Kansalaisjournalismia

Tällä hetkellä olemme tapahtumien polttopisteessä. Tv 4 ajoi paikalle, kun olin puita pilkkomassa ja kysyi ketusta. Sanoin, että tyvärr har den blivit överkörd. Pari tuntia aikaisemmin muuan nainen kantoi jäykistyneen eläimen tien varresta metsään. Tv:n tyttö kuvasi kettua ja pyysi minulta haastattelua, mutta ehdotin, että sen sijaan haastateltaisiin lapsenlapsia, jotka kohta tulevat esikoulusta. Niin tehtiinkin, mutta kovin hersyväsanainen poika ei ollut. Minä itse pidin kameraa, kun vävyltä kyseltiin. Se oli minun debyyttini siltä alalta. Olen ollut tosin haastateltavana 45 minuutin ohjelmassa parhaaseen lähetysaikaan valtakunnan verkossa, paikallis-tv:tä en viitsi mainitakaan, joten kovin uutta ei tämä tv-julkisuus ole.

Tv:n tyttö lupasi, että inslag tulee varmasti, joten pitää olla töllön ääressä silloin. Tytärkin on silloin jo kotona ja vävyn työpaikalla tehtaassa ollaan myös varmasti hollilla.

Sitten tuli vielä kunnan metsästäjäkin jonkin ajan perästä ja oli kovin huojentunut, kun hänen ei tarvinnut ruveta kettua ampumaan, vaan auto oli sen tehnyt.

Ehkä minun pitäisi vielä käydä metsässä kuvaamassa kettua, mutta niin makaaberiin toimintaan ei minun journalistin etiikkani taivu.