Ahneet suuret ikäluokat

Kuulun näköjään kahteen ahnaaseen ryhmittymään, suuriin ikäluokkiin ja maalaisiin. Aioin kirjoittaa pienen notiisin Kolmanteen ikään Osku Pajamäen hyökkäyksestä, josta luin Ilta-Sanomista, mutta PAA oli jo ehtinyt. Itsekin ihmettelen, kun vedetään kaikki saman kamman läpi. Helpolla en ainakaan minä ole päässyt. Valitsin sellaisen koulutusalan, joka ei oikeastaan valmistanut mihinkään ammattiin. Koska minulla ei ollut kontakteja, olin ujo ja saamaton opiskelija, en päässyt hyviin työpaikkoihin. Jouduin muuttamaan maasta, kouluttautumaan uudelleen. Ruotsissa jouduin taas työttömäksi ja suhteellisen nuorena olin taas liikaa. Jotenkin sitä on pärjätty. Elin työvuodet säästäväisesti, en tehnyt kalliita lomamatkoja, rahaa kertyi vähän säästöön. Koulutin lapseni yksinhuoltajana. Omaa tyhmyyttäni tuhlasin sitten melkein kaikki säästöni ekoyhteisöhankkeeseen ja työttömyysaikaan. Rahat menivät nuorempien ja syrjäytyneiden hyväksi + monen vuoden työpanos, josta ei kiitosta tullut. Kammoan sairaspäiviä, enkä niitä ole juuri pitänyt kuin silloin, kun lapsi oli sairas, eikä aina silloinkaan. En ole koskaan hakenut toimeentuloturvaa. yritän pitää kunnostani huolta, etten ole sitten nuorempien lastina vaan kaadun suorilta jaloilta. Sydänviasta huolimatta olen reippaampi kuin useimmat nuorempani. Elän vaatimattomasti ja säästän pahan päivän varalle taas.

Tietenkin ikäiseni, 60-luvun radikaalit ovat tulppana yhteiskunnassa. Mutta pian he eläköityvät ja väistyvät vallasta. Toisaalta nämä johtajat ovat myös varsin loistava sukupolvi tiedoiltaan, taidoiltaan ja elämänkokemukseltaan. On varmasti myös ahneutta ja kerskakuluttamista, mutta toki saavutetusta varallisuudesta pitää myös pystyä nauttimaan. Suuri osa ikäpolvestani on harmaata massaa, puurtajia, pienehköjen palkkojen ja eläkkeitten saajia.

Ei nuoremmilla sukupolvilla ole varmaankaan helppoa heilläkään. On suuria haasteita ja uhkakuvia. Silti maailma on mennyt parempaan suuntaan 60- ja 70-luvuilta. Kylmä sota ja ydinsodan vaara on vähentynyt, demokratia lisääntynyt, maailman köyhyys vähentynyt ratkaisevasti. Todistaja tässä on alle kolmikymppinen Johan Norberg, joka kylläkin on liberaali ja markkinatalousjärjestelmän kannattaja.