Tämäniltainen jakso Dr Philin showta vahvisti niiden kriitikoiden mielipiteitä, jotka sanovat, että tv-tohtori haluaa dramaattisia ja helposti voitettuja otteluja. Hän on eräällä tavalla amerikkalaisen käännytysteologian perillinen, joka haluaa kaataa ihmisiä.
Tämän päiväinen ohjelma oli piinallista katseltavaa. Dr Phil piinasi ongelmaperheensä äitiä, valitti ja uhkaili. Jollakin tavalla tuntui myös, että tämä julkisuuteen nostaminen ja sen mukanaan tuomat edut ovat myös perheelle niin rakkaita, että he eivät yksinkertaisesti osaa sanoa: Kiitos ja hei.
Onko tuo perhe kuitenkaan niin syvästi ongelmainen. Eivätkö heidän ongelmansa ole juuri niitä samoja, jotka saavat avioliitot rikkoutumaan ja ihmiset muuttamaan erilleen. Onko niille ongelmille välttämättä tehtävissä mitään. Vanhemmat ovat koulutettuja, älykkäitä ihmisiä. Perheen kaunis, 14-vuotias tytär on loppujen lopuksi etuoikeutettu ongelmineen, jotka kalpenevat tavallisen, todellisen työväenluokan vastaavien rinnalla.
Ehkä ongelma on myös minussa, katsojassa, joka haluaisi, että olisi aitoja tunteita, kestäviä suhteita, luotettavuutta ja läheisyyttä, mutta en ole niitä asioita kokenut kuin jonkin häipyvän hetken verran.
Silti pidän takaporttia auki. Luotan yhä televisiotohtorin näkemykseen. Ehkä kyseinen perhe tarvitsee shokkiterapiaa, ehkä se voi toimia roolimallina miljonille samojen ongelmien parissa painiskeleville.
Alan katsoa Al Bundyn perhettä, joka ehkä on todellisempi perhe kuin Philin keskiluokkaiset, esikaupunkilaiset.
Impulsiivinen maalainen
31.3.06
Evakkoon
Tulikin evakkoon lähtö meille kaikille yläkertalaisille, kun pojat maalaavat rapun. Aion käyttää päivän reippailuun. Hyppään pyöränselkään ja ajan Kemiöön. Jalka ei kestä kävelemistä. Ei puhettakaan, että ajaisin autolla, kun on kuntoilusta kyse. Ilma voisi olla parempi, se on harmaa.
Huomenna varmaan sama juttu, sillä Villa Landessa on avoimien ovien päivä. Rakennusta esitellään yleisölle.
Huomenna varmaan sama juttu, sillä Villa Landessa on avoimien ovien päivä. Rakennusta esitellään yleisölle.
30.3.06
Auto käy
Siinä minun autossani oli vikana vain käynnistystekniikka. Nyt sen osaan. Vedin pesutuvan ikkunasta pitkän sähkökaapelin pihan poikki moottorilämmittäjään. Heti muuan kaveri tuli urputtamaan: Otat suuren vastuun, entäpä jos joku lapsi tulee ja saa sähköiskun. Hänen mielestään minun olisi pitänyt jäädä vartioimaan.
Työpaikan pojat kävivät käynnistämässä auton. Menin sitten jonkin ajan kuluttua itsekin kokeilemaan ja se onnistui. Ajoin työpaikan pihaan, josta ainakin saa sähkön. Sitäpaitsi auto pihassa saattaa pitää murtovarkaat loitolla. Kävin ensin viemässä muutaman kaverin kotiin, jotta akku vähän latautuisi.
Kävimme samalla kahvilla Kemiön uudessa Villa Landessa, joka on todella upea. Meille näytettiin ystävällisesti auditoriota ja sen huipputekniikkaa. Se on saarelaisten yhdistysten vuokrattavissa aivan nimellistä korvausta vastaan. Esimerkkihinta <4 t/50 €. En löytänyt netistä paikan kunnollista esittelyä, mikä onkin ymmärrettävää, koska se on upo uusi. Saman sanavitsin olivat jotkut muutkin keksineet.
Paikka on joka tapauksessa eräänlainen kulttuuritalo, maaseutukeskus. Siellä on aulassa Kemiönsaaren matkailuneuvonta ja kahvio. Aula on iso ja komea ja siellä on näyttelytilaa. Auditoriossa näytetään elokuvia. Siellä on mitä melkoinen näyttämö. Tekniikka oli varmasti alansa huippua. Paljon istuinpaikkoja, joissa on nettiyhteydet useissa paikoissa esim. läppärille. Akustiikkaan oli kiinnitetty huomiota. Sitä tarvitaankin, sillä talossa esitetään Kemiön hienon musiikkijuhlan konsertteja.
Paljon autossa oli toimimattomia juttuja, mutta yleiskuva oli edelleen ihan hyvä. Kyllä siitä auto tulee. Huomasin myös, että lohkolämmittimeen vetämäni kaapeli oli katkaistu. Pihan kaveri oli sen varmaan tehnyt. Hänellä on ilmeisesti jokin syndromaksi eli oireyhtymäksi kutsuttava vika. Olisikohan se sama kuin Ruotsin lasermiehellä, joka suivaantui epätäydelliseen maailmaan ja ryhtyi lasermieheksi. Viime kesänä sama kaveri kävi minuun käsiksi, mutta en osaa pelätä. Minun on vain pidettävä varani, etten itse lyö. Luulen tähän ikään mennessä kehittyneeni jo niin, että sellainen on kaukana.
Työpaikan pojat kävivät käynnistämässä auton. Menin sitten jonkin ajan kuluttua itsekin kokeilemaan ja se onnistui. Ajoin työpaikan pihaan, josta ainakin saa sähkön. Sitäpaitsi auto pihassa saattaa pitää murtovarkaat loitolla. Kävin ensin viemässä muutaman kaverin kotiin, jotta akku vähän latautuisi.
Kävimme samalla kahvilla Kemiön uudessa Villa Landessa, joka on todella upea. Meille näytettiin ystävällisesti auditoriota ja sen huipputekniikkaa. Se on saarelaisten yhdistysten vuokrattavissa aivan nimellistä korvausta vastaan. Esimerkkihinta <4 t/50 €. En löytänyt netistä paikan kunnollista esittelyä, mikä onkin ymmärrettävää, koska se on upo uusi. Saman sanavitsin olivat jotkut muutkin keksineet.
Paikka on joka tapauksessa eräänlainen kulttuuritalo, maaseutukeskus. Siellä on aulassa Kemiönsaaren matkailuneuvonta ja kahvio. Aula on iso ja komea ja siellä on näyttelytilaa. Auditoriossa näytetään elokuvia. Siellä on mitä melkoinen näyttämö. Tekniikka oli varmasti alansa huippua. Paljon istuinpaikkoja, joissa on nettiyhteydet useissa paikoissa esim. läppärille. Akustiikkaan oli kiinnitetty huomiota. Sitä tarvitaankin, sillä talossa esitetään Kemiön hienon musiikkijuhlan konsertteja.
Paljon autossa oli toimimattomia juttuja, mutta yleiskuva oli edelleen ihan hyvä. Kyllä siitä auto tulee. Huomasin myös, että lohkolämmittimeen vetämäni kaapeli oli katkaistu. Pihan kaveri oli sen varmaan tehnyt. Hänellä on ilmeisesti jokin syndromaksi eli oireyhtymäksi kutsuttava vika. Olisikohan se sama kuin Ruotsin lasermiehellä, joka suivaantui epätäydelliseen maailmaan ja ryhtyi lasermieheksi. Viime kesänä sama kaveri kävi minuun käsiksi, mutta en osaa pelätä. Minun on vain pidettävä varani, etten itse lyö. Luulen tähän ikään mennessä kehittyneeni jo niin, että sellainen on kaukana.
Aikaa on
Vanha kaveri, Ekokylän ajoilta, kävi minua tapaamassa ohikulkumatkallaan. Hän on yksi harvoja, jotka pitävät yhteyttä, kun emme kovin kaukana asukaan. Olen ollut talkoissa hänen luonaan. Hän oli ripeä ja yritteliäs, aivan toista kuin useimmat muut. Hän suhtautuu myös uskontoihin terveen skeptisesti, vapaa-ajattelija kun on.
Kävimme uimassa Kasnäsin kylpylässä, jota kaverini piti yhtenä parhaimmista halleista, joissa on käynyt. Siellä oli tilaa uida. Pieniä arvostelun aiheita toki löytyi. Hänen harrastuksensa on bongata uimahalleja. Kaveri uikin melkoisesti, koska hän on vielä nuorehko ja hyvässä fyysisessä kunnossa.
Hänelle tuli tosin mahakramppi, josta selvittiin säikähdyksellä. Muistan kuinka itseäni vastaavat tapaukset laittoivat ajattelemaan ja laittamaan ehkä arvoja hieman toiseen järjesteykseen. Minutkin on muutama vuosi sitten viety ambulanssilla sairaalaan ja viimeksi rytmihäiriöt ovat viime vuosina muistuttaneet kuolevaisuudesta ja kaiken katoavaisuudesta.
Oli mukava vähän päivittää asioita. Olemme samanhenkisiä vaikka eri sukupolvea ja meillä on erilaiset harrastukset.
Kun on vieras käymässä, huomaa kuinka paljon vuorokaudessa on aikaa, varsinkin nyt kun valo on palannut. Ehtii tehdä vaikka mitä muuta tahansa. Mihin se aika muuten valuu?
Tulin työpaikalle valmiina tekemään asiakkailleni selvän opiskeluohjelman rungon. Eilen tuli kaksi uutta, jotka ovat kirjoittamaton lehti omine persoonallisuuksineen, tapoineen ja tottumuksineen. Työttömien motivaatio, kokemukset, kyvyt ja elämäntapa ovat toisenlaisia kuin työllisten; eivät he muuten työttömiä olisikaan enää tänä päivänä. Syrjäytyminen on paitsi syrjäyttämistä myös omien korvien välissä, isompi paketti, johon liittyy koko elämä.
Kävimme uimassa Kasnäsin kylpylässä, jota kaverini piti yhtenä parhaimmista halleista, joissa on käynyt. Siellä oli tilaa uida. Pieniä arvostelun aiheita toki löytyi. Hänen harrastuksensa on bongata uimahalleja. Kaveri uikin melkoisesti, koska hän on vielä nuorehko ja hyvässä fyysisessä kunnossa.
Hänelle tuli tosin mahakramppi, josta selvittiin säikähdyksellä. Muistan kuinka itseäni vastaavat tapaukset laittoivat ajattelemaan ja laittamaan ehkä arvoja hieman toiseen järjesteykseen. Minutkin on muutama vuosi sitten viety ambulanssilla sairaalaan ja viimeksi rytmihäiriöt ovat viime vuosina muistuttaneet kuolevaisuudesta ja kaiken katoavaisuudesta.
Oli mukava vähän päivittää asioita. Olemme samanhenkisiä vaikka eri sukupolvea ja meillä on erilaiset harrastukset.
Kun on vieras käymässä, huomaa kuinka paljon vuorokaudessa on aikaa, varsinkin nyt kun valo on palannut. Ehtii tehdä vaikka mitä muuta tahansa. Mihin se aika muuten valuu?
Tulin työpaikalle valmiina tekemään asiakkailleni selvän opiskeluohjelman rungon. Eilen tuli kaksi uutta, jotka ovat kirjoittamaton lehti omine persoonallisuuksineen, tapoineen ja tottumuksineen. Työttömien motivaatio, kokemukset, kyvyt ja elämäntapa ovat toisenlaisia kuin työllisten; eivät he muuten työttömiä olisikaan enää tänä päivänä. Syrjäytyminen on paitsi syrjäyttämistä myös omien korvien välissä, isompi paketti, johon liittyy koko elämä.
29.3.06
Varjoissa vapaan maailman
Kannoin kellarista 15 tuumaisen monitorin alas liukasta mäkeä, selässäni reppu, jossa oli kahden tonnin kannettavani. Kesällä lensin siinä mäessä ja reväytin jalkani niin että se muuttui mustaksi. Nyt laitoin liukuesteet kenkiin ja selvisin ehjin nahoin.
Laitoin vielä kaiuttimet toiseen kirpputoritietokoneeseen ja laitoin soimaan lempiyhtyeeni, Sir Ellwoodin hiljaiset värit, Varjoissa vapaan maailman. Se saa soida kovaa niin kauan kuin olen yksin. Pidän tuosta pateettisesta romantiikasta.
On mukavaa, kun vastustuksista huolimatta olen saanut koottua työkaluja tänne ullakkohuoneeseen. Lähden töihin jo ennen kahdeksaa. Töihin siirtyminen on mukava riitti, kun ei tarvitse mennä tien päälle. On kevyt olo, tee ja myöhemmin kahvi antavat kivaa potkua, samoin kuin musiikki.
Laitoin vielä kaiuttimet toiseen kirpputoritietokoneeseen ja laitoin soimaan lempiyhtyeeni, Sir Ellwoodin hiljaiset värit, Varjoissa vapaan maailman. Se saa soida kovaa niin kauan kuin olen yksin. Pidän tuosta pateettisesta romantiikasta.
On mukavaa, kun vastustuksista huolimatta olen saanut koottua työkaluja tänne ullakkohuoneeseen. Lähden töihin jo ennen kahdeksaa. Töihin siirtyminen on mukava riitti, kun ei tarvitse mennä tien päälle. On kevyt olo, tee ja myöhemmin kahvi antavat kivaa potkua, samoin kuin musiikki.
Merkityksettömät ruosut
Tukholmalainen kirjoittaa siitä, kuinka ruotsinsuomalaiset pakkaavat olemaan omissa oloissaan. Heidän joukostaan ei ole noussut juuri ketään vaikuttajaa. Joitakin tunnettuja suomalaislähtöisiä nimiä kyllä on. Ruotsin kansanedustajat ovat harvinaisen anonyymiä porukkaa, mikä johtuu vaalien listasysteemistä ja ehdokasasettelusta. Vaalitaistelua käydään lähinnä puolueiden johtajien tasolla ja poliitikot jäävät johtajiensa varjoon. Suomalaisia kansanedustajia on joitakin, mutta he ovat värittömistä värittömimpiä.
"Me suomalaiset olemme ulkopuolisia täällä, muhimme omassa ryhmässämme, tunnemme muita suomalaisia ja ulkomaalaisia, harva meistä on mitenkään mukana vaikuttamassa tässä yhteiskunnassa. Voi olla että on salavaikuttajia, sellaisia joista me emme mitään tiedä, mutta julkivaikuttajia ei suomalaisten joukossa täällä ole. Sano yksikin nimi!"
Tukholmalainen itse teki lyhyen blogikirjoittelunsa jälkeen teksteistään omakustanteisen kirjan. Hän kertoo itsestään, että hänkin on niitä omissa oloissaan viihtyviä suomalaisia.
Toista on tietenkin Suomessa ja suomenruotsalaisten parissa. Tietenkin heidän joukossaan on paljon sisäänlämpiävyyttä, mutta he ovat suurin joukoin vaikuttamassa maan elämään. Ruotsinkieli ja ruotsalaisuus on suuri rikkaus, joista ei voi olla kuin ylpeä. Ähäkutti, meillä on parempi vähemmistö kuin teillä, Ruotsi.
Olin mukana uskomassa Ruotsin monikulttuurisuuteen ja rakentamassa sitä. Ruotsilla on jokin taikinamainen ominaisuus tukahduttaa ja mukauttaa. Kotimaahan muutettuani ajattelen, että ehkä niin on oltavakin. On parempi, että vähemmistöt assimiloituvat. Me odotimme, että suomalaisuus Ruotsissa olisi voinut muodostua samanlaiseksi tekijäksi kuin ruotsinkielisyys täällä. Halusimme tulla poikkeukseksi mutta epäonnistuimme. Siinä nähdään, mikä voima on kulttuurissa ja historiassa.
"Me suomalaiset olemme ulkopuolisia täällä, muhimme omassa ryhmässämme, tunnemme muita suomalaisia ja ulkomaalaisia, harva meistä on mitenkään mukana vaikuttamassa tässä yhteiskunnassa. Voi olla että on salavaikuttajia, sellaisia joista me emme mitään tiedä, mutta julkivaikuttajia ei suomalaisten joukossa täällä ole. Sano yksikin nimi!"
Tukholmalainen itse teki lyhyen blogikirjoittelunsa jälkeen teksteistään omakustanteisen kirjan. Hän kertoo itsestään, että hänkin on niitä omissa oloissaan viihtyviä suomalaisia.
Toista on tietenkin Suomessa ja suomenruotsalaisten parissa. Tietenkin heidän joukossaan on paljon sisäänlämpiävyyttä, mutta he ovat suurin joukoin vaikuttamassa maan elämään. Ruotsinkieli ja ruotsalaisuus on suuri rikkaus, joista ei voi olla kuin ylpeä. Ähäkutti, meillä on parempi vähemmistö kuin teillä, Ruotsi.
Olin mukana uskomassa Ruotsin monikulttuurisuuteen ja rakentamassa sitä. Ruotsilla on jokin taikinamainen ominaisuus tukahduttaa ja mukauttaa. Kotimaahan muutettuani ajattelen, että ehkä niin on oltavakin. On parempi, että vähemmistöt assimiloituvat. Me odotimme, että suomalaisuus Ruotsissa olisi voinut muodostua samanlaiseksi tekijäksi kuin ruotsinkielisyys täällä. Halusimme tulla poikkeukseksi mutta epäonnistuimme. Siinä nähdään, mikä voima on kulttuurissa ja historiassa.
28.3.06
Hävyttömän hyvä äänitysohjelma
Yritin löytää asiakkaalleni ilmaisen äänitysohjelman, jotta hän voi polttaa itselleen niitä blues- ja varhaisjatsikipaleitaan. Se löytyi lähempää kuin arvasinkaan. Olin joskus ladannut varhaisemman version enkä tiennytkään, että nyt on olemassa jo sellainen ohjelmalma, jolla voi äänittää ja tallettaa kaikista tietokoneen äänilähteistä, mm. mikrofonista, cd:ltä ja netistä. Käyttöliittymä on jopa suomeksi vaikka ei ohjekirja. Uusi versio on jo betavaiheessa. En opetellut vielä käyttämään ohjelmaa, mutta luulen sen olevan varsin hyödyllinen ja myös viihteellinen. Tällä varmaan monet tekevät MP3 kappaleitaan niille MP3-soittimilleen.
Ohjelman kaksimielinen nimi on Audacity, johon otsikkoni viittaa.
Ohjelman kaksimielinen nimi on Audacity, johon otsikkoni viittaa.
Kirjoitusohjelmia
Writely -ohjelmaa odotellaan. Siinä käsittääkseni dokumentin voi tallentaa ilmaiseen nettiosoitteeseen, joten se mahdollistaa mobiilin kirjoittamisen.
Kauanko PC on nyt ollut olemassa, toistakymmentä vuottako?
Useimmat ihmiset pärjäävät kevyillä kirjoitusohjelmilla kuten WordPad, jota Microsoft jakaa käyttöjärjestelmiensä oheistuotteena. Sekin on monia kertoja mahtavampi kuin oli sähköinen kirjoituskone parhaimmillaan. Niiden taru jäi lyhyeksi.
Word on kaupallinen ja todella monikäyttöisempi kuin esimerkiksi minä tulen koskaan ymmärtämään. Olen joskus ladannut Open Officen, mutta en ole näitä ilmaisia ohjelmia käyttänyt. Varmasti ne ovat hyviä. Niitähän kaverini aikovat laittaa mukaan, kun he näinä viikkoina saavat verkkotietokoneensa markkinoille.
Writely tulee varmaan olemaan yksi mahdollisuus tälle riisutulle systeemille, jonka markkinoille tuloa on povattu niin kauan kuin netti on ollut olemassa.
On jo olemassa ajaxWrite, joka ajaa lähes saman asian kuin jokin WordPad. Siinä ei käsittääkseni tallenneta verkkoon. Se on kuin Bloggerin editori mutta monipuolisempi. Ehkä siinä on bugeja, mutta se toimii, näin pikaisen testauksen perusteella. Oikeastaan on hienoa kirjoittaa ohjelmalla, jonka hallitsee. Wordissa on liian paljon hienouksia, että oikeastaan tulee huono omatunto, kun niitä ei hallitse.
Kauanko PC on nyt ollut olemassa, toistakymmentä vuottako?
Useimmat ihmiset pärjäävät kevyillä kirjoitusohjelmilla kuten WordPad, jota Microsoft jakaa käyttöjärjestelmiensä oheistuotteena. Sekin on monia kertoja mahtavampi kuin oli sähköinen kirjoituskone parhaimmillaan. Niiden taru jäi lyhyeksi.
Word on kaupallinen ja todella monikäyttöisempi kuin esimerkiksi minä tulen koskaan ymmärtämään. Olen joskus ladannut Open Officen, mutta en ole näitä ilmaisia ohjelmia käyttänyt. Varmasti ne ovat hyviä. Niitähän kaverini aikovat laittaa mukaan, kun he näinä viikkoina saavat verkkotietokoneensa markkinoille.
Writely tulee varmaan olemaan yksi mahdollisuus tälle riisutulle systeemille, jonka markkinoille tuloa on povattu niin kauan kuin netti on ollut olemassa.
On jo olemassa ajaxWrite, joka ajaa lähes saman asian kuin jokin WordPad. Siinä ei käsittääkseni tallenneta verkkoon. Se on kuin Bloggerin editori mutta monipuolisempi. Ehkä siinä on bugeja, mutta se toimii, näin pikaisen testauksen perusteella. Oikeastaan on hienoa kirjoittaa ohjelmalla, jonka hallitsee. Wordissa on liian paljon hienouksia, että oikeastaan tulee huono omatunto, kun niitä ei hallitse.
Ragtime
Laitoin kirpputorilta hankittuja koneita parempaan kuntoon, latasin ohjelmia. Kummatkin ovat ihan ok, niissä on Windows 98 ja ne ovat ihan riittäviä nettikoneita. Minulla oli joskus ammoin rahalla hankkimani suomenkielinen Office 97 ja tyttären kaverilta saatu Office 2000 päivitysversio ruotsinkielellä. Huomasin, että ne latajutuvat toistensa päälle. Sattumalta ostin Turusta Kirjatorilta 4 kpl hienoja Word 2000 Olennaiset Taidot-opuksia 4 kpl/2 €, jotka ohjaavat juuri tuohon versioon. Kirjakaupassa tuollaiset kirjat ovat varmaan 40 € kpl. Siis neljässä opuksessa säästyi tietokoneiden hinta. Minulla on nyt oikein selkeä oppikirjakin, jonka itsekin luin ihan mielenkiinnolla. Täytyy vain ihailla ohjelman monipuolisuutta. Office 2003:ea ei voi edes asentaa kuin kahteen koneeseen, sitten tulee stoppi. Word 2000:ssa on ainakin se mukava asia, että kirjoittamisen voi aloittaa mistä tahansa arkilta.
En hätistellyt tänään ollutta ainoaa asiakasta oppimisen pariin vaan annoin hänen tyydyttää netissä surffaamisen tarvettaan. Hän löysi taas mukavia sivuja. Tässä yksi. Paljon ilmaisia ragtime kappaleita. Saan ilmaiseksi aina väliin valistusta "oikeasta" musiikista, todelliselta asiantuntijalta.
En hätistellyt tänään ollutta ainoaa asiakasta oppimisen pariin vaan annoin hänen tyydyttää netissä surffaamisen tarvettaan. Hän löysi taas mukavia sivuja. Tässä yksi. Paljon ilmaisia ragtime kappaleita. Saan ilmaiseksi aina väliin valistusta "oikeasta" musiikista, todelliselta asiantuntijalta.
27.3.06
Kävin Taalintehtaalla
Katselin hetken Uutisvuodon uusintaa. Suhtautumiseni siihen on kaksinainen. Ihailen juontajien sanavalmiutta. He ovat todella hauskoja. Samalla alituiset seksuaalivitsit ärsyttävät. Niillä kalastellaan suosiota. Jos olisin juontaja, inhoaisin välillä itseäni. Ohjelmassa oleminen on varmaankin huumetta tekijöilleen. Vaikka Tervo on mestarillinen sanaseppo, samalla hän on hanakoin suosion hakija. On varmaankin tekijöiden egoille haitallista tuollainen rooli.
Pyöräilin eilen ihan muuten vaan Kemiöön ja takaisin, nyt kävin työasioissa toisessa suunnassa. Kemiöön on melkein tasaista, Taalintehtaalle mäkiä. Matkalla on monen kilometrin pätkä, jossa MRL Isomäki on tehnyt peruskallioon uraa vesijohdolle. Päälle näyttää tulevan pyörä- ja kävelytie, mikä onkin hyväksi, koska tie on kapea ja vilkkaasti liikennöity. Mäkien ylöstaluttaminen teki kipeää. Jos ei jalka parane, yritän pyytää kortisonipiikkiä. Olen kuullut, että joillakin luupiikki on parantunut sillä. Edellistä luupiikkiä podin monta vuotta. Ostin myös rautakaupasta jatkojohdon. Yritän vetää pesutuvan ikkunasta sähkön autoni moottorilämmittäjään, jos se nyt siitä tokenisi. Oli mukavaa käydä tapaamassa ystävällisiä ihmisiä. Huomenna saan nähdä toimivatko halvalla ostamani tietokoneet, jotka tuotiin aamulla.
Muuten, raportissa, johon äsken viittasin ja joka asetti Juha Siltalan väitteet Työelämän huonontumisen lyhyestä historiasta hieman paikkansa pitämättömäksi, puhuttiin käsitteestä psykologinen sopimus. Teen pitkän lainauksen:
"Työolobarometrista, Tilastokeskuksen vuoden 2003 työolotutkimuksesta ja
Työterveyslaitoksen ”Työ ja terveys Suomessa 2003” –tutkimuksesta ei löytynyt
viitteitä siitä, että muutos liittyisi niinkään välittömiin muutoksiin palkansaajien oman työpaikan tai työn arjessa. Muutosta tulkittiin sillä, että palkansaajat katsovat uusien, uhkaavaksi koettavien toimintamallien yleistyvän suomalaisessa työelämässä talouden globalisoitumisen ja ylikansallisen verkostoitumisen myötä. Asian voi kääntää edellä esitetylle psykologisista sopimuksista käydyn keskustelun kielelle seuraavasti:palkansaajat kokevat nämä uhkaaviksi erityisesti siksi, että he tulkitsevat niiden heikentävän heidän mahdollisuuksiaan saavuttaa tulevaisuudessa heidän psykologisten sopimustensa relationaalisten elementtien kuten luottamuksen, arvostuksen ja turvallisuuden kannalta tärkeitä palkkioita. Kansainvälisen vertailun perusteella voi olettaa, että relationaaliset elementit ovat (olleet) Suomen kaltaisessa luottamusyhteiskunnassa erityisen tärkeitä.
Keinoksi, jolla työnteon mielekkyyttä koskevat käsitykset muuttuisivat jatkossa positiivisemmiksi, kirjoituksessa esitetään psykologisen sopimuksen rakentamista
uudelta pohjalta."
Mitä se psykologinen sopimus sitten olisi, taas lainaus raportista:
"Entisenlainen ”paternalistinen” psykologinen sopimus perustui, karkeasti yleistäen, palkansaajien lojaalisuuden ja ”täyden” työpanoksen sekä näiden vastineeksi saadun (suhteellisen) turvatun työsuhteen ja ennustettavien ansioiden väliselle vaihtosuhteelle. Uudenlaisen psykologisen sopimuksen sisältönä olisi ajatus,jonka mukaan työnantaja pyrkii hyvän johtamisen ja työn organisoinnin avulla takaamaan palkansaajille entistä parempia mahdollisuuksia haasteelliseen työhön ja oman osaamisen jatkuvaan kehittymiseen sekä huolehtimaan tällä tavoin heidän työllistettävyydestään."
Kuinka paljon hienompi lähtökohta kuin konservatiivinen, reaktionäärinen, mariseva, populistinen, siltalalainen näkemys, jolla Suomen poliittisessa ilmastossa on paljon kannattajia.
Pyöräilin eilen ihan muuten vaan Kemiöön ja takaisin, nyt kävin työasioissa toisessa suunnassa. Kemiöön on melkein tasaista, Taalintehtaalle mäkiä. Matkalla on monen kilometrin pätkä, jossa MRL Isomäki on tehnyt peruskallioon uraa vesijohdolle. Päälle näyttää tulevan pyörä- ja kävelytie, mikä onkin hyväksi, koska tie on kapea ja vilkkaasti liikennöity. Mäkien ylöstaluttaminen teki kipeää. Jos ei jalka parane, yritän pyytää kortisonipiikkiä. Olen kuullut, että joillakin luupiikki on parantunut sillä. Edellistä luupiikkiä podin monta vuotta. Ostin myös rautakaupasta jatkojohdon. Yritän vetää pesutuvan ikkunasta sähkön autoni moottorilämmittäjään, jos se nyt siitä tokenisi. Oli mukavaa käydä tapaamassa ystävällisiä ihmisiä. Huomenna saan nähdä toimivatko halvalla ostamani tietokoneet, jotka tuotiin aamulla.
Muuten, raportissa, johon äsken viittasin ja joka asetti Juha Siltalan väitteet Työelämän huonontumisen lyhyestä historiasta hieman paikkansa pitämättömäksi, puhuttiin käsitteestä psykologinen sopimus. Teen pitkän lainauksen:
"Työolobarometrista, Tilastokeskuksen vuoden 2003 työolotutkimuksesta ja
Työterveyslaitoksen ”Työ ja terveys Suomessa 2003” –tutkimuksesta ei löytynyt
viitteitä siitä, että muutos liittyisi niinkään välittömiin muutoksiin palkansaajien oman työpaikan tai työn arjessa. Muutosta tulkittiin sillä, että palkansaajat katsovat uusien, uhkaavaksi koettavien toimintamallien yleistyvän suomalaisessa työelämässä talouden globalisoitumisen ja ylikansallisen verkostoitumisen myötä. Asian voi kääntää edellä esitetylle psykologisista sopimuksista käydyn keskustelun kielelle seuraavasti:palkansaajat kokevat nämä uhkaaviksi erityisesti siksi, että he tulkitsevat niiden heikentävän heidän mahdollisuuksiaan saavuttaa tulevaisuudessa heidän psykologisten sopimustensa relationaalisten elementtien kuten luottamuksen, arvostuksen ja turvallisuuden kannalta tärkeitä palkkioita. Kansainvälisen vertailun perusteella voi olettaa, että relationaaliset elementit ovat (olleet) Suomen kaltaisessa luottamusyhteiskunnassa erityisen tärkeitä.
Keinoksi, jolla työnteon mielekkyyttä koskevat käsitykset muuttuisivat jatkossa positiivisemmiksi, kirjoituksessa esitetään psykologisen sopimuksen rakentamista
uudelta pohjalta."
Mitä se psykologinen sopimus sitten olisi, taas lainaus raportista:
"Entisenlainen ”paternalistinen” psykologinen sopimus perustui, karkeasti yleistäen, palkansaajien lojaalisuuden ja ”täyden” työpanoksen sekä näiden vastineeksi saadun (suhteellisen) turvatun työsuhteen ja ennustettavien ansioiden väliselle vaihtosuhteelle. Uudenlaisen psykologisen sopimuksen sisältönä olisi ajatus,jonka mukaan työnantaja pyrkii hyvän johtamisen ja työn organisoinnin avulla takaamaan palkansaajille entistä parempia mahdollisuuksia haasteelliseen työhön ja oman osaamisen jatkuvaan kehittymiseen sekä huolehtimaan tällä tavoin heidän työllistettävyydestään."
Kuinka paljon hienompi lähtökohta kuin konservatiivinen, reaktionäärinen, mariseva, populistinen, siltalalainen näkemys, jolla Suomen poliittisessa ilmastossa on paljon kannattajia.
Tekniikkaa
Pieni rasia, joka työnnetään kannettavan aukkoon, maksoi 150 €. En tiedä olisiko sillä rahalla saanut jonkinlaisen ison digiboxin. Minusta on kuitenkin mukavaa, että sen ansiosta kannettava muuttuu kannettavaksi digi-tv:ksi. Kun käyttää apuna ylimääräisiä tietokonekaiuttimia, äänikin on oikein hyvä.
Kävisi ihan hyvin, että vanha tv jo väsyisi, mutta nykyiset tv:t kestävät enemmän kuin sen kahdeksan vuotta, joka oli entisten keski-ikä. Tyttärelle jäi meidän vanha Salora vai oliko se Nokia. Se on aina päällä ja on varmasti jo yli 12 vuotta ja pelaa hyvin. Omani, Sanyo-merkkinen, on myös mukanani tuotu. Se kulki muutamat muutot Ruotsissa, sitten Nuorgamiin, Keuruulle ja tänne eikä mitään vikaa koskaan. Se tulee kestämään myös analogisten lähetysten loppumisen. Kaikki ei ole tässä maailmassa huonontunut. Myös pöytätietokoneeni kestää. Se on käsittääkseni saksalaista valmistetta, Medion. Tietokone on ihanteellinen kodinkone. Vaikka siinä pyörii tuuletin jatkuvasti, se tuntuu jaksavan.
Sen verran hyvä on passiivinen englannintaitoni, etten huomannut aluksi, ettei tämä viritin onnistunut ottamaan mukaan YLE:n kanavien tekstitystä. Muilla kanavilla tekstitys on ikään kuin poltettu kuvaan mukaan, mutta YLE:llä erikseen. Se on oikeastaan hyvä, koska valtaosa vieraskielisestä on englanniksi. On ikäänkuin pakko kuunnella ja yrittää ymmärtää. Kuullun ymmärtämisharjoituksia saa ihan ilmaiseksi.
Löysin eilen vanhan tuttavan erikoiset valokuvat ja vielä kovin tutusta ympäristöstä otetut. Täysi 360 asteen panoraama Keuruun ekokylän pihalta talvella, kasvimaalta ja Väentuvasta muun muassa. Täytyy ihailla tekniikkaa. Kuvat liittyvät saumattomasti yhteen. Paina hiiren vasemmanpuoleista korvaa ja liikuta osoitinta. Kuva pyörähtää ympäri täyden kierroksen. Kaverilla oli muitakin yhtä fantastisia tuotteita, mutta niitä ei voi tietokoneen ruudulla esittää. Tälle pellolle maalainen on on ajanut aika monta katekuormaa ja siellä kitkenyt rikkaruohoja. Juolavehnä oli pahin vihollinen, muiden kanssa jotenkin pärjäsi. Hänen sivuillaan on paljon taidokkaita muitakin kuvia.
M:lla oli aina henkisyytensä lisäksi terve, kaupallinen ote. Hän teki hienoja videoitaan ja myi niitä ympäri maailmaa. Ei ihmekään, ettei energiaa riittänyt ekokylän fyysisiin töihin kuin korkeintaan joskus aurinkoisella ilmalla pariksi tunniksi. Hänellä oli ja on passioita. Silloin ei ole väliksi vaikka kulkeekin omaa omaa tietään. You have to get excited of your life, sanoo idolini Dr Phil. Silloin on kuivilla. Pahempi oli eräiden toisten nuorten, joilla ei tällaisia intohimoja ollut. He halusivat vain elää mukavaa elämää, johon työnteko ei kuulunut. Minä en ns. henkisyyttä muuten tuomitse, ellei se liity toisten kustannuksella elämiseen. Jotakin pitää tehdä itsekin. Silti on oikeus arvostella esim. new agen ajatusten löperyyttä.
Kävisi ihan hyvin, että vanha tv jo väsyisi, mutta nykyiset tv:t kestävät enemmän kuin sen kahdeksan vuotta, joka oli entisten keski-ikä. Tyttärelle jäi meidän vanha Salora vai oliko se Nokia. Se on aina päällä ja on varmasti jo yli 12 vuotta ja pelaa hyvin. Omani, Sanyo-merkkinen, on myös mukanani tuotu. Se kulki muutamat muutot Ruotsissa, sitten Nuorgamiin, Keuruulle ja tänne eikä mitään vikaa koskaan. Se tulee kestämään myös analogisten lähetysten loppumisen. Kaikki ei ole tässä maailmassa huonontunut. Myös pöytätietokoneeni kestää. Se on käsittääkseni saksalaista valmistetta, Medion. Tietokone on ihanteellinen kodinkone. Vaikka siinä pyörii tuuletin jatkuvasti, se tuntuu jaksavan.
Sen verran hyvä on passiivinen englannintaitoni, etten huomannut aluksi, ettei tämä viritin onnistunut ottamaan mukaan YLE:n kanavien tekstitystä. Muilla kanavilla tekstitys on ikään kuin poltettu kuvaan mukaan, mutta YLE:llä erikseen. Se on oikeastaan hyvä, koska valtaosa vieraskielisestä on englanniksi. On ikäänkuin pakko kuunnella ja yrittää ymmärtää. Kuullun ymmärtämisharjoituksia saa ihan ilmaiseksi.
Löysin eilen vanhan tuttavan erikoiset valokuvat ja vielä kovin tutusta ympäristöstä otetut. Täysi 360 asteen panoraama Keuruun ekokylän pihalta talvella, kasvimaalta ja Väentuvasta muun muassa. Täytyy ihailla tekniikkaa. Kuvat liittyvät saumattomasti yhteen. Paina hiiren vasemmanpuoleista korvaa ja liikuta osoitinta. Kuva pyörähtää ympäri täyden kierroksen. Kaverilla oli muitakin yhtä fantastisia tuotteita, mutta niitä ei voi tietokoneen ruudulla esittää. Tälle pellolle maalainen on on ajanut aika monta katekuormaa ja siellä kitkenyt rikkaruohoja. Juolavehnä oli pahin vihollinen, muiden kanssa jotenkin pärjäsi. Hänen sivuillaan on paljon taidokkaita muitakin kuvia.
M:lla oli aina henkisyytensä lisäksi terve, kaupallinen ote. Hän teki hienoja videoitaan ja myi niitä ympäri maailmaa. Ei ihmekään, ettei energiaa riittänyt ekokylän fyysisiin töihin kuin korkeintaan joskus aurinkoisella ilmalla pariksi tunniksi. Hänellä oli ja on passioita. Silloin ei ole väliksi vaikka kulkeekin omaa omaa tietään. You have to get excited of your life, sanoo idolini Dr Phil. Silloin on kuivilla. Pahempi oli eräiden toisten nuorten, joilla ei tällaisia intohimoja ollut. He halusivat vain elää mukavaa elämää, johon työnteko ei kuulunut. Minä en ns. henkisyyttä muuten tuomitse, ellei se liity toisten kustannuksella elämiseen. Jotakin pitää tehdä itsekin. Silti on oikeus arvostella esim. new agen ajatusten löperyyttä.
26.3.06
Iltasanomat raastupaan?
Sunnuntai-iltapäivällä julkaistussa blogissaan pääministeri Matti Vanhanen paheksuu, että Iltasanomat ovat julkaissseet hänen henkilökohtaisen tekstiviestinsä. Ja tottahan on, että myös pääministerillä pitäisi olla jopa perustuslain suoma oikeus kirjesalaisuuteen ja jopa yksityiselämään.
Vänkääjä
Olen oikeastaan jonkinlainen vastaaninttäjä. Viime aikoina, kun on hypetetty Työelämän huonontumisen historiaa, minua se termi jo vähän kismitti. Nyt näen MOL:n sivuilla mielenkiintoisen raportin, joka sanoo, että ihan niin yksinkertaista se ei välttämättä ole. Hyvä lähtökohta. Itse tutkielmaa olen vasta alkanut lukea. Aikaa myöten aion ottaa siitä jotakin esille.
Haen nimittäin hieman teoriaa kurssini lopputyötä varten. Aikaa on vielä ruhtinaallisesti, mutta tuntien itseni, tiedän että viime tinkaan se menee. Minulla on kyllä lähes veteraaniurheilijamainen kyky suoltaa tekstiä, ei tosin yli 160 menevällä älykkyysosamäärällä vaan lähinnä Jukolan Timon yksinkertaisuudella. Gradunkin kirjoitin viikossa, mutta aioin vuosia. Haluaisin saada vähän teoriaa työttömyydestä elämäntapana. Se tulee tietenkin omakohtaisista kokemuksista. Kaikki työttömyys ei välttämättä ole pakotettua. Osa on vapaaehtoista. Minähän olen monesti kirjoittanut aikaisemmasta työmarkkinatuesta (tai muista), toimeentulotuesta ja asumistuesta käytännön kansalaispalkkana. Ikinä siihen ei tehty päätöstä. Mikään poliittinen puolue ei ole ajanut asiaa, paitsi nyt ehkä vihreät jossakin muodossa.
Järjestelmillä on taipumus muuttua sovelletuiksi. Tulee näkymättömiä sopimuksia ja sääntöjä. Työvoimaviranomainen esimerkiksi pitää suurta määrää asiakkaita, jotka eivät ole valmiita ottamaan töitä vastaa joko harmaiden markkinoiden, vajaakuntoisuuden, vaihtoehtoisuuden tai työn vieroksumisen takia. Nyt tietysti on menossa kiristämisen aika, mutta kestää kauan ennenkuin suurempia tapahtuu. Jos kaikki nämä "työtä hakevat" muutettaisiin kuntien kontolle, se voisi olla kestämätöntä. Ehkä se olisi selvintä, silloin ongelmalle pitäisi tehdä jotakin paikallistasolla. Luulen, että on suuri joukko, esim. mielenterveysongelmaisia, jotka voisivat löytää elämälleen mielekkyyttä, jos todellisten välityömarkkinoiden luomiseen panostettaisiin.
Nyt kolmikanta estää niiden kehittämisen pelätessään paradoksaalisesti sekä hintakilpailua että työvoimapulaa. Onhan niitä tietenkin kokeiluja, sosiaalisia yrityksiä, kolmatta sektoria. Nyt projektiraha vähenee, mikä voi olla hyväksi. Projektirahalla ei tarvitse hakea tuottavuutta, minkä huomaan omasta työympäristöstäni.
Jännää muuten tuo median tapa tehdä juttuja. Juha Siltalan populistinen tutkielma sai vaikka kuinka paljon palstatilaa ja huomiota, mutta tuo linkitsemäni raportti ei välttämättä yhtään. On sosiaalisesti hyväksyttävää puhua oravanpyörästä ja rasittavasta työelämästä vaikka se on yhä useammille tärkein osa elämää. Ilman työtä perhe-elämä ja harrastukset ovat vähän kuin tyhjällä perustalla. Parhaimmillaan työ on antoisaa. On niin suosittua puhua kalvinistisesta tai protestanttisesta työmoraalista vaikka itse asiassa se on yhä kaukana siitä. Kuinka kalvinistisia ovat esimerkiksi ruotsalaiset, joiden ihmisoikeuksiin kuuluu olla töistä poissa, vähän fuskata.
En tällä inttämiselläni tarkoita, että työttömyys on aina ihmisten oma vika. On paljon niitä, jotka tekisivät töitä, jos niitä olisi tarjolla kunnon palkoilla. Iäkkäitä syrjitään, minkä tiedän oamsta kokemuksestani. Kuitenkin se on osaksi ratkaisematon yhtälö. Jotta sellaisia töitä olisi, niiden pitäisi kannattaa ja tuottaa maksajalleen. Olen sitä mieltä, että matalapalkkaisiin työpaikkoihin pitää satsata. Niiden ja sosiaaliturvan yhteisvaikutuksella toimeentulo voi nousta lähelle aivan säädyllistä. Ehkä se on lähellä sitä soininvaaralaista ratkaisua, jota minäkin kannatan. Se ei tarkoita kansalaispalkkaa, koska työtä tekemällä elintasoaan voi nostaa.
Työttömyydestä on aika hyvä artikkeli wikipediassa. Siellä mainitaan vapaaehtoinen työttömyys, josta olen erikoisesti kiinnostunut entisenä vaihtoehtoyhteisöläisenä. En ole koskaan lisännyt mitään wiki-pediaan. Ehkä nyt on sitten aika. Muuttakoon joku sitten mahdollisia pukinsorkkiani.
Haen nimittäin hieman teoriaa kurssini lopputyötä varten. Aikaa on vielä ruhtinaallisesti, mutta tuntien itseni, tiedän että viime tinkaan se menee. Minulla on kyllä lähes veteraaniurheilijamainen kyky suoltaa tekstiä, ei tosin yli 160 menevällä älykkyysosamäärällä vaan lähinnä Jukolan Timon yksinkertaisuudella. Gradunkin kirjoitin viikossa, mutta aioin vuosia. Haluaisin saada vähän teoriaa työttömyydestä elämäntapana. Se tulee tietenkin omakohtaisista kokemuksista. Kaikki työttömyys ei välttämättä ole pakotettua. Osa on vapaaehtoista. Minähän olen monesti kirjoittanut aikaisemmasta työmarkkinatuesta (tai muista), toimeentulotuesta ja asumistuesta käytännön kansalaispalkkana. Ikinä siihen ei tehty päätöstä. Mikään poliittinen puolue ei ole ajanut asiaa, paitsi nyt ehkä vihreät jossakin muodossa.
Järjestelmillä on taipumus muuttua sovelletuiksi. Tulee näkymättömiä sopimuksia ja sääntöjä. Työvoimaviranomainen esimerkiksi pitää suurta määrää asiakkaita, jotka eivät ole valmiita ottamaan töitä vastaa joko harmaiden markkinoiden, vajaakuntoisuuden, vaihtoehtoisuuden tai työn vieroksumisen takia. Nyt tietysti on menossa kiristämisen aika, mutta kestää kauan ennenkuin suurempia tapahtuu. Jos kaikki nämä "työtä hakevat" muutettaisiin kuntien kontolle, se voisi olla kestämätöntä. Ehkä se olisi selvintä, silloin ongelmalle pitäisi tehdä jotakin paikallistasolla. Luulen, että on suuri joukko, esim. mielenterveysongelmaisia, jotka voisivat löytää elämälleen mielekkyyttä, jos todellisten välityömarkkinoiden luomiseen panostettaisiin.
Nyt kolmikanta estää niiden kehittämisen pelätessään paradoksaalisesti sekä hintakilpailua että työvoimapulaa. Onhan niitä tietenkin kokeiluja, sosiaalisia yrityksiä, kolmatta sektoria. Nyt projektiraha vähenee, mikä voi olla hyväksi. Projektirahalla ei tarvitse hakea tuottavuutta, minkä huomaan omasta työympäristöstäni.
Jännää muuten tuo median tapa tehdä juttuja. Juha Siltalan populistinen tutkielma sai vaikka kuinka paljon palstatilaa ja huomiota, mutta tuo linkitsemäni raportti ei välttämättä yhtään. On sosiaalisesti hyväksyttävää puhua oravanpyörästä ja rasittavasta työelämästä vaikka se on yhä useammille tärkein osa elämää. Ilman työtä perhe-elämä ja harrastukset ovat vähän kuin tyhjällä perustalla. Parhaimmillaan työ on antoisaa. On niin suosittua puhua kalvinistisesta tai protestanttisesta työmoraalista vaikka itse asiassa se on yhä kaukana siitä. Kuinka kalvinistisia ovat esimerkiksi ruotsalaiset, joiden ihmisoikeuksiin kuuluu olla töistä poissa, vähän fuskata.
En tällä inttämiselläni tarkoita, että työttömyys on aina ihmisten oma vika. On paljon niitä, jotka tekisivät töitä, jos niitä olisi tarjolla kunnon palkoilla. Iäkkäitä syrjitään, minkä tiedän oamsta kokemuksestani. Kuitenkin se on osaksi ratkaisematon yhtälö. Jotta sellaisia töitä olisi, niiden pitäisi kannattaa ja tuottaa maksajalleen. Olen sitä mieltä, että matalapalkkaisiin työpaikkoihin pitää satsata. Niiden ja sosiaaliturvan yhteisvaikutuksella toimeentulo voi nousta lähelle aivan säädyllistä. Ehkä se on lähellä sitä soininvaaralaista ratkaisua, jota minäkin kannatan. Se ei tarkoita kansalaispalkkaa, koska työtä tekemällä elintasoaan voi nostaa.
Työttömyydestä on aika hyvä artikkeli wikipediassa. Siellä mainitaan vapaaehtoinen työttömyys, josta olen erikoisesti kiinnostunut entisenä vaihtoehtoyhteisöläisenä. En ole koskaan lisännyt mitään wiki-pediaan. Ehkä nyt on sitten aika. Muuttakoon joku sitten mahdollisia pukinsorkkiani.
25.3.06
Sisällä istuja
Olen kuin kissa pistoksissa, kun en pääse hiihtämään jäälle. Eihän luupiikki noin voi yhtäkkiä tulla. Sisällä olo innosti siivoamaan, imuroimaan varmaankin yli kuukauteen. Jäljen tosiaan erottaa. Kun siirryin käyttämään pelkästään kasviöljyjä, sen huomaa kyllä astioissa. Vanhat, naarmuuntuneet lautaset rasvoittuvat vaikka niitä kuinka hankaisi. Varsinkaan kun ei omista astianpesukonetta. Kun saisi ikkunat pestyä keväällä, niin olisin tosi reipas.
Soittelin myös sukulaisille. Tyttären lapsiperhe on sairastellut solkenaan. Viime yönä oli oksenneltu yms. Sanoin, että teillähän on sitä lintuinfluenssaakin ja tytär lisäsi, että myös suu-ja-sorkkatautia ihan naapurikunnassa. Huonosti ovat asiat Ruotsissa.
Sain kuulla, että vaikka Suomessa asuvalla sisarellani on viime kesänä ostettu uusi tietokone, siinä ei ole kovaäänisiä, siis ei äänikorttiakaan. On se ihan tavatonta nykyaikana. Kuinka paljon netissä onkaan ääntä sisältäviä asioita, musiikkia ja muuta. Että osaa suvussa olla pimeitä tyyppejä. Aioin ehdottaa sisaren tyttärelle, että hän lataisi äidilleen skypen, jotta tämän ei tarvitsisi kiirehtiä lopettamaan puhelua, mikä on aina minua ärsyttänyt sisaressani. Siksi en viitsi hänen kanssaan puhuakaan. Onko se piheyttä vaiko luontaista hätäisyyttä, olen aina ihmetellyt. Kirjoitin sisarelleni sähköpostiviestin aiheena eräs serkkumme. Kehotin häntä olemaan seurustelematta luonnehäiriöisten kanssa.
Soittelin myös sukulaisille. Tyttären lapsiperhe on sairastellut solkenaan. Viime yönä oli oksenneltu yms. Sanoin, että teillähän on sitä lintuinfluenssaakin ja tytär lisäsi, että myös suu-ja-sorkkatautia ihan naapurikunnassa. Huonosti ovat asiat Ruotsissa.
Sain kuulla, että vaikka Suomessa asuvalla sisarellani on viime kesänä ostettu uusi tietokone, siinä ei ole kovaäänisiä, siis ei äänikorttiakaan. On se ihan tavatonta nykyaikana. Kuinka paljon netissä onkaan ääntä sisältäviä asioita, musiikkia ja muuta. Että osaa suvussa olla pimeitä tyyppejä. Aioin ehdottaa sisaren tyttärelle, että hän lataisi äidilleen skypen, jotta tämän ei tarvitsisi kiirehtiä lopettamaan puhelua, mikä on aina minua ärsyttänyt sisaressani. Siksi en viitsi hänen kanssaan puhuakaan. Onko se piheyttä vaiko luontaista hätäisyyttä, olen aina ihmetellyt. Kirjoitin sisarelleni sähköpostiviestin aiheena eräs serkkumme. Kehotin häntä olemaan seurustelematta luonnehäiriöisten kanssa.
Linkkejä
Tässä, kun takki on muuten niin tyhjä, ja olen asettanut päämääräkseni kirjoittaa jotakin joka päivä, lukijoiden harmiksi varmaan, muutamia linkkejä. Pakko tosin ei ole lukea.
Laitoin pienen hieman sarkastisen linkin Tietoisuuden vapautukseen kun tuo Keskusteluja Jumalan kanssa esiintyi muuten viime viikolla elämässäni. Muistelen, kuinka eksäni luki innostuneena noita kirjoja kirjaa. Muuten hän innostui äärimmäisen harvoin. Hän siteerasi kappaleita. Minusta se vaikutti kovin ällöttävältä new agelta, mutten viitsinyt sitä sanoa. Tässä on muuten kirkon kannalta tulevaa kritiikkiä ko teoksesta. Pukki siinä tosin on kaalimaan vartijana. Minä tosin tykkään Lutherista siinä mielessä, että ihmiskäsityksemme ovat samanlaisia. Paskasäkkejä me olemme, ilman armoa.
Tietoisuuden vapautus elää muuten hieman varjomaista elämää, mutta itseäni nämä vähätkin postaukset huvittavat.
Jos nyt ollaan sitten kristillisessä teemassa, niin on ilmestynyt uusi blogi, nimeltä Saastainen huone, jossa ex-fundamentalisti muistelee seurakuntanuori-aikojaan. Ihan kiinnostavaa ja kannatettavaa. On sukua vähän ent. taistolaisnuorten tunnelmille, vaikka he yhä tuntuvat vähättelevän intoaan. Satu Hassi mm. kertoo porukoiden nauraneen makeasti, kun tuli puhe muka heidän aikomastaan vallankumouksesta: Eihän me nyt tosissaan. Kun pullon henki on päästetty irti, korkkia on vaikea saada kiinni ja henki riehuu maailman rikki. Se on nähty Irakissa ja saatetaan nähdä Iranissa, jos Bush ryhtyy pommittamaan.
Siteeraus Satu Hassilta:
"Yleisö herähti nauramaan aika monta kertaa, muun muassa, kun soitinrakentaja Jyrki Pölkki kertoi, että siitä oli silloin aikoinaan vaikea keskustella, voisiko se meidän haluamamme vallankumous olla aseellinen. Se, joka ei ole kokenut 70-luvun "taistolaisliikettä", ei ehkä ymmärrä, miksi tämä nauratti. No siksi, että me teoretisoimme kyllä kovasti siitä, että vallankumous voi olla vaikka aseellinenkin. Mutta oikeasti kenellekään meistä ei tullut mieleenkään tehdä mitään sinne päinkään, oikeasti meidän toimintamuotomme olivat täysin kesyjä: opintopiirejä, lentolehtisiä, seinälehtiä, mielenosoituksia, vaalityötä, toimintaa järjestöissä, julkilausumien laatimista, ohjelmien kirjoittamista ja sen sellaista."
Että entinen fundamentalistinuori voi parantua, siitä on esimerkkinä esimerkiksi nuorena tuntemani Juhani Iivari, joka kuului patamustimpaan viidenteen herätysliikkeeseen, mutta josta tuli ensin punapappi ja sitten Stakesin tutkijatohtori, joka on ehkä tunnetuimpia rikoksen sovittelun ajajia maassamme.
Laitoin pienen hieman sarkastisen linkin Tietoisuuden vapautukseen kun tuo Keskusteluja Jumalan kanssa esiintyi muuten viime viikolla elämässäni. Muistelen, kuinka eksäni luki innostuneena noita kirjoja kirjaa. Muuten hän innostui äärimmäisen harvoin. Hän siteerasi kappaleita. Minusta se vaikutti kovin ällöttävältä new agelta, mutten viitsinyt sitä sanoa. Tässä on muuten kirkon kannalta tulevaa kritiikkiä ko teoksesta. Pukki siinä tosin on kaalimaan vartijana. Minä tosin tykkään Lutherista siinä mielessä, että ihmiskäsityksemme ovat samanlaisia. Paskasäkkejä me olemme, ilman armoa.
Tietoisuuden vapautus elää muuten hieman varjomaista elämää, mutta itseäni nämä vähätkin postaukset huvittavat.
Jos nyt ollaan sitten kristillisessä teemassa, niin on ilmestynyt uusi blogi, nimeltä Saastainen huone, jossa ex-fundamentalisti muistelee seurakuntanuori-aikojaan. Ihan kiinnostavaa ja kannatettavaa. On sukua vähän ent. taistolaisnuorten tunnelmille, vaikka he yhä tuntuvat vähättelevän intoaan. Satu Hassi mm. kertoo porukoiden nauraneen makeasti, kun tuli puhe muka heidän aikomastaan vallankumouksesta: Eihän me nyt tosissaan. Kun pullon henki on päästetty irti, korkkia on vaikea saada kiinni ja henki riehuu maailman rikki. Se on nähty Irakissa ja saatetaan nähdä Iranissa, jos Bush ryhtyy pommittamaan.
Siteeraus Satu Hassilta:
"Yleisö herähti nauramaan aika monta kertaa, muun muassa, kun soitinrakentaja Jyrki Pölkki kertoi, että siitä oli silloin aikoinaan vaikea keskustella, voisiko se meidän haluamamme vallankumous olla aseellinen. Se, joka ei ole kokenut 70-luvun "taistolaisliikettä", ei ehkä ymmärrä, miksi tämä nauratti. No siksi, että me teoretisoimme kyllä kovasti siitä, että vallankumous voi olla vaikka aseellinenkin. Mutta oikeasti kenellekään meistä ei tullut mieleenkään tehdä mitään sinne päinkään, oikeasti meidän toimintamuotomme olivat täysin kesyjä: opintopiirejä, lentolehtisiä, seinälehtiä, mielenosoituksia, vaalityötä, toimintaa järjestöissä, julkilausumien laatimista, ohjelmien kirjoittamista ja sen sellaista."
Että entinen fundamentalistinuori voi parantua, siitä on esimerkkinä esimerkiksi nuorena tuntemani Juhani Iivari, joka kuului patamustimpaan viidenteen herätysliikkeeseen, mutta josta tuli ensin punapappi ja sitten Stakesin tutkijatohtori, joka on ehkä tunnetuimpia rikoksen sovittelun ajajia maassamme.
24.3.06
Eipä paljon mitään
Odottelen taas asiakkaita. Olen harjoitellut itse kuinka Ajokorttikoulun netissä toimivia harjoituksia tehdään. Jos haluat katsoa noita harjoituksia, sinun pitää valita sivupalkista @-osaaja. Siellä niitä löytyy ja se on erinomainen palvelu, vaikka sillä lienee jo vuosia niskassa.
Ihan alkeista aloittavalle nämä vaatimattomat harjoitukset ovat vaikeita, mutta eivät liian. Hienoa on, että harjoitukset ovat ilmaisia tai oikeastaan maksu on vapaaehtoinen.
Itse ajokortin voi suorittaa jossakin paikassa, joka on hankkinut siihen lisenssin. Koetan löytää projektista varoja, sillä elintason minimitasolla elävän täytyy laskea jokainen euro. Ajattelin myös kysyä pomoltani, voimmeko vaikka ostaa käytetyn tietokoneen asiakkaillemme, jotka vaikka ovat suorittaneet @-osaajan kokeen. Tietokoneharrastus voisi korvata monta muuta ikävämpää.
Kävin eilen hiihtämässä, mutta metsästäjä ei ollut vetänyt uutta kelkkalatua. Ehdin jo siihen tottumaan. Parhaat hiihtokelit ovat vielä, mutta kuinka kauan. Jalka oli sitten taas aamulla niin kipeä, ettei sen päälle oikein kestänyt astua, mutta päivän mittaan se vertyy.
Ihan alkeista aloittavalle nämä vaatimattomat harjoitukset ovat vaikeita, mutta eivät liian. Hienoa on, että harjoitukset ovat ilmaisia tai oikeastaan maksu on vapaaehtoinen.
Itse ajokortin voi suorittaa jossakin paikassa, joka on hankkinut siihen lisenssin. Koetan löytää projektista varoja, sillä elintason minimitasolla elävän täytyy laskea jokainen euro. Ajattelin myös kysyä pomoltani, voimmeko vaikka ostaa käytetyn tietokoneen asiakkaillemme, jotka vaikka ovat suorittaneet @-osaajan kokeen. Tietokoneharrastus voisi korvata monta muuta ikävämpää.
Kävin eilen hiihtämässä, mutta metsästäjä ei ollut vetänyt uutta kelkkalatua. Ehdin jo siihen tottumaan. Parhaat hiihtokelit ovat vielä, mutta kuinka kauan. Jalka oli sitten taas aamulla niin kipeä, ettei sen päälle oikein kestänyt astua, mutta päivän mittaan se vertyy.
23.3.06
Vinttikamarissa
Tulin jo varhain työhuoneeseen, joka on vanhan puutalon ullakolla. Ikkunasta avautuu näkymä metsään, jossa oravat kisailevat. Huone on viihtyisä. Sen remontoivat L ja C, mutta omakin jälkeni näkyy ikkunoissa. Toivottavasti tulee sopuratkaisu huoneen käytöstä, sellainen missä kaikki voittavat. Minä voisin pitää vaikka tietokonekursseja ja antaa huonetta käyttöön, mikäli mielenterveyskuntoutujien yhdistys niin haluaa. Myös kuntayhtymän psykologi voisi olla avuksi. Tuo nuori ja nätti likka on tulossa tänään käymään ja puhumaan juuri siitä.
Tietokoneita on ihan riittämiin. Ei pieneen huoneeseen niitä enempää mahdukaan. Tapaan omat asiakkaani monen välipäivän jälkeen. Odotan kovasti kuulumisten vaihtoa. Tykkään niistä kahdesta ihan oikeasti. Tässä iässä minulla on kanttia olla ystävä, mutta myös auktoriteetti.
Pari kysymystä täytyy selvittää ennen viikonloppua. Miten saan auton vakuutuksen siirrettyä omalle nimelleni, kun auto seisoo eikä startannut ja se pitäisi kuulemma viedä Lähivakuutuksen pihaan. Ehkä siihen löytyy ratkaisu puhelimessa. En usko, että se auto oli susi, sillä päälle päin se on hyvännäköinen ja ajaminen tuntui myös hyvältä.
Opin eilen uusia asioita oppisopimuskoulutuksesta. Alan miettiä, voisiko niistä olla hyötyä eräälle asiakkaalle.
Tietokoneita on ihan riittämiin. Ei pieneen huoneeseen niitä enempää mahdukaan. Tapaan omat asiakkaani monen välipäivän jälkeen. Odotan kovasti kuulumisten vaihtoa. Tykkään niistä kahdesta ihan oikeasti. Tässä iässä minulla on kanttia olla ystävä, mutta myös auktoriteetti.
Pari kysymystä täytyy selvittää ennen viikonloppua. Miten saan auton vakuutuksen siirrettyä omalle nimelleni, kun auto seisoo eikä startannut ja se pitäisi kuulemma viedä Lähivakuutuksen pihaan. Ehkä siihen löytyy ratkaisu puhelimessa. En usko, että se auto oli susi, sillä päälle päin se on hyvännäköinen ja ajaminen tuntui myös hyvältä.
Opin eilen uusia asioita oppisopimuskoulutuksesta. Alan miettiä, voisiko niistä olla hyötyä eräälle asiakkaalle.
22.3.06
Kumarrus vallan puoleen
Sedis päivittelee epäviisaasti mm. neuleblogien valta-asemaa. Maalainen on pallljon viisaampi ja kumartaa kohteliaasti kaikille neulojille. Äitini oli esimerkiksi mestari käsitöiden tekijä, valmisti raanut ja lapaset. Oli pitäjänkuulu moniväristen lapinlapasten tekijä. Lapsena maalainen itserakkaasti luki maatalousnaisten antaman kunniakirjan tekstin: Kunniakirja hyvistä lapsista. Mikä järkytys, kun myöhemmin selvisi, että siinä lukikin lapasista.
Vaimoni oli myös taitava käsityöihminen. Kuinka viihtyisää olikaan tehdä puhdetöitä piisin valossa, vaimo kutoi ja maalainen vuoleskeli kirvesvartta. Tytärkin on taitava. Ostin hänelle ompelukoneen jo alle kymmenvuotiaana. Itse olen kutonut ja virkannut. Ex. tyttöystäväkin oli oikea monitaituri käden töissä. Maalainen on ollut artisaanien tuttava ja osaapa hän itsekin yhtä sun toista. Oi voi kuinka paljon m. on kerinnyt lampaita, karstannut ja huovuttanut.
Maalainen rakastaa lisäksi sun äitejä, mummoja, keski-ikäisiä, kauniita ja rumia, viehättäviä nuoria naisia ja myös pissiksiä. Maalainen on toverillinen ja pidetty kaveri, joka osaa keskustella niin autoista kuin postmodernismistakin. Erityinen sija hänen sydämessään on ihanilla ja sosiaalisilla suomenruotsalaisilla. Maalaisen sydän sykkii vaihtoehtoihmisten ajatuksille, vaikkakin vähän epätahtiin. Hän on lukemattomien henkisten ihmisten tuttava. Maalainen on ollut kaksikymmentä vuotta opettaja ja rakastaa opettamista. Hän tulee hyvin toimeen lasten kanssa eikä ole ollenkaan autoritaarinen. Maalainen pitää reippaista hellittelynimistä kuten Reiska, Jaska, Lissu jne.
Maalainen on kiinnostunut erityisesti kuvataiteesta ja kirjallisuudesta. Hän pitää myös musiikista laidasta laitaan, vaikkei sitä ymmärräkään. Poliittiselta kannalta maalainen on tullut konservatiivisemmaksi vanhennuttuaan, mutta ymmärtää hyvin vasemmistolaisuutta. Oli itse asiassa nuorena varsin radikaali, ettei sanoisi vähän hippi. Tämähän on normaali kehityskulku.
Maalainen kamppailee tuhansien muiden tapaan ylipainoa vastaan ja on kiinnostunut terveellisestä ruoasta ja liikunnasta mutta myös herkuttelusta ja viinistä. Hän on tehnyt työtä mielenterveysongelmaisten kanssa ja oli erittäin pidetty ystävällisyytensä ja asiallisuutensa takia.
Valitettavasti maalainen ei koskaan lyönyt vaimoaan, joka kylläkin löi m:sta metvurstilla päähän eräänä jouluna. Valitettavasti siksi, että hän ei voi samaistua vaimonhakkaajista kiinnostuneisiin. Ei hän ole lyönyt ketään muutakaan naisihmistä. Mennyttä on toivottavasti se aika, kun hän vanhanaikaiseen tapaansa vielä antoi lapselleen "nippuria" eli luunapin. M. on väkivaltaa vastaan. Hän on oikeastaan feministi, sillä hän tietää miessukukunnan veriruskeat synnit naiskuntaa kohtaan. Hän pyytää anteeksi miesten puolesta.
Maalaisella on ekoihmisen menneisyytensä, hän rakastaa metsissä kulkemista, sienten ja marjojen poimintaa, puutarhanhoitoa. Eläinrakas hän on myös. Hän liikuttuu kyyneliin asti, kun hän katsoo säälittäviä tai hauskoja tv-sarjoja. Hän rakastaa tv:tä. Vaikka maalainen on kansainvälisyyden kannattaja ja pitää EU:ta ensisijaisesti rauhanprojektina, hänen mielestään ei pidä ottaa sellaisia siirtolaisia, jotka eivät sovi maahamme. Työ on maalaisen mielestä paras lääke moneen vaivaan. Jokaisen pitäisi kantaa kortensa kekoon. Maalainen on syvästi suomalainen ja isänmaallinen. Hän on sotilasarvoltaan alikersantti ja on kantanut rautaa isänmaamme metsissä ja ampunut kranaatteja.
Maalainen ymmärtää hyvin BS-problematiikan, onpa seurustellutkin kahden BS-tytön kanssa. Ehkäpä hänestä eräänä päivänä sukeutuukin BS itsestään. Hän kärsii poikamiesten, vanhojen poikien ja peräkamarin poikien kanssa, sillä sellainen hän on taas itsekin, ollut oikeastaan suurimman osan elämästään. Markkina-arvoteorian hän myöntää periaatteessa oikeaksi, mutta mukautuu siihen kuten kaikkeen muuhunkin elämässä. Molly Bloomin yes elämälle oli vain yes, mutta maalaisen:
Yes.
Vaimoni oli myös taitava käsityöihminen. Kuinka viihtyisää olikaan tehdä puhdetöitä piisin valossa, vaimo kutoi ja maalainen vuoleskeli kirvesvartta. Tytärkin on taitava. Ostin hänelle ompelukoneen jo alle kymmenvuotiaana. Itse olen kutonut ja virkannut. Ex. tyttöystäväkin oli oikea monitaituri käden töissä. Maalainen on ollut artisaanien tuttava ja osaapa hän itsekin yhtä sun toista. Oi voi kuinka paljon m. on kerinnyt lampaita, karstannut ja huovuttanut.
Maalainen rakastaa lisäksi sun äitejä, mummoja, keski-ikäisiä, kauniita ja rumia, viehättäviä nuoria naisia ja myös pissiksiä. Maalainen on toverillinen ja pidetty kaveri, joka osaa keskustella niin autoista kuin postmodernismistakin. Erityinen sija hänen sydämessään on ihanilla ja sosiaalisilla suomenruotsalaisilla. Maalaisen sydän sykkii vaihtoehtoihmisten ajatuksille, vaikkakin vähän epätahtiin. Hän on lukemattomien henkisten ihmisten tuttava. Maalainen on ollut kaksikymmentä vuotta opettaja ja rakastaa opettamista. Hän tulee hyvin toimeen lasten kanssa eikä ole ollenkaan autoritaarinen. Maalainen pitää reippaista hellittelynimistä kuten Reiska, Jaska, Lissu jne.
Maalainen on kiinnostunut erityisesti kuvataiteesta ja kirjallisuudesta. Hän pitää myös musiikista laidasta laitaan, vaikkei sitä ymmärräkään. Poliittiselta kannalta maalainen on tullut konservatiivisemmaksi vanhennuttuaan, mutta ymmärtää hyvin vasemmistolaisuutta. Oli itse asiassa nuorena varsin radikaali, ettei sanoisi vähän hippi. Tämähän on normaali kehityskulku.
Maalainen kamppailee tuhansien muiden tapaan ylipainoa vastaan ja on kiinnostunut terveellisestä ruoasta ja liikunnasta mutta myös herkuttelusta ja viinistä. Hän on tehnyt työtä mielenterveysongelmaisten kanssa ja oli erittäin pidetty ystävällisyytensä ja asiallisuutensa takia.
Valitettavasti maalainen ei koskaan lyönyt vaimoaan, joka kylläkin löi m:sta metvurstilla päähän eräänä jouluna. Valitettavasti siksi, että hän ei voi samaistua vaimonhakkaajista kiinnostuneisiin. Ei hän ole lyönyt ketään muutakaan naisihmistä. Mennyttä on toivottavasti se aika, kun hän vanhanaikaiseen tapaansa vielä antoi lapselleen "nippuria" eli luunapin. M. on väkivaltaa vastaan. Hän on oikeastaan feministi, sillä hän tietää miessukukunnan veriruskeat synnit naiskuntaa kohtaan. Hän pyytää anteeksi miesten puolesta.
Maalaisella on ekoihmisen menneisyytensä, hän rakastaa metsissä kulkemista, sienten ja marjojen poimintaa, puutarhanhoitoa. Eläinrakas hän on myös. Hän liikuttuu kyyneliin asti, kun hän katsoo säälittäviä tai hauskoja tv-sarjoja. Hän rakastaa tv:tä. Vaikka maalainen on kansainvälisyyden kannattaja ja pitää EU:ta ensisijaisesti rauhanprojektina, hänen mielestään ei pidä ottaa sellaisia siirtolaisia, jotka eivät sovi maahamme. Työ on maalaisen mielestä paras lääke moneen vaivaan. Jokaisen pitäisi kantaa kortensa kekoon. Maalainen on syvästi suomalainen ja isänmaallinen. Hän on sotilasarvoltaan alikersantti ja on kantanut rautaa isänmaamme metsissä ja ampunut kranaatteja.
Maalainen ymmärtää hyvin BS-problematiikan, onpa seurustellutkin kahden BS-tytön kanssa. Ehkäpä hänestä eräänä päivänä sukeutuukin BS itsestään. Hän kärsii poikamiesten, vanhojen poikien ja peräkamarin poikien kanssa, sillä sellainen hän on taas itsekin, ollut oikeastaan suurimman osan elämästään. Markkina-arvoteorian hän myöntää periaatteessa oikeaksi, mutta mukautuu siihen kuten kaikkeen muuhunkin elämässä. Molly Bloomin yes elämälle oli vain yes, mutta maalaisen:
Yes.
Nilkutin Turussa
Olen jotenkin nyrjäyttänyt nilkkani. Se kipeytyi entisestään, kun nilkutin kaupungilla. Olimme Aura-instituutissa, valtion erityisammattikoulussa, joka on tuon työvalmentajakoulutuksen järjestäjäkin AKK:n kanssa. Meille näytettiin taloa pikaisesti. Tunnelma oli kiireetön. Varmasti hyvä koulu, jossa hieman vammaiset nuoret saavat mahdollisuuden hankkia hyvät ammatit. Tuli mieleen, että tässä olisi eksän vanhimmalle pojalle oivallinen paikka ennen kuin hän kokonaan syrjäytyy. Siellä on mahdollisuus ainakin puutyöammattiin, metallitöihin ja auton korjaamiseen sekä rakennustöihin, jotka kaikki sopisivat oikein kätevälle pojalle, jolla on alentunut kuulo ja joka kävi peruskoulun kotona.
Erityisen hyvää ruokaa paikan ruokalassa ja vain 4 €:lla. Hyvin maustettua, hyvät kastikkeet ja maukas rahkajälkiruoka.
Kävin ekotorilla ostamassa pari nettikäyttöön sopivaa tietokonetta. Sain ne 180 €:lla yhteensä. Nyt pieneen ullakkohuoneeseen pitäisi mahduttaa neljä tietokonetta. En tietenkään voinut kuljettaa niitä kotiin vaan sovin jonkun kanssa noutamisesta.
Mitenkähän huomenna pääsen liikkumaan, kun jalka vihottelee. Kyynärkeppejä ei tähän hätään saa. Aamulla ja illalla oli kummallisen valoisaa. Kesää kohti ollaan menossa, vaikka onkin lunta ja jäätä.
Erityisen hyvää ruokaa paikan ruokalassa ja vain 4 €:lla. Hyvin maustettua, hyvät kastikkeet ja maukas rahkajälkiruoka.
Kävin ekotorilla ostamassa pari nettikäyttöön sopivaa tietokonetta. Sain ne 180 €:lla yhteensä. Nyt pieneen ullakkohuoneeseen pitäisi mahduttaa neljä tietokonetta. En tietenkään voinut kuljettaa niitä kotiin vaan sovin jonkun kanssa noutamisesta.
Mitenkähän huomenna pääsen liikkumaan, kun jalka vihottelee. Kyynärkeppejä ei tähän hätään saa. Aamulla ja illalla oli kummallisen valoisaa. Kesää kohti ollaan menossa, vaikka onkin lunta ja jäätä.
20.3.06
Alkuasukkaita
Kirjaan tähän päiväkirjaan eilisen hienon tv-ohjelman. Tutkimusmatkailija Bruce Parry oli Papua-Uuden Guinean alkuasukkaiden luona ja osallistui tapansa mukaan heidän elämäänsä. Oli elämys nähdä, että vielä tällä pallollamme asuu täysin luonnonvaraisia ihmisiä. Sivilisaatio oli tuskin heimoa koskettanut paitsi, että ihmissyönti oli periaatteessa kielletty. Sitä kyllä yhä kuitenkin esiintyy.
Brucen tapaamat ihmiset olivat rauhallisia ja lempeitä, kun alun agressiivisista tutustumisseremonioista oli selvitty. Kannattaa ehdottomasti katsoa uusinta, kun se tulee. Aivan vavahduttavan aitoa. Olin sosiologian opinnoissani lukenut hieman antropologiaa ja kovasti kiinnostunut tästä sosiologian varhaisesta suuntauksesta.
Tv:n tarjoamat ohjelmat ovat mielestäni tosi rikasta kulttuuriantia. Olemme vain niin laajan tarjonnan poispilaamia, ettemme osaa niistä nauttia. Minä pidän itseäni yhä niin lapsekkaana, että olen siinäkin ehkä poikkeus. Olin vasta parikymppinen, kun tv tuli elämääni, siinä ehkä syy.
Muistan kuinka bloginkirjoittamisen alkuaikoina joku Ekokylän mummoista, muistan kyllä kuka, puhahti: J. kirjoittaa niin alhaisista aiheista kuin tv-ohjelmat ja ruoka. Kaksi korkeasti henkisen ihmisen mielestä vähempiarvoista aihetta. Mikään aihe ei sinänsä ole mielestäni alhainen. Joku on sanonut, että on vain kaksi aihetta, josta kannattaa kirjoittaa tai tehdä taidetta: Toinen on rakkaus ja toinen kuolema. Molempia voi käsitellä banaalisti tai luovasti.
Olin äsken kyläyhdistyksen vuosikokouksessa, koska kutsu oli tullut postiluukkuun. Osanottajia oli vähän. Minut valittiin hallitukseen, koska oli niin vähän valinnan varaa. Se on oikeastaan ihan mukavaa. Voi tutustua ihmisiin ja olen vahva työmies talkoisiin. Viime kesänä kyläyhdistys oli tehnyt uimarantaa, joka on kyllä kaunis, mutta kovin mutainen. Sinne ajetaan soraa ja hiekkaa ja rantaa on ruopattu jo viime kesänä. Sinne rakennetaan laiturikin. Paikka on oikein idyllinen ja sopivan pyörämatkan päässä meren lahdessa. Kävin siellä kerran uimassa, mutta en kovin paljon nauttinut jalkoihin takertuvista vesikasveista ja mutaisesta rannasta. Järven ranta oli minusta parempi. Ruotsi oli kokouksessa puhekieli, mutta kyllä sillä pärjään. Ihmiset tuntuivat ihan mukavilta, aivan tavallisilta suomalaisilta mutta vain ruotsinkielellä. Sitähän kielivähemmistömme onkin.
Katsoin erinomaista Bettina S:n keskusteluohjelmaa. Vieraina olivat Mikael Wiehe ja Jane Fonda. Molemmat aitoja ja radikaaleja ihmisiä. Kaikkiahan muistamme Hanoi-Janen ja koko hänen uransa. Luen varmasti hänen muistelmansa, kun ne kohdalle sattuvat.
Kuuntelin Wieheä luonnossa joskus kolmisen kymmentä vuotta sitten, muutaman vuoden Ruotsissa asuttuani. En tiennyt hänestä ja hänen kuuluisuudestaan, vasta myöhemmin tajusin kuinka suuri hän on. Hänhän oli ja on yhä tiedostavan kansanosan pyhimys. Björn Afzelius ja Mikael Wiehe ja heidän yhtyeensä Hoola Bandoola. Pienen tehdaspaikkakunnan kirjastonhoitajapariskunta, muutamine radikaaleine ystävineen järjesti paikkakunnan pienissä kylissä hienoja kulttuurifestivaaleja. Oli elektronikkamusiikin juhlat, kuorojuhlat ja monia muita. Tämä juhla oli pienen kaivospaikkakunnan kansantalossa. Teemana taisivat olla kirjat. Wiehe esiintyi siellä orkestereineen. Kuorojuhlat olivat asuntomme vieressä sijaitsevan, metsäopiston, entisen herraskartanon, puistossa. Muutamat ensimmäiset juhlat olivat aivan uskomattoman hienot.
Wiehellä ja Fondalla oli selvästi vispilänkauppaa tekeillä. Wiehen avioliitto oli kuulemma kariutunut ja Fonda odottaa vielä seitsemäkymppisenä uutta suhdetta nähdäkseen voisiko hän kerrankin kokea läheisyyttä. Koko maailman tuntema seksisymboli, Barbarella. Roger Vadimin löytö BB:n jälkeen. Kahden tunnetun amerikkalaisen kulttihahmon ex-vaimo. Toinen mies oli radikaali senattoriksi asti edenneen Tom Haydenin ja kolmas Ted Turner, CNN:n luoja ja ties kuinka rikas. Meille vanhemman polven elokuvankatsojille varsinainen Fonda oli tietenkin Henry, jonka kylmäkiskoisuudesta tytär on kirjoittanut muistelmissaankin.
Brucen tapaamat ihmiset olivat rauhallisia ja lempeitä, kun alun agressiivisista tutustumisseremonioista oli selvitty. Kannattaa ehdottomasti katsoa uusinta, kun se tulee. Aivan vavahduttavan aitoa. Olin sosiologian opinnoissani lukenut hieman antropologiaa ja kovasti kiinnostunut tästä sosiologian varhaisesta suuntauksesta.
Tv:n tarjoamat ohjelmat ovat mielestäni tosi rikasta kulttuuriantia. Olemme vain niin laajan tarjonnan poispilaamia, ettemme osaa niistä nauttia. Minä pidän itseäni yhä niin lapsekkaana, että olen siinäkin ehkä poikkeus. Olin vasta parikymppinen, kun tv tuli elämääni, siinä ehkä syy.
Muistan kuinka bloginkirjoittamisen alkuaikoina joku Ekokylän mummoista, muistan kyllä kuka, puhahti: J. kirjoittaa niin alhaisista aiheista kuin tv-ohjelmat ja ruoka. Kaksi korkeasti henkisen ihmisen mielestä vähempiarvoista aihetta. Mikään aihe ei sinänsä ole mielestäni alhainen. Joku on sanonut, että on vain kaksi aihetta, josta kannattaa kirjoittaa tai tehdä taidetta: Toinen on rakkaus ja toinen kuolema. Molempia voi käsitellä banaalisti tai luovasti.
Olin äsken kyläyhdistyksen vuosikokouksessa, koska kutsu oli tullut postiluukkuun. Osanottajia oli vähän. Minut valittiin hallitukseen, koska oli niin vähän valinnan varaa. Se on oikeastaan ihan mukavaa. Voi tutustua ihmisiin ja olen vahva työmies talkoisiin. Viime kesänä kyläyhdistys oli tehnyt uimarantaa, joka on kyllä kaunis, mutta kovin mutainen. Sinne ajetaan soraa ja hiekkaa ja rantaa on ruopattu jo viime kesänä. Sinne rakennetaan laiturikin. Paikka on oikein idyllinen ja sopivan pyörämatkan päässä meren lahdessa. Kävin siellä kerran uimassa, mutta en kovin paljon nauttinut jalkoihin takertuvista vesikasveista ja mutaisesta rannasta. Järven ranta oli minusta parempi. Ruotsi oli kokouksessa puhekieli, mutta kyllä sillä pärjään. Ihmiset tuntuivat ihan mukavilta, aivan tavallisilta suomalaisilta mutta vain ruotsinkielellä. Sitähän kielivähemmistömme onkin.
Katsoin erinomaista Bettina S:n keskusteluohjelmaa. Vieraina olivat Mikael Wiehe ja Jane Fonda. Molemmat aitoja ja radikaaleja ihmisiä. Kaikkiahan muistamme Hanoi-Janen ja koko hänen uransa. Luen varmasti hänen muistelmansa, kun ne kohdalle sattuvat.
Kuuntelin Wieheä luonnossa joskus kolmisen kymmentä vuotta sitten, muutaman vuoden Ruotsissa asuttuani. En tiennyt hänestä ja hänen kuuluisuudestaan, vasta myöhemmin tajusin kuinka suuri hän on. Hänhän oli ja on yhä tiedostavan kansanosan pyhimys. Björn Afzelius ja Mikael Wiehe ja heidän yhtyeensä Hoola Bandoola. Pienen tehdaspaikkakunnan kirjastonhoitajapariskunta, muutamine radikaaleine ystävineen järjesti paikkakunnan pienissä kylissä hienoja kulttuurifestivaaleja. Oli elektronikkamusiikin juhlat, kuorojuhlat ja monia muita. Tämä juhla oli pienen kaivospaikkakunnan kansantalossa. Teemana taisivat olla kirjat. Wiehe esiintyi siellä orkestereineen. Kuorojuhlat olivat asuntomme vieressä sijaitsevan, metsäopiston, entisen herraskartanon, puistossa. Muutamat ensimmäiset juhlat olivat aivan uskomattoman hienot.
Wiehellä ja Fondalla oli selvästi vispilänkauppaa tekeillä. Wiehen avioliitto oli kuulemma kariutunut ja Fonda odottaa vielä seitsemäkymppisenä uutta suhdetta nähdäkseen voisiko hän kerrankin kokea läheisyyttä. Koko maailman tuntema seksisymboli, Barbarella. Roger Vadimin löytö BB:n jälkeen. Kahden tunnetun amerikkalaisen kulttihahmon ex-vaimo. Toinen mies oli radikaali senattoriksi asti edenneen Tom Haydenin ja kolmas Ted Turner, CNN:n luoja ja ties kuinka rikas. Meille vanhemman polven elokuvankatsojille varsinainen Fonda oli tietenkin Henry, jonka kylmäkiskoisuudesta tytär on kirjoittanut muistelmissaankin.
Huono päivä
Autoni ei käynnistynyt, mitä pitikin odottaa myyjän joistakin vinkeistä. Hän puhui sähköpaikasta eikä meidän talossa sellaista ole, vaikka ollaankin rakentamassa sellaisia. Vähän noloa tietenkin.
Olin taas yhteiskuntahyödyllinen, kun huomasin vesivahingon alun talon kellarissa. Huoltomies kiroili, mutta huomasi, että minua pitää kiittää. Jo toinen kerta pelastavana enkelinä.
Asentajat asensivat työpaikan yläkertaan johdon laajakaistalle, mutta se ei toiminutkaan. Sain soittaa heidät uudelleen paikalle ja he saivat sen kuntoon. Väärä kytkintäkaavio kuulemma. Asentajat ovat saaren pienimmästä kunnasta, idyllisenä säilyneestä Västanfjärdistä ja he puhuivat sellaista ruotsia, etten melkein ymmärtänyt. He kyllä ymmärsivät minua. Tuossa kylässä on asunut ympäristöministeri Enestam ja kaikki tuntuvat tuntevan hänet. Nyt hän on ilmeisesti kirjoilla muualla, mutta talo on varmaan jäljellä. Siellä on asunut toinenkin kuuluisuus, nimittäin kirjailija Hannu Raittila, mutta ei asu erottuaan enää vaikka ex.vaimo ja lapsi on jäljellä. Olen kuullut kirjailijan hippinuoruudesta hänen tuttavaltaan. Raittila on varmasti laatukirjailija, mutta en ole häntä lukenut. Olen lukenut hänen lehtijuttujaan ja muistelen hänen päättäneen vain ryhtyä kirjailijaksi. Tietenkin siihen pitää elää se elämä, josta E. Paasilinna on huomauttanut. Kaikista ei tule kylläkään kirjailijoita vaikka elämä olisi kuinkakin värikästä.
Sitten yritin saada vanhaa pöytäkonetta toimimaan netissä, mutta turhaan. Keljuttaa kun ei hallitse tekniikkaa. Verkkokortti on, mutta en osaa tehdä ratkaisevia säätöjä.
Edessä on pari opiskelupäivää Turussa. Pyysin Turun Ekotoria varaamaan pari verkossa toimivaa tietokonetta ja käyn ne maksamassa huomenna. Tietokoneet ovat kuitenkin niin mukavia, että haluan niitä hankkia tarpeeksi monta. Asiakkaatkin olivat poissa.
Olin taas yhteiskuntahyödyllinen, kun huomasin vesivahingon alun talon kellarissa. Huoltomies kiroili, mutta huomasi, että minua pitää kiittää. Jo toinen kerta pelastavana enkelinä.
Asentajat asensivat työpaikan yläkertaan johdon laajakaistalle, mutta se ei toiminutkaan. Sain soittaa heidät uudelleen paikalle ja he saivat sen kuntoon. Väärä kytkintäkaavio kuulemma. Asentajat ovat saaren pienimmästä kunnasta, idyllisenä säilyneestä Västanfjärdistä ja he puhuivat sellaista ruotsia, etten melkein ymmärtänyt. He kyllä ymmärsivät minua. Tuossa kylässä on asunut ympäristöministeri Enestam ja kaikki tuntuvat tuntevan hänet. Nyt hän on ilmeisesti kirjoilla muualla, mutta talo on varmaan jäljellä. Siellä on asunut toinenkin kuuluisuus, nimittäin kirjailija Hannu Raittila, mutta ei asu erottuaan enää vaikka ex.vaimo ja lapsi on jäljellä. Olen kuullut kirjailijan hippinuoruudesta hänen tuttavaltaan. Raittila on varmasti laatukirjailija, mutta en ole häntä lukenut. Olen lukenut hänen lehtijuttujaan ja muistelen hänen päättäneen vain ryhtyä kirjailijaksi. Tietenkin siihen pitää elää se elämä, josta E. Paasilinna on huomauttanut. Kaikista ei tule kylläkään kirjailijoita vaikka elämä olisi kuinkakin värikästä.
Sitten yritin saada vanhaa pöytäkonetta toimimaan netissä, mutta turhaan. Keljuttaa kun ei hallitse tekniikkaa. Verkkokortti on, mutta en osaa tehdä ratkaisevia säätöjä.
Edessä on pari opiskelupäivää Turussa. Pyysin Turun Ekotoria varaamaan pari verkossa toimivaa tietokonetta ja käyn ne maksamassa huomenna. Tietokoneet ovat kuitenkin niin mukavia, että haluan niitä hankkia tarpeeksi monta. Asiakkaatkin olivat poissa.
19.3.06
Ei-ATM
Nuori mies rakasti nuorta naista, nimeltä Vilma. Vilma ei osoittanut vastarakkautta. Nuori mies oli tulokas yhteisössä, eikä hän osannut ilmaista sanoin rakkauttaan. Nuorukainen palvoi kaikkea, mikä vähänkään muistutti häntä ihastuksensa kohteesta. Tv:ssä tytöt muistuttivat Vilmasta. Oliko se hymy, pään kallistus, jokin liike, keimaileva hiuskiehkura, ilkikurisuus. He kaikki näyttivät Vilmalta.
Aikaa myöten tyttö alkoi osoittaa tunteita, ensin vähemmän, sitten yhä enemmän. Nuoren miehen tunne siirtyi nuoreen naiseen. Pian he olivat erottamattomat. Nyt poika alkoi puhua kotonaan Vilman kutsumisesta kylään. Hän on minun lapsenlapseni, kolmevuotias. Hän on osoittanut sitkeyttä ja charmia ja nyt hänellä on oma sydänkäpynen, Vilma.
Aikaa myöten tyttö alkoi osoittaa tunteita, ensin vähemmän, sitten yhä enemmän. Nuoren miehen tunne siirtyi nuoreen naiseen. Pian he olivat erottamattomat. Nyt poika alkoi puhua kotonaan Vilman kutsumisesta kylään. Hän on minun lapsenlapseni, kolmevuotias. Hän on osoittanut sitkeyttä ja charmia ja nyt hänellä on oma sydänkäpynen, Vilma.
Eskapistista perunanviljelyä
Kun maailma on liian stressaava, uhkia liikaa, odotuksia liikaa, on vapauttavaa päästä puuhailemaan kasvimaan kanssa. Meikäläisellä se aika on toistaiseksi ohitse, mitä nyt aion kasvattaa yrttejä parvekelaatikoissa. On minulla ollut joskus oikea viherhuonekin parvekkeella. Ei se satoa paljoa tuottanut, mutta oli kiva istuskella lehvistön seassa. Valitettavasti naapuritalo oli auringon edessä ja tomaatit jäivät vihreiksi. Kyllä niistä hillotomaatteja tuli.
Tällä hetkellä Kuusenkerkkä on eskapistisen romantiikan nälkäni tyydyttäjä. Hän kirjoittaa perunan kasvattamisesta, lämpölavan tekemisestä. Olen kerran tehnyt ison lämpölavan (osan siitä) ja täyttänyt sen hevosenlannalla juuri kuten K. kertookin. Samassa lavassa kasvatetaan yhä joka vuosi yrttejä kun jotkut taimet ovat siinä ensin olleet kylmähoidossa. Ekokylän puutarhahengetärhän niitä puuhaa. Vieressä on meheva multapenkki, jossa kasvaa komeita kurpitsoja. Minä aina ajoin siihen ruohokatetta. Toivottavasti T saa yhä saman palvelun. Ruohokatetta oli koneitten ansiosta yllin kyllin, levittäjistä oli puutetta. Minä tein usein raskaimman homman. Mukavaa se oli, vaikka omakohtainen puutarhanhoito jäikin, kun keskityin karkeishommiin.
Kuinka mukavaa puutarhanhoito olisikaan pienessä mittakaavassa, mutta en aio sen takia hankkia kesämökkiä tai palstaa. Parveke saa piisata. Onhan meillä projektissakin pihaa.
Tällä hetkellä Kuusenkerkkä on eskapistisen romantiikan nälkäni tyydyttäjä. Hän kirjoittaa perunan kasvattamisesta, lämpölavan tekemisestä. Olen kerran tehnyt ison lämpölavan (osan siitä) ja täyttänyt sen hevosenlannalla juuri kuten K. kertookin. Samassa lavassa kasvatetaan yhä joka vuosi yrttejä kun jotkut taimet ovat siinä ensin olleet kylmähoidossa. Ekokylän puutarhahengetärhän niitä puuhaa. Vieressä on meheva multapenkki, jossa kasvaa komeita kurpitsoja. Minä aina ajoin siihen ruohokatetta. Toivottavasti T saa yhä saman palvelun. Ruohokatetta oli koneitten ansiosta yllin kyllin, levittäjistä oli puutetta. Minä tein usein raskaimman homman. Mukavaa se oli, vaikka omakohtainen puutarhanhoito jäikin, kun keskityin karkeishommiin.
Kuinka mukavaa puutarhanhoito olisikaan pienessä mittakaavassa, mutta en aio sen takia hankkia kesämökkiä tai palstaa. Parveke saa piisata. Onhan meillä projektissakin pihaa.
Lunta tulee
Ja on tullut varmaan koko Suomessa. Näkyyköhän järven jäällä latua? Koska vesi tulee jäälle? Nämä ovat eniten askarruttavia kysymyksiä. Lueskelin taas epäsystemaattiseen tapaani blogeja. Blogisiskon listan kautta löysin taas ruotsalaisiin blogeihin, jonne vetäisi mieli mennä katsomaan useammin. Blogiportaali on ehkä se, joka vastaa Suomen blogilistaa. Vertailen mielessäni palveluita. Suomalainen on ulkonäöltään vaatimaton mutta toimiva. Portaalista ei ole kokemuksia, mutta onko siinä yhteisöä sähköistäviä listoja? Hakemistoja on monenlaisia. Millainen on ruotsalaisten yhteisöllisyys? Suomessakin se koki kolauksen Blogisanomien lopetettua. Suomessakaan se ei ole välttämättä kovin korkealla tasolla vaikka itse niin mielellämme kuvittelemme. Missä ovat sähköistävät aiheet? Missä kriittisyys? Missä yhteiset forumit? Missä on esimerkiksi Kuukkeli?
Otan tuosta suosikkilistaltani muutaman ex.tempore- poiminnan vain jotain kirjoittaakseni.
Hurmaava itsemurha on edennyt hyvin lukijatilastoissa, eikä ihmekään, kun kirjoittaja osaa kirjoittaa hyvin ja kertoo koskettavista asioista. Hän on saanut paljon sympaattisia, tukevia kommentoijia. Tämä on yhteisöllisyyttä parhaimmillaan.'
Älykkään suunnitelman idea yrittää kaataa kehitysoppia. Hyvä yritys, mutta niin onneton. Kiinnostavaa kuitenkin lukea.
Pihtiputaan mummolan taakse kätkeytyy taas jokin salanimi, joka aikaa myöten paljastaa itsensä ja lopettaa. Mummojen kannattaja - maalainen suosittelee.
Hotanen on yleisblogi, jota seuraan mielenkiinnolla. Miehellä on muitakin blogeja.
Hauskat videot on ehdottomasti suositeltava ja hauska. Katsoin hereästi nauravia vauvoja ja tulin hyvälle tuulelle.
Vaiettu naiseus on jonkun naistenvihaajan pitämä. Silti se on tarpeellinen, jotta pääsisimme realiastiseen käsitykseen nykynaisen rooleista. Tämä on yksi puoli uudesta naisesta.
Nettidivaristin elämää on juuri sitä, mitä otsikko sanookin. Kiinnostavaa ja monipuolista. Kaikesta.
The Jumalauta Food Review kertoo konstailemattomasta arki- ja roskaruoasta.
Nettipäiväkirja3 on aina yhtä asiallisen ja kiinnostavista asioista raportoivan Pekka Nykäsen uusin nettipäiväkirja. Täynnä kulttuuria, politiikkaa, musiikkia...
Verkkokauppa Blogin osoitteen otin Tuoreet- listalta. Ajatus verkkokaupasta on vain kannatettava. Sitä pystyy harjoittamaan mistä tahansa päin.
Haluan mainita kolmen kosovonkävijän erinomaiset päiväkirjat. Jos maa lähettää tällaisia rauhanturvaajia, vetäkööt suomalaiset populistit ja EU:n manaajat päälleen vaikka vanhan täkin ja kyyristelkööt sen alla. Näistä pojista Suomi saa olla ylpeä!
Lapsisotilaan maailmankuva , rhk/KFOR ja Lopunajan merkintöjä
Otan tuosta suosikkilistaltani muutaman ex.tempore- poiminnan vain jotain kirjoittaakseni.
Hurmaava itsemurha on edennyt hyvin lukijatilastoissa, eikä ihmekään, kun kirjoittaja osaa kirjoittaa hyvin ja kertoo koskettavista asioista. Hän on saanut paljon sympaattisia, tukevia kommentoijia. Tämä on yhteisöllisyyttä parhaimmillaan.'
Älykkään suunnitelman idea yrittää kaataa kehitysoppia. Hyvä yritys, mutta niin onneton. Kiinnostavaa kuitenkin lukea.
Pihtiputaan mummolan taakse kätkeytyy taas jokin salanimi, joka aikaa myöten paljastaa itsensä ja lopettaa. Mummojen kannattaja - maalainen suosittelee.
Hotanen on yleisblogi, jota seuraan mielenkiinnolla. Miehellä on muitakin blogeja.
Hauskat videot on ehdottomasti suositeltava ja hauska. Katsoin hereästi nauravia vauvoja ja tulin hyvälle tuulelle.
Vaiettu naiseus on jonkun naistenvihaajan pitämä. Silti se on tarpeellinen, jotta pääsisimme realiastiseen käsitykseen nykynaisen rooleista. Tämä on yksi puoli uudesta naisesta.
Nettidivaristin elämää on juuri sitä, mitä otsikko sanookin. Kiinnostavaa ja monipuolista. Kaikesta.
The Jumalauta Food Review kertoo konstailemattomasta arki- ja roskaruoasta.
Nettipäiväkirja3 on aina yhtä asiallisen ja kiinnostavista asioista raportoivan Pekka Nykäsen uusin nettipäiväkirja. Täynnä kulttuuria, politiikkaa, musiikkia...
Verkkokauppa Blogin osoitteen otin Tuoreet- listalta. Ajatus verkkokaupasta on vain kannatettava. Sitä pystyy harjoittamaan mistä tahansa päin.
Haluan mainita kolmen kosovonkävijän erinomaiset päiväkirjat. Jos maa lähettää tällaisia rauhanturvaajia, vetäkööt suomalaiset populistit ja EU:n manaajat päälleen vaikka vanhan täkin ja kyyristelkööt sen alla. Näistä pojista Suomi saa olla ylpeä!
Lapsisotilaan maailmankuva , rhk/KFOR ja Lopunajan merkintöjä
18.3.06
Auto
Paljon autoa saa kuudella ja puolella sataa. Sehän näyttää ja tuntuu ihan autolta. Onhan siinä jo ikääntymisen merkkejä. Ajajan puoleista ovea pitää painaa yläreunasta, jotta se avautuu. Myyjä oli kuulemma repinyt irti jäätyneen käsijarrun jostakin kiinnikkeestä. Kesärenkaita ei ole, eikä koukkua, jollaisen olisin tarvinnut, jotta olisin voinut kuljettaa pyörän mukana. Mutta se ei ole mikään pikku-fiat vaan Fiat Tempra, jossa on neljä oveakin eikä ruostetta juuri näy. Ajoin tietenkin vähän varoen pitkän väliajan jälkeen. Moponi maksoi rutkasti enemmän, en aio sitä hylätä. Tempra on 1991 vuoden mallia. En tullut katsoneeksi, paljonko sillä oli ajettu.
Muuten, laskin tietenkin vähän leikkiä B&S:n munattomuudesta. Sitähän he ilmeisesti ovatkin. Minäkin luulin heitä nuoriksi miehiksi. Parempi olisi olla ihan anonyymi, jos uskaltautuu naista arvostelemaan. Mitähän tästä nyt seuraa? Itse en ole koskaan väittänyt olevani mikään high brow -intellektuelli vaan yritän kirjoitella nimimerkkini mukaisesti hyvinkin maanläheisistä ja yksinkertaisista aiheista, siis jutustella.
Muuten, laskin tietenkin vähän leikkiä B&S:n munattomuudesta. Sitähän he ilmeisesti ovatkin. Minäkin luulin heitä nuoriksi miehiksi. Parempi olisi olla ihan anonyymi, jos uskaltautuu naista arvostelemaan. Mitähän tästä nyt seuraa? Itse en ole koskaan väittänyt olevani mikään high brow -intellektuelli vaan yritän kirjoitella nimimerkkini mukaisesti hyvinkin maanläheisistä ja yksinkertaisista aiheista, siis jutustella.
Seuraan Dr Philiä
Dr Phil on aina kiinnostava, joskus enemmän, joskus vähemmän. On mukavaa tavata "vanhoja tuttuja", kun hän ottaa esille joissakin aikaisemmissa jaksoissa esitettyjä tapauksia. Varmaankin vain hyvät kehityskulut kerrotaan. Hänellä ei oikein riitä kärsivällisyyttä paikallaan junnaaviin tapauksiin. Sellaiset, joista voi tehdä showta, ovat tietysti etusijalla. Kun näistä ennakkoluuloista pääsee yli, hänen ohjelmansa on hyvä. Myös raadollisempaan puoleeni ohjelma vetoaa. Teorianihan elämästä on varsin realistisen negatiivinen ja kyyninen. Uskon kyllä, että kriittisellä tarkastelulla hänen tyylistään saadaan esille tosi paljon negatiivistakin, sellaiseenhan olen joskus aikaisemmin linkittänytkin.
Laihdutus ja elämäntavan muutos kiinnostaa aina, itsekin pulskuuteen taipuvaisena. Ruokahan on niin paljon muutakin kuin vain ravintoa.
Yksi pitkäaikainen aihe oli Dr Phil Family. Olemme seuranneet perhettä, missä on isä, äiti ja kaksi teini-ikäistä tytärtä. Toinen sai lapsen 14-vuotiaana ja siihen liittyi paljon dramatiikkaa ja käänteitä. Toinen on vaaravyöhykkeessä. Dr Phil käyttää suuria resurssejaan ja lennättää perhettä milloin minnekin. Hän ja hänen poikansa Jay paasaavat pidättyväisyydestä ja periamerikkalaisista hyveistä, koulutuksesta, kirkosta ja päämäärien asettamisesta. Vanhempien tunnepuolen vajavuudet heijastuvat lasten elämään. Ohjelma saa ajattelemaan omia epäonnistumisia ja olemaan onnellinen, ettei istu siinä korkealla tuolilla.
Uusi Dr Phil Perhe on edellistä hieman nuorempi aviopari. Nainen on kouluttautunut perhe. ja parisuhdeneuvojaksi, mutta oma liitto on pahassa solmussa. Nainen on ollut kolmessa liitossa. Toisessa hän oli uskoton ja myös tässä kolmannessa. Hän oli ollut suhteessa mustaihoisen kanssa, ruvennut odottamaan ja saanut mustaihoisen lapsen. Mikä shokki miehelle ja myös naiselle, joka ei tiennyt miten pullat ovat uunissa ja saattoi luulla odottavansa miehensä lasta. Hänellä on viisi lasta. Yksi on luovutettu edellisen aviomiehen hoitoon, koska vanhin poika rökitti häntä. Mustaihoinen vauva annettiin adoptioon. Vanhin, häiriökäyttäytyvä poika viedään Dr Philin aloitteesta ja kustannuksella Happy Farm- nimiseen hienolta vaikuttavaan kasvatuskotiin, jonne poika menee mielellään.
Vanhin tytär on suloinen nelitoistavuotias, johon Phil selvästi hurmaantuu, kukapa ei. Hän on kunnon perhetyttö, joka järkyttyy äidin uskottomuudesta isäpuolelle. Tyttö on myös harvinaisen älykkään tuntuinen ja hyvin artikuloiva. Häntä järkyttää ja suututtaa kun veli toisensa jälkeen viedään pois. Perhe on mormoneja ja tyttöä on kasvatettu kurissa ja Herran nuhteessa. Eilisessä jaksossa hän järkyttyy, kun isäpuoli tarjoaa nokareen täytekakkua, joka on maustettu alkoholilla. Tyttö ei sitä tajua vaan maistaa ja saa sätkyn ja itkee kuin menetettyä neitsyyttä. Tietenkin tuollainen, vapaaseen pohjoismaalaisuuteen tottunutta järkyttää. Äiti huoraa ja tyttö itkee, kun on maistanut kakkua. Tytölle on toinen järkytys, kun selviää, että äiti on taas raskaana. Vieläkö yksi lapsi poisluovutettavaksi.
Puolisoiden kommunikaatiossa on tosiaan suuria ongelmia. Phil on kaikesta huolimatta oikealla asialla ja yrittää ammattitaitoiseen tapaansa saada kommunikaation pelaamaan. Välillä tuntuu, että hän patistaa kuin karismaattisen liikkeen saarnaaja: "Johan on kumma, jos ette ala puhua kielillä". Myös asiakasperhe tietää. Jos he joutuvat pois parrasvaloista: Mitä merkitystä elämällä on enää, kun on saanut maistaa kuuluisuutta. Myös Philin shown tarjoamat palkinnot ovat olleet melkoisia edellisellekin perheelle.
Tuollainen tilanne on tapahtunut minunkin tuttavapiirissäni. Onnellinen suomalaispariskunta menee synnytykseen. Esiin putkahtaakin tummaihoinen, hyvin muodostunut tyttövauva, äidin syrjähypyn seurauksena siitetty. Avioliitto särkyy tietenkin ja lapsilla näkyy häiriöitä. Miehen elämä ei koskaan palaa onnelliseksi. Puhutaan nyt sitten naisten fascistisesta pahuudesta. Ei naisenkaan elämä sen jälkeen varmasti herkkua ollut.
Laihdutus ja elämäntavan muutos kiinnostaa aina, itsekin pulskuuteen taipuvaisena. Ruokahan on niin paljon muutakin kuin vain ravintoa.
Yksi pitkäaikainen aihe oli Dr Phil Family. Olemme seuranneet perhettä, missä on isä, äiti ja kaksi teini-ikäistä tytärtä. Toinen sai lapsen 14-vuotiaana ja siihen liittyi paljon dramatiikkaa ja käänteitä. Toinen on vaaravyöhykkeessä. Dr Phil käyttää suuria resurssejaan ja lennättää perhettä milloin minnekin. Hän ja hänen poikansa Jay paasaavat pidättyväisyydestä ja periamerikkalaisista hyveistä, koulutuksesta, kirkosta ja päämäärien asettamisesta. Vanhempien tunnepuolen vajavuudet heijastuvat lasten elämään. Ohjelma saa ajattelemaan omia epäonnistumisia ja olemaan onnellinen, ettei istu siinä korkealla tuolilla.
Uusi Dr Phil Perhe on edellistä hieman nuorempi aviopari. Nainen on kouluttautunut perhe. ja parisuhdeneuvojaksi, mutta oma liitto on pahassa solmussa. Nainen on ollut kolmessa liitossa. Toisessa hän oli uskoton ja myös tässä kolmannessa. Hän oli ollut suhteessa mustaihoisen kanssa, ruvennut odottamaan ja saanut mustaihoisen lapsen. Mikä shokki miehelle ja myös naiselle, joka ei tiennyt miten pullat ovat uunissa ja saattoi luulla odottavansa miehensä lasta. Hänellä on viisi lasta. Yksi on luovutettu edellisen aviomiehen hoitoon, koska vanhin poika rökitti häntä. Mustaihoinen vauva annettiin adoptioon. Vanhin, häiriökäyttäytyvä poika viedään Dr Philin aloitteesta ja kustannuksella Happy Farm- nimiseen hienolta vaikuttavaan kasvatuskotiin, jonne poika menee mielellään.
Vanhin tytär on suloinen nelitoistavuotias, johon Phil selvästi hurmaantuu, kukapa ei. Hän on kunnon perhetyttö, joka järkyttyy äidin uskottomuudesta isäpuolelle. Tyttö on myös harvinaisen älykkään tuntuinen ja hyvin artikuloiva. Häntä järkyttää ja suututtaa kun veli toisensa jälkeen viedään pois. Perhe on mormoneja ja tyttöä on kasvatettu kurissa ja Herran nuhteessa. Eilisessä jaksossa hän järkyttyy, kun isäpuoli tarjoaa nokareen täytekakkua, joka on maustettu alkoholilla. Tyttö ei sitä tajua vaan maistaa ja saa sätkyn ja itkee kuin menetettyä neitsyyttä. Tietenkin tuollainen, vapaaseen pohjoismaalaisuuteen tottunutta järkyttää. Äiti huoraa ja tyttö itkee, kun on maistanut kakkua. Tytölle on toinen järkytys, kun selviää, että äiti on taas raskaana. Vieläkö yksi lapsi poisluovutettavaksi.
Puolisoiden kommunikaatiossa on tosiaan suuria ongelmia. Phil on kaikesta huolimatta oikealla asialla ja yrittää ammattitaitoiseen tapaansa saada kommunikaation pelaamaan. Välillä tuntuu, että hän patistaa kuin karismaattisen liikkeen saarnaaja: "Johan on kumma, jos ette ala puhua kielillä". Myös asiakasperhe tietää. Jos he joutuvat pois parrasvaloista: Mitä merkitystä elämällä on enää, kun on saanut maistaa kuuluisuutta. Myös Philin shown tarjoamat palkinnot ovat olleet melkoisia edellisellekin perheelle.
Tuollainen tilanne on tapahtunut minunkin tuttavapiirissäni. Onnellinen suomalaispariskunta menee synnytykseen. Esiin putkahtaakin tummaihoinen, hyvin muodostunut tyttövauva, äidin syrjähypyn seurauksena siitetty. Avioliitto särkyy tietenkin ja lapsilla näkyy häiriöitä. Miehen elämä ei koskaan palaa onnelliseksi. Puhutaan nyt sitten naisten fascistisesta pahuudesta. Ei naisenkaan elämä sen jälkeen varmasti herkkua ollut.
17.3.06
Blogi-Sanomat
Vasta nyt tietoisuuteeni on kohonnut Blogi-Sanomiin liittynyt kohu. Tekijät olivatkin kaksi muutenkin tunnettua kirjoittajahahmoa, naispuolisia. Tosiaankin, välillä teksti näin jälkikäteen vaikutti joskus vähän kuin sanoisi, munattomalta.
Blogi-Sanomat olisi voinut jatkaa. Se on täyttänyt hyvin yhteisöllisyyden edistäjän funktion. Siinä on kiitettävän tasapuolisesti esitelty vähemmän tai enemmän tunnettuja blogeja. Kriittisyyttäkin on ollut mukana, mutta ei teilaamisen makua.
Ehkä tarvittaisiin todellinen "ilkeä" iltapäivälehti, joka todella nostaisi skandaaleja ja toisi kiinnostavuutta ja suurta yleisöä blogeihin. Toisaalta vaadittaisiin myös tietoa maailmasta ja sen ilmiöistä, jota kahdelta tekijältä hieman puuttui. Kovin syvällisiä he eivät olleet. Kuten eivät ole heidän tekijöidensä omatkaan blogit. En sano, että pitäisikään. Ne ovat arkipäivän keittiöfilosofiaa. Tekijöidensä omissa blogeissa keskustelu on aika tyhjänpäiväistä, naisten jutustelua, sanon näin kuin kettu happamista pihlajanmarjoista.
Kepeät mullat Blogi-Sanomien arkulle. Teitte hyvää työtä!
Blogi-Sanomat olisi voinut jatkaa. Se on täyttänyt hyvin yhteisöllisyyden edistäjän funktion. Siinä on kiitettävän tasapuolisesti esitelty vähemmän tai enemmän tunnettuja blogeja. Kriittisyyttäkin on ollut mukana, mutta ei teilaamisen makua.
Ehkä tarvittaisiin todellinen "ilkeä" iltapäivälehti, joka todella nostaisi skandaaleja ja toisi kiinnostavuutta ja suurta yleisöä blogeihin. Toisaalta vaadittaisiin myös tietoa maailmasta ja sen ilmiöistä, jota kahdelta tekijältä hieman puuttui. Kovin syvällisiä he eivät olleet. Kuten eivät ole heidän tekijöidensä omatkaan blogit. En sano, että pitäisikään. Ne ovat arkipäivän keittiöfilosofiaa. Tekijöidensä omissa blogeissa keskustelu on aika tyhjänpäiväistä, naisten jutustelua, sanon näin kuin kettu happamista pihlajanmarjoista.
Kepeät mullat Blogi-Sanomien arkulle. Teitte hyvää työtä!
Aamua
Heräsin aikaisin läppärin ääreen. Tulostin millimetripaperille kirjainmallin. Olin oikein tyytyväinen ongelmanratkaisuuni. Tarkoitus on saada kirjojalle malli, jolla hän voi neuloa ristipistoin (tms) koristeen kankaalle. Huomasin vielä muuttaa fontin ääriviivalliseksi, jottei kirjain peitä paperin millimetrejä.
Odotan mukavaa päivää, jonka aikana voin perehdyttää oppilaani lisää kuvien käytön salaisuuksiin Officen ohjelmissa. Minusta oli mukavaa, kun huomasin, että leikekuvan, ainakin WMF-tyyppiä voi irrottaa osiinsa ja vaikkapa animoida aasin korvan -Power Pointissa. Ei sillä mitään erikoista käytännön merkitystä ole, mutta se on hauskaa.
Huomasin myös pitkästä aikaa vesileima ja muutenkin tausta-toiminnot. Minusta leikkiminen, iästä riippumatta tuo opittavan asian läheiseksi.
Odotan mukavaa päivää, jonka aikana voin perehdyttää oppilaani lisää kuvien käytön salaisuuksiin Officen ohjelmissa. Minusta oli mukavaa, kun huomasin, että leikekuvan, ainakin WMF-tyyppiä voi irrottaa osiinsa ja vaikkapa animoida aasin korvan -Power Pointissa. Ei sillä mitään erikoista käytännön merkitystä ole, mutta se on hauskaa.
Huomasin myös pitkästä aikaa vesileima ja muutenkin tausta-toiminnot. Minusta leikkiminen, iästä riippumatta tuo opittavan asian läheiseksi.
16.3.06
Sisaruksiaan ei voi valita
Olen ison sisarusparven pahnanpohjimmainen. Kaikki muut ovat olleet jo vuosia eläkkeellä. Vanhempi veli voisi olla ikänsä puolesta työelämässä, mutta vaikea sairaus on lannistanut hänetkin ennen aikojaan. Laman jälkeen menivät kummankin veljen urat p:een. Molemmat olivat pankkialalla. Yksi sisaristani teki täysipitkän uran opettajana ja jäi hyväkuntoisena eläkkeelle kuusikymppisenä. Kunto pysyy pienistä krempoista huolimatta avantouinnin ja liikunnan ansiosta.
Avannossa hän oli tavannut erään entisen ekokyläläisen, jota en niin hirveän lämpimästi muistele. Hänkin on hoitaja, monien ekokyläläisten tapaan, käynyt hierojaksi Suomessa ja peräti Lontoossa. Hän käy myös Saksassa hieromassa ja hoitamassa ihmisiä. Hieronta on varmaan ihan ok, kunhan se ei mene kauhealta näyttäväksi niskan naksauttamiseksi, josta MOT kertoi hirveän esimerkin, kun nuoren kauppiasmiehen elämä oli muuttunut täysin ja hän oli saanut niksautuksesta neliraajahalvauksen.
Hieronta-alaan liittyy myös paljon uskomuksia. Muistan tuon avanto-uijan itse käyneen Jyväskylässä toisten ekokylän muorien kanssa kuuluisalla kätten päälle panijalla. Samalla, jolla eksäni kuljetti allergiasta kärsivää poikaansa. Kävin itsekin kokeilemassa, enkä tuntenut selässä mitään. Minulla oli noihin aikoihin selkä kovalla koetuksella, koska tein lujaa fyysistä työtä. En osaa sanoa onko noilla professori Kajavan menetelmillä tai kranio-sakraali terapioilla mitään kunnon vaikuttavuutta vai ovatko ne vain uskomushoitoja. Niitähän on paljon muutakin, lymfahoidot sun muut. Varmaan onkin, mutta olen skeptinen.
Nuo hoitajat itse pakkasivat olemaan itse varsin ristiriitaisia känkkäränkkä- ihmisiä, kränäisiä ja itsekin sanoisin pikaisen diagnoosin jälkeen, masentuneita. Tuo avanto-ihminen itse osasi kuulemma jooga-lentää, toisten TM-mietiskelijöiden tapaan. Olisin tosiaan halunnut sen nähdä, kun tukeva naishenkilö lentää. Näin kyllä parin nuoren pojan pomppivan eräässä esityksessä, kun joogalentäjät kokoontuivat ekokylässä. He olivat sittemmin myös joogalentäjien eli luonnonlain puolueen kansanedustajaehdokkaina, saman jonka edustajana taisi olla Veltto Virtanen yhden kauden.
Itse ajattelen, että parasta on, että selkä saa olla rauhassa. Hyvällä kunnolla ja liikunnalla se pysyy ihan kivuttomana. Selkä tulee muuten helposti kipeäksi makaamisesta ja liikunnan puutteesta. Muuten hieronta ja vaikkapa jooga on ihan mukavaa, mutta ajattelen sitä vähän kuin seksuaalisena toimintana. Kosketusta kaipaavalle yksinäiselle hieronnasta maksaminenkin on ihan hyväksyttävää palvelua.
Sisaruksistani piti puhuman. Ajattelen kuinka vieraita olemme toisillemme, ainakin minun perheessäni. Tämä avantouija lähti jo lukioon Kemijärvelle, kun olin pieni poika. Hän oli kova menemään jo nuorena, taiteellinen ja varmaan muutenkin lahjakas. Hänestä tuli kansakoulun opettaja, joka meni epätyydyttäviin liittoihin, hoiti työnsä hienosti ja ryhtyi lasten kasvattamisen jälkeen taas tekemään tauluja, oikein hyviä mielestäni, traditionaalisia, esittäviä tosin. Moderni puoli meni häneltä ohi. Ehkä se konservatiivisuus ja pinnallisuus näkyy juuri tässä, tiukassa esittävyydessä. Hän on myös saanut paljon taulujaan myytyä, koska suomalaiset ostavat juuri tällaista: järvi ja vene ja riippakoivuja. Surin nuorena opiskelijana tämän perheen tilaa, kun kävin sisartani tapaamassa lasten ollessa pieniä. Sisareni hoiti perheensä ja työnsä hienosti, kärsi migreenistä ja oli sulkeutunut. Hänen on täytynyt kärsiä pahanlaatuisesta masennuksesta. Ulospäin hän on parhaimmillaan ihanan sosiaalinen ja mukava. Sisareni lapsille tuli psyykkisiä vaikeuksia painostavasta kotitilanteesta, heidän isänsä oli aivan mahdoton pakkaus. Lapset olivat huippulahjakkaita. Yksi kuoli auto-onnettomuudessa seitsemisen vuotta sitten. Minä olin heidän suosikkienonsa.
Nämä asiat tulvahtivat taas mieleeni, kun sisareni jostain syystä soitti eilen. Puhelu jäi taas lyhyeksi, koska hän kiirehti lopettamaan. Sanoin, hei älä katkaise ja kerroin Skypestä. Siitä hän ei ollut koskaan kuullutkaan enkä tiedä menikö valistukseni perille. Tietokone ja nettiyhteys sisarellani on. Voiko Suomessa olla ketään muuta nettiyhteyden omistajaa, joka ei ole kuullut Skypestä? Koskaan ei pääse syvempään ajatuksenvaihtoon hänen kanssaan. ja siksi en välitä pitää yhteyttä.
Kaksi sisartani kuoli aika nuorella iällä perinnölliseen maksasairauteen, joka nykyään ehkä voitaisiin hoitaa maksansiirrolla. Toinen elossa oleva sisareni on taas omalla tavallaan omanlaisensa pakkaus. Hän on äärimmäisen kulturelli ja aikaansa seuraava, olisi hyvä kirjoittaja. Jostain syystä hän jäi varakkaan miehensä kanssa kotiin jo alle nelikymppisenä. Molemmat olivat journalisteja. Mies kuoli ja hän on elänyt leskeneläkkeellä viimeiset kolme vuosikymmentä ainakin. Hän jäi Ruotsiin, osaa kielen mielestäni täysin. Hän uskoo joutuneensa (vaatimattoman) radikaalien mielipiteidensä ja ulkomaalaisuuutensa takia syrjityksi ja vakoilluksi, mitä en pidä aivan mahdottomanakaan.
Toinen veli sairastaa dementia-sairautta ja on kuulemma aika huonona. Toisella on toistaiseksi aisoissa pysynyt syöpä. Meillä oli toisaalta virikkeikäs lapsuuden maalaisympäristö, mutta ongelmallinen, viinaan menevä isä. Perhe oli selvästi dysfunktionaalinen juuri tuon isän ja äidin varhaisen poismenon takia takia. Koulunkäynti-traditiota oli kylläkin. Siihen pientilalle ei ollut jäämistä. Meistä tuli mitä tuli. Jouduimme kestämään sosiaalisen perintömme ja elämään yhteiskunnan rakennemuutokset omissa nahoissamme. Kenestäkään ei tullut luuseria, esimerkiksi alkoholistia tai kovin pahantapaista, mutta omalaatuisia, särmikkäitä suomalaisia meistä kyllä tuli.
Avannossa hän oli tavannut erään entisen ekokyläläisen, jota en niin hirveän lämpimästi muistele. Hänkin on hoitaja, monien ekokyläläisten tapaan, käynyt hierojaksi Suomessa ja peräti Lontoossa. Hän käy myös Saksassa hieromassa ja hoitamassa ihmisiä. Hieronta on varmaan ihan ok, kunhan se ei mene kauhealta näyttäväksi niskan naksauttamiseksi, josta MOT kertoi hirveän esimerkin, kun nuoren kauppiasmiehen elämä oli muuttunut täysin ja hän oli saanut niksautuksesta neliraajahalvauksen.
Hieronta-alaan liittyy myös paljon uskomuksia. Muistan tuon avanto-uijan itse käyneen Jyväskylässä toisten ekokylän muorien kanssa kuuluisalla kätten päälle panijalla. Samalla, jolla eksäni kuljetti allergiasta kärsivää poikaansa. Kävin itsekin kokeilemassa, enkä tuntenut selässä mitään. Minulla oli noihin aikoihin selkä kovalla koetuksella, koska tein lujaa fyysistä työtä. En osaa sanoa onko noilla professori Kajavan menetelmillä tai kranio-sakraali terapioilla mitään kunnon vaikuttavuutta vai ovatko ne vain uskomushoitoja. Niitähän on paljon muutakin, lymfahoidot sun muut. Varmaan onkin, mutta olen skeptinen.
Nuo hoitajat itse pakkasivat olemaan itse varsin ristiriitaisia känkkäränkkä- ihmisiä, kränäisiä ja itsekin sanoisin pikaisen diagnoosin jälkeen, masentuneita. Tuo avanto-ihminen itse osasi kuulemma jooga-lentää, toisten TM-mietiskelijöiden tapaan. Olisin tosiaan halunnut sen nähdä, kun tukeva naishenkilö lentää. Näin kyllä parin nuoren pojan pomppivan eräässä esityksessä, kun joogalentäjät kokoontuivat ekokylässä. He olivat sittemmin myös joogalentäjien eli luonnonlain puolueen kansanedustajaehdokkaina, saman jonka edustajana taisi olla Veltto Virtanen yhden kauden.
Itse ajattelen, että parasta on, että selkä saa olla rauhassa. Hyvällä kunnolla ja liikunnalla se pysyy ihan kivuttomana. Selkä tulee muuten helposti kipeäksi makaamisesta ja liikunnan puutteesta. Muuten hieronta ja vaikkapa jooga on ihan mukavaa, mutta ajattelen sitä vähän kuin seksuaalisena toimintana. Kosketusta kaipaavalle yksinäiselle hieronnasta maksaminenkin on ihan hyväksyttävää palvelua.
Sisaruksistani piti puhuman. Ajattelen kuinka vieraita olemme toisillemme, ainakin minun perheessäni. Tämä avantouija lähti jo lukioon Kemijärvelle, kun olin pieni poika. Hän oli kova menemään jo nuorena, taiteellinen ja varmaan muutenkin lahjakas. Hänestä tuli kansakoulun opettaja, joka meni epätyydyttäviin liittoihin, hoiti työnsä hienosti ja ryhtyi lasten kasvattamisen jälkeen taas tekemään tauluja, oikein hyviä mielestäni, traditionaalisia, esittäviä tosin. Moderni puoli meni häneltä ohi. Ehkä se konservatiivisuus ja pinnallisuus näkyy juuri tässä, tiukassa esittävyydessä. Hän on myös saanut paljon taulujaan myytyä, koska suomalaiset ostavat juuri tällaista: järvi ja vene ja riippakoivuja. Surin nuorena opiskelijana tämän perheen tilaa, kun kävin sisartani tapaamassa lasten ollessa pieniä. Sisareni hoiti perheensä ja työnsä hienosti, kärsi migreenistä ja oli sulkeutunut. Hänen on täytynyt kärsiä pahanlaatuisesta masennuksesta. Ulospäin hän on parhaimmillaan ihanan sosiaalinen ja mukava. Sisareni lapsille tuli psyykkisiä vaikeuksia painostavasta kotitilanteesta, heidän isänsä oli aivan mahdoton pakkaus. Lapset olivat huippulahjakkaita. Yksi kuoli auto-onnettomuudessa seitsemisen vuotta sitten. Minä olin heidän suosikkienonsa.
Nämä asiat tulvahtivat taas mieleeni, kun sisareni jostain syystä soitti eilen. Puhelu jäi taas lyhyeksi, koska hän kiirehti lopettamaan. Sanoin, hei älä katkaise ja kerroin Skypestä. Siitä hän ei ollut koskaan kuullutkaan enkä tiedä menikö valistukseni perille. Tietokone ja nettiyhteys sisarellani on. Voiko Suomessa olla ketään muuta nettiyhteyden omistajaa, joka ei ole kuullut Skypestä? Koskaan ei pääse syvempään ajatuksenvaihtoon hänen kanssaan. ja siksi en välitä pitää yhteyttä.
Kaksi sisartani kuoli aika nuorella iällä perinnölliseen maksasairauteen, joka nykyään ehkä voitaisiin hoitaa maksansiirrolla. Toinen elossa oleva sisareni on taas omalla tavallaan omanlaisensa pakkaus. Hän on äärimmäisen kulturelli ja aikaansa seuraava, olisi hyvä kirjoittaja. Jostain syystä hän jäi varakkaan miehensä kanssa kotiin jo alle nelikymppisenä. Molemmat olivat journalisteja. Mies kuoli ja hän on elänyt leskeneläkkeellä viimeiset kolme vuosikymmentä ainakin. Hän jäi Ruotsiin, osaa kielen mielestäni täysin. Hän uskoo joutuneensa (vaatimattoman) radikaalien mielipiteidensä ja ulkomaalaisuuutensa takia syrjityksi ja vakoilluksi, mitä en pidä aivan mahdottomanakaan.
Toinen veli sairastaa dementia-sairautta ja on kuulemma aika huonona. Toisella on toistaiseksi aisoissa pysynyt syöpä. Meillä oli toisaalta virikkeikäs lapsuuden maalaisympäristö, mutta ongelmallinen, viinaan menevä isä. Perhe oli selvästi dysfunktionaalinen juuri tuon isän ja äidin varhaisen poismenon takia takia. Koulunkäynti-traditiota oli kylläkin. Siihen pientilalle ei ollut jäämistä. Meistä tuli mitä tuli. Jouduimme kestämään sosiaalisen perintömme ja elämään yhteiskunnan rakennemuutokset omissa nahoissamme. Kenestäkään ei tullut luuseria, esimerkiksi alkoholistia tai kovin pahantapaista, mutta omalaatuisia, särmikkäitä suomalaisia meistä kyllä tuli.
15.3.06
Kemiön matka
Kun molemmat asiakkaat olivat eri syistä poissa, pääsin irtaantumaan ja ajamaan Kemiöön, pyörällä tietenkin. Ilma oli vähän raaka, mutta tie suolauksen ansiosta kuiva. Onhan minulla Kemiössäkin ns. asiakas, mutta hänellä ei ole akuuttia asiaa. Kävin kuitenkin häntä katsomassa.
Kävin sisällä uudenkarheassa Villa Landessa eli Kemiön hulppeassa maaseutukeskuksessa, jossa oli iso aula, jonka reunalla saaren matkailuneuvonta ja kahvio. Hyviä leivonnaisia ja ystävällisiä ihmisiä. Paikka on muuttanut kivenheiton takaa tähän uuteen. Siellä on ilmainen netti ja lehtiä sekä saaristolaiskirjoja paljon. Kunhan tilat tulevat täyteen siinä on nostetta Kemiölle. Siellä on kuulemma leffateatteri. Viereen tehtiin kovalla tohinalla toria.
Kulttuuriteollisuus on näitten paikkojen mahdollisuus. Siitä vaan. Nyt jos kohta olen autollinen, pääsen helpolla tilaisuuksiinkin. Täällä on hienoja musiikkitapahtumia esimerkiksi.
Kävin ystävällisen verraten tuoreen tietotekniikkayrittäjän luona, koska häneltä ostamani tv-viritin ei toiminut. Ajureita päivittämällä kanavat virittyivätkin lopulta. Minulta se ei olisi onnistunut yksin. Olen koettanut suosia nuorta, ystävällistä ja taitavaa yrittäjää. Pikkuisen minun ansiotani on, että hän ja toinen kaverini, joka on Linux-expertti ovat löytäneet toisensa. Heillä on virityksenä tehdä yhteistyössä oikea verkkotietokone ja levittää sitä sen ketjun kautta, missä yrittäjä on jäsenenä. Kuulin M:lta että se saattaa jo kesään mennessä olla täysin toimintavarma. Kaverit neuvottelevat ominaisuuksista.
Tilasin heti kiinnostuksesta yhden kappaleen. Ehkä ostan sellaisen isolle siskollenikin. Toivon kovasti menestystä, sillä eikö näitä terminaalityyppisiä tietokoneita ole ennustettu jo vuosikausia tulevaksi. Siinä ei ole edes kovalevyä. Käyttöjärjestelmä ladataan cd:ltä ja mukana on avoimen ohjelmistokoodin ohjelmia vaikka kuinka paljon. Sanoin, että jos tuo writely-palvelukin tulee, niin tässä on kovin mielenkiintoinen paketti. Kaveri tosin huomautti, että kovin paljon enemmän eivät maksa kampanjahintaiset tavanomaiset MS:n softan ja normaalit tietokoneen sisuskalut sisältävät tarjoukset, mikä tietenkin on totta. Entäpä jos näitäkin verkkotietokoneita saadaan kampanjiin, ne ovat sitten todella halvat.
Kävin odotellessani katsomassa yhden kirpputorin pihalla. Siellä on tavannut olla autojakin myynnissä. Nyt oli yksi, siistin näköinen pienehkö Fiat, joka maksoi vain 700 €. Se on tammikuussa katsastettu. Aion käydä sitä kokeilemassa viikonloppuna. Se auto, jota olin ajatellut oli metallin värinen ja siinä näkyi yllättävän paljon ruostetta. Autoissa oli tosin kokoero, mutta jos tämä halvempi kulkee pomppimatta, taidan ottaa sen, vaikka siinä ei ole vetokoukkuakaan. Siinä ei näkynyt ruostetta. Kesärenkaat pitää tosin ostaa.
Kävin sisällä uudenkarheassa Villa Landessa eli Kemiön hulppeassa maaseutukeskuksessa, jossa oli iso aula, jonka reunalla saaren matkailuneuvonta ja kahvio. Hyviä leivonnaisia ja ystävällisiä ihmisiä. Paikka on muuttanut kivenheiton takaa tähän uuteen. Siellä on ilmainen netti ja lehtiä sekä saaristolaiskirjoja paljon. Kunhan tilat tulevat täyteen siinä on nostetta Kemiölle. Siellä on kuulemma leffateatteri. Viereen tehtiin kovalla tohinalla toria.
Kulttuuriteollisuus on näitten paikkojen mahdollisuus. Siitä vaan. Nyt jos kohta olen autollinen, pääsen helpolla tilaisuuksiinkin. Täällä on hienoja musiikkitapahtumia esimerkiksi.
Kävin ystävällisen verraten tuoreen tietotekniikkayrittäjän luona, koska häneltä ostamani tv-viritin ei toiminut. Ajureita päivittämällä kanavat virittyivätkin lopulta. Minulta se ei olisi onnistunut yksin. Olen koettanut suosia nuorta, ystävällistä ja taitavaa yrittäjää. Pikkuisen minun ansiotani on, että hän ja toinen kaverini, joka on Linux-expertti ovat löytäneet toisensa. Heillä on virityksenä tehdä yhteistyössä oikea verkkotietokone ja levittää sitä sen ketjun kautta, missä yrittäjä on jäsenenä. Kuulin M:lta että se saattaa jo kesään mennessä olla täysin toimintavarma. Kaverit neuvottelevat ominaisuuksista.
Tilasin heti kiinnostuksesta yhden kappaleen. Ehkä ostan sellaisen isolle siskollenikin. Toivon kovasti menestystä, sillä eikö näitä terminaalityyppisiä tietokoneita ole ennustettu jo vuosikausia tulevaksi. Siinä ei ole edes kovalevyä. Käyttöjärjestelmä ladataan cd:ltä ja mukana on avoimen ohjelmistokoodin ohjelmia vaikka kuinka paljon. Sanoin, että jos tuo writely-palvelukin tulee, niin tässä on kovin mielenkiintoinen paketti. Kaveri tosin huomautti, että kovin paljon enemmän eivät maksa kampanjahintaiset tavanomaiset MS:n softan ja normaalit tietokoneen sisuskalut sisältävät tarjoukset, mikä tietenkin on totta. Entäpä jos näitäkin verkkotietokoneita saadaan kampanjiin, ne ovat sitten todella halvat.
Kävin odotellessani katsomassa yhden kirpputorin pihalla. Siellä on tavannut olla autojakin myynnissä. Nyt oli yksi, siistin näköinen pienehkö Fiat, joka maksoi vain 700 €. Se on tammikuussa katsastettu. Aion käydä sitä kokeilemassa viikonloppuna. Se auto, jota olin ajatellut oli metallin värinen ja siinä näkyi yllättävän paljon ruostetta. Autoissa oli tosin kokoero, mutta jos tämä halvempi kulkee pomppimatta, taidan ottaa sen, vaikka siinä ei ole vetokoukkuakaan. Siinä ei näkynyt ruostetta. Kesärenkaat pitää tosin ostaa.
14.3.06
Auto
Siinä se oli se minun ekologisuus ja autottomuus. Tuttavan vinkistä katselen nettiauto.com:ista halpoja ja hyviä. Kemiössä on yhdellä kaverilla parin tonnin auto, joka on juuri katsastettu. Minä en autoista ymmärrä ja kammottaa taas lähteä tien päälle, mutta kai sitä täytyy. Olisin kyllä pärjännyt pyörällä ja mopolla.
Työhön sopisi kuulemma retket asiakkaiden kanssa. olimme jo niitä suunnitelleet. Saan kilometrirahan korvaukseksi. Sain lupauksen kahdesta uudesta osallistujasta, joten päivittäinen ryhmäni tulee olemaan neljä. Se on ikään kuin tietokonekerho, koska kerhotyökin on projektin suunnitelmassa. Nyt vasta puolessa välissä alkaa tapahtua. Kahden, jo muutaman viikon käyneiden innostus on edelleen kiitettävä. Tietokoneen varjolla saamme hyviä keskusteluja ja tunteen, että teemme jotakin tärkeätä. Puuhailemme päivittäin tietokoneajokortin vaatimusten piirissä. On liikuttavan ihanaa esimerkiksi, kun keski-ikäinen rouvashenkilö painelee niin tuhtina koneen nappuloita. Hän ei ollut ikinä edes ajatellut ruveta tähän touhuun, mutta nyt se jo käy hyvin.
Viime kesänä raaputin maalia. Tästä sesongista tulee toisenlainen. Nyt teemme retkiä kulttuuri- ja luontokohteisiin ja valokuvaamme ja ikuistamme asioita tietotekniikalla. On mukavaa, kun on porukka, josta olen vastuussa. Saan edelleen hyvää palautetta, se on paras palkinto.
Työhön sopisi kuulemma retket asiakkaiden kanssa. olimme jo niitä suunnitelleet. Saan kilometrirahan korvaukseksi. Sain lupauksen kahdesta uudesta osallistujasta, joten päivittäinen ryhmäni tulee olemaan neljä. Se on ikään kuin tietokonekerho, koska kerhotyökin on projektin suunnitelmassa. Nyt vasta puolessa välissä alkaa tapahtua. Kahden, jo muutaman viikon käyneiden innostus on edelleen kiitettävä. Tietokoneen varjolla saamme hyviä keskusteluja ja tunteen, että teemme jotakin tärkeätä. Puuhailemme päivittäin tietokoneajokortin vaatimusten piirissä. On liikuttavan ihanaa esimerkiksi, kun keski-ikäinen rouvashenkilö painelee niin tuhtina koneen nappuloita. Hän ei ollut ikinä edes ajatellut ruveta tähän touhuun, mutta nyt se jo käy hyvin.
Viime kesänä raaputin maalia. Tästä sesongista tulee toisenlainen. Nyt teemme retkiä kulttuuri- ja luontokohteisiin ja valokuvaamme ja ikuistamme asioita tietotekniikalla. On mukavaa, kun on porukka, josta olen vastuussa. Saan edelleen hyvää palautetta, se on paras palkinto.
13.3.06
John Ausonius
Tv 2:n ruotsinkielisellä puolella tuli dokumantaari Lasermiehestä. Vaikka viime viikkoina näytetty tämän kirjan pohjalta tehty draamadokumentaari oli hyvä, dokumentti oli kuitenkin parempi. Kahta hänen lapsuuden toveriaan ja armeijan esimiestä hastateltiin. Myytti sai kasvot. Tunnistin tietenkin miehen lehtikuvista ja monet ajan tapahtumat palautuivat mieleeni. Ny demokrati, äänilevymoguli Bert Karlssonin ja aatelismies-konkkanokka Ian Wachtmeisterin luoma populistinen puolue. VAM, Vit-Arisk-Motstånd, joka piti raivokkaita katumielenosoituksia. Pakolaiskeskuksiin heitetyt polttopullot ja ajan ilmiöiden herättämä tappaja-robotti John Ausonius ent. Stannerman, ent. Wolfgang Zaugg
V. 2001 Ausonius lopulta tunnusti tekonsa. Sitä ennen hän oli silmää räpäyttämättä kieltänyt kaiken. Hän oli päässyt kuuluisan Kumlan vankilan luostari-osastolle ja tullut tuntoihinsa. Ehkä hän vapautuu joskus vuosikymmenien kuluttua, vielä se ei kuulemma ole ajankohtaista.
Vaikka on varmasti väärin kuvitella, että katseesta pystyy tunnistamaan epätoivoisen henkilön, niin Ausoniuksen kohdalla tämä tuntuu pitävän paikkansa. Hänen katseensa muistutti muuten yhtä synkkää kirjailija Hannu Mäkelän katsetta. Mäkelä ei ryhtynyt paukuttelemaan laser-kiväärillä, mutta onnellista hänenkään elämänsä ei muuten ollut.
Ausoniuksen kasvuympäristö oli lapsuudentovereiden mielestä pelon kyllästämää. Äiti oli ankara kurinpitäjä, isä lepsu maailmanmies. Itse lasermiehen mielestä kuri oli ollut ihan normaalia saksalaista kotikasvatusta. Mustaa kasvatusta, mielestäni Alice Millerin käsitteen mukaista. Keinoja, jolla kasvatetaan yhä uusia hitlereitä. Pojasta tuli perfektionisti, joka ei hyväksynyt maailman epätäydellisyyttä. Vastakkaiseen sukupuoleen hän ei saanut elämää pehmentäviä kontakteja.
V. 2001 Ausonius lopulta tunnusti tekonsa. Sitä ennen hän oli silmää räpäyttämättä kieltänyt kaiken. Hän oli päässyt kuuluisan Kumlan vankilan luostari-osastolle ja tullut tuntoihinsa. Ehkä hän vapautuu joskus vuosikymmenien kuluttua, vielä se ei kuulemma ole ajankohtaista.
Vaikka on varmasti väärin kuvitella, että katseesta pystyy tunnistamaan epätoivoisen henkilön, niin Ausoniuksen kohdalla tämä tuntuu pitävän paikkansa. Hänen katseensa muistutti muuten yhtä synkkää kirjailija Hannu Mäkelän katsetta. Mäkelä ei ryhtynyt paukuttelemaan laser-kiväärillä, mutta onnellista hänenkään elämänsä ei muuten ollut.
Ausoniuksen kasvuympäristö oli lapsuudentovereiden mielestä pelon kyllästämää. Äiti oli ankara kurinpitäjä, isä lepsu maailmanmies. Itse lasermiehen mielestä kuri oli ollut ihan normaalia saksalaista kotikasvatusta. Mustaa kasvatusta, mielestäni Alice Millerin käsitteen mukaista. Keinoja, jolla kasvatetaan yhä uusia hitlereitä. Pojasta tuli perfektionisti, joka ei hyväksynyt maailman epätäydellisyyttä. Vastakkaiseen sukupuoleen hän ei saanut elämää pehmentäviä kontakteja.
Jäällä
Tällä saarella kevät tuli eilen. Tänään se on jo pitkällä. Hiihtäminen jatkuu joka päivä niin kauan kuin mahdollista. Otsoniaukon läpi paistava aurinko ruskettaa ihan käristämällä. Kaksi koiraa juoksi jäällä laajoja renkaita isäntänsä mukana. Toinen teki valehyökkäyksen. Se oli iso ja musta, kauhistuin tietenkin mutten näyttänyt sitä.
Harmittelen huonoja sosiaalisia taitojani. Eilen jäällä oli kaksi virkanaisen näköistä hiihtäjää. Toinen sanoi ruotsiksi: lämmintä. Minä pöljä vain vastasin: Niin on. Vasta jälkeenpäin hoksasin. Minun olisi pitänyt pysähtyä ja jäädä juttelemaan ummet ja lammet. Mutta kun ei ole saanut sulavuutta äidinmaidossa, niin ei ole.
En tietenkään voinut palata ja yrittää tehdä tikusta asiaa. Menetän taitamattomuuttani hyviä tilaisuuksia. Saakelin. Saakeli!
Harmittelen huonoja sosiaalisia taitojani. Eilen jäällä oli kaksi virkanaisen näköistä hiihtäjää. Toinen sanoi ruotsiksi: lämmintä. Minä pöljä vain vastasin: Niin on. Vasta jälkeenpäin hoksasin. Minun olisi pitänyt pysähtyä ja jäädä juttelemaan ummet ja lammet. Mutta kun ei ole saanut sulavuutta äidinmaidossa, niin ei ole.
En tietenkään voinut palata ja yrittää tehdä tikusta asiaa. Menetän taitamattomuuttani hyviä tilaisuuksia. Saakelin. Saakeli!
12.3.06
Veden muisti
Googletin sanoilla veden muisti ja muistelin samalla aikaa jolloin jouduin tuon käsitteen kanssa tekemisiin. Se oli Keuruulla. Guru selitti, että tässä on täysin tieteellisesti todennettu menetelmä veden muistiin perustuvaan veden puhdistukseen.
En tietenkään uskonut tippaakaan, hymyilin sisäänpäin mutta kuuntelin Grander-teknologiasta kertovan puoskarin esitelmän. Hän oli kirjoittanut ufojen tuomien olentojen kohtaamiseen perustuvia kirjoja ja käsitteli erästä syöpää sairastavaa asukastamme tieteellisen näköisillä sähköparannuslaitteilla. Huijaus kuin huijaus vaikka voissa paistettais. Laitteet olivat siististi ruostumattomasta teräksestä tehtyjä.
Ainakin minun siellä asuessani vesikannun vesi energisoitiin sekoittamalla kuumemittarin kokoisella sauvalla vettä.
Surullisen kuuluisa homeopatiakin kuulemma perustuu veden muistiin. Kuten kaikessa ns. vaihtoehtolääkinnässä homeopatiankin teho perustuu suurten lukujen lakiin, lume-vaikutukseen, magiaan ja siihen että hoitaja käyttää runsaasti aikaa ja huolenpitoa potilaaseensa. Muutenhan se on täysin puoskarointia. Tässä on keskustelua ja linkkejä homeopatiasta.
Veden muistista löytyi ensimmäisenä linkki, joka kertoi Jacques Benvenisten tarinan. Hän oli lahjakas tiedemies, Nobel-ainesta, mutta ryvetti itsensä pahoin tässä sotkussa. Tässä linkissä puhutaan myös veden muistista, mutta myös muista keskeisistä huuhaa-henkisyyden ilmentymistä liikkeen sisältä päin nähtynä.
Tässä on hieman tiedemiesten keskustelua siitä, miksi aikamme luottaa epätieteellisyyteen.
En tietenkään uskonut tippaakaan, hymyilin sisäänpäin mutta kuuntelin Grander-teknologiasta kertovan puoskarin esitelmän. Hän oli kirjoittanut ufojen tuomien olentojen kohtaamiseen perustuvia kirjoja ja käsitteli erästä syöpää sairastavaa asukastamme tieteellisen näköisillä sähköparannuslaitteilla. Huijaus kuin huijaus vaikka voissa paistettais. Laitteet olivat siististi ruostumattomasta teräksestä tehtyjä.
Ainakin minun siellä asuessani vesikannun vesi energisoitiin sekoittamalla kuumemittarin kokoisella sauvalla vettä.
Surullisen kuuluisa homeopatiakin kuulemma perustuu veden muistiin. Kuten kaikessa ns. vaihtoehtolääkinnässä homeopatiankin teho perustuu suurten lukujen lakiin, lume-vaikutukseen, magiaan ja siihen että hoitaja käyttää runsaasti aikaa ja huolenpitoa potilaaseensa. Muutenhan se on täysin puoskarointia. Tässä on keskustelua ja linkkejä homeopatiasta.
Veden muistista löytyi ensimmäisenä linkki, joka kertoi Jacques Benvenisten tarinan. Hän oli lahjakas tiedemies, Nobel-ainesta, mutta ryvetti itsensä pahoin tässä sotkussa. Tässä linkissä puhutaan myös veden muistista, mutta myös muista keskeisistä huuhaa-henkisyyden ilmentymistä liikkeen sisältä päin nähtynä.
Tässä on hieman tiedemiesten keskustelua siitä, miksi aikamme luottaa epätieteellisyyteen.
Ranskan Uutiset
Kun ei osaa ranskaa, maan seuraaminen on jäänyt vain yleistiedon tasolle. Maigret ja Simenon-fantastina olen mielestäni saanut kokea aitoa maan henkeä. Ranskan kiwehtova historia on tietenkin päällisin puolin tuttu. Kuusikymmentäluvun Sodankylässä oli tarjolla kielistä vain saksa ja englanti. Minusta tuli anglofiili. Silti italia,espanja, ranska, saksa koonnostavat mutta oppimiskyky ja aika asettavat rajojaan.
Löysin sattumalta, muille nämä eivät ole salaisuuksia, pirteän Ranskan Uutiset-sivuston jota toimitetaan suomeksi.
Lukisin kyllä vastaavaa: Italian uutiset, Saksan uutiset, mutta niitä ei taida löytyä.
Netti on täynnä ihmeitä. Joskus täytynee saada kuntoon jonkinlainen systemaattinen seuranta. Hyvät sivut unohtuvat. Toisaalta ei voi laittaa koko elämäänsä netin varaan. Ihan pikkuisen täytyy myös elää.
Toinen erinomainen sivusto, joka vasta tänä aamuna putkahti tietoisuuteeni on Tieteessä tapahtuu. Olen kuullut nimen, mutta kuvittelin sen olevan paperilehti. Kovin hitaasti tihkuvat asiat eristyneen maalaisen tietoisuuteen.
Löysin sattumalta, muille nämä eivät ole salaisuuksia, pirteän Ranskan Uutiset-sivuston jota toimitetaan suomeksi.
Lukisin kyllä vastaavaa: Italian uutiset, Saksan uutiset, mutta niitä ei taida löytyä.
Netti on täynnä ihmeitä. Joskus täytynee saada kuntoon jonkinlainen systemaattinen seuranta. Hyvät sivut unohtuvat. Toisaalta ei voi laittaa koko elämäänsä netin varaan. Ihan pikkuisen täytyy myös elää.
Toinen erinomainen sivusto, joka vasta tänä aamuna putkahti tietoisuuteeni on Tieteessä tapahtuu. Olen kuullut nimen, mutta kuvittelin sen olevan paperilehti. Kovin hitaasti tihkuvat asiat eristyneen maalaisen tietoisuuteen.
11.3.06
Paperin turhuus
Ennen luin paljon. Olihan siinä jotakin outoa, sairaalloista viehättävyyttä. Kirjat ja lehdet ovat antaneet paljon - ja vieneet myös.
Paljon paperista on turhuuksien turhuutta. Kovalla touhulla painetut sanomalehdet ovat jo huomenna unohdettuja. Onko se sen väärti, kun on olemassa hieno sähköinen media?
Kirjojen tekemisellä ei ole loppua, jotenkin niin sanotaan Raamatussakin, joka itse on ihan turha kirja enää painettavaksi. Sen jokainen jae on lukemattomina sähköisinä versioina. Hakutoiminnot ovat käytettävissä.
Puuttuu vain sopivia lukulaitteita ja sähköinen paperi. Muuttukoon liiketoiminta verkkoon!
Paperitehtaat ovat sitä savupiipputeollisuutta, joka joutaa vähentyäkin. Tehdään kuten Tarja Cronberg neuvoi Lauantaiseurassa, käytetään puu energiantekoon, ei tietysti tukkipuita. Puusta voi myös valmistaa paljon muuta.
Paperikirjailijat ovat paperitiikereitä. Harva enää jaksaa lukea heidän opuksiaan. He eivät pysty saamaan toimeentuloaan näin pienessä maassa ilman veronmaksajien apua. Kirjojen arvo on mennyt, kun nyt jokainen voi olla kirjailija ja kustantaa itse. Kyllä kirjailijat voivat toimia netissäkin. Jääkööt jäljelle ne jotka pärjäävät, mutta ilman tukiaisia.
On paperintekijöiden omaa ahneutta, että suomalaiset tehtaat eivät enää pärjää kansainvälisessä kilpailussa. Jääkööt jäljelle ne tehtaat jotka pärjäävät ilman tukiaisia. On ihan hyvä, että kehitysmaatkin saavat osansa kakusta.
Maanläheiset naiset ovat keksineet kuukupin. Miksei keksitä pehmeää lastaa, joka korvaisi vessapaperin! Ei se minusta itsestänikään tunnu hyvältä idealta, mutta kaikkeen tottuu. Ennen Itä-Suomessa hyyskässä riippui halko ja puukko, jolla kävijä vuoli sopivan lastun. Ei se kuukupinkaan idea kovin innostavalta tunnu, täynnä maksoittunutta verta.
Koska en voi päästä raidoistani, lisään tähän loppuun linkin erinomaiseen vessapaperin historiaan. Voit nähdä mm. kuvan japanilaisesta toiletista, joka hoitaa p:n pyyhkimisen automaattisesti. Voit hakea lisäinformaatiota vaikkapa googlettamalla wipe your ass tai poop.
Paljon paperista on turhuuksien turhuutta. Kovalla touhulla painetut sanomalehdet ovat jo huomenna unohdettuja. Onko se sen väärti, kun on olemassa hieno sähköinen media?
Kirjojen tekemisellä ei ole loppua, jotenkin niin sanotaan Raamatussakin, joka itse on ihan turha kirja enää painettavaksi. Sen jokainen jae on lukemattomina sähköisinä versioina. Hakutoiminnot ovat käytettävissä.
Puuttuu vain sopivia lukulaitteita ja sähköinen paperi. Muuttukoon liiketoiminta verkkoon!
Paperitehtaat ovat sitä savupiipputeollisuutta, joka joutaa vähentyäkin. Tehdään kuten Tarja Cronberg neuvoi Lauantaiseurassa, käytetään puu energiantekoon, ei tietysti tukkipuita. Puusta voi myös valmistaa paljon muuta.
Paperikirjailijat ovat paperitiikereitä. Harva enää jaksaa lukea heidän opuksiaan. He eivät pysty saamaan toimeentuloaan näin pienessä maassa ilman veronmaksajien apua. Kirjojen arvo on mennyt, kun nyt jokainen voi olla kirjailija ja kustantaa itse. Kyllä kirjailijat voivat toimia netissäkin. Jääkööt jäljelle ne jotka pärjäävät, mutta ilman tukiaisia.
On paperintekijöiden omaa ahneutta, että suomalaiset tehtaat eivät enää pärjää kansainvälisessä kilpailussa. Jääkööt jäljelle ne tehtaat jotka pärjäävät ilman tukiaisia. On ihan hyvä, että kehitysmaatkin saavat osansa kakusta.
Maanläheiset naiset ovat keksineet kuukupin. Miksei keksitä pehmeää lastaa, joka korvaisi vessapaperin! Ei se minusta itsestänikään tunnu hyvältä idealta, mutta kaikkeen tottuu. Ennen Itä-Suomessa hyyskässä riippui halko ja puukko, jolla kävijä vuoli sopivan lastun. Ei se kuukupinkaan idea kovin innostavalta tunnu, täynnä maksoittunutta verta.
Koska en voi päästä raidoistani, lisään tähän loppuun linkin erinomaiseen vessapaperin historiaan. Voit nähdä mm. kuvan japanilaisesta toiletista, joka hoitaa p:n pyyhkimisen automaattisesti. Voit hakea lisäinformaatiota vaikkapa googlettamalla wipe your ass tai poop.
Tutkimusmatkailija
Bruce Parry on uusin Tutkimusmatkailija, joka tekee sen meidän puolestamme. Ensimmäisessä jaksossa hän matkusti Intian rajamailla sijaitsevaan Arunachal Pradeshiin ja eli kuukauden heimon jäsenenä. Dramaattisinta oli mielestäni, kun hän söi paahdettua rottaa. Rotan häntä narskui herkullisesti hampaissa. Toinen oli puuron seassa lehden sisässä paistettu rotta sisälmyksineen kaikkineen. Kovakuoriaiset pyydystettiin suoraan suuhun. Siat odottivat ulkohuoneiden alla kävijöitten pudottamia herkkuja. Siat kuristettiin sitten aikanaan herkuiksi. Apinat kuuluivat myös diettiin.
Muutos oli tuossakin yhteiskunnassa menossa. Animistinen tietäjänainen valitti, etteivät nuoret enää kunnioita häntä. Porukka vaikutti muuten ystävälliseltä ja jopa tyytyväiseltä oloihinsa.
Parryn sarja tulee jatkumaan yhteensä kuusiosaisena Kiehtovassa Maailmassa TV 1:ssä Su 18.50. Uusinta lauantaina 8.05. Parry osallistuu toisin kuin toinen maailmanmatkaaja Michael Palin. Molemmissa on viehätyksensä. Yhtä innostavaa kuin jo hieman ukkoutunut David Attenborough kumartuu aina yhtä tohkeissaan niin pienen koppakuoriaisen kuin näyttävämpien luonnonilmiöiden ääreen. Hän jaksaa aina olla yhtä inspiroiva, mikä onkin hänen charminsa salaisuus.
Muutos oli tuossakin yhteiskunnassa menossa. Animistinen tietäjänainen valitti, etteivät nuoret enää kunnioita häntä. Porukka vaikutti muuten ystävälliseltä ja jopa tyytyväiseltä oloihinsa.
Parryn sarja tulee jatkumaan yhteensä kuusiosaisena Kiehtovassa Maailmassa TV 1:ssä Su 18.50. Uusinta lauantaina 8.05. Parry osallistuu toisin kuin toinen maailmanmatkaaja Michael Palin. Molemmissa on viehätyksensä. Yhtä innostavaa kuin jo hieman ukkoutunut David Attenborough kumartuu aina yhtä tohkeissaan niin pienen koppakuoriaisen kuin näyttävämpien luonnonilmiöiden ääreen. Hän jaksaa aina olla yhtä inspiroiva, mikä onkin hänen charminsa salaisuus.
10.3.06
Muisteloita
Muistelin järveä kiertäessäni, jostakin syystä, nuoruuden seksuaalisuutta. Muistin kuinka piilottelin Pekka Kejosen Jameja, joka oli aika vaatimaton opus kuten Kejosen tuotanto yleensäkin. Beatnick-sukupolvea tai suomalaisia modseja. Siellä oli kuitenkin nuorukaiselle kuumia seksuaalikuvauksia.
Kuvia ei ollut saatavissa. Yläosattomat bikinit olivat uskalletuinta pornoa ns. miestenlehdissä. Pikkupojat vilauttelivat yhtä viattomia pelikortteja ja löysinpä sellaiset aatelisen lankonikin lipastosta. Joillakin oli kuulakyniä, joita kääntämällä ylösalaisin bikinin yläosa valui hemaisevan kaunottaren päältä, kuinka kiihottavaa. Isoilla pojilla oli lompakoissa kummallisia kumiesineitä, joita he kehuivat käyttävänsä. Mitä niitä olikaan merkkejä: Venus, Sultan ja Amiross? Heidän touhunsa jäivät kyllä useimmiten pallon puhaltamiseksi ja rikkomiseksi. Jotkut uskaliaimmat pissasivat kortsuun ja heittivät maahan, jolloin virtsa roiskahti uteliaan pikkupojan päälle.
Juhannustanssit olivat sitten myöhemmin tietenkin kuumaa kamaa ja jotkut olivat kuulleet jostakin Agnar Myklestä ja kuun sirppiin laitetusta silmukasta. Viattomuudessa kuitenkin ilma väreili seksuaalisuutta. Sitä oli tyttöjen läpinäkyvissä puseroissa, joiden alta häämöttivät - rintsikat. Tyttöjen alushameet olivat laajoja ja tärkättyjä. Alareunaa saattoi pöngöttää lyijynauha. Tyttöjen tupeeraukset olivat mahtavia laitoksia. Joillakin kavereilla oli rautalankabändi ja beatles-kengät. He soittivat Kansantalon tai Lapin veikkojen tansseissakin Emmaa ja muuta rautalankaa.
Me pojat laitoimme tukkaan Silvikriiniä ja Suavea ja kampasimme hiukset taakse. Yritimme salakuljettaa pulloja povitaskuissa. Tuhmat tytöt ja pojat vetäytyivät konvareissa sivummalle ja heille hymyiltiin sitten merkitsevästi:saitko? Jotkut pojat ryyppäsivät alkoholipitoista hajuvettä.
Sitten myöhemmin ostettiin trokareilta viinaa paukkupakkasen keskellä jossakin kylmässä autossa. Ensimmäinen pulloni oli Bacardia. Joskus mentiin ryyppäämään konvariin Kommattivaaran majalle. Kävin pari kertaa ja taisin oksennella siinä toisten kanssa kuorossa. Olisi haluttanut päästä katsomaan tyttöjen hameiden alle. Sitten myöhemmin pääsin koskettamaan kostuvaa pimppiä, jolle en osannut oikein tehdä mitään puhumattakaan siitä, että olisimme ryhtyneet asiaan. Tyttö kyllä sanoi: Saat tehdä minulle mitä vain. Tiesin toki ei-toivotuista raskauksista enkä uskaltanut yrittää. Vasta ensimmäisenä opiskeluvuonna yliopistossa teimme hätäisiä yhdyntöjä entisen luokkatoverin kanssa, ilman kortsua tietenkin. Tytöllä oli Maine ja ajattelin, ettei hän voi saada lapsia. Myöhemmin kuulin, että hän oli saanut kaksoset. Hänen tuleva miehensä oli kuulemma sadisti, joka hakkasi. Kun tyttö jätti minut, olisin voinut vaikka tappaa jonkun, niin minua otti tuon namupalan kadottaminen silloin. On ottanut monesti myöhemminkin, mutta aina olen ajatellut jälkeenpäin: Parree olikin.
Lopuksi yllä mainitusta kirjasta Kejosen perinneruno,joka sopii maalaisteemaan:
Palkovenhe rantaan sousi
Rengin perse laski, nousi
Piika alla itki nyyhki
Länsituuli perseen pyyhki
Kuvia ei ollut saatavissa. Yläosattomat bikinit olivat uskalletuinta pornoa ns. miestenlehdissä. Pikkupojat vilauttelivat yhtä viattomia pelikortteja ja löysinpä sellaiset aatelisen lankonikin lipastosta. Joillakin oli kuulakyniä, joita kääntämällä ylösalaisin bikinin yläosa valui hemaisevan kaunottaren päältä, kuinka kiihottavaa. Isoilla pojilla oli lompakoissa kummallisia kumiesineitä, joita he kehuivat käyttävänsä. Mitä niitä olikaan merkkejä: Venus, Sultan ja Amiross? Heidän touhunsa jäivät kyllä useimmiten pallon puhaltamiseksi ja rikkomiseksi. Jotkut uskaliaimmat pissasivat kortsuun ja heittivät maahan, jolloin virtsa roiskahti uteliaan pikkupojan päälle.
Juhannustanssit olivat sitten myöhemmin tietenkin kuumaa kamaa ja jotkut olivat kuulleet jostakin Agnar Myklestä ja kuun sirppiin laitetusta silmukasta. Viattomuudessa kuitenkin ilma väreili seksuaalisuutta. Sitä oli tyttöjen läpinäkyvissä puseroissa, joiden alta häämöttivät - rintsikat. Tyttöjen alushameet olivat laajoja ja tärkättyjä. Alareunaa saattoi pöngöttää lyijynauha. Tyttöjen tupeeraukset olivat mahtavia laitoksia. Joillakin kavereilla oli rautalankabändi ja beatles-kengät. He soittivat Kansantalon tai Lapin veikkojen tansseissakin Emmaa ja muuta rautalankaa.
Me pojat laitoimme tukkaan Silvikriiniä ja Suavea ja kampasimme hiukset taakse. Yritimme salakuljettaa pulloja povitaskuissa. Tuhmat tytöt ja pojat vetäytyivät konvareissa sivummalle ja heille hymyiltiin sitten merkitsevästi:saitko? Jotkut pojat ryyppäsivät alkoholipitoista hajuvettä.
Sitten myöhemmin ostettiin trokareilta viinaa paukkupakkasen keskellä jossakin kylmässä autossa. Ensimmäinen pulloni oli Bacardia. Joskus mentiin ryyppäämään konvariin Kommattivaaran majalle. Kävin pari kertaa ja taisin oksennella siinä toisten kanssa kuorossa. Olisi haluttanut päästä katsomaan tyttöjen hameiden alle. Sitten myöhemmin pääsin koskettamaan kostuvaa pimppiä, jolle en osannut oikein tehdä mitään puhumattakaan siitä, että olisimme ryhtyneet asiaan. Tyttö kyllä sanoi: Saat tehdä minulle mitä vain. Tiesin toki ei-toivotuista raskauksista enkä uskaltanut yrittää. Vasta ensimmäisenä opiskeluvuonna yliopistossa teimme hätäisiä yhdyntöjä entisen luokkatoverin kanssa, ilman kortsua tietenkin. Tytöllä oli Maine ja ajattelin, ettei hän voi saada lapsia. Myöhemmin kuulin, että hän oli saanut kaksoset. Hänen tuleva miehensä oli kuulemma sadisti, joka hakkasi. Kun tyttö jätti minut, olisin voinut vaikka tappaa jonkun, niin minua otti tuon namupalan kadottaminen silloin. On ottanut monesti myöhemminkin, mutta aina olen ajatellut jälkeenpäin: Parree olikin.
Lopuksi yllä mainitusta kirjasta Kejosen perinneruno,joka sopii maalaisteemaan:
Palkovenhe rantaan sousi
Rengin perse laski, nousi
Piika alla itki nyyhki
Länsituuli perseen pyyhki
4444
Satuin näkemään eilen tuon maagisen luvun, joka kertoi blogilistan jäsenten määrän juuri silloin. Koskahan on seuraava, yhtä tasainen luku 5555. Jos haluatte veikata, ikuistakaa veikkauksenne kommenttiosastooni. Minä veikkaan, että kesäkuun 30.päivä se tapahtuu.
Mitä tapahtui kun laitoin hakukoneeseen blogilista.com? En ees kehtaa sanoa.
Writely- palvelun olemassaolostakin sain vasta kuulla. En edes tiennyt, että sellaista firmaa on olemassa puhumattakaan siitä, että Google on sen ostanut.Tällä hetkellä ei voi kirjoittautua jäseneksi, juuri tuon yrityskaupan takia.
Writely tulee olemaan pääosin ilmainen. Sen kautta voi paitsi blogata, myös tallentaa tiedostaja verkkoon, jossa niitten yhteityöstäminen tai paikasta riippumaton käsittely on kuulemma helppoa. Olemme ostaneet kalliita tietokoneita, kaikilla hienouksilla. Nyt ihan halpa, jopa kiintolevytön kone riittää. Jospa tuolla ohjelmalla voi saada uniikkia ulkonäköä esim.Bloggerin blogeihin.
Mitä tapahtui kun laitoin hakukoneeseen blogilista.com? En ees kehtaa sanoa.
Writely- palvelun olemassaolostakin sain vasta kuulla. En edes tiennyt, että sellaista firmaa on olemassa puhumattakaan siitä, että Google on sen ostanut.Tällä hetkellä ei voi kirjoittautua jäseneksi, juuri tuon yrityskaupan takia.
Writely tulee olemaan pääosin ilmainen. Sen kautta voi paitsi blogata, myös tallentaa tiedostaja verkkoon, jossa niitten yhteityöstäminen tai paikasta riippumaton käsittely on kuulemma helppoa. Olemme ostaneet kalliita tietokoneita, kaikilla hienouksilla. Nyt ihan halpa, jopa kiintolevytön kone riittää. Jospa tuolla ohjelmalla voi saada uniikkia ulkonäköä esim.Bloggerin blogeihin.
9.3.06
Addiktio
Olen varmasti addiktoituva ihminen. Minun pitää käydä joka päivä hiihtolenkilläni meren saaressa sijaitsevassa järvessä, jonka rannalla on kallioita ja käkkärämäntyjä. Järvessä on muutama saarikin. Yhdessä kävin kesällä uimalla. Puhtaan valkoinen hanki on n. 15 cm paksu. Muualla kuin jäällä ei tuskin edes voi hiihtää. En ymmärtäisi ihmistä joka lähtee täältä Lappiin hiihtämään. Täällä on hiljaisuutta ja luonnonrauhaa. Ehkä tämä on tyyntä myrskyn edellä. Mitä tälle idyllille tapahtuu, kun muuttolinnut saapuvat kantaen vaarallista virusta?
8.3.06
Pakina
Lehdenjakajaksi naamioitunut Salkkari eli Salon Seudun Sanomat yrittää värvätä tilaajia. Lähetin tietenkin tekstiviestin, jolla tulee kahden viikon ilmaiset lehdet, mutta en voisi kuvitellakaan tilaavani noin vaatimatonta aviisia. Blogit ovat paljon parempia ja uutiset saa telkkarista ja lehtien nettisivuilta. Tällainen puolivallaton poikamies on joskus netissä havainnut, että Salo on melkoinen pornoteollisuuden keskus.
Salkkarissa kerrottiin, että Salon seudulla on sijainnut Ylhäisten leipätehdas, jonka nimi on säilynyt vaikka leipä on tehty Kotkassa jo viimeiset 15 vuotta. Aikoinaan jauhot tulivat täältä aurinkoiselta Kemiön saarelta. Entiseen tehtaaseen muistelemaan kokoontuneet työntekijät kertoivat mm. kuinka Thea ja Impi putosivat taikinaan ja olivat tukehtua. Siitäkö se Ylhäisten leivän hieno aromi johtuikin vaiko tämän saaren hienosta maaperästä ja ilmastosta? Hikinen Impi taikinatiinussa! Olkoon tämä pätkä osoituksena, että maalaisen mielestä mikään aihe ei ole niin vähäpätöinen, etteikö siitä voisi kirjoittaa.
Salkkarissa kerrottiin, että Salon seudulla on sijainnut Ylhäisten leipätehdas, jonka nimi on säilynyt vaikka leipä on tehty Kotkassa jo viimeiset 15 vuotta. Aikoinaan jauhot tulivat täältä aurinkoiselta Kemiön saarelta. Entiseen tehtaaseen muistelemaan kokoontuneet työntekijät kertoivat mm. kuinka Thea ja Impi putosivat taikinaan ja olivat tukehtua. Siitäkö se Ylhäisten leivän hieno aromi johtuikin vaiko tämän saaren hienosta maaperästä ja ilmastosta? Hikinen Impi taikinatiinussa! Olkoon tämä pätkä osoituksena, että maalaisen mielestä mikään aihe ei ole niin vähäpätöinen, etteikö siitä voisi kirjoittaa.
Kriitikko
Kirjoitin työnantajan edustajalle suorasanaista kertomusta viime toimintavuodesta. Minusta olisi ollut noloa vain kertoa luvut. Halusin tuoda lihaa luitten päälle ja kerroin ajatuksistani. Siihen tuli yllättävän paljon kritiikkiä. Eikös jo peruskoululaisten pitäisi oppia kriittisiksi saatikka sitten tällaisten harmaiden partojen, jolla ei pitäisi olla mitään pelättävää.
Paljon oli vajavaista, mutta yllättävän paljon tuli myös aikaansaannoksia. Elän kuin uutta kevättä, kun olen päässyt töihin ja saanut siten vähän ihmisarvoa ja itsetuntoa.
Toinen mahdollisuus, että joviaalin ja hymyilevän pinnan alla olen v:nen ja peruskatkera ihminen, jonka on aina ruvettava riitelemään. Kun katson taaksepäin, muistan, etten loppujen lopuksi ole pelännyt esittää kritiikkiä, en edes (vieras)maalaisena. Koulussa haukuin pataluhaksi diktaattorimaisen erityisopettajan, jonka menetelmät sitten vasta vuosien päästä oli haudattu, niistä puhuttiin halveksuen. Minä olin ainoa, joka uskalsi sanoa, että keisarilla ei ole vaatteita.
Ryhdyin myös lopulta new-agen ja loisimisen pilaaman Ekokylän kriitikoksi, jonka jalanjäljissä ei ruoho kasva, hah, haa.
Täytyy sanoa tässäkin nykytouhussa mielipiteeni. Jos siitä ei tykätä ja minulle annetaan potkut, so what. Yritin välittää suomenruotsalaisten hurjien ankkalammikkokiistassa, jossa kumpikaan osapuoli ei ole täysin oikeassa. Omasta mielestäni itsellänikin on varteenotettavat mielipiteet.
Nyt kyllä toivoisin, että C:n blogissaan tuulettama yritys yhteistyöstä päätyisi eroon ja saisin kerhon huoneen surutta käyttöön. Minulla on sille parempaa käyttöä. Tarve tuli vasta nyt, kun huomasin, että minunkin kovasti valmistelemani tietokonehuone ei riitä, on rauhaton jne. Ja kahden muun yhdistyksen yhteistoiminta on nyt ajautunut hakaukseen. Tuo yhdistys ei maksa vuokra ja on aikonut kuitenkin muuttaa. Talo on liian pieni ja tarvitsen huoneen projektini toiminnalle. C ei selostuksessaan suinkaan ollut Totuuden Torvi eikä nähnyt malkaa omassa silmässään. Minun yhdistykseni on sijoittanut huomattavat rahat talon kunnostukseen, jotakin niillä pitäisi saadakin, muutakin kuin antajan ilo.
Paljon oli vajavaista, mutta yllättävän paljon tuli myös aikaansaannoksia. Elän kuin uutta kevättä, kun olen päässyt töihin ja saanut siten vähän ihmisarvoa ja itsetuntoa.
Toinen mahdollisuus, että joviaalin ja hymyilevän pinnan alla olen v:nen ja peruskatkera ihminen, jonka on aina ruvettava riitelemään. Kun katson taaksepäin, muistan, etten loppujen lopuksi ole pelännyt esittää kritiikkiä, en edes (vieras)maalaisena. Koulussa haukuin pataluhaksi diktaattorimaisen erityisopettajan, jonka menetelmät sitten vasta vuosien päästä oli haudattu, niistä puhuttiin halveksuen. Minä olin ainoa, joka uskalsi sanoa, että keisarilla ei ole vaatteita.
Ryhdyin myös lopulta new-agen ja loisimisen pilaaman Ekokylän kriitikoksi, jonka jalanjäljissä ei ruoho kasva, hah, haa.
Täytyy sanoa tässäkin nykytouhussa mielipiteeni. Jos siitä ei tykätä ja minulle annetaan potkut, so what. Yritin välittää suomenruotsalaisten hurjien ankkalammikkokiistassa, jossa kumpikaan osapuoli ei ole täysin oikeassa. Omasta mielestäni itsellänikin on varteenotettavat mielipiteet.
Nyt kyllä toivoisin, että C:n blogissaan tuulettama yritys yhteistyöstä päätyisi eroon ja saisin kerhon huoneen surutta käyttöön. Minulla on sille parempaa käyttöä. Tarve tuli vasta nyt, kun huomasin, että minunkin kovasti valmistelemani tietokonehuone ei riitä, on rauhaton jne. Ja kahden muun yhdistyksen yhteistoiminta on nyt ajautunut hakaukseen. Tuo yhdistys ei maksa vuokra ja on aikonut kuitenkin muuttaa. Talo on liian pieni ja tarvitsen huoneen projektini toiminnalle. C ei selostuksessaan suinkaan ollut Totuuden Torvi eikä nähnyt malkaa omassa silmässään. Minun yhdistykseni on sijoittanut huomattavat rahat talon kunnostukseen, jotakin niillä pitäisi saadakin, muutakin kuin antajan ilo.
John Safran etsi Jumalaa
ja löysi hänet viimeisessä jaksossa. Tavallisen nörtin näköinen juutalaispoika Australiasta on osallistunut monenlaisiin uskonnollisiin menoihin. Hän on mukana woodoo-seremonioissa, hankkimassa fatwaa jollekin jne.
Viimeisessä jaksossa hän löysi sitten totuuden. Hän oli mukana oikean kristillisen excorsistin pahojen henkien poistamisessa.
Todella hyvä ohjelma. John Saffran osallistui täysillä. En ollut edes varma, oliko tämä näyteltyä vai ei. Tulkitsen kuitenkin, että tämä oli provokaatio, taitavaa gerilla-tv:tä. Hän onnistui pääsemään sisälle kristillisen, fundamentalistilahkon elämään ja paljastamaan sen henkisen väkivallan. Kuinka taitavasti hän pelasikaan mukana.
Saarnaaja kuvitteli tekevänsä kaappauksen, käännyttämään juutalaisen Safranin uudestisyntyneeksi kristityksi ja lähtemään levittämään sanaa hänen kanssaan Australiaan. Tämä sivu selvittää ohjelmasarjaa hieman.
Viimeisessä jaksossa hän löysi sitten totuuden. Hän oli mukana oikean kristillisen excorsistin pahojen henkien poistamisessa.
Todella hyvä ohjelma. John Saffran osallistui täysillä. En ollut edes varma, oliko tämä näyteltyä vai ei. Tulkitsen kuitenkin, että tämä oli provokaatio, taitavaa gerilla-tv:tä. Hän onnistui pääsemään sisälle kristillisen, fundamentalistilahkon elämään ja paljastamaan sen henkisen väkivallan. Kuinka taitavasti hän pelasikaan mukana.
Saarnaaja kuvitteli tekevänsä kaappauksen, käännyttämään juutalaisen Safranin uudestisyntyneeksi kristityksi ja lähtemään levittämään sanaa hänen kanssaan Australiaan. Tämä sivu selvittää ohjelmasarjaa hieman.
7.3.06
Hämminkiä
Sain aikaan hämminkiä, kun kokeilin sijoittaa langatonta modemia keskemmälle taloa. Kaksi tietokonetta on verkostossa Turussa sijaitsevan serverin kanssa ja ne menivät ihan sekaisin. Ei uskoisi, että hetkeksi modeemin katkaiseminen sellaista saa aikaan. Jos näin on mitä tapahtuu sähkökatkojen jälkeen. Ennustan ikävyyksiä. Minua tietysti syytettiin, mutta puolustauduin, että vähästäpä meni. Aion hankkia itselleni ja asiakkailleni oman yhteyden yläkerran kerhohuoneesta. Alakerta on muutenkin rauhaton ja avoin. Noissa sekaisin menneissä ei ole edes äänikorttia. Mitä sellaisilla tekee? Opin tietokoneasiassa, että ei kannata luottaa toisten lupauksiin vaan kannattaa tehdä itse.
Nautin keskusteluista aikuisten ja elämää kokeneiden asiakkaideni kanssa. Pääsen toisen avulla tutustumaan saaren värikkäisiin persoonallisuuksiin. Hän tuntee kaikki. Tänäänkin kuulin kosolti hyviä juttuja.
Pakkanen on hieman lientynyt. Nyt pitäisi olla hiihtokelit!
Nautin keskusteluista aikuisten ja elämää kokeneiden asiakkaideni kanssa. Pääsen toisen avulla tutustumaan saaren värikkäisiin persoonallisuuksiin. Hän tuntee kaikki. Tänäänkin kuulin kosolti hyviä juttuja.
Pakkanen on hieman lientynyt. Nyt pitäisi olla hiihtokelit!
6.3.06
Energia-asioita
Jostakin blogista päädyin Motivan sivuille, jossa on kiitettävällä tavalla tietoa energia-asioista. Vielä tarkemmin ja koulumaisemmin energiajuttuja selitetään alasivustoilla. Koululaisille, mutta myös meille muille, jotka emme ole kovin hyvin selvillä edes peruskäsitteistä.
Ajattelin taas kerran vanhaa kaveriani, joka on reilusti kahdeksankymppinen, mutta still going strong. Hänen nettisivuillaan löysin tietoja uusista hankkeista.
Kaverihan on selvä megalomaani, mutta aika anteeksi annettavalla tavalla. Olin ne kahdeksan vuotta aivan ihastuksissani hänen kykyynsä mennä eteenpäin ja tehdä eläkeikä merkittäväksi. Hanke toisensa jälkeen juuttui alkuunsa ja kaverini kulutti melkoisen omaisuutensa tuulentupiin. Siinä sivussa hän ekologisoi ekokylää. Hänellä oli aina vastaavia suunnitelmia vireillä kuten tämä Vaasan siilojen muuttaminen uusiutuvien energioiden keskukseksi, jolle toivon sydämestäni onnea. Saattaisi olla aivan toteuttamiskelpoinen suunnitelma. Joka ei suuria unelmoi, ei suuria tavoitakaan. Se edistäisi myös suomalaista tuulivoimakeksintöä windsidea, jonka osakkeenomistaja itsekin olen.
Ajattelin taas kerran vanhaa kaveriani, joka on reilusti kahdeksankymppinen, mutta still going strong. Hänen nettisivuillaan löysin tietoja uusista hankkeista.
Kaverihan on selvä megalomaani, mutta aika anteeksi annettavalla tavalla. Olin ne kahdeksan vuotta aivan ihastuksissani hänen kykyynsä mennä eteenpäin ja tehdä eläkeikä merkittäväksi. Hanke toisensa jälkeen juuttui alkuunsa ja kaverini kulutti melkoisen omaisuutensa tuulentupiin. Siinä sivussa hän ekologisoi ekokylää. Hänellä oli aina vastaavia suunnitelmia vireillä kuten tämä Vaasan siilojen muuttaminen uusiutuvien energioiden keskukseksi, jolle toivon sydämestäni onnea. Saattaisi olla aivan toteuttamiskelpoinen suunnitelma. Joka ei suuria unelmoi, ei suuria tavoitakaan. Se edistäisi myös suomalaista tuulivoimakeksintöä windsidea, jonka osakkeenomistaja itsekin olen.
5.3.06
Musulmaanit
Al Jazeeran nettisivut näyttävät olevan aivan ok. Tiedän kyllä, että uutistoimistoa on kritisoitu terroristien asioiden ajajaksi, mutta mielestäni on ihan hyvä että asioiden surkea tila kerrotaan ihan paljaasti.
Luin juuri loppuun V.S. Naipaulin uudemman matkakirjan ei-arabilaisista muslimimaista. Islamin äärillä. Kirja oli, vaikka aika synkkä, kuitenkin suositeltavaa luettavaa. Ei se ainakaan kannusta matkustamaan noihin levottomiin, surkeihin maihin. Onneksi on tv, lehdistö ja muu media ja netti, joka onkin ainoa kontakti tuohon maailmaan, josta olen kiinnostunut. Kirjailija on perehtynyt syvällisesti aiheeseensa.
Jotenkin tuon ikävän maailman kanssa pitää oppia elämään, ihan tavallisen rivikansalaisenkin. Vaikuttaahan jo öljy arkielämäämme, puhumattakaan terrorismista ja sodista, jotka tekevät maailmasta morbidilla tavalla kiehtovan paikan elää. Uskonnoista en yleensäkään piittaa, mutta eläminen muslimivallassa olisi pahin rangaistus, mitä voin kuvitella. Ja kuitenkin Islamilla on toinenkin, synkretistinen ja salliva puolensa. Se on onnistunut elämään rinta rinnan toisten uskontojen kanssa vuosisatoja. Nyt hullut ja yksinkertaiset fundat pilaavat koko uskonnon maineen. Omapa häpeänsä.
Luin juuri loppuun V.S. Naipaulin uudemman matkakirjan ei-arabilaisista muslimimaista. Islamin äärillä. Kirja oli, vaikka aika synkkä, kuitenkin suositeltavaa luettavaa. Ei se ainakaan kannusta matkustamaan noihin levottomiin, surkeihin maihin. Onneksi on tv, lehdistö ja muu media ja netti, joka onkin ainoa kontakti tuohon maailmaan, josta olen kiinnostunut. Kirjailija on perehtynyt syvällisesti aiheeseensa.
Jotenkin tuon ikävän maailman kanssa pitää oppia elämään, ihan tavallisen rivikansalaisenkin. Vaikuttaahan jo öljy arkielämäämme, puhumattakaan terrorismista ja sodista, jotka tekevät maailmasta morbidilla tavalla kiehtovan paikan elää. Uskonnoista en yleensäkään piittaa, mutta eläminen muslimivallassa olisi pahin rangaistus, mitä voin kuvitella. Ja kuitenkin Islamilla on toinenkin, synkretistinen ja salliva puolensa. Se on onnistunut elämään rinta rinnan toisten uskontojen kanssa vuosisatoja. Nyt hullut ja yksinkertaiset fundat pilaavat koko uskonnon maineen. Omapa häpeänsä.
Idyllejä
Tiesinhän minä, etteivät suomenruotsalaiset sen kummempia suomalaisia ole. Heitähän mainostetaan niin sosiaalisiksi, että he elävätkin suomenkielisiä pidempään ja vielä onnellisina. Itse asiassa he saattavat olla rajoittuneempia kuin valtaväestö. Olen vähäisen kokemukseni perusteella valmis jopa uskomaan, etteivät he seuraa, mitä maassa ja maailmassa tapahtuu samalla lailla kuin me valtaväestön edustajat. Suuria nuo erot eivät kuitenkaan ole ja yksilöllistä vaihtelua on tietenkin.
Hienoa kuitenkin, että he ovat olemassa jo pelkän kulttuurinkin takia. Nuo kaikki hienot kirjailijat esimerkiksi. Ja Strömsö-ohjelma, jota olen alkanut oikeastaan katsoa vasta täällä, heidän sydänmaillaan. Tuolta sivulta pääsee muuhunkin ruotsinkielisen tv:n miellyttävään tarjontaan kuten katsomaan kaunista Tina-kokkia.
Kaikki siinä ohjelmassa on miellyttävää. Pullea lapsenkasvoinen kokki, joka juttelee mukavasti ja tekee hyvää ruokaa, miellyttävät naiset jotka viihdyttävät koristelu- ja sisustusasioissa. Erityisesti samaistun nikkariin, joka tekee näppäriä esineitä puusta. Sellainen olisin itsekin halunnut olla, mutta haaveeksi jäi. Koskaan ei ollut sopivaa aikaa, seuraa eikä paikkaa. Viimeviikkoinen napakelkka esimerkiksi. Kuinka elegantti se olikaan. Nyt kuvaan tuli taas uusi rakentaja, joka ryhtyy kunnostamaan rantasaunaa. Rakennustöistäkin olen kiinnostunut, vaikka omani jäivät vaatimattomiksi ja olivat lähinnä aputöitä. Se miksi pesänrakennusta ei koskaan tullut, johtui varmaan samasta syystä kuin se, ettei sopivaa kumppania löytynyt. Huonosta itsetunnosta.
Hienoa kuitenkin, että he ovat olemassa jo pelkän kulttuurinkin takia. Nuo kaikki hienot kirjailijat esimerkiksi. Ja Strömsö-ohjelma, jota olen alkanut oikeastaan katsoa vasta täällä, heidän sydänmaillaan. Tuolta sivulta pääsee muuhunkin ruotsinkielisen tv:n miellyttävään tarjontaan kuten katsomaan kaunista Tina-kokkia.
Kaikki siinä ohjelmassa on miellyttävää. Pullea lapsenkasvoinen kokki, joka juttelee mukavasti ja tekee hyvää ruokaa, miellyttävät naiset jotka viihdyttävät koristelu- ja sisustusasioissa. Erityisesti samaistun nikkariin, joka tekee näppäriä esineitä puusta. Sellainen olisin itsekin halunnut olla, mutta haaveeksi jäi. Koskaan ei ollut sopivaa aikaa, seuraa eikä paikkaa. Viimeviikkoinen napakelkka esimerkiksi. Kuinka elegantti se olikaan. Nyt kuvaan tuli taas uusi rakentaja, joka ryhtyy kunnostamaan rantasaunaa. Rakennustöistäkin olen kiinnostunut, vaikka omani jäivät vaatimattomiksi ja olivat lähinnä aputöitä. Se miksi pesänrakennusta ei koskaan tullut, johtui varmaan samasta syystä kuin se, ettei sopivaa kumppania löytynyt. Huonosta itsetunnosta.
Harmaa sunnuntai taas, miksei aurinko voi paistaa
Panu Rajalan tyyppiset bloggaajat, jotka laittavat vähän omaa elämäänsäkin likoon, ovat mielestäni parhaita. Tällaiset kirjoitukset myös saattavat kumppaneita ja tuttavia hienoiseen hämmennykseen: Eiväthän he ehkä ole valmiita avoimuuteen. Muutenkin harvinaisen hyvä bloggaus.
"Tämän staran kuten sen toisenkin kohdalla on hallitsevin piirre suunnaton hyväksytyksi ja ihailluksi tulemisen tarve. Kun sen saavuttaa suuren yleisön edessä, yksityinen haaksirikko voi tuntua käsittämättömältä. Jarilla on vielä tämä lapsuuden trauma, pelko hylätyksi tulemisesta. Hänen lavaesiintymisensä, kun pari olen nähnyt, kertovat hieman hysteerisestä vimmasta flirttailla ja miellyttää. Starakollegansa ottaa sentään hillitymmin ja huomattavasti tyylikkäämmin, mutta sisimmässä kiehuu sama vaatimus: teidän täytyy tykätä minusta, muuten kuolema."
Rajala tarkoittanee entistä kumppaniaan, koko kansan Katri-Helenaa, jolla on myös tuo halu miellyttää ja tulla rakastetuksi.
Tv:stä tulee ohjelmia ja uusintoja, että on vaikea keksiä väliä päästä suksille. Liikuntaa pitää kuitenkin olla vastapainoksi syömiselle. Ei ole kiva nähdä itseään isosta peilistä. Sisälläni olen ihan eri, mitä peilikuva näyttää.
Kaipaan sunnuntaille ihania Gilmoren tyttöjä. Lohtua saa sentään eräistä vähän vanhemmista tytöistä: Tyttökullat, joita ajetaan uusintoina. Vaikka siinä on paljon laskelmoitua ja tyypillistä, eivät nuo ihanat naiset lakkaa naurattamasta. Toinen vanha tuttava vuosien takaa on ikuinen luuseri, shoesalesman Al Bundy perheineen, joita myös tulee arkisin. Kolmas vahva nainen on tietenkin Hyacinth Bucket, jonka mestarillista näyttelijäntyötä voi vain ihailla.
"Tämän staran kuten sen toisenkin kohdalla on hallitsevin piirre suunnaton hyväksytyksi ja ihailluksi tulemisen tarve. Kun sen saavuttaa suuren yleisön edessä, yksityinen haaksirikko voi tuntua käsittämättömältä. Jarilla on vielä tämä lapsuuden trauma, pelko hylätyksi tulemisesta. Hänen lavaesiintymisensä, kun pari olen nähnyt, kertovat hieman hysteerisestä vimmasta flirttailla ja miellyttää. Starakollegansa ottaa sentään hillitymmin ja huomattavasti tyylikkäämmin, mutta sisimmässä kiehuu sama vaatimus: teidän täytyy tykätä minusta, muuten kuolema."
Rajala tarkoittanee entistä kumppaniaan, koko kansan Katri-Helenaa, jolla on myös tuo halu miellyttää ja tulla rakastetuksi.
Tv:stä tulee ohjelmia ja uusintoja, että on vaikea keksiä väliä päästä suksille. Liikuntaa pitää kuitenkin olla vastapainoksi syömiselle. Ei ole kiva nähdä itseään isosta peilistä. Sisälläni olen ihan eri, mitä peilikuva näyttää.
Kaipaan sunnuntaille ihania Gilmoren tyttöjä. Lohtua saa sentään eräistä vähän vanhemmista tytöistä: Tyttökullat, joita ajetaan uusintoina. Vaikka siinä on paljon laskelmoitua ja tyypillistä, eivät nuo ihanat naiset lakkaa naurattamasta. Toinen vanha tuttava vuosien takaa on ikuinen luuseri, shoesalesman Al Bundy perheineen, joita myös tulee arkisin. Kolmas vahva nainen on tietenkin Hyacinth Bucket, jonka mestarillista näyttelijäntyötä voi vain ihailla.
4.3.06
Lasten vapautusrintama
Tarvitseeko lasten välttämättä olla naiiveja. Ei, ainakaan jos uskoo pientä Siniorvokkia, ja miksei uskoisi.
Tyttönen bloggaa siinä missä vanhemmatkin.Eikä ole vielä aloittanut edes esikoulua. Hänen aitoudestaan kirjoittajana oli puhetta muualla, mutta minä uskon, että hän jopa itse kirjoittaa pienet merkintänsä.
Viimeksi hän kirjoitti taiteesta ja Lapsen ruumissaatosta, joka oli tehnyt hänet surulliseksi.
Lapselle voi opettaa monia asioita. Minusta lapsuus ei ole menetetty, vaikka olisikin kuin Siniorvokki vaikka varmasti toisiakin mielipiteitä on. Kaikki lapset eivät ole vastaanottavaisia muulle kuin heidän kypsyytensä sallii, mutta aivan hyvin voi sanoa, että koulunaloittajien kypsyysiässä on kahdeksankin vuoden eroja, jos niitä edes voi mitata.
Kouluthan laittavat sitten tulokkaat järjestykseen hyvässä ja pahassa. En osaa sanoa yleisesti ovatko kotikoulut tai virtuaalikoulut hyväksi. Niitä taitaa olla jo yllättävän paljon olemassakin hieman poikkeaville lapsille. Periaatteessa kannatan, mutta millä estää hörhöt tekemästä hallaa lapsilleen?
Tyttönen bloggaa siinä missä vanhemmatkin.Eikä ole vielä aloittanut edes esikoulua. Hänen aitoudestaan kirjoittajana oli puhetta muualla, mutta minä uskon, että hän jopa itse kirjoittaa pienet merkintänsä.
Viimeksi hän kirjoitti taiteesta ja Lapsen ruumissaatosta, joka oli tehnyt hänet surulliseksi.
Lapselle voi opettaa monia asioita. Minusta lapsuus ei ole menetetty, vaikka olisikin kuin Siniorvokki vaikka varmasti toisiakin mielipiteitä on. Kaikki lapset eivät ole vastaanottavaisia muulle kuin heidän kypsyytensä sallii, mutta aivan hyvin voi sanoa, että koulunaloittajien kypsyysiässä on kahdeksankin vuoden eroja, jos niitä edes voi mitata.
Kouluthan laittavat sitten tulokkaat järjestykseen hyvässä ja pahassa. En osaa sanoa yleisesti ovatko kotikoulut tai virtuaalikoulut hyväksi. Niitä taitaa olla jo yllättävän paljon olemassakin hieman poikkeaville lapsille. Periaatteessa kannatan, mutta millä estää hörhöt tekemästä hallaa lapsilleen?
Kevään merkkejä
Ruksaan ahkerasti uutuuksia Suosikkeihini. Eri asia sitten, miten ne jaksavat tehdä päivityksiään. Monet erinomaiset kirjoittajat eivät saa kommentteja. Pari aloittanutta suosittelijaa lopetti muutaman viikon jälkeen. Sekin on kovaa työtä. Kunnia Blogisanomille, jotka ovat jaksaneet. Osa varmaan johtuu metablogin saamasta näkyvyydestä, joka ruokii jaksamista.
Itse olen vetänyt ruksini pois kaikista top 100:n blogeista. Ne pärjäävät muutenkin ja top-100 on helposti saatavilla.
Kiinnostavalta tuntuu ektreemi Australian mantereen ylitys polkupyörällä. Palaan kuitenkin uutuuksiin ja suositteluihin myöhemmin.
Tässä merkinnässä suosittelen Kuusenkerkkää. Hän on neuvonut viimeksi varhaisperunan kasvatusta ja hiekkamaanviljelyä. Pidän sitä todella innostavana asiana. Kannattaa katsoa kerän linkitkin. Olen osallistunut kateviljelyyn ekokylässä sellaisena vahvana mutta tyhmänä kuorma-aasina, joka ajoi ja levitti ruohosilppua. Ensimmäisenä vuonna oli pulaa katemateriaalista, mutta kun saimme niittosilppurin, sitä alkoi löytyä. Sadot olivat hienot eikä muuta lannoitusta tarvita. Meillä ei ollut hiekkamaa mutta kuitenkin.
Hiekkamaalle olivat perustetut myös legendaarisen Findhornin alkuvuosien kasvimaat, jotka tuottivat fantastisia satoja. Tuottavat lienee edelleenkin. Siellä alettiin tosin pelata enkelien ja maanhenkien kanssa ja sotkettiin selvä asia. Mitään mystistä siinä ei ole. Jos haluaa ottaa enkelit avuksi, niin ottakoon kukin halunsa mukaan. Mutta sitten kun näitä uskomuksia aletaan levittää toisille totuuksina, alkaa olla jo liikaa.
Itse olen vetänyt ruksini pois kaikista top 100:n blogeista. Ne pärjäävät muutenkin ja top-100 on helposti saatavilla.
Kiinnostavalta tuntuu ektreemi Australian mantereen ylitys polkupyörällä. Palaan kuitenkin uutuuksiin ja suositteluihin myöhemmin.
Tässä merkinnässä suosittelen Kuusenkerkkää. Hän on neuvonut viimeksi varhaisperunan kasvatusta ja hiekkamaanviljelyä. Pidän sitä todella innostavana asiana. Kannattaa katsoa kerän linkitkin. Olen osallistunut kateviljelyyn ekokylässä sellaisena vahvana mutta tyhmänä kuorma-aasina, joka ajoi ja levitti ruohosilppua. Ensimmäisenä vuonna oli pulaa katemateriaalista, mutta kun saimme niittosilppurin, sitä alkoi löytyä. Sadot olivat hienot eikä muuta lannoitusta tarvita. Meillä ei ollut hiekkamaa mutta kuitenkin.
Hiekkamaalle olivat perustetut myös legendaarisen Findhornin alkuvuosien kasvimaat, jotka tuottivat fantastisia satoja. Tuottavat lienee edelleenkin. Siellä alettiin tosin pelata enkelien ja maanhenkien kanssa ja sotkettiin selvä asia. Mitään mystistä siinä ei ole. Jos haluaa ottaa enkelit avuksi, niin ottakoon kukin halunsa mukaan. Mutta sitten kun näitä uskomuksia aletaan levittää toisille totuuksina, alkaa olla jo liikaa.
3.3.06
Puoskarointia
Kävijälaskurin kautta päädyin tänne, jossa sanottiin:
"Korvatulehdus on upeimpia hoidettavia, koska tulehduskierteen katkaisussa vaikutus usein on pysyvä jo yhden kuurin jälkeen. Akuutissa korvatulehduksessa välitön paraneminen ja kivun lievittyminen alkavat 10-15 minuutissa. Täydellinen paraneminen tapahtuu muutamassa tunnissa tai 1-2 päivässä viimeistään. Antibiooteilla toipuminen kestää 5-7 päivää. Useat antibioottikuurit altistavat vakavammille sairauksille, kun oireita tukahdutetaan ja syy ei poistu hoidolla. Yleensäkin homeopatiassa lääkitys toistetaan homeopaatin luvalla, jos oireet palaavat. Silloin päätetään oikea lääke ja valitaan oikea potenssi eli lääkkeen vahvuus myös."
Surullista luettavaa ja tukee harhautuneita homeopaattiäitejä, jotka vahingoittavat lapsiaan. Kuinkahan paljon kuulovaurioita tällaisella valistuksella saadaan aikaan?
Homeopatia on lumelääkintää. Roskapuhetta, että jollakin ravistetuilla sokeripillereillä saataisiin jotain vaikuttavuutta aikaan. Tietenkin on äärimmäisen tärkeä, että lasta varjeltaisiin antibioottikierteiltä. Heillä pitää olla hyvä yleiskunto, järkevät elintavat ja ravinto. Jossakin se raja menee, jossa annetaan oman vastustuskyvyn hoitaa sairaus, mutta epäilen, että homeopatia-vanhemmat yksin eivät tätä rajaa löydä vaan pitäisi olla oikea lääkäri hakemassa sitä, lääkäri jolla on herkkyyttä löytää. OK.Tämä siteerattu homeopaattikin puhuu korkeintaan parista päivästä, jolloin paraneminen alkaa. Mutta odottaa viikko ja pidempään on jo rikollista ja sitähän nämä tolvanavanhemmat sitten käytännössä tekevät.
Kirjoitin pikkupotilaan lääkärille asiasta ja muistutin hänen velvollisuudestaan ja viranomaisvastuustaan, sillä korviini on kantautunut huolestuttavaa. Puoskarointia estävä laki olisi tosiaan tarpeellinen.
"Korvatulehdus on upeimpia hoidettavia, koska tulehduskierteen katkaisussa vaikutus usein on pysyvä jo yhden kuurin jälkeen. Akuutissa korvatulehduksessa välitön paraneminen ja kivun lievittyminen alkavat 10-15 minuutissa. Täydellinen paraneminen tapahtuu muutamassa tunnissa tai 1-2 päivässä viimeistään. Antibiooteilla toipuminen kestää 5-7 päivää. Useat antibioottikuurit altistavat vakavammille sairauksille, kun oireita tukahdutetaan ja syy ei poistu hoidolla. Yleensäkin homeopatiassa lääkitys toistetaan homeopaatin luvalla, jos oireet palaavat. Silloin päätetään oikea lääke ja valitaan oikea potenssi eli lääkkeen vahvuus myös."
Surullista luettavaa ja tukee harhautuneita homeopaattiäitejä, jotka vahingoittavat lapsiaan. Kuinkahan paljon kuulovaurioita tällaisella valistuksella saadaan aikaan?
Homeopatia on lumelääkintää. Roskapuhetta, että jollakin ravistetuilla sokeripillereillä saataisiin jotain vaikuttavuutta aikaan. Tietenkin on äärimmäisen tärkeä, että lasta varjeltaisiin antibioottikierteiltä. Heillä pitää olla hyvä yleiskunto, järkevät elintavat ja ravinto. Jossakin se raja menee, jossa annetaan oman vastustuskyvyn hoitaa sairaus, mutta epäilen, että homeopatia-vanhemmat yksin eivät tätä rajaa löydä vaan pitäisi olla oikea lääkäri hakemassa sitä, lääkäri jolla on herkkyyttä löytää. OK.Tämä siteerattu homeopaattikin puhuu korkeintaan parista päivästä, jolloin paraneminen alkaa. Mutta odottaa viikko ja pidempään on jo rikollista ja sitähän nämä tolvanavanhemmat sitten käytännössä tekevät.
Kirjoitin pikkupotilaan lääkärille asiasta ja muistutin hänen velvollisuudestaan ja viranomaisvastuustaan, sillä korviini on kantautunut huolestuttavaa. Puoskarointia estävä laki olisi tosiaan tarpeellinen.
2.3.06
Lauletaan yhdessä
Katselin erinomaista draamadokumentaaria John Ausoniuksesta, lasermanneniksi nimetystä yksinäisestä sudesta, joka piti Ruotsia kauhun vallassa. Sarja on hyvä ja on kuulemma kirjakin.
Yksi pieni yksityiskohta ja mieleeni noussut muisto, joka näytettiin filmissä. Silloin oli muistaakseni porvarihallitus lapsenkasvoinen moderaattipääministeri Carl Bildt ja ministerinä kansanpuolueen Birgit Friggebo. He olivat pitämässä tilaisuutta jossakin siirtolaisghetossa. Kiihtyneet siirtolaiset vaativat suojelua. Siihen Friggebo: "Ehdotan että laulamme yhdessä: We shall overcome"
Ne olivat klassiset sanat, toinen asia, josta Birgit muistetaan. Tyyli, jolla yritetään suhtautua johonkin suunnattoman suureen, jolle emme tunnu pystyvän mitään. Ylivallan säälittävä sumutusyritys.
Toinen oli hänen lisäämänsä vapausaste ihmisten elämään ehkä toisesta ministeriöstä. Kansalaiset saivat vapaasti rakentaa tontilleen pienen vajan. Vajahan on ruotsiksi bod. Nykyään sellaisia rakennuksia kutsutaan yleisesti nimellä Friggebod. Ei ollenkaan vaatimaton anti historiaan.
Kansanpuolue on muuten terästäytynyt kuria ja järjestystä vaativaksi puolueeksi, jolla se pärjäsi aika hyvin edellisissä vaaleissa ja aikoo nytkin hallitukseen porvariallianssin mukana.
Siis kun somali raiskaa tyttäresi, lauletaan: We shall overcome!
Kun Kontulan isänmaalliset suomalaiset tappavat tuon somalin, lauletaan: We shall overcome!
Kun öljy loppuu, lauletaan: We shall overcome!
Kun ilmasto lämpenee, lauletaan: We shall overcome!
Kun lintuinfluenssa iskee, lauletaan: We shall overcome!
Yksi pieni yksityiskohta ja mieleeni noussut muisto, joka näytettiin filmissä. Silloin oli muistaakseni porvarihallitus lapsenkasvoinen moderaattipääministeri Carl Bildt ja ministerinä kansanpuolueen Birgit Friggebo. He olivat pitämässä tilaisuutta jossakin siirtolaisghetossa. Kiihtyneet siirtolaiset vaativat suojelua. Siihen Friggebo: "Ehdotan että laulamme yhdessä: We shall overcome"
Ne olivat klassiset sanat, toinen asia, josta Birgit muistetaan. Tyyli, jolla yritetään suhtautua johonkin suunnattoman suureen, jolle emme tunnu pystyvän mitään. Ylivallan säälittävä sumutusyritys.
Toinen oli hänen lisäämänsä vapausaste ihmisten elämään ehkä toisesta ministeriöstä. Kansalaiset saivat vapaasti rakentaa tontilleen pienen vajan. Vajahan on ruotsiksi bod. Nykyään sellaisia rakennuksia kutsutaan yleisesti nimellä Friggebod. Ei ollenkaan vaatimaton anti historiaan.
Kansanpuolue on muuten terästäytynyt kuria ja järjestystä vaativaksi puolueeksi, jolla se pärjäsi aika hyvin edellisissä vaaleissa ja aikoo nytkin hallitukseen porvariallianssin mukana.
Siis kun somali raiskaa tyttäresi, lauletaan: We shall overcome!
Kun Kontulan isänmaalliset suomalaiset tappavat tuon somalin, lauletaan: We shall overcome!
Kun öljy loppuu, lauletaan: We shall overcome!
Kun ilmasto lämpenee, lauletaan: We shall overcome!
Kun lintuinfluenssa iskee, lauletaan: We shall overcome!
Yksinkertainen kysymys
"Kuinka kauan maailman öljyvarat riittävät, kun öljyä myydään enemmän kuin sitä tuotetaan?", tä, häh? Tässäkö se probleemi onkin? Onko tuo maikkarissa sanottu ohjelman mainos vitsi, jota minä en tajua?
Kuinkahan paljon elämämme on muuttunut jo kahden kuukauden kuluttua, kun muuttolinnut ovat saapuneet? Emme ehkä ole suoranaisessa hengenvaarassa kuten meitä rauhoitetaan. Epäilen, että lintuinfluenssan tartuntoja voisi enää torjua kuten Oskarshamnissa yritetään tällä hetkellä.
Tämä saari on kuulemma muuttolintujen tuoman tartunnan suhteen maan toiseksi riskialtteinta. Kaikkialla pyörii koreita fasaaneja, jotka saattavat saada tartunnan. Itse en kuitenkaan pelkää tippaakaan. On sitä menty läpi pahempiakin asioita. Viimeisellä rannalla ei vielä olla. Vielä ei pandemia ole lähtenyt liikkeelle. Mitä tekisit, jos tietäisit, että aikaa ei enää ole?
Kuinkahan paljon elämämme on muuttunut jo kahden kuukauden kuluttua, kun muuttolinnut ovat saapuneet? Emme ehkä ole suoranaisessa hengenvaarassa kuten meitä rauhoitetaan. Epäilen, että lintuinfluenssan tartuntoja voisi enää torjua kuten Oskarshamnissa yritetään tällä hetkellä.
Tämä saari on kuulemma muuttolintujen tuoman tartunnan suhteen maan toiseksi riskialtteinta. Kaikkialla pyörii koreita fasaaneja, jotka saattavat saada tartunnan. Itse en kuitenkaan pelkää tippaakaan. On sitä menty läpi pahempiakin asioita. Viimeisellä rannalla ei vielä olla. Vielä ei pandemia ole lähtenyt liikkeelle. Mitä tekisit, jos tietäisit, että aikaa ei enää ole?
Löperöt salaliittoteoriat
Salaliittoteoriat ovat kuin dementia. Ne hiipivät tajuntaan, ovat näennäisesti järkeviä. Niihin voi joskus uskoa kuten dementikon harhoihinkin. Epäluuloinen ihmistyyppi varmaan tarvitaan, jos niihin uskoo varauksetta. Samalla kirjoittajalla voivat kymmenet teoriat olla yhtä aikaa esillä. Kaikki ne eivät voi olla totta yhtä aikaa. Kiusallista on, että yhä elävät ihmiset voivat olla niiden kohteena. Palmen tapauksessa kovin monet ovat ehtineet kuolla, mutta siinäkin pitänee paikkansa skeptinen suurten lukujen laki. Kun paljon tekee, paljon sattuu.
Eilen linkitsemäni Kranz oli varmaan tyypillinen tapaus. Hän on ollut tv-tuottaja ja toimittaja. Kieli ja oikeinkirjoitus on hallussa, mutta hän on jo iäkäs papparainen. Hänestä mahdollisia teorioita olivat mm: Lisbet ampui itse miehensä. Se saattoi olla feministinen salaliitto. Lisbet oli hyvää pataa heidän kanssaan ja oli kaksi kertaa laittanut avioeron vireille. Jostakin löytyi Palmen salainen poika, joka suhteen laiminlyöntiin kyllästyneenä ampui isänsä. Palme oli kyllä avioliitossa itä-eurooppalaisen naisen kanssa, jotta tämä olisi päässyt länteen, mutta syntyikö liitosta edes lasta, on toinen kysymys.
Palme oli ampumispäivänä kuulemma kokaiinin vaikutuksessa, hän itse valitsi surmapaikkansa, koska halusi poistua näyttämöltä tyylikkäästi, rauhankyyhkylle sopivasti. Poliisisalaliittoa on tietysti epäilty iät ja ajat. Jopa niin, että ensimmäinen päätutkija Hans Holmér oli itse murhaa järjestelemässä.
Näin sivustakatsojana katson uteliaan huvittuneena ilmiötä. Siihen liittyy kuitenkin ikävää juoruilua ja poskettomia väitteitä. Pitääkö julkisuuden henkilöiden kestää kaikkea, vaikka heillä ei aina olekaan puhtaita jauhoja pussissa?
Onnittelut Samille hienosta esiintymisestä Aamu tv:ssä. Se oli taas yksi virstanpylväs blogien voittokulussa.
Eilen linkitsemäni Kranz oli varmaan tyypillinen tapaus. Hän on ollut tv-tuottaja ja toimittaja. Kieli ja oikeinkirjoitus on hallussa, mutta hän on jo iäkäs papparainen. Hänestä mahdollisia teorioita olivat mm: Lisbet ampui itse miehensä. Se saattoi olla feministinen salaliitto. Lisbet oli hyvää pataa heidän kanssaan ja oli kaksi kertaa laittanut avioeron vireille. Jostakin löytyi Palmen salainen poika, joka suhteen laiminlyöntiin kyllästyneenä ampui isänsä. Palme oli kyllä avioliitossa itä-eurooppalaisen naisen kanssa, jotta tämä olisi päässyt länteen, mutta syntyikö liitosta edes lasta, on toinen kysymys.
Palme oli ampumispäivänä kuulemma kokaiinin vaikutuksessa, hän itse valitsi surmapaikkansa, koska halusi poistua näyttämöltä tyylikkäästi, rauhankyyhkylle sopivasti. Poliisisalaliittoa on tietysti epäilty iät ja ajat. Jopa niin, että ensimmäinen päätutkija Hans Holmér oli itse murhaa järjestelemässä.
Näin sivustakatsojana katson uteliaan huvittuneena ilmiötä. Siihen liittyy kuitenkin ikävää juoruilua ja poskettomia väitteitä. Pitääkö julkisuuden henkilöiden kestää kaikkea, vaikka heillä ei aina olekaan puhtaita jauhoja pussissa?
Onnittelut Samille hienosta esiintymisestä Aamu tv:ssä. Se oli taas yksi virstanpylväs blogien voittokulussa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)