29.2.08

Made in Finland


Lunta satoi, mutta se suli pian pois. Ajoin autolla kylälle ja kävin työkkärissä, jossa tehtiin uudenmuotoista työnhakusuunnitelmaa. Se on sopimuksen muotoinen ja täytyy sitoutua johonkin ja tehdä se, muuten joutuu toimikuntaan. Ihan hyvä ja kannatettava, pieni ryhdistäytyminen. Kerroin, että olen hakenut monia työpaikkoja ja parin hakuaika on juuri loppunut. Yhdestä aikaisemmasta tuli juuri tieto: 60 hakijaa, ei mitään mahiksia. Työkkärissä oli tehty huonejärjestelyjä, rakennettu uusi huone vetämällä yhteen paikkaan seinä. Vuokraavat kuulemma pari entistä huonetta pois, jos vain voivat.

Autossa oli taas äkkinäinen hengettömyys, mutta yhtä selittämättömästi se taas starttasi. Ostin kala-autolta paitsi herkullisen savustetun lohipalan, myös pienen mateen. Myyjä sanoi saavansa niitä melkein ilman, kun kalastaja ottaa vain mädin. Saparo-kirppiksessä oli taas uutta tavaraa. Mielestäni siellä vaihtuu tavara paljon, koska pitäjä on kompuksessa kaverin kanssa, jolla on huutokauppatoimintaa. Ostin kaksi pientä lasipulloa, yht 3 €. Ne ovat aivan samanlaisia kuin se, jonka ostin joskus Tampereen Pispalassa Irja Lastusen kaupasta. Hän oli hieman erikoislaatuinen nainen, josta Hymy-lehtikin teki juttuja. Lastusen antiikkauppa Pulterin vieressä oli tunnettu maamerkki, samoinkuin sen saapashousuihin ja saappaisiin pukeutunut pitäjä. Saako tänne tulla vähän kattomaan, kysyimme. Lastunen melkein suuttui, vai katsomaan. Joo tarkoitus on jotain ostaa, jos sopivaa löytyy, sopersin, ja emäntä tuntui jo leppyvän. No ostaa, se on eri asia. Löytyi vain pieni pullo parilla kympillä. Siinä on hiottu korkkikin. Nuutajärven hajuvesipulloksi Lastuska sitä kutsui. Netistä ei löytynyt kuvaa, mutta kolme euroa on tosi vähän kahdesta sievästä pullosta. Etikkapulloiksi niitä kutsuttiin Saparossa. Minusta näyttää, että ne ovat puhallettuja, massaan on jäänyt muutama tunnelmallinen kuplakin.

En ruvennut nylkemään madetta vaan aukaisin mahan ja keitin sopaksi. Hyvää tuli kuin mikä. Olen joskus nylkenytkin mateen, mutta mitä sitä turhia. Nuoremmista made tuntuisi limaisuudessaan inhottavalta. Mahasta löytyi herkullista tavaraa, maksaksi minä sen tulkitsin, mutta paljon sitä oli. Laitoin senkin soppaan. Toivottavasti keitin tarpeeksi pitkään, sillä mateessa voi olla loisia.

Muistan kuinka veli-Pekka toi Korussalmelta paljon mateita oltuaan siellä metsäpalstalla savotassa. Hän asui paikallisen mökkiläisen luona kortteerissa. Myöhemmin hän rakensi kahden muun talollisen kanssa hienon hirsikämpän, joka varmaan vieläkin on olemassa siellä Jeesiöjoen varrella, joen takana. Kämpän piisi oli suoravetoinen, eikä siellä meinannut millään pysyä lämpö, mutta tunnelmallinen kämppä oli, paksut hongat salvettuna, leveä ritsi ja onneton takkakin oli kyllä kaunis.

Kyllä mateen mäti oli hyvää ja mateita keitettiin kuorittujen pottujen päällä, voin kanssa. Parempaa ruokaa ei olekaan kuin kalapottu. Mateet sätkivät vielä pitkään kuivallakin.

Kun ajoin kotiin päin alkoi puristaa taas rinnasta. Onneksi tiedän jo monen vuoden takaa, että vettä juomalla se lähtee ja niin tekikin.

Katselin netistä vähän, mitä Matt Savinarista on sanottu. Hänen teesinsä ovat jo muutaman vuoden takaisia, mutta ainakin pintanäkemyksellä, mies on otettu vakavasti. Tässä on muutamia linkkejä. Yhdessä puhutaan mm. siitä, että hänellä ei juuri ole pelastussanomaa vaan tulevaisuus vaikuttaa synkältä.

Totta on myös, että valmistautuminen jollakin tapaa olisi hyväksi, oppia elämään vähemmällä, viljellä puutarhaansa. Ekoyhteisöt voisivat olla hyväkin asia. En sinänsä niitä koskaan tuominnutkaan, minua vaan korpesi, että se ei ollut oikeata ekoa, ainakaan Keuruulla. Asuimme kaupunkimaisesti ja käytimme paljon enemmän energiaa kuin keskimääräinen suomalainen per käytettävissä olevat neliöt. Ihmiset eivät olleet motivoituneita yritteliäisyyteen, koska sosiaalihuolto soi soppaa, Kela ja työkkäri avustivat. New age oli liikaa esillä. Masentuneita oli liiaksi, fyysiset työt puutarhassa onnistuivat vain auringonpaisteella pari tuntia.

Jos olisi rahaa, voisi kyllä elää hyvinkin ekosti ja odottaa mahdollista kriisiä, vaikka laman tullen tapahtuu monia ikäviä asioita, tulee kurjistumista ja raaistumista. Pidän kyllä varsin mahdollisena, että Peak Oilin aiheuttama, maailmanlaajuinen kriisi voi tulla, koska jos siihen ryhdytään valmistautumaan, markkinat kaatuvat, mutta jos ei, niin öljy vähenee entistäkin nopeammin ja kriisi tulee entistäkin pahempana, kuten Savinar(kin) selittää. Tosi mielenkiintoinen, vaikka kauhea problematiikka.

Yöpöllönä


Heräsin yöllä ja käänsin loppuun 50 word-sivuisen dokumentin. Pitää käydä vielä läpi ja poimia pois pahimmat virheet, mutta en tosiaan voi taata mitään. Olenhan kuitenkin täysi amatööri. En ole kysynyt lupaa tekijältä. Alkuperäisessä tekstissä on lähteet merkitty sanoilla Source ja niistä lähtevillä linkeillä. En ole ryhtynyt hakemaan muitakaan lukuisia linkkejä, mutta alkuperäisestä tekstistä ne löytyvät. Nimien ja akronymien kääntäminen ei ole helppoa, osan olen yrittänyt kääntää, osan jättänyt sovinnolla englanninkielisiksi. Osaa sanoista ja ilmauksista en ole ymmärtänyt, mutta olen yrittänyt arvata.

Tämä on mielestäni todella mielenkiintoinen juttu. Se vaikuttaa kokonaan asialliselta ja vaikka siinä povataan mahdollisia suuria mullistuksia, niiden mahdollisuudet ovat loogisia. Tekijä käy läpi suuren joukon vastaväitteitä. Mitä tulee itse lukuihin, en pysty tietenkään kontrolloimaan niiden paikkansa pitävyyttä. Numerot menevät usein ohi käsityskykyni. Mene englanninkieliseen tekstiin ja tarkista sitä kautta!

Tässä on joka tapauksessa kyse mielenkiintoisesta asiasta. Siinä on kieltämättä salaliittoteorian aineksia, mutta johtopäätökset ovat mielestäni hyvin perusteltuja ja mahdollisia.

Markkinoiden toiminta on käsitykseni mukaan juuri näin sokeaa, ja maailmantalous on veitsen terällä jo paljon pienemmästäkin, otetaanpa esimerkiksi USA:n asuntoluotot.

Savinarin sivut jatkuvat. Tämä ensimmäinen osa oli ongelman esittelyä. Toisessa osassa toivoakseni on keinoja, joiden avulla katastrofi voitaisiin estää. Ryhdyn jatkamaan urakkaani. Alle kolmikymppinen kalifornialaislakimies on tehnyt vakuuttavan tuntuisen skenaarion. Peak Oil on yleisesti tunnettu käsite ja sitä käsitellään toki paljon muuallakin netissä, mutta en ole siihen keskusteluun kovin perehtynyt. Erinomaisen tietorikas SDP:n puheenjohtajaehdokas ehdotti (leikillään, totta toinen puoli) bensiinin säännöstelyä. Se kuinka siihen suhtauduttiin tymistyksellä, ja kuinka se saattaa pilata lopullisesti ET:n mahdollisuudet puheenjohtajaksi, osoittaa kuinka tulehtunut ja tärkeä kysymys on meillä täällä periferiassakin. Maailma on öljyriippuvuudessaan kuin västäräkki tervatulla laudalla: jos nokkaisee, niin nokka tarttuu, jos nostaa nokkansa - pyrstö tarttuu: irti ei pääse mitenkään. Sama asia on tunnettu myös Moment 22 tai Catch 22 -nimellä. Teki miten vain, aina väärin.

En kylläkään usko, että kovin moni jaksaa kahlata läpi suomennostani. Olen tehnyt sen ajankulukseni ja huvikseni, mutta myös sen todenmukaisen karmivuuden takia. Entäpä jos:

"Sivilisaatiomme siinä muodossa kuin sen tunnemme on tulossa tiensä päähän...

Sinulle on asiasta kerrottu, sitä et voi väittää etteikö olisi!

LATOC - Elämää öljyromahduksen jälkeen

Elämä öljyromahduksen jälkeen

Hyvä lukija

Sivilisaatio sellaisena kuin sen tunnemme on tulossa pian tiensä päähän. Tämä ei ole mikään tuomiopäiväkultin, apokalyptisen raamattu-profetian tai salaliittoteorioita rakentavan yhteisön kummallinen julistus vaan maailman parhaiten palkattujen, arvostetuimpien geologien, fyysikkojen ja investoijien tieteellinen johtopäätös. He ovat rationaalisia, ammatillisia, konservatiivisia yksilöitä, jotka ovat pelästyneet ilmiötä, joka on tullut tunnetuksi globaalisena ”Peak Oil”/ Öljyntuotannon huippu – terminä.

” Onko öljy loppumassa? Minä luulin
sitä vielä riittävän 40 vuodeksi”

Itse asiassa öljy ei ole loppumassa, koska kaikki öljyntuotanto noudattaa Bellin kellokäyrää. Tämä pätee niin yksittäiseen öljykentän, maan tai koko planeetan tuotantoon.

Öljy on lisääntyvässä määrin runsaimmillaan kellokäyrän ylärinteellä, lisääntyvästi niukka ja kallis alarinteellä. Käyrän huippu saavutetaan siinä kohdassa kun 50 % öljystä on käytetty. Kun huippu on ohitettu, öljyn tuotanto alkaa vähentyä ja tuotantokustannukset nousta.

Käytännössä ja huomattavasti yksinkertaistaen tämä tarkoittaa sitä, että jos 2005 oli globaalinen Öljyhuippu, maailmanlaajuinen öljyntuotanto vuonna 2030 tulee olemaan sama kuin se oli vuonna 1980. Kuitenkin maailman väestömäärä tulee 2030 olemaan paljon suurempi ( arviolta kaksi kertaa) ja paljon teollistuneempi (öljyriippuvainen) kuin se oli v. 1980. Siitä johtuen maailmanlaajuinen öljyn kysyntä tulee ylittämään globaalin tuotannon merkittävässä määrin. Sen seurauksena hinta tulee nousemaan pilviin, öljyriippuvaiset taloudet tulevat murentumaan, ja energiaresurssi-sotia tulee puhkeamaan.
Öljyhuippua kutsutaan myös ”Hubbertin Huipuksi”, nimetyksi Shellin palkkalistoilla olleen geologin Dr. Marion King Hubbertin mukaan. Vuonna 1956 Hubbert ennusti tarkkaan, että Yhdysvaltojen öljyntuotanto olisi huipussaan vuoden 2000 paikkeilla, mitä se olisi ollutkin, ellei polittisista syistä luodut, 1970-luvun öljykriisit olisi sitä viivyttäneet 5-10 vuodella.

” Mitä sitten. Jos polttoaineen hinnat nousevat, minä vain ajan vähemmän. Mitä hittoa siitä välittää?”

Kyllä vaan, koska petrokemikaalit ovat avainosasia paljossa muussakin kuin vain autosi polttoaineessa. Kuten esimerkiksi vuonna 2002 arvioitiin, että 10 kaloria fossiilisia polttoaineita tarvittiin tuottamaan 1 kalori USA:ssa nautittua ravintoa. Lähde. Tämän suhteen suuruus on peräisin jokaisesta modernin ruokatuotannon vaiheesta, jotka kaikki ovat fossiilisen polttoaineen ja petrokemian voimalla tehtyjä.

Torjunta-aineet ja ago-kemikaalit ovat öljyperäisiä.

Kaupalliset lannoitteet ovat tehty ammoniakista, mikä taas puolestaan on valmistettu luonnonkaasusta , joka myös on saavuttamassa tuotannon huippunsa lähitulevaisuudessa.

Useimmat maatalouden tekniikkasovellutuksista kuten traktorit ja vetovaunut ovat rakennettu öljyperäisten polttoaineiden avulla ja käyttävät niitä voimanlähteenä.
Ruoan varastointijärjestelmät ovat tehty öljyä käyttävissä tehtaissa, toimitettu asiakkaille käyttäen öljyyn perustuvia kuljetusverkostoja ja tavallisesti toimivat sähköllä, joka usein tuotetaan luonnonkaasulla tai hiilellä. Kuten öljy ja luonnonkaasu myös hiilentuotanto osoittaa tuotantohuippua lähitulevaisuudessa. Lähde.

Yhdysvalloissa keskimääräinen yksittäinen ruoka kuljetetaan 1500 mailia ennen kuin se on päätynyt tuottajalta kuluttajalle. Lähde.

Luonnonmukaisen Kaupan Liiton mukaan yhden tavallisen puuvillafarkun tekeminen vie kolme neljäsosaa paunaa lannoitteita ja torjuntaaineita. Lähde

Lyhyesti sanottuna ihmiset ahmivat fossiilipolttoaineita kuin olisivat kaksijalkaisia kaupunkimaastureita.

Lisäinformaatiota löydät:

Miksi ruokamme on niin öljystä riippuvainen

Tuleeko öljyn loppuminen lopettamaan myös ruoan tuotannon?

Miten tuotamme ruokaa Öljyn tuotantohuipun jälkeen?

Kilpajuoksu luonnonkaasusta


”Ovatko kaikki modernin teknologian muodot itse asiassa öljytuotteita?”

Ovat

Eivät vain kuljetus ja maatalous ole täysin riippuvaisia runsaasta, halvasta öljystä. Moderni lääketiede, vedenjakelu ja kansallinen maanpuolustus ovat täysin öljyn ja öljystä peräisin olevien kemikaalien varassa toimivia.

Kuljetuksen, ruoan, veden, modernin lääketieteen lisäksi suuria määriä öljyä tarvitaan kaikkeen muoviin, tietokoneisiin ja high-tech – laitteisiin. Jotkut yksittäiset esimerkit voivat valaista sitä astetta, jolla teknologiamme perusta riippuu fossiilipolttoaineista:

Autot:

Keskimääräisen auton rakentaminen kuluttaa energiaa määrän, joka vastaa n. 20 tynnyriä (840 gallonaa) öljyä. Lähde. Siispä auton rakentaminen kuluttaa fossiilisia polttoaineita kaksi kertaa auton lopullisen painon verran. Lähde

On myös huomattavaa, että keskimääräisen auton rakentaminen kuluttaa melkein 120 000 gallonaa puhdasta vettä, minkä saatavuus nopeasti hupenee ja sattumoisin on ehdottoman oleellista öljyn jalistusprosessissa. Lähde

Tietokoneet:
Keskimääräisen tietokoneen valmistaminen kuluttaa kymmenen kertaa sen painon verran fossiilipolttoaineita: Lähde

Mikrosirut:

Yhden gramman verran mikrosirujen tuotanto kuluttaa 630 gr fossiilipolttoaineita. Amerikan Kemikaalituottajien Yhdistyksen mukaan yhden megatavun DRAM sirun valmistaminen tarvitsee 3,5 paunaa fossilipolttoainetta ja sen lisäksi 70,5 paunaa vettä. Lähde

Ympäristöjärjestö The Environmental Literacy Council kertoo, että ” vaadittava aineiden puhtaus ja korkealaatuisuus mikrosirujen tuotannossa … tekee sen että 9-10 tietokoneen tekeminen vie saman verran energiaa kuin yhden auton valmistus.” Lähde

Teoksessaan ” The Nine Nations of North America” kirjailija Joel Garreau selittää graafisesti yksityiskohtaisen tarkasti juuri kuinka paljon energiaa kuluu tyypillisen mikrosirun tekemiseen:

…mikrosiruja ei tehdä yksittäin. Ne etsataan ryväksinä silikoni-levylle, noin neljän tuuman levyiselle. Joka kerran kun aineskerros etsataan tälle silikoniliuskeelle, sitä täytyy käsitellä niin, että se pysyy. Tämän prosessin aikaan saamiseksi vaaditaan monumentaalisia määriä energiaa. Itse asiassa joka kerran, kun kun kukin kerros piirejä lisätään, koko liuske ”leivotaan” lämpötiloissa, jotka joskus lähenevät teknologian äärimmäistä suorituskykyä. Lähde

Internet:

Vastoin yleistä käsitystä internet kuluttaa suunnattomia määriä energiaa. Tietokirjailija John Michael Greer selittää:

Internetin räjähdysmäinen leviäminen loppujen oli myös ultrahalvan energian tuote. Internetin hardware maailmanlaajuisine yhteyksineen, valtaisine serveri-puistoineen ja miljardine toisiinsa kytkeytyneine koti- ja toimistotietokoneineen, todennäköisesti muodostaa suurimman historiassa koskaan luodun infrastruktuuri-projektin, joka toteutettiin vain parissa vuosikymmenessä. Pelkkä siihen kuluneen energian määrä, mitä internetin luominen ja ylläpito ovat vaatineet, on mielikuvituksellisen suuri. Lähde

Äskeiset arviot viittaavat siihen, että internetin infrastruktuurin ylläpito kuluttaa 10 % kaikesta USA:ssa tuotetusta sähköstä. Lähde. Ylivoimaisesti suurin osa sähköstä tuotetaan käyttäen hiiltä tai luonnonkaasua, mitkä molemmat ovat myös lähellä globaalisia tuotannon huippuja. Lähde #1 Lähde #2

Betoni, asfaltti, tiestö ja nykyaikaiset kaupungit:

On vaikea tarkkaan esittää määrällisesti, kuinka paljon energiaa tarvitaan nykyaikaisen kaupungin rakentamiseen ja ylläpitoon. Jotkut NASAn äskettäiset kuvat kaupungeista kuitenkin vihjaavat, että modernien kaupunkien vaatimat energiamäärät ovat todella suunnattomat. Tutki esimerkiksi seuraavaa NASAn kuvaa Los Angelesista:

Kun tutkit ylläolevaa kuvaa, pidä mielessä, että yhden sementtitonnin valmistaminen tarvitsee 4,7 miljoonaa BTU energiaa, mikä on määrä joka sisältyy n. 45 gallonaan öljyä tai 420 paunaan hiiltä. Lähde

”Entäpä vaihtoehtoiset energiajärjestelmät kuten aurinkopaneelit ja tuuliturbinit? Ovatko nekin tuotettu käyttämällä öljyä ja öljypohjaisia resursseja?”

Kyllä.

Pohdittaessa öljyn osuutta modernissa teknologiassa pitää muistaa että useimmat vaihtoehtoiset energiajärjestelmät – mukaan lukien aurinkopaneelit/ aurinko –nanoteknologia, tuulivoimalat, vety polttokennot, biodieselin tuotantolaitokset, ydinvoimalaitokset jne. kaikki riippuvat hienostuneista teknologisista, metallurgisista ja energia-intensiivisistä muodoista.

Itse asiassa kaikki sähköiset koneet käyttävät hopeaa, kuparia, alumiinia ja platinaa, jotka jokainen on löydetty, erotettu raaka-aineesta ja jalostettu käyttämällä öljyllä tai luonnonkaasulla toimivia koneistoja. Esimerkiksi kirjassaan The Lean years: Politcs of Scarcity (Laihat vuodet: Niukkuuden politiikka) tietokirjailija Richard J. Marnet kirjoittaa:

Yhden kuparitonnin tuottaminen vie 112 miljoonaa BTU:ia tai saman verran kuin 17,8 tynnyriä öljyä. Alumiinin vastaavan energiakustannuksen osuus on 20 kertaa suurempi.

Tietokirjailija Joel Garreau, samassa kirjansa, ” The Nine Nations of North America” luvussa –jota yllä siteerattiin, selittää kuinka energia-intensiivistä alumiinin valmistus on:

Alumiininvalmistus vaatii halpaa energiaa tärkeimpänä raaka-aineena. Vie kaksitoista kertaa enemmän energiaa valmistaa pauna alumiinia kuin pauna rautaa. Kohtuullisen kokoinen alumiinitehdas käyttää yhtä paljon energiaa kuin 175000 ihmistä. Lähde

Ydinenergia vaatii uraania, mikä myös löydetään, erotetaan ja kuljetetaan käyttämällä öljyllä toimivia koneistoja.

Lisätiedon saamiseksi metallipulasta ja energiantuotannosta katso:

Alumiinin ja kuparin vähäisyys uhkaavat aurinkoenergialaitteiden valmistusta

Vähentyvät harvinaisten metallien varannot innovaatioiden esteenä

Maailma on kuparin puutteen uhan edessä

Useimmat biopolttoaineiden kuten biodieselin ja etanolin lähteet (soijapapu, maissi) kasvatetaan käyttämällä korkean teknologian, öljyllä toimivan maatalouden teollisia menetelmiä kuten yllä on kuvattu.

Lyhyesti sanottuna ns. öljyn ”vaihtoehdot” ovat itse asiassa öljyn ”johdannaisia”. Ilman kohtuullisen halpaa energiaa ja siihen liityviä terveitä ja kestäviä pääomamarkkinoita, joiden avulla muutos rahoitettaisiin, meillä ei ole realistista mahdollisuutta kasvattaa näitä vaihtoehtoja siihen mittaan, mitä vaadittaisiin.

(Huom. Öljyn vaihtoehtoja pohditaan syvemmin Toisessa Osassa)

” Onko pankkijärjestelmä täysin riippuvainen koko ajan kasvavista halvan öljyn määristä?”

On.

Suhde öljyn ja maakaasun saatavuuden sekä globaalisen finanssisysteemin välillä on väitetysti Öljyhuipun ja siihen sopeutumisen ymmärtämisen avainongelma. Itse asiassa suhde on paljon tärkeämpi kuin vaihtoehtoiset energialähteet, energian säästäminen tai uusien energiateknologien kehittäminen. Kaikkia näitä käsitellään yksityiskohtaisesti näiden kotisivujen Osassa Kaksi . Lyhyesti sanottuna maapallonlaajuinen talousjärjestelmä on täysin riippuvainen kaiken aikaa lisääntyvästä öljyn ja maakaasun saannista. Dr Colin Campbell esittää ymmärrettävän mallin tälle monimutkaiselle ( ja usein vaikeasti yksinkertaisesti selitettävälle) suhteelle seuraavasti:
Todellinen kysymys ei ole ” loppuminen” sinänsä niinkään kuin ettei varantoja ole riittävästi talouden pitämiseksi kunnossa. Tässä mielessä Öljyhuipun seuraukset sivilisaatiollemme ovat samantyyppiset kuin kuivuminen on ihmisruumille. Ihmisruumis on 70 %:sti vettä. Kahdensadan paunan painoinen ihmisruumis sisältää 140 punaa vettä. Koska vesi on niin oleellinen kaikelle mitä ihmisruumiissa tapahtuu, ihmisen ei tarvitse menettää kaikkea 140 paunaa vettä ennen kuin hän romahtaa kuivumisen seurauksena. Niin vähäinen veden menetys kuin 10-15 paunaa voi riittää tappamaan hänet.

Samassa mielessä öljylle perustuva talouden, kuten omamme, ei tarvitse kadottaa kuin 10-15 % kun se riittää järkyttämään kokonaisuudessaan öljyriippuvaista taloutta ja saattamaan sen väestön köyhyyteen.

Pienenkin tuotannon pudotuksen vaikutukset voivat olla kohtalokkaat. Esimerkiksi 1970-luvun öljyshokit. Niin pienetkin tuotannon pudotukset kuin 5 % aiheuttivat öljyn hinnan lähes nelinkertaistumisen. Sama tapahtui Kaliforniassa muutama vuosi sitten luonnonkaasun suhteen: Vähemmän kuin 5 %:n tuotannon pudotus sai hinnat kohoamaan raketin lailla 400%:lla.

Onneksi nuo hintashokit olivat vain väliaikaisia.

Tulevat öljyshokit eivät tule olemaan noin lyhytaikaisia. Ne edustavat uuden, pysyvän tilanteen vakiintumista. Kun vähentyminen on tosiasia, tuotanto tulee vähenemään (varovaisesti arvioiden) 3%:lla vuotta kohden. Sota, terrorismi, ilmaston oikut ja muut ”maanpäälliset” geopoliittiset tekijät todennäköisesti työntävät tosiasiallisen vähentymisen ohi 10% vuodessa näin vähentämällä kokonaissaantia 50%:lla seitsemässä vuodessa. Lähde

Nämä arviot tulevat lukuisista lähteistä, joista ei suinkaan vähäisin ole varapresidentti Dick Cheney itse. Vuonna 1999 pitämässään puheessa, ollessaan yhä Halliburton- yhtiön hallituksen puheenjohtaja, Cheney sanoi:

Joidenkin arvioiden mukaan lähivuosina globaalissa öljynkysynnässä tulee olemaan kahden prosentin vuosittainen kasvu, kun taas varovaisesti arvioiden kolmen prosentin luontainen alentuma sen tuotannossa olemassa olevista lähteistä. Se tarkoittaa, että 2010 mennessä tarvitsemme 50 miljoonaa tynnyriä öljyä lisää päivässä.

Cheneyn lausuntoa tukevat lukuisten epä-poliittisten, eläköityneiden ja nyt asiasta ei-kiinnostuneiden tiedemiesten omat arviot. Heistä monet uskovat, että globaali öljyntuotanto on huipussaan ja ryhtyy pysyvästi alenemaan lähimpänä viitenä vuotena, ellei se jo ole sitä tehnyt. Lähde

Monet teollisuuden sisäpiiriläiset ajattelevat, että alentuma tulee olemaan suurempi kuin Cheney otaksui v. 1999. Andrew Gould, jättimäisen ölyalan palveluyhtiön hallituksen pj. Schlumberger esimerkiksi äskettäin arvioi, että ” Tarkka keskiarvo tuotannon pudotuksen 8%:n asteesta on aivan järkevä oletus” Lähde. Jotkut teollisuuden analyytikot odottavat pudotuksen vauhdin olevan niinkin korkean kuin 13% vuodessa. Lähde A. 13%n vuosittainen vähentyminen aiheuttaisi globaalin tuotannon laskun 75%.lla vähemmässä kuin 11 vuodessa.

Jos tuotannon pudotus 5%:lla aiheutti hinnan kolminkertaistumisen 1970-luvulla, mitä luulet, että 50%:n tai 75%:n pudotus tulee aiheuttamaan?

Öljyteollisuudesta tulevat arviot viittaavat siihen, että tuotannon putoaminen on jo alkanut. Lähde. Tämän seuraukset ovat melkein sanoin kuvaamattomat. Kun liu´umme alaspäin globaalin öljytuotannon käyrää, voimme löytää itsemme liukumasta johonkin, jota parhaiten kuvataan ”post industriaaliseksi kivikaudeksi” Lähde
Jotkut ihmiset uskovat, että uusia öljynjalostamaoja ei rakenneta ympäristöihmisten ponnistelujen tuloksena. Tämä uskomus on typerä, kun mietitään kuinka paljon rahaa ja poliittista vaikutusvaltaa öljyteollisuudella on verrattuna ympäristöliikkeeseen. Luuletko todella, että Ronald Reagan ja George H. Bush olisivat antaneet hankalien ympäristöihmisten tulla öljyjalostamojen rakentamisen tielle, jos öljy-yhtiöt todella olisivat niitä tahtoneet rakentaa?

Todellinen syy sille, että uusia jalostamoja ei ole rakennettu melkein 30 vuoteen, on yksinkertainen: yksikään öljy-yhtiö, joka haluaa pysyä voitollisena, ei aio investoida uusiin jalostamoihin, kun ne tietävät, että jalostettavaa tulee olemaan yhä vähemmän.

Sen lisäksi että öljy-yhtiöt ovat alentaneet investointejaan öljyn etsimiseen, ne ovat myös sulautuneet yhteen ikään kuin teollisuus eläisi lainatulla ajalla:

Joulukuu 1998: BP ja Amoco yhdistyvät;
Huhtikuu 1999: BP-Amoco ja Arco sopivat yhteensulautumisesta;
Joulukuu 1999: Exxon ja Mobil yhdistyvät;
Lokakuu 2000: Chevron ja Texaco päättävät yhdistyä;
Marraskuu 2001: Phillips ja Coboco sopivat yhdistymisestä;
Syyskuu 2002: Shell ostaa Penzoil-Quaker Staten;
Helmikuu 2003: Frontier Oil ja Holly sopivat yhdistymisestä;
Maaliskuu 2004: Marathon hankkii 40% Ashlandista;
Huhtikuu 2004: Westport Resources hankkii Ken-McGeen;
Heinäkuu 2004 Analyytikko ehdottaa BP:n ja Shellin yhdistymistä;
Huhtikuu 2005: Chevron-Texaco ja Unocal yhdistyvät;
Kesäkuu 2005: Royal Dutch ja Shell yhistyvät;
Heinäkuu 2005: Kiina alkaa yrittää hankkia Unocalin;
Kesäkuu 2006: Andarko ehdottaa Kerr McGeen ostamista;
Heinäkuu 2007: BP-Shell ”Mega Liitosta huhutaan

Kun monet ihmiset puhuvat globaalin öljypulan olevan yksinkertaisesti ”Suurten Öljyjättien” salaliitto hintojen nostamiseksi ja ”keinotekoisen pulan” nostattamiseksi, tuo sulautumisien lista kertoo toisenlaisen tarinan. Sulautumiset ja osakekannan ostot ovat korporatiivisen kannibalismin versioita. Kun mikä tahansa teollisuudenhaara alkaa pienetä/ kaatua suuremmat ja vahvemmat yhtiöt rupeavat kannibalisoimaan/ valtaamaan pienempien, heikompien yhtiöiden voimavarat.

(Huomautus: Äskettäinen tämän ilmiön esiintyminen öljyalan ulkopuolella, katso lento- ja autoteollisuuksia.)

Suuret Öljy-yhtiöt ovat myös (hiljaisesti) ostaneet takaisin omaa osakekantaansa hälyttävässä määrin. Bloomberg Newsin artikkelin mukaan, päivätty 1. lokakuuta, 2007:
Kuten aikaisemmin on mainittu, tämä on juuri tarkkaan se, mitä tapahtui 1970-luvun öljyshokkien aikana – Niin pienet vajaukset kuin 5% ajoivat öljyn hinnan ylös lähes 400%:lla. Kysyntä ei pudonnut ennen kuin maailma oli keskellä pahinta talouden hidastumista sitten Suuren Talouslaman. Ainoa asia, mikä lievensi talaouskriisiä oli maailman viimeisimpien ”mammuttimaisten” öljykenttien löytäminen Pohjanmerestä ja Alaskasta sekä Venezuelan ja Saudi Arabian kaltaisten kansakuntien lisääntyvä tuotanto. Kun kerran maailman öljytuotanto on saavuttanut huippunsa (jollei se sitä ole jo tehnyt), uusien lähteiden löytämiseen perustuvaan tarjonnan lisäykseen luottaminen ei enää ole vaihtoehto.

Koska kohtuullisen hintainen öljy on välttämätön mille tahansa vakavasti otettavalle, vaihtoehtoisiin energian lähteisiin siirtymisille, nämä äärimmäiset hinnat tulevat vakavasti haittaamaan, ellei kokonaan estämään, markkinoiden kykyä käsitellä näitä ongelmia. Korkeiden hintojen tuomat taloudelliset haitat tulevat melko varmasti lisäämään geopoliittisia jännitteitä (esim. sotia) ja siten edelleen ehkäisemään laajamittaista vaihtoehtoenergioiden kehitystä. Vielä pahempaa, globaalinen ympäristö, jota massiiviset energiasodat luonnehtivat, todennäköisesti maailman finassipääoma tulee todennäköisesti epäsuhtaisesti investoiduksi aseteknologioihin enemmän kuin vaihtoehtoisten energioiden teknologioihin.

Lisäinformaatiota löydät:

Suuret pankit valmistautuvat Öljyhuippuun investoimalla asevalmistajiin

Markkinat alkavat ottaa huomioon Öljyhuipun

Meidän korkeatehoinen taloutemme on erittäin katastrofiherkkä

Vapaiden markkinoiden perusvirheet energiaan nähden


” Entäpä nämä teoriat, joiden mukaan öljy on uudistuva luonnonvara”

Kourallinen ihmisiä uskoo öljyn olevan itse asiassa uudistuva resurssi, jota jatkuvasti tuottaa ”abioottinen” prosessi syvällä maan sisällä. Niin tunteisiin vetoava kuin tämä teoria voikin olla, sillä ei ehdottomasti ole mitään todistusvoimaa. Ne ihmiset, jotka tähän uskovat pitävät itseään ”velhoina”, kun he itse asiassa ovat arvostettujen geologien mielestä pöllöpäitä.

Lisäksi, öljy-yhtiöt eivät pidä tätä teoriaa vähintäkään uskottavana, vaikka ne ovat enemmän motivoituneita kuin mikään muu löytämään rajattomia öljyn lähteitä, koska jokaisen yhtiön osakearvo laajasti ottaen perustuu sille, kuinka paljon sillä on öljyreservejä jäljellä. Mikä tahansa öljy-yhtiö, joka tahtoisi ansaita määrättömästi rahaa, ja niinhän ne kaikki haluavat, voisi yksinkertaisesti löytää tämän rajattoman öljyn lähteen, mutta ne kieltäytyvät tuomasta sitä markkinoille. Niiden osakkeiden arvo nousisi raketin lailla taivaisiin, jos suuri löytö ilmestyisi samalla kun ne voisivat keinotekoisesti ylläpitää pulaa olemalla tuomatta tietoa löydöstä markkinoille. Mutta yksikään niistä ei sitä tee.

Vaikka velho/pölhö –teoriat ”määrättömästä öljystä” olisivat totta, ne eivät tee meille paljoakaan hyvää täällä reaalimaailmassa, kun tuotanto vähenee aika paljon kaikkialla muualla kuin Keski-Idässä.
Teoria ei tee meille mitään hyvää täällä Yhdysvalloissa. Meidän oma kotimainen tuotantomme saavutti huippunsa lokakuussa 1970 ollen 10 miljoonaa tynnyriä päivässä. Siitä alkaen se on alentunut vähän kerrallaan joka vuosi ja pysyttelee nyt 5 miljoonassa tynnyrissä päivässä.

Tämä siitäkin huolimatta, että USA:n öljyetsintäyhtiöillä on enemmän rahaa, enemmän muskeleita ja motivaatiota löytää öljyä kuin millä tahansa muulla. Jos öljy on uudistuva luonnonvara, miksei se uudistu itsestään täällä USA:ssa (katso ” Näytä minulle öljy”)

Ja jos öljylähteet todella täyttyvät itsestään, miksi eivät abioottisen öljyn puolestapuhujat joukolla pestaudu riippumattomien öljyn etsintäfirmojen palvelukseen? Heistähän tulisi mahtavan varakkaita, jos he auttaisivat näitä firmoja paikallistamaan ja hyötymään maagisesti itsestään täyttyvistä kentistä. Ehkä syy siihen, mikseivät abioottisen öljyn puolestapuhujat itse pestaudu öljy-yhtiöiden palvelukseen on se, että abioottisen öljyn teoria on vähän enemmän kuin öljy-yhtiöiden nokkelaa propagandaa. Journalisti Paula Hay selittää:

On tulossa selväksi, että finanssi- ja investointiyhteisöt alkavat hyväksyä Öljyhuipun todellisuuden, joka lopettaa öljykauden ensimmäisen puoliskon. Ne hyväksyvät, että pankit loivat pääomia tänä aikakautena lainaamalla enemmän kuin heillä oli varantoja, luottaen huomiseen laajentumiseen, jota ylläpiti halpa öljypohjainen energia, mikä oli riittävä takuu tämän päivän velalle. Öljyn, talouskasvun pääasiallisen liikuttajan hiipuminen, vie pohjan tuon takuun pätevyydeltä, mikä vuorostaan murentaa useimpien yksikköjen arvostuksen Osakemarkkinoilla. Lähde
Kommentaattori Robert Wise selittää tämän yhteyden energian ja rahan välillä seuraavasti:
Ei ole kyse fysiikasta, mutta tosi on, että raha on yhtä kuin energia. Todellinen, käytettävissä oleva varallisuus edustaa käyttökelpoista energiaa. Se voidaan vaihtaa polttoaineeksi, työksi tai joksikin ihmistyöllä rakennetuksi tai polttoaineella toimiviksi koneiksi. Todellinen hinta heijastaa jonkin tekemisen energiakustannusta; todellinen arvo heijastaa sitä energiaa, jota on käytetty rakentamaan jotakin.

Melkein kaikki maailmantaloudessa tehty työ, kaikki teollinen valmistus, rakentaminen ja kuljetus, on tehty polttoaineesta johdetulla energialla. Siihen verrattuna ihmisen lihasvoima on pienen pientä. Leijonanosa tuosta polttoaineesta on peräisin öljystä ja maakaasusta, mitkä ovat maailman rikkauden ensisijaiset lähteet. Lähde
Lokakuussa 2005 tavallisesti konservatiivinen Lontoon Times- lehti tunnusti, että maailman rikkaus voi pian haihtua ilmaan astuessamme teknologiseen ja taloudelliseen ”Keski-Aikaan” . Artikkelissa joka on otsikoitu ” Odottaen valojen sammumista” Timesin kolumnisti Bryan Appleyard lausui:
Öljy on loppumassa; ilmasto on muuttumassa mahdollisesti katastrofitahtiin; niukista resursseista syttyvät sodat hautuvat puhjetakseen; lopulta kaikkein järkyttävintä on, että meillä ei näytä olevan tarpeeksi ideoita, miten ratkaista yksikään näistä polttavista asioista.

Melkein päivittäin uudet todisteet tulevat esiin siitä, ettei edistymistä voi enää pitää itsestään selvänä, että uusi Keski-Aika odottaa alkamistaan meille itsellemme ja lapsillemme… kasvu on loppumassa. Koska koko talousjärjestyksemme, korkojen määristä, eläkerahastoista, vakuutuksista osakemarkkinoihin, perustuu kasvuennusteille, sosiaaliset ja taloudelliset seuraukset voivat olla maata järisyttäviä. Lähde
Jos haluat ymmärtää, kuinka järisyttäviä nämä seuraukset voivat olla, mieti nykyistä Yhdistyneiden Kuningaskuntien kriisiä ” tulevien tapahtumien esinäytöksenä.” London Telegraph äskettäin raportoi:

Hallitus on myöntänyt äskettäin, että yhtiöt kaikkialla Britanniassa voivat olla pakotettuja sulkemaan toimintansa polttoainepulan johdosta. ” Tasapaino energian tarjonnan ja kysynnän välillä on epämukavan tiukoilla. Luulen, että mikäli meillä on tavallista kylmempi talvi niin tarjontaan nähden tietyt teollisuudenat voivat kärsiä pahoista vaikeuksista.” Tämä myönnettiin sen jälkeen kun tämä lehti paljasti, että Britannia voi lamaantua energiapulaan, jos talvi on tavallista kylmempi.

Ilmatieteen laitos sanoo, että että pitkittynyt kylmyys on 67 prosenttisesti todennäköistä tänä vuonna, melkein vuosikymmenen kestäneiden leutojen talvien jälkeen. Tämä korkeisiin polttoaine-hintoihin yhdistyneenä nostaa pelkoja, ettei teollisuus pysty pärjäämään. Lähde
Toukokuussa 2007 Lontoon Times julkaisi poimintoja Britannian sähköverkon tulevaisuudesta tehdystä tutkimuksesta. Tämän tutkimuksen mukaan pelkoja katastrofaalisesta energiakriisitä, joka sattuu 10 lähivuoden sisällä, ei enää voi hylätä ”apokalyptisinä fantasioina” paino lisättynä:
Kaikkialla Britanniassa kaupungit verhoutuvat pimeään. Lontoossa Maanalaisverkosto pysähtyy ja jättää panikoituneet matkustajat tukahduttavan kuumiin vaunuihin. Toimistokortteleissa hissit pysähtyvät ja ilmastointi lakkaa. Työntekijät kärsivät tukahduttavissa oloissa.

Tämä ei ole filmintekijät jälki-apokalyptinen näky vaan realistinen mahdollisuus sille, kun Britanniaa kohtaa uhkaava energiakriisi. Tilastot ovat pelottavat. Vain kahdeksassa vuodessa, energian kysyntä voi ylittää tarjonnan 23%:lla huippujaksoina, Logica CMG –konsulttitoimiston tutkimuksen mukaan. Talouden kokema menetys voi olla vuosittain 108 miljardia puntaa. Lähde
Nämä ankarat pulan seuraukset ovat saaneet Yhdistyneiden Kuningaskuntien hallituksen tekemään mittavia säästöohjelmia, jotka voivat pakottaa talo- talolta tehtäviin energiapoliisin suorittamiin etsintöihin.”

Osat Yhdysvaltoja ovat pakotettuja kohtaamaan samanlaisia äärimmäisiä mahdollisuuksia. Esimerkiksi, US News and World Report äsken julkaisi kuuden sivun artikkelin dokumentoiden näitä painajaismaisia skenaarioita, jotka pian avautuvat pitkin Pohjois-Amerikkaa. Tavallisesti konservatiivisen julkaisun mukaan, ihmiset Koillis-USA:ssa voivat pian olla massiivisten pakkolomien, toistuvien virrankatkosten, pysyvien teollisuuden lakkauttamisten ja katastrofaalisten julkisten palvelujen katkosten lämmitysöljyn ja maakaasun pulan seurauksena.

Lisätietoa:

Teknologisen vallankumouksen aika on tulossa lopuilleen

Pentagonin fyysikko: ”Olemme astumassa innovaation pimeään keskiaikaan”


”Mitä tämä kaikki tarkoittaa minun osaltani?”


Mitä tämä kaikki tarkoittaa lyhyesti on, että Öljyhuipun jälkivaikutukset tulevat ulottumaan paljon pidemmälle kuin siihen, mitä saat maksaa polttoaineesta. Tätä kuvatakseni: Heinäkuussa 2006 Chicago Tribunen julkaisemassa reportaasissa Pulizer Palkinnon voittanut journalisti Paul Salopek kuvaili Öljyhuipun seurauksia seuraavasti:
…seuraukset voisivat olla mahdottomia kuvitella. Pysyvät polttoainepulat voisivat pudottaa maailman sukupolvien pituiseen talouslamaan. Miljoonat voisivat menettää työnsä, kun teollisuus romahtaa. Maataloustraktorit seisahtaisivat polttoainepulan takia, laukaisten massiivisia nälänhätiä. Energiasotia leimahtaisi liekkiin. Autottomat esikaupunkilaiset raahautuisivat lähimpään isoon laatikkomarkettiin, eivät ostamaan Kiinassa tehtyjä ja halvalla toiselle puolelle maapalloa kuljetettuja vaatteita vaan rohmuamaan kuitukaapelia ja kuparijohtoja hylätyistä rakennuksista. Lähde
Journalisti Jonathan Gatehouse teki yhteenvedon Oxfordissa koulutetun geologin Jeremy Leggettin kirjoittamasta teoksesta ” The Empty Tank: Oil, Gas, Hot Air and the Coming Financial Catastrophe, vuonna 2006 Macleans –lehdessä julkaisemassaan artikkelissa seuraavasti, painotus lisättynä:
…kun totuutta ei enää voida peittää, hinta tulee nousemaan huippuunsa, talous tulee sukeltamaan lamaan ja sivilisaatiomme rakenteet alkavat sortua kuten dominopalikat. ” Talojen hinnat romahtavat. Osakemarkkinat kaatuvat. Lyhyessä ajassa ihmiskunnan rikkaus –vähän enemmän kuin kasa paperia, parhaimpanakin kaikista aikakausista vain osakekauppiaiden tulevaisuudenuskon pönkittämä – tulee kutistumaan.” Tulee olemaan hätäkokouksia, diplomaattisia aloitteita, pikaisia toimenpiteitä, mutta sekasorto ei laannu. Tuhannet yhtiöt menevät konkurssiin ja miljoonat joutuvat työttömiksi. Kerran hyvinvoivat kaupungit katukahviloineen tulevat täyttymään soppakeittiöiden jonoista ja kerjäläisten armeijoista. Rikostilastot nousevat dramaattisesti. Maapallo on aina ollut vaarallinen paikka, mutta nyt siitä on tullut ruutitynnyri.”

Vuoteen 2010 mennessä, Leggett ennustaa demokratia tulee olemaan kireällä…talouden kovat ajat tulevat tuomaan esille pahimman ihmisissä. Fasistit tulevat nousemaan, ruokkimaan uusköyhien vihaa ja ruoskimaan pintaan kannatusta. Nämä uudet valtiaat tulevat löytämään sorron työkaluja – hätätilalakeja, vankileirejä, kidutuksen hyväksymisiä – jo esiin ilmaantunut piirre terrorisodan käymisessä. Ja jos tämä skenaario ei ole vielä tarpeeksi painajaismainen, Leggett ennustaa, että ” Suuri Tulevaisuudenuhka Numero Yksi” – ilmastonmuutos – tulee samaan aikaan tekemään ”kauhistuttavan” olemassaolonsa tiettäväksi. Nopean talouden perikadon kantapäillä ihmiset nyt ”katsovat kauhuissaan ruokavarastojensa pienentymistä ilmaston muututtua sekopäiseksi.” Pitkittyneet kuivuuskaudet lisääntyvät, pienentäen satoja murto-osiin entisestään. Lähde

Jos keskityt yksinomaan polttoaineen hintaan bensiinipumpulla, ostamaan hybridiautoa tai vaihtamaan niihin energiatehokkaisiin sähkölamppuihin, et näe koko kuvaa.

Lisäinformaatiota, katso:

Öljyhuippu: suurin tapaus vuosisadassa on nyt niskassamme

Tärkein asia, mitä et tiedä ”Öljyhuipusta”

Öljyhuipun ääneen lausumaton rooli nykyisessä finanssikriisissä

Pysyvä finanssikriisi on nopeasti kehittymässä


”Onko Bushin hallinto tietoinen tästä kaikesta?”


Tietysti se on.

Merkittävät osat USA:n kansallista turvallisuus ja puolustuskoneistoa ovat olleet tietoisia Öljyhuipusta vähintäänkin vuodesta 1977 alkaen, kun silloin CIA valmisti nyt uudelleen luokitellun raportin siitä. Professori Richard Heinberg selittää:
…tulevina vuosina öljyn globaalikysynnässä tulee olemaan keskimäärin kahden, kolmen prosentin vuosittainen kasvu ja samalla varovaisesti arvioiden kolmen prosentin pienentyminen sen tuotannossa nykyisistä reserveistä. Se tarkoittaa, että vuoteen 2010 mennessä tarvitsemme lisää 50 mijoonaa tynnyriä päivässä. Lähde
Laittaaksemme Cheneyn lausunnon oikeaan perspektiiviin, muistakaamme, että maailman öljyä tuottavat kansakunnat pumppaavat nykyään täydellä kapasiteetilla mutta kamppailevat kovasti tuottaakseen 85 miljoonaa tynnyriä päivässä. Cheneyn lausunto oli tyly myönnytys sille, että öljyhuippu on tullut kaikessa ankaruudessaan olemassolevaksi samalla kun maailman mahdollisuus nostaa tuotantoa noin suurella määrällä, on liki naurettavan pieni.

Cheneyn valtuuttaman komission huhtikuussa 2001 julkaisema raportti ei ollut yhtään vähemmän häiritsevä.
Merkittävin ero nykytilanteen ja vuosikymmenen takaisen välillä on erittäin suuri reservikapasiteettien nopea eroosio energiaketjujen kriittisillä alueilla. Tänään pudokit vaikuttavat systeemiin kuuluvilta. Öljyareenalla olevat ylimääräisen kapasiteetin menetykset näyttävät olevan näistä merkittävimpiä. Lähde
Tämän tiedon valossa Cheney tiesi, että ainoa tapa Lännen suurten öljymahtien säilyä kentän valtiaina oli käyttää voimaa ja tarttua siihen mitä oli jäljellä Keski-Idässä ja sitten antaa sopimukset pumpata sitä öljyä juuri näille suurille yhtiöille. Neljä vuotta Irakin invaasion jälkeen juuri tämä näyttää olevan tapahtumassa. Britanniasta kotoisin oleva riippumaton journalisti Geoffrey Lean selittää:
” Niin mistä tämän puuttuvan öljyn on määrä tulla?” Cheney kysyi. Hänen vastauksensa: Keski-Itä on se missä ”palkinto lopulta piilee”.

Ettei olisi epäilyksiä siitä mitä oli vaakalaudalla, mies josta oli tuleva Irakin invaasion vaikutusvaltaisin puolesta puhuja jatkoi: ” Öljy on ainutlaatuinen koska se on luonteeltaan niin strateginen. Emme nyt puhu saippuahiutaleista tai vapaa-ajan asusteista…Persianlahden sota oli tämän todellisuuden heijastusta.”

Niinpä sitten seitsemän vuoden kuluttua Mr Cheneyn ratkaisu uhkaavaan öljykriisiin on hyvässä menossa toteutuakseen. Toisen sodan jälkivaikutuksissa Irakin Ministerineuvoston odotetaan nyt aukaisevan ovet selkosen selälleen maan öljyreserveihin – maailman kolmanneksi suurimpiin – yksityisten yhtiöiden astua, ensimmäistä kertaa, kun Keski-Idän yksi päätuottajista niin on koskaan tehnyt. Lähde
Ei ole yllättävää, että George W Bush on toistanut kaikuna Dick Cheneyn tuntemukset. Toukokuussa 2001 Bush ilmaisi, ” Se mitä ihmisten tarvitsee kuulla ääneen ja selvästi on, että meiltä Amerikassa energia on loppumassa.” Lähde

Yksi George W. Bushin energianeuvonantajista, energia-investointipankkiiri Matthew Simmons on puhunut pitkään, uhkaavasta kriisistä. Esimerkiksi elokuussa 2003 julkaistussa haastattelussa Simmonsilta kysyttiin, oliko Öljyhuipun nyt aika tulla osaksi yleistä politiikkadebattia. Hän vastasi:
Se on jo mennyttä aikaa. Kuten olen sanonut eksperteillä ja poliitikoilla ei ole mitään B-suunnitelmaa johon turvautua. Mikäli energian tuotannon huippu on käsillä, erityisesti kun 5:llä maailman 6,5 miljardista ihmisestä ei ole pientä tai mitään mahdollisuutta käyttää uutta energiaa, tämä tulee olemaan kova isku meidän taloudelliselle hyvinvoinnillemme – suurempi kuin kukaan voisi koskaan kuvitella. Lähde
Kysyttynä onko uhkaavalle maakaasukriisille ratkaisua, Simmons vastasi:
En usko sitä olevan. Ratkaisu on rukoilla. Parhaimmissakaan oloissa, mikäli kaikkiin rukouksiin vastataan, niin energiakriisiä ei tule ehkä kahteen vuoteen. Sen jälkeen se tulee varmuudella.
Toukokuussa 2004 Simmons selitti, että mikäli kysyntää voitaisiin asianmukaisesti kontrolloida, öljyn hinnan tulisi kohota 182$:iin tynnyriltä. Simmons selitti, että 182$:n tynnyrihinnoin, bensiinin hinta nousisi todennäköisesti 7.00$:iin gallonalta.

Jos haluat pohtia sitä kuinka ylivoimaisen tuhoisat, 200$:n tason tynnyrihinnat tulevat olemaan Yhdysvaltojen taloudelle, mieti sitä että yksi Osama Bin-Ladenin ensisijaisista päämääristä on ollut pakottaa öljyhinnat 200$:n tienoille. Lähde

Öljyhinnat, jotka ylittävät 100$:ia tynnyriltä voisivat melkein varmuudella laukaista massiivisia, sitkeitä, globaalisia resurssien hallintasotia, kun teollistuneet maailman kansakunnat tappelevat tarttuakseen mihin tahansa jäljellä olevaan öljyyn. Tämä voi selittää miksi Kutsuntaviradton johtaja äskettäin suositteli asevelvollisuuden laajentamista molempiin sukupuoliin ja ikäryhmiin 18-35.

Vuoden 2005 toukokuulta peräisin oleva, USA:n Energiaministeriölle valmistettu raportti vahvisti investointipankkien yhteisön vakavat varoitukset. Otsikolla ” Maailman öjytuotannon huipun seurauksien lievittäminen” raportti teki huomion:
Ilman ajoissa tehtyä lievitystä, maailman tarjonnan/kysynnän tasapainoa ei saavuteta ilman massiivisia kysynnän häviämisiä (pulat) yhdistettynä valtaviin öljyn hinnan lisäyksiin, jotka molemmat voisivat luoda pitkiä, maailmanlaajuisten merkittäviä talousvaikeuksien ajanjaksoja. Jos odotetaan kunnes maailman konventionaalinen öljyn tuotanto saavuttaa huippunsa ennen kuin aletaan voimakkaita lievennystoimia, se jättää maailman merkittävän nestemäisen polttoaineen pulan kouriin kahdeksi vuosikymmeneksi tai pidemmäksi.
Raportti jatkoi kertomista, painotus lisättynä:
Maailman öljytuotannon huipun saavuttamiseen liittyvät ongelmat eivät tule olemaan väliaikaisia, ja menneet ”energiakriisien” kokemukset tulevat antamaan suhteellisen vähän opastusta. Öljytuotannon huipun aiheuttamat haasteet vaativat välitöntä, vakavaa huomiota, jos riskejä täysin ymmärrettäisiin ja lieventämistoimia aloitettaisiin ajoissa…maailma ei milloinkaan ole ollut tämänkaltaisen ongelman edessä. Ilman massiivisia lieventämistoimia enemmän kuin vuosikymmen ennen toden hetkeä, ongelmasta tulee läpitunkeva eikä se tule olemaan ohimenevä. Aikaisemmat energiamuutokset olivat asteittaisia ja hitaasti kehittyviä. Öljyhuippu tulee olemaan äkillinen ja vallankumouksellinen. Kuten eräs kommentaattori äsken huomautti, syy siihen miksi johtajamme toimivat kuin desperadot, on siinä että meillä on käsiimme laukeava tilanne.

Jos olet ihmetellyt, miksi Bushin hallinto on kuluttanut rahaa, leikannut sosiaaliohjelmia ja aloittanut sotia kuin huomista ei olisikaan, tässä on vastaus: mitä siihen tulee, huomista ei ole.

Vuonna 2003 BBC kuvasi kolmiosaisen, suhteellisen epäpoliittisen dokumentin nimellä ”Sota Öljystä” siitä roolista mitä Bushin hallinnon tieto Öljyhuipusta näytteli sen päätöksessä Irakin invaasiossa ja miehityksessä. Kuten dokumentti selittää, privaatisti Bushin hallinto näkee Irakin sodan ”taisteluna olemassaolosta” . Puhtaista machiavellilaisista näkökohdista käsin se on ajattelussaan luultavasti oikeassa.

Mitä kertookaan, että Bushin Crawfordin ranchi on ollut kokonaan sähköverkoston ulkopuolella vuodesta 2002 alkaen. Tila on varustettu viimeisimmillä energian säästö- ja uusiutuvien energioiden järjestelmillä. Tosiasian, että mies, joka on niin syvällä öljyteollisuuden systeemeissä kuin Bush, omistaisi tuollaisen kodin, pitäisi kertoa sinulle jo jotain.

Samantyyppisesti Dick Cheneyn henkilökohtaiset investoinnit osoittavat, että hän (tai se joka tarkemminkin pitää huolta hänen investoinneistaan) odottaa taloudellista romahdusta.

Niin Bush kuin Cheneykään (tai itse asiassa mikään hallinto) voi olla rehellisiä Amerikan kansalle edessä olevista ankarista ajoista. Jos he olisivat rehellisiä maalleen, puolet kansasta kieltäytyisi uskomasta heitä ja puolet todennäköisesti panikoituisivat.

Lisäinformaatiota löydät täältä:

Cheneyn pankkiiri näkee markkinoiden romahduksen olevan edessä

Dick Cheney juoksuttaa keskuspankkeja henkensä edestä

Miksi Dick Cheney muutti mieltään Irakin invaasiosta?


” Mistä tiedän, ettei tässä ole kyse pelon lietsonnasta, jota oudot ympäristöihmiset ja loppu-on-lähellä tyypit tekevät?”


Jos olet sitä mieltä, että se mitä luet tästä kirjoituksesta on vasemmistohipin, tutki mitä Edustajanhuoneen jäsen, Roscoe Bartlettilla (Republikaani Marylandista) on sanomista Congressissa pidetyissä puheissa ja mitä miljardi-sijoittaja Richard Rainwaterilla on sanottavaa Fortune-Lehden sivuilla.

Maaliskuun 14, 2005 Bartlett piti erittäin seikkaperäisen esityksen Congressille Öljyhuipun pelottavista seuraamuksista. Esityksensä aikana Edustaja Bartlett, joka saattaa olla Congressin konservatiivisin jäsen, lainasi tätä sivua laajasti, siteeraten kirjoittajaa (Matt Savinaria) lukuisissa kohdissa käyttäen useita tällä sivulla julkaistuja analogismeja ja esimerkkejä. Voit lukea kokonaan edustaja Bartlettin esityksen kongressin pöytäkirjoista klikkaamalla tätä. Voit katsoa videon, jossa Bartlett suosittelee juuri tätä artikkelia, mitä olet lukemassa r
Resources For the Future –hyvin vaikutusvaltaiselle ajatuspajalle klikkaamalla tätä.

Huhtikuun 19, 2005 edustaja Bartlettia haastateltiin Öljyhuipusta valtakunnallisella televisiokanavalla. Taaskin hän viittasi tähän artikkeliin, jota juuri luet:
Erästä aiheesta artikkelin kirjoittanut aloitti artikkelinsa sanomalla, ”Hyvä lukija, Sivilisaatio siinä muodossa, minkä sen tunnemme on tullut tiensä päähän” Ensimmäinen impulssi on työntää syrjään tuo artikkeli. Tämä mieshän on pöhkö. Mutta jos et sitä tee ja luet koko artikkelin läpi, joudut koville hänen johtopäätöstensä kanssa. Lähde
Toukokuu 12, 2005 edustaja Bartlett piti toisen esityksen Öljyhuipusta Edustajanhuoneen täysi-istunnossa sanoen, että tämä nettisivu ”galvanisoi” hänet. Heinäkuun 19, 2005 hänellä oli seuraavaa sanottavaa: Arvoisa Puhemies, jos menet tietokoneellesi tänä iltana ja googlaat Peak Oil, löydät sieltä suuren valikoiman artikkeleita ja kommentteja. Kuten jokaisessa asiassa, täälläkin on muutamia ihmisiä, jotka menevät äärimmäisyyksiin, mutta siellä on paljon valtavirran huomioita.

Yksi löytämistäsi artikkeleista on Matt Savinar –nimisen henkilön kirjoittama. Hän ei ole insinööri. Hän on lakimies, hyvä sellainen, ja hän tekee sitä, mitä lakimiehet tekevät. Hän menee lähteille ja rakentaa juttuaan. Matt Savinar voi olla oikeassa sanoessaan, ”Hyvä lukija, sivilisaatio sellaisena, minkä me tunnemme on tulossa tiensä päähän.” Haluaisin rohkaista Teitä, Herra Puhemies, lukemaan hänen artikkelinsa. Se on todella ajatuksia herättävä.
Seuraavassa puheessa edustaja Bartlett luki pitkiä lainauksia tältä nettisivulta suoraan USA:n kongressin virallisiin pöytäkirjoihin. Hän on myös toistuvasti lainannut syyskuulta 2005 peräisin olevaa, U.S. Army Corps of Engineersin raporttia nimeltä, ”Energy Trends and Their Implications for I.S. Army Installations.” Raportti selittää:
… energian kulutus on korvaamaton osa elintasoamme ja välttämättömyys sille, että Armeija pystyy suorittamaan tehtäväänsä. Kuitenkin nykytrendit eivät ole kestäviä. Ei-kestävän, liiallisen energiakulutuksen vaikutus voi viedä pohjan koko kulttuurilta ja niiltä toimilta, joita se kannattaa…Lähde
Eräs vuoden 2007, Pentagonin tilaama raportti esittää yksityiskohtaisesti nykyaikaisen sotilasoperaation vaatiman välttämättömän polttoaineen määrän:
Toisessa maailmansodassa Yhdysvallat kulutti n. gallonan polttoainetta sotilasta ja päivää kohden, tämän raportin mukaan. Vuoden 1990-91 Persian Lahden sodassa kulutettiin noin 4 gallonaa polttoainetta sotilasta kohden päivässä. Vuonna 2006 USA:n operaatiot Irakissa ja Afganistanissa polttivat n. 16 gallonaa polttoainetta keskimääräisenä päivänä, melkein kaksi kertaa niin paljon kuin edellisenä vuonna. Lähde
Raportti jatkoi kyseisen ongelman laajuuden selvitystä., painotus lisättynä:
Sotaväen nopea vierottaminen fossilipolttoaineista kuitenkin olisi Herkuleen työ –erityisesti koska, USA:n arsenaalin, maailman edistyneimmän, valtaosa on riippuvainen fossiilipolttoaineista ja monet näistä sotilasjärjestelmistä on suunniteltu pysymään käytössä vähintään useita vuosikymmeniä. Vaihtoehtoisiin energianlähteisiin siirtyminen suuressa skaalassa asettaisi joitakin alan keskeisimpinä pidettyjä oletuksia, periaatteita ja prosesseja kyseenalaisiksi, raportti tunnustaa.
Joulukuun 16, 2005 Fortune Magazinen numerossa Richard Rainwater, multimiljardööri –investoija ja George W. Bushin ystävä, lukee tätä sivustoa säännöllisesti. Artikkelissa joka on nimetty otsikolla ”Tuomiopäivän Energiaprofeetta” Fortunen reportteri Oliver Ryan kirjoittaa:
”Rainwater” ääni puhelimessa ilmoittaa. ” Kirjoita LATOC Yahoon hakukonelle ja skrollaa seitsemänteen kohtaan. ” Rainwater ei käytä sähköpostia. Mieluummin hän käyttää puhelinta levittämään evankeliumia, mitä hän joka aamu keksii netistä. Yhtenä aamuna kyseessä saattaa olla viljelykelpoisen maan vähentyminen Malesiassa. Seuraavana se voi käsitellä energian kulutusta per capita. ” LATOC on lyhennys LifeAfterTheOilCrash.net –sivustosta, joka on Santa Rosasta, Californiasta kotoisin levan Matt Savinarin, 27, toimittama blogi.
Fortunen artikkeli jatkaa Rainwaterin lainaamista sanoen:
Maailma sellaisenaan kuin sen tunnemme on lopuillaan mitä tulee sosiaaliturvaan, eläkkeisiin, sairaanhoitoon. Tulemme saamaan dramaattisesti lisättyjä veroja Yhdysvalloissa. Uskon, että olemme menossa maailmaan, jossa tulee olemaan lisää vihamielisyyttä. Yhä useammat ihmiset tulevat kysymään ” Miksi Jumala teki tämän meille?” Siis se jumala, jota kukin sattuu palvomaan. Alfred Sloan sanoi näin kauan sitten General Motorsilla, että hyvinä aikoina nämä asiat taataan. Mitä tapahtuu pahoina aikoina? Meidän on otettava takaisin etuja, ja jokainen tulee kapinoimaan. Ja oikeutetusti.


”Ovatko Lännen hallitukset valmistautuneet näihin vaikutuksiin?”

Kyllä.

Tammikuussa 2006, the department of Homeland Security (Kotimaan turvallisuuden virasto) antoi Halliiburtonin alaiselle Kellog, Brown, & Root –firmalle 400 miljoonan dollarin sopimuksen rakentaa uusia kotimaisia eristysleirejä Yhdysvaltain sisälle. Leirejä rakennetaan näyttävästi majoittamaan ja käsittelemään maahantulijoiden äkillistä virtausta, mikä on juuri se, mitä USA:lla on edessä vuoden 2008 ja 2012 välillä, kun Meksikon öljytuotanto romahtaa.

Katso myös: Öljypula ja Illegaali maahanmuutto”

Tämä hätilassa tapahtunut pakolaisten vastaanotto tulee melkein varmasti kiukustuttamaan kotimaisia ryhmiä, johtamaan vigilantismiin ja balkanisoitumiseen Yhdysvaltojen sisällä. Tämän odottamisen tajuaminen saattaa osittain olla syynä Bushin hallinnon haluun ajaa ankaraa poliisivaltio –lainsäädäntöä voimaan.
Kesäkuussa 2007 the UK Register raportoi, että Pentagon on käynyt ”suurimittaisia sotapelejä” simuloidakseen sitä, kuinka miljardit ihmiset tulevat reagoimaan ruoka- ja polttoainepuliin, mukaan lukien USA:n oman alueen:
Jos toimet – enemmän kuin sanat – siis öljybisneksen päätoimijoiden, ovat paras mitta sille, miten ne näkevät tulevaisuuden, niin mietipä seuraavaa:

Raakaöljyn hinnat ovat kaksinkertaistuneet vuodesta 2001, mutta öljy-yhtiöt ovat kasvattaneet budjettejaan uusien öljykenttien löytämiseksi vain pienellä murto-osalla. Niinpä Yhdysvaltojen jalostamot työskentelevät lähes täydellä kapasiteetilla, kuitenkaan yhtään uutta jalostamoa ei ole rakennettu sitten vuoden 1976. Öljytankkerit ovat täysin työllistettyjä, mutta vanhanaikaiseksi käyneitä tankkereita poistetaan käytöstä enemmän kuin uusia rakennetaan. Lähde
Lokakuussa 2004 New York Timesissä julkaistun artikkelin, otsikoltaan ” Tärkeimmät öljy- ryhmittymät eivät pysty kompensoimaan etsintäkuluja:”
… kymmenen huippuryhmittymä kulutti n. 8 miljardia $ ($8bn) yhteensä etsintäkuluihin viime vuonna, mutta tämä johti vain kaupallisiin löytöihin arvoltaan vähemmän kuin 4 miljardia $. Kaksi aikaisempaa vuotta näytti samantyyppisiä, vaikkakin vähemmän dramaattisia alijäämiä. Lähde
Toisin sanoen merkittävät uudet öljylöydöt ovat niin harvinaisia, että niiden etsiminen on rahallisesti tappiollista. Sen seurauksena monet merkittävät öljy-yhtiöt huomaavat nyt olevansa kykenemättömiä korvaamaan nopeasti katoavia reservejä. Kesäkuulta 2006 peräisin oleva raportti huomautti, että maailman viisi suurinta öljy-yhtiötä ”keskittyvät nyt kehittämään olemassaolevia reservejä.” Tämä on miellyttävä tapa sanoa, että ” jäljellä ei ole tarpeeksi merkittävän kokoisia öljykenttiä löydettäviksi, jotta niiden etsiminen ei olisi ajan ja rahan tuhlausta.”

Katsopa ylläolevaa diagrammia. 1960-luvun aikana me esimerkiksi kulutimme n. 6 miljardia tynnyriä vuodessa ja löysimme 30-60 miljardia vuodessa. Kun numeroita katsoo, ymmärtää hyvin miksi pelot öljyn loppumisesta usein hylättiin perusteettomina.

Epäonneksi nuo kulutus/löydöt –luvut ovat lähes kääntyneet päinvastaisiksi viime vuosina. Kulutamme nyt lähes 30 miljardia tynnyriä vuodessa, mutta löydämme vähemmän kuin 4 miljardia.

Näiden trendien valossa pitäisi tulla pienoisena yllätyksenä, että energia-analyytikot, John C Herold Inc.:ssä – firmassa joka kertoi Enronin tulevasta häviöstä – äskettäin vahvistivat teollisuuden huhut, että olemme ennalta-ennustamattoman kriisin partaalla.

” Mitä sitten Meksikon lahden jättimäisestä öljylöydöstä? Sen oletetaan olevan todella jättimäinen.”

Chevronin äskettäisen löydön Meksikon Lahden pohjasta, lempinimeltään ”Jack 2” arvioidaan sisältävän 3 – 15 miljardia tynnyriä öljyä. Lähde
Oletetaanpa vertauksen vuoksi, että Chevronin optimistisimman arvion, 15 miljardia tynnyriä, olevan tarkimman. Viisitoista miljardia alentaa globaalista huippua (puolet) 7,5 miljardilla tynnyrillä. Tämä on vähemmän kuin neljän kuukauden varasto nykyisellä kulutustahdilla. Vuodeksi 2015 ennustetun kulutuksen mukaan se on vähemmän kuin kolmen kuukauden varasto.

Tässä ei myöskään ole otettu huomioon tosiasiaa, että ”valtava löytö” on melkein 6 mailia valtameren alla, ja se on siten paljon kalliimpi kehitettävä kuin perinteinen öljykenttä, missä öljy tyypillisesti kuplii pintaan, kun se on juuri löydetty.

Totuus Jack 2 –kentästä on todellinen merkki siitä, kuinka epätoivoisiksi Suuret Öljy-yhtiöt ovat tulossa, kun on kyse niiden nopeasti haipuvien öljyvarantojen korvaamisesta. Ei ole mitään syytä etsiä öljyä 270 mailia rannikon ulkopuolelta ja 6 mailia merenpinnan alapuolelta ellei halvempia ja helpommin pumpattavia lähteitä ole ensin käytetty loppuun. Tämä on juuri se Öljyhuippua koskeva näkökohta, jota ”pienet kananpojat” ovat korostaneet jo lähes 50 vuotta: kun huippu on saavutettu, öljyä on yhä jäljellä, mutta vain äärimmäisen kalliilla energia- ja finanssikustannuksilla.


” Voinko olla varma, ettei tässä ole kyse juuri enemmästä kuin 1970-luvun tuomiopäivätunnelmista?”

1970 –luvun öljyshokit loivat poliittiset tapahtumat. Vuonna 1973 OPEC leikkasi tuotantoaan kostoksi USA:n tuesta Israelille. Vuonna 1979 Iran leikkasi tuotantoaan toiveissa tehdä ”Suuri Saatana” raajarikoksi. Molemmissa tapauksissa USA:n oli mahdollista kääntyä toisten öljyä tuottavien valtioiden puoleen, kuten Venezuela, lieventääkseen kriisiä. Kun globaalituotanto tulee huippuunsa, ei ole olemassa ketään, jonka puoleen kääntyä. Kriisi tulee olemaan yhä pahempi jokaisena kuluvana vuonna.

Mitä tulee ”tuomiopäivän ennustuksiin” mieti, mitä laajalti arvostetulla Deutsche Bankilla oli sanottavana Öljyhuipusta äskeisessä raportissa nimeltä ”Energy Prospects After the Petroleum Age”:
Fossiilisen hiilivety -skenaarion loppu ei ole siksi tuomiopäivänäkymä, jonka pessimistiset maailmanlopun profeetat maalaavat vaan niukkuuden näkymä tulevista vuosikymmenistä, mikä täytyy ottaa vakavasti. Lähde
The Australian Financial Review toisti Deutsche Bankin tuntemuksia tammikuussa 2005 artikkelissa nimeltä, ” Staring Down the Barrel of a Crisis” (Tynnyrin päältä kriisiä katsoen):
Maailman öljyntuotanto voi olla saavuttamassa huippunsa ikuisiksi ajoiksi. Sellaiset apokalyptiset profetiat usein tulevat pintaan keskellä pohjoisen pallonpuoliskon talvea. Mikä on epätavallista on, että tämän kerran tuomiopäivän skenaario on saanut todellista uskottavuutta arvostettujen analyytikkojen ja kommentaattoreiden joukossa. Lähde

” Entäpä Kanadan öljyhiekat ja Amerikan lännen öljyliuskeet?”


Toisin kuin on konventionaalisten öljyn lähteiden laita, öljyä näistä öljyhiekoista on taloudellisesti ja energia-intensiivisesti äärimmäisen kallista erottaa. Kun konventionaalisessa öljyntuotannossa energian saannin ja investoinnin suhdeluku (EROEI) on 30:1, öljyhiekkojen vastaava suhde on 1,5:n suhde 1:een. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän tulee kuluttaa 20 kertaa niin paljon energiaa tuottamaan saman määrän öljyä hiekoista, kuin saamme konventionaalisista öljyn lähteistä.

Mistä löytää näin suuria määriä pääomaa on suurelta osin se kysymys, joka tuhoaa tämän argumentin, koska optimistisetkin raportit odottavat 4 miljoonan tynnyriä päivässä, öljyhiekoista saadusta hiekasta, -huipputuotannon tulevan jo vuoden 2020 paikkeilla. Lähde Vaikka optimistit olisivat oikeassa, 4 miljoonaa tynnyriä päivässä globaalisen kysynnän kontekstissa, mikä jo on 85 miljoonaa/pvä ja kasvaa 2-5%:n vauhdilla vuodessa, ei pysty paljoakaan hillitsemään tulevaa vähentymistä.

Katso myös:
Öljyhiekasta öljyn tuotanto maksaa maltaita
Öljyhiekan Tuotantokustannukset ylöspäin 55%

Suuret Amerikan Lännen öljyliuske-reservit kärsivät myös samanlaisista probleemeista. Vaikka Shell Oililla on kokeellinen liuskeen käsittelyohjelma, jopa Steve Mut – Sen epäkonventionaalisten resurssien yksikön pääjohtaja – on kuulostanut vähemmän kuin optimistiselta mitä tulee öljyliuskeen kykyyn pehmentää tulevaa romahdusta. Journalisti Stuart Stanifordin äskeisestä Öljyhuippua käsittelevästä konferenssista:
Vastauksena kysymyksiin Steve arvioi, että öljyliuskeen tuotanto voisi nousta melkoiseksi vuoteen 2015 mennessä, mutta voisi, jos asiat menisivät oikein hyvin, päästä 5 milj. tynnyriin päivässä vuoteen 2030 mennessä. Lähde
Muut asiasta vähemmän kiinnostuneet huomioijat ovat vieläkin vähemmän optimistisia öljyliuskeesta. Geologi Dr. Walter Youngqvist huomauttaa:

Tavallista kansalaista…johdatetaan uskomaan, että Yhdysvalloilla todella ei ole öljyn tarjonnan ongelmia, kun öljyliuskeet sisältävät ”erotettavissa olevaa” öljyä suurinpiirtein yhtä paljon kuin ”runsaat 64 prosenttia maailman kaikista löydetyistä raakaöljyn varannoista.” Oletetaan, että Yhdysvallat voisi käyttää tuota suurta öljyvarantoa koska tahansa. Tämä ei ole ollenkaan totta. Kaikki yritykset saada tätä ”öljyä” liuskeesta ovat epäonnistuneet taloudellisesti. Lisäksi tämä ”öljy” (eikä se ole öljyä siinä mielessä kuin raakaöljy, eikä sitä ole todettu) voi olla erotettavissa, mutta nettoenergian menetyksellä, koko operaatio on epäonnistuminen. Lähde
Tämä tarkoittaa sitä, että mikä tahansa yritys korvata konventionaalinen öljy liuskeöljyllä tulee tekemään tilanteemme pahemmaksi, koska tämä projekti tulee kuluttamaan enemmän energiaa kuin se tuottaa, huolimatta siitä kuinka korkealle hinta nousee. Paljon rahaa tullaan kuitenkin todennäköisesti heittämään yrityksiin kehittää öljyliusketeollisuutta, koska useimmat investoijat ovat yhtä energia-lukutaidottomia kuin suuri yleisö.

Lisäongelmia mitä tulee öljylouskeeseen on dokumentoinut ekonomisti, professori James Hamilton, joka kirjoittaa:
Äskeinen Randin tutkimus teki johtopäätöksen, että kestää vähintään 12 vuotta ennen kuin öljyliuske saavuttaa tuotannon kasvuvaiheen. Ja tämä on vain teknologinen arvio, eikä siinä ole otettu ympäristöseuraamuksia lukuun. Jos kestää 15 vuotta rakentaa öljynpuhdistamo ja saada se hyväksytyksi, öljyliuskeesta öljyn tuottamisen pitämistä ratkaisuna maailman energiatarjontaan lähitulevaisuudessa näyttää täysin epärealistiselta. Lähde

”Entäpä niin sanottu reservien kasvu?”

Viime vuosina USGS ja muut virastot ovat muuttaneet arvioitaan öljyreserveistä ylöspäin. Öljyhuipun ”kieltäjät” usein osoittavat näitä arvioita todisteeksi sillä, että pelot globaalista öljypulasta ovat perusteettomia. Epäonneksi, näitä arviomuutoksia parhaimmillaankin voi pitää ”paperitynnyreinä”, mikä tarkoittaa että ne ovat vain paperilla eivät reaalimaailmassa:

A. USGS Poor Track Record

Niin äskettäin kuin 1972 USGS julkaisi kiertokirjeitä, jotka arvioivat että Yhdysvaltojen kotimaisen öljyntuotannon ei tulevan huippuunsa ennen kuin 21. vuosisadan loppupuolella ja mahdollisesti vasta 22. vuosisadalla. (Katso Theobald, Schweinfurth & Duncan, U.S. Geological Survey Circular 650)

Tämä siitäkin huolimatta, että USA:n tuotanto oli jo huipussaan v. 1970, juuri kuten Hubbert oli ennustanut. Richard Heinberg muistuttaa meitä, ” Vuonna 1973 Congressi vaati selvitystä USGS:stä, koska se oli epäonnistunut ennustamaan Yhdysvaltojen öljytuotannon huippua.”

Maaliskuussa 2000 USGS julkaisi raportin, jossa oletettiin lisää ”reservien kasvua.” Colin Campbell vastasi raporttiin muistuttaen meitä USGS:n epätarkoista arvioista 1960 –luvulta ja 1970 –luvun alkupuolelta:
Älkäämme unohtako, että McKelvey, USGS:n aikaisempi johtaja sortui hallituksen painostuksesta 1960 –luvulla saattamaan Hubbertin tutkimus varantojen hiipumisesta huonoon valoon, mikä kuitenkin myöhemmin osoitettiin virheelliseksi varhain 1970 –luvulla, kun USA:n tuotanto tosiasiallisesti saavutti huippunsa, kuten Hubbert oli osoittanut. USA:n Geologiavirasto teki tämän hyvin haitallisessa raportissa, joka onnistui johtamaan monia ekonomisteja ja suunnittelijoita harhaan tulevina vuosina.
Nämä syvästi erheelliset, ylöspäin arvioinnit, päästettiin julki, koska USGS on poliittinen organisaatio, ja sekä poliitikot että markkinat katsovat mielellään optimistisia arvioita. Lähde

B.EIA Myöntää vääristelleensä arvioitaan

Vuonna 1998 EIA julkaisi raportin, joka näytti merkittävää öljyreservien kasvua.
Raportin viitteessä EIA selitti:
Nämä arviointien muutokset perustuvat ei-tekniselle huomioille, jotka kannattavat kotimaisen tarjonnan kasvua tasoille, jotka kohtaavat projektoituja kysynnän tasoja. (EIA, Annual Energy Outlook 1998, p.17)
Toisin sanoen, ne ennustivat sitä, kuinka paljon ne luulevat meidän tarvitsevan ja kertoivat meille. ”Arvatkaa mitä, ei huolta – näin paljon meillä on!”

C. OPECin ”Epäilyttävät arvioinnit” eli”Kirjanpidon sormeilu”

1980 –luvun aikana useat OPEC -maat julkaisivat joitakin jokseenkin ”kiinnostavasti” ylöspäin rukattuja arvioita niiden todistetuista öljyvarannoista. Ron Swenson, HubbertsPeak.com –nettisivun ylläpitäjä selittää:

Monet OPEC –maat ovat ilmoittaneet varantolukuja, jotka suoraan sanoen ovat hyvin outoja. Joko niiden ilmoitetut varannot pysyvät vuodesta toiseen samoina, ehdottaen että uudet löydöt tarkkaan matsaavat tuotantoon tai sitten sitä, että ne yhtäkkiä lisäsivät ilmoitettuja varantoja epätavallisen suurilla määrillä. Lähde
Taulukko tämän sivun puolessa välissä kertoo graafisesti Swensonin näkökohdat:
Kuinka sellaiset öljyreservien koon lisäykset olivat mahdollisia ilman vastaavia suuria löytöjä? Vastaus on aika kiehtovan yksinkertainen, koska se liittyy Reaganin hallinnon hämmästyttävän yksinkertaiseen strategiaan kaataa Neuvostoliitto: alenna öljyn hintaa. Professori Heinberg selittää:
Pian valtaantulonsa jälkeen v. 1981 Reaganin hallinto hylkäsi vakiintuneen liennyttämispolitiikan Neuvostoliittoon nähden ja sai aikaan massiivisen asevarustelu- politiikan; se myös nostatteli toiset sotimaan puolestaan Neuvostoliiton vaikutusalueilla, samalla kieltämällä siltä sen kipeästi tarvitsemia varusteita ja teknologiaa. Sitten 1980 –luvun keskellä Washington taivutteli Saudi Arabian saattamaan maailman markkinoille tulvimalla halpaa öljyä.
Olemassaolonsa viimeisenä vuosikymmenenä NL pumppasi öljyä ja möi öljyään suurimmalla mahdollisella hinnalla saadakseen tuloja, joiden avulla se saattoi pitää yllä kilpavarustelua ja käydä sotaansa Afghanistanissa. Kuitenkin, kun markkinat tulvivat halpaa saudiöljyä, neukut ansaitsivat vähemmän, vaikka pumppasivat enemmän. Kaksi vuotta sen jälkeen kun NL:n öljyntuotanto kohosi huippuunsa, sen talous mureni ja hallinto romahti. Lähde
Samalla kun Reaganin strategia romahduttaa Neuvostoliitto oli yhtä yksinkertainen kuin se oli tehokas, siinä oli koukku: öljyn määrä minkä yksittäinen OPEC –maa kuten Saudi Arabia saattoi pumpata, oli sidottu todettuihin reserveihin, jotka se raportoi verrattuna muihin OPEC –maihin. Ainoa tapa millä Saudi Arabia saattoi jatkaa öljytulvaa markkinoille kannattaessaan Reaganin strategiaa, oli dramaattisesti revisoida öljyreservejään ylöspäin. (Jos se ei niin olisi tehnyt, Reaganin hallinto olisi vetänyt tukensa Saudi Arabian sotilaalliselta suojelulta.)

Jotta ne olisivat pysyneet kilpailukykyisinä OPECin suhteellisen viennin säännön suhteen, muut OPEC –maat julkaisivat samalla lailla vääristeltyjä ylöspäin nostettuja arvioita. Siten useimmat, jos eivät kaikki, niin sanotut ”varantojen kasvut” Keski-Idässä ovat vain paperilla, eivät maaperässä.

Lisätietoa katso:

Petkuttavatko saudit?

Saudi Arabian öljyntuotanto sukelluksessa

Saudi Arabian öljyntuotanto lähellä romahdusta

Kuwaitin ilmoitetut öljyreservit yliarvioituja 50%:lla

OPECin shokeeraava tilastointi

”Jos ympäristöihmiset saadaan syrjään, emmekö voi porata suoraan ANWR:ään?”

Samalla kun jotkut ihmiset epätoivoisesti takertuvat siihen uskoon, että öljy on uusiutuva luonnonvara, toiset pitäytyvät yhtä erheelliseen ideaan, että Arktiksen Luonnonpuiston (ANWR) öljyn poraaminen ratkaisee, ellei ainakin viivytä tätä kriisiä.
Kun ANWR:n käyttäminen auttaa varmastikin poraajayhtiöitä ansaitsemaan paljon rahaa, se ei tule tekemään paljoakaan auttaakseen tilannetta, kolmesta syystä:

Syy #1. Energiaministeriön mukaan ANWR:n poraaminen alentaa öljyhintoja vähemmällä kuin viidelläkymmenellä centillä.;

Syy #2. ANWR sisältää 10 miljardia tynnyriä öljyä – tai suurin piirtein saman verran kuin USA kuluttaa hieman yli vuodessa.

Syy#3. Kuten kyse on kaikista öljyprojekteissa, ANWR tulee viemään n. 10 vuotta päästäkseen alkuun. Kun se sen tekee, sen tuotanto tulee huippuunsa 875 000 tynnyrissä/päivä – mutta vasta vuonna 2025. Siihen mennessä USA:n odotetaan tarvitsevan uskomattomat 35 miljoonaa tynnyriä päivässä kun koko maailman odotetaan tarvitsevan 120 miljoonaa tynnyriä päivässä.

”Eivätkö markkinat ja kysynnän ja tarjonnan lait selvitä tätä?”

Yleensä kun hyödyke tulee harvinaisemmaksi hinta nousee. Tämä saa ihmiset käyttämään vähemmän ko. hyödykettä ja etsimään sille vaihtoehtoja. Epäonneksi energia ei ole vain mikä tahansa hyödyke. Koska se on koko taloudellisen aktiviteetin, mukaan lukien vaihtoehtoiset energiasukupolvet, perusta, se ei millään muotoa ole yhtä ”elastinen” kuin useimmat hyödykkeet.
Ekonomisti Andrew McKillop selittää:
Yksi suurimmista ongelmista, mitä tulee IEA:han, EIA:han ja joukkoon muita analysoijia ja ”eksperttejä”, jotka väittävät, että ”korkeat hinnat leikkaavat kysyntää” joko suoraan tai mataloittamalla talouskasvua, on että se ei tapahdu reaalimaailmassa. Jo vuodesta 1999 öljyn hinnat ovat nousseet n. 350%. Öljyn kysynnän kasvu vuonna 2004, lähes 4 %, oli korkein 25 vuoteen. Nämä ovat yksinkertaisia faktoja, jotka ovat selvästi ristiriidassa ”hintaelastisuuden” -huomautusten kanssa. Maailman öljynkysyntää pehmentää tapaa pehmentää ”korkeat” öljyn ja kaasun hinnat kunhan eli ”äärimmäisiä” hintoja saavuteta. Lähde
Jos miljoonat ihmiset saisivat kuvan, että Öljynhuippu on läsnä, he luultavasti ryhtyisivät suojelemaan itseään ja perheitään – kysynnän alentumista hidastaisi kaikkien noiden ihmisten yhteiset toimet. Se olisi klassinen markkinavaste tähän uuteen tietoon.

Suuri Öljyteollisuus ei voi sallia tämän tapahtuvan, jos se haluaa pitää tulonsa pilvenkorkeina. Jos ihmiset uskovat, että öljyä on pysyvästi ikuisiksi ajoiksi; että Öljymaailma yrittää heitä kusettaa; ja että hallitus tulee astumaan väliin minä hetkenä tahansa heidät pelastaakseen, heillä ei ole mitään syytä alentaa kulutustaan.

Abioottisesta öljystä julkaistu propaganda yhdistettynä öljyteollisuuden suuntaan sormella osoittamiseen, on täydellinen petos saada ihmiset vakuuttuneeksi kulutuksen hillitsemisen aloituksen merkityksettömyydestä. Abioottinen öljy on öljyteollisuuden propagandaa. Lähde

Kiinnostavaa kyllä, viisi seitsemästä suosituksesta, mitkä abioottisen öljyn suuri puolestapuhuja, Jerome Corsin ehdotukset kirjassaan ” Mustan kullan kiristysote” (Black Gold Stranglehold), kuulostavat veronmaksajien rahoittamilta, Suuren Öljyn palkitsemisilta:

#1. Edistää tieteellistä tutkimusta vaihtoehtoisista teorioista.

#2 Antaa poraamislupia merenalaiselle öljylle ja Alaskaan rohkaistaakseen öljyn löytämistä. (Kuka tästä hyötyy?

#3. Suoda verovapautuksia syvällä sijaitsevan öljyn etsinnälle. (Kuka siitä hyötyy?)

#4. Perustaa Öljyn tutkintainstituutti palvelemaan öljyteollisuutta koskevan informaation selvityslaitoksena. (Kuka siitä hyötyy?)

#5. Luoda julkiseen televisioon sarjoja, jotka omistautuvat öljyteollisuudelle. (Kuka siitä hyötyy?)

#6. Siirtyä uudelleen kultakantaiseen kansainväliseen kauppa-dollariin.

#7. Veronalennuksien auttamana avata uusia jalostamoja USA:ssa. (Kuka hyötyy?)

Poikkeuksena numerot 1 ja 6, Corsin politiikkasuositukset ovat kuin ne tulisivat suoraan öljyteollisuuden toivomuslistalta. Se että Corsi niin innokkaasti puhuu öljyteollisuuden veronalennusten puolesta pitäisi tulla pienenä yllätyksenä: Vuonna 2004 hän oli yhtenä kirjoittajana ”Swift Boat Veterans for Truth” –hyökkäyskirjassa, jonka monet uskoivat auttaneen tuloveroja alentamaan pyrkineen ja öljyteollisuuden auttaman Bushin hallinnon pysymistä vallassa.

Kirjassaan Corsi pitää esimerkkinä Eugene Island 330, -öljykenttää siitä, että öljykentät täyttyvät itsestään. Näköjään hän tai hänen avustajansa epäonnistuivat Googlen kuvahaussa sanalla ”Eugene Island 330.” Jos hän olisi sen tehnyt haun, hän olisi löytänyt seuraavan kaavion, joka selvästi esittää Eugene Island 330:n öljyn tuotannon alenemisen viimeiseltä 25 vuodelta. Corsin paras esimerkki ”itsetäyttyvistä kentistä” tuottaa vain noin 1/6 siitä määrästä, mitä se huipussaan tuotti:

”Miksi media ei hälytä kuuluvasti asiasta?”

Useastakin syystä:

A. Useimmat journalistit eivät yksinkertaisesti tiedä ongelman laajuudesta

Jopa talaouslehdistössä useimmat ihmiset ja instituutiot eivät yksinkertaisesti ole selvillä ongelman olemassaolosta tai koosta. Investointipankkiiri Adam Cohen selittää:

…Wall Street ja finanssimedia koostuu ihmisolennoista, jotka eivät ole enempää kiinnostuneita Öljyhuippu –asioista kuin useimmat tuntemasi ihmiset. Henkilökohtaisen kokemukseni mukaan tehtyäni työtä energiayhtiöitä koskevien osakeasioiden kanssa kolmen viime vuoden ajan, en koskaan kuullut kenenkään energiayhtiön palkkalaisen käyttävän sanontaa ”Peak Oil” Ne muutamat kerrat, kun itse mainitsin termin yksityisesti pankkiireille, vaste oli ”Mitä se on?”

…Yksikään johtavista finanssipalvelu –yhtiöistä tai median haaroista ei pitkään sietäisi kenenkään kovaäänisesti julistavan ”Peak Oilia”. Talous on tuomittu!” koska olisi aika kovaa markkinoida sijoituksia tai ilmoituksia tuollaisen korkean huudon säestyksellä. Lähde

On huomautettava, että useimmat pää –mediat omistaa kokonaan tai osittain suuret konglomeraatit tai kiinteistö –sijoittajat. Joitakin esimerkkejä:

NBC:n, CNBC:n ja MSNBC:n omistaa General Electric. Lähde

CBS:n omistaa Westinghouse. Lähde

Fox News :n omistaa Saudi Holding Company. Lähde

The L.A. Timesin omistaa osittain miljardööri kiinteistö-moguli Sam Zell

Useimmat minkä tahansa numeron ilmoituksista Wall Street Journalissa, New York Timesissä tai Washington Postissa kertovat isoista autoista, kookkaista esikaupunkitaloista tai hintavista (hienovaraisesti) kulutustavaroista.

Näiden yhtiöiden ja yksilöiden talousintressit häiriintyisivät pahasti, jos vähäkään suurempi osa yleisöstä ymmärtäisi käsilläolevan kriisin suuruudesta.

B. Se kourallinen journalisteja, jotka tietävät ”eivät voi julkistaa” aiheuttamatta paniikkia ja/tai menettämättä työpaikkaansa.

Sitten kun tilanteen vakavuus on yleisesti tiedostettu, paniikki tulee leviämään markkinoille ja kaatamaan kokonaisia korttitaloja, vaikka tuotanto ei vielä olisi edes saavuttanut huippuaan. Tästä syystä valtavirran media ei voi keskustella tästä asiasta suureksi osaksi, valkaisematta ikäviä seurauksia tavalliselle ihmiselle. Jos heille kerrotaan totuus, ihmiset panikoituisivat ja markkinat romahtaisivat. Markkina-analyytikko Steven Laguvulin selittää:
Jos öljymarkkinat itse alkaisivat ”yhdistellä näitä pisteitä” , silloin kaikkien meidän elämämme muuttuisi väkivaltaisesti ja välittömästi. Tämän takia et tule koskaan näkemään ”Peak Oilia” minkään arvostetun median käsittelemänä. Niin pian kuin asia ymmärretään kaikkine käytännön seurauksineen, ”resurssien kahminta” alkaa.

Markkinoilla olevan öljyn hinta alkaa dramaattisesti nousta. Tämä tulee panemaan alulle kehämäisen hamstrauksen, / minun/sinun –mentaliteetin suurissa loppukäyttäjissä, hallituksissa ja monikansallisissa yhtiöissä. Tällä taas tulee olemaan lukemattomia kohtalokkaita seurauksia, mutta ainoa asia, minkä tavallinen Keijo Kuluttaja tulee huomaamaan on, että polttoaineen hinta pumpulla kokee lyhyen mutta dramaattisen hyppäyksen ylös, muodostuu hetkeksi polttoainejonoja huoltoasemilla, ja sitten asemat kuivuvat lopullisesti.

Polttoainetta ei yksinkertaisesti tule olemaan saatavilla yksittäisille autoilijoille, kun etusija annetaan lämmitysöljylle, elintärkeille yhteiskunnalliselle ja kaupallisille käytöille, julkiselle kuljetukselle, ruoan ja tavaroiden kuljetukselle, jne. Kuinka tilanne tästä kehittyy, sen voit kuvitella yhtä hyvin kuin minäkin…

Jos tämä skenaario kuulostaa ylidramaattiselta, pidä mielessä että se, mitä puhun sarastavasta, sen tunnustamisesta, jonka monet analyytikot ovat jo tajunneet: että öljyn rohmiaminen on jo meneillä. Lähde

C. Auto- ja lentoteollisuudet tuhoutuisivat, jos asia tunnustettaisiin tai lievennys-ohjelmia ryhdyttäisiin tekemään missään isommassa määrässä.

Useimmat askeleet, joita meidän tarvitsisi ottaa tätä asiaa auttaaksemme, kuten että ajaisimme vähemän tai ostaisimme vähemmän kulutustarvikkeita, vahingoittaisivat vakavasti suuria sektoreita USA:n taloudessa. Esimerkiksi tehokas polttoaineen säästö- ohjelma alentaisi uusien ajoneuvojen kysyntää, kun ihmiset ajaisivat vähemmän, ja siten pidentäisivät ajokkiensa ikää. Tämä kuulostaa täydellisen järkevältä ja terveen järjen mukaiselta ennakointisuunnitelmalta kunnes huomaat, että noin yksi jokaisesta kymmenestä työpaikasta USA:ssa on joko suoraan tai epäsuoraan riippuvainen uusien autojen valmistuksesta. Lähde Jokainen työpaikka autoteollisuudessa luo 2-9 työpaikkaa muussa teollisuudessa. Lähde

Autoteollisuuden jättiläisten GM:n ja Fordin jo riippuessa hirressä, mikä tahansa aggressiivinen säästöohjelma todennäköisesti tylsyttäisi niin paljon uusien autojen kysyntää, että tämä lähettäisi nämä konkurssikierteeseen. Tällä olisi kuolettavia vaikutuksia kotimaan talouteen ja se johtaisi todennäköisesti poliittisten ääriliikeiden nousuun, todennäköisesti samanlaiseen, mitä tapahtui Saksassa 1920 –luvulla, kun talous romahti.

Samantyyppinen ongelma on olemassa ilmailuteollisuudessa. Kansainvälisen ilmakuljetusliiton mukaan ilmailu on 400 miljardin $:n teollisuus, joka epäsuorasti generoi 1,3 triljoonan dollarin taloudellisen aktiviteetin. Lähde Kaiken kaikkiaan se vastaa 9 %:ia globaalista BKT:sta. Lähde Siten, mikä tahansa suunnitelma tehokkaasti alentaa ilmailuliikennettä ja todennäköisesti tuottaa samanlaisia ei-aiottuja seurauksia kuin olisi tuotettu tehokkaalla autoliikenteen vähentämisellä: vakavia taloudellisia lakkautuksia, joita seuraa massiivinen yhteiskunnallinen levottomuus.

Lisäinformaatiota, katso:

The Wall Street Journal ei uskalla sanoa sanoja ”Peak Oil”

Öljy, Rautakolmio ja Enron –efekti

Klikkaa tätä mennäksesi LATOCin sivulle kaksi.

Kakkossivulla käsitellään: Vaihtoehtoinen energia, Aurinko, Tuuli, Geotermisyys, Aaltoenergia, Vety, Ydinvoima, Etanoli, Biodieseli, Lämpö- polymerisaatio, Aurinko-Nanoteknologia, Avaruus-perusteiset aurinkopaneelit, Hybridiajoneuvot, Energian säästäminen ja energiatehokkuus, Jevonin Paradoksi, sodat Irakissa, Iranissa, Syyriassa ja Venezuelassa, Kutsunnat, Mahdolliset Ratkaisut ja Tavat valmistautua.
…USA:n puolustusministeriö saattaa jo olla luomassa sinusta kopiota, vaihtoehtotodellisuudessa nähdäkseen kuinka pitkälle selviät ilman ruokaa tai vettä tai kuinka reagoit televisioituun propagandaan.

Sentient World simulation:ksi (SWS) nimettynä ohjelma monistaa finanssi-instituutioita, julkisen palvelun laitoksia, medioita ja kulmapuoteja tietokonesimulaation muotoon. Soveltamalla taloustieteen ja ihmispsykologian teorioita sen kehittäjät uskovat voivansa ennustaa, kuinka yksilöt vastaavat erilaisiin stressitekijöihin.

Tuhoa maan vesivarastot. Kehitä sotilaskaappaus. SWS kertoo sinulle, mitä sitten tapahtuu. Sisäisen turvallisuuden virasto käyttää jo SWS:ää simuloimaan tilanteita USA:n sisällä. Lähde
Pentagon on jo kehittänyt ”energy islanding” –strategian, jossa asevoimat ja/tai yksityiset turvallisuusfirmat ottavat haltuunsa suurimittaisia, kotimaisia, uusiutuvan energian laitoksia kun kriisi iskee. Journalisti Michael Kane selittää:
The DoD suunnittelee toimivansa yhteistyössä julkisten energiantuottajien kanssa soveltaakseen ” saari-strategioita” niiden kotimaisiin laitoksiin voidakseen selviytyä hätätiloista ja polttoainepulista. Tätä käsitettä voi pitää eräänlaisena miehitettynä energia –saarena. Kun suuria tuuli- ja aurinkoenergia-puistoja perustetaan, ne asetetaan Pentagonin kartalle ja kun niiden energiaa lopulta tarvitaan hätätilanteessa julkisiin tarpeisiin tai teollisuustuottajille, se yksinkertaisesti otetaan hyvin orkestroidun liiton avulla valtavien yksityisten energiafirmojen kanssa. Lähde
Britannian hallitus näyttää olevan tekemässä samanlaisia valmisteluja. Huhtikuussa 2007 julkaistun sotilasraportin mukaan Britannian hallitus valmistautuu kontrolloimaan keskiluokan kodinturvajoukkoja, kun talous romahtaa resurssipulan ja ilmastonmuutoksen yhteispaineen edessä.
Lisäinformaatiota, katso:

Energia-fasismi tulee vaikuttamaan jokaiseen planeetan ihmiseen

Pentagon sanoo ilmastonmuutoksen voivan tuottaa globaalia anarkiaa

Pentagon suunnittelee USA:n kaupungeista taistelusaarekkeita

NORTHCOM valmistautuu laajamittaisiin kotimaisiin sotilasoperaatioihin
Britannian polttoainemellakat tarjoavat hyytävää esimakua Amerin tulevaisuudesta

NSA katastrofaalisten sähköpulien edessä


”Kuinka öljyteollisuus reagoi tähän?”


Jos haluat tietää totuuden tulevaisuuden öljystä, katso vain öljyteollisuuden toimia. Kuten äskettäinen M.I.T.:n Teknologiakatsaus osoittaa:

Informaatiota välittäviä piisiruja istutettuina aivoihin. Sähkömagneettisia pulsseja antavia aseita.
Keskiluokat muuttumassa vallankumouksellisiksi ja perustamassa kodinturvajoukkoja. Rikollisliigojen ja terroristiryhmien suorittama nopea ryhmien mobilisointi. Tämä on maailma 30 vuoden sisällä Puolustusministeriön tulevaisuuden näyn mukaan. Lähde
Jos epäilet, että öljy-yhtiöt ovat salaliitossa luodakseen ”keinotekoisen pulan” ja siten nostattavan hintoja, kysy itseltäsi seuraavat kysymykset:

Kysymys ”1. Ovatko öljy-yhtiöiden toimet ystävällisesti toisiinsa suhtautuvien kilpailijoiden toimia. Kilpailijoiden, jotka vehkeilevät toisiansa vastaan nostaakseen hintoja ja pitääkseen öljypelin käynnissä?

Vai

Kysymys ”2. Ovatko öljy-yhtiöiden toimet kilpailevien desperado-korporaatioiden, jotka täysin selvillä tulojensa lähteen nopeasta hiipumisesta, ja jotka nyt saalistavat toisiaan tässä ”kukkulan kuningas” –pelissään?”

Sinun ei tarvitse keskittyä liian pitkään, koska äskeiset sisäpiirin öljyteollisuuden sulkemiset osoittavat, että olemme todella ”pirun lähellä öljyhuippua”, kun riippumattomat teollisuuden analyytikot päättelevät, että suuret öljy-yhtiöt uskovat Öljyhuipun olevan rappusillamme.

Kuten Ydinfyysikoiden Bulletiini äskettäin huomautti, jopa ExxonMobil nyt ” antaa hiljaisen Öljyhuipun varoituksen” Vuoden 2005 raportissa, nimeltä ”The Outlook for Energy”. ExxonMobil ehdottaa, että lisääntyvään kysyntään vastattaisiin ensin suuremmalla energiatehokkuudella. Sen tosiasian, että ExxonMobil – yksi maailman suurimmista öljy-yhtiöistä – nyt suosittelee lisääntyvää energiatehokkuutta, pitäisi kertoa sinulle, kuinka läsnäoleva kriisi on juuri tällä hetkellä.

Yhtälailla hälyyttävää on se, että Chevron on aloittanut yllättävän suorapuheisen kampanjan julkisesti keskustella näistä asioista. Kun kampanja ei mainitse sanaa ”Peak Oil” tai selitä kuinka drastisesti alennettu öljyntarjonta tulee vaikuttamaan tavalliseen kansalaiseen, se ei tunnusta sitä, että kun vei 125 vuotta polttaa ensimmäiset triljoona tynnyriä öljyä, niin tulee viemään vain 30 vuotta polttaa seuraava triljoona. Lähde

Lisäinformaatiota, katso:

Huolimatta huippuhinnoista Suuri Öljy kokee vakavia uhkia tarjonnassa

Ison öljyn yhtiöt pitävät salaista kokousta keskustellaakseen Öljyhuipun aikaansaamasta kriisistä

Öljy-yhtiöt kokevat kohtalokkaan tuotantokustannusten nousun

Öljyntuotannon kustannus noussut 80% vuodesta 2001

”Mistä tiedän, ettei ”Peak Oil” ole Suuren Öljyn propagandaa, mitä käytetään luomaan keinotekoista pulaa & oikeuttamaan meidän nylkemisemme bensapumpulla?”

Jos Öljyhuippu on ”Ison Öljyn propagandaa” (kuten jotkut väittävät), miksi Sonoma State Universityn Project Censored – tutkimus julisti asian yhdeksi sensuroiduimmaksi asiaksi vuosina 2003-2004? Varmaankin, jos ”Peak Oil on Suuren Öljyn propagandaa” Suuri Öljy olisi löytänyt tavan saada se pois harvojen lukemista julkaisuista kuten Project Censored /Sensuroidut projektit ja 24/7 valtavirran televisiokanavien uutiskiertoon vuosia sitten.

Samoin, jos ”Öljyhuippu on ahneiden öljy-yhtiöiden propagoima myytti oikeuttaa korkeat hinnat”, mikseivät ketkään ahneitten öljy-yhtiöiden pääjohtajat tarjoa ”maailman öljyntotannon huippua” osittaisena oikeutuksena korkeille hinnoille, kun he todistavat Congressin edessä korkeista polttoaineen hinnoista?
Kuitenkaan ”Öljyhuippua” ei koskaan mainittu kuulemisen aikana, ei edustajahuoneessa eikä Senaatissa. Kun asia on ilmiselvän tärkeä, voi kuka tahansa järkevä henkilö kysyä, ”Miksei hemmetissä?”

Vastaus on yksinkertainen: Öljyhuipun todellisia seuraamuksia ei voida tunnustaa niin korkealla julkisella forumilla romahduttamatta finanssimarkkinoita ja asettamatta ilmeisiä mutta poliittisesti vaarallisita ja ”isänmaallisesti epäkorrektia” kysymystä:

Onko Irakin sota todella sota maailman viimeisen jäljellä olevan merkittävän kokoisen öljyesiintymän hallinnasta?”

Vaikka vastauksen tähän kysymykseen pitäisi olla ilmiselvä, kuka tahansa Congressin jäsen, joka ryhtyisi grillaamaan asiaa näin korkeassa julkisessa forumissa kokisi äärimmäiset, sekä poliittiset että henkilökohtaiset seuraukset.

Ja lopulta, jos Peak Oil olisi vain ”Ison Öljybisneksen” propagandaa, kysypä itseltäsi:

#1) Miksi Exxon Mobil kuluttaa miljoonia dollareita vakuuttamaan ihmisiä siitä, ettei sellaista kuin Peak Oil ole olemassa? (Katso Exxonin anti –Peak Pil mainoskampanjaa)

#2) Miksi sen pääjohtaja, Rex Tillerson menee MSNBC:hen kieltämään Öljyhuipun olemassaolon?

#3) Miksi Shell tekee samaa?

Vastaukset näihin kysymyksiin ovat yksinkertaiset, kunhan ymmärrät kuinka pörsseissä vaikuttavat öljy-yhtiöt toimivat. Öljy-yhtiön osakearvon määrää vain ja ainoastaan, ei öljyn hinta, vaan se kuinka paljon öljyä kyseisen yhtiön raportoidaan omistavan varannoissa. Yhtiö ei voi myöntää, että sen reservit ovat huipussaan tai se riskeeraa, että sen osakehinnat putoavat suhteessa toisiin yhtiöihin, jotka raportoivat runsaammista reserveistä. Isot öljy-yhtiöt siten motivoituvat yli- ei ali- raportoimaa, kuinka paljon öljyä niillä on varannoissa.

Shelliä esimerkiksi sakoitetaan nyt 500 miljoonalla $:lla sen ilmoitettua liian suuriksi arvioiduista reserveistä. Samasta syystä Kuwaitin uskotaan yliarvioineen varantojansa 50 miljoonalla tynnyrillä sekä Saudi Arabian niin paljolla kuin yli 200 miljoonalla tynnyrillä.

Jos väitteet että ”puheet huipusta ovat vain öljy-yhtiöiden propagandaa keinotekoisen kysynnän nostamiseksi”, olisivat totta, nämä yhtiöt sekä valtiot olisivat aliarvioineet yliarvioimisen sijasta, reservinsä pitkin matkaa. Ne yliarvioivat, koska ne halusivat luoda runsauden ilmapiiriä, koska tämä sekä johdattelee suuren yleisön jatkamaan ostamista että vetämään investoijien huomiota. Jos ihmiset tietäisivät totuuden, he alkaisivat todennäköisesti drastisesti vähentää öljyn kulutustaan, mikä veisi öljyn hinnat alas. Kuluttajat eivät todennäköisesti tee sellaisia toimenpiteitä niin kauan kuin ne pitävät nykyisiä hintapiikkejä vain ” samana vanhana juttuna” ja luottavat tulevaisuuteen.

”Emmekö yksinkertaisesti voisi etsiä enemmän öljyä?”

Globaalinen öljyn etsintä oli huipussaan v. 1962 ja se on alentunut käytännössä olemattomiin muutamana menneenä vuotena. Tällä hetkellä kulutamme 6 tynnyriä öljyä jokaista löydettyä tynnyriä kohden. Lähde

Jos Chevron Corp. Jatkaa omien osakkeittensa takaisin ostoa nykyiseen tahtiin, yhtiö on hankkinut kaikki osakkeensa vuoteen 2023 mennessä. Exxon Mobil ostaa osakkeitaan 30 miljardilla $:lla vuodessa. Jos se jatkuu, Exxon on ostanut takaisin kaikki osakkeensa noin 2024.

Vuoden 2011 paikkeilla nämä yhtiöt, mukaan lukien Royal Dutch Shell Plc ja BP Plc Yhdistyneissä Kuningaskunnissa, Ranskan Total SA ja Conoco Phillips USA:ssa, eivät enää tule pystymään lisäämään tuotantoaan…

Vuoteen 2014 mennessä niiden tuotanto alkaa pitkän alamäen, sanoo Maxwell, joka on ollut mukana teollisuudessa 50 vuoden ajan, pisimmän ajan analyytikkona. "Ne joutuvat suoritustilaan," hän sanoo. Lähde
Vuoden 1977 CIA:n dokumentti osoittaa selvää ja yksityiskohtaista öljyasioiden tiedostamista, mukaan lukien väheneminen, erotusteknologiat, öljyjohdot, uusien todennäköisten löytöjen paikat, olemassaolevien reservien laatu ja globaalien öljymarkkinoiden dynamiikka. CIA on ilmeisesti tutkinut öljyasiaa hyvin huolellisesti jonkin aikaa ja sen täytyy siksi ymmärtää globaalin öljyntuotannon huipun kysymys. Lähde

Vuonna 1982 State Department julkaisi oman raporttinsa, joka täsmensi:
… maailman öljyntuotanto tulee huippuunsa 1990-2010 –välillä, 80-105 miljoonaa tynnyriä päivässä ja arvioidun resurssin olevan 2100 miljoonaa tynnyriä. Lähde

27.2.08

"Keskusteluja"

Kävin lukemassa Tiede -lehden keskustelupalstaa Peak Oil -ilmiöstä. Se on jatkunut jo vuodesta 2006 asti. Paljonhan siellä oli asiantuntevaa puhetta, -minä en tosin juuri erota viisasta hullusta. Paljon hyviä linkkejä. Minua rupeaa aina keskustelupalstoja lukiessa kiusaamaan. Ihmiset posottavat omiaan, ärtyvät ja rupeavat sättimään toisiaan, puhua jankkaavat loputtomiin. Sama asia, kun katson suosittuja blogien kommenttiosastoja, en viitsi nimeltä mainita. Tästä syystä varmaankin itse jään yksinäiseksi sudeksi ja myös posottamaan omiani, mutta blogissa kukaan ei voi minua komentaa mihinkään suuntaan kuten noilla yhteisöllisillä sivuilla tapahtuu keskustelijoiden välillä. Kyllä netissä bittejä riittää.

Kuten arvata saattaa yksimielisyyttä ei löydy. Toisten mukaan energian saatavuus ei ole ongelma. Sitä riittää sadoiksi vuosiksi, eikä suurempia ongelmia nähdä. En jaksanut lukea vielä kuin osan sivuista, mutta en löytänyt sieltä yhtä vakuuttavaa kuin alle kolmikymppisen lakimiehen, Matt Savinarin sivut, joita yritän kääntää joltisenkiin raakakäännös-muotoon. Hänen pointinsa on, että öljyn hinnan kohoaminen asettaa taloudet niin suurille rasituksille, että saattaa olla edessä uusi, pimeä keski-aika, sotia, massatyöttömyyttä, soppakeittiöitä, vaeltavia kerjäläisiä, hylättyjä esikaupunkeja. Sehän on sinänsä tuttu tulevaisuusfantasia, dystopia jollaisesta suomalainen Matti Sarmelakin kirjoitti. Amerikkalaiselle tyypilliseen tapaan, siis bisnesmielessä, sivujen tekijä on kuvattu takanaan kuivattuja elintarvikkeita, joita myös markkinoidaan. Sivuilla on myös myytäviä henkiinjäämisoppaita ja vastaavia. Mieleen tulevat muistot 60-luvulta siitä, kuinka amerikkalaiset varautuivat ydinsotaan rakentamalla bunkkereita ja varastoimalla elintarvikkeita. Minusta tuo markkinoiminen ei kaada Savinarin uskottavuutta ja hamstraaminenkaan ei olisi hullumpi idea.

En viitsi lähteä hakemaan englanti-suomi -sanakirjaa kellarista, netistäkin jotain löytyisi, mutta esim. hyvä Merriam-Webster selittää englanniksi. Eniten kääntäminen ottaa niskaan. Olisin hukassa, jos pitäisi istua koneen ääressä kirjoittamassa päivästä toiseen.

Samalla lailla kuunneltuani nettiradiosta joitakin keskusteluohjelmia, nekin alkavat ottaa päähän: Pitäisikö jokaisen ottaa kantaa juuri nyt pinnalla oleviin keskustelunaiheisiin? Sellainen alkaa kuulostaa yhä ontommalta. Mutta radiosta tulee kyllä muuten paljonkin hyviä ohjelmia, jollaisista en juuri tiennyt ollessani tv:n katsoja. En kylläkään tarkoita löperöitä juontoja musiikkiradiossa.

Maalainen oikein innostuu

On mukavaa kääntää, vaikka en jaksakaan hakea merkityksiä ja huomaan, etten löydä niitä helpolla itse. En kuvittele, etteivät ihmiset osaisi englantia ja pystyisi itsekin lukemaan ja sitä paitsi luulen, ettei käännökseni paljon huomiota herätä, olen oikeastaan piristynyt. On odotettavissa maailmanlaajuista säpinää, jos äijän ennustukset toteutuvat. Siinä olisi oikeastaan meille vähäosaisille suurenmoinen tasaus. Rikkaudet ja hyvät työpaikat menettävät merkityksensä ja kädentaidot sekä selviämiskyky punnitaan, jos ennustettu kriisi syttyy. En siihen hevin tosin usko, mutta perustelut vaikuttavat painavilta. Samalla se loisi niinn paljon ikävää, ettei kenenkään ole syytä olla iloinen, ei ekoihmisenkään.

Öljyhuipussa ei ole kyse öljyn eikä energiavarantojen loppumisesta vaan talouskriisistä. Luulen, että insinöörimäinen ajattelu, että energiaa riittää, ei ole riittävä. Kyse ei ole teknisistä prosesseista vaan It´s economy stupid, minkä lentävän lauseen presidentti Clinton teki tunnetuksi.

Kysyin huvikseni asiasta arvostamaltani ja tietorikkaalta Ruukinmatruunalta ja insinöörimäisesti hän vähätteli ongelmaa.

No kunhan saan käännöksen esille, voin referoida sitä enemmänkin. Olen kääntänyt vasta n. 12 word-sivua ja jäljellä on 3/4 tekstimassasta.

26.2.08

Linkkilistat

Muistatko vielä, kun ensi kertaa menit internettiin? Itse muistan kuinka ajattelin: Mitä nyt, enhän minä täältä osaa mitään hakea, enkä tosiaan osannut. Vähitellen ryhdyin tutkimaan tuota Pandoran lipasta ja se on jotenkin avautunut. Isolle sisarelleni ei vielä, mutta hänelle ei ole toisaalta haluakaan, vaan hän pärjää kirjoillaan ja lehdillään ja piintyneillä rutiineillaan.

Alussa auttoivat hakukoneet, googlea ei vielä ollut ja linkkilistat. Itse asiassa olen sitä mieltä, että omalta kannalta maailman järjestäminen on aika oleellista, vasta sitten voi jotain hahmottaa ja luoda jotain uutta. Vaikka oma näkökulma olisi kuinka rajallinen, oma linkkilista on aluksi hyvä. Sitten siitä voi jo luopua. Jos osaa kysyä, pärjää pelkällä googlellakin.

Taitavasti tehdyt linkkilistat saavat häpeämään omaa vajavaisuuttaan. Jos vaikka katsoo Hakukoneet- sivua, siellä on periaatteessa kaikki ja sieltä voi ohjautua kaikkeen muuhun ja muihin yhtä häikäiseviin listoihin. Mutta siitä huolimatta tarjonnan runsaudessa silti yksittäiset linkit ja listat saattavat edelleen aktualisoida asioita, itsellä ja onnella myös jollakin toisella. Mutta itseä vartenhan sitä kirjailijakin kirjoittaa.

Silti olen hieman ylpeä omasta linkkilistastani, varsinkin nettikirjojen osuudesta ja muitakin makupaloja on. Median osuus on vähän niin ja näin. Joitakin on muistiksi itselleni ylhäällä vaikka ne eivät ole sen kummempia kuin muutkaan. Nettikirjallisuutta tuskin suomenkielellä on listattu noin paljon muualla.

Netin on kyllä oltavakin ns. tuottava, sillä tekstissä jota parhaillaan käännän väitetään, että netti tietokoneineen vie 10% kaikesta USA:ssa tuotettavasta virrasta, puhumattakaan siitä mitä tämä kaikkien aikojen suurimman infrastruktuuriprojektin rakentaminen on tullut maksamaan ja mitä ylläpito vie.

Ruotsin tv:n ohjelmassa oli kiintoisa esimerkki siitä, että tietokoneet eivät ole vielä kunnolla tulleet kouluihin itse opetuksen avuksi. Eräs puheopettaja näytti kuinka dyslektinen oppilas voisi pysyä mukana opetuksessa, jos hänellä olisi käytettävissä uusimmat ohjelmat, esimerkiksi text-to-speech. Monet normaalilahjaiset eivät pysty omaksumaan lukemaansa mutta kuulemalla kyllä. Kohta kannettavat laitteet ovat niin halpoja, että jokaiselle oppijalle voidaan vaivatta sellainen hankkia, miksei vaikka subventoituna tai lahjana. Oppikirjojen kustannuksissa voitaisiin säästää. Vaikka ne olisivat kuinka monivärisiä, hyvin kirjoitettuja, ne ovat staattisia, menneen maailman kamoja. Opettajien asenteet, perinteet ja koulutus on ehkä suurimpana esteenä.

25.2.08

Minun koneeseeni ei kosketa

Kävin taas ihan huvikseni Kemiössä fillarilla. Ostin repun täyteen vihanneksia ja hedelmiä, joita sieltä saa halvemmalla kuin kyläkaupasta ja ne ovat hyvälaatuisia. Erehdyin ostamaan kaksi pakettia Presidentti- kahvia ja olen taas kofeiinikierteessä. Ensimmäisenä yönä ei uni ole tavallisesti tullakseen, mutta pian kofeiiniin tottuu jotenkin, vaikka sen kanssa minun pitää olla tarkkana. Jos lähtee matkalle, pitänee olla sosiaalinen ja juoda kahvia. Kahvin piristämänä lähdin vielä myöhemmin kävelylle. Naamaa ihan kuumottaa auringossa olon jälkeen.

Rupesin kääntämään LATOC -nettisivua. Kopioin tekstin wordille ja sijoitin uuden dokumentin ja käännettävän alekkain ruudulle, missä sitä on helpohkoa hallita. Kummallista kyllä html-teksti ja word-dokumentti eivät ole identtisiä, mutta en ryhdy sitä enempää miettimään vaan teen raakakäännöksen -sen enempää edes hakematta merkityksiä sanakirjasta. Ehkä pitäisi myös kysyä lupa tekijältä, mutta sen ehtii, koska ensimmäinen runkoteksti on jo parikymmentä word-sivua ja toinen saman mokoman.

Se on kuitenkin niin painavaa asiaa, että aion kääntää, vaikka se kestääkin päiviä. Olisi ihan mukava omistaa kannettava/laptop, mutta Power Book -Asus Eee ei ole vielä saapunut myyntiin Suomessa, eikä hintakaan ole vielä selvillä, siitä se paljon riippuu. Paljon suorituskykyisempiä kannettavia on myynnissä ihan kohtuuhintaan, mutta juuri pienuudessa ja yksinkertaisuudessa on tuon ihmevehkeen viehätys.

Tässä kirjoituksessa paljastetaan myös kuinka tietotekniikkakin on suuri energiasyöppö, mutta tässä menee raja: Minuun koneeseeni ei kosketa! Virta pitää hankkia vaikka atomivoimalla ja petrokemian tuotteita pitää riittää tietokoneitten tekemiseen!!