre on aika tuttua ex. vaimon suvusta, lähinnä satakuntalainen, olen kuunnellut joskus myös vaimon tuttua, joka taisi olla juuri Laitilasta, missä Laaksonenkin nykyään asuu. Myös muita olen kuunnellut intensiivisesti, mutta juuri täällä Kemiön saarella en murteen kanssa joudu paljon tekemisiin. Kyllä on tarkka korva tytöllä ja osaa kirjoittaa sekä viisaasti että hauskasti. Kaiken aikaa tuli höpötettyä ääneen tekstiä ja hekotettua. On hänen täytynyt olla söpö pikkulapsenakin, kun aikuisenakin on säilyttänyt suloista lapsekkuuttaan niin paljon.

Tuosta aikuisuudesta en voi olla väliin kertomatta tätä. Kuuntelin taas radiota ja siellä oli radioversio Maarit Tastulan tv-showsta. TV.ssä ei tarvitse kertoa kuka vieras on, jos tulee kanavalle kesken ohjelman. Arvelin ihan oikein, kuka hän oli. Viisaitahan he puhuivat, mutta vieraalta Pirkko Saisiolta pääsi, kun nyt olen tulossa keski-ikään. Mitä, tulossa keski-ikään vasta, vanha akka! Vanhuuteen ei tarvitsisi sanoa olevansa tulossa, en minäkään sitä omalta kohdaltani myönnä, mutta pikemminkin myöhäiskeski-ikään. Keski-ikä alkaa kai aika aikaisin ja Saisio on tullut siihen jo vuosikymmeniä sitten.

Heli Laaksonen on, kuten muutkin suomalaiset ajattelevat, tosimainio pakkaus. Lajikuvaus: Keskiraskas vartalo on täyteläinen ja suunnikasmainen, harja yksinkertainen 5-harkkoinen pysty, pyrstö lyhyt ja laulusulkien peittämä, luonne viihtyvä ja hautomahaluinen, kuten määritys on kirjan sisäkanteen liimattu. Se viittaa tietenkin Laitilan pääelinkeinoon. Hänellä on firmakin, Sanatoimisto HULIMAA, "Selvät sanat sekoitetaan, sekavat sanat selvitetään."

Murrepuhunta pakkaa joskus erimurteisia ärsyttämään ja samalla huvittamaan, minua ainakin, eikä Varsinaissuomen murteet teet poikkeusta. Huvittaisi myös tilanne, että ulkomaalaiselle annettaisiin sanakirja ja Laaksosen tekstejä ja sanottaisi, että alapa selvittää.

Luin myös uusintapainoksen kirjasta Majakka vaikenee, joka kertoo Bengskärin taistelusta. Pentti Holapan Sotapäiväkirjan, joka oli tietenkin inhimillisesti kiinnostava, vanhuuden teema erityisesti, mutta ei paljon kiinnostavampi kuin melkein mikä tahansa blogi. Etabloitunut kirjailija saa vain päiväkirjansa pahvikansien väliin. Muistan lauseen kirjasta: Ihminen ihmiselle Sasi. Sitten luin koomikkoparin Stefan och Staffanin Tänker Högt, joka on tehty heidän radio-ohjelmastaan, samoilta ajoilta kuin Holapan päiväkirja, nelisen vuotta sitten. Hauskoja sanaleikkejä suomalaisuudesta ja suomenruotsalaisesta ankkalammikosta, suorastaan häpeämättämän hauskoja.

Salaliittoteoriat

Kommentoija kehotti minua tutustumaan tähän nettisivuun, http://talousdemokratia.blogspot.com/ , joka kyllä on ollut minulla ajoittaisessa seurannassa. En tiedä mikä kommentoijalla oli mielessä, puolesta vai vastaan? Olen kyllä aikonut kirjoittaa ko. sivusta. Kirjoittaja on koulutettu, enkä oikeastaan voi esimerkiksi sanoa mitään tuosta talousdemokratiasta, koska taloustiede ei ole vahva puoleni. Sivuilla on kyllä paljon sellaista, joka panee minut epäilemään, skeptikko kun olen. Kirjoittaja on myös skeptikko siinä mielessä, että hän epäilee salaliittoja kaikkialla, mutta menen vielä pidemmälle ja epäilen salaliittoteorioita. On varmaan aivan totta, että paljon tapahtuu kansalaisilta salassa, ehkä niin pitää ollakin, sillä kaiken ennalta hölöttämisestä voi olla haittaa. Kuuluu vallan makeuteen, että voi olla näissä kabineteissa päättämässä kansan puolesta. Se on edustuksellista demokratiaa. Suoraa on mahdotonta kuvitella, sillä se tukehtuisi jo alkuunsa byrokratiaan. Jo aivan pienissäkin yhteisöissä suora demokratia jumittaa päätöksenteon, kuten koin ekokyhteisössä asuessani.

Salaliittojakin on, mutta on aika heikoilla jäillä jos kuvittelee niitä automaattisesti kaikkeen, varsinkin mielenterveydellisesti se ei ole hyväksi. Jossakin kohdassa kullakin salaliittoteorioihin uskovalla on sitten heikko kohtansa, jossa hän naiivisti uskoo johonkin. Kuten tämä Talousdemokratia-bloginpitäjä, joka on ollut kompuksessa Kalevi Riikonen nimisen mieshenkilön kanssa, joka on mm. tuonut kaikenlaista humpuukia Suomeen kuten esim. Grander-vesiteknologiaa. Riikosen nimi johtaa puolestaan kaikenlaiseen muuhun, minulle perin tuttuun hörhöilyyn.

Salaliittoteoreetikot todistavat ilmastonmuutoksen ja öljyn loppumisen salaliitoiksi.

Eri asia on, että haluan uskoa länsimaisen demokratian, jopa USA:n kykyyn toimia; sillä on checks and balancies, jotka toisinaan toimivat, toisinaan ehkä eivät. Pystyttiinhän korruptoitunut presidentti Nixon saamaan poistumaan. Nämä villit salaliittoteoriat, että esim. 9/11 olisi ollut USA:n hallituksen tilaama, menevät jo liian pitkälle, vaikka niiden esittäjät vaikuttaisivatkin joskus järkeviltä ja loogisilta. En ole kylläkään niihin todisteisiin perehtynyt juuri ollenkaan, mutta epäilen, että sellainen salaliitto onnistuisi menemään läpi USA:n kaltaisessa yhteiskunnassa.

Tämän eilen julkaistun videon, Fitna, välityksellä, (siitä erikseen), pääsin tutustumaan minulle uuteen mediasivustoon LiveLeak.com:iin. Pirteä sivusto. Sielläkin kukoistaa salaliittoteorioita, joissa esim. Barack Obama todistetaan pahoja hautovaksi mustaksi muslimiksi. Vähän liian paksua, vaikka hänen kirkkonsa on kyllä kompromentoiva. Jewish Task Force on sivu, jolla käydään sotaa Obamaa ja Clintonia vastaan.

Salaliittoteoriat ovat kyllä kiehtovia tarkkailijalle. Aikoinaan seurasin esim. yhtä, Nesara-huijausta.

Yksi minkä puolesta kirjoittaja, Lars Österman, taittaa peistä on rokotukset ja niiden vahingollisuus. Olematta tippaakaan asiantuntija, uskon kyllä, että rokoitteita valmistellaan ja tutkitaan huolella, niissä voi olla sivuvaikutuksia, mutta hyödyt ovat useinkin haittoja suuremmat. Saattaa toki olla niin, että on tuntemattomiakin vaikutuksia ja on erittäin kiinnostavaa, jos niistä olisi näyttöä, mutta uskomuksille ei kannata perustaa ja pistää asioita rokotteiden syyksi. Rokotteiden vastustamisessa on paljon naiivia herkkäuskoisuutta, samoin kuin antibioottien. Monet salaliittoteoreettiset vanhemmat ovat uskoakseni vahingoittaneet, jopa invalidisoineet lapsiaan kieltämällä heiltä hyvän hoidon. Minulla on tästä jopa henkilökohtaista kokemusta. Muutama rokotteista kieltäytyvä voi hyvin olla, sillä heitä suojaa se yleinen sateenvarjo-immuniteetti, jonka laajamittainen rokotus on väestöön luonut.

Epäluuloisuus on terve ominaisuus, mutta sitä on sovellettava tieteen lailla.

Tietysti kysyn myös itseltäni, onko huoli väkivaltaisen islamin leviämisestä Eurooppaan ja muualle salalittoteoriointia. Valitettavasti näyttää siltä, että ei. Islam ei ole mikään mukava uskonto vaan äärimmäisen ikävä. Äärimuslimeja on äärimmäisen vähän, mutta riittävästi. Miten siihen haasteeseen on vastattavissa, on paljon laajempi kysymys.

Paikkakunnan uutisia

Näin lehdestä kylällä käydessäni, että tulevalle Kemiön saarelle on hankittu logo. Kunnan vaakunana tullaan käyttämään Dragsfjärdin vaakunaa, mikä onkin viisasta, sillä se on hienompi kuin mitään sanomaton Kemiön vaakuna. Valitettavasti en löydä netistä kuvaa uudesta logosta. (Lisätty myöhemmin.) Se on abstraktinen ja voi kyllä symboloida erinäisiä asioita. Mutta se on mielestäni tarpeeton.

Tämä muistuttaa entisen kotikuntani Surahammarin vastaavaa tapahtumasarjaa. Sinnekin hankittiin uusi logo, jota käytettiin muutama vuosi. Haluttiin kääntää kunnan nimessä oleva Sura-sana voitoksi. Siellä asuvat ihmisethän sanovat asuvansa Surassa ja se tarkoittaa hapanta. Sura människor=happamia ihmisiä. Sana tulee kuitenkin paikkakuntaa ympäröivistä vesistöistä, sillä sura tarkoittaa myös märkää. Eivät ihmiset siellä ole yhtään sen happamampia kuin muuallakaan. Otettiin logo, jossa oli kuva omenasta ja lause: Din bit av det sura äpplet. Nyt tuo hapan omena on jo logon osalta kuollut ja kuopattu.

Lisäys: Aika morbidia tuo minkä kirjoitin, sillä äsken kuulin, että Surahammarissa on tapahtunut järkyttävä veriteko. Ruotsi on puhunut lähellä, Arbogassa tapahtuneesta toisesta murhasta puolitoista viikkoa ja nyt tuli tämä. Nuorehko mies on murhannut naisystävänsä ja tämän tyttären. Tapahtumapaikka on minullekin tuttu. Olen käynyt tuossa talossa, jonka omisti vielä äskettäin tyttären bestiksen perhe, mutta myi sen tuolle "mukavalle" pariskunnalle. He tarjosivat taloa, joka oli heidän jaktstugansa myös tyttärelleni ja hänen perheelleen ja avomies pitikin kovasti siitä. Ainoa vika oli, että se on vähän kaukana.

Kemiön Annonsbladet -Lehdessä ei kerrottu kuinka kalliiksi uuden logon hankkiminen oli tullut, ei haluttu kertoa. Arvatenkin se on maksanut paljon, yleensä ne maksavat, vaikka tulos ei olisi kaksinen. Tuo Dragsfjärdin hieno potkurinlapa olisi kyllä riittänyt ja luulenpa uudelle logolle käyvän samoin kuin suralaisten merkille.

Lehdessä oli kuva myös uudesta Björkbodan kauppiaasta, jonka huomasin tuntevani ennestään. Hänhän oli mukana kyläyhdistyksessä. Hän aikoo säilyttää työpaikkansa lukkotehtaalla ja hoitaa kauppaa kahden palkatun nuoren naisen ja vaimonsa kanssa. Nämä tytöt ovat kyllä ihan mukavia ja osaavat kuulemma hoitaa tilauksia. Eilen käydessäni kylmähyllyt olivat aika tyhjät. Se onkin jonkinlainen dilemma. Hyllyjen pitäisi näyttää kutsuvilta, mutta se tuo väkisinkin mukanaan sen, että tavaroita vanhenee - mikä on suosinut mm. minua, joka olen yleensä ostanut alennuksella ruokani. Kyläkauppa on tärkeä seudulle ja vanhuksille. Sen pitkästä aukioloajasta on ollut hyötyä mökkiläisille, jotka ovat voineet tehdä ostoksensa myöhäänkin tänne saapuessaan. Kaupan edessä on ollut jatkuva autovirta. Entinen johtaja on aloittanut Kemiön osuuskaupassa, joka on aivan toisen mittaluokan putiikki ja luin sitäpaitsi, että sillä on aikomus rakentaa ihan uusi marketti.

Mari Vaattovaara

Kuuntelin radiosta kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaaran haastattelua. Hän povasi pääkaupunkiseudulle aivan valtavaa monikulttuuristumista, joka on tuova arvaamattomia ongelmia mukanaan. Nytkin on jo pitelemistä. Määrällisesti Helsingin seudun oletetaan ohittavan jopa Tukholman, mikä kuulostaa uskomattomalta. Suomi ei hänen mukaansa ole valmistautunut näihin haasteisiin, (mitä itsekin olen painottanut). Haastattelija ei edes kysynyt, voisiko sitä maahanmuuttoa edes vähän hillitä, vaan kaikki tuntuu olevan jo kirkossa kuulutettua, eikä haastateltavakaan tästä mitään ilmaissut. Sääli. Ns. kriittiset äänet, joita blogimaailmassakin on, ovat ainoita Huutawan Ääniä Erämaaassa, mutta sitäkin arvokkaampia. Suomella on taipumus räjäyttää ongelmansa. Kun ongelmat sitten puhkeavat ja syntyy mellakoita ja terroritekoja puolin ja toisin, sitten on jo liian myöhäistä, kun p:t ovat housuissa.

Mikä on oikein?

Olin ehtinyt jo ajatella, että mikä oikeus Hymyllä on julkaista Kanervan tekstiviestejä, kunnes Kemppinen kertoi, että ei sillä olekaan. Se riskeeraa paljon, jos uskaltaa. Tietenkin, jos viestit ovat graveeraavia, se tietää lähtöä Kanervalle. Kanerva on ollut arvostelukyvytön, kun on lähtenyt leikkimään tyhmän blondin (värjätty) kanssa, joka on mennyt luovuttamaan viestit Hymyn toimittajalle, ehkä maksua vastaan. Ihmetellä täytyy kuten Kemppinenkin heikkoja lakimiehiä, jotka eivät ole tienneet tuota julkaisemattoman pyhyyttä. Kanerva on nyt nyrkkeilysäkkinä.

Suomalainen on kunnostautunut Pääsiäissaarilla ja hän on tosiaan toiminut tyhmästi. Mutta varmastikin Chilen lakipykälissä on jokin rangaistuksen enimmäismäärä, eikä häntä voida elinkaudeksi tuomita. Jos ei ole, pitäisi olla. Ehkä ei ole, kun ajattelee esim. uutisia kuinka USA:ssa joku voidaan tuomita sadoiksi vuosiksi vankilaan. Suomessa Marko pääsisi vähällä, vaikka vaikka hän olisi iskenyt Mannerheimin ratsastajapatsaalta käden irti, kuinka vähällä en tiedä. Kun Porvoossa poltettiin kansallispyhättö, tekijä taisi päästä vähällä. Nimiäkään tuskin julkaistiin. Nyt Marko Kulju on saanut jo suuren rangaistuksen, kun juttua on uutisoitu ympäri maailmaa ja suomalaiset tulevat kohtelemaan häntä myös hylkiönä, jos ja kun hän joskus kotimaahan pääsee. Sitä paitsi hänen perhettään on jo nyt rangaistu julkisuuden johdosta. Sivistysmaassa jotkut rangaistukset tuntuvat kerta kaikkiaan mitättömiltä. Toisen elämän sammuttamisesta voi päästä muutamalla vuodella ja jos on ollut mielenhäiriössä voi päästä rangaistuksetta. Liikenteessä toisen surmaamisesta voi myös päästä kuin koira veräjästä. Ihan nuhteettomasti kukaan täällä tuskin voi vaeltaa. Suurimmat rikolliset pääsevät rangaistuksetta kuten esimerkiksi presidentti Bush apulaisineen, jotka ovat aiheuttaneet satojen tuhansien viattomien kuoleman ja miljoonien kurjuuden ryntäämällä silmittömästi kostamaan arabimaihin.

PS. Tosiaan, uutisen mukaan Kuljun teolle on enimmäisrangaistus, seitsemän vuotta.

Ei ole mukava olla toijalalainen koulunjohtaja eikä helsinkiläinen rakennusarkkitehti, hekin saavat rangaistuksen nimestään ja kaikki samaa sukunimeä kantavat ja jopa kaikki suomalaiset. Jopa Kuljun moottoritielläkin on ollut hiljaista.

To the victor belong the spoils

USA on tyypillisesti järjestelmä, jota on kutsuttu nimellä the Spoils System. Kun hallitusvalta vaihtuu esimerkiksi federaalisella tasolla, tulee uusi presidentti, muutoksen mukana vaihtuvat tuhannet virkamiehetkin. Uudet miehet ja naiset tulevat remmiin. Vaalitaistelussa mukana olleet ja sitä rahallisesti tukeneet saavat palkkionsa ryöstösaaliista, the bootysta. Vaikka välttämättä presidentin ja muiden palkat eivät olekaan valtavan suuria USA:n mittakaavassa, presidentti Clinton esim. kertoi lähteneensä velkaisena Valkoisesta Talosta, virkaan liittyy niin paljon hohtoa ja päätöksiä suurista rahoista, että kannattaa alistua uuvuttavaan vaalitaisteluun, joka pitkälti käydään mielikuvamarkkinoilla. Ehdokkaat joutuvat perinpohjaiseen ja armottomaan tarkasteluun, jossa heidän pienimmätkin harha-askeleensa ja varomattomuutensa valaistaan ja heitä häpäistään kaikin tavoin. Heidän luonteensa asetetaan kyseenalaiseksi, heitä ivataan ja häpäistään kaikin tavoin. Tämä on suurta näytelmää ja rituaalia, eikä jää yhtäään jälkeen muinaiskansojen omituisista rituaaleista. Uransa jälkeenkin poliitikoilla on mahdollisuuksia hyvätuloisiin tehtäviin. Puheiden pitäminen on USA:ssa tuottoisaa, samoin muistelmien kirjoittaminen.

Itse virkakauteenkin liittyy tiettyjä rituaalisia vaiheita. Esimerkiksi tällä hetkellä presidentti Bush on ns. rampa ankka, lame duck, joka ei enää paljoa merkitse. Poistuva presidentti voi yrittää paikata kuvaansa jälkimaailman silmissä ja tehdä sellaisia päätksiä, jotka eivät ole välttämättä enää suosittuja, mutta tarpeellisia hänen maineensa kannalta ja ehkä maankin. Tällä presidentillä on kuitenkin taakkanaan väärin perustein meno sotaan ja hänen maineensa tulee olemaan äärimmäisen huono, vaikka ei hän sitä läpeensä ehkä olekaan. Esimerkiksi hänen Afrikan politiikkansa on saanut kiitosta, ei vähiten itse afrikkalaisten taholta. Häntä voi jopa pitää siellä suosittuna.

Sinänsä presidentin kuten poliitikon yleensäkään ei tarvitse ottaa huomioon pidempiaikaisia vaikutuksia, mikä on sääli maapallon kannalta.

Suomi oli ehkä aiemmin aika puhdas vastakohta the Spols Systemille, niin puhdas kuin se yleensä oli mahdollista, sillä sivistyneistö, josta virkakunta rekrytoitiin oli aika ohutta ja lahjakkuudet oli hyödynnettävä. Nyt koulutustaso on noussut ja pystyvää virkakuntaa voisi periaatteessa palkata pilvin pimein eri laidoilta. Vaikka muuta on teeskennelty ainakin minun muistini mukaan ainakin korkeimmat virkamiehet on palkattu poliittisin perustein, mutta kyllä tuo etuuksien ryöstä on mennyt läpi koko yhteiskunnan. On sanottu, että jopa koulujen keittäjät ainakin maaseudulla on joskus palkattu polittisin perustein.

Nyt on jo ihan selviäkin polittisia virkamiehiä, jotka lähtevät kun hallitusvalta vaihtuu, mutta osa lähtee vasta muutaman kuukauden ja vuoden viiveellä.

Tuossa poliittisessa näytelmässä on ikiaikaista dramatiikkaa, joka näkyy esim. eduskunnan täysi-istunnoissa, varsinkin niissä jotka televisioidaan. Ministerit ovat usein pitkäaikaisia kansanedustajia, nykyään tullaan yhä harvemmin politiikan ulkopuolelta. Yhtenä päivänä he ovat hallitusvallan haltijoita ja ovat vastaamassa hallituksen lehteriltä. He elävät elämänsä täyteisyyden aikaa, voivat määrätä ja matkustella - ja saalistaa itselleen, puolueelleen ja kannattajilleen. Mutta saalistaminen on tehtävävä viisaasti perustellen, jotta tekijät saisivat valtakirjan uusissa vaaleissa, sillä kaikesta huolimatta elämme edustuksellisessa demokratiassa. Muutaman vuoden päästä, vaalien jälkeen samat edustajat voivat olla oppositiossa ja nyt äskeinen politiikka, vaikka sitä jatketaan uuden hallituksen toimesta on aivan ala-arvoista. Musta on muuttunut valkoiseksi, simsalabim.

Itse kansanedustajan tehtävä on marginaalinen. Hän on eduskunnassa vain hahmona, täyttääkseen paikkansa ja painaakseen nappia. Samalla hänen on kuitenkin yritettävä profiloitua, jotta hän pääsisi puolueessaan niille paikoille, jotka määräävät politiikan ja tulisi valituksi seuraavissa vaaleissa. Kansanedustajan palkat ovat suhteellisen pienet, mutta koko kansaan nähden ihan kohtuulliset. Ja onhan siinä oheisetuja, mukava työpaikka, sisätyö ja paistattelu julkisuudessa, mihin kyllä vain osa heistä yltää, useat jäävät vain paikalliseen julkisuuteen tai kohoavat jostain syystä hetkeksi median huomion kohteeksi.

Mutta kansa on julmaa. Se haluaa nähdä verta. Se ei periaatteessa poikkea Rooman ajoista ja poliitikoista ja gladiaattoreista, joiden annettiin tuhoutua jossakin vaiheessa. Meistä on mitä mukavinta, kun kuitenkin maksamme veroina näiden edustajiemme palkat ja etuudet, kun heille sattuu jotain ikävää, mieluuten paljon ikävää, mistä keltaiset lehdet meille hanakasti kertovat, sillä ne saavat siitä rahallista etua, kun ostamme irtonumeroita. Sama koskee tietysti vielä suurempia saalistajia, suurten yritysten johtajia, joiden kaatumisesta nautimme suuresti. Siihen he tietysti valmistauvat ja tietävät pelin hengen, rohmuamalla riittävästi maallista hyvää, joka takaa mukavat päivät, sitten kun valta on mennyt. Eivätkä kansanedustajatkaan ihan osattomiksi jää. Eläkkeet ovat riittävät, mitä kaikkea tähän turvaan liittyykään, siitä kaikki pitävät yksimielisesti huolta. Ruotsissa ex. kansanedustajan toimeentulo on turvattu ehkä vielä paremmin.

Palveluita

En tiedä saavatko kansanedustajat yhä asiakirjansa myös paperilla. Silloin kuin saivat, mahtoi olla aivan ylivoimaista tutustua kaikkiin papereihin, vaikka sillä töin olikin. Nykyään on kansalaisen, mistä päin tahansa, mahdollista tutustua näihin papereihin netissä. Harva varmaankaan jaksaa. Se missä voi olla dramatiikkaa ovat eduskunnan täysi-istunnot, joiden tarkat täysistuntojen pöytäkirjat ovat myös luettavissa, vaikka itse työssä keskustelut ovat kai vain rekvisiittaa. Onhan se tärkeää demokratian ja tulevien vaalien kannalta. Hakemistotoiminnot ovat hyvät ja voi niitä asiakirjoja myös selailla, kun asettaa tarpeeksi väljät hakuehdot.

Vielä yksi klassisten nettikirjojen kokoelma löytyi, jota en ole listannut ainakaan linkkikokoelmaani. Paikka kehuu olevansa maailman suurin ja sillä on laaja ilmaisten kirjojen osasto, kehuu antavansa 5000 ekirjaa ilmaiseen käyttöön, mutta kirjastoon voisi maksaa jäsenmaksun ja saada käyttöönsä ties mitä. Kyllä englanninkielisen kelpaa. Oma listani on paisunut liian laajaksi, enkä enää sitä hallitse, pitäisi tehdä vaikkapa aakkosellinen lista paikoista.

Muita linkkejä ja vinkkejä:

Tässä on ladattava piirrosohjelma, jolla olen nähnyt tehdyn hienoja animaatioitakin, mutta en hallitse sitä, saatikka sitten osaisin edes piirtää.

Asuksen pääjohtaja lupaa, että pienestä halpiskannettavasta on tulossa tehokkaampia versioita. Fakta on vain se, että hinta pakkaa nousemaan ja pienuus on tässä kilpailukeino. Onhan se totta, että mukana nätisti kulkevalla tietokoneella on puolensa. Asus tekee pienen ihmeen, kun pystyy samaan raamiin sijoittamaan isomman kuvaruudun.

Jos käyttää skypeä saa työkalurivin, jonka avulla voi soittaa helposti mihinkä tahansa netissä näkyvään puhelinnumeroon sitä klikkaamalla. Eniro selittää, että jos hakee sen Henkilöt haulla voi soittaa skypellä suoraan klikkaamalla, pitäisi kokeilla, en ymmärrä täysin, sillä samalla sivulla on linkki, joka johtaa Microsoftin työkalurivin lataamiseen ja sen liittymiseen Microsoftin uusimpiin Office-ohjelmiin. Silloin pitää tietysti olla mukana skypen maksullisessa puolessa.

Yksi asia, jota olen miettinyt, kun olen pohtinut omaa palveluideaani, on se että emme ole tottuneet palveluita ostamaan. Itsekin ajoin taas tukkani, kun ajattelin, etten turhaa maksa paria kymppiä parturille, tilaa ensin aikaa ja sitten passaa sitä. Nyt se on jo kohta ihan säädyllisen näköinen. Minulla se johtuu osittain pienistä tuloista.

Palvelut olisivat joka tapauksessa parempia kuin ainainen tavaran tuotanto. Tässä on esim. yksi netistä löytynyt palvelu. Olisi vain kiva tietää saavatko uskontotieteilijät toimeksiantoja. Minun oma palveluni sijoittuu sellaiseen kohtaan, missä tuskin palveluja on osattu kysyä ainakaan suuremmassa määrin, niin että se ei olisi keltään pois. Toisaalta, jos se onnistuisi koko laajuudessaan, se vähentäisi kylläkin eräitä muita palveluita, koska ihmiset tulisivat omatoimisemmiksi. Olen sitä mieltä, että ihmiset on ikään kuin opetettava ostamaan palveluita ja siirtymään vähitellen pois tavarakeskeisyydestä, joka kuitenkin kuormittaa ympäristöä enemmän. Tavaroita meillä on jo tarpeeksi kaikilla. Uskoisin että positiiviset kokemukset saattavat opettaa ostamaan taas uusia palveluita.

Ruotsin tv:n kiinnostava ohjelma 9A sai 7. jaksonsa. Oppilaat ovat vakavoituneet ja ovat erittäin fiksuja nuoria; tosin heidän entiset (ja nykyiset) opettajansa ovatkin sitä sanoneet jo sarjan alussa olevassa pienessä pätkässä. Sarjaa tehtiin vain syyslukukausi ja nyt entiset opettajat ovat remmissä taas. Eräs oppilaista muslimityttö hunnussa (kasvot näkyivät) oli mukana jossakin muussa ohjelmassa matematiikan opettajansa kanssa. Tämä tyttö oli mitä hienoin edustaja myös. Hän puhui hyvää ruotsia ja oikein järkeviä, vaikka tosiaan kantoi tuota myös minun paheksumaani huntua (mikä tuollaisen oikea nimitys olikaan) ja tuollaisia maahanmuuttajia vastaan minulla ei ole mitään, vieroksun vain väkivaltaan, rikoksiin ja kiihkoiluun taipuvaisia.

Eilen katsomassani ohjelmassa keskityttiin tukevaan tyttöön, joka aikaisemmissa jaksoissa oli pysytellyt ääneti ja taustalla, huomasin itse suhtautuneeni ennakkoluuloisesti häneenkin. Tämäkin tyttö osoittautui mitä hienoimmaksi nuoreksi. Tv-ohjelman aikainen opettaja laittoi oppilaat kirjoittamaan romaania ja tämä tyttö kunnostautui siinä ja muutenkin. Hänen kotonaan käytiin haastattelemassa häntä ja aika iäkkäitä vanhempia. Äiti oli ruotsalaisen näköinen, mutta puhui murtaen ruotsia (saksalaisittain) ja isä oli selvästi chileläinen ja puhui aika murteellisesti.

Sarjan taustaohjelmissa, jotka katsoin myös, käytiin kreikkalaisen matikanopettajan oikeassa yläaste-luokassa Rinkebyssä ja tosiaan: Häntä ei ole turhaan kehuttu. Hän oli vaativa ja tiukka, mutta kuitenkin sydämellinen. Oppilaat antoivat parastaan hänen tunneillaan, oli aivan liikuttavaa seurata. Yhdeksäsluokkalaiset tekivät lukiomatematiikkaa ja ehkäpä korkeakoulukin, sillä niissä on huomattu, että pohjatiedot ovat usein heikot ja lukiomatematiikka on kerrattava. Nämä oppilaat laskivat monimutkaisilta vaikuttavia yhtälöitä. Hänen oppilaansa ovatkin usein päässeet tutkijakoulutuksiin ja teoreettisille linjoille.

Ei jaksa nukkua

Olin juuri nukahtamassa makeaan uneen, kun puhelin soi, enkä sitten tietenkään saanut unta. Olen levoton ja olen jakanut rasitukseen ja lepoon päiväni, jotta saan ne kulumaan. ei jaksa aina lukeakaan, toimintaa kaipaisi. Kovat odotukset ensi viikkoon ja tapaamiseen ideapajassa. Olen kovasti hyvin valmistautunut, mutta välillä ideani tuntuu täysin bagatellilta, kuten suoraan sanoen useimmat niistä ovatkin. Jos minulla olisi enemmän tekemistä, söisin vähemmän. Veteraaniurheilijan sivulla oli linkki, jossa puhuttiin eteisvärinän ja diabeteksen (esiasteenkin) korrelaatiosta/yhteydestä. Tosin värinä tuli elämääni, kun olin nuorempi ja laihempi ja juoksin vielä. Hain vielä toisen linkin eteisvärinästä.

Veteraaniurheilijasta puheen ollen, hänellä on mielenkiintoinen nelikenttä blogissaan siitä miten ravintosuosituksiin voitaisiin suhtautua. Kiinnostava kehitys muuten, vielä kun tutustuin häneen täällä, hän oli vielä virallisten ravintosuositusten kannattaja, radikaalisoituminen on tapahtunut viime vuosina, eikä hän ole edes muuttunut mitenkään fundamentalistiksi vaan voisi sanoa, pitää portteja avoinna kaikkiin suuntiin. Jos hän ja hänen kaltaisensa, heitä taitaa olla tässä maassa useita, ovat oikeassa, he puhuvat ehkä tärkeimmästä asiasta nykyään ja tulevina vuosina koko yhteiskuntaan ja yksilöihin nähden. Christeristä voisi tulla mielestäni ihan helposti uusi Puska kansan tietoisuuteen, jos hänelle annnettaisiin vaikka tv-ohjelma ravintoasioissa. Hänellä on tiedemiehen tausta ja mielenlaatu, joten tasapuolisuutta kyllä riittäisi. No ehkä se ohjelmakin tulee aikanaan.

Ihmiset matkustelevat. Silmiini sattui esim. tämä, radikaali naistutkija Fidzisaarilla. Hän kuvaa koulitulla tutkijan silmällään näkemäänsä ympäristöä.

Tuohiniityn blogista löysin matkakuvauksen kolmikosta, ekopioneereista matkaamassa Euroopassa. Yhtenä matkaajana oli Heikki A., jonka tunnen hyvin Keuruulta. Hän on ekoyhteisöjen välinen sanansaattaja, hauskan veijarimainen hahmo, varmaan Suomen tunnetuimpia ekoihmisiä, joka eläköidyttyään varsinkin matkustelee paljon. Kahta muuta en tunne. Olen kuullut kertomuksia automatkoista mm. Vienan Karjalassa hänen yleensä romahtamispisteessä olevilla autoillaan. Ne tuovat ylimääräistä jännitystä reissuihin. He ovat käyneet mm. Damanhurissa, jonne minäkin olin matkalla jo Etelä-Euroopassa, kun tuli jänis housuihin ja palasin Suomen loskiin. Minä otan ainakin tällaiset hippikertomukset med nypa salt, mutta onhan siinä kuvattuna, että jos on ennakkoluuloton ja sosiaalinen, maailma on avoin ja saa kokea paljon hauskaa, kun toinen otsa rypyssä yrittää tehdä asioita ortodoksisesti omalla tontillaan. Eurooppa ja maailma on toisia friikkejä täynnä. En tiedä kuinka paljon todellista valmistautumista esim. öljyn loppumiseen tällaisessa matkailussa on. Nuo nämä matka-autothan yleensä vuodattavat öljyjä ja kuluttavat polttoainetta, mutta ei se mitään, sillä tärkeintä on matka.

Vaakasuora pyry

Tänäänkin piti lähteä autolla liikkeelle, mutta kaveri on hieman...epäluotettava. Onneksi, kun tuli tuo lumimyrsky. Kävelin urheana pyryssä. Vasta aukealla, kun tuuli puhalsi edestä päin, tuli vaikeaa, mutta nautin joka hetkestä. Talveen kuuluu ehdottomasti kinoksissa tarpominen. Se jää täällä varsin vähäiseksi. Sääli vain joutsenia, joita näkyi pyryn seassa hämärästi. Toivottavasti ne löytävät syötävää ja selviävät.

Hullu kaurapuuromies porhalsi hänkin reippaana lenkilleen. Hän on 72 ja menee todella lujaa. Minä en suinkaan raportoi aina tästä kaurapuuroasiasta, hän on kertonut saman tarinan kymmeniä, kymmeniä kertoja, että hän on keksinyt 100 hevosen tempun, sillä jos ei keitä Elovenaa liikaa, niin alkaa automaattisesti laihtua. Itse hän on kyllä laiha, mutta on tehnyt tieteellisesti virheellisen päätelmän. Jos hän minulle kertoo tämän tiedon joka kerta tavatessamme, kertooko hän kaikille muillekin. Jos Björkbodasta kantautuu uutisia, että vanhus on pahoinpidelty kaurapuuron takia, niin tässä ovat taustat.

Kauppa oli pääsiäiseksi ladattu täyteen ruokatavaroita, nyt kylmähyllyt olivat tyhjillään. Joitakin erikoistarjouksia oli jäljellä. Ostin esim. 5 pakettia leipäjuustoa, jotka kyllä ovat herkullisia varsinkin tällaiselle peräpohjalaista lähtöä olevalle. Meillä kotona juusto paistettiin oikeaoppisesti käsin pitämällä juustoa tulen loisteen kypsennettävänä. Ritilä oli tehty päreenpalasista pujottamalla. Kyllä kai siitä tulee kohtuullisen hyvää sähköuunissakin, mutta tuli tietenkin antaa aromia.

Kokeilu nettilukemisessa

Tein kokeen nettilukemisessa. Vaikka olenkin listannut niin monia paikkoja, joissa on saatavilla ilmaisia klassikkokirjoja, en ole niitä kovin paljon vielä harrastanut, kun on ollut muutakin tekemistä. Kuulin radiossa muutaman vuoden takaisen ohjelman, jossa puhuttiin innostuneesti Nikolai Gogolin Kuolleista Sieluista. Itsekin innostuin, en ole tainnut Gogolia lukeakaan jotain novellia enempää. Itse kirjailijakin vaikutti erikoiselta ja jännittävältä tässä esittelyssä. Muistan nuoruudesta kuulleeni joskus radiossa luettavan tätä teosta ja pidin sitä silloin pitkästyttävänä.

Koska kirjaa ei tuskin ole netissä suomenkielellä, googlasin sitä englanniksi, Dead Souls. Näkyviin tuli vielä yksi uusi saitti, joka tarjoaa klassikkokirjoja, jota en ole listannut aiemmin. Huomasin että käännöksiä on ainakin kaksi. Gutenberg tarjoaa toista ja tämä saitti toista. Gutenbergin tekstin saisi tosin avattua esim. FBReaderiin, jossa se olisi myös helppoa soveltaa eri tarpeisiin.

Kokeilin tätäkin. Gutenbergissa suositellaan muutenkin tekstien lataamista omalle tietokoneelle kaistaleveyden säästämiseksi mahdollisimman monille. Minulla on työpöydällä FBR:n kuvake. Latasin Kuolleet Sielut tiivistetyssä, zip-muodossa työpöydälle, josta pudotin koko paketin FBR:n kuvakkeen päälle. Ja katso, kirja avautui siististi. Gutenbergin kirjoissa on monesti selventäviä esipuheita. Tässäkin oli monin kertaisesti, jopa tekijän oma. Aion vertailla käännöksiä, vaikka se ei ei-englantilaiselle voikin olla hieman vaikeaa.

Joka tapauksessa kirja on miellyttävä FBR:ssä ja se täyttää koko ruudun, jolloin hiireen tarvitsee tarttua harvempaan. Sitä paitsi teksti juoksee ilman, että tarvitsee vaihtaa sivua ja lukuja kuten tuossa toisessa vaihtoehdossa. Tämä Gutenbergin kirja juoksee liiankin monotonisena ja käy väsyttäväksi lukea. Readerilla voi lukuympäristöä säätää hienosti, tekstin kokoa ja riviväliä jne. Mutta kappalevälejä ei voi tehdä. Tuossa toisessa versiossa on kappalevälejä.

Sama juttu kuin blogeissa: On huomattavasti raskaampaa lukea blogeja joissa ei ole pieniä välejä silmän tueksi. Välejä täytyy lyödä vaikkaväkivaltaisesti! Muistan, että tämän huomautuksen teki jo legendaarinen Tommipommi joskus aikojen alussa, siis n. viisi vuotta sitten.

Tartuin tähän jälkimmäiseen, sillä kieli vaikuttaa ymmärrettävämmältä (ehkä käännös on uudempi) ja käyttöliittymä on selvä myös, kun huomasin miten sivunvaihto toimii. Sivulla on tosin googlen mainoksia, mikä ei loppujen lopuksi haittaa, täytyyhän jostakin tulla rahoitusta kansansivistysprojektille. Sivulla on myös kirjallisuuden opiskeluun palveluja, joita en ole vielä käyttänyt. Vähän häiritsevä on vasemmalla kaiken aikaa pysyvä palkki. Firefoxissa se ei haittaa, mutta IE:ssa, jos haluaa suurentaa tekstiä (hiiren keskipyörästä ja Ctrl napista yhtäaikaa) lukeminen käy mahdottomaksi, sillä silloin ilmestyy näitä skrollaus-hissejä, joita pitäisi olla painelemassa yhtenään. Firefoxissa teksti suurenee luontevasti. Silloin tekstiä voi lukea aivan mukavasti tv-tuolissa istuen, tuoli osittain pöydän alle työnnettynä. Hiirellä voi sitten vierittää ja kääntää sivua. Tuo lukukokemus on tosin erilainen, mutta oikeastaan ihan mukava, jopa viehättävä. Voi istua mukavasti, kirjaa ei tarvitse pitää kädessä ja käännellä sivuja. Hiireen pitää tosin tarttua aina välillä. Heikompinäköinen voi suurentaa tekstiä.

Paljon jää selvittämättä sanojen merkityksiä, jos olisi käytössä Lukutulkki, jota blogini sivupalkissa mainostetaan, olisi helppo napsauttaa sanaa ja saada käännös pieneen ruutuun. Lukutulkki on oikein hyvä, mutta koska se maksaa ja olen säästöbudjetilla, minulla sitä ei nyt ole. Sitäpaitsi ainakin aiemmin, lukutulkki toimi ainoastaan IE-selaimessa, joka on muutenkin Firefoxia kömpelömpi. On olemassa ruotsalainen Tyda.se -palvelu, mutta se avaa koko ruudun suuruisen ikkunan ja sekin toimii vain IE-selaimessa (ainakin minulla), sekin on liian kömpelö käyttää. Siispä saan arvailla sanojen merkityksiä asiayhteydestä. Englannin lukeminen on sitä paitsi kehittävää. Oikeastaanhan ihminen ei lue vain kieltä vaan myös mielikuvia ja ajatuksia, jotka ovat univeraaleja. Koska passiivinen englantini on suht. hyvä, lukeminen ei ole liian työlästä ja todella:

Kirja on todella mestariteos, ei ollenkaan raskas. Ja nettilukeminen on vallan viehättävää jopa vanhalla pöytäkoneella ja monitorilla. Monitoria voi kääntää, varsinkin kun rasvasin jalustan.

Ylläolevan linkin avulla löytyi vielä uusi ebooks/ etexts site, enotes, jossa on taas suuri joukko klassikkotekstejä.

Muutamia linkkejä

Ruotsin kielelläkin olen löytänyt paljon tietoa netistä ja tietokoneista:

Anita Rissler on tietysti grand old lady, ainutlaatuinen netin ja tietokoneen popularisoija.

Jonas Webbresurs on laaja ja informatiivinen sivusto.

Uumajan Yliopiston tukisivuilta löytyy paljon ATK-tukea.

Englanniksi tietokonetaidoista on mm. täällä ja myös täällä vähän viihteellisestikin.

Tumpelointi on meille kaikille kovin tuttua.

Perheen pienimmille: Tässä ruotsalaisen esikoulukirjan nettisivulla on monia hauskoja ja kehittäviä pelejä.

Englannin kielen harrastajille: British national Corpus - nimiseltä nettisivulta voi mm. hakea esimerkkejä sanojen käytöstä oikeassa kielessä.

Nopea lapinmatka

Olen tullut sukuuni, hätäinen ja kärsimätön. Tuli tehtyä ihan tyydyttävä lapinreissu tunnissa kävelyllä, kun ulkona paistoi ihana aurinko ja maassa oli ohut lumipeite, oikeastaan vain tiellä. Kaiken kukkuraksi joutsenten lento kruunasi luontoelämyksen. Näin useita parvia ja osa lensi minun ylitseni matalalta ja toitotti mennessään. Yhdessä porukassa oli hanhiakin. Isot linnut osaavat seurustella jopa yli lajirajojen. Monia pariskuntia tuli vastaan tiellä ja oli mukavaa, kun he tervehtivät reippaasti.

Melkein paheksun autolla Lappiin matkaavia, hassataan nyt hiipuvia resursseja taivaan tuuliin, kun luontoa on kotinurkillakin.

Hätäisenä otin eilen lammaspaistin uunista liian aikaisin. Olen minä mureampaakin lammasta syönyt. Hätäinen mikä hätäinen, olen tullut isoihin siskoihini, jotka molemmat ovat sitä.

Jäi kertomatta, että eilen katsoin ruotsalaisen Robert Ascbergin ohjelmaa Tv 3:lta. Siellä hän, nyt jo harmaantuneena hänkin, on ohjelmiaan tehnyt jo vuosikymmeniä ja osaa hakea skandaaleja ja epäkohtia kuten konsanaan Hannu Karpo. Ascberg antaa kasvot sanalle bufflig. Hän on julman rangaistusvangin näköinen, pieni ja lihaksikas ja ilmeetön. Mutta hän ei ole hassumpi juontaja ja toimittaja. Nyt hänen ohjelmassaan haastateltiin ruotsalaisia kansanedustajia. On olemassa aivan selvät ohjeet, että kansanedustajat ovat 365 päivää vuodessa töissä ja heidän on tehtävä sairausilmoitus jo ensimmäisenä päivänä. Juuri kukaan ei ollut sitä tehnyt. Useimmilla on blogi jossa he ovat kertoneet olleensa sairaana ja pedissä, mutta kaikki yrittivät kiemurrella ja valehdella. Kansanedustajat ovat säätämässä lakeja, jossa kansalaisia ahdistellaan, mutta itse he eivät noudata säännöksiä. Oivallinen ohjelma. Mitenkähän vastaava asia on Suomessa. Tämä vinkkinä karpoille.

PS. Yritin ottaa netistä selville millaiset määräykset kansanedustajan sairauslomasta ovat, mutta en löytänyt. Minun täytyy tunnustaa, etten tiedä meneekö sairauspoissalosta karenssipäivää kuten Ruotsissa. Kansanedustajat eivät ole myöskään työ- tai virkasuhteessa, joten heihin eivät tavalliset säännökset ehkä ulotu. Kuitenkin mediassa kerrotaan, että se ja se kansanedustaja on sairauslomalla. Kyllä minun mielestäni tutkivan journalismin pitäisi ottaa selville tämä asia aivan kuten Aschbergin ryhmä teki ja sai oivallisen syyn pistellä kansanedustajia. Aivan samalla lailla meillä on poliitikko-vihamielisyyttä kuin Ruotsissakin. Mielestäni Suomen kansanedustajat ovat vaalijärjestelmän vuoksi näkyvämpiä kuin Ruotsin, mutta he ovat kyllä korkeampien voimien armoilla. Tätä mieltä on ollut esim. Jörn Donner, jolla on kokemusta. Esimerkiksi jossakin radio-ohjelmassa kerrottiin jotakin 117 (en muista tarkkaan) allekirjoittaneen jonkin aloitteen, joka olisi tuonut suomalaiset liköörit paremmin Alkoihin, mutta siitä ei tullut mitään. Valta on jossakin muualla, puolueissa ja eduskuntaryhmien johdossa, hallituksessa, elinkeinoelämässä ?

Kiihkoilevia

Katsoin taas paljon lisää Ruotsin tv:tä. Onni, että se on olemassa ja kulkee koneelleni nykimättä. katsoin myös muita kanavia ja ohjelmia täältä, suomenkielisiltä kokoomasivuilta.

Esimerkiksi dokumentit Gazasta ja Irakista olivat järkyttäviä. Oli myös ohjelmia USA:n kidutuskeskuksista ja haastateltiin entisiä kiduttajia, jotka olivat luulleet olevansa hyviä sotilaita ja tehneet esimiestensä tahdon mukaista likaista työtä, josta vastuunalaiset kieltäytyivät ottamasta vastuuta aivan korkeinta porrasta myöten, vaikka sieltä se koko touhu oli lähtöisin.

Tietenkin nyt me katsomme asioita, kuten ruotsalainen sanoo med facit i handen, ja on helppoa olla jälkiviisas. On myös helppoa vihata Bushin hallintoa joka ajoi maansa ja Lähi-Idän tuohon kurimukseen. Neljä tuhatta amerikkalaista on kuollut, mutta haavoittuneita ja elämänsä pilalle saaneita on kymmeniä tuhansia. Ja mitä tuhoa sota on saanut aikaan Irakin kansalle!

Oli myös ohjelma Gazasta, jossa tyytymättömyys Hamasiin kasvaa. Se on nyt hallitseva puolue ja joutuu vastaamaan tukalasta tilanteesta. Uusia aseryhmiä on nousemassa, kuten Islamilainen Jihad, joka on ottanut jatkaakseen rakettihyökkäyksiä. Oli piinallista katsoa sitä kiihkoa ja sapelin kalistelua, mikä siellä vallitsee. On vaikea tehdä sopua Israelin kanssa, koska se saa vastaansa taas tuhansia asemiehiä. Sekä Gazassa että Irakissa kehitys pääsisi käyntiin, jos kiihkoa jotenkin voitaisiin vähentää ja sopia ja elää rinnakkain. Ruukinmatruunan blogissa on yleisemmällä tasolla käsitelty tuota että nuorten, maskuliinisuutta ja testosteronia tihkuvien miesten osuus väestöstä korreloi yleensäkin tuollaiseen ja näyttää se pitävän paikkansa. Kunnia ja oikeudenmukaisuus eivät näytä olevan kovin hyödyllisiä arvoja. Eikä varsinkaan ns. miehekkyys. Kiihkoilevat islamistit ovat niin miestä, niin miestä.

Kiinnostava koulukokeilu

Katsoin käänteisessä järjestyksessä kiinnostavan Klass 9 A -dokumentin alkujaksot. Ensinnäkin tästä saa todella sen kuvan, että Ruotsin väestöpohja on vaihtumassa siirtolaisuuden takia. Tässä keskikaupunkialueen ihan tavallisessa luokassa enemmistö tai ainakin suuri osa vaikutti siirtolaistaustaiselta. Malmö on tosin erikoistapaus, mutta näitä erikoistapauksia on kaikkialla Ruotsissa. Ihan yhtä hienoja nuoria nämä ovat kuin alkuperäiset ruotsalaisetkin, ei siinä mitään. Jotenkin sitä on vaan niin konservatiivinen, että jos ajattelisi, että tässä olisi Suomi, mieluummin pitäisin jarit ja annet kuin hassanit ja samirat, jotenkin sitä on niin tunteellinen, vaikkei jälkimmäisissä mitään vikaa ole, ihmisiä kaikki. - Ja se mikä tuntui hienolta ja luonnolliselta, että nuoret itse eivät vaikuttaneet asettavan kovinkaan suurta merkitystä ihonvärille ja murteiselle puheelle.

Paljon tässä koeasetelmassa on tietysti ihmettelemistä, pedagogisesta kokeestahan tässä on kysymys. Vähän samantyyppisestä kuin supernanny-ohjelmassa. Itse pidän nänneistä ja drphileistä, järjestyksestä ja tietopohjan ja hyvän käytöksen korostamisesta. Tämä koulu oli menestynyt huonosti ja se oli saanut uuden rehtoriparin, joka tietysti halusi näyttää kykynsä muuttaa suunta. Mistä koe sai alkunsa, tuliko aloite televisioyhtiöltä vai mistä, en tiedä. Se, että on asetettu tavoite, että yhdessä vuodessa tehdään heikohkosta luokasta yksi Ruotsin kolmesta parhaasta, on tosiaan ehkä liiallinen, vaikkakin raflaava tavoite, joka sopii televisioon. Sitäpaitsi jo jouluun mennessä on haettava lukiokouluihin. Hyvin suuri osa tämän koulun oppilaista on aiemmin päätynyt ns. IV- linjoille, joka on käytännössä kymppiluokka. Koulua on uhannut lakkauttaminen huonon menestyksen takia.

Ajattelen hieman säälien edellisiä opettajaparkoja. Nämä uudet opettajat ovat ilmeisesti saaneet enemmän resursseja. Näyttää siltä, että luokka ei olisi kokonaisuudessaan läsnä, mutta en ole varma. Ehkä ryhmiä on pienennetty, mikä on juuri sitä, mitä opettajat ovat vaatineet kautta aikojen. Ja juuri tähän kokeeseen, uudet status-opettajat saavat tämän edun. Kyllä he hienoja opettajia ovat, mutta eivät suinkaan niin ainutlaatuisia kuin annetaan ymmärtää. He saavat oppilaiden huomion kuka mitenkin, jokainen omalla tavallaan. Juuri sellaiset opettajapersoonat ovat aina onnistuneet. Ja ihme tosiaan näyttää tapahtuvan jo sarjan 6 osaan mennessä. Oppilaat rauhoittuvat ihmeesti ja se sama levoton meininki, joka tosiaan on yleistä kaikilla yläesteilla vähenee, jopa suorastaan loppuu.

Kysymys on miksi. Opettajat ovat tosiaan hyviä, persoonallisia, he asettavat vaatimuksia. Mutta juuri tämä ryhmäkokojen pienentyminen voi olla ratkaisevaa. (En tiedä kuvittelinko, että ryhmiä pienennettiin.) Mutta kyseessä voi myös yksinkertaisesti olla sosiologiasta tuttu klassinen Hawthorne efekti, jossa osanottajien saama huomio riittää selittäväksi tekijäksi. Itse olen sanonut aina, että kaikki pedagogiset kokeilut ovat tuomittuja onnistumaan.

Oli tietysti aivan järkyttävää nähdä SO:n opettajan jututtavan muutamia nättejä ja elegantteja siirtolaistyttöjä. Hän kyseli mm. että missähän maassa London mahtaa olla. Tytöillä ei ollut aavistustakaan. Opettajan mukaan useille kartta oli vain paperi täynnä väritahroja, josta he eivät ymmärtäneet höykäsen pöläystä. Monien muidenkin perustaitojen kanssa oli samoin. He eivät olleet tottuneet kokeellisuuteen.

Itse muistan opettajanuraltani, että yritin opettaa juuri näitä perustaitoja alakoululaisille kuten ilmansuuntia ja karttaa yleensäkin, mittaamista monin tavoin ihan konkreettisesti. Meillä oli leikkikauppoja, jossa ihan konkreettisesti annettiin rahasta takaisin. Koulun kokoelmissa oli paljon matematiikan laboratiivisia välineitä, jotka kannoin luokkaani. Minulla oli aina onni saada pienet ryhmät, joten pystyin individualisoimaan. Valmistin itsekin aivan valtavan paljon konkreettisia välineitä, joka kaikki meni hukkaan, kun opettajanurani loppui, kun Ruotsi lopetti siirtolaiskielisen opetuksen. Monet oppilaat olivat järkyttävän huonosti valmiita koulua varten. Ekaluokkalaisten tasossa voi tunnetusti olla ainakin viiden vuoden ero oppilaiden välillä, eivätkä nämä erot suinkaan tasoitu vuosien mittaan. Lahjakkaammat kylläkin nitistetään ja heikoimmat masennetaan. Tuloksena on kouluväsymystä ja levottomuutta. Tämä koskee Ruotsin oloja. Suomen oloista en juuri tiedä, Suomihan on poikkeus, PISA- tähti.

Tulee olemaan mielenkiintoista seurata tätä sarjaa joka tapauksessa. Se kyllä ainakin osoittaa koulun ja hyvän opetuksen tärkeyden ja välttämättömyyden.

Jos joku tarjoaa näille epävarmoille, heikon itsetunnon omaaville nuorille huumeita ja varmasti tarjoaa - då är det kört.

Joitakin huomioita luettuani keskusteluketjua svt:n sivuilla:

Tuon malmöläisen luokan todistukset eivät suinkaan olleet keskimääräiseen nähden huonoja, vaan pikemminkin keskitasoa Malmössä. On kylläkin on suorastaan skandaali, että näin heikoilla tiedoilla pääsee peruskoulun läpi. Ohjelmassa tosiaan ennetaan kuva, että hyvät opettajat tekevät ihmeitä muutamassa kuukaudessa. Koulu sinänsä on huonohko.

Kerrottiin, että nämä superopettajat käyvät vain osa-aikaisesti Malmössä ja muuten hoitavat virkojaan eri puolilla maata, mihin suhtaudun hieman skeptisesti. Eivät he täysin voi hoitaa omia virkojaan jo matkojenkin takia. Joku olikin kokonaan virkavapaana.

Osa keskustelijoista pitää ohjelmaa täysin petoksena ja osa erittäin hyvänä aloitteena koulun parantamiseksi. Kaikkia superpedagogeja kritisoidaan, jopa kreikkalaista liiasta halaamisesta ja oppilaiden tafsaamisesta/koskettelusta. Sillä hän kyllä saa sydämellisen ja läheisen suhteen oppilaisiinsa. Hienostonaisen, ruotsinopettajan taustaa on selvitetty ihan mielenkiintoisesti ja häntä kritisoidaan ehkä eniten, mutta itse pidän häntäkin hyvänä.

En ole täysin selvillä, missä ovat entiset opettajat, samalla koululla kerrotaan, mutta ovatko he yhä tekemisissä tämän luokan kanssa. Ei myöskään sanallakaan mainittu, että ryhmäkokoja olisi pienennetty, joten en saa vahvistusta oletuksilleni. Huomautetaan, että television läsnäolo saattaa vaimentaa häiriökäyttäytymistä. Eka osissa siinä on tosiaan tyypillisiä turhautuneita koulunuoria, jotka sabotoivat omia mahdollisuuksiaan kähnäämällä ja juttelemalla ja tuntuu tosiaan että tapahtuu muutos asennoitumisessa. Jotkut huomauttavat, että tuollainen levottomuus on täysin totuudenmukaista Ruotsin koululle, minkä itsekin tiedän todeksi. Suuri osa opettajan ajasta menee kurinpitoon ja itse sisältö jää toisarvoiseksi. Pitäisi varmaan osata vangita oppilaiden kiinnostus, minkä lukemattomat opettajat osaavatkin, mutta samoin lukemattomat eivät.

Jossakin huomautettiin, että sama tiimi koetti tehdä ohjelmaa Rosengårdenissa, siinä Malmön lähiössä, jossa jopa ambulanssi on joutunut kivietyksi, mutta ei onnistunut. Tiimi on ehkä valinnut helpomman koulun ja luokan. Jotkut keskustelijoista huomauttavat, että pitäisi myös näyttää luokkia, jotka toimivat hyvin, ja niitä on myös. Tämä ei ole kylläkään mikään huonosti toimiva luokka, entiset opettajat todistavat sen pienessä pätkässä. Nämä ovat kilttejä, suorastaan söpöjä nuoria. Ohjelma on onnistunut myös ihan hyvin, kun yksittäisiä oppilaita on haastateltu. Siitä jo pelkästään tulee ohjelman arvo. Tosi tv:tä parhaimmillaan.

Luokka 9 A

Olen katsonut kaksi osaa ruotsalaisesta sarjasta Klass 9A, jossa kuvataan oikeaa koululuokkaa. Televisioyhtiö on vaihtanut opettajat, kovissa paikoissa meritoituneet opettajat ovat tulleet Malmöhön. Katsoin 5. ja 6. osan, jossa uudet opettajat ovat saaneet jo otteen luokasta alkuvaikeuksien jälkeen, mitä ne ovat jää nähtäväksi ja oppilaat ovat nyt sen tosiasian edessä, että heidän arvosanansa eivät riitä teoreettisille linjoille lukiokouluun. Tässä luokassa näyttää enemmistö olevan siirtolaistaustaista. He puhuvat murteellista ruotsia, tyypillistä svarskalle-svenskaa.

On aivan liikuttavaa katsoa näitä nuoria. Heille maailma on vielä avoin ja hyvin toimivassa luokassa on hyvä olla. Arvaan kyllä millaista taistelua se on ollut siihen saakka, tiedän läpikotaisin ruotsalaisen koulun ja siirtolaisten vaikeudet. Nämä eivät ole yhtään sen huonompia nuoria kuin ruotsalaisetkaan, mutta helppoa heillä ei ole ollut eikä tule olemaan. Tietopohja on luvattoman huono ylipäänsä. Eikä tarvitse olla huono opettaja, että joutuu pattitilanteeseen luokkansa kanssa. Nyt tänne tuli televisio ja erinomaiset uudet opettajat, olihan siinä jo statuksen nostoakin ja se toteuttaa yhteiskunnassa vallitsevan trendin tulla kuuluisaksi, näkyä televisiossa.

Katsoin eilen toisen dokumentin, jossa kerrottiin Tukholman lähiön Rågvedin nuorisoryhmästä, joka oleskeli maanalaisen aseman yläpuolella olevassa rinteessä ja piti hauskaa. He olivat aikaisemman rakennemuutoksen nuoria, jotka tulivat vastarakennettuun lähiöön, jossa perheillä oli uudet ja hienot huoneistot. He olivat aivan samalla lailla avoimia ja mukavia nuoria kuin nämäkin. Huumeet astuivat kuvaan ja yksi ja toinen oli tuhoutunut, muutama jäi jäljelle muistelemaan. Dokumentissa seurattiin nimittäin muutaman vuosikymmenien takaista filmiä ja katsottiin, mitä oli tapahtunut näille nuorille.

Olisi todella erinomaista jos Suomessakin tehtäisiin jotain tämän kaltaista ohjelmaa, niin nähtäisiin missä kantimissa tuo paljon mainostettu Pisa- erinomaisuus on.

Katsoin hieman tuosta sarjasta käytyä kritikkiä ja todella, koulu ei ole Rosengårdissa, joka on Ruotsin ehkä pahamaineisin lähiö vaan se on innerstadia, varsinaista kaupunkialuetta. Tulee olemaan todella kiinnostavaa katsoa lisää.

Ristinkantaja

Björn Ulvaeus oli K-G Bergströmin haastateltavana Ruotsin tv:ssä elämänkatsomuksensa tähden. Sen nimi on humanismi. Ruotsissa ja monissa maissa on järjestöjä, Ruotsissa se on nimeltään Humanisterna. Vaikka humanistit eivät varmaankaan eroa sellaisista kuin ateistit ja skeptikot itse asiassa paljoakaan, nimitys on parempi. Siinä ei olla mitään vastaan vaan humanismin puolesta. Humanistit liittyvät suureen humanistiseen traditioon. No tietenkin vastustetaan uskonnon käyttämistä politiikassa, mikä tässä uskonnollisen fundamentalismin maailmassa olisi rauhoittavaa. Kyllä uskonto politiikassa silti toimii, ei sille voi mitään.

Haastattelussa Björn, muistattehan Abba-Björn, kertoi käyvänsä usein kirkoissa ja hautausmailla hiljentymässä, niin teen itsekin. Kristillisyys kuuluu syvällisesti kulttuuriimme ja sitä ainakin itse kunnioitan ja pidän arvossa. Jouluna oli vaikeaa, kun en päässyt kauneimmat joululaulut tilaisuuteen. Nytkin voisin lähteä Turun Mikaelin kirkkkoon katsomaan, miten kirkko toimii myös yhteiskunnassa, mutta en sittenkään viitsi. Varmasti siitä tulee radiossakin, kun synnintekijä Kanerva kantaa ristiä ja toinen saarnaa. Se toinenkin Ilkka on poliittinen vaikuttaja ja pyrkii SDP:n puheenjohtajaksi, ensimmäisen kauden kansanedustaja. Kuulin viime viikolla, että Kanervan tekstiviesteilyn kohde sanoi, ettei kokenut Iken viestejä tippaakaan häiritsevinä. Niin, että mitä tässä nyt on? Ainoa, mitä ulkoministeri on tehnyt väärin, on huonon arvostelukyvyn osoittaminen. Ehkäpä tällaisena Kristikunnan suurimpana juhlana, myös Ilkka Kanerva voisi saada armoa.

Blogin viisivuotispäivä tuli ja meni

Blogin viisivuotispäivä meni huomaamatta ohitseni n. viikko sitten. Jonakin päivänä ehkä luenkin niitä postauksia, kun etäisyyttä on tullut. Silloin en osannut laittaa edes otsikkoja ja kuvan lisääminen bloggerin silloisella suorituskyvyllä ja omallani oli vielä vuosien päässä. Vähitellen opin laittamaan ylimääräisiä rivivälejä, jotta tekstiä olisi helpompi hahmottaa. Asiat taisivat tulla ja tulevat yhä edelleen sekamelskassa. Ehkä vähän olen oppinut teemoittamaan, mutta jätin käyttämättä uuden Bloggerin mahdollisuuden laittaa tageja. Vähän harmittaa, mutta ajattelin jo silloin, että on liian myöhäistä. Kovin paljon en ole suunnitellut ja hionut - ja se ehkä näkyy. Tuotan tekstiä alitajuntaan nojautuen. Alkuvuosina olin huonon puhelinlinjan varassa, puhelinlasku nousi 50 €:oon kuukaudessa ja nytkin laajakaista maksaa saman. Jokin piuha oli linjassa pudonnut ja kun lopulta sain asentajat paikalle, edessä olikin muutto pois Keuruulta. Kaupungissa pääsisi halvemmalla laajakaistalla.

Olen kirjoittanut osallistuvaa havainnointia muutamasta paikasta ja saanut siitä takkiini, mutta jo alkuun olin tekevinäni kansalaisjournalismia, vaikka termistä en ollutkaan kuullut.

Blogipohjia on ollut useita, monta vuotta se oli vanhaa paperia muistuttava. Lukijoita on tullut ja mennyt. Aika moni on kokeillut ja kyllästynyt ja pitänyt jorinana, mitä tämä tietysti on. Ihmettelen vakituisten lukijoiden arvostelukyvyttömyyttä. Monia olisi ihan kiva tavata kasvoista kasvoihinkin, mutta Suomi on laaja ja kaikki olemme kiireisiä.

Kävijöitä on ollut paljon satoja tuhansia, en tarkkaan tiedä koska mittareita olen laittanut uusia ja välillä ei ole ollut yhtäkään. Määrät karttuvat nykyään n. 500:n päivävauhtia. Toki ne eivät ole uusia kävijöitä. Muistan kuinka alussa oli ihmeellistä, kun 30 ihmistä kävi. Nyt ei viisisataa hetkauta yhtään, koska tiedän, etten minäkään hetkauta kävijöitä. Ennätys oli 915 muutaman päivän takaa. Keskustelua on ollut aika vähän, joka varmaan osittain johtuu siitä, että haluan itse valita, mistä kirjoitan.

Tänä aikana bloggaaminen on räjähtänyt kansan tietoisuuteen, aivan kuin ennustin ja toivoin. Yhä ns. vakiintunut media pullikoi vastaan, mutta sen on pakko mukautua, kun yhä suurempi osa mediasta ja palveluista siirtyy verkkoon ja paperimedian ansaintalogiikka kapenee väistämättä. Ja suurin muutos on vielä edessä. Bloggaaminen on demokraattista.

Eniten ehkä tänä aikana olen arvostanut niitten lukemattomien merkintöjen seuraamista, jotka aivan ainutlaatuisella ja liikuttavalla tavalla tuovat ihmisten ajatuksia ja arkipäivää toisten ihmisten tietoisuuteen.

Jos arvostusta on tullut, se tuntui hyvältä ja muistan ne vuosien takaakin. Alkuvuosina kuvasin paljon yhteisöelämää, mihin vieläkin tunnen palaavani - olivathan ne merkittäviä vuosia minulle.

Postauksia on hurjan paljon, yli 2500. Onko siinä sitten enemmän määrää kuin laatua, riippuu katsojasta. Itselleni tämä on hyvä harrastus. Samaan aikaan olen yrittänyt tutustua nettiin yleisemminkin. Muistan vielä tunteen, kun sain ensimmäisen nettiyhteyden, enkä tuntunut osaavan tehdä sillä mitään.

Nyt yritän tehdä nettiharrastuksellani vähän rahaakin. Olen keksinyt mielessäni TUOTTEEN, jota menen kokeilemaan TE-keskuksen sparraajaa vastaan huhtikuun alussa. Nauraako hän minut ulos, jää nähtäväksi.

Kuvan resupekat ovat viisi ja kolme, saman ikäisiä kuin lapsenlapseni.

Sanakirjoja ja tietosanakirjoja

Kuvasanakirjat erikseen, mutta on muitakin hyvältä näyttäviä nettisanakirjoja. Harmi kun suomenkieli on niin pieni ja täällä on vain tavanomaisia sanakirjoja netissä. Englanti alkaa olla kohta joka toisen uusi äidinkieli ja englanniksi on vaikka mitä:

On Merriam-Webster, jossa on vaikka mitä mukavaa. Mutta on myös pelkkä Webster´s Online Dictionary, joka ei myöskään ole mikään turha palvelu. Kumpihan sitten on aidompi Noah Websterin perillinen. Mainita kannattaa Merriam-Websterin sanakeskus.

Tässä on hauska sanakirja, joka muistuttaa vähän kännykän ennakoivaa sanasyöttöä. Se antaa ehdotuksia ja ehdotuksia on mukava saada, mutta niiden antamisessa on oltava varovainen.

Tässä on hauskalta näyttävä sanakirjaryväs, josta voi löytää apua mm. riimityspulmiin, ristikoihin, anagrammeihin ja moneen muuhun tarpeeseen, joka saattaa tupsahtaa mhin vuorokauden aikaan tahansa. Online Etymology Dictionary kannattaa tietysti mainita.

Millainen hirmulisko oli thesaurus? Englanniksi sillä tarkoitetaan lähestymistä sanoihin assosiaation avulla, mikä onkin varsin järkevää. Thesauruksia on ainakin ThinkMap Visual Thesaurus sekä Visuwords. Netin sanotaan olevan matkalla semanttiseen suuntaan, mitä se sitten tarkalleen on, en tiedä, mutta edelliset vaikuttavat mielestäni semantiikalta.

Jos haluat nähdä mitä sanat ovat jiddishin, hebrean, englannin, saksan lisäksi venäjäksi ja kuvallisina, katso linkin alta. Kuvasanakirjaosastoon kuuluvat myös englanti-espanja ja englanti- kiina . Täällä on kuvasanakirjan omaisia harjoituksia hiirellä. Englanti-italia kuvasanakirjakin näyttää olevan. Nasan kuvasanakirjastakin joku friikki voi löytää mukavaa tietoa. Googlehan on jo itsessään (kuva)sanakirja. Tässä sitä käytetään hyväksi. Pieni osa Oxford Visual Dictionarysta on ilmaiseksi netissä, loppu on maksullista. Lisää kuvasanakirjoista aikaisemmassa jutussani.

On olemassa pari hassua kuvallisuuteen liittyvää sanakirjaa. Toisessa on kuvattu sanakylttejä. Siihen voi lukijakin osallistua. Toinen on kuin valtava maalaus, joka koostuu miljoonista kuvista. Jos jonnekin tökkää hiirellä, näkyviin tulee peukalonkynnen kokoisia kuvia ja jokin sana. Ehkä tälle on tulossa selkeämpikin tarkoitus.

Encarta Online Encyclopedia on tietysti olemassa ja se on kokonainen oppimiskeskus. Encyclopedia Britannica on tietenkin kaikkien tietosanakirjojen äiti. Meille kaikille tuttu on tietysti itse Voittaja, Wikipedia. Ja tietenkin itse netin kaikki hakemistot, Google etunenässä. merkittävä sanakirjasivu on myös Bartleby.com, josta avautuu vuorostaan monia tietosanakirjoja ja muita.

Yritin laittaa tähän vähän sellaisia erikoisempia sanakirjoja, koko valtava massa löytyy tietenkin erilaisilla hauilla, esimerkiksi sanalla sanakirja tai dictionary tai täältä.

Historiallinen helmi löytyy täältä: Pieni tietosanakirja

Lisäys: Uudempi kirjoitus sanakirjoista, joita voi ladata netistä ja käyttää netistä irrallaan laajakaistan tavoittamattomissa.

Kuvasanakirjat

Olen tässä vuosien varrella kerännyt mm. kuvasanakirjalinkkejä kielten opetukseen ja tarjoan niitä halullisten käytettäväksi. Tässä on linkki, joka kerää aikaisempia linkkejäni yhteen, mutta tulee niitä ennen mainitsemattomiakin. En nyt tiedä, mikä viehtymys tässä on kyseessä, mutta sairasta se varmaan on.

Giraffian Kid´s Picture Dictionary

Online picture dictionary

Language guide

Basic Lessons

Interactive Audio-Picture English Lessons

ENCHANTED LEARNING laaja sivusto, sisältää mm. englanti-ruotsi sanakirjan

http://www.dicts.info/picture-dictionary.php

Tämä yhdistää flickr-kuvat ja sanakirjan

Eläimet, nisäkkäät

Kuukauden museoesine

Museoviraston kokoelmaselain

Hurja joukko

On ollut liikettä muuttolintujen parissa. Illalla oli jäljellä vain muutama joutsen, jotka ovat kököttäneet samassa paikassa jo pitkään. Ehkä siinä on perhekunta, jossa on vanha ja väsynyt matri- tai patriarkka, joka ei jaksa hötkyillä. Oli upea näky, kun n. viiden kymmenen joutsenen porukka lensi yli aukean ja kierteli kuin olisivat olleet mitä tahansa siivekkäitä. Siinä on menoa ja meininkiä, toitotusta ja siipien havinaa. Samoin hanhilaumassa. Ne menivät kaikki Västanfjärdin suuntaan ja olisi tosi kiintoisaa tietää, onko niillä siellä jokin kokoontumispaikka. Ehkä ne kansainvälisinä ja ympäristötietoisina katsovat, että entisen puolustus- ja ympäristöministerin, sekä nykyisen Pohjoismaisen Neuvoston johtajan seudut ovat vähän arvokkaampia kuin työväenluokkaisen Björkbodan. Vaikka itse asiassa tuo kunta on saaren junttilaa.

Täällä ne ovat olleet ihan tien vieressä, eivätkä ne autoja pelkää. Kun minä jalkamiehenä menin toista tietä ja ne olivat lähellä, ne ennakoivat aivan vaistomaisesti ja etääntyivät. Uusia tulee ja oikeastaan lintujen paikka on lähellä lintujen tarkkailukukkulaa ison tien toisella puolella. Linnut eivät tienneet eikä sesonki ole vielä alkanut, eikä siellä ole vielä autojakaan pysäköitynä.

Tietokoneen ajokortti ja tietotekniikka

Otan tämän jutun uudelleen julkaistavaksi ja lisään siihen muutamia linkkejä, joita olen löytänyt sen jälkeen

Tietokoneen ajokortin on suorittanut jo yli 200 000 suomalaista. (Minä en). Luen Tieken sivuilta, että tutkinto on uudistumassa tämän vuoden syksystä alkaen ja voi sanoa, että on jo aikakin. Olen hieman tutustunut vielä voimassaolevien moduleiden sisältöön. Muistelen, että ne olivat aika Microsoft-painotteisia. Uutta tutkintoa mainostetaan ohjelmistoriippumattomaksi. Se tietysti vaikeuttaa harjoitusten laatimista, sillä nimitykset ovat hieman erilaisia riippuen ohjelmistoista. Onhan jo pitkään ollut olemassa vapaan lähdekoodin, ilmainen Open Office -paketti, jota käyttämällä saataisiin suuria säästöjä, on arveltu. Word ja Power Point ja muut Microsoftin Officen ohjelmat ovat tuttuja ja turvallisia ja niitä on vanhastaan paljon olemassa. Nekin kuitenkin uusiutuvat ja niitä voi ladata vain rajallisen määrän ja vanhat ohjeet käyvät epäajankohtaisiksi. Vanhemmat saavat monesti käyttöönsä nuorempien vanhoja koneita, joissa vanhoja ohjelmia on, joten vanhoille ohjeillekin olisi käyttöä.

Sitäpaitsi Web 2.0:n myötä on tullut lukuisia nettipohjaisia office-systeemejä, joista ehkä Googlen oma vaikuttaa monipuolisimmalta. Se on ilmainen ja kaikkea Googlen tarjontaa voi käyttää samalta tililtä, jonka saa esim. kun avaa sen sähköpostin itselleen. Googlestakin on tosin tulossa samanlainen toisia tukahduttava jätti kuten Microsoftista. Muitakin systeemeitä on monia. Jos on käytettävissä hyvä laajakaista, se antaa niin paljon synenergiaetuja, että oksat pois. Voi luopua halutessaan paperilehdistä, televisiosta, radiosta, puhelimesta, paperikirjoista, cd-levyistä ja monesta muusta (myös aviopuolisosta). Netti korvaa kaiken. Netin avulla voi myös osallistua yhteiskuntaan kansalaismedian välityksellä, tilata lippuja, etsiä erilaisia asioista hakemistoista, lainata kirjoja, opiskella, etätyöskennellä. Se poistaa välimatkoja ja pienentää maapalloa. Se on myös ekologinen. Ei tarvitse välttämättä matkustella ja tuhlata luonnonvaroja.

Sinänsä tietokoneen ajokortti, vaikka käsitteleekin tietotekniikan perusteita, on aika vaativa. On suurin osa niitä, jotka eivät edes pysty omaksumaan näitä monimutkaisia asioita. He eivät ole kiinnostuneita tai pelkäävät "helvetinkoneita". Jotkut ovat niitä käyttäneet työelämässä tarpeekseen ja ovat saaneet elinikäisen rokotuksen. Joillakin on aivan irrationaalisia pelkoja ja ennakkoluuloja tietokoneita ja nettiä kohtaan. Sitä voisi jopa kutsua syndromaksi, oirereyhtymäksi. Tietysti persoonallisuuden rakenne liittyy asiaan. Vastaanotto- ja oppimiskyky on syystä tai toisesta päässyt sulkeutumaan. Meille, jotka olemme jotenkin päässeet sisälle tietotekniikan maailmaan, se on pohjaton aarreaitta, jossa on tutkimattomia sopukoita ja koloja koko loppuiäksi. Se on oivallinen apuväline mitä moninaisempiin lähtöihin. Yksi voisi olla juuri tämä tietokoneen ajokortti. Itse en enää mitään todistuksia sinänsä tarvitse, vanhoillakaan ei mitään tee, kun ikä on este.

En tiedä aiotaanko uudet modulit tuoda nettiin jokaisen saataville. Vanhat ovat siellä olleet harjoituksineen. Netissä on kuitenkin muita harjoituksia ja linkkejä. Tässä ovat tietokoneen ajokortin kansainväliset sivut.

http://appro.mit.jyu.fi/doc/ ohjelmistoja ym JYO

http://appro.mit.jyu.fi/tyovaline/luennot/luento12/#TOC1 tietokoneen rakenne JYO

http://www.senioriportaali.fi/?nav=19 Senioriportaali, uudehkoja ohjeita

Ensimmäinen ATK-sanasto

Makupalojen tietotekniikan linkit

http://www.oulu.fi/tietohallinto/linkit/oppaat.html ATK-oppaita verkossa

http://www.kase.fi/~annepu/at1/at1.htm

http://www.atk-ajokorttikoulu.fi/fi/

http://www.uku.fi/opk/tvt/

http://koti.mbnet.fi/~kojuta/atkopetus/ht/index.html

Uusia linkkejä:

Internet tiedonhaun opas ei tosin ole päivitetty vuosiin

Office 2000

Helsingin yliopiston tietotekniikkaosasto - Oppaat ja ohjeet

Pieni ATK-sanasto

Stadia - Tieto ja viestintätekniikka

Tietotekniikan peruskurssi

Kansalaisen mikrotuki

OPEN SOURCE

Plus 55 - Tietokonetohtori

Tietokoneen käytön perusteita - aloittelija

Internetix

ATK - opetus

Kansalaisen tietotekniikkatieto Rakasta tietokonettasi

Netti-Nysse Vasta-alkajalle

Datatekniikka ja viestintä Jukka Korpelan

Makupalat - tietotekniikka Olisinpa löytänyt nämä linkit, ettei olisi tarvinnut itse hakea kovemman kautta

Wanhat Wiisaat Werkossa tietokoneen alkeiskäyttö

Tietokoneopas

Lisäys, ruotsinkielisiä nettiresursseja:

http://www.jonasweb.nu/ Erittäin paljon netti- ja tietokoneasiaa

http://www.iml.umu.se/stod/ Uumajan yliopiston nettiresursseja

http://blunderhead.se/leffe/ Leffes datorskola

http://www.nll.se/twosection.aspx?id=68833 Norrbotten, vanhempiakin käyttöjärjestelmiä ja ohjelmia

Englanninkielisiä opetussivuja:

http://www.homeandlearn.co.uk/ Free computer tutorials

http://www.sillybilly.com/draw95.html Silly Billy´s world Free Computer tutorials

http://support.riverdeep.net/techtips.asp General Computer Advice

Tässä on linkki Kuopiossa toteutetusta hankkeesta, joka oli mukana eurooppalaisessa verkostossa, jossa lapsenlapset opettivat isovanhempia netti- ja tietokoneasioissa.

Opiskele ja syvennä IT- taitojasi ruotsiksi.

Uudempi postaus, jossa on myös tietokone- ja nettitipsejä.

Ruotsiksi myös, Senior IT

Planeten

Ruotsin tv:ssä on paljon minua kiinnostavaa tarjolla netissä. En tiedä kuinka nopea yhteys pitää olla, omani on nopein, mitä täällä on tarjolla. Olen katsonut neliosaisen Planeten -sarjan, joka löytyy, kun menee ruudun oikean reunan valikkoon ja ottaa Se fler program och klipp ja sitten avautuneessa ikkunassa Samhälle och Dokumentär ja sieltä Planeten. Sarja on tehty näyttäväksi ja dramaattiseksi, ehkä jopa liiankin, sillä helposti tulee ahdistus siitä, ettei mitään ole tehtävissä ja jos on se ei riitä. Monet tunnetut tiedemiehet antavat lausuntojaan ja filmipätkät ovat dramaattisia. Sopii hyvin Pitkänperjantain tunnelmiin.

Tästä osastosta löytää monia muitakin hyviä ohjelmia. Minulle, jolla on yhä lujat siteet Ruotsiin netin kautta välittyvä tv on arvokas lisä muuten yksitoikkoiseen elämään, eikä se edes maksa mitään ekstraa.

Tuossa Planeten sarjan viimeisessä osassa esiintyi myös kalastaja Linkola, mutta siitä ei mitenkään tullut esille hänen kuuluisuutensa Suomessa. Hän oli vain yksi kalastajaukko. Oikeastaan minun pitää tässä nieleskellä ja tunnustaa syntejä. Olen ollut teknologiauskovainen näihin päiviin asti, enkä vieläkään oikein tiedä muuta ratkaisua. Linkola ja muut hörhöt ovat ehkä olleet aina oikeassa, vaikka ehkä tietämättään. Siinä on siis tuo "väärin sammutettu" -näkökohta.

En ymmärrä ollenkaan ihmisiä, jotka moittivat esim. Matti Vanhasta harmaudesta ja värittömyydestä. Sitä hän tietenkin on, mutta tarvitsisiko hänen olla jotain muuta. Eikö tasaisuudella ja tavallisuudella ole mitään vetovoimaa. Monien naisten mielestä miehen pitää olla jotenkin repäisevä, erikoinen, neuroottinen, väkivaltainen jne. ollakseen jotakin. Tuossa Ruotsin tv:n ohjelmatarjonnassa on esim. K.G: Bergström, joka on kaljuuntunut, silmälasipäinen, vanhahko mies, mutta hänen ohjelmansa ovat hyviä.

Suuri ongelma: Lehmät röyhtäilevät ja pierevät

Jokainenhan on lukenut tuon väitteen ja hymähtänyt laillani, ei voi olla. Mutta kun on. Ruotsin tv:n Uppdrag granskning oli tehnyt ohjelman, jossa se todistettiin. Nautaeläinten kasvatus muodostaa suuren osan kasvihuonepäästöistä. Siis lihansyönti on sittenkin tuhoisaa.

Jo sikojen kasvatus on huomattavasti vähäisempää, broilerien vielä siitäkin. Mutta kasvissyönti voittaa tietenkin kaikki.

Muistan kuinka ekokylässä aikoinani sanoin, että pötypuhetta. Perustelut kasvissyönnin puolesta eivät olleet tietenkään mitenkään tieteellisiä ja kun ne olivat samassa linjassa kaiken huuhaan kanssa, pidin sitäkin pelkkänä hörhöilynä. Katso ohjelma Ruotsin tv:ltä, niin vakuutut ja löytyy sille varmasti perusteluja netistä. Kerro, jos löydät.

En nyt sitten tiedä, miten tämä vaikuttaa omaan elämääni. Olen syönyt sekaruokaa ja tuskin ostanut koskaan normaalihintaista punaista lihaa, vaan aina niissä on ollut se punainen lappu. Ehkä ne joutuisivat poisheitetyiksi muuten. Broileri tulee hyvää uudessa rautapadassani, pehmenee herkulliseksi, jopa luutkin. Sinne on hyvä laittaa sekaan kantarellejani, joita riittää kesän löytöjen jäljiltä. Tosin raudan maku tulee helpolla, jos ruoka jää seisomaan, mutta samalla se jotenkin myös maustaa.

Kalojen pieremisestä ei ohjelmassa puhuttu ja uskon sen olevan varsin vähäistä. Kaloilla ja broilerilla pärjää kaikenlaisten kasvisten ja juuresten lisäksi. En tiedä onko yhden ihmisen teoilla mitään merkitystä.

Ruotsin poliitikot tuntuivat olevan aika paukapäitä, kukaan ei halunnut sanoa mitään nautoja vastaan. EU:n ympäristöasioista vastaava komissaari ei hänkään. Mona Sahlin on omahyväinen, varsin keskinkertainen poliitikko, ei hänellä ole edes koulupohjaa. Silti hän pysrkii uudeksi pääministeriksi.

Naudat ovat kyllä ihan sympaattisia olentoja. Kaikki maito, mitä ne tuottavat, varsinkin rasvaton maito ja juusto, voi voi.

Huolta naapurista

Katsoin illalla Ruotsin tv:stä dokumentin Fallet Litvinenko, hänestä joka myrkytettiin. Uskoin ainakin täysin dokumentin tekijää, joka tyyppinä on juuri sellainen, jollaiseksi kuvittelen venäläisen intellektuellin, sivistynyt, monikielinen. Ja myös Litvinenko tyyppinä jäi sympaattiseksi ja uskottavaksi, vaikka häntä on Suomen mediassa asetettu epäilyksenalaiseksi, mikä ehkä kertoo uudesta suomettumisesta. Järkyttävä mutta tärkeä dokumentti. En osaa antaa suoraa osoitetta, mutta itse löysin sen menemällä samhälle & dokumentär -osastoon.

Uskon, että venäläiset tietävät, ettei Putinilla ole puhtaita jauhoja pussissa, mutta hyväksyvät hänet, koska hän on tuonut vakautta. Suomen valtionjohdon on ollut myös hyväksyttävä naapurimaan laillinen johtaja ja meidän Tarja on suorastaan yrittänyt flirttailla hänen kanssaan.

Toivottavasti uusi presidentti on salaa päättänyt palauttaa laillisuuden, vaikka toisaalta maailmaa ja naapureita katsoen, jos maa joutuu valtataisteluun, sekään ei ole hyväksi.

Näin on marjat

Katsoin ruotsalaista keskusteluohjelmaa, jota vetää Stina Lundberg, joka on ammattitaitoinen journalisti. Vetäjä kuitenkin vaihtuu (suunnitellusti) ja remmiin astuu toinen legenda, Ruotsin pelottomin tutkiva journalisti, oikea median rakkikoira Janne Josefsson. Mukana studiossa oli harmaantunut Siwert Öholm, eläkkeellä muutaman vuoden ollut kolmas legenda. Öholm ei ollut mikään kaunis poika vaan pyöreä ukonkäppänä, mutta erittäin hyvä keskustelun ohjaaja, joka ei epäröinyt keskeyttää. Hänen tähtensä nousu oli radion ja tv:n uskonnollisista ohjelmista aivan terävimpään kärkeen. Tietysti häntä voi kritisoida juuri siitä ja hienoisesta autoritaarisuudesta sanoa viimeinen sana, tehdä yhteenveto, mutta eikö se ole juuri juontajan tehtävä, pitää langat järjestyksessä. Keskusteltiin juuri keskustelemisesta, että onko sillä merkitystä. Mukana oli Svenska Dagbladetin pääkirjoitustoimittaja, joka oli juuri esittänyt kovaa kritiikkiä. Hän peräänkuulutti järkevämpää keskustelua, ettei huudeta toistensa suuhun ja niin edelleen. Mielestäni kalabaliikilla on puolensa.

Ohjelman alkupuolella keskusteltiin muotibloggauksen tiimoilta. Mukana oli Vecko Journalin päätoimittaja, kuvankaunis Ebba von Sydow ja Blogimaailman kuningatar Blondinbella- bloggaaja, jonka kävijäluvut ovat sadoissa tuhansissa ja joka ansaitsee blogillaan suuria summia. Hän ei ole mielestäni mitenkään erityisen kaunis, suomalaisen pallinaaman näköinen, korkeat poskipäät jne. Hän harjoittaa blogissaan product placementiä ja se on lähes keskittynyt shoppailemiseen. Shoppailusta juuri puhuttiin. Mukana oli nuori vihreä mies, joka puhui järjen sanoja pintakulttuurista jne sekä myös Vihreitten toinen ns. puhetorvi Maria Wetterstrand, jolla on side Suomeen ja Turkuun, jossa hänen siippansa, Ville Niinistö asuu. Olin tietenkin näiden kannalla. Mukana oli keskustan nouseva tähti, nuori kansanedustaja, joka ihannoi kuluttamisen autuutta ja sen kansantuloa ja globaalista hyvinvointia edistävää ominaisuutta, mikä tietenkin sinänsä olisi osittain tottakin, jollei olisi sellaisia pieniä juttuja kuin Peak Oil ja ilmaston muutos.

Pinnalliset naiset olivat heikoilla jäillä vaikka he kylläkin osoittivat miesten vastaavan kulutuskulttuurin puolia, jotka eivät ehkä keskity meikkeihin, kenkiin ja käsilaukkuihin vaan muuhun, miesten mielestä "järkevään".

Itse seuraan shoppailukulttuuria yhteiskuntatieteilijänä, se on kiehtovaa ja kertoo maailman degeneroitumisesta. Minulla ei ole mahdollisuuksia eikä halujakaan ostaa tavaroita, silti on mukava joskus tehdä löytöjä. Ja ymmärrän kyllä, että tässä systeemissä on tärkeää pitää pyörät pyörimässä, mutta tämä systeemi on myös törmäyskurssilla, edessä jäävuoria ja vauhti ja luottamus laivan kykyyn porhaltaa on kova.

Kun seuraa esim. nuoria aloittavia bloggaajia Suomessa, he ovat melkein järjestään tyttöjä, jotka kirjoittavat...juuri muodista, shoppailemisesta, kuten Kaunis Ebba ja Blondinbella. Pojat eivät yleensä kirjoita, heillä on hormonimyrskynsä ja he pystyvät korkeintaan muutaman sanan kömpelyyksiin, jos he jotain kirjoittavat joillain areenoilla kuten esim. Irc Galleria. Jotkut sympaattisimmat ja ehkä rumimmat tytöt saattavat kirjoittaa eläimistä ja loput syömishäiriöistään, itsensä viiltelystä ja masennuksestaan.