Kissa ja köyhät

Omistan varmaankin aika vaatimattomat älynlahjat. Aioin eilen tankata toista kertaa, mutta en saanut korkkia auki, en millään. Olen kerran selvinnyt siitä tehtävästä, mutta en tiedä miten. Minun on parempi pysytellä pyöräilijänä, tuli tuo huono auto hankittua vastukseksi, kun ajattelin sitä tarvittavan työssä. Siitäkään eu taida tulla mitään, syistä joista en voi puhua.

Jo yli viikon ajan päivän paras aika on ollut kissanruokintamatka. Itse ruokkimiseen menee vain pari minuuttia, matkat vievät pari tuntia. Ne ovat mukavia leppeässä kevätsäässä. Kissaan en ole luonut juuri minkäänmoista suhdetta. Se on niin ahkerassa syömisen touhussa, ettei ehdi kiinnittämään minuun huomiota. Kerran istahdin sohvalle ja se tuli puskemaan itseään minua vasten. Siitä lähtee karvoja. Sen isäntäväki varmaan kaipaa kissaansa, mutta ei niin paljoa, että soittaisivat ja kysyisivät. Luoja paratkoon koskaan ottamasta kotieläintä enää. Niistä on se vaivansa, vaikka on niistä tietenkin seuraa yksinäiselle. Voi kuvitella olevansa suhteessa jonkun elävän olennon kanssa, vaikka se onkin itsepetosta. Meillä ei koskaan ole ollut kissaa, ei edes kun olin lapsi. Isä inhosi kissoja. Kolme koiraa meillä oli lapsuuteni aikana ja kaikki saivat surullisen, väkivaltaisen lopun. Taloon tulleita kissoja isä hukutti säkissä suolampeen. Yhtä olin itsekin tappamassa nuorena ja ymmärtämättömänä. Voisin silti kuvitella pitäväni kissaa. Tuo hoitamani kyllä pärjää huoneistossa, mutta onko se elämää. Nytkin on päivät pääksytysten yksin. Ulkokissat elävät liian vaarallista elämää vaikka se elämä olisikin vasta oikeata.

Silitin kauluspaitoja ison kasan. Tuskin niitä tulee pidettyä. Kun lämpimät tulivat, voi siirtyä heti lyhythihaisiin. Päivä menee ihan huomaamatta.

Luin hieman Wiki-pedian köyhyysartikkelia. Olen hieman tyytyväinen, että jossakin kohdassa siellä on vähän samansuuntaisia ajatuksia kuin itse olen kirjoittanut. Esimerkiksi, kun puhutaan köyhyyttä koskevasta debatista, oikeistolaisesta ja vasemmistolaisesta näkemyksestä.


"The underlying causes of poverty is a controversial, politicized issue. Those with right wing views may consider that poverty results from personal choices or preferences, the breakdown of "traditional values", lack of birth control, and over-interference by government. They may also look to structural factors that prevent economic growth, such as poorly protected property rights, lacking credit system, crime, and corruption.

Those with more left wing views typically see poverty as the result of many systemic factors unrelated to personal choices or preferences. For instance, they consider that poverty is caused by lack of opportunity (particularly in education), and that it is often the lack of government intervention which results in more poverty. They tend to believe that alleviating poverty is a matter of social justice and that it is the responsibility of the wealthy to help those in need."

Harvinaisen hyvä artikkeli sinänsä. Jännittävää lukea läpeensä hypertekstitettyä artikkelia, jonka kirjoittajasta ei tiedä. Linkit menivät kylläkin wikipedian sisälle, eivät muuhun tieteeseen. Olisi muuten kiva tietää enemmän wiki-pedian taustoista. Kyllä siitä pääsee lukemaan netistä, jos on viitseliäisyyttä. Yksittäinen perustaja siellä näyttää olevan taustalla, en laittanut kylläkään ylös nimeä.

Olisin halunnut löytää netistä enemmän tietoa ns. vapaamatkustajuudesta, mutta se vaatisi enemmän tietoja ja taitoja, mitä minulla on. Pitäisi osata tulkita tilastoja, vertailla jne. Sormituntumalla ajattelen, että osa ns. vapaamatkustajista on menetettyjä joko iän tai sairauden takia. Heistä ei koskaan tule enää muuta kuin huollettavia. Heille täytyy kuitenkin varata mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään, vaikka se ei siltä näyttäisikään kaikessa kurjuudessaan. Kun kerran tilanne on päästetty siihen, mikä se on. Mutta jotenkin uusien luusereiden syntyminen pitäisi estää. Ehkä sitä ei voi tehdä vapaaehtoisesti vaan elämä itse pakottaa muuttamaan politiikkaa. Jokaisen pitäisi saada olla hyödyllinen ja tarpeellinen. Valitettavasti olen tuon ylläolevan oikeistolaisen näkemyksen kannattaja nykyään. Oikeistolainen ja vasemmistolainen kanta käsittelee saman asian eri puolia. Vasemmistolainen, epäoikeudenmukaisuutta painottava on toki totta sekin.

Kuten olen monta kertaa kirjoittanut, minulla on perin kyyninen ihmiskäsitys. Ihminen on mukavuutta rakastava, julma, itsekäs eläin, ei paljon kissaa parempi. Ihminen osaa sotkea asiansa lahjakkaasti. Usko johonkin moraalisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen on valheellista. Vain yltäkylläisyydessä on mahdollisuus solidaarisuuteen ja moralismiin. Ne antavat tunteen, että ollaan oikeassa vaikka ollaan etuoikeutettuja. Mutta miten suu pannaan, kun tulee pula ja hätä, mikä sinänsä ei ole kovin kaukana? Hyvinvointimme on hiuskarvan varassa. Olemme aina vaarassa menettää kaiken. Osittain juuri tämän tajuaminen tekee meidät niin itsekkäiksi.

Ovatko ideologiat kuolleet

Sanotaan, että ideologiat ovat kuolleet. Oikeisto- ja vasemmistopuolueet voivat ihan hyvin, ainakin Suomessa, istua samassa hallituksessa. On niillä silti eroja. Molempiin liittyy historiallista painolastia jo sadan vuoden ajalta ainakin. Oikeiston veriruskeat synnit ovat ajalta, jolloin luokkayhteiskunta oli vielä olemassa vanhassa muodossaan. Kansalaissodan jälkiselvittelyt eivät hevin lähde pois yhteisestä tajunnastamme. Vasemmisto on tehnyt arvokasta työtä puolustaessaan heikompaa. Minua kuitenkin vaivaa se, että se ei ole tehnyt sitä epäitsekkäästi vaan takana ovat olleet valtapyrkimykset. Heikomman puolustaminen ainakin minun nuoruudessani liittyi Neuvostovaltaan, diktatuurin uhkaan. Nyt sitten on olemassa vasemmistolainen virkarälssi, joka on valloittanut valtiokoneiston enkä nytkään oikein osaa uskoa muuhun kuin paljaisiin vallan säilyttämispyrkimyksiin. Tietenkin se argumentti, että läpeensä verotetuilla kansankotimailla on mennyt ja menee suhteellisen hyvin, vedetään aina esille joka vaalitaistelussa. Toisaalta vasemmisto ja oikeisto elävät myös symbioosissa käytännön politiikassa. Tiedetään etujen rajat ja niistä on olemassa sanattomat sopimukset. Ja sehän toimii kuten on nähty. Oikeisto ei ole sitä, mitä se ideologiassaan sanoo, eikä sitä ole vasemmistokaan. Ne ovat konglomeroituneet valtiollis-teolliseksi kompleksiksi, mikä kuulostaa aivan salaliittoteorialta. Ne vartioivat toisiaan, ettei mitään radikaalia pääse tapahtumaan ja ehkä salaa pelkäävät sitä, että he itse pääsevät valtaan. Lupaukset olisi voitava toteuttaa, eikä kukaan oikein tiedä, mitä sitten tapahtuu. Jos oikeisto pääsee valtaan, ammattiyhdistysliike voimistuu ja pistää kapuloita rattaisiin, mikä saa maan asiat hunnningolle. Jos vasemmisto pääsisi valtaan, se pelottaisi lypsylehmän suunniltaan. Mitä sitten, jos jaettavaa ei enää löytyisi ja lehmä pakenisi naapurin tilalle? Nythän aitoja ei enää ole tässä globaalitaloudessa.

Ruotsissa ollaan rehellisempiä. Siellä puhuttiin systeemin vaihdosta takavuosina. Oikeisto pääsi valtaan ja pisti maan asiat sekaisin, ja se pelottaa. Sossut ovat taas betonoineet maan, mutta systeemi vuotaa. Nuoret ja muut marginaaliryhmät eivät tunnu pääsevän osallisiksi. Työttömyys on huolestuttavan suurta. Maahanmuuttajat elävät ghetoissa. Nyt siellä on taas odotettavissa mielenkiintoinen vaalitaistelu. Systeemin vaihdosta puhutaan taas, mutta ei niillä sanoilla, joilla on paha kaiku.

Itse olen globaalitalouden kannattaja. Parempaakaan ei ole keksitty. Kannatan liberaaleja aatteita, kasvatusta itsenäisyyteen ja yritteliäisyyteen. Uskon, että meilläkin on kasvatettu paljon käenpoikasia, joitten ammatti on työtön tai syrjäytynyt. En toki halua väittää, että jokaisen syrjäytyneen kohdalla on kyse tästä. On aidosti syrjäytyneitä, joilla kerta kaikkiaan ovat olleet huonot kasvuolot ja sosiaalinen perintö. Mielenterveysongelmien kanssa ei ole myöskään leikkimistä. Heikommista pitää pitää huolta, kuten nyt vanhuksista. Monet kuitenkin hankkivat sairautensa itse elintavoillaan. Sitähän se Veteraaniurheilijakin yrittää sanoa, vaikka omaakin vasemmistolaistaustan. Siitä huolimatta sairaista täytyy huolehtia. Jotakin kuitenkin pitäisi osata tehdä, ettei niitä sairauksia syntyisi liian aikaisin. Kuolema se meille kaikille tulee ennen pitkää. Joskus tuntuu, että alkoholi ja huumeet on yhteisesti sovittu eutanasia, joilla päästään eroon liian pitkästä huoltotaakasta. Jopa uhritkin sen tietävät vaikka eivät osaa sitä sanoiksi pukea.

Näistä asioista kirjoittaa englanninkielinen wikipedia. Poverty-artikkelista lähtee monia linkkejä, joitten tutkimisessa olen vasta alussa.

Olenko viruksenlevittäjä?

Tunnen hienoista syyllisyyttä. Jostakin minun on se virus täytynyt saada. Olen laittanut lähteen todennäköisesti linkiksi tähän blogiin, josta joku onneton on voinut sen saada. Todella pahanlaatuinen tapaus. Kuinka jotkut voivat vihata maailmaa niin, että tahallaan laittavat näitä liikkeelle. Tämä oli sellainen joka tuotti epälukuisen määrän lisämerkkejä klikkauksen ympärille. En tiedä onko sellaista lajia nimeltään kuin click-virus. Yritin poistaa sitä AVG-ohjelmalla. Sen jälkeen kun olin sammuttanut koneen, virus oli edelleen päällä eikä sallinut mennä kirjautumisen ohi. Hätäpäissäni painoin resettiä, mutta virus on edelleen systeemissä. Liikkeenharjoittaja lupasi eilen hakea koneen hoitoon ajaessaan täällä päin, mutta unohti tai ei ehtinyt. Juuri tällaisissa asioissa sitä tuntee itsensä ihan avuttomaksi.

Matkoja

Saarella toimii erinomainen kotiseutumuseo, hieno nähtävyys sinänsä. Luin Ilmoituslehdestä, että museon kilta suunnittelee matkaa loppukesästä tutustumaan Viron ruotsalaisseutuihin. Minähän ilmoittauduin heti mukaan. Nyt on jotakin mukavaa odotettavissa. Historiateemainen matka. Suomenruotsalaiset ovat tunnetusti mukavaa ja sosiaalista porukkaa. Tunnen sitäpaitsi Sagalundin museon väkeä ja tällä tavalla tutustun ehkä paremmin. Toivottavasti matkalle ilmoittautuu tarpeeksi porukkaa, siitähän se on kiinni.

Saaren oppaat lahjoittavat yleisölle sight-seeing - matkan reilun viikon päästä. Ilmoittauduin sinnekin mukaan.

Pomo kehottaa matkustamaan Pietarsaareen tutustumaan työklinikkaan. Siitä voisi tulla parin, kolmen päivän työmatka. Hyvä sekin. Sitten toukokuun lopussa on ruotsinmatka ja yksi lomaviikko. Tämähän alkaa näyttää hyvältä.

Kotimikro

Tänään tuli Kotimikro. Sen taso on sopivasti tällaiselle yleiskäyttäjälle sopiva. Siinä on paljon aineistoa, joille nörtit tuhahtavat, mutta meikäläiselle hyvin informatiivista.

Googlella on nyt oma kotisivupalvelu, joka on vapaa Gmailin omistajille. Gmailia taas saa suosituksesta. Tein kokeeksi sellaisen kotisivun missä ei ollut päätä eikä häntää, mutta halusin vain nähdä saanko toimimaan. Yritin tänään saada Lycos Tripodia toimimaan, mutta ei se onnistunut. Tämä Googlen toimii ja jopa kaltaiseni pystynee sillä tekemään jotakin. On mahdollisuus laittaa kuvia ja editori on suurinpiirtein samanlainen kuin tässä Bloggerissa. Sivupalkki onnistuu. Tarvinneeko sitä muuta. Ajattelen nimittäin sitä kyläyhdistyksen kotisivua, jonka olen luvannut tehdä.

Bloggerista puheen ollen. Samassa lehdessä oli artikkeli Bloggerin käytöstä. Varmaankin ensimmäisiä kuvallisia esityksiä suomeksi aiheesta. Kumma kyllä, että artikkelissa ei sanallakaan mainittu Blogilistasta ja sen muodostamasta virtuaaliyhteisöstä. Onhan lehti Bonnierin ja artikkeli käännetty, mutta olisi sitä sentään voinut vähän soveltaa Suomen oloihin.

Myrkkysuolausta ja muuta

Tässä talossa laitetaan ruokaa. Se on tavallista työmaaruokaa, hieman mielikuvituksetonta, mutta aivan liian suolaista. Eilen oli pyttipannua, jota söin melkoisesti, kun olin nälkäinen. Jälkeenpäin olen joutunut juomaan tavallista enemmän. Ruoka oli kuten sanottiin myrkkysuolaista. Ei voi olla terveellistä tässä verenpainetautisten maassa. Muut ovat ehkä tottuneet suolaiseen ruokaan, mutta aion protestoida ja sanoa, että lopetan ruokailun. Asun ihan kivenheitön päässä, joten kotona voin kipaista ihan hyvin. Kaipaan mehevää porkkanaraastettani, johon sekoitan puolukkaa, kylmäpuristettua öljyä ja hieman viinietikkaa.

Muutenkin tuntuu, että alan päästä taas mukavaan painonlaskemiskierteeseen, kun olen lopettanut iltasyöpöttelyt. Vaikeaa se on, mutta tuntuu onnistuvan. Housut ovat jo viikossa väljentyneet vaikka välillä oli yksi ravintolaillallinen myöhään.

Tsernobylistä siis 20 vuotta. Muistan sen leppeän kevätsateen, jossa kastuin lenkilläni. Henkilökohtaisesti olin silloin 10 vuotiaan tytön yksinhuoltaja, joka kävi ahkerasti töissä. Opettajahommat eivät olleet maailman parasta työtä, opettaminen kylläkin, mutta oppilasmateriaali ei ollut maailman parasta. Toki siinäkin oli valopilkkuja, mutta näki, että problemaattista kansaa oli kasvamassa eikä sille paljoa voinut tehdä.

On jotenkin kaameaa katsoa dokumenteista niitä pahaa aavistamattomia työmiehiä, jotka kiirehtivät paikkaamaan onnettomuuden jälkiä. Hei eivät tienneet, mitä oli odotettavissa. Kuolemaa ja säteilysairauksia.

Paradoksaalista on, että alueesta on muodostunut luonnonreservaatti. Luonto kärsi seurauksista, mutta on sopeutunut ihmeellisellä tavalla. Varmaan osasyynä on sekin, että eläimet elävät suhteellisen lyhyen aikaa.

Aivan yhtä suuri paradoksi on se, että onnettomuuksista huolimatta ydinvoiman rakentaminen jatkuu eikä tässä itse kukaan voi muutakaan keksiä.

Nukkumaan

Yli viisikymppiä on tullut sotkettua pyörällä tänään. Olin vähän väsynyt ja hajamielinen, pikkuasiat kiusaavat. Sellaiset, että teen aika mitätöntä työtä enkä saa aikaan juuri mitään. Onneksi palkka sentään juoksee. Itsepintaisesti kaaosta ja kaiken hajaantumista vastaan.

Saksalainen sirkustirehtööri

Jouduimme evakkoon, kun huone oli varattu. Näyttää lopultakin siltä, että siinä toimintaa aikonut yhdistys nyt lopultakin vetäytyy pois ja saamme huoneen kokonaan käyttöömme. Hyvä niin. Olin huomaavina ilmassa pieniä keväthysterian merkkejä siellä sun täällä, mutta pysyttelin hiljaa. Kävimme kaverin kanssa kävelemässä. Katsoimme metsästäjän hienon laavupaikan ja kävimme saaren lentokentällä. Siellä on pieni halli, kiitoradanpätkä. Olemme suunnitelleet, että käymme lentämässä joku päivä. Nyt siellä ei ollut ketään. Matkalla sattui hieman absurdi episodi isolla tiellä. Saksalainen sirkustirehtööri pysähtyi hakkumaan saksaksi kaveria, joka oli ollut heillä hommissa. Juttu oli päättynyt konfliktiin, kun sirkus oli ajanut väärillä rekisterikilvillä ja luvattomilla autoilla ja siinä hötäkässä kaveri oli lopettanut. Hänen mielestään oli hyvä, että meitä oli kaksi, joten saksalainen ei uskaltanut käydä ainakaan päälle. Sirkus antaa tänä iltana näytöksen Taalintehtaalla. Liekkö sillä nyt lailliset autot. Sirkustyössä ei kuulemma ollut ollut tippaakaan romantiikkaa, kaveri vastasi kysymykseeni. Ihan selvästi ilmassa oli ragea. Kaverin mukaan selvästi huomaa, että yleisöä on vaikea saada sirkukseen nykyään.

Minut valittiin taannoin kylän kylätoimikunnan hallitukseen. Tänään on ensimmäinen kokous, missä olen mukana. Menemme Kasnäsin kylpylään pitämään kokousta. Minulta on kysytty ryhtyisimmekö tekemään kyläyhdistykselle kotisivuja. Sanoin kyllä, vaikka en osaakaan koodata. Käsittääkseni editorilla pystyy saamaan aikaan aika hyvää jälkeä.

Blogger oikutteli ja jäi julkaisutoimintoon kiinni. Ehdimme tehdä tuon kylätoimikunnan retken, joka oli oikein onnistunut. Mukavaa, reilua porukkaa. Tarjoilukin oli hyvää, olutta, viiniä ja konjakkia sekä tietenkin ruokaa, kylpylävisiitti ja taksimatka kauniissa kevätillassa. En paljoa osannut puhua, mutta yritin olla mukana.

Yhteiskunta hajoamassa

Postiluukusta oli tullut ns. traktaatti. Se vaikutti sillä lailla tutulta, että se näytti Vartiotornilta painojäljeltään. Luin vihkosen läpi. Siinä oli pääsanomana se, että katolinen kirkko on se lopunajan baabelin portto. Toinen mikä pisti silmään oli, että pahoiteltiin Charles Darwinin harhaoppia ja sanottiin, että maapallo on kirjaimellisesti juuri sen kuusituhatta vuotta vanha.

Tämän uuden uskontokunnan taustalla näyttää olevan norjalaispariskunta Bente ja Abel Struksnes. Liikkeellä on monikielinen kotisivu. Kirjasessa taitettiin peistä sen puolesta, että sunnuntai on väärä sapatti, joten onko tässä kyse joistakin adventisteista tms.

Yhteistä useimmille uskonnoille on, että nähdään maailman olevan lähellä lopunaikoja. Kaikki asiat ovat pahasti: (lainaus)

"päivittäisiä uutisia:

• sotaa, levottomuutta, väkivaltaa, murhia, nälkää puutetta
• pyörremyrskyjä, tulvia maanjäristyksiä
• uusia vaikeita haasteita: ympäristökysymykset, geenimanipulaatio, ilmastonmuutokset, eläintaudit, epidemiat
• yhteiskunnan ajautuminen pois moraalisista perusarvoista "

Myös new age puolella nähdään lopun olevan käsillä. Martin Keitel on saanut ilmestyksen.

Onko tämä maailma kuitenkaan paha, ainakaan sen pahempi kuin se on koskaan ollut. Nykymaailmassa vain tiedämme heti mitä maan jossakin kolkalla tapahtuu.

Totta on tietysti, että öljy alkaa käydä vähiin. Ilmaston lämpeneminen on tosiasia. Ympäristö huononee. Pandemiat uhkaavat.

Elinaikanani ainakin maailman köyhyys on vähentynyt. Valistus ja sallivuus, sekä demokratia on lisääntynyt. Näin ainakin sanoo nuori debattööri Johan Norberg ja todistelee asiaa kirjassaan, In Defense of Global Capitalism.

Aurinko armas

Olin auringossa aika pitkään, ensin kissanruokintamatkalla, sitten vaihtamassa kesärenkaita. En löytänyt alta oikein minkäänlaisia paikkoja kiinnittää tunkkia joten laitoin laudan suojaksi. En vääntänyt lujaa. Edesmennyt kaverini opetti aikoinaan, että pultit pitää vääntää lujasti kiinni. Hänen suosituksestaan käytin putkea vääntövartena ristikkoavaimen lisäksi. Kerran sitten väänsin pultin poikki ja huomasin toimeni olleen hätävarjelun liioittelua. Nyt en vääntänyt ollenkaan lujaa ja yksi pultti alkoi pyöriä tyhjää. Jengat olivat kuluneet. Nyt pitää sitten yrittää hankkia uusi pultti ja toivoa, että se sillä tokenee. Kaikenlaista tuon auton kanssa, en sitä itselleni vaivoiksi hankkinut vaan ajattelin, että asiakkaiden ajattamiseen. Ei olisi ehkä pitänyt. Oikeastaan opettaisin mielelläni tietokoneenkäyttöä, mutta asiakkaillani ei ehkä sittenkään ole paras motivaatio. Heillä on niin paljon muuta ajateltavaa, enkä väkisin voi.

Ajattelin, että netin hienosta kuvamateriaalista voisi tehdä privaatteja kuvakirjoja. Harmi, että lapsenlapseni ovat ruotsinkielisiä ja en ole kiinteästi heidän elämässään. Olisi mukava tehdä heille kuvakirjoja. Olen linkittänyt esim. luontokuviin, mutta netissä on niin paljon muutakin, esim. historiallisia kuvia. Kai niitä sitten voi käyttää privaatteihin tarkoituksiin, kun blogeihinkin voi. Vaikkapa 20-luvulle sijoittuvia tarinoita, jos omistaisi sen lahjan, voisi tehdä. Mutta niissä tarinoissa pitäisi olla jännitystä, joka tempaisisi mukaan.

Kahdeksankymppinen naapurinmummo, joka käyttää valkoista puudeliaan ahkerasti ulkona, meni ohi ja näytin hänelle Keltaista taloa. Hän päivitteli, että kuinka hienoa. Viihtyisää siellä alkaa olla. Olemme hänen kanssaan hyvissä väleissä, juttelemme usein. Naapurin pikkupoika, jolle annoin sen pyörän, jota hän on tosiaan käyttänyt ahkerasti, oli ulkona pikkusiskonsa kanssa. Hän kertoi, että takajarrut eivät oikein ota. Kumma, onhan hänellä isä. Suihkutin öljyä vaihteeseen ja ketjuun, jotka olivat ruosteiset ja säädin jarrupaloja.

Istuin hetken parvekkeella ja söin siellä myös nopeasti kyhäämäni ruoan, joka ei kylläkään ollut huonoa. Aika viileää vielä, mutta aurinko otti ja nukahdin iltapäivällä. Huomaa ihan selvästi auringon vaikutuksen naamassa. Tällä hetkellä se lienee ruskettavaisimmallaan, koska otsoniaukko on suurimmillaan.

Näyttää, että lopultakin olen onnistunut luomaan itselleni järjestyksen painonhallintaan. Tuskin sentää laihdun, mutta housujen vyötäröt eivät ainakaan kiristä. Hieman kieltäymyksellistä on olla syömättä illalla kuuden jälkeen, kuten vanha ohje neuvoi. Uudemmat ohjeet tosin käskevät syömään kolmen tunnin välein. Ajattelen, että illalla kuitenkin yleensä teen pahimmat virheeni; nyt se aika on poissa pahanteosta.

Virus

Ilkeä click-virus on vallannut pöytätietokoneeni. Ei auta kuin kääntyä taas asiantuntijan puoleen ja viedä kone liikkeeseen. Tällaisissa tapauksissa sitä on aivan avuton. Normaalia koneen käyttöä sitä jo vähän osaa, mutta nämä ovat henkimaailman asioita. Onneksi on tietokoneita monin kappalein, enkä joudu pulaan. Virus on netissä surffailun hinta. Oikeastaan haluaisinkin saada tietokoneen tyhjennetyksi ja aloittaa puhtaalta pöydältä ilman kaikkia niitä ohjelmia, joita siellä on.

Otin tehtäväkseni käydä päivittäin hoitamassa sairaalaan joutuneen kissaa. Paikka on 13 km:n päässä. Tänä aamuna kävin polkupyörällä, sillä halusin kuntoilua. Oli ihan helppoa. Aion niin jatkaakin. Aamulla jo linnut pitävät ääntä. Minulle ne ovat vain "lintuja". En osaa eritellä mitä. On varmaan ihmeellistä, kun vielä tietää ääntelevien lintujen nimenkin kuin Jouko Keuruulla. Hän osaa lukea Luonnon suurta kirjaa monilla muillakin tavoilla. Hänen luontoretkiään kyllä vähän kaipaan, vaikka en viimeisenä vuonna niillä enää käynytkään. Hän oli Keuruun Luonnonystävien retkivastaava ja paljon muuta.

Viime aikoina olen ajatellut alkoholismia. Minulle on mysteeri kuinka ihmiset valitsevat sen mukanaan tuoman kurjuuden ja surkeilun. Ymmärrän toki että se on sairaus, olihan isällänikin se. Kerta kerran jälkeen piti langeta, käyttäytyä ylitunteellisesti tavalla, jossa kaikki oli epäaitoa ja jopa inhottavaa ja joutua sitten katumaan. Onko se hetken huuma sen arvoista. Itselläni on punaviinikin jäänyt kokonaan pois. En kaipaa sitä yhtään. Onneksi olen säästynyt suvun kiroukselta.

Ahneet suuret ikäluokat

Kuulun näköjään kahteen ahnaaseen ryhmittymään, suuriin ikäluokkiin ja maalaisiin. Aioin kirjoittaa pienen notiisin Kolmanteen ikään Osku Pajamäen hyökkäyksestä, josta luin Ilta-Sanomista, mutta PAA oli jo ehtinyt. Itsekin ihmettelen, kun vedetään kaikki saman kamman läpi. Helpolla en ainakaan minä ole päässyt. Valitsin sellaisen koulutusalan, joka ei oikeastaan valmistanut mihinkään ammattiin. Koska minulla ei ollut kontakteja, olin ujo ja saamaton opiskelija, en päässyt hyviin työpaikkoihin. Jouduin muuttamaan maasta, kouluttautumaan uudelleen. Ruotsissa jouduin taas työttömäksi ja suhteellisen nuorena olin taas liikaa. Jotenkin sitä on pärjätty. Elin työvuodet säästäväisesti, en tehnyt kalliita lomamatkoja, rahaa kertyi vähän säästöön. Koulutin lapseni yksinhuoltajana. Omaa tyhmyyttäni tuhlasin sitten melkein kaikki säästöni ekoyhteisöhankkeeseen ja työttömyysaikaan. Rahat menivät nuorempien ja syrjäytyneiden hyväksi + monen vuoden työpanos, josta ei kiitosta tullut. Kammoan sairaspäiviä, enkä niitä ole juuri pitänyt kuin silloin, kun lapsi oli sairas, eikä aina silloinkaan. En ole koskaan hakenut toimeentuloturvaa. yritän pitää kunnostani huolta, etten ole sitten nuorempien lastina vaan kaadun suorilta jaloilta. Sydänviasta huolimatta olen reippaampi kuin useimmat nuorempani. Elän vaatimattomasti ja säästän pahan päivän varalle taas.

Tietenkin ikäiseni, 60-luvun radikaalit ovat tulppana yhteiskunnassa. Mutta pian he eläköityvät ja väistyvät vallasta. Toisaalta nämä johtajat ovat myös varsin loistava sukupolvi tiedoiltaan, taidoiltaan ja elämänkokemukseltaan. On varmasti myös ahneutta ja kerskakuluttamista, mutta toki saavutetusta varallisuudesta pitää myös pystyä nauttimaan. Suuri osa ikäpolvestani on harmaata massaa, puurtajia, pienehköjen palkkojen ja eläkkeitten saajia.

Ei nuoremmilla sukupolvilla ole varmaankaan helppoa heilläkään. On suuria haasteita ja uhkakuvia. Silti maailma on mennyt parempaan suuntaan 60- ja 70-luvuilta. Kylmä sota ja ydinsodan vaara on vähentynyt, demokratia lisääntynyt, maailman köyhyys vähentynyt ratkaisevasti. Todistaja tässä on alle kolmikymppinen Johan Norberg, joka kylläkin on liberaali ja markkinatalousjärjestelmän kannattaja.

Nyt ruotsalaiset ryhtyvät tosissaan bloggaamaan

Tämän päivän Aftonbladetin nettisivuilla oli tieto, että lehti ryhtyy pitämään yllä ilmaista blogipalvelua. Moni onkin napannut tarjoukseen. En ole vielä tutustunut tarkemmin asiaan, enkä tiedä vaikkapa sitä kuinka paljon pohjia on tarjolla. Katsoin yhtä ja se näytti varsin siistiltä. Mainoksiakaan ei näyttänyt olevan juuri yhtään paitsi Aftonbladetin logo. Nyt kyllä pitää koettaa saada tytär kirjoittamaan. Tosin hänellä on vähän aikaa pienten lasten äitinä ja työssäkäyvänä, mutta hän on varsin fiksu, joka on lukenut paljon ja hienoja kirjoja. Hän on myös ns. taiteellinen, osasi piirtää ja hänellä on makua.

Itse en oikein ruotsiksi ehkä saa aikaan hyvää jälkeä. Toki suomeksikin voi varmaan kirjoittaa, mutta minullahan on jo blogi. Ehkä voisi ruveta kertomaan Suomesta ruotsalaisille, mutta ruotsinkielellä se käy minulta kankeasti. Saisin tehdä liikaa työtä.

Tiedän, että muutamilla suomalaisilla lehdillä on blogeja. Ainakin Kotimikrolla. Millä muilla?

Kesä mielessä

Kaikkia kiusaa kevään hidas tuleminen ja auringon pysytteleminen poissa. Kesäloma-ajatukset tulevat jo mieleen. Otan ensimmäisen virallisen kesälomani yhden viikon jo toukokuun lopussa, jolloin tyttäreni ja hänen ystäväpiirinsä juhlivat yhteisiä 30-vuotispäiviä. Saan oikein kunnolla tavata lapsenlapsia. On menetys, kun en saa seurata heidän kasvamistaan lähempää. Kesällä he taas aikovat tulla viikoksi vieraakseni yksiöön koko perhe - Minä muutan parvekkeelle, josta tulee kesähuone. Toivottavasti hyönteiset pysyvät poissa tänäkin vuonna.

Tytär on kertonut, että heidän talonsa vieressä oleva fornborg - muinaislinna on hakattu siinä kasvavista jättiläispuista. Luonnonsuojeluyhdistys aikoo pitää alueella lampaita ja ennallistaa maiseman, jotta muinaislinna tulee näkyviin. Olen noissa maisemissa asunut kolmekymmentä vuotta, joten muutos kiinnostaa.

Kirjoittelen opintojen vaatimaa kehitystyötä. En tiedä, mitä muut tekevät, minä teen omanlaistani. En tiedä onko se tarpeeksi laadukas. Sivuja on nyt kolmisenkymmentä sisällysluetteloineen. Olen taas verestänyt miten sisällysluettelo laaditaan automaattisesti, käyttämällä wordin otsikkomalleja. Jokainen pienikin kappale on luettelossa.

Luontolinkkejä

Opettajana ollessani ihmettelin kuinka lapset eivät tunteneet edes mäntyä. Tietysti se oli ekstreemi ympäristö, mutta epäilen saman tendenssin pätevän Suomessakin. Äidinkielen opettajat kertovat esimerkiksi, ettei Aleksis Kiven kieli mene perille: Oppilaat eivät yksinkertaisesti ymmärrä sanoja.

Keräsin tähän muutamia linkkejä, jotka kertovat suomalaisesta perusluonnosta. (Yksi Afrikka-linkki)

Mennään metsään Puiden tunnistus Finnfood oppimateriaali Pro kala Luontokuvat

Suomikuva Luontokuvaus/Murtosaari Kuvapuisto Itämeriportaali Vastavalo/nisäkkäät

Sarin sienigalleria Sepon sieniopas Perinnekasvit Kuntien ja maakuntien kukat

Pohjoisen luontoa Hyönteiset Ympäristöverkko Tansania

Blogistiksi

Kerroin kaverille erinomaisesta mahdollisuudesta tehdä kotisivuja blogipohjalla. Hänellä kun on niin mukavan spesiaaleja harrastusten kohteita, vanha jatsi ja blues, lentokoneet, sirkus, vain muutamana esimerkkinä. Hän on mielellään käynyt netissä katsomassa juuri näitä aiheita ja kertonut mielenkiintoisia asioita. Ajattelin, että sinnehän ne häipyvät maailman tuuliin ja bittiavaruuteen. Pidämme blogia ensi alkuun piilossa ja katsoimme, saammeko siitä julkaisun kestävää harrastusblogia.

Hän innostui kovasti. Edessä on tietysti se koetinkivi, että onnistuuko hän saamaan siihen tekstiä. Tekstiä pitää pystyä ainakin kääntämään ja mielellään toimittamaan. Juttuihin pitäisi saada jotakin jujua, särmää -oli se sitten mitä tahansa. Tämänhän me vanhat blogistit tiedämme hyvin. Kuvia kyllä löytyy ja osaan vihdoinkin jotenkin siirtotekniikan. En hallitse ääninäytteiden julkaisua, mutta opiskelemalla sekin ehkä onnistuu.

Halusin saada jotakin rakennetta toimintaan. Pelkkä tietokoneen ajokortin opiskeleminen ei häntä sinänsä tunnu kiinnostava. Ehkä taidot sisäistyvät tarpeesta.

Maalainen kansainvälistyy

Olipa oivallinen neuvo ryhtyä seuraamaan nettiä RSS-lukijalla. Otin neuvon mukaan Bloglinesin ja ymmärsin melko hyvin ohjeetkin. Sain aikaan hienon kansainvälisen listan. Ehkä olin taas jälkijunassa, mutta jos osaat vähän kieliä, kannattaa sinunkin. Blogeista löytyy myös hyviä ja seuraamisen arvoisia vihjeitä linkeistä.

Olen jotenkin aikaisemmin tiennyt käsitteen uutislukija ja RSS-feed, kerran latasin jonkin ohjelman, josta en saanut tutkittua. Ehkä se on vieläkin koneella. Uumoilin kyllä, että tämä saattaisi olla ratkaisu haluuni tehdä kansainvälinen lista. Ongelmana on, että se paisuu liian isoksi, mutta aikaa myöten voi karsia.

Kiitos Kemppisestä

Kiitos Luojalle, että Blogistanissa on Jukka Kemppisen kaltainen kirjoittaja. Hän kirjoittaa suoraan ja kaihtelematta. Soisin, että hänen kaltaisiaan muistelijoita tulisi lisää. Sen lisäksi, että Kemppisellä on tietoa, hän ei panttaa sitä, ei vetäydy jonnekin viisaan kammioonsa väärin ymmärrettynä nerona kuten epäilen monen kirjailijan tekevän, kuten ehkä Haavikon. Vaikka en siitä tiedäkään tietysti mitään.

Kemppinen kirjoitti Hannu Mäkelän Isä-kirjasta. Kaivoin bloggerin haulla esiin, mitä itse olin kirjoittanut. Huvittaa se, mitä Kemppinen kirjoittaa Mäkelästä, että tämän kirjoja ei tahdo jaksaa lukea loppuun. Se tosiaan on vaivannut minuakin, vaikka olen ajatellut, että vika on minun. Kemppinen ihmettelee myös, miksi Mäkelä antoi isäsuhteensa kuin musertaa hänet, miksei hän pistänyt turpiin, kävellyt yli ja jättänyt. Minä itse tein niin 14-vuotiaana ja pääsin eroon auktoriteeteista. Hakkasin isäni verille ja kävelin yli. Ihmettelin joskus myöhemmin veljiäni, jotka kyllä pärjäsivät taloudellisesti minua paremmin, mutta eivät koskaan kasvaneet isän yli ja ohi. Tämä on käsitettava myös symbolisesti. Minulle ei ole sen jälkeen ollut paaveja, jeesuksia eikä leninejä.

On tosiaan kummallista, että mies kantaa maailman murheita naamallaan, kirjoittaa ikäviä kirjoja, yrittää tehdä itsemurhan vielä vanhana, ehkä selvittämättömän isäsuhteen takia. Silti hänkin oli suuri pomo, joka pystyi päättämään monien kohtaloista kirjallisena johtajana. Tarkoitan Mäkelää.

Odotan koska Kemppinen tekee selvää jälkeä Haavikosta. Hänellä on kana kynittävänä, olihan hänen vaimollaan ja Haavikolla suhde, kun Haavikko oli suuri kustantaja. Muistikuvani saattaa olla väärä, mutta näin muistan lukeneeni jostain mediasta.

Menossa

Odottelen lähtöä retkelle mielisairaalaan. Yritän pitää henkilöt erossa, mutta aion tehdä vaatimatonta reportaasia. Onhan se kuin paluuta tuttuun miljööseen, sillä olen ollut töissä mielisairaalassa pariin otteeseen.

Kaksi pientä tyttöä soitti eilen ovikelloa. Sieltä kuului hiljainen God Påsk. He antoivat pajunoksan, jossa ei ollut höyheniä. Minulla oli lompakossa vain pari lanttia, jotka annnoin. Ränsistyneessä kerrostalon rappukäytävässä kaksi yritteliästä lasta. Tuskin useimmat muutkaan virpojat osaavat lasketella sellaisia loruja, joita kuulee tv:n perinneohjelmissa.

Minusta on aika pateettisia tuollaiset ristisaatot ja Via Dolorosa-näytelmät, joista nykyään näkee vilahduksia tv:ssä pääsiäisenä. Ortodokseille ne sopivat, koska he ovat tehneet niitä aina. Mieluummin katson ammattilaisten tekemiä esityksiä.

Ihminen tarvitsee rituaaleja, sanotaan. Minä ainakin tunnen itseni vähän vaivautuneeksi, jos niihin tarvitsee osallistua. Olen kokenut konfirmaation, kirkkohäät, kasteita, hautajaisia. Keuruulla meillä oli paljonkin uususkonnollisia rituaaleja. Joskus ne tuntuivat ihan kauniilta ja hyviltä, mutta useimmiten tunsin itseni kiusaantuneeksi. Olen liikaa asiallinen ja vaatimaton. Joskus tempauduin mukaan halaamisorgioihin, mutta myöhemmin huomasin sen kovin teeskennellyksi.

Olen dr Philin innoittamana päättänyt jättää ainakin iltasyömiset klo 6:n jälkeen pois. Parina päivänä olen siihen jo pystynyt, mutta aamulla tavarat ovat jääkaapissa olleet jäässä, kun ovea ei ole avattu niin paljon. En edes ostanut mämmiä, sillä se olisi vaatinut kermaa seurakseen.

Joutilaisuudesta syntyy

Pääsiäisen yksi pääuutisia näyttää olleen, että Anne Brunila vaatii marginaaliveroja alas. Uutinen se ei kyllä ole, sillä sitä hän on tehnyt jo kauan. Hänen johtamansa työryhmän globalisaation vaikutuksia käsittelevä raporttinsa on tässä. Samaa puhui Jorma Ollila viime viikolla. Hänen mukaansa saamme kiittää hyvästä taloustilanteesta juuri niitä toteutuneita veronalennuksia, joita varovainen hallitus on saanut aikaan.

Minun maalaisjärjelleni tuntuu siltä, että mikäli sallitaan eräiden rikastuminen, he ahneuksissaan haluavat yhä lisää. Siitä syntyy taloudellista toimeliaisuutta, mikä hyödyttää kaikkia.

Vasemmistolais-radikalistinen kanta on, että oikeudenmukaisuuden nimissä rikkailta pitää ottaa liiat pois. Kuitenkin he onnistuvat varastamaan köyhiltä ja he bluffaavat ahneuksissaan. Minusta siitä seuraa stagnaatiota, mikä nähtiin jo reaalisosialismissa ja muissa sääntelytalouksissa. Epäilen kuitenkin, että vasemmiston kellokkaat keräävät itselleen mammonaa ja vaikutusvaltaa aivan yhtä tehokkaasti kuin kapitalistit ja vielä moraalisen oikeutuksen nimissä.

Meidän hallituksemme yrittää luovia ja ottaa parhaat puolet kummastakin. Se on ehkä enemmän liberalistinen kuin vasemmistolais-oikeudenmukainen.

Minä en ole onnistunut keräämään maallista mammonaa, omistuksia. Moni kapitalistia kiroava on paljon rikkaampi taloineen ja kesämökkeineen kuin minä, joka en omista juuri mitään.

Elämässäni tapahtuu varsin vähän. Tänään suurin tapahtuma oli, että otin miestenpyörän sijalle naistenpyörän lenkille. Mikä sensaatio. Yritin myös asettaa kyseenalaiseksi blogin määritelmän, ihan vain ajankuluksi. Huomenna sentään menen mielisairaalaan.

Blogin määritelmä

Monet niistä, jotka ilmoitin listalle eivät minustakaan vaikuta blogeilta, mutta määritelmät ovat hankalia.

Jos blogi on:

"Blogi eli verkkoloki (engl. blog, weblog) on julkinen, säännöllisesti päivitetty, verkkosivusto, jossa uusin lisäys on nähtävissä etusivulla ylimpänä, seuraavaksi uusin toiseksi ylimpänä ja niin edelleen. Lisäksi jokaiseen yksittäiseen lisäykseen ("merkintään", engl. entry) voidaan viitata yksikäsitteisellä hyperlinkillä ("kestolinkki", engl. permalink)."

Miksei esim. Kaleva.plus ole blogi? Siinähän viimeisin tulee ylinnä ja juttuihin on permalinkit.

Entäpä sitten, jos blogit lähestyvät toimitettuja verkkolehtiä, ovatko ne yhä blogeja? Onko vaasalainen.info blogi, ovatko Pirkka-blogit blogeja? Entäpä kun blogin kirjoittaja tekee julkaisuaan työhönsä kuuluvana, kuten Hesarin toimittajat? Ehkä blogia ei voi määritellä.

Ovatko nämä myös blogeja?

Lisäsin blogilistalle suuren määrän erilaisia uutis-aiheisia kotisivuja. Mielestäni ne sopivat hyvin blogi-määritelmän alle. Ottakoon joku pois, jos haluaa. Minusta ainakin on mukavaa lukea on-line-lehtiä, mutta sitä ei tule tehdyksi, jos ne ovat kirjanmerkeissä. Ihan mukavia löytöjä itselleni muutenkin jotkut. Vapaasana.net kertoo sen mitä YLE, HeSa ja ALMA jättävät ehkä kertomatta tai joissa se jää uutisvyöryn alle. Esimerkkinä uutinen Viron työttömyysluvuista. Laitoin mukaan joitakin mieleen tulevia radikaaleja foorumeja.

Me dr Philin katras

Katsoin taas dr Philiä, jossa käsiteltiin hänen ehdottomasti suosituinta aihettaan, ylipainoa. Hän tulee itse suvusta, jossa on monia ylipainoisia. Vaikka en itse olekaan muodottoman ylipainoinen, 90 ja risat, tunnen olevani liian painava. En syö roskaruokaa ja liikun. Epäilen, että jalkaongelmani johtuvat ylipainosta. Jos tietäisin, että ylipaino vaikuttaa myös rytmihäiriöön, pakottaisin varmasti itseni vähentämään syömistä. Veriarvot olivat vähän yläkanttiin, kun pari vuotta sitten olin tutkimuksissa. Aion mennä taas muutaman viikon sisällä. Haluan nähdä, onko kasviöljyn käyttäminen vaikuttanut esimerkiksi.

Tunnen illalla, etten saa unta, ellei vatsa ole täysi. Se on riippuvuutta. Voisin paremmin hieman soukempana. Ehkä se lisäisi myös mahdollisuuksiani parisuhdemarkkinoilla. En ehdottomasti halua lihavaa kumppania. Lupaan taas itselleni yrittää, mutta miten käy, kun uni ei tule.

Suomen kansa alkaa olla amerikkalaisten kanssa maailman lihavinta. Jotain dr. Philin kaltaista kaivattaisiin televisioon. Tv:llähän on valtava voimansa. Ajattelin jossakin vaiheessa, että Veteraaniurheilijassa olisi aineksia Suomen Philiksi, mutta en ole enää varma. Hän itse ei ole innostunut tv-tohtorista, tuskin katsookaan ohjelmaa. Vihaa varmaan amerikkalaista showmaisuutta. Suomen Philillä pitäisi olla paitsi showmiehen kykyjä, myös karismaa ja paineensietokykyä. En sano, etteikö V:lla näitä ominaisuuksia ole.

Lihavuuteen liittyy niin paljon.

Vanha sydänparka

Ei minun sydänparkani kestäisikään rakastumista, kun se vapaallakin noin oikkuilee. Tablettien avulla se tuntuu taas asettuneen, kunnes taas jonain päivänä muistuttaa kuolevaisuudestani. Ei auta, on oltava, sanoi oltavalainen.

Kuten lukija on ehkä huomannut, olen käyttänyt kuvaa blogissa. Mukava aluevaltaus itselleni, eikä ollut kovin vaikeaa.

Tein Kolmas ikä-blogiin pienen listan ATK-linkeistä. Uusi löytö oli keuruulaisen opettajan sivusto, jonka laitan tähänkin, koska olen tavannut linkkejä kerätä. Vaikuttaa pätevältä. Siinä kehutaan myös GIMP-nimistä kuvankäsittelyohjelmaa, jonka heti latasin. En Keuruulla asuessani tuntenut tätä ihmistä, vaikka en kyllä kovin monia muitakaan, koska asuin 8 km keskustasta ja olin suurimman osan ajasta työelämän ulkopuolella.

Pari leikekuva-arkistoa: Barry´s clipart ja FreeFoto.Com

Kärsimysviikolla

Kirkkovuoden suurimman pyhän lähestyessä, tässä on linkki Aamenesta Öylättiin-sanastoon. Minua vaivasi taas sydämen rytmihäiriö. Se on suhteellisen lievä. Lääkäri sanoi, että sadoilla tuhansilla suomalaisilla on rytmin muutos. Tunnen kuitenkin taas itseni jo lähes valmiiksi hoitopaketiksi, neljännen iän eläjäksi. Kolmaskin olisi ensin elettävä.

Evankelisluterilaisen kirkon priimas kärsimyksestä.

Ihminen on tarkoitettu saattamaan jälkeläiset maailmaan ja sitten ei ole väliä muusta. Kieltäymykset ja järkevä ja terveellinen eläminen on vain harvojen osaama. Me muut tärvelemme itsemme lyhytjännitteisillä nautinnoilla.

Human interest ei ole juoruilua

Haluaisin tehdä arkipäivän reportaasia. Ei olisi oikein työssä tapaamiani ihmisiä kohtaan kertoa heistä. He ovat syrjäytyneitä ja aika lailla kiinnostavia, jokaisella on oma tarinansa ja syynsä siihen, miksi he ovat luiskahtaneet syrjään normaalista työelämästä. Pohdin harvojen, päivittäin tapaamieni ihmisten kohtaloita. Miksi heistä tuli sellaisia kuin he ovat?

Jos suhde olisi tasavertainen, en katsoisi vääräksi kertoa heistä kuten tein ekoyhteisön ihmisistä. En hetkeäkään ajatellut sitä juoruiluna vaan ihmisen mysteerien tutkimisena.

Kun olin yhdistyksen hallintoelimissä, pidin myös päällä sordiinoa. Haluan tietysti myös säilyttää työpaikkani. Voisin yrittää keksiä, mutta siihen minulla ei ole aikaa eikä taitoa. Siksi tulee kirjoitettua (liikaa) itsestä, joka ei ole millään tavalla kiinnostava persoona. En kirjoita itsestänikään minuna vaan tyyppinä, lajinsa edustajana, jos tällaista lajia nyt on.

Vanha likainen mies
On jännittävää nähdä, millä tavalla likainen tuo uusi blogisti on. Tervetuloa meidän harvalukuisten likaisten miesten joukkoon.

Katalooki

Anttilan postimyyntiluettelo tipahti postiluukusta vuosikymmenien tauon jälkeen. On sillä vieläkin funktionsa, vaikka ei suinkaan sama kuin sillä on kulttuurihistoriallisesti ollut armaassa isänmaassamme. Anttila, jos joku, on tuonut suuren maailman peräkyliin.

Aivan samoin kuin USAn kylissä Sears Roebuckin katalogi toi Keski-Lännen tuppukyliin kelteisillään olevia kaunottaria isäntien selailla, sitä samaa se Anttila on täällä tehnyt meidän sikafarmareillemme ja peräkammarin pojille. Nyt kun Intternetti on jo peräkamareissa, kuvat eivät ole enää yhtä sensaatiomaisia kuin silloin ennen, 60-luvulla. Silti niitäkin kuvia katselee vieläkin mielikseen.

Anttilan Kalle nouti oppinsa USAsta ja aloitti liiketoimintansa ostamalla suuren erän savuvaurioituneita vaahtokumipatjoja ja myymällä ne hyvällä voitolla Suomen kansalle. Siitä se alkoi. Itse Kalle myi firmansa Keskolle ja muutti Floridaan. Hänen sen jälkeisistä kohtaloistaan en ole kuullut, eläneekö yhäkin.

Ruotsissa oli Ellos ja monia muita vastaavia. Halens ja muut. Ne toimivat Borås-nimisestä paikkakunnasta käsin monet. Boråsissa oli paljon vaateteollisuutta, joka oli alkanut entisten kulkukauppiaitten toimeliaisuudesta, aivan kuten Velj. Keskinen Tuurissa. Sinne Buroosiin meni paljon suomalaisnaisia töihin. Boråsin ompelimot sijoittivat yhdessä vaiheessa Suomeen, mutta ovat jo aikaa sitten muuttaneet halvempiin maihin tai menneet konkurssiin. Yksi legendaarisimpia oli Algots-yhtiö.

Muistan ainutlaatuiset teryleenihousut, joita Anttila myi. Ne olivat niin erikoiset, että niitä ei tarvinnut prässätä. Ne piti joka päivä huuhdella, nostaa kuivumaan. Aamulla ne voi vetää suoraan jalkaansa. Minä en suinkaan noita ihmehousuja tilannut vaan veljeni. Lahkeet olivat hänestä aivan liian leveät ja hän laittoi minut viemään housut ompelijattarelle.

Omat housumuistoni ovat villakankaisista housuista, joista olin kovasti ylpeä. Kauan sitten edesmennyt sisareni pesi ne liian kuumassa vedessä, eivätkä ne enää mahtuneet päälleni. Itku siinä tuli pojalle.

Siihen aikaan meillä pestiin muuripadassa tai saattoi olla jo pulsaattorikonekin, Sinisiipi, johon kaadettiin padasta lämmin vesi. Mikä moderniteetti, kun koneen reunassa oli tela, jota pyörittämällä sai puristettua vaatteista veden. Tunsimme, että kehitys ei siitä kertakaikkiaan enää voi kehittyä.

Tuo veli oli sitten Anttilassa töissä itsekin aloittamassa firman sähköaivotoimintaa.

Olen minä tavannut niitä kulkukauppiaitakin, joilla oli pyörä ja pyykkipoika housunlahkeessa ja pyörän tarakalla matkalaukku, jossa oli äimäneuloja ja fiinimpiäkin, nauhoja ja ties mitä ihmeellisyyksiä.

Antrasiitti

Jossakin blogisivulla oli mainos, jossa oli mielikuvitustani herättävä sana antrasiitti. Mitä se tuo mieleesi, vai tuoko mitään? Minulle tuli mielikuva kivihiilen muodosta ja sitä se onkin. Antrasiitti on puhtainta kivihiiltä. Kivihiiltä ja antrasiittia voi aivan mainiosti käyttää lämmitykseen jopa pientaloissa. Muistan kuinka ihmettelin, kun vaimoni mummolassa käytettiin kivihiiltä hellassa. Sehän oli Metsä-Lapin pojalle aivan eksoottista.

Antrasiitin ja kivihiilen maahantuoja sanoo sivuillaan tuotteensa olevan oikein kilpailukykyistä. Siinä on etuja esim. puuhun. Valkea pysyy lämmittävänä koko yön. Kuumassa tulipesässä voi hävittää poltettavia muoveja. Päivällä voi sitten polttaa puuta.

Kriitikot sanovat, että puuhastelu on työlästä, mutta se jää vain pariin kertaan vuorokaudessa. Naapurit voivat valittaa hajuhaitoista. Itse asiassa kivihiilen polton haju on eräs Brittein saarten ominaishajuista, jota muistan ihmetelleeni. Antrasiitti elää myös värin nimityksenä.

Hiiltä tulee riittämään vielä kauan senkin jälkeen, kun öljy on loppunut. Fossiilisten polttoaineiden käytössä on tietenkin tietty etiikka-ongelma. Joku viikko sitten MOT-ohjelma todisti, että turve on uusiutuvaa ja sitä riittää. Mielenkiintoista vaikka kovin tulenarkaa.

Itse olen tietenkin puuihmisiä, koska olen puuhastellut niitten kanssa paljon. Puitten tekemistä ja polttamista kaipaan täällä maaseudun keskellä sijaitsevassa kerrostaloasunnossani. Mutta jos omistaisin tulisijan, haluaisin ehkä kokeilla antrasiittia.

Tuskin olen toipunut eilisestä tv-ohjelmasta, jossa maalailtiin Yellowstonen luonnonpuiston alla olevan magman purkauksesta, joka pahimmillaan tappaisi miljoonia heti ja toisi maapallolle vuosia kestävän kylmän kauden, jolloin lumi ei sulaisi edes kesällä. Huh huh kuinka ajattelevalla ihmisapina-lajilla onkaan kaikenlaisia uhkakuvia mielessään.

Me paremmat ihmiset

Onkohan koskaan tutkittu, millaisia ihmisiä verenluovuttajat ovat. Luulisin, että he ovat altruistisia, yhteistä hyvää haluavia. Olen mielelläni siinä joukossa. Haluan päteä ja tuntea itseni hyödylliseksi yhteiskunan jäseneksi. Taalintehtaalla oli SPR:n joukko ottamassa vastaan luovutuksia. Yksi syy oli tosin, että joku tipsasi verenluovutiksen auttavan liian sakeaan vereen, mikä minulla on. Otin siihen aikaisemmin arpiriinia, mutta se jäi, kun rupesin käyttämään kalaöljyä, joka käsittääkseni ajaa saman asian. Menen lähitulevaisuudessa tutkituttamaan veriarvot.

Bloggaamisesta

Tuskinpa Nordean Solo ja Huuto.net ovat blogeja. Blogilistalle ne ovat kuitenkin ilmestyneet. Onkohan se jonkun yksityisen vitsi. Muitakin ei-blogeja on ilmestynyt. Minua se ei haittaa.

Nykyään ei enää mainita, kun blogeista puhutaan mediassa. Aiemmin yksikin kerta oli tapaus. Ihmettelin silloin, että onko kyseessä median salaliitto, kun näin erinomaisesta asiasta ei kerrota.

Joskus kyseltiin, miten termi suomeksi kirjoitetaan. Näyttää siltä, että yksigeellinen muoto on yleisesti suositeltu. Silti minusta tuntuu, että bloggaan on omaan suuhuni sopivampi muoto. Mutta perusmuodossa se on tietenkin blogi. Miksihän g tuntuu helposti kahdentuvan, vai kuvittelenko vain?

Ilmaisten sivujen linkit

Eilisestä sattumanvaraisesta linkkilistasta inspiroituneena hain muutamia listoja, joissa linkitetään ilmaisiin sivuihin, joissa on saatavilla mm. hyötyohjelmia. Ne ovat osittain päällekkäisiä. En tiedä onko niistä kenellekään lukijalle iloa, mutta tulevathan ne ylös itselleni kuin kirjanmerkeiksi. Ilmaisohjelmissa on se vaara, että niiltä voi tarttua kaikenlaisia pöpöjä mukaan. En ole asiantuntija.

Tässä on Rihmastowikin artikkeli ilmaisohjelmista. Sopii siis säästäväisille ekoihmisille.

Mikrobitin parhaat ilmaisohjelmat (jo muutamia vuosia niskassa)

Vesa Piittisen kotisivujen linkit

Vapaat ohjelmat

Parhaat ilmaisohjelmat

Ilmaisohjelmat

Lukijoiden parhaat ilmaisvinkit

Internetin ilmaista tarjontaa

Gratissajten

Gratis

Tulkintani Teemu Mäen uusimmasta tempauksesta

Havahduin lukemaan Mäen esseen Saaran blogista. En osaa innostua. Mäen tavalla monet liberaalit, ihan lääkäreistä ja kansanedustajista alkaen ovat pitäneet prostituutiota hyödyllisenä ja kannatettavana toimintana. Ei se ole uutta auringon alla. Taiteilijan pitää myös profiloitua rajuna ja provosoivana yksilönä tässä kaupallisessa maailmassa, jossa paikka auringossa on saatava alalla kuin alalla.

On varmaankin myös huoria, joilla menee hyvin ja porvarillisesti, jotka auttavat ja palvelevat. Muuan Kaunis Helena on sellainen, ainakin omien kuvaustensa mukaan.

Mäki on oikeassa, että yhteiskunnan ja ympäristön painostus, vuosisataiset ennakkoluulot, jotka liittyvät tähän sinänsä kauniiseen asiaan, ovat ne ensisijaiset ongelmat. Epäilen, että kovin äkkiä niitä voidaan riisua ilmiöstä. Aivan samalla tapaa, homoseksuaalisuus on kansan tuntemusten mukaan rumaa ja luonnotonta.

Suurimpaan osaan prostituutiosta liittyy ja keskittyy niin paljon ikävyyksiä, hyväksikäyttöä, rikollisuutta jne., että siltä haluaa ummistaa silmänsä.

Maksullista palveluahan ja asiakkaitten tarpeiden tyydyttämistä se on siinä kuin moni muukin. Kouluttamaton, mutta sievä hyvännäköinen, mukavuudenhaluinen/laiska yksilö saa siinä melko vähällä vaivalla sievoiset tulot. Mutta iän kasvaessa ja ulkonäön rapistuessa työ saattaa käydä vaikeaksi. Tuskin se mitään ihannetyötä on.

Harmaan viikonlopun piristykseksi

Tässä on sivusto, joka on keskittynyt netin ilmaissivuihin. Todella paljon linkkejä, laidasta laitaan. Hyödyllistä ja lapsenmielisiä hauskuuttavaa.

Villa Lantis

Hoidin hienoista kyllästymistäni harmaaseen kevääseen ja elämään pyöräilemällä Kemiön Villa Landen avajaisiin. Siellä ei kyllä mitään erikoista ollut. Talo on hieno, mutta ehkä kirkonkylämäiselle pikkupaikkakunnalle liian huljakka. Kylässä on aivan liikaa konttoritiloja. Tässä talossa on oikeastaan kyse ns. Portugali-ilmiöstä (oma keksintöni). Rahoja piti polttaa, kun EU-avustuksia oli vielä saatavissa ohjelmakauden lopulla. Näin tekivät Etelä-Euroopan maat jo aikaisemmin. Rakensivat infrastruktuuriaan surutta.

Kunnanjohtaja puhui ilman suurempaa karismaa talosta ja sen rahoituksesta. Näillä seuduilla tuollaiset esitelmät ovat kaksikielisiä. Sen jälkeen tuli joitain filmien mainoskuvia. Ääni oli niin kovalla, etteivät korvani sietäneet. Laitteet ovat kyllä priimat.

Aula on kyllä hieno. Siinä on kahvio ja informaatiopiste lehtineen. Vessat ovat upeat. Yhteiseksi olohuoneeksi kunnanjohtaja sanoikin aulaa. Mikäs siinä, vähän steriili tosin. Samalla runsaalla rahoituksella tehdään toria esiintymislavoineen. Tähän asti entisellä torilla on näkynyt vain muutama hassu myyjä. Väestöpohja on kerta kaikkiaan, ainakin talvisin, liian pieni.

Kemiön musiikkijuhlat ehkä tuovat taloon vähän sisältöä, mutta ovat ne tähänkin asti toimineet. Auditoriota saavat saaren yhdistykset vuokrata lähes symbolisella summalla.

Ehkä paikkakunnalta puuttuu tulisieluisia kulttuurihenkilöitä, jotka järjestäisivät taloon toimintaa. Korvien välissä se istuu, siitä olen vakuuttunut.

Viikkolepo

Salon matka meni hyvin. Matkahuolto toimitti jo renkaat ja öljytikun. Auto kulkee hintaansa nähden hyvin. Pieniä vikoja siellä ja täällä, mutta eivät vaikuta matkantekoon.

Eksäni poika säikäytti minut tekstiviesteillä. Luulin hänen suuttuneen, mutta olin unohtanut, että kyseessä on koiranleuka.

Onnneksi viikkolepo on alkanut. Eikös viikonloppua ole kutsuttu tuolla nimellä?

Kielilinkkejä ja kuvasanakirjoja

Katsoin kieliaiheisia linkkejä vähän tarkemmin ja löysin mielestäni kertomisen arvoisia:

Lexin-Bildteman on mielestäni vallan hieno on-line sanakirja. Tuossa näyttää olevan mm. ruotsiksi ja englanniksi suuri joukko perussanoja, joista sanotaan vielä ääntäminenkin.

Internet Picture Dictionary:ssa on monia hauskoja harjoituksia monilla kielillä. Voi arvuutella sanoja, ja siirtämällä osoitin kuvan päälle saa heti oikean vastauksen.

EnglishClub.com:ssa on paljon englannin kieleen liittyvää materiaalia.

Monikielinen kuvasanakirja: mm. englanti, saksa, ranska

Kuinka paljon netissä onkaan hienoa materiaalia kielenoppijoille verrattuna aikaan, jolloin itse opetin. Leikekuvillakin, joita on loputtomasti tietokoneen clip art-galleriassa ja netissä tekee kekseliäs vaikka mitä. Mielestäni se idea, että oppilas saadaan objektista subjektiksi, eli että hän itse rustaa kaikenlaista luovasti, olisi todella kokeilemisen arvoinen. Mielestäni tämä perustuu amerikkalaisen kasvatusideologi Deweyn ajatuksiin, mutta en ole kovin perehtynyt aiheeseen.

Olen joskus linkittänyt ilmaisiin sanaristikonteko-ohjelmiin. Mietin tässä olisiko niihin mahdollista liittää leikekuvakirjaston aarreaittaa. Niissähän on periaatteena, että anna sanat, niin ohjelma järjestää ne tietokoneen näppäryydellä sanaristikoksi. Sitten kirjoitat vain vinkkisanat. Entäpä jos tällaisen ristikon laittaa kuvana PowerPointiin ja näppäisee sanojen tilalle kuvat, eikö siitä tule kuvaristikko. Aion kokeilla tätä. Paitsi tietenkin, jos on olemassa jo valmiita kuvaristikonteko-ohjelmia. Jossakin maalaisen arkiston hämärässä on muistaakseni monia hyviä linkkejä ohjelmiin, joissa voi käyttää leikekuvia.

Aurinko näkyvissä

Nyt kun olen ollut rampa jo viikkoja, lähdin tänään taas pyöräilemään Kemiöön, kun taivaallakin näkyi jokin outo ja kiehtova valoilmiö. Tarvitsen ehdottomasti liikuntaa, muuten olen kaputt alta aikayksikön. Olen ottanut tosissani kolmannen iän idean ja aikomukseni on pysyä terveenä vastoin suvun miesten tapaa. Kaikki ovat kuolleet nuorina viinaan, sydän-ja verisuonitauteihin tai syöpään.

Netin hyödyllisyys näkyi konkreettisesti. Laitoin autonpurkaamoihin kyselyn öljytikusta ja renkaista vanteineen ja puolen tunnin sisällä pirahti kännykkä ja pohjalainen ääni tarjosi tavaroita. Ne ovat jo varmaan lähteneet Kemiötä kohden. Ennen maailmassa olisi pitänyt kierrellä romutarhoja, pensaa ja aikaa olisi kulunut. Huomenna on ensimmäinen kunnon ajo vieläkin alle 1000 euron autollani ja tietenkin vähän jännittää, käynnistyykö se aamulla ja pilaanko siten asiakkaitten tutkimuskäynnin.

Ruotsinkieltä
Tyttö on muuttanut ruotsinkieliselle seudulle ruotsia puhuvan miehen luokse. Hän haluaisi oppia perussanoja. Hain netistä neuvoa. Löysin mm. Perhon kunnan ruotsinopettajan sivut, joista löytyi paljon linkkejä, mm. kuvasanakirja. Kuva-arkit muistuttavat vanhan ajan kuvatauluja. Niitä voisi käyttää opetuskuvina keskustelussa, mutta niihin voi jotenkin kirjoittaa, jos kuvat kopioi ja siirtää vaikka Power Pointille. Hieman huonosti tosin, sillä jos arkit haluaa mahduttaa kuvaruudulle, ruotsinkieliset tekstit tulevat kovin pieniksi.

Jotakin on syntymässä

Harjoittelimme taas kaverin kanssa, mielestäni aika edistynyttä tekstinkäsittelyä. Kaveri oli vielä hajamielisempi kuin minä. Oli kyse taulukon tekemisestä word-dokumenttiin, korjaustoiminnoista, lajitteluista. Ajattelin sitä kuinka äänensävyni on varmaan tärkeä tekijä. En saa osoittaa tippaakaan kärsimättömyyttä; pitäisi olla kannustava ja positiivinen.

Palkkiona oppijalle on huomata kuinka fantastisia asioita ohjelma pystyy tekemään. Jo se, että siinä on sekä englannin-, suomen- että ruotsinkielinen sanasto, se osaa tavuttaa ja tehdä kaikenlaisia temppuja, on ihmettä kerrakseen. Mistä, periaatteessa tyhmä ohjelma, osaa sanoa, että jokin sana on oikein kirjoitettu. Se osuu enimmäkseen oikeaan?

Korjaamolla ilmeni, että autossani on paitsi rikkinäinen bensamittari, myös katkennut öljytikku. Sain ohjeen yrittää hakea purkaamoitten kautta. Onneksi niitä näyttää olevan netissä. Kaikesta huolimatta auto tuntuu yhä hyvältä ostokselta. Se on tarkoitettu asiakkaitten hyödyksi. Viikon sisällä on jo tiedossa kaksi matkaa sairaalatutkimuksiin.

Kolmas ikä

Yritämme Anna Amnellin kanssa saada aikaan Kolmas ikä-blogia. Tähän asti Anna on ollut ainoana antavana puolena. Meillä on toiveena saada rakennettua senioreille hyvä palvelusivu. Esikuvana on neuleblogien yhteistoiminta. En tosin ole siihen kovin perehtynyt. Uudessa blogissa on tarkoitus julkaista paljon linkkejä, mutta myös muuta. Minulle uusi aluevaltaus olisivat kuvat, joita en hyvistä aikomuksista huolimatta ole jaksanut opetella käyttämään. Olen myös kiinnostunut jonkinlaisesta bloggaajakoulusta.

Haluamme kerätä kokoon jo olemassaolevia varttuneiden kansalaisten blogeja ja kotisivuja, mutta myös innostuttaa uusia harrastajia. Olen kyllä tällaisesta haaveillut jo pidemmän aikaa, mutta vasta Annan tehtyä aloitteen, saamme jotain aikaiseksi. Yksi aloitteetekijä oli Kaurapuurolapset, joka on jo ehtinyt ilmoittaa väsyneensä. Ideassa ei ollut mitään vikaa, tekijän olisi ehkä ollut annettava sille aikaa. Pohjakin näyttää oikein hyvältä. Se että odottaa kirjoituksia sähköpostitse ei ollut mielestäni onnistunut lähtökohta. Näissä yhteyksissä ei saa asettaa kenellekään mitään vaatimuksia. Olen myös vakuuttunut, että vasta silloin, kun tuntee olevansa oma herransa, luovuus lähtee liikkeelle. Siinä on kyse oikeastaan yksityisyrittäjyydestä. Blogien suuri etu on nimenomaan tässä.

Hyvässä lykyssä senioreitten blogiryppäästä tulee jotakin, jossa on edes kalpea aavistus samaa kuin mahtavissa neuleblogeissa. Näin ainakin toivon.

Senioreissa on kaikesta huolimatta paljon potentiaalia.

Jokin vuosi sitten suunnittelimme vaasalaisia.info -kaupunkilehden pitäjän, Tapio Parkkarin kanssa jotakin samaa. Hän ryhtyi sitten merkittävään pioneerityöhönsä nettilehtensä parissa. Silloin hän esiintyi yhä nimimerkillään. Kuka muistaa: Alan Bitit ja Plokkaa. Teksteistä näki, että kyseessä oli kyvykäs mies.

Jumala-ilta

Katsoin kakkosen suurta Jumala-iltaa. Olin tietenkin kaikkien ateistien puolella. Tutkijat olivat myös sympaattisia. Ortodoksien edustaja myös. Mutta Nokian herätyksen Koivisto on näköjään aivan pönttö, samoin kaksi nuorta Elävä Sana-seurakunnasta. Ruotsistahan tuo Livets Ord-lahko on peräisin ja tunnen toki sitä. En voinut myöskään mitenkään pitää kimeä-äänisestä imaamista. Tuntuu kuin hänen äänensä olisi särkynyt liiasta huutamisesta. Ymmärrän kyllä suomalaisten suuttumuksen, kun tällaiset olennot tulevat vaatimaan kunnioitusta. Kunnioitus pitää ansaita teoilla! On aivan oikein, että fundamentalisteja pilkataan, ja siihen on jopa velvollisuus. Minä en tosin viitsisi. Tosin heidän kotirauhaansa ei saa mennä rikkomaan, jos he eivät tee rikollisia tekoja.

Pystyn hyväksymään uskonnot, jos ne tulkitaan symbolisesti. Mutta kun aletaan toteuttaa niitä kirjaimellisesti, vanhojen kirjojen mukaan, ollaan hakoteillä. Meidän valtauskonnossamme on vain se ikävä puoli, että ei tehdä eroa näiden kahden välillä. Ihana wicca-tyttö oli ihana, mutta olen nähnyt sellaista tarpeeksi. Olin olematta vaikuttunut. Itämaalaisuus ei innostuta. Joskus ajattelin, että ihminen tarvitsee rituaaleja, tunnetta, mutta sekään ei ole tärkeää. Paras uskonto on minulle edelleenkin tieteellinen panteismi, joka sopii nettiajan maalaiselle. Jos olisi pakko tunnustaa jotain uskontoa, siinä olisi minun.

Turinaa

Sain vietyä auton korjaamolle ja tultua bussilla takaisin. Harmi kun ei ole peräkoukkua. Siihen olisi helppo ripustaa pyöräteline ja pyörä. Sillä tavalla hoidin aina auton viemisen kylälle huoltoon Keuruulla. Lomallekin olisi mukavampi mennä pyörän kanssa. Kaikkea ei voi saada.

Jos lähden ajamaan saariston rengastietä kesällä, ongelmana on miten saada pyörä Korppooseen. Linnuntietä sinne ei ole paljoa matkaa, mutta maantien kautta on.

Aion yrittää käydä kesällä Utön saaressa. Sinnehän olin oikeastaan muttamassa Keuruulta, mutta oli tuuria, ettei niin käynyt. Siellä istuisin nyt pienellä saarella. Nyt sain sentään töitä ja paljon, mielenkiintoisia, uusia asioita elämääni. Korppoon kunnanjohtaja ei vastannut sähköpostiviestiini. Kunnanjohtaja oli juuri lähdössä pois, ehkä se liittyi siihen. Utössä on vapautumassa Puolustusvoimilta tiloja. Olisi ihan kiinnostavaa nähdä, mitä niille tehdään.

Keltaisen talon kellarissa oli taas 20 cm vettä. Laitoin uppopumpun päälle aamulla. Nyt sitä vettä sitten alkaa tulla sisään kaiken aikaa. Toivon, mutta olen samalla skeptinen, että kunta tekisi kesällä, lupaamansa salaojituksen.

Teimme lähes ikäiseni kaverin kanssa netissä olevia tietokoneen ajokorttiharjoituksia. Meitä kumpaakin vaivaa lyhyt muisti ja hajamielisyys, mikä melkein nauratti molempia. Minä ne asiat kyllä jotenkin osaan. Pitää muistaa aina se mitä on tekemässä, mikä on tarkoitus, silloin pärjää vähän huonommallakin muistilla ja hoksottimilla.

Third Age

Blogisisko kirjoittaa yhdestä lempiaiheestani, harmaiden panttereiden bloggaamispotentiaalista. Kirjoitin aiheesta vuosia sitten. Yritin joskus innostuttaa Golden Age-portaalin väkeä, mutta en saanut vastakaikua, korkeintaan negatiivista.

Monet vanhemmat ihmiset ovat tapoihinsa piintyneitä, ennakkoluuloisia, konservatiivisia jääräpäitä. En osannut esimerkiksi innostuttaa paikallisen työväenopiston muistelmaryhmää aiheeseen. Heitä olikin vain muutama. Oikeastaan ärsyynnyin koko touhuun. Vanhat kääkät!

Ajattelen, että teoriassa suuret ikäluokat ovat paljon kokeneita, matkustaneita, eläneitä. He ovat nähneet uskomattoman teknisen ja sosiaalisen kehityksen. Itsekin olen kasvanut elämäni aikana pienen, lappilaisen maatilan pojasta maailmankansalaiseksi, jolle periaatteessa mikään inhimillinen ei ole vierasta. Minun aikanani tulivat tietokoneet. Olin ensimmäisillä tietokonekursseillani jo 1968, jolloin niiden muisti oli kehikoissa, joissa oli johtimia, joitten risteyskohdassa oli ferriittirenkaita. Puolijohteita ja transistoreita ei vielä käytetty, mutta ne tulivat pian ja sitten olikin menoa.

Taitaa olla niin, että erot ovat suuret kouluja käyneiden ja käymättömien välillä.

En oikeastaan tiedä onko suurten ikäluokkien muistelmaikäisillä potentiaalia. Jos kädet vapisevat, ei ole konekirjoitustekniikkaa - minkäs siinä kirjoitat. Jos ei ole tottunut pistämään ajatuksiaan paperille, ei se onnistu vaikka kuinka hyvin osaisi kertoa "vanhoista ajoista".

Blogisiskon idea, että varttuneita ohjaisivat nuoremmat kädestä pitäen, tekisivät heille vaikka blogisivuja, on hyvä. Jos tällaisia ryhmiä ei sitten perusteta kansalaisopistoihin. Suuret paikkakunnat voisivat olla edelläkävijöitä. Seulomalla saattaisi löytyä tarpeeksi suuri ryhmä. En usko, että tällaisella pienellä tehdaspaikkakunnalla löytyy tarpeeksi monta.

Luminen aamu

Ikkunan takana levittäytyy, varmaan viimeistä kertaa tänä vuonna, luminen satumaisema. Työhön matkaajille se tietää lokaa ja liukasta keliä.

Yritän ullakkohuoneessa saada neljättä tietokonetta verkkoon, mutta en osaa. Täytynee viedä liikkeeseen huomenna, kun menen viemään autoa korjaamolle muutenkin.

Kohta taloon alkaa tulla väkeä ja se täyttyy pienine probleemoineen. Minun täytyy olla hieman pusher, sanoa epämiellyttäviä vaatimuksia joillekin. On hieman vaikeaa, kun pitäisi samalla olla lempeä ja vaativa.

Linkkejä

Eräällä tavalla seuraajani Keuruun Ekokylän viljelijänä, Hannes on aloittanut blogin pitämisen. Hyvä juttu. Suosittelin harrastusta paikalla asuessani, mutta en saanut ketään innostumaan. En ole H:n kanssa koskaan puhunut, nähnyt hänet vain vilahdukselta. Samaa traktoria on ajettu, vaikka en ollutkaan täysiverinen viljelijä. Minulla ei ollut koulutusta kuten H:lla. Mutta pistin kuitenkin nimeni tukihakemusten alle, otin maanäytteitä, tein halkoja, talikoin ja ajoin traktoria - kovin amatöörimaisesti tosin. Tunnesiteet peltoihin ja metsiin sekä rakennuksiin ja myötätunto asukkaita kohtaan pysyy.

Ekokylä haluaa myydä Kultamaa-nimisen, n. 5 ha:n rantapalstan ekoasujille. Asia heräsi jo vuosia sitten ja meillä olikin spekulantti, vanha naispuolinen varatuomari, joka oli tottunut pompottamaan ihmisiä ja teki sitä meillekin sydämensä halusta. Oli salaisia ostajaehdokkaita ja vaatimuksia. Asia kilpistyi siihen, että naapuriviljelijä, jolle alue oli vuokrattu pelloksi, kieltäytyi luopumasta kesken vuokrakauden. Siitä tuli ihan konflikti meidän ja hänen välillään. Nainen ja hänen suojattinsa, kuuluisan ohjaajan poika, perustivat ylellisen hoitopaikan Saarijärvelle, jonne he toivoivat kuntien lähettävän maksusitoumuksella asiakkaita. En tiedä kävikö näin, elääkö suurella rahalla remontoitu paikka tänä päivänä.

Lisäys: Spekulanttimme on aloittanut toimintansa Saarijärvellä, Salus-nimen alla. Missään en näe new age-henkistä taiteilijaa, jolle tämä on vanhan naisen lahja. Ehkä hänet on häivytetty, jottei karkoitettaisi maksavia asiakkaita. Vanhaa naistakaan ei näy missään, häntä jonka miljonilla tämä on laitettu liikkeelle.

En tiedä, löytyykö ekoasujia, jotka ostavat kalliihkon tontin ja tulevat tuomaan lisäarvoa kituvalle ekoyhteisölle. Kauan tällaiset yritelmät tuskin pysyvät pystyssä. Ähtärin ekoyhteisö on hajonnut oikeusjuttuihin. Maailmanympärikiertäjä-Marketta on hävinnyt netistä tavoittamattomiin.

Uusi viljelijä on teurastanut lampaita. Ekokylän muut herkkäsielut pysyttelivät poissa. HT on aktivisti, mikä näkyy hänen sivuillaan. Hän on sen paikallisosaston pj, jolla Tarja Cronberg kehui tv:ssä. Blogista pääset kirjoittajan kotisivuille, jos olet kiinnostunut.

Haluan edistää Kaurapuurolapset-blogia. Siinä on tarkoitus muistella suurten ikäluokkien lasten yhteisiä kokemuksia. Tuollaisten esilletuloa toivoin jo kolme vuotta sitten. En tiedä, viitsinkö tarjota mitään julkaistavaksi. Onhan minulla omakin blogi.

Kriittisyys

Googlettamalla löytämäni ensimmäinen artikkeli kriittisyydestä on nimeltään Kriittisyys ja ongelmaperustainen oppiminen. Siinä kerrotaan nähdäkseni, että kyseenalaiseksi asettaminen ja uudelleen rakentaminen on hyvä lähtökohta oppimiselle. Kirjoittajat asettavat yhtäläisyysmerkin humanismin, kognitiivisyyden ja kriittisyyden välille ja pitävät näitä lähtökohtia behavioralismin vastakohtina.

Omassa historiassani olen ollut taipuvainen pitämään elämänkatsomuksen positiivisuutta sellaisena tekijänä, joka säteilee toimintaan. Jostain ihmeen syystä, vaikka pidän ihmistä aika onnettomana luontokappaleena, joka ei tiedä parastaan, tekee paljon pahaa, pidän itseäni aurinkolapsena. Ehkä se johtuu siitä, että varhaislapsuudessani olin perheen kuopus ja lemmikki. Sain yllin kyllin rakkautta, joka on kantanut vastoinkäymisissä. Sen verran olen jaksanut käydä filosofian peruskurssia, että pidän sitä eksistentiaalisena maailmankatsomuksena. Siitä, että kaikki on mieletöntä, jostain kummallisesta syystä seuraa mielekkyys ja elämän arvokkuus. En usko jumaliin enkä henkivaltoihin. Olen materialisti mutta en materian orja.

Keuruun ekoyhteisössä monet vannoivat positiivisuuden ja uskon nimiin. Ihmeellistä kyllä siitä seurasi taas päinvastaisuutta, itsepetosta, negatiivisuutta, hymistelyä, passiivisuutta.

Minusta näyttää siltä, että raadollisuuden myöntämisen kautta vasta pääsee eteenpäin. Ehkä siinä on myös tutun luterilaisuutemme ydin. Ehkä luterilaisuudessa on eksistentialismin vire.

Sain virikkeen tähän pohdintaan tästä blogimerkinnästä.

Nolo

Olen kauhean nolo, kun valitin kommenttien puutetta enkä edes ole muistanut, että sellainen toiminto kuin kommenttien moderointi on olemassa. Jos joku, niin minä osaan olla tompelo, oikea maalainen. Tietenkin olen kiitollinen jokaisesta kommentista, oli se sitten vaikka kuinka kriittinen.

Blogien viehätyshän on myös keskusteluissa.

Blogeissahan meikäläinenkin voi leikkiä jotain ihmeen kolumnistia ja aivan kuin ihmeen kaupalla saada jopa lukijoita.

Erikoistarjous

Vaikka tänään ei ollutkaan avoimien ovien päivä, keksin tikusta asiaa ja pyöräilin tasaista tietä myöten Kemiöön ja takaisin. Viehätyin eilen ostamiini tikattuihin, kaksipuolisiin päiväpeitteisiin, jotka maksoivat vain 9 € kpl. Nyt niitä on seitsemän kappaletta. Huomasin, että ne käyvät myös pimennysverhoiksi. Viime kesänä huone oli liian valoisa tv:n ja tietokoneen ruudun katseluun. Voin yhdistää alulakanan ja päiväpeitteen eikä vuodetta tarvitse sijata. Silti se on kuta kuinkin hyvän näköinen. Hieman liian kapeita ne ovat, mutta menettelevät. Olen outo tyyppi. Kukaan ei nykymaailmassa kuljeta tavaroita polkupyörällä. Nythän minulla on autokin, mutta tarvitsen liikuntaa. Minulle käy usein näin erikoistarjousten kanssa, ostan monta.

Bongattuani Veteraaniurheilijan aprillipilan, mietin keksisinkö minäkin jotakin, en keksinyt. Kaksi kertaa miettimäni blogikirjoituksen lopettaminen ei ainakaan olisi käynyt. Olisin saattanut saada Tervemenoa- toivotuksia. On mukava kirjoittaa ja lukijoita on kuitenkin kohtalaisesti. Se tarkoittanee välillistä jatka-kehotusta, vaikka kommentointi onkin tyystin loppunut. Puheliaat naiset niitä kommentteja saavat. Minua joko säälitään tai ei uskalleta lähestyä jostain syystä. Jos olisin perin juurin inhottu, varmaankin saisin satikutia tai lukijoita ei olisi. Lohdutan itseäni, että jokin korkeatasoinen bloggaaja kuten Pekka Nykänen ei myöskään saa paljon kommentteja.

Toinen päässäni pälkähtänyt aprillipila olisi voinut olla vaikka tunnustus sukupuolenvaihtoleikkauksesta.

Kaduille riehumaan?

Presidentti Chirac on uutisten mukaan hyväksynyt nuorten työllistämistä koskevan lain. Presidentti Ranskassa näköjään pystyy muuttamaan lakia, sillä hän on tehnyt kaksi lievennystä. Kahdeksi vuodeksi tarkoitettu maksimiaika on muuttunut vuodeksi sekä mukaan on tullut sääntö, että irtisanomisen syy on mainittava. Jotenkin näin minä asian tajusin.

Eurooppalaiseen hyvinvointivaltioon tottuneiden ranskalaisnuorten on vaikea hyväksyä tätäkään, sillä he kuvittelevat, että hyvää voidaan saada tekemällä lakeja vaikka periaatteessa se on ansaittava tekemällä työtä. Ranskalaisnuorten työttömyysprosentti on 20. Työnantajat ovat haluttomia palkkaamaan nuoria vakituisiin työsuhteisiin, koska he eivät tiedä mitä saavat.

Tietenkin toinen puoli on se, että nuorten osana on epävarmuus, mutta eikö se kuulu elämään.

Amerikkalaisnuorten on vaikea ymmärtää tällaista ajattelua, sillä heille olisi pikemminkin rangaistus joutua sitoutumaan ensimmäiseen työpaikkaan.

Suomessa ongelmat ovat oikeastaan samantyyppisiä kuin Ranskassa, mutta täällä on tänä vuonna astunut voimaan laki, jonka mukaan palkkatukea voidaan maksaa myös ei vakinaisiin työsuhteisiin palkatuille. Palkkatuki suosii myös oppisopimuksia, mutta enää ei oppisopimuksen solmineen työnantajan tarvitse taata vakituista työpaikkaa.

Ranskassa miljoonat ovat kaduilla. Meillä uutta lakia on tuskin huomattu.