Matkan muistoja

Olen päässyt kotiin matkoiltani. Loppuajan olin merellä auttamassa erästä kaveria, joka toimii mökkitalkkarina. En nyt paljoa pystynyt niihin hommiin, mutta toimin apumiehenä isossa työveneessä. Kävimme pudottamassa muutaman poijun painoineen. Se olikin jännittävää hommaa seurata. Minä osallistuin lähinnä katsojana ja painoin nosturin kammesta kun vene tuli oikealle kohdalle. Paino liukui veteen ja vei mukanaan siihen kiinnitetyn kettingin, jonka päässä on poiju. Tuulessa apulaisesta oli ehkä hyötyäkin, kun vene piti sihdata oikeaan paikkaan ja nosturin hanikka oli perässä. Kaveri on hankkinut itse paljon korjaamalla ja asentamalla kunnioitettavat työvälineet. Rannalla on romusta kunnostettu iso nosturi ja veneessä pienempi. Pienempikin jaksaa nostaa lähes tonnisen mötikän, mutta veteen pudottamisessa ei mötikkää voi kiinnittää nosturiin sillä senhän tulee voida pudota vapaasti. Nosturi nostaa lavaa, jolta paino liukuu. Vene itsessään on vaikka vanha kuitenkin tukeva ja tarkoituksenmukainen. Siihen voi ottaa mukaan kaikki tarvittavat työkalut ja koneet. Kaikkien välineiden on oltava hyvässä järjestyksessä. Kaverilla onkin siihen hyvät lahjat.

Oli jännä nähdä betonisia laiturin ponttooneja, jotka tosin ovat sisältä styroksia. Tehdäänhän sitä betonista veneitäkin.

Hän korjasi taitavasti lauenneen omatekoisen laiturin. Siinäkin nosturi on tarpeen, sillä miten muuten saisi paaluja ylös ja upotettua. Jollakin työmaalla oli ongelmia ja meni monta tuntia ilman että pystyttiin tekemään mitään olellista. Kaveri kävi välillä kuumana, kun asiat eivät luonnistaneet, sillä hänellä on temperamenttiä. Laiturien tavarantoimittaja oli käyttänyt huonolaatuisia tuotteita ja esimerkiksi pultit eivät tahtoneet mennä kiinni yhdessä portaassa, kun sinkkiä olivat jengat täynnä ja sinkkiä oli myös terävinä piikkeinä siellä täällä. Huonoja halpatuotteita.

Minusta oli mukava päästä merelle. Menimme tietokonenavigaation avulla. Kaveri on tietysti oppinut tuntemaan jo vesiä muutaman vuoden paikkakunnalla asuttuaan, mutta vene kuulemma kolisee aina välillä kuitenkin kiviin. Hän oli tyytyväinen lasikuituun, koska se joustaa.

Olin jo unohtanut alkeetkin navigaatiokurssilta enkä muistanut solmujakaan, joita todella olisi tarvittu. Jonkun verran sain ohjatakin mutta vain väylällä. Muutamana päivänä oli kylmää ja tuulista, mutta kyllä aurinkokin paistoi. Meri ja luonto oli tosi kaunista. Oli elämys nähdä ripeän kaverin työskentyä ja hänen neuvokkuuttaa eri pulmatilanteissa. Koko ajan oli ongelman ratkaisutilanteita. Vaikka hän onkin väkivahva ja omistaa urheilijan kropan, ehkä hän samalla rasittaa sitä liikaakin, ja hänellä oli tenniskyynärpää kiusanaan, mikä ei tuollaisessa ammatissa ole hyväksi. Oikeaa kättä joutuu väkisinkin käyttämään. Itselläni nilkka taas vähän kipeytyi ja olin entistäkin kömpelömpi.

Olin eilen käymässä toisen kaverin kutsumana eräällä retkellä Raision venesatamasta. Eilenhän oli täydellinen päivä. Retki tehtiin lähes laivan kokoisella puupaatilla. Tuli ihan kiinnostavia uusia tuttavuuksia, erityisesti eräs vanha setä, joka osoittautui erittäin lukeneeksi ja valistuneeksi ajattelijaksi, suorastaan filosofiksi, joka tiesi paljon asioita ja pohti niitä. Kyseessä oli eräs yhdistys ja samalla sain käsitystä yhdistyksille tyypillisestä kähinöinnistä, joka tuntuu olevan aika tavallista Suomenmaassa vähäisen kokemukseni perusteella.

Jossakin matkalla kuulin Jungnerin jo aiemmin keväällä ilmoittamasta uudistuksesta, joka on tullut nettiin nimellä Yle Areena. Siellä olevia tv-ohjelmia saa katsoa ilman tv-lupaa, muistelen kuulleeni. Jokohan tämä aiheuttaa, että sanon irti koko tv-luvan ja yritän pärjätä ilman koko purkkia. Minulla ei ole ollut kunnon radiota ja nettiradio ajaa erinomaisesti radion asian. Olenkin ollut ihastunut Ruotsin erinomaiseen nettiradioon ja sille on nyt tullut kotimainen kilpailija. Hienoa, kun saa jotain joskus ilmaiseksi ja voi tehdä jopa säästöjäkin.

Suurkaupungin vaikutelmat auttavat kestämään maaseutukylän ikävyyttä ja tuttuutta. Näin sentään jotakin tämän hetken Tampereesta ja elvytin hieman sosiaalisia taitojani solmimalla ns. ihmissuhteen, mikä on mukavaa ja uutta pitkän tauon jälkeen. Eihän minulle tietysti mikään ole helppoa, kun loppujen lopuksi olen erakko, vaikka pystyn sen peittämään small talkilla ja sen sellaisella.