Päivittäinen, tavallinen pakina

Sade on mukavaa. Ei tule paineita tehdä mitään hyödyllistä. Kovalla työllä ja kävelemisellä sain eilen sieniä, kantarelleja enimmäkseen, muutaman litran. Ei niitä sieniä ihan yltiöpäisesti lähimetsissä ole. Mustikoita on. Ajoin mopolla Kemiöön palauttamaan tyttären lainaamia lehtiä. Luin Annonsbladetista, mitä kaikkea mukavaa on taas mennyt sivu suun.

Tänään on Vrethallenissa Kemiössä verenluovutus , minne aion mennä, olla edes vähän hyödyllinen.

Luin, että Pirkko Lindberg- niminen kirjailija viettää kesäänsä Västanfjärdissä, tässä aivan lähellä. Hän oli saanut jonkin palkinnon. Muistan hänen käyntinsä ekokylässä. Silloin oli menossa kirjailija Eero Taivalsaaren ja kumppanien yritys perustaa Yhteisvastuun Suomi- kansanliike, josta olimme innostuneita. Kansanliikettä ei syntynyt. Oli muutama tilaisuus ja kesäpäivät ekokylässä, johon osallistui kirjailija Heikki Turunen. Myös Lindberg oli käymässä, puhuttiin ydinvoimasta. Muistan Eero Taivalsaaren sympaattiset Alfred Tanner- laulut.

Luimme myöhemmin vanhan rouvan, Helvin kanssa Lindbergin kirjaa maailmanmatkasta rahtilaivoilla. Ihan sympaattinen ihminen tuo kirjailija, mutta ajattelin, että kuinka helppoa on olla radikaali ja vaatia yhteiskunnalta sitä sun tätä. Menestystä saanut kirjailija elää norsunluu-tornissaan. Silloin oli menossa kampanja viidennestä ydinvoimalaitoksesta, jota nyt rakennetaan Olkiluotoon. En edelleenkään ole varma omasta kannastani, mutta tässä vaiheessa olen kuitenkin enemmän ydinvoiman puolella, kaikkine kamaluuksineen. Tietysti yhteiskunnan pitäisi muuttua paljon, mutta muutos on hidasta. Olemme faustista porukkaa, joka elää kaksinaista elämää. Toisaalla on kulutuksen ja talouden hedelmällinen liitto ja toisaalta sen mukanaan tuomat epämukavat epäkohdat. Uskon kuitenkin teknologiaan ja tieteeseen ja että ainoa mahdollisuus on tiede ja tutkimus, joka kehittää ratkaisut. Uusiutuvat energiat, ehkä siirtymäaikana fissioenergiakin ja lopulta runsauden sarvi: Fuusioenergia.

Toinen esimerkki radikaalisuuden helppoudesta, jolla ehkä herätän kiukkua joissakin. Vaikka USA ja sen nykyinen presidentti vaikuttaa sodanhaluiselta, tyhmältä porukalta, jotakin muutakin siinä kuitenkin on. Kuinka helppoa on tuomita sodanlietsojat. Mutta ajatteleppa ite: Kosovo ja Naton operaatio Jugoslaviassa, jolla teurastus saatiin loppumaan! Irak oli tyhmistä tyhmintä toimintaa näin jälkiviisaana. Mutta jos USA joutuu lähtemään Irakista häntä koipien välissä ja syntyy sekasorto, ei ole toivoa maailmanpoliisista, joka tulee tukahduttamaan kansanmurhat, Irakin kokemusten jälkeen, jotka eivät suinkaan ole ohi. Ruandassa sitä ei tullut, eikä Darfuriinkaan ole toivoa.

On mukavaa, kun kukaan ei sano, lopeta jo. Minulla on yhä linkkejä tarjottavana:

Muistelin netissä toimivaa julkaisuohjelmaa, jota en ole käyttänyt, mutta jolla ilmeisesti voi tehdä mukavia paperijulkaisuja. Esimerksi kolmeen osaan taitettu arkki, jolla voi mainostaa asioita. Tehdä lehtiä ja lehtisiä. On olemassa myös oikea, avoimen lähdekoodin julkaisuohjelma, Scribus. Netissä toimivat tiedostojen muunnosohjelmat PDF-muotoon. Matematiikkaa netissä peruskoulutasolla. Hyvä sivusto. Muita matikkasivuja. Luulisin, että vaikkapa kotikouluilla olisi mahdollisuus käyttää nettiä hedelmällisesti. Englantia voi opettaa vaikkapa matematiikan kauttakin.

Tässä on pelejä. Hauska online tangram, esimerkisi. Muita online-tangrameja löytyy googlettamalla. Blogien opetuskäytössä on aina varteenotettavia linkkejä. Tässä esimerkiksi lista oppimateriaaleista verkossa. Mitä teinit tarkoittavat! Kielistä puheen ollen ja heikosti saksaa osaavana. Saksaa vieraana kielenä.

Ingmar Bergman - ruotsalainen

Jos joskus tulee mahdollisuus nähdä Ingmar Bergmanin vaikeiksi ja ikäviksi kokemiani filmejä, otan sen vastaan. En ole ollut kypsä siihen ennen. Fanny ja Alexander oli suuri elämys ja samoin Scener ur ett äktenskap. Vika on ollut tietysti minussa ja kypsymättömyydessäni. Olen lukenut hänen muistelmansa. Näin myöskin Sarabandin tv:ssä.

Mutta ehkä Bergmanin suurin taideteos oli kuitenkin hänen elämänsä, jota nyt peilataan kaikissa medioissa. Katsoin Ruotsin tv:n iltapäiväohjelmaa, jossa häntä muisteltiin.

Vietin muutaman päivän Roslagenissa eräässä kartanossa, jossa nuori vaimoni oli kesäapulaisena. Omistajapariskunta oli Ingrid von Rosenin vanhemmat. Ingrid oli menossa naimisiin Ingmar Bergmanin kanssa. Vanha rouva oli jo höpertynyt, mies oli vielä voimissaan, vaikka molemmat olivat jo ikääntyneitä. He pitivät vaimostani ja olisimme saaneet kesätyän seuraavanakin kesänä, mutta emme menneet. Talutin rouvaa puutarhassa, jossa hän huuteli miestään: Selim, Selim...Kättelin ainakin toista heidän tyttäristään, ehkä se oli sisar, eikä Ingrid.

Vasta myöhemmin osapuolet kertoivat, että Ingridillä ja Ingmarilla oli nuoruudenromanssista syntynyt tytär, joka itsekään ei tiennyt asiasta ennen kuin 22 vuotiaana.

Varmaankin insinööri Karlebolla ja tulevalla vävyllä Ingmarilla oli kovin vähän yhteistä.

Hän kysyi, kuten kartanonemännän kuuluukin, haluanko ryypyn, joka tarjottiin palvelijoille, kun isäntäväki halusi olla näyttää suopeuttaan.

Meille annettiin muutama rapu, joka oli jäänyt jäljelle. En ole tainnut koskaan sen jälkeenkään maistaa oikeaa pohjoismaista rapua - taivaallisen hyvää. Aina ne ovat olleet pakastettuja.

Saimme lainata firman yöpymishuoneistoa Tukholmassa. Tulinhan meriltä ja olimme nuoria ja ehkä kuumaverisiäkin. Karlebon pariskunta on ollut kuolleena vuosikymmeniä. Olen muistaakseni nähnyt heidän hautansakin ihan sattumalta Taalainmaalla. Karlebo handbok elää jossakin muodossa edelleen.

Hullun kiilto silmissä

Eilisiltainen Turkan henkilökuva oli katsomisen arvoinen. Saa siitä miehestä olla mitä mieltä vain, mutta kyllä hänen metodinsa, jossa hän laittoi oppilaansa seuraamaan ihmisten ilmeitä, eleitä ja sanomisia turuilla ja toreilla, on nerokas. En tiedä, onko hän sitä keksinyt. Olen ehkä nähnyt ohjelman tai osan siitä, sillä tämä juttu porautui mieleeni jo vuosikymmeniä sitten ja olen muistanut sen läpi elämäni.

Ohjelmassa oli jotenkin hellyyttävää nähdä nykyään jo kannuksensa ansainneita näyttelijöitä nuorina ja suloisina. Nyt he ovat itsekin jo karismaattisia tekijöitä. Keskityttiin tosin vain muutamaan. Samoin muistin Sari Mällisen purkauksen aiemmalta katselukerralta.

Nykyään olen ymmärtänyt, että Turkan metodit äärimmäisen fyysisestä näyttelemisestä eivät ole samanlaisessa suosiossa vaan älyllisempi ote on onneksi vallalla. Osa hänen teorioistaan saattoi olla potaskaa, vaikka vaikuttava ohjelma totta vie oli. Jotenkin muistan hänen Seitsemän veljestään vähän kauhulla. Tosin muutkin Kiven teoksista tehdyt näytelmät ovat piinallista kuultavaa. Ne ovat yksinkertaisesti enemmän luettaviksi sopivia.

Linkeistä: Olen kruksannut tämän linkkilistan aiemmin, mutta vasta nyt todella huomasin sen. Sisältää paljon todella mukavia kohteita eri aloilta, toki muitakin kiinnostavia tuotoksia.

Itse surffailin tutkimassa mm. printables- temiä. Tässä yksi, jossa on myös paljon linkkejä. Tämän sivuston avulla voi helpolla tulostaa erinäisiä papereita. Katsoin erityisesti käyntikortti-aihetta. On paljon ohjelmia, jossa voi netissä tehdä itselleen käyntikortteja, englanniksi business card tai ehkä calling card. On monia ohjelmia, joissa ei ääkkösiä tai skandeja ole käytössä. Skandit ovat ainakin näissä: Businesscardland ja Career Tech.
Kortit voi tulostaa omalla tulostimella.

Vaunu

TV-2 :sta tuli juuri kesäuusintana Vaunu-ohjelma, missä pari kaveria ja Roman Schatz kävivät Keuruun Ekokylässä, missä minäkin vietin n. 8 vuotta. En ollut ennen ohjelmaa nähnyt. Oli kevätaika ja puutarha ei ollut parhaimmillaan. Näin ohi vilahtavan Tuulikin, puutarhan hengettären. Etupäässä haastateltiin Silja Jääskeläistä, joka tuli jo nuorena tyttönä äitinsä, Liisan mukana ekokylään. Hän meni yhteen L:n kanssa ja he saivat yhteisen lapsen, Iidan. Nyt heidän tiensä ovat jo eronneet. L:n kaksi eksää asuu ekokylässä kumpikin yhden lapsen äitejä. Mies itse muualla uuden naisensa kanssa.

Juuri kun ohjelmaa näytettiin, puhelin soi, ja siellä oli juuri sama L. , joka oli menossa Kasnäsiin, käymään uudehkossa kylpylässä ja tapaamassa saaristossa asuvaa tuttavaansa. Hän kysyi, lähdenkö mukaan uimahallikäynnille. Eilen en käynytkään järvessä uimassa ja se sopi minulle. L. on urheilijatyyppinä vesipeto ja ehti uida useita kierroksia ennenkuin minä yhden. Altaassa oli toinen samanlainen, ehkä vielä kovempi. Oma uintini on tehotonta, mutta pysyn sentään pinnalla.

Siljasta vielä. Hän on kulttuurikodin lapsi, äiti on Opetushallituksen ylitarkastaja ja isä ollut monissa päällikkötehtävissä hallinnossa. Silja on musikaalinen ja muutenkin taiteellinen. En ole havainnut hänessä erikoista hörhöyttä. Hän vaikuttaa kaikin tavoin järkevältä, jos ei ajattele sitä, että hän on jättänyt ammatin hankkimatta ja asuu ekokylässä. Hän saanee vanhemmiltaan avustusta, sillä äiti varsinkin haluaa, että joku lapsista toteuttaa hänen ekologisia ihanteitaan.

Ohjelma ei ollut mitenkään erikoinen. Jos haastateltavana olisi ollut Liisa, Siljan asemesta, olisi saatu paljon enemmän, sekä paatosta että runollisuutta. Liisa on vaikuttava henkilö niin hyvässä kuin pahassa. Koskaan ei noissa ohjelmissa ja jutuissa, joissa itsekin olen ollut haastateltavana, päästä pintaa syvemmälle. Paikalle oli haalittu pari ulkopuolista "henkistä" naisihmistä. Ekopsykologista, jonka myös tunnen, ei minulla ole mitään pahaa sanottavaa, lämmin ja äidillinen tyyppi. Toinen shamaani-tyyppinen nainen oli minulle outo. Hän oli tekemässä maasoitinta, jonka päällä Roman-poika makuili hetken. Hieno ääni ja hieno kokeilu, mutta ohjelma oli minusta ihan pliisu. Hirsirakennuksessa ei ollut vielä silloin päällyspaneleita. Nyt oli, kun kävin paikalla kesäkuun alussa. Rakennuksen parissa oli nyt ihan ammattimaista puuhailua ja se toi optimismin kuvaa jo vähän lakahtuneeseen pihapiiriin. Silti jäljellä on kova työ, mikä maksaa jo materiaaleina. Ohjelma tuli vielä illalla, kun olin palannut kylpylästä. Paljon ilmaista mainosta.

Tietenkin tiedän paljon kulissien takaista ja vaikka minua on ekokyläläisten taholta syytetty juoruilusta, en minä sitä kuitenkaan tee. Jos osaisin, käsittelisin aiheita fiktiona. Paljonhan siinä on pinnanalaista, yhteiskunnan virtauksia ja ajan henkeä, joka ei tuollaisissa raapaisuissa tule esiin. Ohjelmien tekijät ovat aina iisia ihmisiä ja he yrittävät ottaa aiheesta selvää parhaan kykynsä mukaan, minkä tulos jää aina alkutekijöihin.

Pointti on, että ekokyläläisten elämä ei ole juurikaan ekologista, mitä tulee esimerkiksi energiakuluihin/ henkilö. Pilvenpiirtäjässä asuminen olisi ekologisinta. Yksityisautoja käytetään. Sitäpaitsi useimmat saavat toimeentulonsa yhteiskunnallisista tulonsiirroista, varsinaista tuottavuutta on ollut kovin vähän. Asukkaat eivät ole närände vaan pikemminkin tärande.

Lisään tähän loppuun muutaman ihan asiaankuulumattoman linkin: Goggles on beta-versio lentosimulaattorista ja google-mapseista yhdistettynä. Helsingin ylläkin pystyy lentelemään. Nuolilla pystyy ohjaamaan ja a:lla kiihdyttämään ja z:lla hidastamaan. Yläreunan linkin avulla selitetään, kuinka lentelypaikaksi saa valittua minkä tahansa, josta vain on olemassa kunnon karttoja.

Vdownloaderin avulla voi ladata videoita tietokoneen muistiin. Minä en ainakaan viitsi odotella kovin pitkään videoita. Ehkä niitä voisi ladata valmiiksi.

Human anatomy online kuuluisi postaukseen kuvasanakirjoista. Online book nettikirjoihin. Osa on samoja kuin Gutenbergissa, mutta on paljon muitakin. Täällä on netissä toimiva demo, jolla voi testata englanninkielisiä ääniä, samoin kuin täällä. Jotkut äänet ovat ihan luonnollisia.

Viisaita lainauksia voi tutkia täällä ja tässä. Homeerisia viisauksia tulee täältä.

Vain lapsenmielisille

Tässä on taas kosolti linkkejä leikki-ikäisille. Jos haluat tehdä puhekuplia, kylttejä, sarjakuvia ja vastaavia hassuihin hahmoihin liitettynä, sillä sinulla ei ole omia kykyjä, tässä on paljon mahdollisuuksia:

Sign Generator Sarjakuvia Tikku-ukkoja Lisää sarjakuvia Kimaltelevia, animoituja tekstejä

Lisää tekstejä Vielä lisää tekstejä Animaattori

Kyllä näistä voisi olla välineiksi vaikkapa (koti)kouluissa, koska ne houkuttelevat esimerkiksi kirjoittamaan sanoja. Joistakin voi olla käytännön hyötyäkin.

Tässä on muutamia online kuva-editoreita:

Online Image Editor Toinen samantyyppinen Picnik Pixer Snipshot GIFWorks

Oikea leikkimielisen aarreaitta on pitkällä tauolla oleva Lyhyt vuodatus, jossa on kaikenlaista hauskaa. Sieltä en kuitenkaan ole ottanut ylläolevia, mutta saattaa olla joitakin samoja linkkejä.

Näyttelemisestä

Eilisessä tv-illassa oli valopilkkuja: Kari Paukkunen- niminen vaikuttaja haastattelee Taiteilija-elämää ohjelmassaan näyttelijöitä, tyyliin James Lipton ja "Tähdet kertovat". Eilen oli vuorossa Sulevi Peltola, joka viime aikoina on tullut tunnetuksi digi-digi- miehenä. Nämä julkisen vallan rahoittamat mainokset ovat kaikki hyvin tehtyjä, pieniä tarinoita elävästä elämästä, joissa Peltolan minimalistinen tyyli kokee riemuvoittoja. Esimerkiksi, kun Peltolan näyttelemä hahmo tuo tyttärelle televisiota. Tämän poikaystävä ei oikein tykkää kulutushysteriaan astumisesta. Tyttö ehdottaa lopuksi vanhemmilleen: "Ottaisitteko vihreätä teetä." Näissä tarinoissa pienillä eleillä ja katseilla kerrotaan paljon. Tästä Peltola puhui haastattelussakin. Ei tarvitse elehtiä ja esittää karismaattista kuten nykyajan idoli-trendi haluaa vaan on parempiakin menetelmiä. Less is more, kuten sanonta kuuluu. Kivikasvoihin on paljon helpompi kuvitella suuria tunteita kuin naamaansa väänteleviin pelleihin, joihin kyllästyy pian.

Ohjelmassa puhuttiin myös ilmiöstä nimeltä Aki Kaurismäki, joka myös harrastaa pelkistämistä. Minulle kaurismäkiläinen replikointi ja romantiikka on vierastuksen aihe. En pidä häntä aitona syrjäytymisen kuvaajana vaikka tiettyä koskettavuutta niissä vähissä filmeissä on, mitä olen nähnyt.

En myöskään täysin pitänyt eilisiltaisesta Pirjo Honkasalon filmistä Tulennielijä. Takautumat ja juonen heikkous olivat ihan ok. Tiettyä autentisuutta oli saavutettu. Mutta siinä oli vähän samantyyppistä romanttisen kulissin rakentamista kuin Kaurismäellä. Rapistunut talo ja huoneisto, jossa muka asui ihmisiä. Ei tuollaisia taloja Suomessa ole, Venäjällä ehkä. Pikkutyttö joka liimautui seuraamaan aikuista päähenkilöä oli minulle käsittämätön; ehkä se johtuu siitä, että välistä jäi kohtia näkemättä. Mikä tuo nainen oikeastaan oli, millainen hänen aikuinen elämänsä oli ollut, jäi askarruttamaan mieltä. Vaikka oli yllätys, että toisena kaksoistyttärenä seikkaillut Elsa Saisio oli niinkin hyvä trapetsilla, hänessä oli kuitenkin hieman häiritsevää kömpelyyttä. Mieleenpainuva elokuva kumminkin, joka voitti kaurismäet minun asteikossani.

Ripper ja muita killereitä

Katselin eilen Verbose-nimistä ohjelmaa, jolla tietokone lukee kaikenlaisia tekstejä myös suomeksi. Ehkä ruotsalainenkin ääni on ladattavissa. Ääni on hieman metallinen, mutta ymmärrettävissä. Ehkä sillä on käyttöä vaikkapa näkövammaisten parissa. Markkinoilla on ainakin ollut kalliita (?) kaupallisia ohjelmia. Kokeile Kimmo-demoa. Ääni on suurin piirtein samanlainen kuin Verbosessa. MikropuheLivellä on monia ääniä demossaan.

Kokeilin tuolla Verbosella vain joitakin kappaleita. En tiedä osaako se lukea kokonaisen kirjan. Samalla NCH-nimisellä yrityksellä on paljon muitakin äänenkäsittelyyn liittyviä ohjelmia, joista osa on ilmaisia ja hienoudet maksullisia. Yksi on tuo wavepad, jonka avulla näköjään voi äänitiedostoja muokata vähemmänkin ammattilainen.

Tässä on selostettu muita ohjelmia, Niitä on melkoinen liuta. Jos lataat niitä, teet sen tietenkin omalla vastuullasi. Ajattele tietokoneesi muistia ja kaikkea mitä voi sattua muutoksien myötä. On puhelimen käyttöön liittyviä vimpaimia ja äänityslaitteita. Osa on ilmaista, osa maksullista. On esimerkiksi sellainen äänitysohjelma, joka käynnistyy äänellä. On esim. ripperi, mitä se nyt onkaan.

Nämä kaikki sopinevat opetuskäyttöön, jos vain mielikuvitus ja aika antaa periksi. Kielenopetuksessa esimerkiksi. Jollakin tavalla, jos kuuntelee tarkasti, omien aivojen ja esimerksi puhesynteesin välinen vuoropuhelu tekstin tuotannossa voisi olla hedelmällistä.

Jollakin tavalla on jännittävää seurata kuinka ohjelmia markkinoidaan. Ilmaisuuden takia tieto leviää ja aina joku ostaakin pro-painoksen. En tiedä liittyykö pitkän hännän teoria tähän. Se on minulle yhäkin hieman epäselvä. Olen lukenut joitakin esityksiä aiheesta: Tässä lainaus Tuija Aallolta: "Chris Andersonin muotoileman Pitkän hännän teorian keskeinen ajatus on, että digitaalisen myyntiluettelon selaus- ja verkko-ostosmahdollisuus lisää myytävien tuotenimikkeiden määrää ja siten kasvattaa myyjän liiketoiminnan potentiaalia, koska se mahdollistaa uusien ja yllättävienkin löydösten ja ostosten tekemisen."

Nähdäkseni aiheesta on paljonkin keskusteltu joukkotiedotuksen luonteen muuttumisen yhteydessä, että tyhmistymmekö kun kaikki eriytyy ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita on yhä vähemmän.

Lukisin kyllä mielelläni pitkään häntään liittyviä pohdintoja mitä tulee vaikkapa blogimaailmaan. Tilanne on muuttunut vuodessa, parissa. Sellaista samanlaista yhteisöllisyyttä kuin muutamia vuosia sitten, ei enää ole. Sen näkee esimerkiksi siitä, että Kuukkeli-gaalaa ei ole järjestetty pariin vuoteen. Blogilista toimii, mutta kovin epämääräisesti eikä innovaatioita näy. Osa käyttäjistä on varmaankin siirtynyt uutistenlukijoiden avulla seuraamaan suosikkejaan. Uutuudet eivät enää saa kovinkaan suurta näkyvyyttä blogilistalla, mikäli eivät ole pornoa. Käsityöblogejakin on tuhottomasti, että aloittelevan sellaisen on ehkä vaikea saada näkyvyyttä. Samoin on ruoka- ja puutarhablogien (pornon) kanssa. Hurja määrä hyviä kirjoittajia bloggaa päivittäin. Seuraan useita. Tietotekniikan ja viestinnän asiantuntijoita on paljon. On uusia blogipalveluja ja ryhmiä, osa erilaisten tiedotusvälineiden ympärillä. Olisi mukava lukea yleisesitystä aiheesta. Kokonaiskuva pakkaa vähän hämärtymään.

Verbose

Näköjään viisaat ovat tehneet myös ilmaisen text-to-speech -ohjelmankin. Aikaisemmin netissä on ollut demo, jolla suomenkielen puhesynteesia on ollut hauska kokeilla. Niihin sopi kuitenkin vain muutama rivi tekstiä.

Tämä ohjelma puhuu aivan ymmärrettävää suomenkieltäkin, monien muiden kielten lisäksi. Latasin Projekt Gutenbergista yhden teoksen ja kopioin sen tekstitilaan. Ja tietokoneeni luki minulle ääneen tuota kirjaa. Se lukee myös muita tekstejä. Koetapa blogin sivua! Kyllä tämä maailma on mennyt ihmeelliseksi, kaikkea ne saksalaiset keksii, sanoi ukko, kun Kuopion torilla apinan näki!

Päivän annos nettiä on vähäinen

Olen kuin norsu posliinikaupassa, kun tutustun netin ihmemaailmaan. Eilisessä ilmaisohjelmat-linkissä oli ohjelma nimeltä wink. En ole ehtinyt siihen tutustua, mutta vaikuttaa mukavalta, jos joutuu opettamaan jonkin tekemistä netissä. Voisin kuvitella, että opettajalle se on hyvä väline tehdä ruutukaappauksia ja näyttää kädestä pitäen miten toimitaan.

Listoilla oli myös musikCube niminen soitin (?), johon voi liittää lyriikoiden etsintäohjelman. Mutta en ole toistaiseksi en ole osannut ja ehtinyt saada näitä toimimaan. Ajatus on että tuo Evillyrics-niminen ohjelma hakee lauluille sanat ja silloin sitä voisi käyttää karaokeen. Suomalaisten laulujen sanat ovat kaikitenkin kiven takana julkaisuoikeuksien vuoksi. Olen joskus listannut netissä toimivia ilmaisia karaokesivuja. On olemassa ohjelmia, jotka poimivat esim. vokalistin pois ja ohjelmia, joiden avulla voisi laittaa sanat paikalleen, mutta minulle se on mahdotonta musikaalisuuden puutteen takia. Suomalaista iskelmämusiikkia karaokena on kuitenkin täällä ja täällä aivan mutkattomasti yhden klikkauksen takana.

Vielä virtaa

Ei hätää, tämä maailman pitkäikäisimmäksi mainittua tilannekomiikka-sarjaa tehdään edelleen, vaikka tuntui, että Compo Simmoniten kuolema olisi merkinnyt loppua. Tyypit ja ympäristö ovat ikuistaneet Yorkshiren Penniineillä sijaitsevan Holfirthin kaupungin maailmankartalle.

Käsikirjoittajana on toiminut Roy Clarke, joka on myös toisen, yhtä ikimuistettavan sitcomin, Keeping up Appearances ( Pokka pitää) takana.

Last of the summer wine on täynnä toinen toistaan hauskempia tyyppejä, joista on vaikea runsauden pulassa valita suosikkejaan: Kaikki. Muistathan Marinan ja Howardin, jotka etsivät alituiseen paikkoja kuumalle rakkaudelleen Howardin vaimon, Pearlin haukansilmien alla.

Compo oli yhtä palavasti rakastunut jylhään Nora Battyyn, mutta sai aina luudasta. Smiler, jonka muistaa ainakin Mennään bussilla-sarjan tarkastajan roolista. Täti Wainwright on ilmiömäinen myymään antiikkiesineitään ylihintaan. Wesley viettää aikaansa vajassaan ja kunnostaa ja keksii vaihtelevalla menestyksellä autoja ja muita härveleitä.

Kolmen sankarin trio, jonka pysyviä jäseniä, kumisaappaissa ja risaisissa vaatteissa käyskentelevä Compo ja arka Clegg olivat; kolmas jäsen on vaihtunut muutamaan kertaan, on tapahtumien keskus. He ovat muuttumassa uudestaan lapsiksi ja elävät uudelleen poikaiän parhaita vuosia. Heidän vastapoolinsa on naisten jengi, joka tuhahtelee kaverusten metkuille, mutta samalla ajattelee, että näin asioiden pitääkin olla.

Jos sarja onkin täynnä kliseitä, niistä en ainakaan halua luopua.

Vaikka sarja tapahtuukin luonnonkauniissa Yorkshiressä, luonto ei ole kovinkaan tärkeässä osassa. Silti kaupungista on tullut matkailukohde ja Ivyn kahvilasta, joka oli entinen maalikauppa ja toimi vain kulissina on tullut oikea kahvila matkailijoille. tiesitkö muuten, että näyttelijä, joka näyttelee Compon poikaa, on oikeastikin Compon näyttelijän, Bill Owenin poika.

Tiedätkö mitä ovat fretit, joita Compon sanottiin kasvattavan, mutta joita ei koskaan näytetty? Minä tiedän ne Kätkijöistä, eräästä parhaimmista lastenkirjoista. Ne ovat metsästyksessä käytettäviä, hillerin kesytetty muoto, josta on tullut suosittu lemmikkieläin.

Hyttysansa

Ei tarvinnut kuin käväistä metsässä, niin ämpäri oli täynnä sieniä. Enimmäkseen kantarelleja, mutta myös pari kehnäsientä ja orakkaita, jotka ovat kaikki kolmen tähden sieniä. Mustikoita on niin paljon, että pahhaa tekkee. Ei ole pakastetilaa niitä poimia. Hilloa voisi tehdä, mutta ei sitäkään määrättömiä kulu. Mustikka on hyvä sellaisenaan poimittuna, mutta hieman problemaattinen ruoanlaitossa. Kuivausta en ole vielä saanut aikaiseksi. On hieman huono omatunto, kun tietää sen propagandan, mitä mustikoista ja niiden terveellisyydestä on esitetty.

Hirvikärpäsiäkin jo tunsi ryömivän hiuksissa, mutta ihan kujanjuoksua se ei vielä ollut. Sisareni, joka oli käynyt vanhimman veljen luona mökillä, kertoi tällä olleen sellaisen laitteen, joka toimi nestekaasulla ja tappaa verta imeviä hyönteisiä. Siinä oli jotakin houkutetta, joka keräsi hyönteiset surman suuhun. Piha, joka yleensä on aivan mahdoton hyttysten pesäpaikka, oli ollut ihan siedettävä. Mökillä ei ollut sähköjä, sähköllä toimiva olisi ollut kuulemma neljänneksen halvempi. Hyönteiset kuuluvat toisaalta luontoon, ehkä kesämökin pihalla tapahtuva joukkosurma on anteeksiannettava.Katsoin netistä ja tässä se ihmelaite ilmeisesti on.

Ilmaisohjelmia

Ilmaisohjelmat.fi:ssä on suomenkielellä tehty listoja moneen käyttöön ja tarpeeseen. Yksi uusimpia on äänenkäsittelyohjelma wavepad, joka on taas mukava leikkikalu lapsenmieliselle. Audacity on toinen vastaava, kehuttu ohjelma. Wavepadissa on paljon mahdollisuuksia. Kiinnitin huomiota esimerkiksi text-to-speech-toimintoon, joka varmaankin sopii myös englannin opetukseen.

Stickies on yksi postit-tyyppinen lappuohjelma. Rainlendar on "höyhenenkeveä" kalenteriohjelma, jonka saa suomenkielisenäkin. Tässä oli vain muutamia poimintoja monista mahdollisuuksista.

Postit ja muuta sälää

niille, joilla ei ole parempaakaan tekemistä. haluatko ladata netistä ilmaisohjelman, joka sijoittaa työpöydällesi kätevän, tutun, keltaisen postit-toiminnon, johon voi liittää mm. hälytyksen, jota voit käyttää vaikka munien keittämisessä.

Jos olet liikekannalla vaikkapa, voit sijoittaa tälle sivulle kaikenlaisia muistiinpanoja ja vaikkapa lähettää osoitteen sähköpostilla jonnekin.

Vähän samanhenkinen on väliaikainen sähköpostiosoite, jos haluat välttyä roskapostilta.

Sijoita itsesi virttyneen vinyylin etikettiin! Sata suomalaista äänimaisemaa koti-ikävästä kärsiville.

Maailmassa on paljon positiivistakin

Aina valpas, senioreitten surftipsaaja, Anita Rissler, kertoo OLPC- projektin käynnistyneen todella massatilauksin. Hänen blogistaan löytyy linkkejä edelleen kansainväliseen mediaan, joka uutisoi asiasta juuri nyt.

Sataan dollariin eivät laptopit yllä, mutta koneet halpenevat vielä, kunhan suuria tilauksia tulee. Ne eivät ole veivattavia tietokoneita vaan virtaa saadaan naruvedolla tai aurinkoenergialla. Ne eivät kuluta energiaa, koska massamuisti on vähän sähköä vievillä flash-muisteilla ja USB-tikuilla.

Rissler ja hänen linkkinsä kertovat suurien alan tekijöiden pelin politiikasta, Microsoftin ja Intelin, jotka koettivat aluksi pistää keppejä rattaisiin, mutta ovat nyt mukana kannattamassa, toivottavasti voittoisaa projektia.

Linuxin käyttöjärjestelmän ansiosta me suomalaisetkin olemme hieman mukana tuumassa. Jos vielä tulee mahdollisuus vaikkapa kustantaa tällainen vempele kehitysmaan lapselle, vielä parempi. Nicholas Negroponte, jota artikkeleissa kutsutaan MIT:n perustajaksi, on hankkeen puuhamies. MIT:ssä ovat myös syntyneet ohjelmointikielet Squeak ja Scratch, joihin olen viime aikoina usein linkittänyt. Niitä lienee aiotaan käyttää koulutuksen osina.

Amerikkalainen ikoni

Netissä on helposti saatavaa tietoa kuuluisasta amerikkalaisen unelman ruumiillistumasta, Oprah Winfreystä. Luin laajan wiki-artikkelin, jossa oli myös kriittisyyttä, en ryhdy sitä pitkään referoimaan.

Kuulin ensimmäisiä kertoja Oprahista, kun suosikkini Pulmusten, tupakkaa polttava, turhamainen, kenkämyyjä Al Bundyn vaimo, Homasantuu-Beg mainitsi idolistaan, jolle Al tuhahteli. Pian sitten Oprahin showta alettiin näyttää Ruotsin kanavilla ja olin tietysti myyty.

Oprah eli ensimmäiset vuotensa isoäitinsä luona ja muutti kuusivuotiaana äitinsä luokse, jossa isäpuoli ja serkku sekä jotkut muut sukulaiset käyttivät häntä seksuaalisesti hyväkseen. Näihin ikäviin muistoihin Oprah on usein palannut ohjelmissaan. Häneltä riittää empatiaa, mutta ei lasten hyväksikäyttäjille. Hän on kertonut tulleensa myös raiskatuksi ja hänellä on ollut myös huumekokeiluja. Hänen painonhallintansa ja painon heittelyt ovat tulleet legendaarisiksi.

Hän eli elämänkertatietojen mukaan nuorena seksuaalisesti promiskuiteettista elämää ja tuli raskaaksi, mutta lapsi syntyi kuolleena. Hänet lähetettiin isä-Vernonin luokse, joka kasvatti häntä tiukassa kurissa ja opetti lukemaan kirjoja. Isä oli Oprahin syntyessä armeijassa. Hänestä tuli parturi ja lopulta kaupunginvaltuutettu. Viime vuosilta on kerrottu, että isä suunnitteli kirjaa tyttärestään, tämän sitä ensin uskomatta todeksi. Ilmeisesti tyttären lakimiehet saivat isän luopumaan kirjaideasta, mikä on sinänsä vahinko, jos kirjasta olisi tullut hyvä.

Oprah oli lahjakas ja sievä lapsi, josta tuli kauneuskuningatar ja joka voitti stipendejä opiskelemaan. Hän pääsi töihin tv-ohjelmiin. 1983 hän muutti Chicagoon, Al Bundynkin kaupunkiin, tv-töihin ja sai 1986 oman shown - ja loppu onkin jo historiaa. Lue hieno wiki-artikkeli niin saat hyvän kuvan tämän naisen merkittävyydestä. Hän on suuren luokan filantrooppi, hänet on äänestetty vaikuttavimmaksi USA:n naiseksi ja kahdeksanneksi henkilöksi miehetkin mukaan luettuna. Hän on upporikas. Tämä nainen joka on lähtenyt missisissippiläisestä hökkelistä, jossa mukavuudet olivat pihan perällä.

Michael Moore on ehdottanut, että hän lähtisi politiikkaan jopa presidenttikilpaan, mistä Oprah on kieltäytynyt. Oma vaatimaton itsenikin tälläista on ehdottanut. Oprah tuki Hillary Clintonia, mutta on meneillään olevassa esivaalikampanjassa tukenut uutta tähteä Barack Obamaa.

Mustilla ei välttämättä mene ollenkaan hyvin USA:ssa, vaikka hyvin menestyvää keskiluokkaa löytyykin. Eräällä tavalla hän on myös huono esimerkki. Olemalla tarpeeksi hyvä ja ahkera, voi menestyä, sanoo amerikkalainen unelma. Silti useimmille kovaa työtä tekeville ja lahjakkaille, menestystä ei tule. Meille albundyille.

Mies tappoi suloiset kaksoistyttärensä

Mielenkiintoinen tapaus tämän illan Oprahissa. Pankin varajohtaja, monen lapsen isä ja pidetty hahmo ympäristössään tappoi puukottamalla kaksoistyttärensä. Hän oli syvässä masennustilassa, lääkitystä oli juuri muutettu. Hänellä oli ollut ajatuksia perheensä tappamisesta, mutta hän ei ollut uskaltanut kertoa niistä. Hän kävi töissä, mutta oli viikon sairauslomalla ja tyttäret olivat kotona ja vaimo kampaajalla.

Oprah kävi haastattelemassa miestä vankilassa; tämä oli saanut kaksi elinkautistuomiota. Mies oli selkeä ja jopa aivan tavallinen. Vaimo oli tietysti pahoillaan miehensä teosta, mutta oli antanut anteeksi ja sanoi rakastavansa yhä miestään. Hän asui yhä jäljelle jääneiden lastensa kanssa samassa talossa.

Amerikkalaisesta oikeusjärjestyksestähän saa usein eriskummallisen kuvan. Köyhät saavat helpoimmin pitkiä tuomioita ja kuolemantuomioita, oikeusmurhia sattuu. Jury-systeemi, johon me suomalaisetkin olemme tv:n ansiosta kasvaneet kiinni ja pidämme sitä todempana kuin omaa oikeusjärjestystämme, päättää syyllisyydestä tai syyttömyydestä.

Meidän omassa järjestelmässämme on syyntakeettomuuden periaate. Meillä tuo isä olisi voitu jättää tuomitsematta ja ohjata hänet mielisairaalaan, mikä tietysti sotii sisällemme rakennettua oikeusjärjestystä vastaan: vastaa teoistasi, silmä silmästä jne.

Kuitenkin tässäkin tapauksessa on parempi olla Euroopasta kuin USA:sta. Mies ei selvästikään ollut syyntakeinen eikä siten häntä olisi pitänyt rangaista vaan hoitaa. Sitä oli Oprahinkin selvästi vaikea hyväksyä. Miehen vaimo osoitti mielestäni huomattavaa kypsyyttä, kun ei hylännyt rakastamaansa miestä, vaikka tämä olikin julmalla tavalla tappanut rakastetut, suloiset tyttäret.

Oprahin perusteet ottaa asia ohjelmaansa olivat mielestäni myös hyväksyttävät. Masentuneisuus on epidemia niin Jenkeissä kuin täälläkin. Asioista pitää puhua ja ohjata hoitoon ja tukea sairastuneita. Silti kaupallisuus oli myös mukana, olihan tässä kyse perimmäisistä kysymyksistä, väkivallasta ja pahasta, äkillisestä kuolemasta.

Kannettava tietokone useimpiin tarpeisiin

Ystävällinen kommentoija kertoo, että surftips-sivuilla on esitelty halpa kannettava tietokone. Menin heti katsomaan ja toden totta, 113 €:n hintaan sellainen on tarjolla! Tilasin heti. Koneessa on Linux ja suorituskyky on ihan riittävä tavallisiin tarpeisiin. Lähetystä saa odotella kuulemma 4-6 viikkoa.
Levymuistia ja työmuistia on ihan riittävästi nyt kun netissä on tarjolla ilmaisia tallennusmahdollisuuksia ja siellä toimivia ohjelmia. Tässä olisi erinomainen tilaisuus vanhemmille ihmisille ja kouluille, kuten Anita Rissler blogissaan sanoo. Vieläkin vähemmällä selviäisi, oikeastaan ei tarvitsisi edes levymuistia, mutta sellainen on hyvä olla olemassa. Kovalevyttömiäkin on markkinoilla, mutta hinnaltaan ne menevät yli tästä tarjouksesta. Nyt vain odottelemaan jännityksellä, täyttääkö tilaus odotukset.

Viikkoa aljettaessa

Viikon aikana ehti jo vieraantua esimerkiksi marjojen poimimisen ajatuksesta. Sieniäkin on näyttänyt jo nousseen. Pitäisi suunnistautua metsään tutkimaan tilannetta. Oli taas elämys nukkua paljaan taivaan alla, (vinosti oikealla). Ihmeesti ulkona pärjää ja uni on taattu ja makea. Silti muutin taas sisään vieraiden lähdettyä, mutta nukun ovi auki. Televisiokin ja tietokone tulevat taas käyttöön. Jääkaappi ei enää pursu ruokaa ja limsaa. En voinut olla herkuttelematta niillä, mitä sinne jäi, mutta aion taas olla tarkka heikon luonteeni kanssa enkä osta liikoja jääkaappiin. Vaikka pidänkin kovasti tyttärestä ja hänen perheestään, tuo liiallinen ruoka ei ole ihan makuuni. Vähemmälläkin pärjäisi. Ehkä rahaakin menee aivan tarpeettomasti, vaikka kahden tienatessa sitäkin on. Silti kamppailen itsekin aivan samalla tavalla ylipainoa vastaan.

Syksyllä on edessä pieni leikkaus, lähes koko ikäni mukana pysytellyt vaiva on tarkoitus korjata. Se ehkä pitää minut kotona. Työttömyysaika, joka toivoakseni ei ole lopullinen, on hyvä käyttää johonkin hyödylliseen.

Latasin netistä AZZ- nimisen kortisto-ohjelman, joka on shareware, mutta se ei vanhene, vaikka ei maksaisikaan. Lisenssin saa eräin ehdoin ilmaiseksi, jos lähettää hyödyllisiä kortistoja julkaistaviksi tai linkittää ohjelman kotisivuilleen. Minusta tällä ohjelmalla voisi olla käyttöä hajanaisten muistiinpanojen järjestämiseksi.

Huoahdus vieraiden lähdettyä

Saan taas tottua hiljaisuuteen neljän intensiivisen päivän jälkeen. Oli mukavaa. Eniten tietysti poikien touhut. He tulivat mielellään telmimään kanssani ja olin välillä ihan pääsemättömissä kahden kanssa. Fyysinen kosketus ja meno on tärkeää. Teimme joka päivä retkiä. Kalakaverin tarjous lainata venettä ja kanoottia jäi käyttämättä, vaikka se olisi voinut olla suuri elämys. Mutta vieraat eivät tuntuneet olevan siihen ihastuneita. Vanhemmat ovat hieman väsyneitä kahden aktiivisen vekaran hoitamisesta ja ovat jo aikoja sitten joutuneet tekemään kompromisseja. Limsaa, roskaruokaa ja makeaa kuluu hieman liikaa. Mutta pojat ovat hyvin hoidettuja ja kehittyneitä ja saavat kehuja päiväkodin tädeiltä.

Perheessä isä on tottunut hoitamaan lapsia, joten pääsimme tyttären kanssa käymään sellaisissa tilaisuuksissa, johon ei kannattanut lapsia viedä, kuten Taiteiden puutarhan Linne´-matineassa, joka oli oikein onnistunut. Ruotsista oli tullut kasvitieteilijään erikoistunut ammattiesiintyjä, jonka show oli täysin onnistunut. Puutarha oli täydellinen ja tarjottavat ruoat myös. Aluksi saimme vaeltaa puutarhassa ja sinne oli sijoitettu erilaisia makupaloja. Oli lehdenohuesta filotaikinakuoreen leivottuja nyyttejä ja kahta erilaista keitettyä punajuurta. Varsinkin polka-raitainen oli taivaallisen makuista. Oli oli kyssäkaalin palasia ja lakritsajuurta sekä sen rinnalla kotitekoista lakritsaa. Taas tuli mieleen kuinka kasvikset antavat erinomaisia mahdollisuuksia gastronomisiin elämyksiin, mutta kuinka ekokylässä niitä ei osattu ainakaan aikoinaan hyödyntää, vaan tehtiin mautonta mössöä.

Kävimme shoppailemassa; tytär olikin jo kärsinyt viikon abstinenssia aikaisemmin lomaillessaan. Samalla bongasimme Kuusiston linnan rauniot, joilla pojat kiipeilivät niin että sai henkeä pidätellä. Yhtenä päivänä kävimme tyttären kanssa Turussa. Löysimme maksuttoman parkkipaikan ihan läheltä Aurajokea, juuri saman kai, josta kalakaveri on kertonut.

Aboa Vetus & Ars Nova oli suuri elämys. Osa keski-aikaista Turun kaupunkimiljöötä löytyi, kun ent. Rettigin palatsista oltiin kunnostamassa Koivurinnan taidekokoelmien tyyssijaa. Olimme opastetulla kierroksella. Tuntui, että juoksimme näyttelyiden läpi vaikka nuori opastyttö olikin oikein hyvä. Ihmisen vastaanottokyky on rajallinen, huomasimme kun yritimme kierroksen jälkeen yhä katsoa näyttelyitä. Kerta kaikkiaan käymisen arvoinen näyttely. Tuntui kummalliselta, että Turun palon jälkeen haudattu miljöö on voinut nukkua Ruususen unta. Meidän oli tarkoitus mennä vielä toiseen merkittävään museoon, mutta siellä ei ollut opastusta ja jouduimme omin neuvoin katsomaan hienoja esineitä, mikä ei ollut yhtä mukavaa. Kävimme sentään piharakennuksen kahvilassa. Turussa on vielä tuhottomasti käyntikohteita jäljellä.

Eilen kävimme Hiittisissä. Puoli tuntia kestävät lauttamatkat Aura-aluksella olivat varsinkin lapsille elämys. Ajoimme saaren päästä päähän ja kävimme uimarannalla ja kahvila Kardemummassa. Nukahdimme kuskia lukuunottamatta autossa ja kotiin palattuamme kävin vielä pyörälenkillä ja uimassa kotijärvellä. Pojat olivat illalla virkeitä ja meillä oli mukavaa yhdessä pitkään. Tänään he sitten lähtivät varhain autolautalle Turkuun. Vanhempi ei olisi halunnut vielä lähteä, mutta nuorempi halusi jo kotiin. Vieraat täyttivät pienen asunnon ja parvekkeen. Ehdimme tehdä paljon siitä, mitä vanhempi muisti. Ehdimme sentään vähän ajelemaan pyöräkärryllä. Isä vei häntä mopolla sorateillä. Kerrostalon piha on suojainen ja kaunis leikkipaikka. Vieraat nauttivat todella Suomesta. Kaksikielisestä ympäristöstä ja suomalaisista herkuista, viilistä, leivästä, piirakoista ja pasteijoista. Minun rallipeleistäni. Hankin joskus peleihin sopivan ratin. Vanhempi on ilmiömäisen taitava käsittelemään rattia ja pyöriä; hän aikookin isona rallikuskiksi. Minun grillaamani kananpojat olivat odotettuja herkkuja. Paljon olisi nähtävää ympäristössä. Muutaman päivän kesävierailu ei riitä kuin murto-osaan mahdollisuuksista.

Rättänää

Mustikat ovat pieniä ja sitäpaitsi eivät vielä kypsiä, sanoi mukava koiranulkoiluttaja-naapuri. Hän on jo niin iäkäs, ettei hänen pitäisikään mennä poimimaan, mutta tässä on kyse siitä, että ihminen tekee kaikenlaisia rakennelmia ollakseen vaivaantumatta menemään metsään. Mustikoita on vaikka kuinka paljon, pieniä ja isoja ja ihan kypsiä suurin osa. Jos joukkoon osuu jokin raaka, ei se haittaa.

Poimin eilen sangollisen mustikoita ja putsasin ne mukavasti pöydän ääressä istuen. Putsaaminen vei aikaa enemmän kuin poimiminen.

En oikein pidä mustikkakeitosta tai kiisselistä, liian makeaa. Mustikkapiirakka hyvä, mutta voiko sitä tehdä kovin usein. Miten saisin itseni innostumaan mustikoita poimimaan. Muistin joskus saaneeni mustikkakukkoa ekokylässä. Laittajana oli rva Maahinen. Löysin netistä hyvän ohjeen ja paistoin kukon:

Mustikkakukko eli rättänä. Nimikin on oikeanlainen. Maku oli ihan ok. Laitoin sokeria hieman vähemmän l. otin reseptinantajan ohjeesta vaarin. Varmaankin vaniljakastike olisi hyvää. Ruisjauho sopii ihmeen hyvin.

Tuutissa on

Joitakin minulle uusia nettipalveluja:

Netvibes on yksi Time-lehden nimeämistä vuoden 2007 viidestäkymmenestä parhaimmasta palveluista. Siinä voi vaikkapa muokata itselleen sellaisen aloitussivun, josta löytyvät kaikki itselle tärkeät saitit.

Last.fm on musiikkipalvelu, joka mainostaa itseään oppivana. Se muistaa musiikkimakusi ja parantaa kuin sika juoksuaan. Kokeilin laittaa joitakin kansainvälisiä artisteja ja kyllä sieltä musiikkia kuului. En tiedä tunteeko se yhtään suomalaista artistia tai ryhmää. En kyllä yhtään tiedä miten se toimii, mutta musiikkia tuutista tulee.

Amazon Mechanical Turk on palvelu, josta voi saada työtehtäviä tehdyksi ja tehtäväksi netissä Hieno idea, jota en ole kokeillut. Jos sieltä tulisi ansioita, olisivatko ne Suomen verotussysteemin ulkopuolella. Olisi mukava ymmärtää, millaisia ko. työtehtävät ovat ja miten niistä maksetaan.

Panoramio on Googlen palveluita, jossa valokuvia sijoitetaan kartalle ja samoin etsitään sieltä. Kiinnostavaa, mutta en ole tätäkään kokeillut.

Koneromantiikkaa

Kävin kokeilemassa marjapoimuria mustikoihin ja yllätyin myönteisesti. Kuinka helppoa vaikka marjat vähän muusaantuivat, osa ainakin. Poimiminen tuntui niin tutulta, että minun on täytynyt kokeilla poimuria ennenkin. Puolukoita olen poiminut koneella paljonkin enkä vaihtaisi.

Minulla on teoria, että marjanpoiminen on niin tunteisiin vaikuttavaa, että (muovinen) poimuri häiritsee. Haluamme hyväillä marjoja, muistella lapsuutta, mustikkamaitoa ja -piirakkaa ja kaikkea sitä.

Jos nyt yleensä poimitaankaan. Olemme muuttuneet niin mukavuudenhaluisiksi, että hankimme mieluummin marjat tavaratalon pakasteesta, johon ne ovat tulleet ties mistä Virosta tai Vienan Karjalasta tai maahamme palkattujen thaimaalaisten (ja muiden) poimijoiden käsistä. Elintaso on liian korkea. Uutisissakin kerrottiin marjojen poiminnan vähentyneen. Näin on varmasti eniten metsämarjojen kanssa. Luontosuhteemme on muuttunut. Metsä on pelottava paikka tauteja levittävine ötökköineen; olemme keski-eurooppalaistuneet tässäkin.

Veikkaisin, että miehet käyttävät naisia enemmän konetta, jos yleensä poimivatkaan. Jos tietäisin, että saisin vastauksia laittaisin tähän sivulle marjojen poimimisesta sellaisen näppärän kyselyn, jollaisia lomakkeita olen nähnyt.

Tuo romanttinen asenne estää tai on tekosyy siihen, että jätämme nämä luonnonresurssit käyttämättä. Käsin poimiminen on yksinkertaisesti liian työlästä ja tulosta tulee vain vähän. Silti niitä marjoja kannattaa hipelöidä ja palata lapsuuteen.

Suutarikin suuri viisas

Saimme vain yhden ison suutarin ja ahvenen. Kalakaveri olisi antanut minulle isomman, joka olisikin ollut mainio savustettavaksi tai grillattavaksi, mutta muistin puhdistaneeni grillini enkä voi kerrostalon pihalla savustaa, otinkin ahvenen. Siitä tuli herkullinen kalakeitto yhdessä savulohen jäänteen kanssa. Lohesta tuli rasvaa ja savun aromia ja ahvenhan on yksinkin hyvää. Huomaan syöneeni kalaa joka päivä jo viikkoja.

Luin suutarista tietoja netistä. Sitä pidetään makoisana. Ennen vanhaan sitä on kutsuttu lääkärikalaksi ja sitä se onkin, kuten muukin kalaruoka. Erikoisia parantavia ominaisuuksia sillä tuskin on. Kalaa saadaan harvoin aktiivipyydyksin, mutta se on arvostettu, koska se laittaa vastaan ja tarvitsee houkuttelua napatakseen. Suutarilla on ollut myös roskakalan maine, mikä saattaa osittain johtua sen limaisuudesta.

Iltapäivällä lämpesi ja sain onneksi lähdettyä pyörälenkille ja uimaan. Tämä päivä näyttää taas sateiselta. Ehkä käytän ajan Scratch:n opiskeluun. Minusta ei koskaan tule omaperäistä tarinankertojaa, sillä hyvät animaatiot vaativat tarinan ollakseen kiinnostavia. Olen liian jalat maassa ja mielikuvitus nollassa- tyyppi. Rekisteröidyin palvelun käyttäjäksi. Rekisteröitymällä voi perustaa oman gallerian nettiin ja viedä omia tuoksiaan toisten katsottaviksi ja voi ladata animaatioita/ohjelmia omalle tietokoneelleen. Samalla tulee myös lähdekoodi palikka-muodossa. Ne ovat todella palikoita ja palikoiden kasojen muodostamia skriptejä. Niitä on helppo ja lupakin kopioida toisista ohjelmista ja käyttää luovasti omissaan. Palvelussa on kohta, missä voi jopa pyytää skriptejä. Netissä olevat pelit/animaatiot/ohjelmat toimivat java-lukijalla. Kaikki ohjelmat eivät netissä toimi vaan ne on ladattava omalle, kotikoneella toimivalle ohjelmalle, mikä on helppoa ja on yhden klikkauksen päässä, ei ollenkaan vaikeaa. Siinä niitä on helppo tutkia ja yrittää ymmärtää, mikä ei ole liian vaikeaa useissa tapauksissa. Ohjelmia tutkimalla voi systeemeistä päästä parhaiten perille.

Kesä jatkuu

Odottelin seitsemältä Aamu-tv:n alkavan, mutta nythän on lauantai. Viehkeät vetäjättäret, uutistenlukijat ja sääneidot, joista Kemppinenkin kirjoitti, jäivät tulematta poikamiehen boksiin. Kyllähän minä tiesin, mikä päivä on, mutta ihminen on irrationaalinen ja minulle päivät ovat samanlaisia.

Olen lähdössä nostamaan verkkoja, eilen ne laskimme kalakaverin kanssa. Kalaa tuskin tulee. Hän ylpeänä näytti puuhun lapsenlapsilleen rakentamaansa majaa. Omieni kanssa menemme ensi viikolla lainaamaan hänen kanoottiaan, jos ilmat sen sallivat.

Ravustuskin alkaa, jolloin kaveri ei viitsi laskea verkkoja, sillä Kontsamfundetin heppu on silloin kyselemässä lupia, vaikka on hänellä maanomistajien luvat. Vuosiin kaveri ei ole ravustanutkaan. Toisella puolen järveä on kartanonomistaja, joka myöskin on kuulemma tarkka kalavesistään. Konstsamfundet omistaa saarella tuhansia hehtaareja. Se on Amos Andersonin omaisuuden perijä.

Yötön yö pakenee jossakin Savukosken tienoilla.

Niin ja minä sain elämääni vaihtelua keittämällä luomukaurapuuron sijasta mannapuuroa, jonka päälle laitoin sokeroituja mustikoita.

Vietin eilen liikunnallisen päivän. Ensin mustikoita poimimassa, sitten pitkä pyörälenkki ja uimareissu ja illalla vielä verkkojen lasku. Tänään toinen samanlainen. Sitä tuntee kuinka ruumis ja mieli ihan hyrisee tällaisesta, tuoksuista ja kukista. Tien varrella olevat valvatitkin, vaikka ne ovat maanviljelijälle vitsaus, olivat kauniita, ruiskukista puhumattakaan. Saunakukkaa oli uuden tien varrella kyllä liikaa ja ne haisivat pahoilta. Vaikka kotitalolla on kosolti vuosia niskassaan, piha on kaunis ja siellä istuskelevat vanhukset myös. Pihaparlamentti.

OLPC

Scratch-ohjelmointi on helppoa, se on graafinen järjestelmä, jossa ohjelmointi tapahtuu palikoita pinoamalla. On hienoa, kun kuitenkin tajuaa suurimman osan, se ei ole itsestään selvää näinä päivinä, kun kuuluisa videon ohjelmointi on ylitsepääsemätöntä ainakin meille vanhuksille. En tiedä onko muita graafisia ohjelmointikieliä, mutta vaikutus on sama kuin windowsilla oli dos-maailmassa, kun lopultakin alkoi olla mahdollista jokamiehelle tehdä jotakin tietokoneiden kanssa tarvitsematta osata satoja käskyjä. Sama tilanne, kun html-editorit tulivat. Nyt ei tarvitse edes osata käyttää niitä, kun tavanomaisia kotisivuja tuskin tarvitaan välttämättä vaan blogimuotoinen julkaiseminen on vallannut markkinat.

Jotta osaisin jonkin asian tarvitsen tavallista enemmän "ylioppimista", eli asioiden kertaamista kertaamisen jälkeen. Niin se oli autokoulussakin ja kaikessa muussa. Siinä missä toiset selviävät vähällä, joudun kyntämään kaikki liejut.

Scratch ei ole sama kuin Squeak, mutta sen kehittäjät ilmoittavat sen perustuvan jälkimmäiselle. Squeak on täysiverinen ohjelmointikieli, minun täytyy taas kyntää syvältä. jotta koskaan oppisin. Se on myös ilmainen ja netistä ladattavissa, minkä teinkin. Luulenpa, että kuitenkin satsaa Squeakiin ennemmin kuin Visual Basiciin. Ohjelmoimaan haluan kuitenkin oppia vanhoilla päivilläni. Squeak on ohjelmointikieli Smalltalkin eräs murre, voisi ehkä sanoa. Sitten on myös käsite EToys. Nämä kaikki ovat mukana myös kunnianhimoisessa suunnitelmassa tuoda tietokonemaailma kehitysmaiden lasten saataville, jota projektia Nicholas Negroponte on muutaman vuoden ajan johtanut.

Olen ajatellut, että jos ei töitä tule tarjolle, yritän päästä vapaaehtoisena opettamaan scratch-ohjelmointia johonkin kouluun.

On vaikea olla Tarja

Maamme äidillä on joltinenkin ongelma, kertoo Larko blogissaan. Hänet on kutsuttu edustamaan Suomea Marin tasavaltaan kulttuurijuhlaan. Hän tapaa kuulemma Putininkin. Itsenäisestä suomalais-ugrilaisesta tasavallasta, Virosta, ei sen sijaan ole kutsuttu valtion edustajaa, minkä virolaiset kokevat, taas kerran, loukkauksena. Unkari on kutsuttu. Se on typerä mielenosoitus Putinilta. Tuskin Tarjassamme on ruutia sanoa ei, kun kerran ei naapuriakaan. Häneltä odotetaan, että hän arvostelisi Venäjän ja Marin ihmisoikeustilannetta, mutta sitä hän tuskin tekee.

Hän saattaa kuvitella sanovansa jotakin Putinille, samalla kun kohentaa tämän kravattia, mutta se on yhtä tyhjän kanssa.

Varovaisuus on tietenkin valtionpäämiehelle yksi hyve ja hyvien suhteiden pitäminen naapurimaihin, Venäjä on sitäpaitsi erikoistapaus.

Mustikka-aika

On tullut signaaleja, että tämä vuosi olisi marjoille ja sienille edullinen. Kävin katsastamassa harjulla olevaa metsikköä, joka herätti toiveita jo tänne muutettuani. Aikaisempina vuosina on ollut liian kuivaa, mutta nyt näyttää mustikoita olevan kaikkialla. Kovaa työtä se poimiminen vain on. Vuodet ovat jättäneet jälkensä ja kyykisteleminen ei ole enää helppoa. Puolenkin litran poimiminen oli työn takana, vaikka marjoja on paljon. Ajattelen aina, että olisipa apuvälineitä, mutta mustikoiden poimimisessa en koskaan ole edes koettanut poimuria mustikoihin. Ehkä se rikkoo marjat ja ottaa mukaan niin paljon roskia, että putsaaminen on liian työlästä.

Minulla on kuivuri, jota en ole vielä kokeillut ja pieni pakastinosa, johon kyllä mahtuu monta pussia. Meillä vanhemmilla saattaa jopa tulla hieman huono omatunto, jos emme raada marjametsässä, kun näemme ne määrät, mitä sinne jää parhaina vuosina. Voisin koettaa sellaista tekosyytä, että muutto voi tulla koska tahansa, ja pakastemarjat pääsevät siinä sulamaan - jos joku työpaikka tärppää. Tytär saa leipoa mustikkapiirakkaa ensi viikolla - jos haluaa. Kyllä minäkin sellaisia rustasin ennen vanhaan, ohjeitten mukaan kyllä se kyllä.

Nyt kun ei ole dr Philiä ohjelmistossa, katson joka iltapäivä hänen kaverinsa Oprahin ohjelmaa. Dr Phil aloitti tv-uransa Oprahin showssa asiantuntijana ja tekee ohjelmansa hänen Harpo-yhtiölleen.

Edellisenä iltana saattaa olla vertaileva testikierros USA:n parhaista pizzapaikoista ja seuraavana jo puhutaan laihdutusasiaa. Vähän ristiriitaista. Laihdutusohjelma oli kyllä kiinnostava eilen. Asiantuntija dr Oz ja hänen partnerinsa puhuivat innostuneesti ja asiaa. Uudeksi laihuuden ja (terveydenkin) indeksiksi on vahvasti tulossa vyötärönmitta, josta kyllä muistan veteraaniurheilijankin puhuneen. Lääkärillä oli mukana oikeita vatsan rasvakudoksia sekä laihalta että lihavalta sekä oikea kieli. Itselläni on liian suuri vyötärönmitta. Puhuttiin hormooneista (?) jotka säätelevät sekä nälän että kylläisyyden tunnetta.

Mikä on Oprahin salaisuus, jolla hän saa vangittua miljoonien huomion? Eräs selitys on se, että vaikka hän lienee USA:n rikkaimpia naisia, silti hänen kokemuksensa lapsuuden köyhyydestä etelävaltioissa on silti alati läsnä ja tekee hänet niin perin inhimilliseksi ja herkäksi tunnistamaan asioita. Yläluokasta kotoisin oleva ei pystyisi samaan tenhoon.

Gone Scratch

Eilen linkitin suorastaan nerokkaaseen lasten ja lastenmielisten ohjelmointikieleen, jolla ohjelmointi on tehty suorastaan nautinnolliseksi. Minunkaan vaatimattomalla tasollani ei vaadita suurempia, että tajuaa systeemin hienouden. Scratchillä on mahdollista ohjelmoida mitä fantastisimpia asioita. Käskyjen kombinaation avulla mahdollisuudet nousevat suorastaan tähtitieteellisiksi. Käytettävissä on käsittääkseni ohjelmoinnin keskeisimmät periaatteet, mutta niistä on riisuttu pois kaikki vaikea. Joku sana, kuten script voi hämmentää ohjelmointiin tottumatonta, mutta ongelmaa ei tule kun kaikki on selitetty kansantajuosesti. Tällä tavalla leikkimällä ohjelmointi tulee tutuksi ja joku uskaltaa lähteä vaikeampienkin ohjelmointikielten kimppuun.

Animaatioita on varsinkin helppo tehdä, mutta mukaan voi liittää kuvaa, ääntä ja matemaattisia käsitteitä omien taitojensa mukaan. Vain mielikuvitus asettaa rajansa. Olenpa tajuavinani, vaikken vielä oikein kunnolla, että alkeellisia merkkijonomuuttujiakin voi käsitellä, mikä tuo mukaan sanat. Sanoja ja kaikenlaisia repliikkejä voi kirjoittaa tietysti millä tahansa kielellä. Innostuneet scratch-ihmiset ovat liittäneet mukaan valikkoja eri kielillä, jopa ruotsiksikin ne ovat saatavilla. Jos ei kukaan muu tee suomeksi, niin vähitellen minä.

Yhteisöllisen jakamisen parhaita periaatteita noudatetaan. Voi ladata toisten neronleimauksia ja lähettää omiaan toisten iloksi. Voi keskustella ongelmista. Pedagogeille ja muille on omia forumeitaan. Jos joku sanoo, että Amerikasta ei tule mitään hyvää, joutuu perusteellisesti häpeänurkkaan. Tämä idea tulee Amerikoista. Luulisin, että sillä on edeltäjänsä. Ohjelmointikieli Logo taisi olla yksi näistä edeltäjistä. Muistan kuinka jo kauan sitten oli niitä, jotka vannoivat sen nimiin, mutta koskaan en oikein päässyt perille, mistä oli kysymys.

Liike, jossa pyritään tuomaan tietokone jokaisen kehitysmaan lapsen käsiin, käyttää myös samantyyppistä kehitysympäristöä, ellei kyseessä ole aivan sama juttu. (Kuten onkin. MIT- niminen tutkimuslaitos!) Tämäntyyppisillä lähestymistavoilla tietokoneesta tulee luovuuden välikappale.

Kotiseutumatka

Piti lähteä Kaarinaan saakka ostamaan patjaa. Pojat ovat kasvaneet jo niin isoiksi, että tarvitsevat lisää tilaa. En keksinyt millään, missä olisi patjoja myytävänä Kemiön saarella. Hain Jysk-myymälää, mutta en meinannut sitä löytää, kunnes sain tietää, että se on moottoritien ja vanhan Helsingintien välillä, (onkohan se nyt) Paraistentiellä. Siellä oli jos jonkinlaista hallia. Oli Hong Kongia, Askoa ja Sotkaa sekä tien toisella puolella lisää. Jotensakin tuntuu, että Kaarinan keskusta on varsin ruma, kun mitään vanhaa ei näy. Kaikki on tehty autoilua varten. Sinne kuitenkin varmaan poikkeamme shoppailemaan, kun olemme siellä päin.

Kävin katsomassa Kuusiston linnan raunioita. Paikka näytti autiolta. Netistä luin, että läheisessä kartanossa on näyttely linnan historiasta, mutta se on auki vain ke-su, 12- . Kävelin vaikuttavilla raunioilla ja aion palata parempaan aikaan. Jotakin linnan historiasta muistan, ainakin Topeliuksen kuvauksen linnan viimeisestä, ja viimeisestä katolisesta piispasta, Arvid Kurjesta, joka lähti tanskalaisia pakoon ja hukkui matkalla.

Kotimikro, joka on mielestäni hyvä lehti, oli tullut ja siinä oli mm. kerrottu hauskasta amerikkalaisesta ohjelmasta Scratch, jolla käy ohjelmoida. Se on tarkoitettu lapsille ja ohjelmoiminen onnistuu käden käänteessä. Uskon, että sillä voisi saada aikaan monenlaista pedagogisesti hauskaa ja hyödyllistä. Ohjelma on ladattavissa, se on ilmainen ja siihen liittyy myös yhteisöllisyyttä.

Kivikaudesta tietokoneaikaan

Vävy kysyi keväällä joskus, tiedänkö jotain äänitysohjelmaa tietokoneelle ja neuvoin hänelle Audacityn. Tuskin hän ehti sitä lataamaan, sillä heillä alkoivat tietokoneongelmat. Kaksikin konetta on ehtinyt pettää muutamassa vuodessa. Nyt heillä on käytössä minulta saatu vanha kone, joka pelittää varmaankin ihan hyvin. Ei puhettakaan, että lapsiperheellä olisi aikaa kytkeä tietokone päälle ja puhua skypessä. Nyt aion esitellä vävylle ja muullekin perheelle tuota mainiota äänitysohjelmaa. Se soveltuu mainiosti myös leikkimiseen. Ääneen voi lisätä efektejä ja sitä voi muokata monella tavalla. Jo windowsin oma äänitys muutaminen efekteineen oli hauska saatikka sitten tämä. Kyllä sillä olisi ihan opetuksellistakin hyötyä ja iloa. Jouduin pois koulutyöstä siinä vaiheessa kun tietokoneet vasta tulivat. Nuorgamissa sen vuoden aikana tietokoneesta oli paljonkin iloa, vaikka nettiä ei ollut käytössä. Siellä oli kyllä videoneuvottelu-ohjelma ja sitä kai vähän käytettiinkin.

Käytimme clip-art-kuvia. Nyt olisi ihan toista, kun netin ja sosiaalisen median kaikki hienoudet olisivat käytettävissä, digikuvat jne. Olisin mielelläni opettaja, jos saisi leikkiä paljon tietokoneella. Jo ihan tavallisissa word-dokumenteissa tai power point- esityksissä olisi mahdollisuuksia, kun voi lisätä kuvia ja ääniä. Jonkinlainen ero olisi tietystikin, kun tuotokset voisi laittaa nettiin toistenkin saavutettaviksi, se motivoisi varmaankin.

Muistan kuinka meillä oli hauskaa jo ammoin kuolleen isosiskon kanssa, kun saimme leikkiä kälyn kelamankalla joskus 50 vuotta sitten. Se oli sama tunne kun opettaja koulussa laittoi näyttämänsä filmin näyttämään hidastettua kuvaa. Muistan kuinka toisetkin peräkylän lapset olivat aivan ihastuksissaan. Filmiprojektorilla voi soittaa ääntä taaksepäinkin, mikä herätti omissakin oppilaissani myöhemmin ihastusta. Suomenkieli muuttui selvästi islanniksi. Samaa voi kokeilla Audacityllä ja jopa windowsin omalla ääninauhurilla. Mankan antaminen meidän käsiimme herätti samaa ällistelyä ja ihastusta kuin peilin antaminen alkuasukkaille. Sama juttu kuvan ja kameran kanssa.

Odottavan pitkä aika

Reilun viikon kuluttua tulevat lapsenlapset & vanhemmat viikoksi kylään. He tekevät ensin Suomessa matkan.

Vanhempi täyttää jo viisi vuotta. Hän on isänsä ansiosta innostunut konemies, nyt lähinnä fillarillaan. Liedossa on Zoo-Landia, jossa mainoksen mukaan on mönkijöitä ajettavana, eläinten lisäksi. Sinne he aikovat mennä matkallaan tänne. Vaihtoehtoina olivat Kuralan kylänmäki ja Muumimaa.

Pojan äiti kertoi vanhimmasta tulleen hyvä juttelemaan vieraitten kanssa. He olivat olleet Power Meetissä, joka on Västeråsin suuri autotapahtuma ja poika oli mennyt juttelemaan julmannäköisen raggarin kanssa, jolla oli ollut yhtä julma auto. Jättiläinen oli näyttänyt kaaraansa ja sen hienouksia yli tunnin ajan ja lähtiessä hänen naisseuralaisensakin, jotka olivat olleet jo melkoisessa kaasussa, olivat tulleet kehumaan hienoja poikia.

Mukavaa nähdä vieläkö nuorempi on yhtä tulinen, nyt kun hän osaa sanoilla ilmaista itseään. Minulla on heidän kuvansa raameissa pöydällä kuten kaikilla kunnon isovanhemmilla. Kahden kymmenen vuoden kuluttua söpöt pojat ovat ehkä kuten kuvassa näkyvät raggarit, tatuoituja ja olutmahaisia.

En tietenkään toivo sitä. Minun toiveeni heidän osalleen olisi filosofian tai kirjallisuuden opiskelija tai vastaavaa. Uutisissa kerrottiin, että Ruotsissa suunnitellaan bensan hinnan kaksinkertaistamista. Kallis harrastus tuo autoilu, jos se ollenkaan on elossa 20 vuoden päästä.

Jos on niin kuten mediassa on sanottu, että lentämistä tuetaan aivan epäoikeudenmukaisesti, siihen pitäisi tulla muutos. Halvat ulkomaanlennot ja nuorten uudenlaiset Grand Tour- maailmanmatkat ovat pian ehkä väistyvää kulttuuria. Globalisaatio voisi toimia aivan yhtä hyvin netissä.

Seitsemän ihmettä

Maailman uudet seitsemän ihmettä, jotka valittiin 07.07.07, ovat mitä ovat. Itse en valitsisi hienoja rakennuksia vaan asioita. Minun seitsemän ihmettäni olisivat:

1. Teollisuus ja globalisaatio, jotka vähän kerrallaan ovat poistamassa köyhyyttä ja loputonta raadantaa, mutta ovat tuoneet samalla paljon kurjuutta. Työn pakenemista, teollisuuden tuomia ongelmia, saastumista ja ilmaston huononemisesta.

2. Tiede, joka pyrkii saamaan selville lainalaisuuksia ja keksimään parannuksia. Se on liitossa teollisuuden kanssa. Se joka tietoa lisää, se myös tuskaa lisää.

3. Taide, joka selvittää myös niitä yhteyksiä joita tiede ei vielä tavoita. Se myös viihdyttää ja nostaa arjesta. Se toimii samalla tavalla kuin uskonto.

4. Internet, joka on kutistuneen maailman luontainen tiedotusväline. Se on vapauttanut tiedonvälitystä ja toimii välineenä miljoonille viihteeseen ja hyviin harrastuksiin. Se on samalla myös mahdollistanut lieveilmiöt, se on yhtä vapaata myös niille.

5. Historia, joka toimii yhteisenä muistina. Yrittää opettaa meitä ymmärtämään menneisyyttä ja tulkitsemaan nykyyttä.

6. Luonto, joka on joskus herkästi vahingoittuva, mutta myös uskomattoman sitkeä ja mukautuvainen. Se antaa kauneuselämyksiä ja muistuttaa, että ihminen on myös osa luontoa.

7. Ilmastonmuutos. Vaikka se on hirveä tulevaisuuden visio, se myös toimii mahdollisena uutena, "hyvänä vihollisena" sodan sijaan. Se opettaa ihmistä järkevöittämään teollisuuttaan ja kulutustaan. Se on luonnon vastaisku.

Viikatemiehen läheisyys

Kirjastossa oli Visual Basic 2005-oppikirja ja sen takakannessa cd, jonka avulla pitäisi saada aikaan ihan toimivia ohjelmia, ei kuitenkaan levityskelpoisia. Minulle riittäisivät ihan alkeellisetkin ohjelmat, sillä muistan sen henkisen tyydytyksen nuorempana, kun sai aikaan jotain toimivaa.

Olisi mukava löytää netin lisäksi muutakin harrastusta, jos työttömyydestä tulee pitkä tai lopullinen. Nettiä tai ainakin tietokoneita tämäkin läheltä liipaisee.

Olen vähän lueskellut ohjekirjaa ja vaikka se vaikuttaa hebrealta, on mahdollisuuksien rajoissa, että pystyn ymmärtämään. Olen kylläkin aloittanut joskus projekteja, joita en ole jaksanut viedä loppuun.

Muistelin eilen isäukkoa ja sitä, että hän eli 71 vuotiaaksi. Hän vietti, voi sanoa ainakin pari vuosikymmentä sängyssä maaten ja raamattua lukien. Mitä hän sieltä sai, en oikeastaan tiedä. Oliko hänellä hätä sielunsa pelastumisesta ja toive paremmasta elämästä vai viehättyikö hän raamatun värikkäistä sanoista ja seikkailuista. Koska hän oli sairas, ei hän voinut paljoa liikkua ja hänen lihaksensa rappeutuivat. Ennen niin vahva työmies kuivui rusinaksi. Minulla on osa hänen vaivoistaan, mutta onneksi vain ne helpoimmat, ei astmaa eikä sydämen laajentumista ja mitä kaikkea muutakin. Varmaan ahkera tupakointi toi lisää keuhko-ongelmia.

Muistan kuinka hänellä oli tuo rytmihäiriö, joka ilmeni aika usein: Syään hakkaa, hän sanoi. Se hakkaaminen loppui kai sitten aikanaan. Hänellä ei siihen tainnut olla lääkettä kuten minulla. Ehkä hänen sydämensä hakkasi kokonaan väärässä rytmissä, kuten lääkäri minulle sanoi: Sadoilla tuhansilla suomalaisilla on sama ongelma, eivätkä he edes tiedä siitä. Minusta tuntuu, että oma rytmini ei palautuisi ilman lääkettä.

Silti hän eli aika korkeaan ikään. Minulla on vielä toistakymmentä vuotta siihen ja siinäkin on tekemistä. Henkisesti hän oli vireä loppuun saakka, ei paljon merkkejä dementiastakaan. Hän kuunteli uutiset elämänsä loppuun saakka, vielä silloinkin kun hän oli sairaalassa letkuissa, joista hän ei enää vapautunut. Ehkä tuo raamatun lukeminen ja radion kuunteleminen piti hänet vireänä.

Ajattelin tätä eilen, kun lähdin pyörälenkille, jonka aikana tuli rytmihäiriökohtaus. Kotiin olisi ollut palaamalla samaa tietä lyhyempi, mutta sinnittelin koko lenkin loppuun saakka, jonka jälkeen otin lääkkeen, jolla oli taas omat sivuvaikutuksensa, vaikka se tasasikin taas sydämen. Kovin usein ei noita kohtauksia tule nytkin oli kulunut viikkoja. Mikä ne saa aikaan, viinikö jota otin ruoan kanssa. Mutta aina suinkaan viini ei aiheuta mitään. Ajattelin kuolemaakin, sitä kuinka alkio sitä on vielä 60-vuotiaana, mutta silti viikatemies muistuttaa jo olemassaolostaan. Varaosia ei ole saatavissa ja korjauksissa on riskinsä, sydämen sähköjärjestelmän polttamisessa jopa kuoleman riski. Monet muutkin osat ovat riskirajoilla eivätkä kestä rasitusta. Silti aion pitää nuppia jotenkin kunnossa ja ruumista myös. En aio jäädä sängyn pohjalle enkä edes koko ajaksi puuhailemaan viekottelevan netti- ja tietokonemaailman pariin. Netti ja tietokoneet on se minun raamattuni.

Utölle on löytynyt matkailuyrittäjä

Uutisissa kerrottiin, että nyt on löytynyt yrittäjä ja yritysidea tunnelmalliselle Utön saaren, armeijalta jääneisiin tiloihin. Kasarmista ja henkilökunnan asunnosta kunnostetaan kongressihotelli. Kävin tuolla saaressa viime kesänä ja ihastuin siihen siinä määrin, että hain kyläyhdistykseltä asuntoa. Olisin sen saanutkin, mutta en uskaltanut ryhtyä näin radikaaliin ratkaisuun tässä vaiheessa. Kasarmi ja rivitalot, vaikka ovatkin betonisia bunkkereita, tuntuvat istuvan ulkosaareen. Ne ovat kuin kasvaneet kiinni kallioperään. Niillä on kuitenkin jo niin monta vuotta niskassaan, että aluskasvillisuus on peittänyt pihat.

Uutisen mukaan kyläläiset ovat hyväksyneet yrittäjän, joka haastattelussa poseerasi merikapteenin vaatteissa ja on ilmeisesti jotenkin tekemisissä saaren ja sen matkailun kanssa ennestään.

Rohkeutta tietysti vaaditaan, kun ajattelee, että matkailijat joutuvat tekemään 4 tunnin merimatkan sen lisäksi, mitä he liikkuvat mantereella. Mutta saari ja sen lähisaaret muodostavat niin ainutlaatuisen miljöön, että lomamatka varmaan kannattaa.

Saarelaiset ovat pitäneet sinnikkäästi palveluita yllä. Siellä on myös suomenkielinen koulu. Nyt tästä varmaankin tulee hedelmällinen yhteistyö, jolle toivon menestystä. Jos yksittäisiä matkailijoita hotelliin otetaan, menen mielelläni uudelleen, mutta ehkä hyvässä seurassa.

En voi olla linkitsemättä taas pariin löytämääni palveluun. Eihän se ketään haittaakaan?

Jos haluaa ekonomista matkailua, mahdollisia paikkakuntalaisia oppaita jne, on olemassa mm. Hospitality Club, jonka avulla voi eri puolilta maailmaa löytää majoitusta ja kontakteja hyvässä sosiaalisen netin hengessä. Toinen on The Thorn Tree, joka on Lonely Planetin kohtauspaikka. Mainioilla esperantisteilla on jo kauan ollut tapana löytää kontakteja matkan kohteistaan, tämä on vähän samassa hengessä. Varmaankin näitä palveluja on pilvin pimein netissä, mitäpä ei olisi.

Esimerkiksi, kun olen huvikseni hakenut linkkejä maailman tv:tä näyttäviin saitteihin, niitäkin on kuin sieniä sateella, puhumattakaan sitten yksittäisiä videoita eri palveluissa. Yksi tv-virtaa näyttävä paikka on:

TVU-networks, joka tarvitsee tältä sivulta ladattavan playerin. Ei mitään ongelmaa latauksessa. Ohjelma laittaa käynnistä palkkiin nappulan, joka on aina päällä, mikä on hieman kiusallista. Sen voi kuitenkin sulkea. Käyttöliittymä on helppo käyttää, kanavia on taas paljon.

Ruotsin tv:llä on podd-tv, josta voi ladata STV:n parasta tarjontaa. Sommartorpet ja koko kansan rakastama (ja vihaama) Ernst on ett måste!

Kiva kieltenopetussivu

Tämän päivän kirjoitukseni aihe on hauska ja informatiivinen kieltenopetussivu, josta en muista, miten sen löysin. Sivulla on monenlaisia mahdollisuuksia. Se saa materiaalinsa, ainakin osittain käyttäjiltä ja on tyypillinen web 2.0- palvelu. Yksi mahdollisuus ovat käännökset. Voi liimata jonkin nettisivun, jota haluaa yrittää ymmärtää, palvelun ao kohtaan, joka avaa kyseisen sivun. Osoittamalla hiirellä jotain sanaa, voi yrittää hakea käännöstä haluamallaan kielellä. Koska isot kielet hallitsevat, on aika turha hakea käännöstä pienemmillä. Suomesta vieraalle kielelle tai ulkomaan kielestä suomeen tuskin löytyy montakaan sanaa. Luulen, että käyttäjien kaikki käännökset ovat käytettävissä kaikkialla ja niitä palvelu tarjoaakin.

Palvelun oma nettiselain lukee käsittääkseni vain html-muotoisia sivuja. Ihan hyvin kävi ladata esim. Project Gutenbergista jokin html-muotoinen teksti ja liimata se palvelun selaimeen ja sitten osoittaa yksittäisiä sanoja, joille saa selityksen haluamallaan kielellä. Kovin monia sanoja ei suomeksi löydy, mutta ruotsiksi jo huomattavasti enemmän. Englanniksi saa selityksiä jo paljon. Project Runebergin kirjat ovatkin näköjään html-kielellä. Gutenbergista täytyy html-muotoisia tekstejä suodattaa sen omalla hakupalvelulla.

Palvelussa on pikanappuloita suurimpien kielten medioihin (lehtiin), jotka avautuvat ja joissa tuo hiirellä osoittaminen toimii. Aika mukavaa touhua yrittää saada selville, mitä ulkomaan lehdet yrittävät sanoa kielellä jota ymmärtää huonosti. Kannattaa kokeilla, niin ymmärtää parhaiten. Yritin jotain englanninkielistä blogia niin että selitykset olivat englanniksi, ja kyllähän niitä käännöksiä tarjottiin, synonyymejä oli monia.

Sivustolla on paljon muutakin kielenoppimiseen liittyvää materiaalia. Käyttäjien luomat kieliopin ja sanaston harjoitukset ovat käytettävissä ja mikä parasta, niitä voi luoda itsekin. Sanalistojen pohjalta luodaan automaattisesti erilaisia drillejä ja ns. flash cardeja/ vilahduskortteja. Tämä jälkimmäinen mahdollisuus tehdä itse, varsinkin puhuttelee minua learning-by-doing - näkemyksen kannattajana. Tuskin kannattaa odottaa, että suomalaiset opinahjot ja opettajat rientäisivät sankoin joukoin palvelua käyttämään, kun tietää yleisen jähmeyden ja kun mahdollisuuksia on niin suunnattomasti tietokoneen ja netin käyttöön. Mutta tässä on aika hieno palvelu.

Jos haluaa leikkiä kielellä tässä samassa hengessä on olemassa Babel Fish-nettipalvelu, joka kääntää suurten kielten välillä. Siihen voi esimerkiksi ladata jonkin html-sivun ja katsoa, miltä se näyttää toisella suurella kielellä. Koska en englannin lisäksi osaa suuria kieliä kuin vain vähän saksaa, en voinut oikein kunnolla verrata. Mielestäni melkein ymmärrettävää saksaa se oli.

Suomenkielen luonteen takia saa varmasti odottaa pitkään ennen kuin syntyy ymmärrettävää kieltä. On olemassa kaupallisia palveluita, jotka tätä jo tarjoavat, kuten esim. http://www.telebooking.fi/ jossa on monikielisiä sanakirjoja, joitten luotettavuus on varmaankin paljon parempi kuin pidemmän tekstijakson kääntämisessä. Minulla on itselläni lukutulkki-sanakirja, josta olen maksanut vuosimaksun. Siinä on ainakin aika laaja sanasto. Eräs suomenkielinen käännössivusto löytyy, Temapoint. Sitä on mahdollista tutkia demoversiona, mutta muuten se on kaupallinen. Demojakin voisi käyttää kouluopetuksessa, mutta en tiedä estääkö sivusto kokeilemasta palvelua viikkoa pidempään. Toinen käännöskone-demo on tässä osoitteessa. Siinä ei ole aikarajoituksia. Kolmas demo on tässä, jossa on useita kielivaihtoehtoja. Yritys yksinkertaisella lauseella oli onneton.

Ruotsinkielinen, ilmainen killer-palvelu alalla on tyda, jonka saa myös IE-selaimen lisäosaksi, jolla käännöksen etsiminen englannin ja ruotsin välillä onnistuu sanaa klikkaamalla. Se voi toimia suomenkieliselle ruotsia taitavalle lukijalle ihan tyydyttävänä apuvälineenä, eihän ole väliä millä kielellä tajuaa, kunhan tajuaa.

Kuvasanakirjoja

Lainasin Kemiön kirjastosta merkillisen kirjan, Suuri Kuvasanakirja, englanti-suomi. Sille oli saatu copyright v. 1981. Osa kuvastosta oli jo vanhentunut, varsinkin koti- ja viihde-elektroniikka, mutta viehättävä sitä on selailla. Osin mennyttä maailmaa. Maailmassa on myös äidinkielelläni niin paljon sellaisia sanoja, joista minulla ei ole aavistustakaan. Englannin kielisistä sanoista puhumattakaan.

Kuvasanakirjoja paperisina löytyy näköjään paljon, mutta keskityn tässä ilmaisiin, netissä toimiviin kuvasanakirjoihin. Kouluaikana Ruotsissa käytin suomalaisten tekemää Kasvavaa Sanastoa, johon oli tehty paljon harjoituskirjoja. Oli myös olemassa pieni, värillinen Kuvasanakirja, josta oli suomi-ruotsi- versio.

Kova työ on kääntäjäryhmällä ollut löytää vastineet teknisille termeille, ja kaikille ei ole löydettykään vastineita. Mukava tuollainen kirja olisi omistaakin, löytyisi varmaankin vanhojen kirjojen kaupoista tai netistä. Olen näköjään aina ollut kiinnostunut katalogeista, joitten alalaji kuvasanakirjat jotenkin on.

Minulla on ollut hyllyssä Oxford Visual Dictionary, joka on uudempi ja värikuvapiirustuksin koristeltu. Sitä teosta varmaankin päivitetään ja se on kurantti kaupallinen tuote. Itse asiassa netissäkin on tästä oma online, sivusto, jonka voi tilata esimerkiksi kuukausimaksulla. Teoksesta on ilmaiset näytesivut. En ryhdy maksamaan ekstraa, koska en varsinaisesti tarvitse tätä, sinänsä hienoa teosta. Varmaankin teoksella olisi opetuskäyttöä, pystyyhän kuvia näköjään kopioimaan. Kuvittelisin, että kuvat voisi kopioida esim. Power Pointiin ja käyttää vaikkapa sanastotyöskentelyssä. Voisi vaikka kirjoittaa erikielisiä kylttejä englanninkielisten oheen.

Päivitetäännpäs tässä vähän muita kuvasanakirja-linkkejä, joista olen kirjoittanut ennenkin. Esperantisteilla on erinomaiset, monikieliset sivut, joissa on myös kuvasanakirja. Sitä pystyy myös käyttämään hakuteoksena vähän monimutkaisella tavalla. Kuvia ei pysty kopioimaan ainakaan suoranaisesti, mutta kirjoittamalla hakutoimintoon kuvan esperantonkielisen muodon, pystyy hakemaan muunkielisen käännöksen.

On olemassa ilmainen sivusto, nimeltä Visual Dictionary, jossa on tosi paljon hakusanoja (kuvia), paljon mahdollisuuksia opetuskäyttöön. Samoin Botanical visual glossary. Maanjäristyksiä käsittelevä Visual glossary. Uskonnollisten symbolien Visual Glossary. Illustrated Architecture Dictionary. Illustrated Scientific Dictionary. My spanish dictionary. Kiinalainen kuvasanakirja.
Art dictionary. Our geometry dictionary. Costume divtionary. English-swedish (mm). Lexin animationsteman. Lexin bildteman.

Kuvia tietysti löytyy tuhottomasti clip-art- palveluista ja tavallisista nettisanakirjoista, mutta ne ovat ihan oma lukunsa.

Sovittelua

Tänään on pilvisempää. Olin kastua, kun olin käymässä pyörällä Kemiössä. Oli sovittelu siitä lyömisjutusta. Nyt on sekin koettu, mutta tuskin siitä viisastuimme paljoakaan. Tuskin tuolle syrjäytyneelle lyöjälle siitä sen kummmempi autuus tulee. Se ei saa häntä yrittämään seisomaan omilla jaloillaan. Ihminen on rationaalinen ja laskelmoiva olento. Hän laskeskelee mikä kannattaa ja mikä ei. On helpompaaa elää yhteiskunnan turvaverkon varassa kuin hakeutua tavallisen Virtasen elämään, käymään töissä ja elättämään itsensä ja perheensä. Se ei ole edes seuraavana listalla vaan rikoksien tekeminen saattaa olla. Kun elämä on solmussa siitä on vaikea nousta.

Yritimme kehottaa asianomaista menemään muurarin kursseille, jotka tullaan järjestemään 15 km:n päässä. Ei ole autoa (eikä ajokorttia), oli vastaväite. Sinne ei ole bussilinjaa. Hanki mopo sanoin. Pyörällä kulkeminen on hänelle liian vaikeaa, soratie jne. Unohdin sanoa tai se tuli mieleen vasta jälkeenpäin, että on varmasti muita, jotka kulkevat myös, ja ehkä kimppakyydillä pääsisi.

Kaveri olisi tietysti terapian tarpeessa, mutta ei varmastikaan osaisi sanoin purkaa kokemuksiaan, ei yhteiskunta myöskään satsaa syrjäytyneen psykoterapiaan vaan tarjoaa korkeintaan masennuslääkkeitä. Sovittelija mainitsi käyvänsä terapeutin koulutusta ja tuntui, että hän oli ns. ratkaisukeskeisten pikaterapioiden kannalla ja niin olen minäkin. Jokin myönteinen kokemus saattaisi ihan hyvin aloittaa hyvän kierteen ja sellainen saattaisi muurarin kurssin suorittaminen kunnialla olla. Muurarit ovat kysyttyjä ja heille maksetaan hyvin. Eri asia on kestääkö kaveri fyysistä työtä, pölyä ja melua, kun on tottunut ikuiseen nuoren elämään.

Eilisenä hellepäivänä kävin ensimmäistä kertaa järvessä. Se oli taas mukavaa ja tuli mieleen harmi, miksen ole uskaltanut aloittaa jo viikkoja sitten. Asfalttinen kuntakeskus oli pätsi.

Ajan taju menee

En edes muistanut, koska kirjoitin edellisen postauksen. Oliko se tänä aamuna? Ryhdyin SIIVOAMAAN lopultakin. En halua antaa lapsenlapsille kuvaa, että isoisän luona astiat, jääkaappi jne. ovat himmeän kalvon peitossa. Käytän paljon curryä ja ruokaöljyä ja sellainen kalvo on ilmestynyt. Paikkakunnan vesikin on kuparipitoista. Olen yrittänyt hinkata harjalla ja Fairyllä ja kuumalla vedellä, mutta nyt otin käyttöön järeämmät aseet, karhunkielen ja hankausjauheen. Kovan työn jälkeen lasit ja astiat kiiltävät, jääkaappi on puhdas, sähkögrilli parvekkeella myös. Työtä jää vielä moneksi päiväksi, mutta rohkaistuin tuloksesta. Tästä tulee vielä muuta kuin poikamiehen pesä.

Löysin roskiksen vierestä tietokoneen, jonka toin sisälle tutkittavaksi ohjelmiston osalta. Se on hidas ja oli täynnä, mutta vähän kerrallaan sain sitä purettua ja se toimii jotenkin. Uppouduin koneen ja huoneen siivoamiseen niin, että kadotin ajantajunkin. Olen aina halunnut oppia esimerkiksi kuinka laitetaan niin sanottu työryhmä pystyyn, yhteys kahden koneen välille. Eihän sillä ole juuri käytännön hyötyä tässä tapauksessa, koska roskiskoneessa ei ole paljon muistia. En onnistunut, toisessa koneessa on XP, toisessa Windows 2000. Toiset osaisivat käden käänteessä, minä en. Toisen kautta pitäisi päästä nettiin ja toinen olisi eräänlaisena lisämuistina. Siinä oli Office 2003, jota yrittäisin käyttää toiselta koneelta, ihan vain huvin vuoksi.

Kävin vielä pyöräilemässä natisevalla naistenpyörällä n. 15 km:n lenkin, jota tästä täytynee ruveta höyläämään, sillä muuten kunto rapisee. Tein eilen epäonnistuneen uimaretken. Aioin lopultakin heittää pois talviturkin, mutta mitä vielä, en uskaltanut. Huomenna, jolloin on luvattu hellettä, on toinen mahdollisuus.

Iineksen haaste: Olen lörpötellyt paljon, vaikka uskoakseni en suinkaan kaikkea. Sanomattomasta on tietenkin vaikea mitään kertoa. Seitsemän ennen kertomatonta faktaa: Kova paikka. Minulla on sentään lähes parituhatta postausta takanani, hävettää sekin.

1. Olen ns. liikkuva äänestäjä, äänestänyt laidasta laitaan, vaikken kylläkään perussuomalaisia.

2. En osaa kertotaulua ulkoa vaan pitää aina miettiä ensin.

3. Minun on vaikea muistaa asioiden ja ihmisten nimiä, parempi kasvomuisti.

4. Inhoan huonoa käsialaani, siksi tietokoneet tulivat pelastuksena.

5. Olen joskus osannut pysytellä pingotetun vaijerin päällä, en seistä, mutta maata ja olla polvillani. Jumpanopettaja opetti ryhmälle. Siitä minulla on yhä vaijerin jälki polvissani.

6. Nyt kun ollaan fysiologiassa: Minulla on myös metalliniiteillä suljettu umpilisäkkeen leikkaushaava, eikös ole aika harvinaista.

7. Nuorempana luulin osaavani lentää. Tiedän kyllä mihin lentämisunet liittyivät, mutta unimaailma ja reaalimailma menivät sekaisin, koska unissani olin varma, että osaan lentää.

Tylsiä faktoja.

Tropiikin kasvot

Tropiikin kasvot on maineikkaan ranskalaisen etnografin, Claude Lévi-Straussin klassikko, joka löytyy suomeksi. Julkaistu suomeksi 1997. Kirja on suurelta osin vallan nautittavaa proosanakin. Tuntuu, että sen avulla voi kurkistaa viimeisten alkukantaisten ihmisten elämään. Hänen kriitikkonsa ovat sanoneet, ettei hän millään voinut hallita tutkimiensa kansojen kieltä, koska viipyi kohteissaan vain korkeintaan kuukausia, mutta ennen kaikkea tulee vaikutelma syvällisestä perehtymisestä ja eläytymisestä monien katoamassa olevien kansansirpaleiden maailmaan.

Jonkin verran muistan opiskeluajoilta hänestä kuulleeni, mutta kovin vähän. Hän on kuuluisan tutkimussuunnan , strukturalismin perustajia ja hän on vaikuttanut sellaisiin filosofeihin kuin Roland Barthes, Michel Foucault, Gilles Deleuze, Jacques Derrida, Jacques Lacan. Strauss lienee yhä elossa 99 -vuotiaana, kun hakuteos ei mainitse kuolinvuotta.

Mikä on muuten etnografin ja etnologin ero, en tiedä, vaikka arvelenkin. Kirjan lopussa, se on kirjoitettu 50-luvulla, oli pohdittu myös muslimismin ongelmaa. Henkilökohtaisesti kammoan tuota uskontoa sen ääriainesten fanaattisuuden takia vaikka tietyssä vaiheessaan ja muodoissaan kristinusko ei ole ollut sen kummempi.

Jollakin tavalla olen sympatisoinut käsityksiä siitä, ettei ole hyväksi ottaa kovin paljon muslimi-uskontoa tunnustavia maahanmuuttajia, mutta vastakkaisia ajatuksiakin tulee mieleen. Otetaanpa vaikka Brittein saarten tapaus. Englanti on ottanut sumeilematta vastaan maahanmuuttajia ja tiedotusvälineissä kerrotaan sen taloudella menevän hyvin. Ehkä tuollainen kansojen Baabeli on väistämättömyys.