Ei Matt Savinar ole mitenkään erityisen tuomiopäivän julistaja vaan samantyyppisiä ajatuksia löytää ihan neutraalista wikipedia-artikkelista, jossa tosin on tasapuolisesti pohdittu useita eri skenaarioita, joista länsimaisen elämäntavan loppumisen mahdollisuus on yksi. Me kaikki tietenkin toivomme, että jäljellä olisi useita vuosikymmeniä, että itse pääsisimme pois alta, mutta vähän tyhmältä se tuntuu jälkeentulevia kohtaan: Meidän jälkeemme vedenpaisumus.
Amerikoissa on jo julkaistu kaunokirjallisia teoksia, jotka käsittelevät tuota öljyn vähentymisen aiheuttavaa tilannetta. Odotan vain suomeksi vastaavaa tulevaisuuden näkyä. Ehkä jo onkin, mistä minä tiedän.
Sinänsä palaamisella hevosten vetämiin liikennevälineisiin, polkupyöriin ja juniin on myös romanttista. Se ei ole pelkästään pelottava näkymä vaan moni toivottaisi tuollaisen alkuperäisen elämäntavan tervetulleeksi. Ainakin eräs iäkäs kalastaja Sääksmäellä. Kuinka moni sellaisesta puhuva itse asiassa oikeasti jaksaisi, jää nähtäväksi. En ehkä minäkään vaikka olen aina kehunut selviäväni ilman mukavuuksia, kun selvisin ensimmäiset 18 vuotta ja vielä Lapin perukoilla.
Kasvimaat ja pienimuotoinen viljely ja eläinten kasvatus kyllä ovat mukavaakin. Olenhan kasvattanut jopa sikojakin, hoitanut lampaita ja vuohia ihan muutama vuosi sitten. En päässyt kunnolla puutarhatöihin vaan ajattelin, että jonkun on tehtävä ne ryskätyöt. Olisin halunnut puuhailla kasvimaan parissa, tehdä kohopenkkejä jne. Mutta olisi pitänyt olla hyvä kellari. Alueella oli kyllä käyttämätön maakellari, jonka olisi saanut aika vähällä kunnostettua, mutta se jäi. Pidän kovasti keräilystä ja marjojen poimimisesta. Nytkin käytän joka päivä viime kesän puolukoita ja kantarelleja.
Olisi vallan hienoa, jos puutarhainnostus kasvaisi oikein kansanliikkeeksi. Sitä se jo toki onkin. Katso vaikka hienoja puutarhablogejakin. Kyllä tähän maahan mahtuisi ekoyhteisöjäkin, mutta on vaan kovin vaikeaa niitä startata ja vetää niin, että ne eivät muodostu työtä vieroksuvien vaihtoehtoihmisten pesiksi. Vaikeaa siellä elämä voi olla. Esimerkkinä tämä linkki, jossa minullekin tuttu "Heikki" voivottelee kuinka takaperoista Ähtärin yhteisön toiminta oli, ei järki paljon päätä pakottanut. Itse Marketta muistaa ajan sankaritarinana. Totuus on aina katsojan silmässä. Itse muistan samoin oman osuuteni sankarillisuutena, mutta jonkun muun mielestä se oli kaikkea muuta.
Joka tapauksessa tuolla permakulttuurilla on paljon annettavaa. Se on suunnittelujärjestelmä, joka on Australiasta lähtöisin ja on levinnyt koko maailmaan. Siitä on jopa Austaliassa vaihtelevia kokemuksia. Siihen on myös petytty. Marketta itse oli paikan päällä katsomassa ja kirjoitti mielenkiintoisia havaintoja.
Minua itseäni viehättää permakulttuurin toteutuksissa sen suuripiirteisyys. Yritetään päästä vähällä työllä ja antaa Luonnon hoitaa itse asioita. Se on aikidoa Luonnon kanssa, ei sitä vastaan.
1 kommentti:
Niinpä niin. Ja sitten vielä ihmetellään miksi puhutaan ekohörhöistä...
Ilmeisesti ekovihreän aatteen sokaisemat ihmiset ovat niin vakuuttuneita omasta erinomaisuudestaan ja oikeassa olostaan, etteivät he vaivaudu ottamaan selvää niistä asioista, jotka heidän aikomaansa toimintaa sääntelevät ja/tai rajoittavat. Mikäli linkittamäsi nimimerkki Heikin kertomus on totta, voi vaan ihmetellä mitä ekologisuutta on polttaa ongelmajätteeksi luokiteltavaa puuta - eikö se olekaan niin paha teko kun se tehdään jonkin permakulttuurisuuden nimissä, mutta jätteenpolttolaitoksia muistetaan kyllä äänekkäästi vastustaa? Toisesta kirjoituksesta bongaamani nokisuus ja pienhiukkaskuvaus pöyristyttää sekin. Ilmeisesti omalta sotkemiselta (kuvatut ryönäläjät ja puukasat) voidaan sulkea silmät näppärästi tai ainakin puolustella "mutta kun ne muutkin" -tyyliin.
Tuntuu joskus siltä, että mikäli nämä permakulttuuri-ihmiset saisivat tahtonsa läpi, maailma degeneroituisi takaisin juuri ja juuri esiteolliseen aikaan.
Eihän se välttämättä ja yksiselitteisesti huono asia olisi, mutta tässäkin asiassa näyttää tarkoitus pyhittävän keinot kun pelkän hyvän esimerkin avulla lopputulokseen ei päästä riittävän nopeasti (eli per heti).
Lähetä kommentti