Blogitauko

Ajattelin pitää blogitaukoa joulukuun ja tammikuun alkupuolelle. On aika kerätä hieman aiheita. Aion kyllä käydä netissä, seurata niitä satoja blogeja, jotka ovat listallani. Joulukuu pitää myös sisällään sukulaisvierailuja ja joulunviettoa. Harmittaa kun tulee löydettyä ja annettua hyviä linkkejä eikä tule niihin tutustuttua kunnolla. Yksi mihin olen ajatellut perehtyä paremmin on BASIC- ohjelmointi, joka on suurin viimeaikainen löytöni. (Että se elää edelleenkin!)

Katselin tänään Ruotsin uutisia ja löysin mm. (itselleni) uuden uutislehdenkin, Realtid, joka on ainoastaan netissä. Siinä ei ole sitä raskautta, mitä on esim. Aftonbladetin pelkässä latauksessa. Ruotsissa on viime päivinä kohuttu ns. bordellihärvasta, joka on peräisin jo 70-luvulta. Ajattelin ensin, että keksittyä, mutta kun katselin uutisia, tulin tulokseen, että asiassa voi olla perää.

Tämäkin osoittaa teoriani ihmisen diabolisesta luonteesta todeksi. Hän pyrkii ehkä hyvään, mutta tulee matkallaan tehneeksi kaikenlaista vähemmän oikeata. Hän pyrkii saamaan kaiken ja heti.

Listassa joka on julkaistu mm. Realtidenissä on mukana useita Ruotsin silmäätekeviä, jotka muistan yhteiskunnan huipulta siltä ajalta kun asuin Ruotsissa, Palme tietysti ylimpänä. Mukana on myös kuninkaan kaveri Noppe Lewenhaupt. Kunkunkin bordellikäynneistä nuorempana on huhuttu, ei ahkä tässä yhteydessä. Silvia on kuulemma raivoissaan, kun kuninkaan kaverit menevät naimisiin nuorempien naisten kanssa. Jotain perää on tosiaan täällä blogimaailmassakin esiintyneeseen myrskyyn vesilasissa miesten kiinnostuksesta nuorempiin. Ja kun tutkiskelee itseään, onhan se totta. Se liittyy varmaankin omaan sisäiseen kuvaansa, mikä meillä on itsestämme. Sama on varmaan naisilla, he kokevat itsensä myös nuorina, vaikka ulkonäkö osoittaisi rapistumisen merkkejä. En osaa liittää siihen mitään moraalisesti paheksuttavaa. Se on biologiaa ja maailmanmenoa.

Tässä on lainaus Realtidenistä:

"Av de du nämner i boken, vilka var det som utnyttjade då 14-åriga Eva Bengtsson?– Det var Olof Palme, Thorbjörn Fälldin, Lennart Geijer och tv-mannen Sigvard Hammar, säger Deanne Rauscher.Och vilka utnyttjade hennes 15-åriga kusin?– Det var Olof Johansson, Thorbjörn Fälldin och Lennart Geijer. Övriga höjdare som nämns i boken som prostitutionskunder i Doris Hopps nätverk är Gunnar Sträng, H&M-grundaren Erling Persson, Noppe Lewenhaupt, riksbankschefen Krister Wickman, galleristen Bobo Dahlström, borgarrådet Hjalmar Mehr, landshövdingen Ragnar Lassinantti och Cecilia Nettelbrandt.– Doris Hopps lillasyster Maggan Lindner såg Thage G Peterson och Lennart Geijer ett flertal gånger hemma hos Doris Hopp på Ruddammsvägen. Andra hon såg var Olof Palme, Tage Erlander, Gunnar Sträng, Thorbjörn Fälldin och Torsten Nilsson. "

Nämä ovat kaikki nimiä yhteiskunnan ehdottomalta huipulta. En tiedä, sanovatko nuo nimet suomalaiselle lukijalle paljoakaan, mutta minulle ne ovat kovin tuttuja.

Hyvää itsenäisyyttä ja joulunaikaa kaikille!

Sininen ja valkoinen

Aurinko paistoi kävelyretkellä. Yhtä juhlaa oli myös osallistuminen suureen karaoke-esitykseen, missä lauloimme Sininen ja Valkoinen laulun Jukka Kuoppamäen vetämänä. Nettiradio lakkoili ja yritin saada tavallisesta radiosta lähetystä siinä onnistumatta. Oli outoa, että muut radiot jatkoivat pölisemistään, eikä kaikkialla laulettu. Sanat tietenkin olivat vähän hakusassa, olisi pitänyt hakea sanat esiin ensin. Ensi vuonna olen viisaampi.

Laitoin hyvää juuressoppaa. Keitän juurekset pehmeiksi ja pyöritän niitä soseeksi sauvasekoittimella, mutta jätän hampaillekin jotain tekemistä. Laitoin maitoa soseeseen ja siitä tuli sakeaa soppaa. Maustoin tietysti ja laitoin vähän purjoa ihan lopussa, jotta koko soppa ei olisi tasa-aineista. Eihän tässä nyt vielä hampaattomia mummoja ja ukkeja olla. Olen laittanut erilaisia sattumia soppaan. Tänään laitoin pakasteesta katkarapuja. Otin muutaman lasillisen punaviiniä, kun sitä sattuu olemaan. Eilen kyllä ihmettelin, että miksi pää oli vähän raskas päiväunien jälkeen, kun en kahviakaan enää juo.

Kohta tulee eduskunnan juhlaistunto, jonka aion kuunnella, mikäli se radiosta tulee. Huomenna tulee erilainen itsenäisyyspäivä, kun en näe juhlallista kättelyä, saan taas tyytyä pelkkään ääneen.

Maailmanlopun menoa

Lopun ajan odotukset kuuluvat kulttuuriimme kiinteästi. Herätyskristillisyydessä tietysti paljonkin, mutta lähes kaikki joutuvat jossakin vaiheessa maailmanloppua ja perikatoa julistavien sanomien vaikutuksen alaisiksi. Ympäristöongelmista on tullut se uusi, todennäköinen skenaario. Aivan luontevasti ne ongelmat, joista huolestuimme muutama vuosikymmen sitten, ovat unohtuneet ja korvautuneet uusilla, mikä tietysti laittaa epäilemään, tokko nämä uudetkaan, ilmastonmuutokset, kuitenkaan yhtä lopullisia ovat. Ehkä viisas ihminen löytää jotakin taas kerran. Ja jos ei löydä, sopeutuu ja oppii elämään pommin kanssa taas kerran.

Katsoin eilen illalla Pentti Linkolasta kertovat leikkeet Elävässä Arkistossa eikä hän puhunut yhtään ilmaston lämpenemisestä, mutta silti piti maapallon väkilukua ruveta karsimaan kovalla kädellä jo silloin, koska ihmisiä on liikaa. Hän on aivan selvästi sairas mieleltään, maanikko jonka täytyy löytää väkisinkin jokin uhkakuva, jotta voisi elää. Hänhän tunnustikin olevanansa väliin syvästi masentunut.

Silti kuuluuhan tuo ukkeli suomalaiseen sielunmaisemaan, hän on tyyliniekka ja hänen elämisen mallinsa puhuttelee yhä minua. Vielä minäkin jaksaisin käpsehtiä mökissä, sytytellä tulia hellaan, puuhailla puurantteella ja verkkojen parissa, viljellä kasvimaata. En tosin jaksaisi ja osaisi tehdä enää niin kovaa työtä, että siitä tulisi rahaa tarpeeksi elämiseen. Siihen elämisenmuotoon kuuluisi tietysti, että jostain tulisi kuukausittainen raha tilille - ja siinä se ongelma onkin. Ja mistä olisin saanut sen mökin jo alkuun. Linkola on varmaan perinytkin jotakin, kulttuurisukua kun on ja on niitä kirjoituspalkkioitakin varmaan tullut tilille, kun hän on keksinyt tuotteistaa itsensä niin hyvin. Linkolalan epäloogisten seuraajien käsityksen mukaan, jostakin pitäisi tulla "kansalaispalkka" tilille, joka varmistaisi tuon "luonnonmukaisen" elämisen. Ja jos kaikki siihen ryhtyisivät, kuka maksaisi tarvittavat verot.

Nuoremmissa kuvissa hän oli vielä jäntevä urho, joissakin kuvissa pitkäpartainen nuorimies. Kyllä hän on töitä tehnyt ja itseänsä rasittanut. Terveellisesti elänyt on silti saanut sokeritaudin vanhoilla päivillään, olen kuullut. On hän silti oikein inhimillinen yksityishenkilönä, ei ihme että hänestä pidetäänkin huolimatta hurjista puheista.

Googletin netissä ja löysin muutamia maailmanlopusta kertovia sivuja. Ainutkertainen on tietysti Paasivirran vaihtoehtoiset maailmanloput, jossa laskurit tikittävät vääjäämättömästi, että se on tulossa. Ja mukana ovat tietysti jo tapahtuneet maailmanloput. Hikipedia kertoo samaan henkeen viimeisistä ajoista. Jehovan todistajilla on pitkä yhteinen historia maailmanlopun kanssa. Sekin on minulle tuttua, sillä isäni oli maailmanlopusta kiinnostunut ja oli monta vuotta Jehovan todistajien kanssa tekemisissä ja minäpoika tietysti kuuntelin.

Sitten ovat tietysti ihan mahdolliset skenaariot. Jokin iso kappale avaruudesta voi tosiaan tulla ja törmätä maapalloon, mikä saattaisi lopettaa meidän päivämme täällä kuten kävi dinosuruksillekin. Atomipommeja on edelleen varastossa tarpeeksi, jotta päivämme olisivat luetut, jos pahasti kävisi. Ilmastonmuutos saattaa saada olot niin tukaliksi jossakin päin maailmaa, että se olisi hidas ihmiskunnan loppu. Ja miten sitten suu pannaan, jos Golf-virta pysähtyy? Ja jokaisella yksilöllä on taatusti edessä se varma maailmanloppu ennemmin tai myöhemmin, kuoleminen. Ja taatusti maapallolla elämä lakkaa joskus suunnattoman pitkän ajan kuluttua, kun aurinko palaa loppuun, mutta siihen on vielä aikaa ja väliin mahtuu myös jääkausia, jos vanhat merkit paikkansa pitävät.

Tiedemiehet ovat tietenkin ennustaneet perikatoa monin tavoin, mikä ei ehkä ole suoranainen maailmanloppu. Vanha pessimisti Osvald Spengler povasi Länsimaiden Perikatoa varsin kiehtovalla tavalla. Blogeissakin perikatoa ja kaiken huonontumista on käsitelty ihan mukavasti. Sitä huomaa itsestään, että vanhemmiten yhä enemmän tämä touhu alkaa vaikuttaa ihan maailmanlopun menolta eikä oikein haluaisi sallia toisille niitä viimeisiä pitoja, joissa on tosi hyvä meininki. Viinaa ja nuoria naisia, hyvät safkat, hyvät autot ja talot ja minulle ei riittänyt niitä. Parempi on, että maailmanloppu tulee!

Itse kannatan käsitystä ihmisestä, joka kuten Faust on tehnyt sopimuksen Paholaisen kanssa saadakseen kaikkea hyvää. Linkolankin mielestä jokaisen lajin ominaisuus, on että se pyrkii täyttämään maan. Ja ihminen on päässyt herruuteen eikä hänellä ole vastavoimaa, ellei itse Luonto.

Uskonto ja järki ovat erikseen

Meidät suomalaiset on itse asiassa kasvatettu lopun ajan odotuksissa. Koulussa opetettiin kyllä luonnontieteellistä maailmankatsomusta omissa aineissaan, mutta silti oli aamuhartaukset (ei varmaan nykyään), joissa hyvin usein puhuttiin tulevasta maailmanlopusta erilaisin sanoin ja äänenpainoin. Uskonnossa oli tunnustuksellinen painotus vielä minun sukupolvellani. Minulla oli uskonnon opettajana sekä seurakunnan kirkkoherra että myöhemmin viidettä herätysliikettä edustava, mustan taantumuksellinen kappalais-rovasti, jonka tunnit saattoivat kääntyä suoriksi parannussaarnoiksi ja maailmanlopulla pelottelevaksi käännytykseksi. Monet tytöt saivatkin herätyksen. Itse en uskaltanut protestoida vaan kestin ja otin kokemuksen oppina ja elämänkokemuksen lisääjänä. Psykologian ja filosofian opettajana lisäksi oli kappalaisen vaimo, joka myös oli kiihkouskovainen, lempeä ihmisenä tosin. Pappi saattoi esim. kertoa totuutena ihmeparannuksista, jossa rukouksen voimalla esim. ruustinnan pyykkirannassa katkennut jalka oli eheytynyt ja paljon vastaavia juttuja.

Seurakunnan kirkkoherra oli intellektuaalisempi, mutta ei saanutkaan samalla lailla kuulijoita valtaansa kuin demoninen, pieni ja pyöreä kappalainen. Muistan alaluokilta, että hän esitti että uskon totuudet eivät ole samaa kuin luonnontieteelliset. Raamatun ihmetekoja ei koskaan asetettu kyseenalaisiksi vaan esitettiin ne totena. Sama hämärä selitys annetaan käsittääkseni yhäkin. Minä en niihin muista koskaan uskoneeni vaan olen ollut epäilevä tuomas aina. Papit olivat yhteiskunnan napoja vielä siihen aikaan. Uskonnollisilla juhlilla oli ja on edelleen keskeinen osa kansakunnan elämässä. Valtiopäivät aloitetaan jumalanpalveluksilla, armeijassa hartaudet olivat ja ovat yhä juhlamenojen keskeinen osa. Häät, ristiäiset ja hautajaiset vietetään yhä uskonnollisissa merkeissä. Kun tapahtuu jotain kansakuntaa tai yksilöä järkyttävää, kuten viime aikoina, uskonnolliset rituaalit kuin kuuluvat asiaan.

Ehkä en erehdy, jos luulen, että periaatteessa maailma ei ole muuttunut vaan uskonnon maailmankuva on edelleenkin se mitä loppujen lopuksi esitetään. Minun kokemukseni jakavat varmaankin hyvin monet suomalaiset. Ehkä siellä taustalla on ajatus, että heitettynä kylmään kosmokseen, elämisen haasteisiin ja taustalla olevaan ihmisen perusyksinäisyyteen hän on ilman lohdutusta ja toivoa, mitä ilman hän ei ehkä jaksaisi toimia moraalisesti oikein. Lähes kaikkialla historiassa ja maapallolla ihminen on kutonut magiikkaa ja uskonnollisuutta tuekseen.

Jo satoja vuosia sitten ajattelijat ovat uskaltautuneet vapautumaan näistä kahleista ja jopa uskontojen parissa on toisenlaistakin teologiaa, jossa näitä kysymyksiä on uskallettu lähestyä ennakkoluulottomasti, mutta silti vanhakantainen, magiikkaan ja kirjaimellisuuteen perustuva teologia on virallisesti vallalla, ehkä vähemmän kristinuskossa kuin Islamissa. Jollakin tavoin symbolisella tasolla mielestäni kristinusko ja muutkin uskonnot ovat ihan ok ja tietenkin kannatan uskonnollista toleranssia loppupeleissä.

Väittäisin, että vanhakantainen pelastusteologiaan perustuva kristillinen maailmankuva on linkolalaisuudessa kuten oli nuoren Auvisenkin tekojen taustalla, kuten myös oli MOT-ohjelmassa haastateltujen anarkistinuorten ajatuksissa. Jotain olisi tehtävä pelastuksen eteen. On kyse samasta kilvoittelusta, eräänlaisesta kiirastulesta joka on ensin läpikäytävä, kuten on ollut teemana myös kristinuskossa, tosin eri tavoin ilmaistuna.

Sieltä Areenasta löytyy tosiaan ohjelmia

Luin Tapio Tuurin blogista MOT-ohjelmasta, jossa pidettiin varsin mahdollisena, että Jokelan veritöiden tekijä olisi ollut ekoterroristi. Katsoin oikeastaan ensimmäisen kerran jonkin varsinaisen tv-ohjelman Yle Areenalta, ja ohjelma näkyi oikein hyvin. Ohjelman omilla sivuilla oli jopa linkki käsikirjoitukseen. Olen ja en ole tiennyt, että ainakin jotkut ohjelmat laitetaan Areenalle katseltavaksi, ehkä olen luullut että vain uutiset. En ole oikein jaksanut lähteä penkomaan, mitä löytyy. Areenaa suunnitellaan asteittain vain lupamaksun maksaneiden käyttöön, mikä on ymmärrettävää, jos ajattelee Ylen rahoitusta, mutta yksittäisen ihmisen kannalta on valitettavaa, kun laillinen mahdollisuus nähdä tv-ohjelmia vähenee. Ehkä Ylen rahoitus pitäisi siirtää veropohjalle, niin se tulisi tasaisesti kaikkien kannettavaksi kuten muutkin yhteiskunnan tarjoamat palvelut. Tuntuisi hullulta ruveta maksamaan tv-lupaa vain Yle Areenan takia. Olen löytänyt radion ja lukemisen ja saanut iltoihini muutaman tunnin lisäaikaa, kun olen luopunut varsinaisesta töllöttämisestä, enkä haluaisi siihen palata.

Ruotsin tv:ssä ja muualla netissä on varmaankin vastaavia palveluita ja siellä on ihan yhtä lailla kiinnostavia ohjelmia, joten ensi hätään liikkuvan kuvan tarjontaa on tulevaisuudessakin.

Mitä tulee tähän MOT-ohjelmaan, siinä jätettiin hienovaraisesti käsittelemättä Auvisen kasvatuksen osuus ja hänen äitinsä siteet Elonkehä-lehden ympärillä olevaan piiriin, jossa tosiaankaan ei ole Linkolan lisäksi monia väkivaltaa ihannoivia, mutta kieltämättä sitä ymmärtäviä on, jotka samalla lailla kuten ohjelmassa esiintyneet nuoret miehet elättelevät näitä ajatuksia. Ohjelmassa haastateltiin kahta nuorta miestä, jotka sympatisoivat Linkolan ajatuksia ja kolmatta vähän vanhempaa, joka oli erkaantunut syväekologiasta juuri tämän väkivallan ihailun johdosta. Nuoret miehet tosin sanoivat, ettei kohde ollut oikea, ehkä he olisivat hyväksyneet, jos paikalla olisi ollut pankkiireja ja teollisuusjohtajia. Tätä ei tosin ilmaistu selvin sanoin.

Koska laman ja pankkikriisin jäljiltä maassa on paljon katkeroitunutta vanhempaakin väestöä, tässä on tosiaankin olemassa turvallisuusriski. Aivan kuten Länsi-Saksassa ja muualla opiskelijaradikalismin aikoihin ryhdyttiin terroritekoihin, vaara on yhä olemassa vastaavalle. Ei tarvitse olla pahasti luonnevikainen, kun samanmielisessä seurassa jopa ihanteellisuuteen taipuvat ihmiset on suostuteltavissa äärimmäisyystekoihin jonkin hyvän nimissä, minkä ihmiskunnan historia on lukemattomia kertoja todistanut.

Ihmiskunnalla on edessään tosi suuria riskejä, mikäli se aikoo selvitä ilman suuria mullistuksia. Tieteessä ja tekniikassa tehdään todella lupaavia löytöjä kaiken aikaa, jotka antavat aihetta myös optimismiin. Myös kansojen välisessä yhteistoiminnassa ja jopa ihmisen omassa henkisessä kehityksessä ehkä edistytään, vaikka se saattaakin yhtäkkiä osoittautua lumeajatteluksi. Ehkä pitäisi enemmän keskittyä tähän optimistiseen puoleen ainakin nousevan polven kasvatuksessa. Kuulin radiossa kerrottavan kuinka esimerkiksi saksalaiset ovat perin juurin kyllästyneet Hitlerin ajalla mässäilemiseen ja haluavat muutakin. Yksi mitä peräänkuulutettiin oli, miksi natsismi syntyi.

Olen ajatellut kirjoittaa myöhemmin jotakin lopun ajan ja perikadon odotuksista. Kovin syvällistä siitä ei tule, kunhan vain vähän pintaa raapaisten.

Turuilla ja toreilla

Taas täällä, sanoi kirurgi leikillään. Nyt hän myöntyi, että on tässä tyrä ja leikataan. Käski amanuenssinkin tulla koettamaan, nuoren tytön. Seisoin siinä housut nilkoissa. Se oli erävoitto, mutta aika menee pitkälle tammikuuhun, mikä ei loppujen lopuksi haittaa sekään. Kuluu pahin talvisydän siinä odotellessa, eikä minulle taida olla kysyntää muuallekaan. Kyllä minusta vielä puunhakkaaja tulee. Sitä aion tehdä jo jouluaikaan.

Turku ei ollut loskassa kauneimmillaan. Kävelin ja taivastelin vilinää ja jouluvaloja. Kauppahallissa ja Hansakorttelissakin kävin. Erehdyin jopa ostamaan hampurilaisen, enää en ainakaan eksy Raxiin, koska siellä tulee syötyä rasvaisia ruokia liikaa. Kyllä kaupungissa olisi myös kiva asua, en ole siinä mielessä puhdasoppinen, vaikka viihdynkin myös maalla. Hain summanmutikassa vanhojen kirjojen kauppaa ja löysin lopulta yhden, josta ostin 32 kpl National Geographics- lehteä. Ne eivät ole vuosikertoja, mikä saa aikaan hankaluuksia, kun haluaa ostaa joskus lisää, kun ei millään muista. Olen kuitenkin kovasti tyytyväinen lehtiini. Niitä on todella viihtyisää lukea. Siinä lukee samalla historiaa, kun tietää miten maailma on muuttunut.

Kävin Tuomiokirkossa ja näin sen valtavan kuusen edustalla. Pällistelin uusklassillisia rakennuksia kirkon lähettyvillä ja oletan ne Yliopiston rakennuksiksi, jomman kumman kielisen. En ruvennut ostamaan uudempia kirjoja, olen kai vähitellen kääntymässä linkolalaiseksi. Hänen mielestään vanha kulttuuritarjonta riittää.

Uutta on niin valtavan paljon, että siihen tukehtuu. Katselin myös tavaratalojen lahjatarjontaa. Olin varmasti reppuineni, farkkuineni ja työkenkineni aivan maalaisen näköinenkin siinä hyvin toimeen tulevien kaupunkilaisten seassa. Ajoin vahingossa auton ihan Aurajoen rantaan ja jännitin poisosaamista, mutta se meni hyvin, vaikka eksyinkin moottoritielle. Alkoi tulla räntää. Autossa istuminen siinä hermeettisessä tilassa sekä lämmössä on aika mukavan rentouttava kokemus. Kuuntelin radiota, jossa ent. käly mainosti jotakin. Hänkin on jo vanha mummo, mutta ääni on ihan kuin nuoren naisen.

Voi sitä isoa siskoa!

Päivän koettelemus, joka kieltämättä nosti hieman alhaista virettä, oli skype-sessio isonsiskon kanssa. Hänen pitäisi saada koneensa virussuojaus uusittua. Se on kyllä hätävarjelun liioittelua, sillä hän ei surffaa, eikä oikeastaan voi saada viruksia. Ymmärsin, että hän kuvitteli, että niitä viruksia virtaa kaiken aikaa ja Panda taistelee urheasti niitä vastaan. Hänellä ei ole Panda-tilinsä käyttäjänimeä ja salasanaa. Hän oli ostanut liikkeestä jatkopäivityksen. On asiakasnumero, mutta firman sivuilla olevassa kohdassa ilmoitetaan, että sitä ei tunnisteta sillä sähköpostiosoitteella. Voi olla, että Panda on asennettu liikkeessä eivätkä he olleet voineet ilmoittaa sisaren sähköpostia. Se on kyllä Moment 22 -tilanne vanhalle naiselle ja hän on taas aivan epätoivoinen.

Siellä oli kyllä sähköpostiosoite, mistä voi kysyä tunnuslukuja, mutta ennen kuin pääsimme siihen, se oli vaikeaa. Vaikeaa oli saada hänet edes firman sivulle, piti luetella osoite merkki kerrallaan, sillä googlettamalla haku ei millään onnistunut.

Kirjoita osoiteriville näin ja näin! Anteeksi mille, mikä on osoiterivi? Siinä oli selittämistä. Sitten kun olimme päässeet kohtaan josta löytyi firman sähköpostiosoite, hän kirjoitti sen ylös paperille. Copypastaaminen oli liian vaikeaa. Sitten piti mennä selaimella toimivaan sähköpostiosoitteeseen. Valintalehden avaaminen ei toiminut jostakin syystä. Yritin selostaa, avaa selain, nettiselain, se missä on e-kirjain. Anteeksi mitä se tarkoittaa? No webbläsare. Nyt ymmärrettiin. Mutta kun hän on tottunut menemään sähköpostilaatikolle Googlen aloitussivun kautta, niin sitä piti tehdä niin kuin aina. Eikä siinä hädässä oikein muista miten sähköposti tehdään, vaikka on hän niitä tehnyt.

Tiedän että on olemassa ohjelmia, joilla pääsee käyttämään toista tietokonetta, mutta minulle ne ovat taas liian vaikeita. Eikä taatusti isonsiskon käsityskyvyssä ole vikaa. Hän on mitä terävin nainen, vaikka valittaa vanhuutaan. Mutta kun haluaa hienostella, ettei käytä tietokonetta, vaikka on sellaisen hankkinut, eihän sitä voi osata. Kiinnostus ja keskittymiskyky puuttuvat.

Olen ajatellut, että jos asuisin isommalla paikkakunnalla voisin tehdä (vapaaehtois)työtä ikääntyneiden parissa ja opettaa heille tietokonejuttuja, mutta taitaa olla liian vaikeaa.

Isoasiskoa ei paljon kiinnostanut, kun kerroin meneväni spesialistille huomenna. Hän kertoi omasta tukalasta tilanteestaan, kun kylpyhuoneremontin lasku ei ole reilassa ja hän haluaisi olla sujut sen kanssa. Yöunikin menee. Ja terävään tapaansa hän oli kyllä täysin oikeassa, miten urakoijan olisi pitänyt menetellä. Sitten hän kertoi sukulaistytöstä, jolla on haavainen paksusuolentulehdus. Hän oli sitä mieltä, että kannattaisi kokeilla ruokavaliota, jossa ei ole yhtään teollisia transrasvoja, mutta kun hän oli ehdottanut tätä (aikuisen) tytön äidille, tämä ei ollut ottanut sitä kuuleviin korviinsa. Olen sisareni lailla sitä mieltä, että kannattaisi kokeilla kaikkea. Hätätilassa sitä tarttuu vaikka mihin oljenkorteen. Tuli ilmi, että tämä nainen, jonka äiti oli hammaslääkäri, käytti odotusaikana fluoria äitinsä kehotuksesta. Sillä saattoi tosiaan olla vaikutusta, kun esim. perheen yhdellä lapsella ei päälaen aukile meinannut millään luutua. Kaikki lapset ovat sairastelleet paljon ja käyttäneet paljon lääkkeitä.

Tunnen kyllä piston, kun puhutaan ruoasta. Itse syön liikaa, vaikka ehkä terveellisesti. Tyttären perheessä on suht. hyvä ruokavalio, vaikka sielläkin vanhemmat ovat ylipainoisia. Ostetaan aika usein pikaruokaa, colajuomia jne. Minäkin olen sitä mieltä, että lasten sairasteleminen voi olla ruokavalion puutteista johtuvaa, sillä lapset ovat monesti nirsoja ja syövät yksipuolisesti, vaikka olisikin tarjolla tasapainoista ruokaa. Onkin varsinainen taistelu saada lapset syömään kunnolla. Itse väsyin kränäämään yhden lapsen kanssa ja annoin periksi, saatikka sitten tytär nyt kahden. Valistuneenkin ihmisen on vaikea myöntää näitä asioita itselleen. Sisareni on kyllä totuudenpuhuja ja oikeassa monessa asiassa. Hänelle suku on tärkeä, kun omia lapsia ei ole. Mutta tuon totuudenpuhumisen takia sukulaiset alkavat vähän karttaa häntä. On hän meillekin ruoasta paasannut ja aiheesta.

Linkkejä, linkkejä

Kyllä sitä jotenkin täytyy seurata, mitä maassa tapahtuu. Olen päätynyt siihen, että Radio Peilistä tulee paljon hyviä puheohjelmia, mutta usein uusintoja, eikä se ole kivaa. Tavallisella radiolla ei tässä kuulu juuri mitään, joten saan turvautua nettiradioon. Se oikuttelee joskus ja on hidas vaihtaa. Kuuntelin vaihteeksi ruotsinkielistä Radio Vegaa ja ihastuin taas siihen viehättävään, yhteisölliseen tunnelmaan. Juuri silloin oli kokki mukana studiossa ja ihmiset saivat soittaa. Puhuttiin jouluruoista. Sai hyviä tipsejä. Joku rouva kertoi sokerilla ruskistamisesta ja eräs mies kertoi kalapihveistä, jotka oli tehty särjistä ja hauesta. Erikoisuutena tuli, että hän kertoi murskaavansa juustoraksuja ja kuorruttavansa kalapihvit sillä. Tulee herkullinen cheddar-juustoaromi paistossa, itse kalapihvit ovat jo herkullisia. Kokki kertoi kuinka valurautapannulla voi halstrata sähköliedellä, kun laittaa pannuun suolaa pohjalle. suolan käytöstä puhuttiin myös lipeäkalan valmistuksessa. Ruotsinkieliset ovat oikein mysiga, he osaavat tehdä mukavat olot ympärilleen. Sen perään tuli musiikkitoiveita ja sekin oli mukavaa. Olen ihaillut suomenkieliselläkin puolella ihan satunnaisesti joitakin musiikkitoiveohjelmia. Yksi oli jazz-musiikkia ja siinä oli tosi sympaattisia ja asiantuntevia vetäjiä. Muitakin olen kuunnellut. Parhaimmat vetäjät osaavat vetää esille soittajien charmia ja rupattelu on tosiaan viihdyttävää.

Radiossa on jopa kansalaismediakatsaus, mutta siinä luettiin vain otteita ei ollut varsinaista toimituksellista osuutta. Kirsti Ellilää luettiin, mutta Niilo Paasivirran satiiri jäi ehkä huomaamatta.

En oikeastaan tiedä, mitä tulee tapahtumaan vuodenvaihteen jälkeen Ylen Areenassa. Mitä putoaa pois meiltä, jotka emme ole maksaneet lupamaksua. Enpä usko, että muutos on suuri. Taitaa olla huono idea yleensäkin tuo Areenan sitominen lupamaksuun. Se tuo ihmisille vaikeuksia, kun pitää kirjautua. Luulisi, että voi käyttää naapurin lupamaksun tunnusta jne.

Uskomattomia asioita maailmalla tapahtuu. Tuo Sudanin nallejuttu. Englantilaisnainen tulee opettamaan englantia kehitysmaahan, ehkä vielä vapaaehtoistyöhön, ja koululapset saavat äänestää nallelle nimen. Muhammed voitti. Onhan niitä Muhammed-nimisiä poikalapsiakin kasapäin islamilaisessa maailmassa. Nainen saa vankeustuomion, vaihtoehtona ruoskiminen. Uutiskuvissa näytetään kadulla marssivia, jotka vaativat kuolemaa tuosta vakavasta "rikoksesta". Islam ei tosin puhu yhdellä äänellä, mutta pitäisi sen edustajien ymmärtää, että tällainen vie viimeisetkin PR:t ja ruveta aktiivisti hankkimaan sitä toisin keinoin. Jos islam haluaa arvostusta, sen pitäisi hankkia sitä teoin. Nyt se on polttanut Goodwillinsä monin tavoin viime vuosina. Islamkriittiset blogit tuntuvat puhuvan asiaa, kun ne varoittavat esim. islamilaisten maahanmuuttajien päästämisestä maahan, Euroopan islamisoitumisesta, mellakoista jne. Tietysti asiat ovat monimutkaisia, mutta tällä hetkellä siinä tuntuu olevan pelottava uhka, siinä kuin ympäristöuhatkin.

Joku viikko sitten Jokelan tapaukset muuttivat Suomi-kuvaamme. Tänään ammutaan jo Kansallisteatterissa. Erkki Ahon blogissa kerrotaan, että edelleenkin on tuhansia pankkikriisissä katkeroituneita ja raunioituneita ihmisiä, jotka saattavat ryhtyä väkivallantekoihin. Voihan olla, että valtiovalta toiminnallaan valitsi kuitenkin pienemmän pahan, mutta näyttää ihan siltä että on rikottu suorastaan perustuslakia ja muita lakeja. Totuuskomissiolla olisi varmasti tärkeä tehtävä kansakunnan eheyttämisessä, mutta se ei näytä olevan poliittisesti mahdollista.

Hiuksenhienoa ovat erot vehkeiden, gadgeteiden, gizmojen ja vakavamman tulevaisuuskehityksen välillä. Tuota jälkimmäistä voisi kutsua vaikkapa heikoiksi signaaleiksi, vaikka samoista hilavitkuttimista puhuttaisiin.

Tässä on esim. palvelu, jossa on tarkoitus opettaa vaivatonta, nopeaa lukemista (Via Heikot signaalit). Sehän on itse asiassa takistoskooppi, jollaisen olen nähnyt ehkä kerran, mutta kuullut puhuttavan. Tuo jo sellaisenaan toimisi takistoskooppina. Ehkä itse lukeminen sen kautta olisi orjallista, mutta koulutyössä sillä voisi olla hieman käyttöä.

Näitä on paljon, mutta linkitsen kuitenkin, koska näyttävät erinomaisilta Scibd, tiedostojen tallennus. Tämä on vähän vastaava.

Koulukäyttöön erilaisiin laboraatioihin on tehty tällainen sivusto, se on maksullinen, mutta kuukauden voi kokeilla.

Tässä on palvelu, jossa html:n voi muuttaa PDF:ksi. Tässä on taas yksi valokuvien koon tms pienentämisohjelma. Tässä on verkossa toimiva mindmapping-ohjelma.

Jouluenkelit

Metsästysporukka oli taas koossa ja käännyin eri suuntaan lenkilleni. On mukava kävellä tavallisessa metsässä nyt kun on lunta. Tätä enempää täällä ei talvisin ole lunta ollutkaan minun täällä asuessani.

Kaksi päivää on mennyt tökkyrässä, kun olen päässyt eroon kofeniiniriippuvuudesta. Välillä on valahtanut päänsärkyä, mutta se ei ole mitään verrattuna niihin tuskiin, jos ei ole muistanut aloittaa aspiriinivierotusta ja ajoissa. Kahvin jäätyä tulee myös raukeus. Kahvi on terästänyt ja piristänyt.

Jospa olisin löytänyt tämän kuvan pyörivänä. Huvittelen jouluna aina katsomalla pyöriviä enkeleitä, jotka "lähtevät" pyörimään taaksepäin.