19.9.06

Navigointi onnistuu

Kamalia kattotiilejä. Kyllä niistä syntyy kauniita kattoja, mutta mikä hoito niissä on. Vanhemmiten ne hapertuvat ja rikkoutuvat ja valahtavat pois paikoiltaan. Niitä pitäisi olla aina tarkastamassa, putsaamassa ja uusimassa. Tänään jatkoin ahkerasti katon harjaamista sitä varten konstruoidulla harjalla tikkailta räystään puolelta. Katolle ei voi nousta, sillä ne eivät kestä. Joku sanoi, että laittamalla superlonin päälle vanerin, katolle voi astua. Myös tikkaat on yksi konsti. Löytyi painautumia ja rakoja ja pari ammottavaa aukkoakin. Mikä painajainen olisi omistaa kiinteistöjä ja joutua hoitamaan niitä alvariinsa. Konesaumattu peltikatto on hyvä ratkaisu tai sitten jokin muu yhtä kestävä juttu. Ajatukseni menee yhä väkisinkin ekokylän huonoille ja valtaville katoille, joitten kanssa itse sain harmaita hiuksia.

Asiakkailla oli omat ongelmansa. Yksi oli luvatta poissa ja kaksi istui tupakoimassa pitkin päivää. Pieni tili harmittaa, lamaannuttaa ja vie työhalut. En voi tietenkään tämän tarkemmin kuvata, enkä tiedä ratkaisuja.

Olin yllättynyt, etten pudonnut kärryiltä työväenopiston navigaatiokurssilla. Vaikuttaa, että navigoiminen ei ole mitenkään vaikeaa. Ei oikeastaan tarvitse ihan täysin ymmärtää, mitä siinä tapahtuu, kun kolmion mallisella astemitalla ja viivottimella sekä kartalla löytyy suunta. Opettaja ei selittänyt, miksi vaan miten, ja tällä hetkellä se riittää. Minä en tiedä merenkulusta juuri mitään, mutta odotan että mahdollisesti jonakin päivänä olen itse merellä liikkeellä veneellä. Paljon on tietenkin opittavaa ja muistettavaa, mutta suunnan ottaminen ei ollut liian vaikeaa. Viikon päästä menemme pimeälle merelle tekemään harjoituksia, jännittävää.

Ei kommentteja: