
Sesonki on jo ohi, mutta vielä matkoja tehtiin. Wilsonin yrittäjäperhe tämänkin
matkan järjesti. Kipparina oli sama, miellyttävä Daniel Wilson, jonka ohjaamalla vesibussilla kävimme edellisenä kesänä Bengtskärissä. Hän myös opasti asiantuntevasti Örön
historiaan liittyvissä kohteissa.
Matka kesti kolme varttia yhteen suuntaan. Mentiin läpi ehkä maailman kauneimman saariston, loistavassa säässä kaupan päälle. Mukavaa kylänväkeä mukana.
Örön
saarelta on vakituinen armeijanväki kadonnut, mutta paikkaa käytetään yhä osan vuodesta harjoituksiin ja jopa ammuntoihin. Armeijan tunnelmiin palautui, kun muhkean näköinen sotilaspoliisi karjaisi, että on järjestäydyttävä kolmiriviin mäelle. Ehkä se tehtiin tahallaan, jotta päästäisiin tunnelmaan. Mikä se rivi oli ja mikä jono? Olisin juuri ja juuri muistanut. Se kaikki istuu selkäytimessä, mutta rouvasväellä lienee vaikeampaa. Ajattelin mennä eteen ja sanoa jämerästi: KOLMI-RRIVIIN JÄRRJESTY! Matkalla vesibussissa kirjattiin ylös henkilöllisyys kuvallisista henkilökorteista ja sotapoliisit tarkastivat vielä pistokokein muutamalta.
Muistan vielä Dragsfjärdiin tultuani, että paikkakunnalla näki lomalle meneviä ja sieltä palaavia varusmiehiä, mokuja, jotka eivät hävenneet tyylikkäitä maastopukujaan. Toista se oli meikäläiset hiirenharmaissa, joita sai hävetä. Komentaja Keinonen oli antanut mahdollisuuden käyttää lomalla siviileitä ja ne puettiin päälle heti kun voi. Kasarmilla piti tosin esiintyä armeijan vetimissä. On paikkakunnalla edelleenkin varuskunta, Skinnarvikin varikkoalueella. Se on huippusalainen ja sinne ei siviileillä ole pääsyä. Sieltä tulevat Öröhinkin komennetut.
Saari on idylli. Siitä on muutamia linkkejä, joista selviää saaren kiehtova historia. 12 tuumaisilla tykeillä pystyi ampumaan puoleen väliin Suomenlahtea ja siten sulkemaan koko sisäänpääsyn Pietariin, kun toiselta puolelta, Baltiasta ammuttiin vastaavasti yhtä pitkälle. Tykin kantomatka oli 25 km. Saari oli linnoitettu 1910. Siellä on 10 km mukulakiviteitä, jotka Venäjän itäosista olleet sotavangit ovat tehneet. Paikkakuntalaiset kutsuivat heitä kiinalaisiksi, vinosilmä kuin vinosilmä. Heillä oli ollut kaksi lettiä ja pitkä kauhtanatyylinen vaate; siitä puheet että naisiakin vankeina oli ollut. Daniel Wilson kertoi, että saarella huhutaan olevan heidän hautojaan. Heidät piti kuulemma haudata pystyyn, mutta tämä on kuulemma täysin todistamatonta.
Saarella on ollut mukulakivitien reunalla kapearaiteinen rautatiekin, jolla on kuljetettu myös henkilöitä. Mukulakivet olivat luja pohja raskaille kuljetuksille. Junaa oli kutsuttu Örö Expressiksi!
Saaristomeren luontokeskuksesta oli söötti eräopas, joka kertoi
luontoarvoista. Saarella on harvinaisia kasveja ja uskomaton määrä havaittuja perhosia, luku taisi olla jotain 1567! Osa tulee meren yli ja jatkaa mantereelle ja palaa sitten seuraavassa sukupolvessa takaisin, kuten
amiraaliperhonen, jonka muuttomatkat ovat uskomattomia. Saarella riippui männyistä perhospyydyksiä, joista osassa oli houkuttimena valo, osassa etikan ja viinin seos. Erikoisen näköinen Eläinmuseon tutkija käy kuulemma keräämässä perhoset ja viipyy saarella n. viikon kerrallaan. Hän kulkee vanhojen lastenvaunujen kanssa, joissa hän kuljettaa tutkimuskalujaan.
Hiekkaranta, jonka vieressä oli tutka-asema, jota ei saanut kuvata, oli kaunis. Siellä kasvoi syötävää rantakaalta isoina esiintyminä ja monia muita kasveja kuten (?)ajuruohoa, joka on maustekasvi ja muistuttaa timjamia. Kävimme yhdellä tykkipatterilla, josta avautui upea

näkymä. Kaukana siinti mm.
Bengtskärin majakka, jonne luutnantti Luther pyysi tulta suomalaistenkin päälle, kun venäläiset yrittivät
valloittaa saaren ennen äkillistä poistumistaan Hangosta jatkosodan alussa. Öröltä ammuttiinkin ja osuttiin. Losautettiin jopa isoilla paksuilla Bertoilla. Suomalaiset olivat majakan yläkerroksissa ja neuvostoliittolaiset alakerrassa jäljellä oli vain yksi käsikranaatti, mutta sitä venäläiset eivät tienneet. Tästä Bengtskärin taistelusta olen kirjoittanut viime kesänä ja siitä on eloisaa kerrontaa netissä.
Tykin mittasuhteet ovat uskomattomat, 12 tuumaa kaliberina on 305 mm, paino 50 tonnia. Yksi laukaus vie mukanaan rautaa tykin piipusta 4-12 kiloa eri arvioiden mukaan. Tykillä ei voi ampua hirveän monta kertaa ennen kuin se on väljentynyt louskuksi. Niillä on kuulemma ammuttu jopa 400 kertaa, vaikka optimaalinen määrä on alle 200.
Tykit ovat vahvaa tsaarinaikaista, Obuhovin osaamista. Tien reunalla oleva varaputki on ihan käyttämätön ja hyvässä rasvassa se säilyy satoja vuosia eteenkin päin. Mikä organisaatio tarvittiinkaan putken vaihtamiseen, mutta parissa viikossa se kuulemma onnistui. Mäellä oli Tampellan tekemä uudenaikaisempikin tykki, joka on kaikin puolin mainio. Ainoa vika on kuulemma, että se on pultattu kiinni kallioon ja siten suojaton. Kasematit ovat monikerroksisia, mutta niihin ei turisteilla ole toistaiseksi pääsyä.
Saarella ei muutenkaan saa kulkea omin nokkineen, eikä saa tulla veneellä. Senaatti-kiinteistöt omistavat tyhjilleen jääneet ja vähitellen rappeutuvat talot. Myös niityt ja polut kasvavat umpeen, kun sotaväki ei ole niitä tallaamassa. Sotaväki on ollut kuin lampaat ja pitänyt saaren aukinaisena. Hieman ristiriitaista on, että nyt kun alue kuuluu Saaristomeren luonnonpuistoon, kasveja ei saa poimia ja ne saari kasvaa siten vähitellen umpeen. Vapaaehtoisväki on ollut korjaamassa katajia ja polttamassa niitä. Tuollaisia leirejä järjestetään saaristossa muuten joka vuosi.
Utöllä oli sama tilanne. Armeija lähti ja jätti jälkeensä hyvät kiinteistöt. Nyt kasarmi on myyty yrittäjälle, joka toivottavasti saa liiketoimintansa menestymään.
Utöhön verrattuna Örö on ollut hiljainen ja suljettu saari. Ehkä sinnekin voisi saada jotain vastaavaa toimintaa! Utöllä on kuitenkin aina ollut myös siviilejä.
Todella viehättävä
saari, joka tuntuu nukkuvan prinsessa Ruususen unta. Sotapojat silti
vihasivat näitä jumalan hylkäämiä kallioluotoja, joissa he tunsivat olevansa vankeja. Osalla on varmaan kuitenkin hyviä ja herkkiä muistojakin, joista ei voi puhua.
Faktaa:
ÖRÖÖrön linnake sai alkunsa

1910-luvulla, kun Venäjä
pääkaupunkinsa Pietarin
suojaksi rakennutti
Suomenlahden rannikolle
Pietari-Suuren linnoitus-
ketjun.
Örön saari oli alunperin
Hiittisten saariston
asukkaiden omistuksessa ja
sitä käytettiin karjan
laidunmaana kesäisin.
Venäjä pakkolunasti saaren
1910-luvulla ja linnakkeen
rakentaminen aloitettiin
1915.
Örön linnakkeelle
rakennettiin ensivaiheessa
tiestö n. 10 km mukulakivi-
tietä ja pienoisrautatie
sekä paljon erilaisia
rakennuksia. Linnoitteisiin

rakennettiin yksi järeä
305 mm nelitykkinen patteri,
raskas 152 mm ja 120 mm
nelitykkiset patterit sekä
kolmetykkinen 76mm
ilmatorjuntapatteri.
Örön linnakkeen siirryttyä
itsenäistyneelle Suomen
valtiolle, oli linnake
ajan oloihin nähden varsin
moderni ja tulivoimainen
rannikkolinnake. 1920 ja
30 -luvuilla linnake

toimi koulutuslinnakkeena.
1930-luvun lopulla oli
kuitenkin jo aika
modernisoida ja parantaa
linnaketta. Tuolloin 305 mm
patterin alkuperäiset 2. ja
3. tykit siirrettiin
Viipurinlahdelle
Ristiniemeen, jossa ne
aikanaan osallistuivat
Talvisodan taisteluihin.
Jäljelle jääneet tykit
modernisoitiin
sähköistämällä ja
linnoittamalla ne paremmin.
Talvisodan aikana ei Örön
linnake osallistunut
taisteluihin. Jatkosodan
alettua kesäkuussa 1941
Örön linnake osallistui
Hangon rintaman

taisteluihin. Hankoniemelle
ammuttiin järeällä
patterilla häirintätulta
ja Bengtskärin taisteluun
liittyen ammuttiin
raskaalla patterilla
tulitukea majakan
puolustajille. Suomalaiset
lisäjoukot Bengtskäriin
lähtivät Örön linnakkeelta.

Sotien jälkeen Örön linnake
on toiminut ja toimii
edelleen koulutus-
linnakkeena, vuoteen 1969
osana Hangon rannikko-
patteristoa ja sen jälkeen
osana Turun Rannikko-
tykistörykmenttiä ja
nykyisin osana
Saaristomeren
Meripuolustusaluetta.
Miehistön
näkökulma:
Elämästä jumalan hylkäämillä luodoilla
MÄ LÄHDEN HIMAAN
Mä aikani täälla kärsin
Hevosen näkkileipää järsin
Nyt se paska ohi on
On riemu, jubel mahdoton
Tosta portista juoksen helvetin lujaa
Vapaana miehenä pitkin kujaa
Nyt vipinää tennariin ja konsta lähtee siviiliin
Mä lähden himaan, mä lähden himaan
Ei iske enää mikään, ei mua määrää vääpelikään, mä lähden himaan
Mä lähden himaan
Ei iske enää mikään, ei mua määrää vääpelikään, joo joo joo
Juhannus, joulu ja uusvuosi kiinni
Pois kun pääsen, kuplii viini
Ei kapteeni lomaa myönnä, anomus perseeseesi työnnä
Ei oo enää ympärillä aitaa, ei oo päällä peltipaitaa
Mä häviäjille pokkuroin ja ykstoista kuukautta pahoin voin
Mä lähden himaan, mä lähden himaan
Ei iske enää mikään, ei mua määrää vääpelikään, mä lähden himaan
Mä lähden himaan
Ei iske enää mikään, ei mua määrää vääpelikään, joo joo joo
Joo joo joo
Hei kappari vedä käteen, konsta nakkaa jämät mäkeen
Joo joo joo