Suhtaudun ihan myönteisesti siihen, että palvelusta saa maksaa, mutta että vartin tukanleikkuusta saa pulittaa 20 €, se on jo liian paksua. Jossakin uutisvirrassa kerrotiin, että ALVin alennuksen johdosta on odotettavissa parturimaksujen alennusta.
Jos nyt olisi ollut erittäin hyvä palvelu ja kiinnostava keskustelu, mutta huonosti suomea taitava parturi ei oikein osannut keskustella ja oli vaisu, enkä viitsinyt lypsää.
Minä ostan hyvälaatuisen leikkurin ja nysin itse tukkani leikkuuterällä, johon voi työntää shapluunan.
Parturi-kampaajaksi pitää tietenkin opiskella ja ammattilaisia he ovat. Mutta että hinnat ovat kovempia kuin hammaslääkärillä ja lääkärillä, joitten palkkioihin tosin yhteiskunta osallistunee. Jälki on ihan yhtä hyvää tee-se-itse-menetelmällä.
Tuo parturi sai minut ensimmäisen ja viimeisen kerran asiakkaakseen. Ei siksi, etteikö minulla olisi varaa, mutta onko pienituloisella.
2 kommenttia:
Hih, en uskalla edes paljastaa paljon maksaa Pariisissa naisten hiustenleikkaus ja -värjäys raitoineen, joka kuuluu paheisiini...
Toisaalta, leikkaan mieheni ja poikien hiukset itse vaikken parturi olekkaan, ja jälki on (ainakin miehen kohdalla) melkein ammattimaista. Poikien kärsivällisyys ei riitä taiteiluun.
Pitäisi varmaan laskuttaa rahoittaakseni omat kampaamoreissuni.
=D
Ehkä tuo kahdenkympin kauhistelu oli minulta nuukailua. Tarvitsevathan parturitkin asiakkaita. Olen kuitenkin säästäväisyydellä onnistunut elämään vaikeitakin aikoja läpi. Olen kyllä kuullut naisten astronomisista kampaajalaskuista, ainahan ne ovat suuria olleet. Muotikampaajilla käydessä ostetaan kuitenkin koko paketti, tunne siitä että nyt hellitään, seurustelu miellyttävän asiakaspalvelijan kanssa jne. Mutta että täällä peräkylässä saa maksaa hiljaisen parturin nipsuttelusta kaksikymppiä, on minusta kuitenkin liikaa. Joku voi maksaa siitäkin, ettei puhuta.
Miksihän muuten partureissa on pornolehtiä? Vanha perinne varmaan ajalta, kun parturikäyntiin saattoi liittyä muutakin.
Lähetä kommentti