26.11.06

Spelling bee

Kirjoitin pari päivää sitten oikeinkirjoitus- eli spelling bee kulttuurista, joka on lähinnä pohjois-amerikkalainen ilmiö. Minusta on hienoa, että materialistisuuden perikuvassa, kapitalismin kehdossa järjestetään kilpailuja oikeinkirjoituksessa. Me pohjoismaisen peruskoulun ja tasa-arvo-ajattelun kyllästämät helposti tuhahdamme tietysti idealle, että kilpaillaan yleensä ja vielä erityisesti tällaisessa asiassa. Olen nähnyt tv:ssä pari dokumenttia valtakunnalliseen kilpailuun valmistautuvista nuorista. He olivat söpöjä ja fiksuja nuoria, oikeita persoonallisuuksia, jotkut täysiä nörttejä. Monille oikeinkirjoitus on tie koulutukseen ja parempaan elämään. Kunnianhimoiset aasialaiset opiskelijat pärjäävät varsinkin hyvin.

Itse kilpailutilanne oli heille varmasti hermoja raastavaa, kun on satsannut paljon ja häviää sitten. Miksi tällaista kilpailua ei voisi ajatella Suomeen, on varmasti kielen rakenteestakin kiinni. Äänteenmukaista kieltä on helppo kirjoittaa. Ruotsinkielessä oikeinkirjoitus onkin jo huomattavasti kinkkisempi juttu. On ruotsissa kuin englannissakin varmasti sääntöjä siihen miten kirjoitetaan, mutta melkein on helpompi oppia ulkoa kuin monet säännöt ja poikkeukset. Oikeinkirjoituksesta on hyvä wiki-artikkeli, jossa on paljon linkkejä.

Muistan kuinka joku oma englannin opettajani kertoi tavauskilpailuista. Tavaus tuo mieleen ekaluokan, mutta spelling bee- kilpailuja järjestetään kaikenikäisille ja sanat ovat vallan vaikeita. Oikeastaan noitten sanojen merkitys on usein outo, ne ovat ns. sivistyssanoja.

Jos haluat testata omaa osaamistasi, voit tehdä sen verkossa. 1 2 3 Scripps Howard National Spelling Bee on kansallisen kilpailun päätekijä. Sen verkkosivu komeilee ensimmäisenä googlen listassa. Sieltä voi tilata omalle tietokoneelle sanalistoja, joita amerikkalaiset käyttävät harjoittelussaan. Kadotin yhden sivun, jossa voi valita vaikeusasteen ja kirjoittaa sanelun mukaan. Tämä se ei ollut, vaikka tässä on sama idea.

Olen huomannut, että oikeinkirjoitusohjelmia on vaikka kuinka paljon. Ne ovat useimmiten shareware-ohjelmia, mutta löysin yhden joka on ns. donationware eli täysin ilmainen. Shareware ohjelmat antavat yleensä väärää tietoa ilmaisuudestaan. Ne ovat usein kuukauden koekäytössä ja sen jälkeen pitää maksaa pieni maksu. Se täysin ilmainen ja täysin hyvä ohjelma on ladattavissa osoitteesta:http://blakeware.com/spelltest/spell_down.htm . Se sopii hyvin myös suomalaiseen sanelukirjoitukseen ja on mielestäni oikea aarre. Sanalistojen ja äänitysten teko on helppoa, samoin ohjelman käyttö. Hieman spatalainen ulkomuoto tosin.

Eräs monipuolinen shareware-ohjelma on Spelling Made Simple. Siihen voi ladata valmiita englanninkielisiä harjoituksia ja tehdä omia äänityksiä. Sitä on kuitenkin monimutkaisempi käyttää kuin aivan ilmaista ohjelmaa. Vastaavia on monia.

Itse ajattelen, että kun aikoinani, varmaankin 80-luvulla tein oman ja vastaavan, en ollut ihan turhalla asialla, koska Amerikoissa samalla idealla tehdään rahaakin. Ehdotin jollekin opetusohjelman tekijälle, että hän olisi ottanut tämäntyyppisen mukaan pakettiinsa, mutta hänen mielestään opettajat haluavat valmiita tehtäviä. He ovat jo niin raskautettuja tehtäviensä kanssa, etteivät halua itse tehdä. Minusta hän oli kyllä väärässä, sillä kautta maailman sivun monet opettajat ovat värkänneet omia materiaalejaan. Vasta sellaisessa toiminnassa, missä asioita saa pistää uusiksi, on luovuutta. Sellainen lisää viihtyvyyttä. Amerikkalaisessa koulussa on kasvatusfilosofi Deweyltä peräisin oleva käytännöllisyyden juonne. Kaikenlainen puuhailu, kilpailut, leikit opetettavalla kielellä ovat parasta kielenopetusta. Nyt kun laajakaistat ovat kouluissa ja netti on niin perin englanninkielinen, sieltä löytyy varmaan paljon juuri englanninopetukseen soveltuvaa materiaalia. Melkein kannattaisi kokeilla englannin opetusta ilman oppikirjaa.

3 kommenttia:

minh kirjoitti...

Minäkin opastin kouluenglannillani aikuisia ihmisiä Irlannissa sanaristikoiden, sekä virallisten kirjeiden ym. kanssa. Se "oikein"kirjoitus oli karmeaa katseltavaa. Myöhemmin selvisi omakohtaisesti, miksi englanninkielisissä maissa ei osata kirjoittaa: oma Laps meni Irlannissa kouluun, 6-vuotiaana, eikä vielä osannut englantia kuin auttavasti. Lukemaan opeteltiin korttien avulla. Niissä oli kuva, esim. auton ja sen alla teksti CAR. Lukemaan opeteltiin niin, että päähän painettiin se, miltä sanat NÄYTTIVÄT. Ei kovin menestyksekästä touhua...
-minh-

JM kirjoitti...

Kyllä tuo sanakuvien avulla lukemaan oppiminen on ihan hyväksyttävä menetelmä. Englannin kieli on niin erilainen. Meille tietysti tavaaminen ja liukumalla tavaaminen fonemaattisesti on ainoa oikea ja sanakuvien oppiminen hutilointia. Saattaa silti olla, että dyslektikot oppivat sana ja tavukuvien avulla. Ruotsinkin lukemaanoppimisessa sanakuvia käytetään osittain.Saamme olla onnellisia kielestämme, jonka kirjoitusmuodon tiedemiehet kehittivät.
Nuo amerikkalaiset spelling bee-kilpailujen osanottajat osaavat kyllä huiman vaikeita sanoja. Tavallinen kansa kirjoittaa varmaan huonommin anglosaksisissa maissa kuin meillä, mutta se voi johtua kielen rakenteesta.

tarjamaria kirjoitti...

Hei, kiitos näistä linkeistä! Kunhan pääsen omalle koneelle...

Ja tuosta virtuaalimatkailusta, blogia kirjoittaa myös Markus Jääskeläinen, turkulainen runoilija, nimellä Kävellen Uuden-Seelannin halki, löytyy listalta!
tm