13.11.06

Epäkohtia

Taas on tullut huippuhyvä blogi, jolle toivon menestystä ja pitkää ikää, nimeltä Epäkohtia. Aion itse kirjoittautua sisään ja lähettää omia epäkohtiani. Nyt maalaisen blogi muuttuu pelkästään positiiviseksi. Tähän menessähän se on ollut sitä jo 99 %:sti. Minulla tulee ylensäkin paljon epäkohtia mieleen. Jo blogilistalla on paljon epäkohtia. Vaikka olen luvannut olla narisematta, en voi kuitenkaan ymmärtää, miksi me jotkut keikumme listan kärjessä ja hyvät kirjoittajat saavat nääntyä näkymättömyydessä. Enkä ymmärrä myöskään, miksei suosikkilistan yläreunassa ole navigaationuolta vaan pitää aina mennä sivun loppuun, jos haluaa siirtyä seuraavalle sivulle. Miksei ole siivoustoimintoja, joilla voisi poistaa lopettaneita blogeja vaan kaikki pitäisi tehdä manuaalisesti. Miksi pitää navigoida sivu kerrallaan, miksei ole hyppäystoimintoa? Minä pystyin jo blogilistalta vetämään lonkalta useita epäkohtia, miksen sitten muustakin elämästä.

Tänä aamuna bloggasin jätteiden lajittelun epäkohdista. Luulen, että minulla on loistava tulevaisuus epäkohtien esittäjänä!

Lisäys: Olen kirjoittanut jo kaksi artuikkelia epäkohtiin. Kuten tuossa blogissa huomautetaan, epäkohtien esittämisen voi tuoda huumorilla ja parhaillaan se voi olla luovuutta ja jopa alku keksinnöille tai ainakin sosiaalisille sellaisille. Keksinnöt lähtevät usein jonkin epäkohdan havaitsemisesta. Oiva tilaisuus yleisönosastokirjoittajalle, joka kynä punaisena väsää juttuaan ja puuttuu epäkohtiin. Tamperelaiset, muistatteko ikimuistettavan G. Perälän, joka taisi olla tämä henkilö! Hän teki itsensä valtakunnalliseksi kuuluisuudeksi Mansessa joskus 60-luvulla kirjoittamalla huumoripitoisia juttujaan tamperelaisiin lehtiin.

Oma isäni oli ahkera yleisönosaston kirjoittaja, joka julkaisi aika monia juttujaan Pohjolan Sanomien ja Lapin Kansan palstoilla. Löytyi epäkohtia, joihin nimimerkki Kylänmies puuttui. Hän kirjoitti sujuvasti, olihan hän saanut kansakoulun lisäksi metsäteknikon koulutuksen. Virka tuli juoduksi ja hän rupesi viljelemään pientilaansa, josta tulikin hyvin hoidettu. Oli monenlaisia eläimiä ja viljelyksiä. Äiti oli hyvä emäntä, joka kasvatti ison lapsikatraan, oli mukana paikallispolitiikassa ja pyrki jopa eduskuntaan, minkä liikenneonnettomuus sitten traagisesti katkaisi. Taloamme pidettiin ökytalona Lapin niukoissa oloissa. Isällä oli problemaattinen suhde alkoholiin. Hän oli kausijuoppo, joka ei osannut pitää rajoja, kun ryyppy aukesi. Silti hän hoiti työnsä moitteettomasti ja luterilaisella ahkeruudella. Hermot olivat huonot. Syntyi varmaan paineita, joita hän yritti alkoholilla laukaista siinä onnistumatta. Katumista tuli entistä enemmän. Ennen kuolemaansa hän tuhosi leikkeensä jutuistaan ja muutakin arkistomateriaalia.

Kirjoittakaa toki Epäkohtiin tekin!

2 kommenttia:

Tino Rossi kirjoitti...

Lämmöllä muistelen Lapin kansan yleisönosastoa joka tuli aina opiskeluaikana luettua. Sitä kaunan ja katkeruuden määrää! Joka toinen juttu käsitteli sitä miten herrat (tai luonnonsuojelijat) naapurit ovat vieneet (verottaneet, rikkoneet, suojelleet)meidän omaisuuttamme.

Toinne puoli taas oli muutaman ahkeran kirjoittajan tehtailemia "nykyään ollaan niin kopeita,ihmiset älkää olko ylpeitä sillä se kostautuu" tyylisiä filosofisia kannanottoja.

Kaikkien suurin suosikkini oli muistaakseni Väinö luoma tms. kirjoittaja joka jorisi täysin päämäärättä kaikenlaisia maailman menosta, säästä ja muusta itseään mietityttävästä. Merkillepantavaa oli että hän oli äänessä varmaan enemmän kuin lehden vakituiset kolumnistit, 2-4 juttua viikossa oli ihan normaali tahti. Reipas setä!

JM kirjoitti...

Väinö muistuttaa meikäläistä, jorisee mitä sattuu, ilmankos olet antanut positiivista palautetta.
Väinöille bloggaus olisi hyvä vaihtoehto, mutta jos paikallislehti antaa palstatilaa, se on tietenkin parempi.