Laajakaista pari päivää toimimatta, mistä lie johtui, myrskyistäkö. Suosikkilistalle oli kertynyt paljon päivitettyjä blogeja, mikä on mukavaa. Jonkin verran sain luettua enemmän kirjoja sinä aikana. Tylsää olisi elää ilman nettiä tässä elämäntilanteessa, mutta jos olisi enemmän sosiaalista elämää, miksei. Antoisaa sen tosin pitäisi olla siinä tapauksessa.
Tänään on valittavana, lähdenkö katsomaan Kemiön emäntäkoulun ja maamieskoulun pyöreitten vuosien juhlimista. Museolla on ohjelmaa ja maamieskoulun nykypaikalla Brusabyn alueella on lisää, mm. näyttely maamieskoulun satavuotishistoriasta. Emäntäkoulua ei enää ole, mutta maamieskoulu elää nykymuodossaan yhä nykynimellään koulutushaaroineen. Kun katson tuota linkin kertomaa ohjelmaa, päätän lähteä. Tämähän on juuri sitä paikallishistoriaa, josta olen aina pitänyt. Suurpyykki saa jäädä. Viimeisestä pyykkäyksestä onkin jo kolme kuukautta. En silti kulje haisevana, vaan peseydyn ja vaihdan vaatteita päivittäin. Rääsyjä on vaan kertynyt riittävästi.
Viime päivinä Brusabyn mökkitalkkarilinja on ilmestynyt tekemään pärekattoa vanhaan vesimyllyyn. Väkeä on paljon, he ovat melkein toistensa tiellä. Heillä on hyvät ja asianmukaiset työkalut ja -vaatteet. Mestarina on sama eläkeläismies, joka oli meidänkin kattotyömaatamme alkuun panemassa. Mutta tällä porukalla on juuri höylätyt, tuoreesta puusta tehdyt päreet ja jälki on vallan toista kuin meillä oli. Me saimme käyttää vanhoja ja kuivia päreitä ja jälki tuli kupruilevaa ensimmäisen sateen jälkeen. Kuivat päreet myös halkeilivat naulatessa. Porukka antanee myös työnäytöksen juhlissa. Odotettavissa on kulkue Sagalundista Brusabyhyn. Sitä johtavat tietenkin Nils-Oskar ja Adele, jotka olivat koulujen perustajia. He olivat ruotsinkielisyyden puolesta puhujia, mitä varmaankin tarvittiin aikoinaan ja tarvitaan yhäkin. Nyt kuitenkin eletään sulassa sovussa. Vasta täällä ruotsalaisseudulla olen todella huomannut. kuinka kaksikielisyys rikastuttaa maatamme ja kuinka elävää ruotsinkielisyys yhä on.
Katsoin illalla jotain ohjelmaa, missä kerrottiin amerikkalaisten tavarakonttien hyödyntämisestä. USA:han kertyy suuria määriä kontteja mm. Kiinan tuonnin seurauksena. Arkkitehtitoimisto on suunnitellut niistä hienoja koteja, jotka eivät aiheuta ollenkaan klaustrofobiaa. Ne ovat täysin moderneja. Hinta tulee n. kolmanneksen halvemmaksi. Minulle kelpaisi kaksi konttia, jossa toisessa olisi asuintila ja toisessa, sauna, keittiö ja pesutilat. Sellaista voisi itse sisustaa mielensä mukaan ja tehdä myös ulkokuoren mieleisekseen. Muistan kyllä kuulleeni, että tällaista joskus suunniteltiin Suomessakin. Jo yhdessä kontissa asuisi ihan hyvin. En tietenkään ajattele kaurismäkeläistä asumista paljaissa, ruosteisissa kaikuvissa lootissa jossakin satama-alueella, vaan täysin modernia ja jossakin luonnon helmassa tai sitä varten suunnitellulla alueella. Muistuttaa kyllä vähän asuntovaunuasumista, miksei?
Impulsiivinen maalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti