30.11.06

Joulutraditioita


Nyt painoin mieleeni nimet, joiden näyttelyn rakentamisessa olen avustanut, veljekset Frans ja Carl Österblom, Kemiön saarelta lähtöisin. Puunleikkaajan kuvia on muutamissa kirkoissa ja Suitian kartanolinnassa (netin mukaan). Yhtään kuvaa en netistä löytänyt. Museon näyttelyssä olevat kuvat ovat upeita, melkein parempia kuin alkuperäiset. Luulisin, että ruotsinkielisten on helpompaa kuin suomenkielisten saada rahoitusta erilaisille kulttuuriprojekteille. Svenska Kulturfonden on se elin, joka rahoittaa.

Fransista olen kirjoittanut huomaamattani ennenkin. Hän oli juuri se opettaja, joka kuoli salamaniskuun ja kirjoitti mm. Hembygdens sångin, joka lauletaan Ruotsin kansallislaulun sävelellä. Hän kuoli jo 1907, 37 -vuotiaana. Nuori leskikin on sitten kuollut jo aikoja sitten. Muistan oppaan kertoneen, että rouva oli ollut Fransin oppilaana, mikä tuo vähän kuin romantiikkaa kuvaan mukaan. Harva sitä nai oppilaansa vaikka mieli tekisikin. En tiennyt, että kyse on samasta henkilöstä ennen kuin luin Kemiön Ilmoituslehdestä. Lehden mukaan lauantaina, kun näyttelykin avataan, Jarmo Kujala järjestää diaesityksen ja runojenlukutilaisuuksia joka puolen tunnin välein Vretan ent. koululla, joka on museoalueen sisällä. Enpä taida pysytellä kotona, vaikka olin aikonut.

Huomenna taitaa olla korkeapaine, kun kaikki vapaaehtoiset tulevat puuhaamaan Oskarin markkinoita, kun tänään ei vielä tapahtunut paljon mitään, en ainakaan huomannut ja olin sentään alueella haravoimassa roskia koko päivän.

Englannin keskustelukerhossa otin puheeksi juuri tuon näyttelyn ja Fransin kohtalon. Puhuttiin joulutraditioista. Kerroin olleeni yhden joulun Englannissa. En osannut oikein hyvin kertoa muistoani perheestä, jonka luona asuin joulun yli.

Se oli Ranskasta takaisin Englantiin muuttanut perhe. Mies oli vanha ja alkoholisoitunut ja eli muistoissa. Hän kertoi olleensa Sir Laurence Olivierin miekkailun opettaja eräässä filmissä. Hänellä oli tosiaan kuvia, joissa hän oli nuori ja komea. Vanhana hän näytti sukuolettomalta. Hänellä oli kuvia missä hän poseerasi Gina Lollobrigidan ja Clint Eastwoodin vierellä jossakin Ranskassa. Clintin hän kertoi olevan paras kaverinsa ja sanoi haluavansa ohjata filmin, jossa Clint näyttelee häntä. Pariskunta tappeli sitten viinapullosta jouluyönä ja koira oli paskantanut eteisen lattialle aamulla. He asuivat kerrostaloslummissa ja heillä oli nuori poika, joka pelkäsi jengiläisiä. Poika oli selvästi häiriintynyt. Minun joulumuistoni Englannista ei mennyt oikein perille.

Kerroin myös ruotsalaisista joulunviettotraditioista, mm. tietyistä Disney-filmeistä. Kansa vaatii että ne on näytettävä joka vuosi ja niin onkin tehty jo varmaan neljäkymmentä vuotta. On muutamia muitakin filmejä kuten Tage Danielssonin "Sagan om Karl-Bertil Jonssons julafton". Uuteen vuoteen kuuluu ehdottomasti Grevinnan och betjänten. Suomalaisilla ei käsittääkseni ole samanlaista intohimoa. Kerroin myös gävlelaisten traditiosta rakentaa iso olkipukki, jonka joku hyväkäs aina polttaa, vaikka vartiointikin on. Ehkä yhtenä vuonna pukki on säilynyt polttamatta.

Ei kommentteja: