16.7.06

Kansankynttilät

Kauniisti kirjoittaa Kemppinen vanhasta opettajattarestaan. Miksei itselläni ollut samanlaista opettajaa. Luokat kirkonkylän kansakoulun sotien jälkeisessä ahtaudessa olivat liian suuret, jotta ensimmäiset opettajat olisivat jääneet mieleen yhtä rakkaina. Muistan kyllä Margareta-opettajan ääneenluvun. Nautin siitä suunnattomasti, mutta sitä oli liian vähän. Joku kerta, kun tehtiin paperimassaa, jäi myös mieleen. Seuraavan opettajan muistan kyllä myös, muistan hänen ajoittaisen väkivaltaisuutensa ja ivansa, joka kyllä harvoin kohdistui minuun. Silti hän oli oikeudenmukainen ja kunnon opettaja.

Itsekin olin opettaja aivan kuin vahingossa parikymmentä vuotta. Joku ehkä muistaa minut hyvänä ja oikeudenmukaisena, joku ehkä päinvastaisena. Jotakin piti tehdä ja ansaita lapselle velliä ja katto pään päälle.

Blogimaailmassa on varmaankin aika vähän peruskoulun opettajia. On yksi rehtori, joka kirjoittaa ihan mielenkiintoisesti rehtorin arkipäivästä ja koulumaailman tuulista. Kovin suureksi menestykseksi hänen bloginsa ei ole ainakaan blogilistalla tullut. Muita lukijoita saattaa olla. Tilaajia 1. Koska en enää varmaankaan palaa opettajaksi, en kovin intohimoisesti ole jaksanut lukea tätä sinänsä asiallista ja kiinnostavaa blogia, vaikka olenkin se tilaaja.

On myös kokonainen yhden hengen yliopisto, pätevän tuntuinen nuori nainen, jolla on ties kuinka monta blogia ja wikiä. Blogien opetuskäytöstä pääset jatkamaan hänen laajalle haarutuville sivustoilleen. Anne Rongas näyttää olevan nettiopetuksen ja verkostoitumisen pioneeri. Muukin kuin opettaja löytää aineistoa hänen vinkeistään ja linkeistään.

Hänellä on toteutettuna diaesitys blogeista. Hänellä on linkkejä ilmaisiin wikityökaluihin ja podcasteihin. Silti tällä uraauurtavalla blogilla on tilaajia vain 13. Etteikö vaan olisi niin, että Suomen opettajat ovat henkisesti liian laiskoja. He saattavat olla tukalan arkipäivänsä raskauttamia ja menevät yhä yli siitä mistä aita on matalin. Tavallinen paperinen oppikirja on yhä kukkulan kunkku ja netin avara maailma on liian pelottava, jotta sinne uskaltaisi lähteä seikkailemaan.

4 kommenttia:

  1. Opettajakoulussa pari vuotta sitten opiskelin myös verkko-opetusta yms. Joku vieraileva guru kertoi yksin tekevänsä kaikki oman koulunsa verkkomateriaalit. Muut eivät ehdi tai jaksa.
    Eikä se liene niin kummallista: nykyään opettajille on lisätty kaikenlaisia uusia tehtäviä entisten päälle. Stressaantunut ihminen ei jaksa opetella uutta, vaikka olisi kiinnostunut aiheesta. Hyvä jos selviää pakollisista kuvioista.
    Voi olla, että siksi emme näe opettajia blogistaniassakaan. Tai voi heitä olla, mutta katsovat paremmaksi pitää ammattinsa piilossa.

    VastaaPoista
  2. Onhan sillä Rongaksella listaa Blogistanin opettajista, mutta kovin vähän niitä on. Opettajien luulisi olevan kirjoitustaitoisia. Sormituntumalla tuntuu, että myös hoitoalalla työskenteleviä on vähän. Osittain on syynä salassapitovelvollisuus, mutta osittain varmasti jaksaminen. Kun on koko päivän kirjannut asioita tietokoneelle, vapaa-aikana ei jaksa, sanoi eräs lääkäri. Pekka Nykänen on loistava poikkeus, missä hän muuten on. Myös Veteraaniurheilija on jaksanut kirjoittaa kiitettävästi.
    Se ehtiminen on vain arvottamiskysymys. En tiedä korjaavatko opettajat yhä vihkoja, itse en sitä paljon tehnyt. En tiedä onko se parasta palautetta. Ehkä netin antama vertaispalaute voisi olla parempi.

    VastaaPoista
  3. Opettaminen on kovaa työtä (kokemusta on!) ja voi todellakin olla niin, että opettajan voimat eivät riitä bloggaamiseen. Hyvä maalainen, kun tuot esille näitä vähemmän tilattuja blogeja. Kärkiblogien kirjoittajat ovat mielestäni niin "leipääntyneitä", että niistä ei löydä yhtä raikkaita juttuja kuin näistä vähemmän tilatuista. Sinun blogissasi (kärjen tuntumassa!) on säilynyt hyvä ote.
    Omasta blogistani on tullut jonkinsorttinen ajatusten kehittelytyökalu, jota uskomattoman moni muukin jaksaa lukea. Tosin Blogilistan kautta tulee alle 10% käynneistä ja Googlettaminen on yli 80 prosenttisesti käyntien takana. Ennen oli tapana merkitä työhön liittyvät ajatuskuviot kovalevylle, muistivihkoon tai almanakkaan. Nyt ne menevät blogialustalle. Tuo viisi minuuttia -sarjani on hahmotelmani uudeksi terveyskirjaksi, jota on minulta tiedusteltu. Kerään ideoita kirjoihini tällä tavalla - suosittelen sitä sinullekin!

    VastaaPoista
  4. Eräs koululla vieraillut näyttelijä ihmetteli joskus ääneen: "Miten te opettajat jaksatte olla luovia koko pitkän päivän? Meillä tätä on vain muutama tunti päivässä ja sitten ollaankin jo finaalissa". Ainakin minulle opettajan työ on uuden luomista minuuttiaikataululla: klo 8:00:00 se väistämättä alkaa, ei silloin kun ispiraatio iskee. Opettajan työ on täynnä tekstiä, lukemista ja kirjoittamista. Visuaalisuutta. Ihmissuhteita. Veikkaan että useimmilta opettajilta pääsisi oksu, jos pitäisi vielä töiden jälkeen puristaa itsestään jotain järkevää tekstin muodossa. Itse olen kirjoittanut blogia säännöllisesti vuoden ajan. Koko sen ajan olen ollut opettaja sivutoimisesti. 15.8. alkaen opetan päätoimisesti. Pahoin pelkään että...

    VastaaPoista