Otsasi hiestä...

Pesin eilen kaksi isoa räsymattoa. Laitoin pesutuvalta löytämääni pehmeään harjaan varren ja pesin matot käden käänteessä. Ne ovat olleet kuivumassa päivän ulkona. Muistelen elämässä kohtaamaani työmoraalia. Itselläni on omasta mielestäni aika tiukka sellainen, mutta itse asiassa en ole koskaan täyttänyt normeja. Lapsena olin perheessä legendaarinen laiska poika, josta tehtiin pilaa. Tulokseni olivat heikommat jo siitä syystä, että olin perheen nuorin ja matka seuraavaan oli neljä vuotta.

Heinäniityllä en ollut koskaan täyden miehen veroinen. Päivät olivat uskomattoman pitkät, yli 12 tuntisia heinäaikaan, jota kesti pitkään. Kaikki tehtiin käsipelillä ja hevosella. Maalaistalossa oli ainakin jokaviikkoinen siivous. Matot vietiin ulos ja lattia luututtiin. Petivaatteita pudisteltiin usein. Verhot vaihdettiin kaksi kertaa vuodessa. Aina piti olla puuhaamassa, oli tuon ajan moraali. Kirjojen lukeminen oli ajanhukkaa, syntiä ja turmeluksen alku.

Jouduin minäkin pesemään pyykkiä vanhanaikaisella tavalla. Keittämällä lakanoita padassa. Myöhemmin tuli pulsaattorikone, joka helpotti paljon. Pyykkien huuhteleminen oli aivan ylimaallisen työlästä. Huuhdella piti monessa vedessä ja vääntää vaatteet välillä kuiviksi käsipelin. Vedet piti kantaa kaivolta saunalle, sisälle asuinhuoneisiin ja ulos. Pyykinkuivaus oli oma hommansa. Sydäntalvella pyykit jäätyivät panssareiksi, ennenkuin ne voitiin edes tuoda huoneisiin kuivumaan. Kouluaikana minun piti hoitaa lämmitystä, käydä ostoksilla, laittaa ruokaa, tehdä kaikenlaista. Läksyjä en oikeastaan ehtinyt lukemaan, ei tosin ollut haluakaan.

Ennen ei ollut tosiaankaan hyvin. Jo puuron keitto oli totista työtä. Puuroa piti hämmentää kymmeniä minuutteja ennenkuin se kelpasi. Saattoivat ne ryynit tosiaan olla hitaasti kypsyviä, kun niitä ei mahdollisesti ollut höyrykypsytetty. Mutta paljon oli sitä turhaa kunnollisuuden moraalia. Raakaravinnosta ei ollut kuultukaan.

Omassa avioliitossani oli sama asetelma. Vaimo teki kaiken vaikeimman kautta. Lattioiden pesemisen ja muiden taloustöiden piti todella tuntua. Piti olla lattian rajassa ja todella hinkata. Lapsen hoito oli aivan ylimaallisen tarkkaa. Omassa liitossani pystyin jo vähän asettamaan asioita kyseenalaiseksi ja jopa kieltäytymään. Vaimoni väsyttikin itsensä. Hän on ennen aikojaan vanhentunut invalidi. Hänellä on jopa rullaattori. Olen ollut mummon kanssa naimisissa. Liian aikaiseen vanhentumiseen on toki monia syitä.

Tuttava kertoi pohjalaissuvusta, johon häntä ei ole hyväksytty kolmeen kymmeneen vuoteen. Lapsetkin ovat ex. aviopuolison puolella. Sanoin, että tuo kertoja saattaa olla se känkkäränkkä itse, mutta muistelin Orvokki Aution suuriin mittoihin noussutta pohjalaissuvun kuvausta. Jotain suuruudenhullua niissä tosiaan voi olla. Voivat olla ylpeitä ja hulluja.

Vaimoni ennusti, etten tule pärjäämään lapsen kanssa. Toisin kuitenkin kävi. Minun tavallanikin pärjättiin. Minä kannatan rationalisointia. Paradoksaalisesti tunnen itseni nykyään kuitenkin muinaisjäänteeksi, mitä tulee työmoraaliin ja perusteellisuuteen. Useimmat muut, jotka tunnen, hutiloivat enemmän, ovat laiskempia ja jopa tyhmempiä.