20.9.07

Nopea leikkaus


Vuorokausi sitten olin vielä Turunmaan sairaalan leikkaussalin heräämössä. Rinnasta alaspäin ei ollut mitään tuntoa. Olin muuten hereillä leikkauksen aikana mutten tuntenut ja nähnyt mitään, koska edessä oli liina. Tiimi vaikutti asiansa osaavalta, lääkäri jutteli mukavasti. Hän näytti minulle myös verkkoa, joka tyrää pitämään laitettiin. Se on kai titaania. Lihakset kasvavat siihen kiinni ja tulos on parempi kuin Luojan luoma. Siinä hänellä onkin sattunut pieni laskuvirhe, sillä nivusten kestävyys ei ole ihan ok.

Luulin, että minulla oli tyrä oikealla puolella, mutta vasemmalta puolelta leikattiin ja vanha vaiva saattoi jäädä. Kyllä se oli oikea leikkaus, vaikka vasen ei vaivannutkaan kovin. Olen ehkä antanut kaikkeni Ekokylälle, repinyt niin, että tyrä rytkyi.

Nyt pystyn ymmärtämään halvaantuneita hieman. Jaloissa ei ollut mitään tuntoa. Kun tunto alkoi palata, ne olivat vieraat pökkelöt. Olin varmaan pissannut myös alleni, sillä lakana oli keltainen. Ihmeen nopeasti siitä toivuin, pystyi pissaamaan lopulta, vaikka vaikeaa se oli. Yöllä kävelin jo käytävässä. Ruoka maistui vuorokauden paaston jälkeen.

Turunmaan sairaala on pieni ja sanoisinko, intiimi. Paikat ovat hyvässä kunnossa, vaikka ahtaat. Mutta hyvällä organisaatiolla se sujuu. Kun sänky ajettiin huoneeseen, piti toinen sänky ottaa ulos ennen. Huoneissa ei ollut vessaa. Leikkausali ja heräämö olivat pieniä. Mutta hyvää huolta siellä pidettiin. Kaikki olivat huippuystävällisiä. Leikkauksen jälkeen tarjoiltiin kahvia ja konjakkia, mikä on hieno psykologinen ele.

Aamulla sattui fibaus ennen sairaalaan menoa. Liikennöitsijä on vaihtunut tässä viime vuodenvaihteessa, tai Vainio on ottanut koko liikenteen hoteisiinsa. Bussi joka ennen tuli Björkbodan kaupan kautta, menikin suoraa tietä poikkeamatta. Näin sen valot etäältä ja kirosin tyypillistä tuuriani. Olin kyllä katsonut netistä, mutta siellä oli jotakin vaikeasti tulkittavaa Björkboda th. Lääkäri oli kieltänyt autolla tulemisen, sillä hänen mukaansa kotiin ajo ei onnistu leikkauksen jälkeen. Pakko oli kuitenkin jollakin mennä. Toivuin kuitenkin niin hyvin, että autoilu kävi hyvin, eikä kipuja tuntunut, niin että se kääntyi parhain päin. En millään olisi vaatinut taksia kotiin, ei tarpeetonta lastia yhteiskunnalle eikä minulla ole ketään jota olisin voinut pyytää kuskaamaan. Yksinäinen, erakoitunut vanhapoika. Bussilla tuleminen olisi ollut hankalaa ja auto olisi jäänyt parkkipaikalle. Huokasin helpotuksesta, kun Turun huligaanit eivät olleet sitä särkeneet.

Yllättävän vähän kipuja, jotka tuntuvat vain kun muuttaa asentoa. Yöllä otin kipulääkkeen, mutta sen jälkeen ei tarvinnut. En hakenut myöskään lääkärin määräämiä kipulääkkeitä. Sängystä on hieman vaikea nousta, mutta vyöryttäytymällä se käy. Sairaalassa oli sellainen kahva, joka vähän auttoi. Tuli mieleen, että Elämä, jos ei muuta, niin opettaa Hiljaa kävelemään. Olin kyllä ylpeä, kun hoitaja kehui verenpainettani ja pulssia. Oletko urheilija, hän kysyi. Kun alaruumista ei voinut liikuttaa, verenpaine alkoi laskea, mutta palasi pian ennalleen kun pystyin.

1 kommentti:

Sedis kirjoitti...

"Kipulääkkeethän" voivat olla myös tulehduslääkkeitä, joten tässä pidättäymisessä kannattaa aina olla varovainen.