Luin herpaantumattomalla mielenkiinnolla kirjan max rand -syntynyt eurooppalaiseksi. Maxin erikoislaatuista ääntä ja ääntämystä voi kuunnella elävässä arkistossa, ylen aarreaitassa. Korkean luokan eurooppalainen intellektuelli tulee kirjassa läheiseksi myös henkilönä, ei etäännyttävänä äänenä. Koulukiusatusta, kömpelöstä orvosta hän eteni yhdeksi sukupolvensa rehellisimmistä ja analyyttisimmistä hahmoista, taustavaikuttajaksi ja tuotteliaaksi kirjoittajaksi, toimittajaksi ja kulttuurihenkilöksi. Hän opiskeli useita kieliä ja kulttuureja, puolusti vähemmistöjä ja kuului itsekin niihin. Hän ei koskaan ryhtynyt siihen älylliseen salto mortaleen, johon useat hänen ystävänsä lankesivat, Venäjää ja koko Neuvostoliittoa sekä Itä-Eurooppaa kuristavan reaalisosialismin kannattajaksi, siis taistolaiseksi. Suomalaisten myötäjuoksijoiden puolustukseksi on sanottava, että he tekivät sen ideaalisuuttaan ja naiiviuttaan, vaikka tuota kovapäisyyttä oli vaikea aikalaisen rivimiehenkin horisontista vaikea ymmärtää. Sovinnollisena henkilönä myönnän, että kun vastustajana oli itse paholainen: USA ja riistokapitalismi, perkeleen kanssa oli helppo liittoutua.
Kirjassa on laaja lähdeluettelo ja Randin tuotantoon olisi mahdollista tutustua enemmänkin, mutta minulta se jäänee tekemättä, koska tarjonnasta vapaa-ajan viettämiseen ei ole puutetta. Lukisin varmaankin, jos olisi olemassa yksiin kansiin koottu teos, mutta tuskin sille on enää markkinoita vaikka Rand ei suinkaan ole vanhentunut. Hänen elämänmittainen tutkimusretkensä eurooppalaisuuteen on yhä ajankohtainen.
Asuin Ruotsissa osan siitä ajasta, kun Rand oli aktiivi enkä tietenkään voinut seurata asioita suomalaisesta horisontista. Kirja on myös opastusta tuohon minulle vähemmän tuttuun aikaan, jota tosin olen koettanut opiskella. Olen myös lukemassa presidentti Koiviston Kaksi kautta -teosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti