Olin vähän ookkaamassa pääkaupunkiseudulla. En kylläkään ajanut kuin kotisaarella, mutta tällä kertaa eivät munuaiskivet irronneet tuskallisella tavalla. Kävimme Mickey-boyn tädin 90-vuotissynttäreillä. Päivänsankari istui rullatuolissa hyvin virkeänä Tapiola Garden-hotellin kabinetissa. Sanoin nimeni esitellessäni ja hän muisti sen hetken kuluttua, mihin suoritukseen en itse ole koskaan kyennyt. En edes yritä painaa aluksi mieleeni ihmisten nimiä, koska en muistaisi niitä kuitenkaan. Päivänsankari oli ollut etevä ja menestyvä liikenainen.
Hänen poikansa oli tullut Kiinasta järjestämään äitinsä juhlia. Hän toimii siellä grynderinä. Hän oli ollut ensin Taiwanilla ja nyt Manner-Kiinassa. Suomessa hän oli toiminut Suomen TV:n ruotsinkielisellä osastolla toimittajana. Maailmanmies, mutta hän ei ollut reissun elämys vaan se oli toinen, englantilainen Riku, joka kyllä oli mielestäni ihan amerikkalaisen oloinen, mutta hänestä myöhemmin.
Pöydässämme istui Mickeyn vanha tuttu, joka toimii vaihtoehtohoitajana, sitä samaa porukkaa, jolle olen tullut allergiseksi. Olen kyllä siinä määrin varovaiseksi, etten rupea raljeeraamaan vieraiden kanssa new agen kustannuksella ja nytkin pysyttelin hiljaa siitä asiasta.
Nainen oli absent minded, ei jaksanut keskittyä, hänen silmänsä olivat epätoivoisen ihmisen silmät, jotka kertoivat siitä, että hän kanssasisartensa ja -veljiensä tavoin oli löytänyt pelastavan oljenkorren new agesta, joka hänen kannaltaan katsoen oli varmasti ihan hyväksi. Juttelimme kyllä ihan mukavasti samalla kun nautimme herkullisia pöydän antimia. Söin mahani täyteen enkä olisi enempää jaksanut.
Mickey boy tuntee paljon eriskummallisia ihmisiä Etelä-Suomessa. Hän oli aikoinaan mukana jollakin kulmalla jossakin hippi-yhteisöissä ja Riku, eli Richard Thomson oli yksi esimerkki hänen kiinnostavasta henkilögalleriastaan. Riku on varmasti pääkaupunkiseudulla tunnettu hahmo. Hän oli vähän intialaisen näköinen, meribiologi koulutukseltaan. Hän on viihtynyt Suomessa jo kolmekymmentä vuotta. Hänessä on ainesta guruksi, hän puhui paljon ja mielestäni aivan jäsennellysti. Hän on mukana mm. Itämeren suojelussa, erityisesti Suomenlahden ja hänellä oli mielestään ratkaisun avaimet kolmiulotteisina kuvioina, mutta hän oli sitä mieltä, että ehkä on jo liian myöhäistä.
Hänen mielestään hallitukset toimivat tehottomasti, eivätkä tosissaan. Tulossa oleva öljykatastrofi ehkä saa jotain aikaan. Kuuntelin kyllä intensiivisesti ja ymmärsin joka sanan hänen englannistaan, mutta silti oli hieman vaikea pysyä mukana. Hänen mielestään valta pitäisi antaa joki-alueiden seutukunnille (oma käännökseni ilmaisusta sub-territorial organisation of river basins, jos muistan oikein). Mies puhui pitkään, kertoi kansainvälisestä toiminnastaan. Hän ilmeisesti käy luennoimassa eri puolilla maailmaa. Hän ei kuulemma halua sanoa "viisaan valkoisen miehen ajatuksia" kehitysmaissa.
En päässyt täysin selville, oliko hänen kuningasajatuksellaan todellista kantavuutta, mutta vaikuttava ilmestys tuo Riku on.
Kysyin onko hän julkaissut teesejään ja hän kertoi käyttäneensä satojatuhansia (en tiedä rahayksikköä) hallituksen rahoja eri projekteihin, mutta ei ole kirjoittanut roppuraporttia - jota kukaan ei ole perään kysellyt. Aika omituista.
Mickey ei jaksanut kuunnella ystäväänsä ja hän selitti myöhemmin, että tämä on hänen mielestään liian päällekäyvä ja väsyttää ihmiset puheellaan. M. osaa imitoida hienosti ja hän esitti kaverinsa juttuja herkullisesti ja kertoi hieman hänen taustoistaan, johon kuului mm. laivaprojekti ja telakka Suomenlinnassa, jossa M oli aikoinaan ollut hetken mukana vapaaehtoisena. Projekti oli mennyt myttyyn ja laiva mennyt pois Rikun käsistä. Hiekkajaala on nyt kuulemma kunnossa mutta toisten käsissä. R ei kuulemma saa suoritettua ideoitaan loppuun, hän luulee, että syntyy lumipalloefekti, kun joku tyrkkää projektin liikkeelle. Sitähän ei ainakaan Suomessa yleensä tapahdu vaan projekti pitää viedä loppuun. Esitin paralleelina oman Ekokyläni, jonka Liisa luuli tyrkkävänsä käyntiin, mutta hänen voimansa loppuivat melkein alkuunsa.
L on muuten ollut omien puheidensa mukaan Opetushallituksen puolesta keskeisenä tekijänä Itämeren suojelutyössä koko Itämeren alueen puitteissa, mihin kyllä uskonkin. Uskon kuitenkin, että hän oli mukana mutta taas tyrkkäämässä alkuun, mikä oli hänen ihastuttava mutta myös vihastuttava luonteenpiirteensä. En kysynyt Rikulta tunteeko hän Liisaa, sillä L saattaa olla juuri niitä governmentin edustajia, joita Riku haukkui. Richard olisi ollut halukas tulemaan luennoimaan vaikka Kemiöön, mutta minulla ei ole sellaisia kontakteja, jotka voisivat maksaa palkkiota.
Gurumainen R kertoi kuitenkin jutun Mongolian valkoisista haikaloista, josta en yhtään tiedä, onko se vain story, mutta kieltämättä vaikuttava se oli. Mongolian läpi näyttää virtaavan tosiaan ison joen. Mikä sen nimi on, en tiedä, onko se Omsk-joen sivuhaara. Lyhennän jutun.
Siellä oli kuulemma isoja valkoisia haikaloja, jotka ottivat yleensä lampaan sieltä, toisen täältä, kävivät joskus jopa joessa uijien kimppuun ja tappoivat. Kun Mongoliasta tuli kansantasavalta ja neuvostoliittolaiset asiantuntijat tulivat ja sanoivat edistyksen nimissä hävittävänsä nuo pedot. Shamaanit sanoivat, että ei missään nimessä ja uhkasivat jopa väkivaltaisella vastustuksella. Pedot elivät kuulemma 14 kilometrin päässä toisistaan, olivat pulskia ja rauhallisia. Ne olivat joskus jääneet vangiksi jokeen, ikäänkuin eläviksi reliikeiksi, kuten meillä Saimaan norpat. Shamaanit olivat kuulemma selittäneet, että hait kertovat olemassaolollaan, että joessa on ekologinen tasapaino. Minä kyllä uskon, että jos juttu on tosi, he ovat selittäneet asian jotenkin muuten, henkisesti.
Juttu muistutti sitä tv:ssä näytettyä ohjelmaa, jostakin Afrikan sisäosista, aavikon takaa, missä on eräänlaisia pyhiä krokotiilejä, joita hemmotellaan. Ei sielläkään osattu sanoa meidän kielellämme, että ne olisivat ympäristön tilan indikaattoreita, mutta idea vaikutti samalta.
En tiedä, mitä jutun pitäisi opettaa, mutta vaikuttava se mielestäni oli. Juttu tuli kertojan mieleen varmaankin siksi, kun henkinen ihminen istui samassa pöydässä ja kertoi tyypillisen newagelaisen mielipiteen valaitten ja delfiinien parantavasta vaikutuksesta, mikä sinänsä voi olla tottakin, mutta asialle allergisena en voi olla hieman naljailematta, sillä delfiinit ovat tyypillistä henkisten ihmisten ajatuskamaa.
Jos minä ryhtyisin tekemään sitä haaveilemaani kirjaa erikoisista ihmisistä, hakisin varmasti Richardin käsiini ja tekisin keskittyneemmän henkilökuvan. Hän on vaikuttava, mutta ajattelin, että kuitenkin paljon tapahtuu. Puolueet ovat ympäristöasioista kiinnostuneita, tehdään paljon kansainvälistä yhteistyötä, mikä on todella hidasta ja voi tosiaan tulla liian myöhään. Meillä on valveutuneiden vihreiden ihmisten puolue ja vaikka he ovatkin, kuten Linkola sanoi Arto Nybergin ohjelmassa vähän sellaisia mukavuudenhaluisia herraspoikia, en voi olla vaikuttumatta.
Jos Richardilla on mullistavia ajatuksia, hän varmaankin löytäisi liittolaisia. Nyt hän oli oikeastaan eräällä tavalla Linkolan sukulainen ajatuksiltaan ja hylkäsi myönteiset merkit, joita kaikesta huolimatta on olemassa. Se ettei hän ole jättänyt jälkiä paperille tai nettiin oudoksuttaa. Ehkä hän on turhautunut nero, hyvin lahjakas kaveri tosin, vähän kuin Unabomber USA:ssa vaikka en usko tämän kaverin ryhtyvän terroritekoihin, sillä hän oli samalla elämännautiskelija.
Olen kirjoittanut tämän jutun, tutkimatta taustoja ja varmistamatta asioita ja kertonut oikealla nimellä, tapamastani Rikusta.
Kävimme matkalla tapaamassa useita mielenkiintoisia henkilöitä ja katsomassa vanhoja nostalgia-paikkoja. Mickey on asunut Karjaalla ja Kirkkonummella ja tapasimme siellä hänen tuttujaan ihan impulsiivisesti vain menemällä oven taakse. Eräässäkin paikassa tuttu ei ollut kotona, mutta huomasimme pian olevamme vieraan naisen keittiössä juttelemassa. Nainen oli asunut 12 vuotta Australiassa ja kerroin seuraavani siellä asuvien blogeja, vaikken ole ottanut selville, missä he oikeastaan asuvat tuolla laajalla alueella. Hän oli samaa mieltä aboriginaalien huonosta kohtelusta kuin eräs siteeraamani henkilö televisiosta. Kerroin, että meillä kävi Keuruulla aboriginaalien esiintymisryhmä.
Kävimme myös sight seeingillä Matinkylässä, jossa asuimme ennen Ruotsiin muuttoamme. Siellä oli rakennettu niin paljon, etten paljoa tunnistanut, entisen kotitaloni ja koulun kuitenkin jotenkin. Aika on aika kummallinen ilmiö. Kävimme tietysti lentokentällä, Malmilla, jossa en ole koskaan käynyt. Mickeyn pitää saada haistaa lentokenttien ilmaa, vaikka hän ei ole koskaan saanutkaan syventyä kunnolla harrastukseensa rahanpuutteen takia.
Kävimme myös Tuomarinkylän kartanossa, jossa asuu ekokylän aikainen kaverini M mukavuuksettomassa työsuhdeasunnossa. M:sta on tällä välin tullut Helsingin kaupungin bussinkuljettaja, joka on varmasti hyvä ammatissaan, sillä hän on sommannut autoja kymmeniä vuosia ja hän on humoristinen ja varmasti ystävällinen kuski. Silti hän edelleen jatkaa myös kengityshommia. Hänellä oli mukanaan myöhemmästä, eroon päätyneestä liitosta syntynyt pieni tyttärensä, jolle hän on ollut tosi hyvä isä, mitä olen todistanut sivusta katsojana.
Tuli postia Keuruun ekokylästä. Tavanmukaiset kevätkokousasiakirjat. Ihan mukava nähdä, mitä tuossa paikassa, johon laitoin niin monta vuotta elämästäni, tapahtuu. En tietenkään lähde kokoukseen polttamaan bensiiniä. En taida lähteä myöskään ekokylän 10-vuotisjuhlille, jotka ovat toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Osaksi siitä syystä, että työsuhteeni jatkuu vielä toukokuun loppuun, mutta en muutenkaan.
