Svartskallarna

Luin Jan Guilloun kirjan Svenskarna, invandrarna och svartskallarna. Se on julkaistu jo kymmenen vuotta sitten. Vuodet näyttävät kuluvan yhtä nopeasti kuin hedelmäpelin kiekot pyörivät. Olin juuri julkaisemisen aikana muuttanut Ruotsista pois, joten kymmenen vuoden takainen tilanne on minulle tutuinta.

Näyttää siltä, että siirtolaisten näkyvyys Ruotsin mediassa on ainakin parantunut. Mustapäitä näkyy kuuluttajina ja hupiohjelmissa, mikä tietysti ilahduttaa. Toissapäivänä katsoin kotimaan televisiosta Ähläm Sählämiä ja pidin ideasta vaikka sitä oli blogeissakin paheksuttu. Sen sijaan, että olisi käyty syvällisiä keskusteluja, ongelmat tuotiin leikin varjolla ruutuun: Somalilaiset arvostelemassa suomalaista naista, mikä kutkuttavan hyvä idea.

Omasta sammakkoperspektiivistäni katsoen. Asuinalueellani, Surahammarissa, oli parikin pakolaisten vastaanottokeskusta. Nyt ne ovat molemmat hävinneet jo vuosia sitten. Jopa talotkin on hävitetty ja paikalla on nurmikenttä. Ählämeitä ja sählämeitä ei juuri katukuvassa enää näy. Oikeastaan heihin oli jo tottunut.

En tiedä mikä oli syy ja mikä seuraus. Puolitoista vuosikymmentä sitten Ruotsissa oli voimissaan Ianin ja Bertin, Ny Demokrati- puolue. Sekin on jo kauan sitten hävinnyt puoluekartalta, mutta Guillou osoittaa kuinka heidän siirtolais- ja pakolaisvastainen ohjelmansa on melkein kohta kohdalta siirtynyt valtion viralliseksi ohjelmaksi - hyvässä tai pahassa, on sitten eri juttu. Hyvääkin siinä on. Maa ja sen asukkaiden kestävyyskyky ei olisi riittänyt niin vahvaa ja idealistista pakolaispolitiikkaa. Oli hermojaraastavaa kuunnella uutisia hyökkäyksistä polttopulloin pakolaisten kimppuun, ristien polttamisesta ja pakolaisten murhista.

Guillou osoittaa kuinka Ruotsin turvallisuuspoliisi SÄPO oli ottanut pakolaiset silmätikuikseen ja loukkasi monin tavoin heidän (ihmis)oikeuksiaan, mikä oli paljon pahempaa kuin kansalaisissa esiintyvä rasismi. Miten sitten valtionpoliisin ja terrorismin suhde on tänään, kun äärimuslimismin esiinmarssi on tapahtunut toden teolla, en uskalla edes ajatella.

Guillouhan ei taida edelleenkään olla Ruotsin kansalainen vaan Ranskan. Vuosia sitten luin jostakin lehdestä, että hänen biologinen isänsä olisi suomalainen.Miten tämä juttu oikeasti menee, en tiedä.

Hän muuten suhtautuu varsin nurjasti ns. kotikielen opetukseen. Siitäkään en loppujen lopuksi tiedä mitään, vaikka kulutin parikymmentä vuotta ns. kotikielen opettajana. Teoria oli, että oppimalla ensiksi kunnolla oman kotikielensä olisi helppoa omaksua muita. Olin muistaakseni siinäkin skeptikko, sillä harva suomalaislapsi oppi kunnolla suomenkieltä ja kulttuuria juuri ympäristön tähden. Ympäristö oli vajavainen, siitä ei päässyt mihinkään. Opettaja ei muutamana tuntina ehtinyt paljoa tehdä vaikka hän olisi ollut mikä Chrysostomus tahansa. Kotiympäristö oli lapsilla useinkin liian puutteellinen henkisessä mielessä.

Oma lapseni ei käynyt suomalaisia luokkia, mutta pidin silti huolta, että hän oppi suomenkielen ja sai hyvän pohjan. Hyvin hän on pärjännyt, mutta surukseni kieli ei ole siirtynyt kolmannelle sukupolvelle.

Kotikielen opetuskin on käytännössä loppunut vaikka Guillou ei kirjassaan sitä vielä ehtinyt huomata. Suomenkielen osalta opetus on siirtynyt vapaakouluille joita on 8 kpl, suuremmilla paikkakunnilla.