21.9.06

Katto-Kassinen

Olin eilen illalla auttamassa entistä työkaveria nettiasioissa. Vaikka hän nyt onkin työtön ja oli kesällä heikkopalkkaisissa töissä, ei elintasossa ole moittimista. Hän on paiskonut aikoinaan rahakkaita hommia ja osannut mennä naimisiin hyväpalkkaisen naisen kanssa, ei lapsia. Käyttöauton lisäksi hänellä on tosi hieno mersu. Iso talo oli iso ja täynnä kunnostettuja antiikkihuonekaluja, joita hän mielellään esitteli. Elisan kotisivut jumittuivat, mutta sain ongelman ratkaistua kotoa käsin myöhemmin. Luulen kyllä, että kaveri oli tehnyt virheen noiden antiikkihuonekalujen kanssa. Ei niitä varmaan saisi hioa ja lakata uudelleen, sen verran olen oppinut Antikrundanista. En tietenkään viitsinyt sitä sanoa. Mutta hienoa työtä hän oli tehnyt ja ahkeroinut toden teolla. Sellainen suomalainen, joka tekee käsillään mitä tahtoo.

Ajoin kaksi kertaa Kemiöön ja takaisin tänään, koska olin tänään englannin keskustelukerhossa. Sinne tuli kaksi mukavaa vanhempaa herrasmiestä, jotka eivät olleet viime viikolla. He puhuivat oikein hyvää englantia ja olivat hauskoja. Vaikka opettaja olikin väsynyt, pidin kuitenkin tästäkin kerrasta. Se on juuri sellaista paikallistuntemusta, jota haen - huolimatta siitä, että saatan muuttaa jo vuoden päästä.

Kattojen harjaaminen jatkuu varmasti lähiajat. Minusta on mukava olla kauniilla säällä kurkottamssa räystään reunalla ja harjata pitkävartisella harjalla niin ettei tarvitse astua hauraille tiilille. Yritän vaihtaa myös rikkinäiset tiilet. Jos rikkimennyt on ylempänä, on tiilet purettava pois tieltä ja ladottava telineelle, jotta pääsee vaihtamaan.

Muistan kuinka ekokylän alkuvuosina Vesa kävi harjaamassa Ylätalon kattoa puhtaaksi sammaleesta. Kaverini Matti, joka oli sairastunut dementiaan ja aiheutti monia hupaisia ja vähemmän hupaisia sattumuksia, ihmetteli, että onpa kummallinen kaveri, joka jurottaa katolla. Mahtaa olla kovin eristäytynyt. Nyt minusta voisi sanoa samaa. Minä todella viihdyn katolla.

Nyt kun olin kahden nuoren asiakkaan kanssa, juttelimme hänen dilemmastaan. Nuorempana on tullut syyllistyttä rötöksiin ja velkaa on ulosottomiehen hoiudossa aikamoinen määrä. Se kasvaa huimaa vauhtia. Nyt hän on kuitenkin vakiintunut mutta on aikamoisessa käpälälaudassa. Ei kannata satsata koulutukseen, hankkia ammattia ja lopulta työtä, koska kaikki ylimenevä menisi velkojen maksuun. Kuitenkin yhteiskunta joutuu maksamaan pitkän pennin koko perheen elatuksesta vuosikymmenet eteenpäin. Viisainta olisi yrittää saada velat saneeraukseen ja tehdä jonkinlainen tulevaisuuden suunnitelma. Elää niukasti ehkä muutaman vuoden. Mutta en tiedä onko kaverilla siihen kuitenkaan mahdollisuuksia.

Ihminen on aika lailla Homo Economicus, joka tarkkaan laskee, mikä kannattaa. Niin teet sinäkin ja minä, ainakin niin kauan kuin resurssimme ovat pienehköt. Yhteiskunta antaa mahdollisuudet elämiseen sen kustannuksella. Periaatteessa se saattaa olla ihan oikeinkin, sillä mikä olisi vaihtoehto. Osan kova linja ajaisi yrittämiseen ja töihin hinnalla millä hyvänsä, mutta osan varmasti helposti ansaittuun rahaan, rikollisuuteen tai ainakin harmaaseen talouteen.

Ei kommentteja: