Se tuli yhtäkkiä. Ajattelen bloggaamisen mielekkyyttä, sitä samaa jota monet muutkin ovat näyttäneet tekevän. On itsetuntoa nostavaa, kun lukijoita on niinkin paljon kuin minulla. Samalla tuntuu, että minulla ei ole paljon sanottavaa. En halua tässä muodossa kirjoittaa menneestä. Olisi ihan kiva kirjoittaa työelämästä ja siitä kuinka vajavaisesti se tällä hetkellä menee, kun tuloksia juuri näe ja tunnen tekeväni paljon vähemmän, mihin pystyisin. En oikeastaan tee tarpeeksi palkkani eteen. Olisi itsemurhaa kirjoittaa tunnistettavista ihmisistä vaikka sitä olen jonkin verran tehnytkin, jotkut väittävät ainakin. Hankaluuksia siitä lopulta tulee. Palkkatyö, niin kauan kuin sitä kestää, maistuu kuitenkin niin makealta, että en uhraa sitä bloggaamiselle.
Olen yhä edelleen innostunut blogimuodosta. Aion olla mukana ainakin lukijana ja mahdollisesti kirjoittaa parempaa blogia jossakin uudessa muodossa. On ollut ihmeellistä havaita, että keskikertainen kirjoittaja on siinä jotenkin pärjännyt ja niin monet loistavat sanankäyttäjät ovat saaneet vähemmän lukijoita. Ehkä olen joskus onnistunut koskettamaan jotakuta, vaikka en olekaan mikään solidi tyyppi vaan varsin häilyväinen. Olen kirjoittanut, mitä päähän pälkähtää, sen kummemmin suunnittelematta.
On ollut mukava tutustua virtuaalisesti ja vähän muutenkin niin moniin hienoihin tyyppeihin, koskettaviin kohtaloihin ja taiteellisiin muotoihin.
Vaikka en ole vieläkään kovin paljoa ihmisten kanssa tekemisissä, työelämässä on kuitenkin enemmän riippuvuuksia kuin aikaisemmassa olemassaolossani, joka tosin oli yhteisö, mutta johon olin perin juurin kyllästynyt enkä välittänyt, koska sillä ei tuntunut olevan merkitystä.
Olisi paljon vapaampaa kirjoittaa täysin anonyyminä. Netissäkin on niin paljon materiaalia, jota olisi otollisempi käsitellä nimettömänä. Voisi olla myös paljon kriittisempi ja avoimempi. En halua toistaa itseäni.
Jos joskus aloitan uuden blogin, tuskin enää pääsen näin korkeisiin lukijamääriin. Olisi kuitenkin kovin lapsenomaista jäädä riippumaan kirjoittamaan Maalaisen nimimerkillä vain sen vuoksi.
Tätä en ollut aikonut ollenkaan. Olen väsynyt nimimerkkiini ja tapaani kirjoittaa. On aika mennä eteenpäin. Pidän aluksi kuukauden blogiloman, mutta tuskin tulen takaisin tällä nimimerkillä. Edessä on lastenlasten tapaaminenkin. Toivottavasti löydän uusia teemoja. Kirjoittaminen on ollut hauskaa. Olen ollut tavattoman tuottelias. Nyt on aika lukea, tavata ihmisiä, matkustaa, hoitaa itseään, saada jotakin aikaan töissä. On parempi lähteä, ennen kuin kannetaan ulos.
Impulsiivinen maalainen
12.12.05
Tiedon aarreaitta
Mediablogin avulla löytyy digg-palvelun kautta Time-lehden lista maailman 50 cooleimmasta web-sivusta. Paljon hyviä linkkejä jo näissäkin! Tältä listalta poimin aivan valtavan tietojen kokoelman, refdesk.com:n, jossa on paljon leikkimiseenkin sopivaa aineistoa, esim. käännöskone.
Valitettavasti suomi ja ruotsi eivät ole mukana.
Kysyn vaan, löytyykö parempaa Tiedon kokoamispaikkaa. Sijoitan linkin ainakin itselleni löytyvään paikkaan blogiini.
Valitettavasti suomi ja ruotsi eivät ole mukana.
Kysyn vaan, löytyykö parempaa Tiedon kokoamispaikkaa. Sijoitan linkin ainakin itselleni löytyvään paikkaan blogiini.
Tuulee
Onneksi voi kirjoitella itsestään selvyyksiä blogiinsa. Tulin nälkäisenä töistä ja laitoin uuniin uunipannulle pilkottuja vihanneksia ja juureksia ja tällä kertaa myös erik. tarjouksessa olleita sianlihanpalasia. Laitoin eilenkin samaa ruokaa, mutta ilman lihaa. Kaupan kassarouva kehui palsternakkaa, jota oli korissani ja ihastelimme yhdessä sen monikäyttöisyyttä ja makua.
Ulkona tuulee kovasti. En taida ehtiä juoksemaan täydellä mahalla ennen pimeän tuloa. Jospa söisin vain vähäsen.
Luin New York Timesia ja katsoin oudot sanat DNA:n liittymän mukana tulleella sanakirjaohjelmalla. Niitä on varmaan muillakin liittymillä ja ilmaisena verkossa. Copy/paste- toiminnolla sanan katsominen kävi helpommin kuin paperisesta sanakirjasta, vaikka ei sekään vaikeaa ole, ei vain viitsi, ja tulee arvailtua. Mietin osaisinkohan lukea saksankieltä tämän sanakirjan avulla. Ruotsissa en juuri tarvitsekaan apua.
Ulkona tuulee kovasti. En taida ehtiä juoksemaan täydellä mahalla ennen pimeän tuloa. Jospa söisin vain vähäsen.
Luin New York Timesia ja katsoin oudot sanat DNA:n liittymän mukana tulleella sanakirjaohjelmalla. Niitä on varmaan muillakin liittymillä ja ilmaisena verkossa. Copy/paste- toiminnolla sanan katsominen kävi helpommin kuin paperisesta sanakirjasta, vaikka ei sekään vaikeaa ole, ei vain viitsi, ja tulee arvailtua. Mietin osaisinkohan lukea saksankieltä tämän sanakirjan avulla. Ruotsissa en juuri tarvitsekaan apua.
Skartti ja skartti
Tavallisen suomalaisen miehen näköinen, näyttelijä Sulevi Peltola, pyörittelee mainoksessa hellyttävästi scart-piuhaa. Aikoinaan laskettiin leikkiä, kuinka video-laitteiden ohjelmointi vaatii vähintään teknikon tutkintoa. Nämä kännykät, digiboxit, videot ja tietokoneet menevät yhä monimutkaisemmiksi.
Yritin ottaa käyttöön langatonta lähiverkkoa. Ohjevihkonen on aivan käsittämätön. Se mitä olin käsittävinäni, ei toiminut. Ehkä ohjeet ovat tehdyt tietokoneasentajille.
Onneksi tietokoneguru on käytettävissä. Minulle on kertynyt jo montakin ratkaisematonta ongelmaa.
Yritin ottaa käyttöön langatonta lähiverkkoa. Ohjevihkonen on aivan käsittämätön. Se mitä olin käsittävinäni, ei toiminut. Ehkä ohjeet ovat tehdyt tietokoneasentajille.
Onneksi tietokoneguru on käytettävissä. Minulle on kertynyt jo montakin ratkaisematonta ongelmaa.
11.12.05
Ekofascismia (2)
Googletin sanalla Pentti Linkola ja tosi rajua tavaraa sieltä löytyikin. Olen joskus vähän ihaillutkin tinkimättömältä vaikuttavaa ajattelijaa, joka näyttää elävän kuten opettaa, toisin kuin useimmat muut. Hän on vanhanaikaisen hyvä kirjoittaja ja esiintyjänäkin ihan symppis. Hänet tuntevat vakuuttavat miehen olevan lempeä ja ystävällinen. Itse totuus sieltä ehkä on vielä löytymättä. Sen voisivat kertoa ehkä hänen ex.vaimonsa ja tyttärensä.
Hänen uransa maaseudulla asuvana, oman toimeentulonsa hankkivana, on paljon pidempi ja vakuuttavampi kuin paljon kuuluisamman Unabomberin, joka minulle yllättäen onkin elossa, kärsimässä moninkertaista elinkautistaan.
Hakutuloksia johtaa tämä linkki, joka kertoo oikeudenkäynnin vaiheista. Tässä linkissä näkyy U:n mökkikin, surkea koppero, ratkaisevasti huonompi kuin Linkolan perinteinen maalaismökki. Sivuilla kerrotaan sarjamurhaajan lapsuudesta ja nuoruudesta ja niistä mahdollisista psykologisista syistä, jotka johtivat hänet terroristiksi.
Unabomberin manifesti, jota tietääkseni luetaan myös Suomen yliopistojen kursseilla, on tässä. Ehkä jonakin päivänä luen sen tarkkaan läpi. Wikipediassa on laaja ja seikkaperäinen artikkeli, josta löytyy paljon linkkejä edelleen. Muita osumia Googlesta löytyy vaatimattomasti 923 000.
Linkola-linkki, johtaa nimimerkkiin Taivaansusi, jonka eräällä sivulla on kommentoijani mainitsema vaalilause:
"Tiennäyttäjiä ovat Linkola, Spengler, Evola ja Rosenberg..." Evola on minulle outo nimenäkin. Rosenberg taisi olla natsismin ideologeja. Sieltä jostakin löytyvät myös kommentoijan mainitsemat naiivit sarjakuvat ja linkit heimat- kotiseutua ja alkuperäistä maalaiselämää ihannoiville Ecotopia sivuille, jotka selvästi ovat ekofascistisia.
Vähän huolestuttavalta tosiaan vaikuttavat tällaiset sivut, jotka esiintyvät tämän Taivaansuden yhteydessä. En osaa erottaa edes tyylilajeja ja sitä, missä määrin tämä nettihenkilö on tosissaan. Kieltämättä Linkola, Kaczynski ja Rydman osaavat laittaa välimerkit oikeisiin paikkoihin. Mutta kuinka laajaa suomalainen ekofascismi on, mitä järjestöjä ja yhteyksiä oikeistoradikaalisiin järjestöihin ja aatteisiin on, en tiedä. Aika läpinäkyvää toiminta toistaiseksi on, kun siitä voi lukea netissäkin. Miten esim. radikaalit eläintensuojelijat ovat yhteydessä näihin, olisi kiinnostavaa tietää. Varmaan Suojelupoliisikin jotakin tietää asiasta.
Minun aikanani muistan tosiaan kommentoijan jossakin muussa yhteydessä mainitseman eskatologian. Joskus ennen vuosituhannen vaihdetta jotkut puhuivat tulevista suurkatastrofeista, mutta pidin sitä höyrypäitten yleisenä ongelmana. Joillakin oli tosiaan halu perustaa maalle itsenäisiä, esiteollista aikaa muistuttavia turvapaikkoja. Sinänsä varsin naiivia ja paradoksaalista, sillä energian käyttö/ nokka oli paljon suurempaa kuin keskivertosuomalaisella ja elämäntavat kaukana Linkolan vaatimattomuudesta. Toimeentulo tuli kuitenkin siitä Oravanpyörä-valtiosta, joka oli jätetty taakse. Kyllä vallankäytössäkin on (hieman pahalla tahdolla) havaittavissa tyhmemmän porukan manipulointia jne.
Hänen uransa maaseudulla asuvana, oman toimeentulonsa hankkivana, on paljon pidempi ja vakuuttavampi kuin paljon kuuluisamman Unabomberin, joka minulle yllättäen onkin elossa, kärsimässä moninkertaista elinkautistaan.
Hakutuloksia johtaa tämä linkki, joka kertoo oikeudenkäynnin vaiheista. Tässä linkissä näkyy U:n mökkikin, surkea koppero, ratkaisevasti huonompi kuin Linkolan perinteinen maalaismökki. Sivuilla kerrotaan sarjamurhaajan lapsuudesta ja nuoruudesta ja niistä mahdollisista psykologisista syistä, jotka johtivat hänet terroristiksi.
Unabomberin manifesti, jota tietääkseni luetaan myös Suomen yliopistojen kursseilla, on tässä. Ehkä jonakin päivänä luen sen tarkkaan läpi. Wikipediassa on laaja ja seikkaperäinen artikkeli, josta löytyy paljon linkkejä edelleen. Muita osumia Googlesta löytyy vaatimattomasti 923 000.
Linkola-linkki, johtaa nimimerkkiin Taivaansusi, jonka eräällä sivulla on kommentoijani mainitsema vaalilause:
"Tiennäyttäjiä ovat Linkola, Spengler, Evola ja Rosenberg..." Evola on minulle outo nimenäkin. Rosenberg taisi olla natsismin ideologeja. Sieltä jostakin löytyvät myös kommentoijan mainitsemat naiivit sarjakuvat ja linkit heimat- kotiseutua ja alkuperäistä maalaiselämää ihannoiville Ecotopia sivuille, jotka selvästi ovat ekofascistisia.
Vähän huolestuttavalta tosiaan vaikuttavat tällaiset sivut, jotka esiintyvät tämän Taivaansuden yhteydessä. En osaa erottaa edes tyylilajeja ja sitä, missä määrin tämä nettihenkilö on tosissaan. Kieltämättä Linkola, Kaczynski ja Rydman osaavat laittaa välimerkit oikeisiin paikkoihin. Mutta kuinka laajaa suomalainen ekofascismi on, mitä järjestöjä ja yhteyksiä oikeistoradikaalisiin järjestöihin ja aatteisiin on, en tiedä. Aika läpinäkyvää toiminta toistaiseksi on, kun siitä voi lukea netissäkin. Miten esim. radikaalit eläintensuojelijat ovat yhteydessä näihin, olisi kiinnostavaa tietää. Varmaan Suojelupoliisikin jotakin tietää asiasta.
Minun aikanani muistan tosiaan kommentoijan jossakin muussa yhteydessä mainitseman eskatologian. Joskus ennen vuosituhannen vaihdetta jotkut puhuivat tulevista suurkatastrofeista, mutta pidin sitä höyrypäitten yleisenä ongelmana. Joillakin oli tosiaan halu perustaa maalle itsenäisiä, esiteollista aikaa muistuttavia turvapaikkoja. Sinänsä varsin naiivia ja paradoksaalista, sillä energian käyttö/ nokka oli paljon suurempaa kuin keskivertosuomalaisella ja elämäntavat kaukana Linkolan vaatimattomuudesta. Toimeentulo tuli kuitenkin siitä Oravanpyörä-valtiosta, joka oli jätetty taakse. Kyllä vallankäytössäkin on (hieman pahalla tahdolla) havaittavissa tyhmemmän porukan manipulointia jne.
10.12.05
Ekofascismia?
Kommentoija on ottanut puheeksi ekofascismin ja sen mahdolliset suomalaiset liitokset. Aiheesta inspiroituneena googletin taas sanalla ja löysin tämän pitkän ja kriittisen artikkelin, jossa kuvailtiin lähinnä saksalaiseen äärioikeistoon kuuluvia ilmiöitä ja aatteita. Vaikka juttu saikin kipakan vastineen, satunnaiseen maallikkolukijaan essee vaikuttaa vahvasti, vaikka monia tuttuja nimiä siinä ei olekaan kuin mahdollisesti Rudolf Bahro, vain nimenä tosin. Lukemisen arvoinen ehdottomasti.
Fascismilla ja natsismilla oli varmaankin tiettyjä yhteyksiä samoihin aatevirtauksiin, joista monet ns. syvänvihreät ammentavat nykyäänkin. Rudolf Steiner ja teosofia olivat siinä kiinteästi mukana, mikä varmaankin kauneudesta, hyvyydestä, luonnonmukaisuudesta ja taiteellisuudesta kiinnostuneille Steinerin nykykannattajille on outoa ja käsittelemätöntä.
Ympäristö on varmasti kriisissä ja tuottaa vaikeuksia olla jonkin puolella ja jotakin vastaan. Joutuu helposti pyllistämään hyville asioille, jos ei halua kannattaa pahaa. Artikkeli on mielestäni kiinnostavaa luettavaa, mutta epämukavaa. Jos on kriittinen esim. pakolaisasiassa, joutuu helposti äärioikeistolaisten kelkkaan. Jos pitää kansankulttuurista, isänmaastaan, perinteistä, puutarhanhoidosta, fyysisestä töistä, siinäkin on pian heikoilla jäillä. Kasvissyönnistä, joogasta, meditaatiosta, ympäristönsuojelusta vedetään aika pian taas tuttu Hitler-kortti esiin. Nämähän ovat mukavia asioita sinänsä.
Kommentoija kysyy, milloin aion kertoa kaiken. Reppuni on kyllä aika tyhjä. Uusia paljastuksia ei ole tulossa enkä oikein jaksa palata vanhoihin - kuin ajoittain. Ehkä pieniä välähdyksiä joskus.
Minäkin olen kirjoittanut kerran Elonkehään enkä pidä sitä mitenkään ekofascistisena lehtenä. Linkola on käsittääkseni arvostettu patriarkka, mutta tuskin hänen äärimmäisyytensä on mitenkään tyypillistä näille syvänvihreille. Linkolaa jotenkin ymmärretään, kun hän kuitenkin on niin kiltti ja lapsenomainen luonteeltaan. Hän rakastaa luontoa niin syvästi, että hänen misantropiaansa suvaitaan. Varmaankin ekoterrorismiin taipuvaisia nuoria löytyy, mutta paljon enemmän hyvää tarkoittavia hörhöilijöitä, joilla on vain vähän opintoja ja syvällistä tietoa, ja jotka ovat monella tapaa syrjäytyneitä.
Opiskelevat nuoret ovat oppineet analyyttistä ajattelua, he toimivat järjestöissä ja yrittävät parantaa maailmaa tavallaan. Kunhan heille avautuu virkoja systeemissä, he sopeutuvat aivan samalla tavalla kuin 60-luvun vasemmistolaiset radikaalit. Vihreä liitto on tullut valtavirtaan, siellä on yhä paljon potentiaalia ja todellista tietoa. Paljon se ei kuitenkaan parlamentaarista tietä myöten pysty vaikuttamaan.
En tunne näitä asioita oikein mitenkään, koska en ole ollut mukana kunnolla missään. Jouduin yksinäisyyttäni ja kömpelyyttäni mukaan noihin hörhötouhuihin. Minulla on se vammani, että yritän ymmärtää ja näen paljon anteeksiannettavaa kaikenlaisessa sähläyksessä.
Fascismilla ja natsismilla oli varmaankin tiettyjä yhteyksiä samoihin aatevirtauksiin, joista monet ns. syvänvihreät ammentavat nykyäänkin. Rudolf Steiner ja teosofia olivat siinä kiinteästi mukana, mikä varmaankin kauneudesta, hyvyydestä, luonnonmukaisuudesta ja taiteellisuudesta kiinnostuneille Steinerin nykykannattajille on outoa ja käsittelemätöntä.
Ympäristö on varmasti kriisissä ja tuottaa vaikeuksia olla jonkin puolella ja jotakin vastaan. Joutuu helposti pyllistämään hyville asioille, jos ei halua kannattaa pahaa. Artikkeli on mielestäni kiinnostavaa luettavaa, mutta epämukavaa. Jos on kriittinen esim. pakolaisasiassa, joutuu helposti äärioikeistolaisten kelkkaan. Jos pitää kansankulttuurista, isänmaastaan, perinteistä, puutarhanhoidosta, fyysisestä töistä, siinäkin on pian heikoilla jäillä. Kasvissyönnistä, joogasta, meditaatiosta, ympäristönsuojelusta vedetään aika pian taas tuttu Hitler-kortti esiin. Nämähän ovat mukavia asioita sinänsä.
Kommentoija kysyy, milloin aion kertoa kaiken. Reppuni on kyllä aika tyhjä. Uusia paljastuksia ei ole tulossa enkä oikein jaksa palata vanhoihin - kuin ajoittain. Ehkä pieniä välähdyksiä joskus.
Minäkin olen kirjoittanut kerran Elonkehään enkä pidä sitä mitenkään ekofascistisena lehtenä. Linkola on käsittääkseni arvostettu patriarkka, mutta tuskin hänen äärimmäisyytensä on mitenkään tyypillistä näille syvänvihreille. Linkolaa jotenkin ymmärretään, kun hän kuitenkin on niin kiltti ja lapsenomainen luonteeltaan. Hän rakastaa luontoa niin syvästi, että hänen misantropiaansa suvaitaan. Varmaankin ekoterrorismiin taipuvaisia nuoria löytyy, mutta paljon enemmän hyvää tarkoittavia hörhöilijöitä, joilla on vain vähän opintoja ja syvällistä tietoa, ja jotka ovat monella tapaa syrjäytyneitä.
Opiskelevat nuoret ovat oppineet analyyttistä ajattelua, he toimivat järjestöissä ja yrittävät parantaa maailmaa tavallaan. Kunhan heille avautuu virkoja systeemissä, he sopeutuvat aivan samalla tavalla kuin 60-luvun vasemmistolaiset radikaalit. Vihreä liitto on tullut valtavirtaan, siellä on yhä paljon potentiaalia ja todellista tietoa. Paljon se ei kuitenkaan parlamentaarista tietä myöten pysty vaikuttamaan.
En tunne näitä asioita oikein mitenkään, koska en ole ollut mukana kunnolla missään. Jouduin yksinäisyyttäni ja kömpelyyttäni mukaan noihin hörhötouhuihin. Minulla on se vammani, että yritän ymmärtää ja näen paljon anteeksiannettavaa kaikenlaisessa sähläyksessä.
9.12.05
Ihme
Nyt on nähty sekin ihme: Sääksmäen kalastaja on kirjoittanut blogipostauksen. Herkullinen tilanne. Diodit vilkkuvat hämärässä tuvassa, liedellä porisee kattila, josta näkyy sorsan räpyläjalka. Tuuheakulmainen, ystävällisen näköinen vanha mies hakkaa tietokonettaan..." Maapallon ilmaston lämpeneminen etenee niin..."
Ei vaiskaan! Tosin Linkola ON KIRJOITTANUT blogipostauksen, mutta sen hän on tehnyt vanhalla remingtonillaan paperille ja nuoret ovat sitten kääntäneet kirjaimet bittimuotoon ja lähettäneet blogiin. Ei sentään kalastaja ole hankkinut tietokonetta ja nettiyhteyttä.
Blogilistalla on jo n.3500 julkaisua
Kaiken aikaa tulee kiinnostavia, jännittäviä ja hyvin kirjoitettuja blogeja, toinen toistaan parempia. Entisiäkin on ihan tyydyttävästi. Historioitsija, kirjoitti muutamia viikkoja sitten, että osallistumme johonkin suureen, jota purkamaan tarvitaan satojen tutkijoiden joukko joskus tulevaisuudessa.
Lukemattomien äänien viihdyttävä sorina bittiavaruudessa on jotakin, josta itsekin jotenkin uskalsin haaveilla suhteellisen eristyneessä olotilassani. Tiedon näkymättömät valtatiet ovat puhkoneet pienten hämärien huoneiden seinät ja tehneet loppuansa lähestyvästä maapallosta lopulta sen maailmankylän, jota on odotettu.
Yksittäisen ihmisen on kohta mahdotonta seurata tätä kasvavaa flooraa. Monet kansanedustajat ovat liittäneet verkkojulkaisunsa listalle. MEPpejä on tullut lisää. Presidenttiehdokkaat kirjoittavat ahkerasti. Vaikka Vanhalan ja Niinistön nettipäiväkirjat ovatkin varsin kieli keskellä suuta kirjoitettuja, ne ovat varsin blogimaisia ja kertovat myös henkilöstä itsestään. Kieli keskellä suuta tässä täytyy pitää itse kunkin ja pienempienkin tekijöiden. Ihan mitä tahansa ei sovi laittaa nettiin, jos paljastumisen vaara on olemassa.
City-lehdellä näyttää olevan oma blogiportaalinsa, jossa on jo satoja blogeja, mutta selailen niitä vasta, kun ne tulevat blogilistan uutuuksiin. Vähän kauheata olisi olla pakotettu käyttämään lehden punaisia mainoksia, mutta samaa lienee voi sanoa meistä muistakin valmiisiin ilmaispohjiin turvautuvista.
Haluan kehua Kosovossan rauhaa turvaavan Tieran blogia, Lopunajan merkintöjä. Se on kirjoitettu eloisasti. Siinä on aitoa halua tutustua onnettoman maakunnan oloihin. Blogissa kerrotaan arjesta tavalla, jolla paikalle lähetetty huippureportterikaan ei helpolla pystyisi. Blogi parhaimmillaan. Silti vain yksi tilaaja ja lukijoita vähän.
Uudehkoista blogeista mainitsen Karjala takaisin. Se näyttää, että vaikeasta ja naapurusten välejä hiertävästä asiasta voi ja pitää kirjoittaa myös kiihkottomasti. Itse toivoisin, että markkinatalous ja integraatio etenee niin, että typerät alue- ja kansallisuuskiistat voidaan jättää sivuun. Mitä olisi väliä, mihin valtioon Karjalamme kuuluu, jos sinne voisi matkustaa ja siellä asua vaivatta. Populistiset ihmiset ja itse kansa puhuu kuinka maamme on myyty EU:lle, itsenäisyys on mennyt jne. Minä en ainakaan huomaa mitään eroa, ja jos niitä on, ne ovat päinvastoin parempaan suuntaan.
Jukka Kemppisen älyllisesti liikkuvasta blogista on syytä iloita. Siinä on jotain samaa kuin tutussa Hanhensulassa.
Otetaan loppukevennykseksi Phililtä napattu linkki kummallisiin keksintöihin.
Ei vaiskaan! Tosin Linkola ON KIRJOITTANUT blogipostauksen, mutta sen hän on tehnyt vanhalla remingtonillaan paperille ja nuoret ovat sitten kääntäneet kirjaimet bittimuotoon ja lähettäneet blogiin. Ei sentään kalastaja ole hankkinut tietokonetta ja nettiyhteyttä.
Blogilistalla on jo n.3500 julkaisua
Kaiken aikaa tulee kiinnostavia, jännittäviä ja hyvin kirjoitettuja blogeja, toinen toistaan parempia. Entisiäkin on ihan tyydyttävästi. Historioitsija, kirjoitti muutamia viikkoja sitten, että osallistumme johonkin suureen, jota purkamaan tarvitaan satojen tutkijoiden joukko joskus tulevaisuudessa.
Lukemattomien äänien viihdyttävä sorina bittiavaruudessa on jotakin, josta itsekin jotenkin uskalsin haaveilla suhteellisen eristyneessä olotilassani. Tiedon näkymättömät valtatiet ovat puhkoneet pienten hämärien huoneiden seinät ja tehneet loppuansa lähestyvästä maapallosta lopulta sen maailmankylän, jota on odotettu.
Yksittäisen ihmisen on kohta mahdotonta seurata tätä kasvavaa flooraa. Monet kansanedustajat ovat liittäneet verkkojulkaisunsa listalle. MEPpejä on tullut lisää. Presidenttiehdokkaat kirjoittavat ahkerasti. Vaikka Vanhalan ja Niinistön nettipäiväkirjat ovatkin varsin kieli keskellä suuta kirjoitettuja, ne ovat varsin blogimaisia ja kertovat myös henkilöstä itsestään. Kieli keskellä suuta tässä täytyy pitää itse kunkin ja pienempienkin tekijöiden. Ihan mitä tahansa ei sovi laittaa nettiin, jos paljastumisen vaara on olemassa.
City-lehdellä näyttää olevan oma blogiportaalinsa, jossa on jo satoja blogeja, mutta selailen niitä vasta, kun ne tulevat blogilistan uutuuksiin. Vähän kauheata olisi olla pakotettu käyttämään lehden punaisia mainoksia, mutta samaa lienee voi sanoa meistä muistakin valmiisiin ilmaispohjiin turvautuvista.
Haluan kehua Kosovossan rauhaa turvaavan Tieran blogia, Lopunajan merkintöjä. Se on kirjoitettu eloisasti. Siinä on aitoa halua tutustua onnettoman maakunnan oloihin. Blogissa kerrotaan arjesta tavalla, jolla paikalle lähetetty huippureportterikaan ei helpolla pystyisi. Blogi parhaimmillaan. Silti vain yksi tilaaja ja lukijoita vähän.
Uudehkoista blogeista mainitsen Karjala takaisin. Se näyttää, että vaikeasta ja naapurusten välejä hiertävästä asiasta voi ja pitää kirjoittaa myös kiihkottomasti. Itse toivoisin, että markkinatalous ja integraatio etenee niin, että typerät alue- ja kansallisuuskiistat voidaan jättää sivuun. Mitä olisi väliä, mihin valtioon Karjalamme kuuluu, jos sinne voisi matkustaa ja siellä asua vaivatta. Populistiset ihmiset ja itse kansa puhuu kuinka maamme on myyty EU:lle, itsenäisyys on mennyt jne. Minä en ainakaan huomaa mitään eroa, ja jos niitä on, ne ovat päinvastoin parempaan suuntaan.
Jukka Kemppisen älyllisesti liikkuvasta blogista on syytä iloita. Siinä on jotain samaa kuin tutussa Hanhensulassa.
Otetaan loppukevennykseksi Phililtä napattu linkki kummallisiin keksintöihin.
8.12.05
Pressan vaalit
Seuraan kiinnostuneena vaaleja. Tietenkin ihmettelen sitä vakavuutta, millä me kaikki asiaan suhtaudumme. Ikäänkuin olisi kyseessä elämää suurempi asia. Mikä saa nuorehkon pääministerin esimerkiksi hakemaan presidentin asemaa, vaikka poliitikkona ja puoluejohtajana ja mahdollisena uutenakin pääministerinä, hän olisi paljon vaikutusvaltaisempi. Presidentin työ on paljolti edustamista ja protokollaa ja se on loppujen lopuksi raskasta ja ikävää. Hänellä on sitäpaitsi nuoria lapsia ja hän on tunnetusti edustanut perhearvoja, joita hän ei presidentin asemassa oikein ehtisi vaalimaan.
Itse kuulun siihen sukupolveen, joka on elänyt puutteenalaista elämää lapsuudessaan ja se että presidentti voi halutessaan syödä voita ja syljeskellä kattoon, on minulle alitajuisesti merkittävää, mutta ei suurimmalle osalle suomalaisista. (En koskaan ole jättänyt ruokaa lautaselle, en ainakaan 56 vuoteen, niin tiukassa se istuu). Ihmisen elämän pitää olla haasteellista, mutta eikö presidentin elämä ole sitä liiaksi vaikka onkin hyvät asunto- ja autoedut ja palkka. Jokaista askelta vartioidaan, eikä presidentti voi juuri koskaan tuntea itseään vapaaksi. Itse asiassa presidentiksi haluavat ovat mielestäni näköjään jonkin verran sairaita päästään. Presidentin mahdollisuus vaikuttaa hyväksi kokemiensa asioiden puolesta on kuitenkin niin kovin pieni, ettei sekään oikein vakuuta. Tietysti hän voi uhrautua puolueensa hyväksi, koska presidentin vaalit ovat niin erinomainen tilaisuus keskustella - mutta valitettavasti vain symbolikysymyksistä.
Sille joka on kiinnostunut sosiaalisen elämän mysteereistä, vaalit ovat ovat kiehtova tilaisuus. Asiat, mistä keskustellaan eivät ole kummoisia, mutta niihin on panostettu niin paljon energiaa ja symboliarvoja, että ne ovat muuttuneet merkittäviksi.
Kuka menestyi hyvin ja kuka huonosti, on mielestäni äärimmäisen vaikeaa ratkaista. Ihmetyttää se into ja varmuus, millä jotkut sen pystyvät päättämään. Mielestäni kaikki ehdokkaat menestyivät ja argumentoivat hyvin kukin oman luonteensa ja tyylinsä mukaan. Siitä mitä yksi suuri teema, globalisaatio itse asiassa pitää sisällään, ei oikein päästy keskustelemaan, koska "se ei kuulu presidentin tehtäviin". Globalisaatiosta puhuttiin, mutta käsitettä ei kansantajuisesti avattu. Aikaa pistettiin paljon merkityksettömyyteen, perustuslain yksityiskohtaan, kysymykseen presidentin valtaoikeuksista, josta on tosiaan tullut elämää suurempi kysymys.
Halonen on pääehdokkaista ainoa globalisaatiokriittinen. Mietin, että mitä se hänen kritiikkinsä itse asiassa sisältäisi käytännössä muuta kuin korusanoja. Epäilen niin syvästi hänen tyyppisiään näennäisradikaaleja, ettei hän minusta ole uskottava.
Mielestäni Niinistö selviytyi parhaiten, mutta se johtui varmaankin siitä, että olin asennoitunut häneen myönteisesti jo ennakolta. Hän ja pääministeri edustavat reaalipolitiikkaa. Pääministerillä on tosin takanaan osittain konservatiivinen puolueensa, jonka luotsaamisessa hänellä on tärkeä tehtävä. Hän ei voi toimia sillä tapaa vapaasti kuin nyt sidoksista vapaa Niinistö. Niinistö sentään mainitsi esim. ydinenergian ja se oli konkretiaa.
Olen hieman ihmeissäni, ettei ylipäällikkö tuntenut edes alikessun natsoja. Olen armeijan käyneenä osannut sotilasarvot, vaikken enää, mutta näitä alimpia en toki koskaan unohda.
Tavalliset eduskuntavaalit ovat tosiaan otollisemmat oikeista asioista ja arvoista keskustaessa. Suomessa tosin sitten käytännössä erot heti hämärtyvät kummallisten hallituskoaaliittioiden takia. Systeemin muutos ei oikeastaan koskaan ole vaakalaudalla. Kansa ei pysty siitä päättämään, koska puoleet sekoittavat kortit heti uudelleen. Kaikki ovat oikeastaan samaa puoluetta ja todellisia eroja on vähän ja niitä on vaikea havaita. Korupuheet ja käytännöt ovat erikseen. Presidentin vaaleissa varsinaisista asioista on jopa suorastaan kielletty keskustella.
Itse kuulun siihen sukupolveen, joka on elänyt puutteenalaista elämää lapsuudessaan ja se että presidentti voi halutessaan syödä voita ja syljeskellä kattoon, on minulle alitajuisesti merkittävää, mutta ei suurimmalle osalle suomalaisista. (En koskaan ole jättänyt ruokaa lautaselle, en ainakaan 56 vuoteen, niin tiukassa se istuu). Ihmisen elämän pitää olla haasteellista, mutta eikö presidentin elämä ole sitä liiaksi vaikka onkin hyvät asunto- ja autoedut ja palkka. Jokaista askelta vartioidaan, eikä presidentti voi juuri koskaan tuntea itseään vapaaksi. Itse asiassa presidentiksi haluavat ovat mielestäni näköjään jonkin verran sairaita päästään. Presidentin mahdollisuus vaikuttaa hyväksi kokemiensa asioiden puolesta on kuitenkin niin kovin pieni, ettei sekään oikein vakuuta. Tietysti hän voi uhrautua puolueensa hyväksi, koska presidentin vaalit ovat niin erinomainen tilaisuus keskustella - mutta valitettavasti vain symbolikysymyksistä.
Sille joka on kiinnostunut sosiaalisen elämän mysteereistä, vaalit ovat ovat kiehtova tilaisuus. Asiat, mistä keskustellaan eivät ole kummoisia, mutta niihin on panostettu niin paljon energiaa ja symboliarvoja, että ne ovat muuttuneet merkittäviksi.
Kuka menestyi hyvin ja kuka huonosti, on mielestäni äärimmäisen vaikeaa ratkaista. Ihmetyttää se into ja varmuus, millä jotkut sen pystyvät päättämään. Mielestäni kaikki ehdokkaat menestyivät ja argumentoivat hyvin kukin oman luonteensa ja tyylinsä mukaan. Siitä mitä yksi suuri teema, globalisaatio itse asiassa pitää sisällään, ei oikein päästy keskustelemaan, koska "se ei kuulu presidentin tehtäviin". Globalisaatiosta puhuttiin, mutta käsitettä ei kansantajuisesti avattu. Aikaa pistettiin paljon merkityksettömyyteen, perustuslain yksityiskohtaan, kysymykseen presidentin valtaoikeuksista, josta on tosiaan tullut elämää suurempi kysymys.
Halonen on pääehdokkaista ainoa globalisaatiokriittinen. Mietin, että mitä se hänen kritiikkinsä itse asiassa sisältäisi käytännössä muuta kuin korusanoja. Epäilen niin syvästi hänen tyyppisiään näennäisradikaaleja, ettei hän minusta ole uskottava.
Mielestäni Niinistö selviytyi parhaiten, mutta se johtui varmaankin siitä, että olin asennoitunut häneen myönteisesti jo ennakolta. Hän ja pääministeri edustavat reaalipolitiikkaa. Pääministerillä on tosin takanaan osittain konservatiivinen puolueensa, jonka luotsaamisessa hänellä on tärkeä tehtävä. Hän ei voi toimia sillä tapaa vapaasti kuin nyt sidoksista vapaa Niinistö. Niinistö sentään mainitsi esim. ydinenergian ja se oli konkretiaa.
Olen hieman ihmeissäni, ettei ylipäällikkö tuntenut edes alikessun natsoja. Olen armeijan käyneenä osannut sotilasarvot, vaikken enää, mutta näitä alimpia en toki koskaan unohda.
Tavalliset eduskuntavaalit ovat tosiaan otollisemmat oikeista asioista ja arvoista keskustaessa. Suomessa tosin sitten käytännössä erot heti hämärtyvät kummallisten hallituskoaaliittioiden takia. Systeemin muutos ei oikeastaan koskaan ole vaakalaudalla. Kansa ei pysty siitä päättämään, koska puoleet sekoittavat kortit heti uudelleen. Kaikki ovat oikeastaan samaa puoluetta ja todellisia eroja on vähän ja niitä on vaikea havaita. Korupuheet ja käytännöt ovat erikseen. Presidentin vaaleissa varsinaisista asioista on jopa suorastaan kielletty keskustella.
7.12.05
Dr Philin ihailija edelleenkin
Aina kun voin, katson dr Philin. Tänään puhuttiin kotona loisivista, yli-ikäisistä nuorista, joille järkevä Phil kehotti laittamaan ukaasin: Pois kotoa ja töitä hakemaan!
Muistin taas taannoisessa kodissani, ekoyhteisössä laiskottelevat nuoret ihmiset, joille yritin olla dr Phil ja sanoa: Tämä ei käy. Mieleeni tulee, että onkohan ekokylässä edelleen esimerkiksi se ehkä kolmikymppinen nuorimies, joka sanoi olevansa valaistunut. Hän lienee tätä nykyä asunut paikalla jo kolme vuotta ja maassa on työvoimapula. Hän ei halua tehdä töitä "ilmaiseksi" eli tukityöllistettynä. Hän on nuori ja terveen näköinen. En nähnyt hänen osallistuvan kovin ahkerasti tilan töihin. Nuorten kanssa piti neuvotella pienenpienten alueitten siivouksesta, jota he taisivat tehdä tukityöllistettyinä, vaikka muutenkin meillä oli ns. työvelvollisuus. Koska tämä tukityöllistettynä oleminen oli niin rasittavaa, kotityövelvollisuus poistettiin ja saamarit, aikuisina itseään pitävät veteraanikyläläiset hellivät näitten henkisiksi itseään sanovien nuorten aikuisten tunteita, eivätkä uskaltaneet reagoida eivätkä tukeneet minua, kun minä yritin.
Minulle on sanottu, että entisessä yhteisössäni tällä hetkellä työttömiä on vähemmän kuin koko väestössä. Voi ollakin, mutta etsikkovuodet kuitenkin tuhlattiin. Viime viikonloppuna taisi olla puolivuotiskokous, jossa päätettiin "kiinnittää huomiota toimeentuloon". Tuollaisilla päätöksillä ei ole mitään virkaa, jos ei päätetä miten, milloin ja kuka tekee. Noita päätöksiä on tosiaan tehty vuosien mittaan.
Uskallan olla tällaista touhua vastaan vaikka esim. lukijamäärät romahtaisivat. Ovat ne romahtaneet ennenkin.
Yritän erottaa kaksi kantaa tuohon työllistymiskysymykseen.
I Osa, joista useat ovat vasemmistoliberaaleja, väittävät, että ei ole syrjäytymisestä vaan syrjäyttämisestä. Työttömyys on kapitalistien raakaa pettämispeliä. Ja onhan siihen tietenkin katetta. Monet tapahtumat tukevat sitä: esim. lamaan liittyvät tapahtumakulut, optioskandaalit yms. Vasemmistoliitosta ja sosiaalidemokraateista löytyy näitä varsin vakuuttavasti argumentoituja kantoja. Minä ainakin epäilen osaa vasemmistoa äänien kalastamisesta ja halusta pysyttää vaalikarjansa karjana. Osa vasemmistoa on niin syvällä korporatiivisen vallan kabineteissa, että ainakin minulta menee usko. Tieteellisellä puolella tämän kannan loistava edustaja on Raija Julkunen- niminen tutkija. Tässä on muuan hänen terävä esseensä, jossa hän kuvaa hyvinvointivaltion muutosta. Muuan sitaatti:
"Eurooppalaista hyvinvointivaltiota pyritään säilyttämään vahvistamalla työllisyyttä ja veronmaksajien määrää. Työllisyys- ja työkeskeisestä politiikasta on tullut uutta oikeaoppisuutta"
Hyvänen aika, onko tämä jotenkin väärin! Mihin on kadonnut se kuuluisa suomalainen työn eetos? Eikö voi ottaa molempia: Kovaa työtä ja kulttuuria.
II Toinen valtasuunta on liberalistinen markkinatalous, jonka osana voi ehkä pitää libertarismia, jonka määritelmää kävin katsomassa wikipediassa. Todella kiinnostava ja monisyinen aate. Markkinatalouden synnit ovat nekin suuret. Varallisuuden kertyminen harvoille on yksi. Suomessammekin on tosiaan kertymä rikkaita, jotka eivät välttämättä tee ahkerasti työtä, vaikka osa rikkaista onkin hankkinut varansa ja asemansa kovalla työllään kuten pääjohtaja Jorma Ollilakin niin vaatimattomasti ilmaisi saadessaan suuristinsä.. On suuri toimeentulevien joukko ja sitten ne syrjäytyneet/syrjäytetyt joitten kärsimyksiin tulee tosiaan suhtautua vakavasti.
Silti kapitalistisella järjestelmällä, vaikka se niin huono onkin, on ollut muita systeemeitä parempi kyky poistaa absoluutista köyhyyttä ja tuoda hyvinvointia sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Kysyn onko parempi tuo kummallinen Kiina, jossa on kommunistipuolueen diktatuuri ja kapitalistinen järjestelmä? Miljoonat ja taas miljoonat ovat saaneet varallisuutta vaikka miljoonat elävätkin köyhyydessä. Kiina on teollisen maailman moottori hyvässä ja pahassa. Vai olisiko parempi sekasorto ja pitkien puukkojen yöt, punaisten Khmerien malliin, demokratian nimissä? Minä en tiedä vastauksia, enkä tiedä, kestääkö maapallo.
Muistin taas taannoisessa kodissani, ekoyhteisössä laiskottelevat nuoret ihmiset, joille yritin olla dr Phil ja sanoa: Tämä ei käy. Mieleeni tulee, että onkohan ekokylässä edelleen esimerkiksi se ehkä kolmikymppinen nuorimies, joka sanoi olevansa valaistunut. Hän lienee tätä nykyä asunut paikalla jo kolme vuotta ja maassa on työvoimapula. Hän ei halua tehdä töitä "ilmaiseksi" eli tukityöllistettynä. Hän on nuori ja terveen näköinen. En nähnyt hänen osallistuvan kovin ahkerasti tilan töihin. Nuorten kanssa piti neuvotella pienenpienten alueitten siivouksesta, jota he taisivat tehdä tukityöllistettyinä, vaikka muutenkin meillä oli ns. työvelvollisuus. Koska tämä tukityöllistettynä oleminen oli niin rasittavaa, kotityövelvollisuus poistettiin ja saamarit, aikuisina itseään pitävät veteraanikyläläiset hellivät näitten henkisiksi itseään sanovien nuorten aikuisten tunteita, eivätkä uskaltaneet reagoida eivätkä tukeneet minua, kun minä yritin.
Minulle on sanottu, että entisessä yhteisössäni tällä hetkellä työttömiä on vähemmän kuin koko väestössä. Voi ollakin, mutta etsikkovuodet kuitenkin tuhlattiin. Viime viikonloppuna taisi olla puolivuotiskokous, jossa päätettiin "kiinnittää huomiota toimeentuloon". Tuollaisilla päätöksillä ei ole mitään virkaa, jos ei päätetä miten, milloin ja kuka tekee. Noita päätöksiä on tosiaan tehty vuosien mittaan.
Uskallan olla tällaista touhua vastaan vaikka esim. lukijamäärät romahtaisivat. Ovat ne romahtaneet ennenkin.
Yritän erottaa kaksi kantaa tuohon työllistymiskysymykseen.
I Osa, joista useat ovat vasemmistoliberaaleja, väittävät, että ei ole syrjäytymisestä vaan syrjäyttämisestä. Työttömyys on kapitalistien raakaa pettämispeliä. Ja onhan siihen tietenkin katetta. Monet tapahtumat tukevat sitä: esim. lamaan liittyvät tapahtumakulut, optioskandaalit yms. Vasemmistoliitosta ja sosiaalidemokraateista löytyy näitä varsin vakuuttavasti argumentoituja kantoja. Minä ainakin epäilen osaa vasemmistoa äänien kalastamisesta ja halusta pysyttää vaalikarjansa karjana. Osa vasemmistoa on niin syvällä korporatiivisen vallan kabineteissa, että ainakin minulta menee usko. Tieteellisellä puolella tämän kannan loistava edustaja on Raija Julkunen- niminen tutkija. Tässä on muuan hänen terävä esseensä, jossa hän kuvaa hyvinvointivaltion muutosta. Muuan sitaatti:
"Eurooppalaista hyvinvointivaltiota pyritään säilyttämään vahvistamalla työllisyyttä ja veronmaksajien määrää. Työllisyys- ja työkeskeisestä politiikasta on tullut uutta oikeaoppisuutta"
Hyvänen aika, onko tämä jotenkin väärin! Mihin on kadonnut se kuuluisa suomalainen työn eetos? Eikö voi ottaa molempia: Kovaa työtä ja kulttuuria.
II Toinen valtasuunta on liberalistinen markkinatalous, jonka osana voi ehkä pitää libertarismia, jonka määritelmää kävin katsomassa wikipediassa. Todella kiinnostava ja monisyinen aate. Markkinatalouden synnit ovat nekin suuret. Varallisuuden kertyminen harvoille on yksi. Suomessammekin on tosiaan kertymä rikkaita, jotka eivät välttämättä tee ahkerasti työtä, vaikka osa rikkaista onkin hankkinut varansa ja asemansa kovalla työllään kuten pääjohtaja Jorma Ollilakin niin vaatimattomasti ilmaisi saadessaan suuristinsä.. On suuri toimeentulevien joukko ja sitten ne syrjäytyneet/syrjäytetyt joitten kärsimyksiin tulee tosiaan suhtautua vakavasti.
Silti kapitalistisella järjestelmällä, vaikka se niin huono onkin, on ollut muita systeemeitä parempi kyky poistaa absoluutista köyhyyttä ja tuoda hyvinvointia sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Kysyn onko parempi tuo kummallinen Kiina, jossa on kommunistipuolueen diktatuuri ja kapitalistinen järjestelmä? Miljoonat ja taas miljoonat ovat saaneet varallisuutta vaikka miljoonat elävätkin köyhyydessä. Kiina on teollisen maailman moottori hyvässä ja pahassa. Vai olisiko parempi sekasorto ja pitkien puukkojen yöt, punaisten Khmerien malliin, demokratian nimissä? Minä en tiedä vastauksia, enkä tiedä, kestääkö maapallo.
Pieniä aineettomia lahjoja
En tiedä, onko näillä kenellekään lukijalle arvoa. Niistä on mielestäni paljon hupia ja monet ovat myös varsin opettavaisia. Tässä tulee linkkejä muutamiin sanapeleihin. Pelit vaativat, että asentaa ilmaisia näyttöohjelmia kuten Java ja Macromedia Flash-playerin, joita tarjotaan automaattisesti pelejä ladattaessa. Linkeissä on varmaankin samoja pelejä useaan kertaan.
Suomi24:ssä on lista monenlaisista peleistä. Sieltä löytyy myös aika kattava lista muista peliforumeista. Olen löytänyt googlettamalla monia muitakin paikkoja: Iltasanomat, MB-pelihalli
Suuressa amerikkalaisessa portaalissa AOL:ssä on monia pelejä, joista on tarjolla netissä pelattavia ilmaisversioita. Tämä linkki lataa suoraan Bookwormin, joka on oikein mukaansatempaava. Samalla sivulla on linkkejä useihin mukavilta vaikuttaviin peleihin. On hauska testata englannin sanojen taitoaan. Meikäläisen sanat tuppaavat vain olemaan kovin lyhyitä. Bookwormista on muuten olemassa ruotsinkielinenkin versio, joka löytyy tästä linkistä +muita oivalliselta vaikuttavia ruotsinkielisiä sanapelejä. Minusta vaikuttaa, että Betapet on ilmainen ja se tuntuu rejääliltä peliltä, jota voi pelata jopa netissä jotakuta toista vastaan. Tässä on luettelo useista peliforumeista, mutta en tiedä mitkä ovat ilmaisia. Scrabble on tietenkin tunnetuin ja sekä Ruotsissa että Suomessa tunnettu Alfapet sen versioita. Ordspel on yksi hyvältä näyttävä paikka.
Valtavia peliportaaleja: Addictiong games, Freeaddicting games, 2100+Free Addicting Online games., Funflashgames.
Nettiristikoita, Älypää-tietovisa, Perheportaalissa mukavia ilmaispelejä, Kaatopaikassa puolituhmia juttuja ja pelejä ym., RAY:n pelaamossa on nettiversioita tutuista rahapeleistä, Aapeli, Jonneweb,
Tässä on vielä lapsillekin sopivia englanninkielisiä sanapelejä, joita tietenkin voi hakea leegioittain googlettamalla word games. Tämä on yksi toinen paikka. Macromedian Flash-playeriä tarjotaan täällä. Javaa täällä.
Suomi24:ssä on lista monenlaisista peleistä. Sieltä löytyy myös aika kattava lista muista peliforumeista. Olen löytänyt googlettamalla monia muitakin paikkoja: Iltasanomat, MB-pelihalli
Suuressa amerikkalaisessa portaalissa AOL:ssä on monia pelejä, joista on tarjolla netissä pelattavia ilmaisversioita. Tämä linkki lataa suoraan Bookwormin, joka on oikein mukaansatempaava. Samalla sivulla on linkkejä useihin mukavilta vaikuttaviin peleihin. On hauska testata englannin sanojen taitoaan. Meikäläisen sanat tuppaavat vain olemaan kovin lyhyitä. Bookwormista on muuten olemassa ruotsinkielinenkin versio, joka löytyy tästä linkistä +muita oivalliselta vaikuttavia ruotsinkielisiä sanapelejä. Minusta vaikuttaa, että Betapet on ilmainen ja se tuntuu rejääliltä peliltä, jota voi pelata jopa netissä jotakuta toista vastaan. Tässä on luettelo useista peliforumeista, mutta en tiedä mitkä ovat ilmaisia. Scrabble on tietenkin tunnetuin ja sekä Ruotsissa että Suomessa tunnettu Alfapet sen versioita. Ordspel on yksi hyvältä näyttävä paikka.
Valtavia peliportaaleja: Addictiong games, Freeaddicting games, 2100+Free Addicting Online games., Funflashgames.
Nettiristikoita, Älypää-tietovisa, Perheportaalissa mukavia ilmaispelejä, Kaatopaikassa puolituhmia juttuja ja pelejä ym., RAY:n pelaamossa on nettiversioita tutuista rahapeleistä, Aapeli, Jonneweb,
Tässä on vielä lapsillekin sopivia englanninkielisiä sanapelejä, joita tietenkin voi hakea leegioittain googlettamalla word games. Tämä on yksi toinen paikka. Macromedian Flash-playeriä tarjotaan täällä. Javaa täällä.
6.12.05
Kauheata olisi olla vanhempi
13-vuotias kaveri soitti ja kertoi olleensa luokkatoverin luona, missä oli ajeltu toverin itse tekemällä autolla. (Onko mahdollista, että 13 vuotias tekee itse vai oliko se isä tai isoveli?) Oli ammuskeltu itse tehdyllä pistolilla. Ja jousipyssyllä myös, joka ei ollut itsetehty, mutta myynnissä kuulemma ja tätä poika nyt halajaa.
Mieleen tulivat kuvat omista koulutovereista, jotka vaurioittivat itseään omatekoisilla tussareilla sodan jälkeisessä Lapissa, missä ammuksia löytyi helpolla. Jotkut jopa räjäyttivät itsensä kuusen oksille. Sanoin tietenkin, että se on vaarallista, minkä poika tietenkin kielsi. Oletko kertonut äidillesi, mitä olet tehnyt? Olen, oli vastaus. (Aion sen tarkistaa ja yrittää kertoa varoittavista esimerkeistä molemmille.)
Vaikka pienet tytöt vaikuttavatkin helpoimmilta on heilläkin sitten varmaan omat veripelinsä. On hyväksynnän hakeminen varhain aloitetussa seksuaalisuudessa, ovat anoreksiat ja mahdollisuudet muuhun itsetuhoiseen käytökseen. Pojilla tietysti myös samat vaarat näitten muitten jännitystä ja sisältöä elämään hakevien toimintojen lisäksi. Säälin vanhempia. Se on kuin miinakentässä kävelemistä.
Mieleen tulivat kuvat omista koulutovereista, jotka vaurioittivat itseään omatekoisilla tussareilla sodan jälkeisessä Lapissa, missä ammuksia löytyi helpolla. Jotkut jopa räjäyttivät itsensä kuusen oksille. Sanoin tietenkin, että se on vaarallista, minkä poika tietenkin kielsi. Oletko kertonut äidillesi, mitä olet tehnyt? Olen, oli vastaus. (Aion sen tarkistaa ja yrittää kertoa varoittavista esimerkeistä molemmille.)
Vaikka pienet tytöt vaikuttavatkin helpoimmilta on heilläkin sitten varmaan omat veripelinsä. On hyväksynnän hakeminen varhain aloitetussa seksuaalisuudessa, ovat anoreksiat ja mahdollisuudet muuhun itsetuhoiseen käytökseen. Pojilla tietysti myös samat vaarat näitten muitten jännitystä ja sisältöä elämään hakevien toimintojen lisäksi. Säälin vanhempia. Se on kuin miinakentässä kävelemistä.
Itsenäisyyspäivän aatoksia
Meidän sosiaaliset pelimme ovat kiehtovia. Tänä päivänä yhden kanaparven johtajakana, kukon roolissa, asettuu sulat pöyhittynä keikistellen seuraamaan suurkanalassaan nokkimisjärjestyksessä tapahtuvaa ohimarssia kahden miljoonan sulkasatoisen, huonompiosaisen katsellessa näytelmää.
Samaan aikaan käydään presidenttipeliä. Presidenttiehdokkaat näyttävät kansanomaisuuttaan tv:n leikkiohjelmissa. Onneksi ei tarvinnut elää aikoja, että UKK:n olisi ollut alennuttava samaan. Alentumista, mutta samaan aikaan avointa demokratiaa, avoimempaa kuin kabinettipeli.
Ruotsin tv:ssä kerrottiin armottomasta ruotsalaisesta The spoils systemistä, jossa voittajapuolue tekee poliittiset virkanimitykset. Suomikin mainittiin muka parempana esimerkkinä, mutta kattia kanssa. Suomessakin puolueet huolehtivat omistaan. Ruotsin tv:n tutkivan ohjelman mukaan myös toisten puolueiden poliittisista broilereista pidetään huolta. Näin varmistetaan lojaalisuus yli puoluerajojen.
En paheksu tätä peliä, mutta lupa on sentään kai vähän hymyillä.
Kannatan niin rajoitettua siirtolais- ja pakolaispolitiikkaa kuin se vain EU:n puitteissa ja inhimillisyyden puolesta on mahdollista. Ottamalla liikaa kouluttamattomia siirtolaisia, pedataan vain vaikeuksia, jos heille ei ole antaa töitä. Nyt Euroopalla on mahdollisuus totutella yhteistyöhön muslimimaailman kanssa satsaamalla Turkin ottamiseen mukaan EU-kuvioihin. Konfontaatioilla ei päästä puusta pitkään. Demonisoimalla Islam, tulee vain lisää demoneja. Islamin maallistuminen kristinuskon tapaan on käsittääkseni ainoa tapa. Kristinuskossa on ollut ja on kosolti aineksia samantyyppiseen fundamentalismiin. Jäljet pelottavat yhtä lailla.
Maallistuminen, materialismi ja globalisoituminen muuttavat enemmän maailmaa kuin valistusinto. Tarvitaan tekoja enemmän kuin puheita. Niiden avulla pystytään avaamaan gordionin solmuja, kiertämään nationalismin hetteikköjä. Runsautta on kaikesta huolimatta helpompi jakaa kuin niukkuutta vaikka siinäkin on toki ongelmansa.
Samaan aikaan käydään presidenttipeliä. Presidenttiehdokkaat näyttävät kansanomaisuuttaan tv:n leikkiohjelmissa. Onneksi ei tarvinnut elää aikoja, että UKK:n olisi ollut alennuttava samaan. Alentumista, mutta samaan aikaan avointa demokratiaa, avoimempaa kuin kabinettipeli.
Ruotsin tv:ssä kerrottiin armottomasta ruotsalaisesta The spoils systemistä, jossa voittajapuolue tekee poliittiset virkanimitykset. Suomikin mainittiin muka parempana esimerkkinä, mutta kattia kanssa. Suomessakin puolueet huolehtivat omistaan. Ruotsin tv:n tutkivan ohjelman mukaan myös toisten puolueiden poliittisista broilereista pidetään huolta. Näin varmistetaan lojaalisuus yli puoluerajojen.
En paheksu tätä peliä, mutta lupa on sentään kai vähän hymyillä.
Kannatan niin rajoitettua siirtolais- ja pakolaispolitiikkaa kuin se vain EU:n puitteissa ja inhimillisyyden puolesta on mahdollista. Ottamalla liikaa kouluttamattomia siirtolaisia, pedataan vain vaikeuksia, jos heille ei ole antaa töitä. Nyt Euroopalla on mahdollisuus totutella yhteistyöhön muslimimaailman kanssa satsaamalla Turkin ottamiseen mukaan EU-kuvioihin. Konfontaatioilla ei päästä puusta pitkään. Demonisoimalla Islam, tulee vain lisää demoneja. Islamin maallistuminen kristinuskon tapaan on käsittääkseni ainoa tapa. Kristinuskossa on ollut ja on kosolti aineksia samantyyppiseen fundamentalismiin. Jäljet pelottavat yhtä lailla.
Maallistuminen, materialismi ja globalisoituminen muuttavat enemmän maailmaa kuin valistusinto. Tarvitaan tekoja enemmän kuin puheita. Niiden avulla pystytään avaamaan gordionin solmuja, kiertämään nationalismin hetteikköjä. Runsautta on kaikesta huolimatta helpompi jakaa kuin niukkuutta vaikka siinäkin on toki ongelmansa.
5.12.05
Fibauksia lisää
Vaikka satoi lunta, lähdin pyörällä Kemiöön ihan kuntoilun vuoksi. Hoidin samalla työasioita. Matkalla pysäytti viimekesäinen harjoittelija autonsa ja tuli juttelemaan. Hän oli menossa hakemaan Vantaalta asti lautakuormaa. Sovimme siinä, että hän tuo meillekin keittiöön 140 m lattialautaa. Asiat kääntyivät niin, ettei se lauta niin kovin edullista ollutkaan, mutta tulipahan tehtyä. Hän oli jo kuormansa perillä ostanut, kun vasta pääsin kotiin. Kuorman purkaminen on huomenna.
Vähän sekalaisia tunteita herättää remonteerata taloa, kun ponnistuksistamme huolimatta, ei vähin ojankaivamiseni, kellariin tulee edelleen vettä. Maailma on epätäydellinen, kuten olen aina sanonut.
Kirjoitin jokin aika sitten lukuisista fibauksistani. Taas tuli mieleen seikkailuni kranaatinheittimistössä, kun tuli tieto varusmiesten onnettomuudesta Rovajärven ammunnoissa. Isohkona miehenä olin minäkin rautaa raahaamassa armeija-aikana. Ei toisaalta tarvinnut niin paljon puskissa ryömiä kuten kiväärimiesten, mutta joskus joutui kantamaan painavia kranaatinheittimen osia marsseilla ja harjoituksissa. Minua ei koskaan laitettu käsittelemään ammuksia, hyvä olikin sillä ruumiita olisi tuurillani tullut, kun nytkin meinasi. Silloinkin puhuttiin kuinka helppoa on syytää toinen ammus piippuun, vaikka entinen ei ole vielä lähtenyt. Näinhän tässä on käynyt. Kevyillä heittimillä, ammus pudotettiin piippuun ja umpinaisen putken pohjalla oleva piikki asui putoavan ammuksen nalliin ja räjäytti kranaatin matkaan. Isoissa, pyörillä kulkevissa heittimissä laukaisu tehtiin narusta laukaisulaitteesta vetäisemällä.
Minä olin muka laskija. Pitkän, laskutikkua muistuttavan kepin toiminta oli helppo oppia, samoin laskut. Aliupseerikoulun kokeissa pärjäsin hyvin, mutta käytäntö oli sitten eri juttu. Hermostuin kovapanosammunnoissa, enkä ollut skarppina. Kovassa vaneripohjassa ollut laite irtosi ja annoin päin seiniä olevia lukemia, jotka kapiainen onneksi huomasi ja tietenkin kirosi kuin turkkilainen. Sinä hetkenä olisin toivonut olevani siviilipalvelussa tai vaikka vankilassa, niin pahalta tuntui.
Kaaduinkin pyörineni tällä matkalla, putosin käsilleni ja polvilleni, eikä käynyt mitenkään. Vaikka pyörässä oli nastat, pohja oli sen verran epätasainen ja taas arvioin asiat väärin. Onneksi en tällä kertaa joudu maksamaan virhearvioinneistani.
Vähän sekalaisia tunteita herättää remonteerata taloa, kun ponnistuksistamme huolimatta, ei vähin ojankaivamiseni, kellariin tulee edelleen vettä. Maailma on epätäydellinen, kuten olen aina sanonut.
Kirjoitin jokin aika sitten lukuisista fibauksistani. Taas tuli mieleen seikkailuni kranaatinheittimistössä, kun tuli tieto varusmiesten onnettomuudesta Rovajärven ammunnoissa. Isohkona miehenä olin minäkin rautaa raahaamassa armeija-aikana. Ei toisaalta tarvinnut niin paljon puskissa ryömiä kuten kiväärimiesten, mutta joskus joutui kantamaan painavia kranaatinheittimen osia marsseilla ja harjoituksissa. Minua ei koskaan laitettu käsittelemään ammuksia, hyvä olikin sillä ruumiita olisi tuurillani tullut, kun nytkin meinasi. Silloinkin puhuttiin kuinka helppoa on syytää toinen ammus piippuun, vaikka entinen ei ole vielä lähtenyt. Näinhän tässä on käynyt. Kevyillä heittimillä, ammus pudotettiin piippuun ja umpinaisen putken pohjalla oleva piikki asui putoavan ammuksen nalliin ja räjäytti kranaatin matkaan. Isoissa, pyörillä kulkevissa heittimissä laukaisu tehtiin narusta laukaisulaitteesta vetäisemällä.
Minä olin muka laskija. Pitkän, laskutikkua muistuttavan kepin toiminta oli helppo oppia, samoin laskut. Aliupseerikoulun kokeissa pärjäsin hyvin, mutta käytäntö oli sitten eri juttu. Hermostuin kovapanosammunnoissa, enkä ollut skarppina. Kovassa vaneripohjassa ollut laite irtosi ja annoin päin seiniä olevia lukemia, jotka kapiainen onneksi huomasi ja tietenkin kirosi kuin turkkilainen. Sinä hetkenä olisin toivonut olevani siviilipalvelussa tai vaikka vankilassa, niin pahalta tuntui.
Kaaduinkin pyörineni tällä matkalla, putosin käsilleni ja polvilleni, eikä käynyt mitenkään. Vaikka pyörässä oli nastat, pohja oli sen verran epätasainen ja taas arvioin asiat väärin. Onneksi en tällä kertaa joudu maksamaan virhearvioinneistani.
4.12.05
Vuodenvaihteen asioita
Jokohan tänä vuonna olisin sillä pätemättömyyden tasolla, että ottaisin käyttöön vuosia sitten tyttäreltäni kierrättämän joululahjan, mustakantisen, vetoketjulla suljettavan Organizerin, suunnittelukalenterin. Kalenterit ovat tosin vanhentuneet vuosia sitten. Koskaan en ole ollut niin organisoitunut, että kalentereista olisi ollut juuri apua. Katson kadehtien "meneviä" ihmisiä, jotka plaraavat kalentereitaan tärkeän näköisenä. Olen aina tuntenut itseni luuseriksi, dagdrivareksi, joka on tuhlannut elämänsä ja jolla ei ole mitään niin tärkeää, jota ei voi kirjoittaa pienille paperinpalasille ja kiinnittää jääkaapin oveen. Jääkaapille sitä kuitenkin aina palaa, nytkin vaikka vyötärö hitaasti pienenee.
Odotan kauhulla joulun herkutteluja laivalla ja vierailukohteessani. Olen sanonut, etten lähde jouluaterialle tyttären anoppilaan. Tytär on pitänyt tähän asti jouluaterioita koko suvulle, mutta nyt hän tekee ainakin poikkeuksen. Mitään ei ole puuttunut ja on tullut aina syötyä liikaa. Nyt aion olla hieman järkevämpi.
Jääkaapinovelle ja nuhrautuvalle allakalle on siistinä pysyvä vaihtoehto, Alkku-nettikalenteri. Siinä luulisi asioiden pysyvän järjestyksessä. Se on nähdäkseni ilmainen, vaatii tosin rekisteröimisen, mutta se muistuttaa asioista ja siinä on monia hienouksia. Sen voi monistaa tarvittaessa. Luulisi, että siinä olisi isommallekin porukalle organisoimisapua. Porukat voisivat lukea sitä netissä ja tehdä omia merkintöjään. Tietenkään se ei ole muiden kuin asianosaisten luettavissa ja ylläpidettävissä.
Odotan tosiaan innolla lastenlasten tapaamista. Heidän äitinsä odottaa töihin pääsyä ja sitä, että saa viedä nuoremmankin päiväkotiin, painaa kaasua ja kohdata muitakin haasteita kuin lapsiperheen rutiinit. Olen kuullut, että nuorempikin kävelee, mutta moottorimiehen poikana hän on kiivennyt heti "potkuauton" päälle. Nyt talossa on kaksi vekaraa, jotka kiitävät hurjaa vauhtia lattioilla ja pitävät muutenkin päätöntä menoa.
Odotan kauhulla joulun herkutteluja laivalla ja vierailukohteessani. Olen sanonut, etten lähde jouluaterialle tyttären anoppilaan. Tytär on pitänyt tähän asti jouluaterioita koko suvulle, mutta nyt hän tekee ainakin poikkeuksen. Mitään ei ole puuttunut ja on tullut aina syötyä liikaa. Nyt aion olla hieman järkevämpi.
Jääkaapinovelle ja nuhrautuvalle allakalle on siistinä pysyvä vaihtoehto, Alkku-nettikalenteri. Siinä luulisi asioiden pysyvän järjestyksessä. Se on nähdäkseni ilmainen, vaatii tosin rekisteröimisen, mutta se muistuttaa asioista ja siinä on monia hienouksia. Sen voi monistaa tarvittaessa. Luulisi, että siinä olisi isommallekin porukalle organisoimisapua. Porukat voisivat lukea sitä netissä ja tehdä omia merkintöjään. Tietenkään se ei ole muiden kuin asianosaisten luettavissa ja ylläpidettävissä.
Odotan tosiaan innolla lastenlasten tapaamista. Heidän äitinsä odottaa töihin pääsyä ja sitä, että saa viedä nuoremmankin päiväkotiin, painaa kaasua ja kohdata muitakin haasteita kuin lapsiperheen rutiinit. Olen kuullut, että nuorempikin kävelee, mutta moottorimiehen poikana hän on kiivennyt heti "potkuauton" päälle. Nyt talossa on kaksi vekaraa, jotka kiitävät hurjaa vauhtia lattioilla ja pitävät muutenkin päätöntä menoa.
3.12.05
Kahden pimeän välissä
Vaikka asun maalla, en tunne asuvani niin Jumalan selän takana kuin Keuruulla. Täällä on sentään laajakaista ja pääkaupunkiin sekä Turkuun pääsee halutessaan helposti. Kolmas vuodenkierto menossa jo blogaten. Voisin oikeastaan käydä katsomassa aikaisimpia syystunnelmia. Kovin kaksiset ne eivät ole voineet olla.
Kävin taas juoksemassa parin päivän tauon jälkeen ja tuntui tosi hyvältä. Parina päivänä tosin kävin pyörällä naapurikunnassa kotikäynneillä, joka sekin tuntui mukavalta. Löysin eräänlaisen originellin, Pettson/Pesosen istumassa rähjäisessä mökissään. Sain ainakin kuvan ihmisestä ja voin yrittää öljytä eläköimisen rattaita, jotka ovat päässeet ruosteeseen.
Leikin tietokoneillani ja kokeilin skypeä, puhuin itseni kanssa nettipuheluja. Kokeilen vielä kuvapuheluja. MS-messenger on kaupallisen agressiivisuutensa vuoksi hieman ikävä käyttää. Se tunkee silmille melkein.
Kävin taas juoksemassa parin päivän tauon jälkeen ja tuntui tosi hyvältä. Parina päivänä tosin kävin pyörällä naapurikunnassa kotikäynneillä, joka sekin tuntui mukavalta. Löysin eräänlaisen originellin, Pettson/Pesosen istumassa rähjäisessä mökissään. Sain ainakin kuvan ihmisestä ja voin yrittää öljytä eläköimisen rattaita, jotka ovat päässeet ruosteeseen.
Leikin tietokoneillani ja kokeilin skypeä, puhuin itseni kanssa nettipuheluja. Kokeilen vielä kuvapuheluja. MS-messenger on kaupallisen agressiivisuutensa vuoksi hieman ikävä käyttää. Se tunkee silmille melkein.
2.12.05
Riskit
Olen kiinnostunut hieman, siis diletanttimaisesti vain, riskeistä. Olen lueskellut netistä joitakin tämän hetken huomattavimmaksi sosiologiksi mainitun Anthony Giddensin ajatuksia. En linkitä vielä niihin. Giddens on mies Tony Blairin takana, kolmannen tien ideologi.
Kun tämän hetkinen hallituksemme kiristää työmarkkinatukisäännöksiä, vaikka pukeekin reformin eufemistiseen, muodikkaaseen yhteiskuntatakuun muotoon, takana on mielestäni giddensiläisiä ajatuksia yksilön vastuusta. Vaikka oikeastaan siitä ei koskaan ole virallisesti luovuttukaan vaan yksilö on ollut virallisenkin ideologian mukaan vastuussa toimeentulostaan ja työstään, kansakunta on edellisillä reformeilla totutettu käytännössä kansalaispalkkaan, kun ihmisarvon nimissä toimeentuloturva on taannut viime kädessä jonkinlaisen rahatulon.
Markun verkkolokissa, nyk. Kuun vartija, keskusteltiin kansalaispalkasta jonakin toivottavana, huomaamatta, että se on ollut jo olemassa muutaman vuoden. Kansalaispalkasta on varmaan taitettu peistä ennenkin, missä, haluaisin tietää. Tai lisää puheenvuoroja asiantuntijoilta.
Minulle ei ole täysin selvää, mikä ideologia vei nykyiseen työmarkkinatukeen ja toimeentuloturvaan, koska asuin silloin Ruotsissa, nettiä ei ollut, enkä ehtinyt seuraamaan Suomen asioita. Haluaisin päästä siitäkin hieman selville. Toimeentuloturvaan ei ollakaan koskemassa, mutta työmarkkinatuki on uusiutumassa.
Työvoimapula tietyillä aloilla on jo tosiasia vaikka vakava rakennetyöttömyys onkin samaan aikaan myös olemassa. Korkean osaamisen yhteiskunnassa osa väestä on auttamatta pudonnut kelkasta. Kukaan ei halua koskea heihin edes lusikalla. Kuinka suuri osa syrjään joutuneista on kuntoutettavissa työmarkkinoille, on jännittävä kysymys.
Aioin kirjoittaa kuitenkin riskeistä ensin. Giddens on kirjoittanut myös riskeistä. Toinen kuuluisa riskeistä kirjoittanut yhteiskuntatieteilijä on Ulrich Beck. Yritän perehtyä hieman kummankin ajatuksiin tulevaisuudessa.
Sunnuntaisuomalaisessa oli blogikirjoitus, joka kuvasi osaa keski-ikäisen elämän aikana esiintyneistä uhista ja riskeistä. Toimittaja Seppo Roth kirjoitti ensimmäisestä öljykriisistä, ydinuhasta, Tshernobylin säteilystä, happosateista ja metsien harsuuntumisesta, ilmaston lämpenemisestä, napajäiden ja siperian ikiroudan sulamisesta, aidsista, amalgaamista, homeista ja otsonikadosta, lintuinfluenssasta jne. Maapallo ei kestä kiinalaisten jääkaappeja ja henkilöautoja.
Ja tässä on vain osa uhista. Ei mainita Linkolan suurinta huolta, lajien vähenemistä ja biodiversiteetin katoamista. Uhkiahan on paljon muitakin. Navat saattavat yhtäkkiä vaihtaa paikkaansa, megatsunamit iskeä, suuret tulivuorenpurkaukset pimentää auringon, golf-virta sammua, asteroidi ja terroristit iskeä, saasteet ja kemialliset aineet tehdä tuhojaan geeneissämme, jääkausi tulla, sosiaaliset katastrofit ja epidemiat uhata. Henkisellä puolella ovat sitten erilaiset "maailmanloput", jotka ovat monille aivan realistisia mahdollisuuksia.
En halua tehdä päätelmää, että huolet olisivat olleet turhia, vääriä hälyytyksiä, joiden oppina olisi viitata uhille kintaalla. Ehkä ne olivat tulevien katastrofien esimakua ja varoituksia.
Yksittäisen ihmisen on vaarallista elää katastrofitunnelmissa. Kuinka moni herkkä onkaan menettänyt mielenterveytensä uhkia miettiessään, jättänyt onnellisen elämän elämättä, lapset hankkimatta. Minun jehovalaiset oppilaani sanoivat, ettei kovin kummoista ammattia kannata hankkia, kun maailmanloppu kuitenkin tulee.
Muistaakseni Giddens sanoi, että tämä riskien merkityksen korostuminen johtuu siitä, että olemme niin hemmetin "tulevaisuusorientoituneita".
Nauroin suomalaisena Ruotsissa asuessani ruotsalaisten mammanpoikamaiselle varovaisuudelle ja halulle eliminoida kaikki riskit. Pilkka iski omaan nilkkaan. Tulevaisuus on minullekin yhä tärkeä. Jotakin, jossakin taivaanrannassa häämöttää, joka pitää minut itsekin kunnossa vaikka se kaiken järjen mukaan on vain itsepetosta. Ehkä siellä odottaa vain vanhuus, kaikenlaiset vaivat, sairaudet, häväistysjutut ja lopulta Kuolema. Pyöräilykypärää en silti ole toistaiseksi päähäni laittanut - mopokypärän kyllä.
Kun tämän hetkinen hallituksemme kiristää työmarkkinatukisäännöksiä, vaikka pukeekin reformin eufemistiseen, muodikkaaseen yhteiskuntatakuun muotoon, takana on mielestäni giddensiläisiä ajatuksia yksilön vastuusta. Vaikka oikeastaan siitä ei koskaan ole virallisesti luovuttukaan vaan yksilö on ollut virallisenkin ideologian mukaan vastuussa toimeentulostaan ja työstään, kansakunta on edellisillä reformeilla totutettu käytännössä kansalaispalkkaan, kun ihmisarvon nimissä toimeentuloturva on taannut viime kädessä jonkinlaisen rahatulon.
Markun verkkolokissa, nyk. Kuun vartija, keskusteltiin kansalaispalkasta jonakin toivottavana, huomaamatta, että se on ollut jo olemassa muutaman vuoden. Kansalaispalkasta on varmaan taitettu peistä ennenkin, missä, haluaisin tietää. Tai lisää puheenvuoroja asiantuntijoilta.
Minulle ei ole täysin selvää, mikä ideologia vei nykyiseen työmarkkinatukeen ja toimeentuloturvaan, koska asuin silloin Ruotsissa, nettiä ei ollut, enkä ehtinyt seuraamaan Suomen asioita. Haluaisin päästä siitäkin hieman selville. Toimeentuloturvaan ei ollakaan koskemassa, mutta työmarkkinatuki on uusiutumassa.
Työvoimapula tietyillä aloilla on jo tosiasia vaikka vakava rakennetyöttömyys onkin samaan aikaan myös olemassa. Korkean osaamisen yhteiskunnassa osa väestä on auttamatta pudonnut kelkasta. Kukaan ei halua koskea heihin edes lusikalla. Kuinka suuri osa syrjään joutuneista on kuntoutettavissa työmarkkinoille, on jännittävä kysymys.
Aioin kirjoittaa kuitenkin riskeistä ensin. Giddens on kirjoittanut myös riskeistä. Toinen kuuluisa riskeistä kirjoittanut yhteiskuntatieteilijä on Ulrich Beck. Yritän perehtyä hieman kummankin ajatuksiin tulevaisuudessa.
Sunnuntaisuomalaisessa oli blogikirjoitus, joka kuvasi osaa keski-ikäisen elämän aikana esiintyneistä uhista ja riskeistä. Toimittaja Seppo Roth kirjoitti ensimmäisestä öljykriisistä, ydinuhasta, Tshernobylin säteilystä, happosateista ja metsien harsuuntumisesta, ilmaston lämpenemisestä, napajäiden ja siperian ikiroudan sulamisesta, aidsista, amalgaamista, homeista ja otsonikadosta, lintuinfluenssasta jne. Maapallo ei kestä kiinalaisten jääkaappeja ja henkilöautoja.
Ja tässä on vain osa uhista. Ei mainita Linkolan suurinta huolta, lajien vähenemistä ja biodiversiteetin katoamista. Uhkiahan on paljon muitakin. Navat saattavat yhtäkkiä vaihtaa paikkaansa, megatsunamit iskeä, suuret tulivuorenpurkaukset pimentää auringon, golf-virta sammua, asteroidi ja terroristit iskeä, saasteet ja kemialliset aineet tehdä tuhojaan geeneissämme, jääkausi tulla, sosiaaliset katastrofit ja epidemiat uhata. Henkisellä puolella ovat sitten erilaiset "maailmanloput", jotka ovat monille aivan realistisia mahdollisuuksia.
En halua tehdä päätelmää, että huolet olisivat olleet turhia, vääriä hälyytyksiä, joiden oppina olisi viitata uhille kintaalla. Ehkä ne olivat tulevien katastrofien esimakua ja varoituksia.
Yksittäisen ihmisen on vaarallista elää katastrofitunnelmissa. Kuinka moni herkkä onkaan menettänyt mielenterveytensä uhkia miettiessään, jättänyt onnellisen elämän elämättä, lapset hankkimatta. Minun jehovalaiset oppilaani sanoivat, ettei kovin kummoista ammattia kannata hankkia, kun maailmanloppu kuitenkin tulee.
Muistaakseni Giddens sanoi, että tämä riskien merkityksen korostuminen johtuu siitä, että olemme niin hemmetin "tulevaisuusorientoituneita".
Nauroin suomalaisena Ruotsissa asuessani ruotsalaisten mammanpoikamaiselle varovaisuudelle ja halulle eliminoida kaikki riskit. Pilkka iski omaan nilkkaan. Tulevaisuus on minullekin yhä tärkeä. Jotakin, jossakin taivaanrannassa häämöttää, joka pitää minut itsekin kunnossa vaikka se kaiken järjen mukaan on vain itsepetosta. Ehkä siellä odottaa vain vanhuus, kaikenlaiset vaivat, sairaudet, häväistysjutut ja lopulta Kuolema. Pyöräilykypärää en silti ole toistaiseksi päähäni laittanut - mopokypärän kyllä.
1.12.05
Opiskelumuistoja ja globalisaation ihastelua
Opiskelu mahtaa olla nykyään paljon helpompaa netin ansiosta, en ole kyllä yhtään selvillä asiasta. Jos tutkintovaatimuksossa on edelleen painetut kirjat, jotka pitää hankkia ja lukea, kehitys ei ole paljoa kehittynyt muinaisista ajoista. Mitähän netti oikeasti on tuonut uutta. Tentti-ilmoitukset ainakin voi tehdä sähköisesti, mutta onko siinä kaikki. Minä olen sitä sukupolvea, jolle valokopio oli uutuus. Ihmettelin kaveria, jolla oli jossakin proseminaariesitelmissään kuvitus. Silloin hoidettiin monistus enimmäkseen vielä joko spriin-hajuisin monistein tai vahamonistuksella, vaikka valokopiointikin oli jo olemassa.
Tietokonekeskuksessa oli valtavia ja pelottavan näköisiä tietokonehirviöitä, joitten muisti taisi toimia ferriittirenkain. Tietokoneen käyttö oli kallista ja sitä tekivät vain itse tiedemiehet. Kävin minäkin jonkin tietokonekurssin, mutta en oikein pärjännyt. Myöhemmin Ruotsissa opin kyllä tekemään aika näppäriäkin ohjelmia basic-kielellä. Olin jo vanha opiskelija, kun taskulaskimet tulivat.
Jossakin vaiheessa tuli kirjoituskoneen näköisiä ja kokoisia laskimia, jotka tekivät monimutkaisia tilastolaskentoja. Vielä opetettiin IBM:n laskevien lajittelijoiden ja reikäkorttien käyttöä. Muistan kuinka maisteri Parjanen sanoi näiden taitojen tulevan vielä arvoonsa - eivät tulleet. Erilaiset laskentaoperaatiot saatiin aikaan erilaisin piuhavirityksin. Minä en oppinut edes tilastotiedettä, enkä koskaan ole käyttänyt tilastollisia menetelmiä, vaikka olisin halunnut.
En ole paljoa kehittynyt älyllisesti aikuisaikanani. Tunnen alemmuuskompleksia monien blogistanin älykköjen tekstien edessä. Olen hyväksynyt, että toiset ovat nokkelampia ja omaperäisempiä. Kyllä minäkin jotenkin pärjään maalaisjärjelläni. Kaikki tietoni ovat vain pintaraapaisuja. En pääse koskaan kovin syvälle enkä jaksa perehtyä asioihin diletanttina.
Ihastelen sitä kuinka paljon netissä on tietoa, joka periaatteessa on kaikkien saatavilla. Mikä demokraattinen etu siitä onkaan, että kuka tahansa peräkamarin poika pääsee käsiksi ainakin jotenkin koko globaalin maailmankylän tietovarastoihin. Jo tästä syystä olen globaalisuuden kannattaja. Jo tekstinkäsittelyohjelma on suuri ihme, puhumattakaan muista hyötyohjelmista.
Tietokonekeskuksessa oli valtavia ja pelottavan näköisiä tietokonehirviöitä, joitten muisti taisi toimia ferriittirenkain. Tietokoneen käyttö oli kallista ja sitä tekivät vain itse tiedemiehet. Kävin minäkin jonkin tietokonekurssin, mutta en oikein pärjännyt. Myöhemmin Ruotsissa opin kyllä tekemään aika näppäriäkin ohjelmia basic-kielellä. Olin jo vanha opiskelija, kun taskulaskimet tulivat.
Jossakin vaiheessa tuli kirjoituskoneen näköisiä ja kokoisia laskimia, jotka tekivät monimutkaisia tilastolaskentoja. Vielä opetettiin IBM:n laskevien lajittelijoiden ja reikäkorttien käyttöä. Muistan kuinka maisteri Parjanen sanoi näiden taitojen tulevan vielä arvoonsa - eivät tulleet. Erilaiset laskentaoperaatiot saatiin aikaan erilaisin piuhavirityksin. Minä en oppinut edes tilastotiedettä, enkä koskaan ole käyttänyt tilastollisia menetelmiä, vaikka olisin halunnut.
En ole paljoa kehittynyt älyllisesti aikuisaikanani. Tunnen alemmuuskompleksia monien blogistanin älykköjen tekstien edessä. Olen hyväksynyt, että toiset ovat nokkelampia ja omaperäisempiä. Kyllä minäkin jotenkin pärjään maalaisjärjelläni. Kaikki tietoni ovat vain pintaraapaisuja. En pääse koskaan kovin syvälle enkä jaksa perehtyä asioihin diletanttina.
Ihastelen sitä kuinka paljon netissä on tietoa, joka periaatteessa on kaikkien saatavilla. Mikä demokraattinen etu siitä onkaan, että kuka tahansa peräkamarin poika pääsee käsiksi ainakin jotenkin koko globaalin maailmankylän tietovarastoihin. Jo tästä syystä olen globaalisuuden kannattaja. Jo tekstinkäsittelyohjelma on suuri ihme, puhumattakaan muista hyötyohjelmista.
Pikkujoululahja
Tässä pieni ajatuslahja valaisemaan pimeää päivää. Mukavassa ympäristössä on otollista opiskella vaikka ruotsinkieltä, jos lukijalla on siihen tarvetta. Yttermera-pilalehti on minulle uusi tuttavuus. Tietenkin sitä on linkitetty joka paikassa, muttei ole noussut meikäläisen tajuntaan ennen. Kuin Lehti, mutta paljon suuremmin resurssein tehty. Kuvitusta paljon ja linkkejä joka paikkaan. Samaan syssyyn linkki itse klassikkoon: Grönköpings veckoblad.
Ja vain Veteraaniurheilijaa miellyttääkseni, Positiivarit.
Ja vain Veteraaniurheilijaa miellyttääkseni, Positiivarit.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)