Englannin keskusteluryhmän vetäjä rohkaisee meitä tuomaan valokuvia ja muita dokumentteja ja kertomaan niistä. Aika tavalla sitä joutuu kuuntelemaan näennäisen kiinnostuneena aivan yhdentekeviä tarinoita, jotka tietysti kertojalleen ovat tärkeitä, kuten lomamatkoista aurinkorannoille.
Tänään yhdellä osanottajalla oli todella kiinnostavaa näytettävää. Joskus oli puhuttu merellä käytetyistä lippusignaaleista ja mies vetäisi laukustaan todella paksun opuksen, jossa oli ehkä kaikki kansainväliset lippusignaalit. Teos oli kuvaraamatun kokoinen. Todella erikoinen. Jokaisella maailman meripaikalla oli mm. oma signaali, joka voitiin näyttää lipuilla. Tämä oli ennen modernien kommunikaatiovälineiden tuloa, mutta tietenkin joitakin merkkejä on yhä käytössä. Blue Peter esimerkiksi joka jotenkin ehkä kuuluu yleistietoon ja johon saattaa törmätä merikirjallisuudessa
blue peter
n. Nautical.
A blue flag with a white square in the center, flown to signal that a ship is ready to sail.
[From the fact that it represents the letter P in the International Code of Symbols.]
Kaverilla oli mukanaan myös vanhanaikainen merkinantolamppu, johon kiinnitettiin tähtäin ja jolla voitiin signaloida myös sotatilanteessa. Hänen tilava talonsa on kuulemma täynnä kaikenlaista merikamaa. Hän on harrastanut ikänsä laivoja ja merta.
Vaikka olen narissutkin ryhmänvetäjän vähäisestä akateemisesta innosta, on ryhmässä viihdyttäviäkin elementtejä. Entinen maanviljelijä kertoo vitsejä. Meitä on vanhempia melkein kaikki. Yksi myöhemmin liittynyt on jopa Saksasta kotoisin, ex. myllynomistajan vaimo. On mukavaa huomata yhä uudestaan kuinka kotoista ja tuttua suomenruotsalaisuus on, vain ruotsin kielellä, mutta muuten samaa kuin enemmistölläkin. Selviöhän tuo tietysti on, mutta toki "hurreja" kohtaan tunnetaan yhä ennakkoluuloja suomkenkielisten joukossa.
Vanhat valokuvani ovat jääneet muuttokuormista, mutta kellarissa työkalujen joukossa on yksi ja ainoa kuva itsestäni lapsena, jonka aion viedä ja siellä on myös pienenpienet sukkanauhaliivit, joita muistan kantaneeni pienenä. Mukavaa näyttää ryhmän nuorille, mitä pojat yleisesti käyttivät vielä 50-luvulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti