17.7.08

Kultareunaiset pilvet

Onni että pääsin edes kesätöihin ja menee joskus myöhään ennen kuin pääsen järveen. Tällaisia iltoja en antaisi pois. Lähdin yhdeksän jälkeen ja reissulla meni yli kaksi tuntia. Ehdin nähdä kultareunaiset pilvet ja illan hämärtymisen hiljalleen. Lähes tyynellä järven pinnalla vesilinnun rääkynä poukamasta. Ei ketään muuta liikkeellä kuin ystävällinen naishenkilö tästä samasta talosta hurjan ja suuren koiransa kanssa lenkin alkupuolella. Kun hän näki minun tulevan vastaan peltoaukeaman poikki menevällä pikkutiellä hän meni syrjään sadan metrin päähän ja koira pysyi vaiti. Koira on hänen miesystävänsä, paikkakunnalla tunnetun pitkäpartaisen ja rastalettisen "professorin".

Tällainen kaksituntinen on mielestäni paljon arvokkaampi kuin muutaman minuutin seksuaaliakti. Molemmat ovat tietenkin omalla sarallaan eivätkä ole yhteismitallisia, mutta monestihan asioita verrataan seksiin ja näissä uinti- ja luontokokemuksissa se ainakin jää tappiolle vertailussa.

Liian vähän opastuksia yleensäkään, mutta jokainen onnistuu ja asiakkaat kiittelevät hymyillen. Harvoin saa näin paljon kiitosta työstään. Jonkin verran kassakone sentään kilisee, kun myymme tavaroita ja pyöriihän firma, eivätkä nämä ole meidän murheitamme. Tulemme hyvin toimeen myös opastoverin kanssa, ihan pidänkin hänestä ja on mukavaa omata myös sosiaalista elämää muutenkin.

Pitäisi päästä myös poimimaan mustikoita ja kantarelleja, joita oletan olevan tänäkin vuonna.

2 kommenttia:

Freya kirjoitti...

Miten Kemiössä päin on mustikoita? Monella alueella halla vei kukat.

maalainen kirjoitti...

En ole oikeastaan itse kokeillut. Museon metsässä niitä oli.