Maailmanlopun menoa

Lopun ajan odotukset kuuluvat kulttuuriimme kiinteästi. Herätyskristillisyydessä tietysti paljonkin, mutta lähes kaikki joutuvat jossakin vaiheessa maailmanloppua ja perikatoa julistavien sanomien vaikutuksen alaisiksi. Ympäristöongelmista on tullut se uusi, todennäköinen skenaario. Aivan luontevasti ne ongelmat, joista huolestuimme muutama vuosikymmen sitten, ovat unohtuneet ja korvautuneet uusilla, mikä tietysti laittaa epäilemään, tokko nämä uudetkaan, ilmastonmuutokset, kuitenkaan yhtä lopullisia ovat. Ehkä viisas ihminen löytää jotakin taas kerran. Ja jos ei löydä, sopeutuu ja oppii elämään pommin kanssa taas kerran.

Katsoin eilen illalla Pentti Linkolasta kertovat leikkeet Elävässä Arkistossa eikä hän puhunut yhtään ilmaston lämpenemisestä, mutta silti piti maapallon väkilukua ruveta karsimaan kovalla kädellä jo silloin, koska ihmisiä on liikaa. Hän on aivan selvästi sairas mieleltään, maanikko jonka täytyy löytää väkisinkin jokin uhkakuva, jotta voisi elää. Hänhän tunnustikin olevanansa väliin syvästi masentunut.

Silti kuuluuhan tuo ukkeli suomalaiseen sielunmaisemaan, hän on tyyliniekka ja hänen elämisen mallinsa puhuttelee yhä minua. Vielä minäkin jaksaisin käpsehtiä mökissä, sytytellä tulia hellaan, puuhailla puurantteella ja verkkojen parissa, viljellä kasvimaata. En tosin jaksaisi ja osaisi tehdä enää niin kovaa työtä, että siitä tulisi rahaa tarpeeksi elämiseen. Siihen elämisenmuotoon kuuluisi tietysti, että jostain tulisi kuukausittainen raha tilille - ja siinä se ongelma onkin. Ja mistä olisin saanut sen mökin jo alkuun. Linkola on varmaan perinytkin jotakin, kulttuurisukua kun on ja on niitä kirjoituspalkkioitakin varmaan tullut tilille, kun hän on keksinyt tuotteistaa itsensä niin hyvin. Linkolalan epäloogisten seuraajien käsityksen mukaan, jostakin pitäisi tulla "kansalaispalkka" tilille, joka varmistaisi tuon "luonnonmukaisen" elämisen. Ja jos kaikki siihen ryhtyisivät, kuka maksaisi tarvittavat verot.

Nuoremmissa kuvissa hän oli vielä jäntevä urho, joissakin kuvissa pitkäpartainen nuorimies. Kyllä hän on töitä tehnyt ja itseänsä rasittanut. Terveellisesti elänyt on silti saanut sokeritaudin vanhoilla päivillään, olen kuullut. On hän silti oikein inhimillinen yksityishenkilönä, ei ihme että hänestä pidetäänkin huolimatta hurjista puheista.

Googletin netissä ja löysin muutamia maailmanlopusta kertovia sivuja. Ainutkertainen on tietysti Paasivirran vaihtoehtoiset maailmanloput, jossa laskurit tikittävät vääjäämättömästi, että se on tulossa. Ja mukana ovat tietysti jo tapahtuneet maailmanloput. Hikipedia kertoo samaan henkeen viimeisistä ajoista. Jehovan todistajilla on pitkä yhteinen historia maailmanlopun kanssa. Sekin on minulle tuttua, sillä isäni oli maailmanlopusta kiinnostunut ja oli monta vuotta Jehovan todistajien kanssa tekemisissä ja minäpoika tietysti kuuntelin.

Sitten ovat tietysti ihan mahdolliset skenaariot. Jokin iso kappale avaruudesta voi tosiaan tulla ja törmätä maapalloon, mikä saattaisi lopettaa meidän päivämme täällä kuten kävi dinosuruksillekin. Atomipommeja on edelleen varastossa tarpeeksi, jotta päivämme olisivat luetut, jos pahasti kävisi. Ilmastonmuutos saattaa saada olot niin tukaliksi jossakin päin maailmaa, että se olisi hidas ihmiskunnan loppu. Ja miten sitten suu pannaan, jos Golf-virta pysähtyy? Ja jokaisella yksilöllä on taatusti edessä se varma maailmanloppu ennemmin tai myöhemmin, kuoleminen. Ja taatusti maapallolla elämä lakkaa joskus suunnattoman pitkän ajan kuluttua, kun aurinko palaa loppuun, mutta siihen on vielä aikaa ja väliin mahtuu myös jääkausia, jos vanhat merkit paikkansa pitävät.

Tiedemiehet ovat tietenkin ennustaneet perikatoa monin tavoin, mikä ei ehkä ole suoranainen maailmanloppu. Vanha pessimisti Osvald Spengler povasi Länsimaiden Perikatoa varsin kiehtovalla tavalla. Blogeissakin perikatoa ja kaiken huonontumista on käsitelty ihan mukavasti. Sitä huomaa itsestään, että vanhemmiten yhä enemmän tämä touhu alkaa vaikuttaa ihan maailmanlopun menolta eikä oikein haluaisi sallia toisille niitä viimeisiä pitoja, joissa on tosi hyvä meininki. Viinaa ja nuoria naisia, hyvät safkat, hyvät autot ja talot ja minulle ei riittänyt niitä. Parempi on, että maailmanloppu tulee!

Itse kannatan käsitystä ihmisestä, joka kuten Faust on tehnyt sopimuksen Paholaisen kanssa saadakseen kaikkea hyvää. Linkolankin mielestä jokaisen lajin ominaisuus, on että se pyrkii täyttämään maan. Ja ihminen on päässyt herruuteen eikä hänellä ole vastavoimaa, ellei itse Luonto.