Pieni koira on paras

Päivitys vuosien päästä. Tyttären toinenkin shih tzu siirtyi ajasta ikuisuuteen korkeassa 16 vuoden iässä. Hän ei voinut olla ilman koiraa ja hankki kääpiösnautserin, josta linkissäkin puhutaan. Se on omalla tavallaan aivan viehättävä ja energinen koira, josta on tullut myös keskeinen perheenjäsen.

Meillä on ollut shih tzu-koira jo parikymmentä vuotta (tyttärellä nyt). Se tuntuu samalta koiralta vaikka ne ovat kaksi eri yksilöä. Turkki on hieman vaikeahoitoinen, mutta kun se on hoidossa siinä on suloutta ja viehkoa. Ensimmäisen koiran (tyttö) nimi olikin Sulo yhden esteettisen modifikaation mukaan. Se oli kallis, koska sitä joutui käyttämään usein lääkärillä - vaikka vakuutus osan korvasikin kuluista. Sen korvat tulehtuivat usein. Tämä uusi yksilö, Stella, on ollut enimmäkseen terve. Sekin on loukannut silmänsä johonkin tikkuun. Silmät ovat pullottavat, vaikka ei niitä näykään karvojen takaa. Ne ovat kotoisin samasta kennelistäkin.

Tänä koirarotu yleesä saa huonoimmat pisteet rotujen välisissä kisoissa, mutta mihin se älyä tarvitsisi. Silti se on täysiverinen koiraosapuoli ihmisen ja koiran välisessä lujassa, symbioottisessa suhteessa. Jos jotakin ison koiran viehätyksestä jää uupumaan, pienellä sulottarella on kosolti muita hyviä ominaisuuksia. Se ei haise, kuolaa, piereskele ainakaan liikaa. Sen jätökset ovat siistejä ja se käy tekemässä ne diskreettiin paikkaan. Se ei syö liikaa ja sitä voi hyvällä omallatunnolla pitää sylissä ja petitoverina, koska se ei valtaa koko sänkyä.

Ne eivät halua kovin paljon ulkoilua, ovat silti urheita ja reippaita, eivätkä hauku kimeällä äänellä. Ihmeen hyvin ne lapsiperheeseen sopivat, vaikka luulisi, että ne jäävät jalkoihin. Lapset oppivat vähitellen käsittelemään niitä varoen ja sitäpaitsi koira pääsee pakoon ja murisee kumealla äänellä jos nuorin lapsi sitä lähestyy holtittomin aikein. Jotenkin perheelle tulee yksi lisäaisti, eikä koiran päälle astuta kuten ei pienen lapsenkaan.

Koira tervehtii aina ilahtuneesti tuttuja ja usein tuntemattomia. Meidän shih tzut leimautuivat ihmisiin, pitivät itseään varmaankin samaan lajiin kuuluvina ja olivat epäluuloisia toisia koiria kohtaan. Tyttökoira on helpompi, sen juoksuaika menee aika vaivattomasti ohi eikä se tahraa.

Molemmat koirat ovat pysyneet tietenkin neiteinä ikänsä. Naapurin uroskoirat olivat kuulemma aivan epätoivoissaan, kun neidillä oli juoksuaika. Kahdella naapurilla kadunpätkällä on kummallakin kouluttamaton rakki, jotka joulun aikaan vielä tappelivat verisesti toisiaan vastaan. Satuin kuulemaan rähinän. Pientä koiraa ei tarvitse juuri kouluttaa, mutta isojen rakkien kouluttamattomuus suututtaa, jos joutuu hyökkäysten kohteeksi.

Molemmat shih tzut pelkäsivät ilotulituksia, edellinen vielä enemmän. Tunsin minäkin aikoina melkein murhanhimoa paukuttelevia ihmisiä kohtaan, sillä säälin pientä koiraraukkaa ja tuhansia muita vastaavia. Ruotsissa paukutellaan sitäpaitsi myös pääsiäisenä. Stella meni vapisten kylpyhuoneeseen, mitähän se tarkat korvat kuulivatkaan. En ole koskaan itse harrastanut raketteja, eikä minulla ole siihen tarvetta. Mukavahan niitä on katsoa. Muistan lapsuudesta kuinka katsottiin ikkunasta kirkolle päin. Ilotulitukset menivät tänä vuonna kuulemma aivan holtittomiksi Ruotsissa, ihmisiä vammaantui ja koteja tuhoutui. Ilotulitusten pitäisi lain mukaan olla luvanvaraisia, miksi sallitaan poikkeuksia. Minua myös ihmetyttää se tuhlaus, kun ammutaan rahaa taivaan tuuliin. Joku holtti siinä pitäisi olla.

Jossakin vaiheessa hankin varmasti koiran. Ehkä on jokin lyhytkarvaisempi koirarotu, joka olisi yhtä urhea ja ystävällinen. Ekokyläläinen rouva oli hankkinut pienen tiibetin spanielin, joka saattaisi olla kiva. Aikansa hänkin ajatteli miehenpuolia, mutta viisastui lopulta ja hankki koiran. Koira on ihanteellinen kumppani. Se ei arvostele ja on aina positiivinen ja iloinen.