Minun tanssinopettajani, Eila väitti minun olevan besserwisser. Laskin, että minulla on jo kymmeniä word-sivuja kirjoitettuna parempia mielipiteitä Keuruun Ekokylästä. Kun valtiovaltakin aikoo laittaa työttömät työharjoitteluun, koulutukseen tai toimeentulotuelle, siis pakosta ja minä ehdotin vuosi sitten vapaaehtoista, omillaan toimeentulon hankkimispäätöstä, katson olleeni harvinaisen oikeassa.
Mielestäni rankkaa tekstiä niille, jotka haluavat sitä lukea on odotettavissa huomenna, jos laajakaistan toimittajan asentaja tulee. Jos ei, niin parin viikon kuluttua, kun palaan matkalta.
Ex-vaimollani oli aina oikeassa oleva ja kaiken paremmin tietävä työkaveri, professori metsäalalla. Vaimoni suunnitteli sanovansa viattomasti jostakin: -Han är nog en sån messerschmidt. -Det heter besserwisser, olisi kaveri opettanut. -Det var det jag sade, olisi vaimoni, huomauttanut.
Aurinko paistaa, eikä haittaa, että revin päällystakkini pyörässä matkalla kirjastoon. Minullahan on kirpputorilta ostettuja talvipäällystakkejakin jäljellä ainakin neljä. Osaa se olla talvi täällä etelässäkin.
Impulsiivinen maalainen
11.2.05
Nuolaisin ennen kuin...
Oven taakse ilmestyneet miehet eivät olleetkaan varsinaisia laajakaistan asentajia vaan he huolehtivat linjan toimivuudesta. Nyt saan odottaa, kun tilasin Avaimet käteen- asennuksen. Olisinhan itsekin sen varmaan osannut tehdä. Ukot olivat jöröjä, mutta heidän tehtävänsä ei ollutkaan asiakaspalvelu.
Eilen tunsin tehneeni oikean urotyön, kun pyöräilin ennen myrskyä ostamaan verhokangasta naapurikuntaan. Sain 12 metriä 19 €:lla, siis lähes ilmaiseksi. Nyt pitäisi jostakin saada neuloja. Osaisin sen itsekin, mutta en omista konetta.
Asunnoltani menee tie kolmanteenkin kuntaan, joka on kaikkein pienin. Siellä minun muistini mukaan asuu yksi eturivin nuorehkoja kirjailijoita, jos en väärin muista. Hyviä lenkkimaastoja on siis tiedossa. Neljättä naapurikuntaa ei sitten olekaan muuta kuin merenlahden takana. Siellä sen meren pitäisi olla, mutta sillä suunnalla törmäsin armeijan varikkoalueeseen. Hankin kyllä kalastajatuttavuuksia vähitellen ja haaveena on päästä mukaan joskus merelle. Nyt jäitten heikkouden takia talvikalastusta tuskin harjoitetaan. Toistaiseksi pyöräilen vuoropäivinä eri vastakkaisiin suuntiin. Ilman liikuntaa olisin äkkiä lopussa.
Sain eilen hoidettua paljon asunnon puutteellisuuksia pois. Vielä niitä on jäljellä. Pahin on rumaksi ja epämiellyttäväksi syöpynyt kylpyamme. Pidän sinänsä kylvystä enemmän kuin saunasta. Kävin valehtelematta kuumassa kylvyssä joka aamu ollessani opettajana. Kuuma kylpy sulattaa ja pehmentää sekä ulkomuodon että mielen.
Eilen tunsin tehneeni oikean urotyön, kun pyöräilin ennen myrskyä ostamaan verhokangasta naapurikuntaan. Sain 12 metriä 19 €:lla, siis lähes ilmaiseksi. Nyt pitäisi jostakin saada neuloja. Osaisin sen itsekin, mutta en omista konetta.
Asunnoltani menee tie kolmanteenkin kuntaan, joka on kaikkein pienin. Siellä minun muistini mukaan asuu yksi eturivin nuorehkoja kirjailijoita, jos en väärin muista. Hyviä lenkkimaastoja on siis tiedossa. Neljättä naapurikuntaa ei sitten olekaan muuta kuin merenlahden takana. Siellä sen meren pitäisi olla, mutta sillä suunnalla törmäsin armeijan varikkoalueeseen. Hankin kyllä kalastajatuttavuuksia vähitellen ja haaveena on päästä mukaan joskus merelle. Nyt jäitten heikkouden takia talvikalastusta tuskin harjoitetaan. Toistaiseksi pyöräilen vuoropäivinä eri vastakkaisiin suuntiin. Ilman liikuntaa olisin äkkiä lopussa.
Sain eilen hoidettua paljon asunnon puutteellisuuksia pois. Vielä niitä on jäljellä. Pahin on rumaksi ja epämiellyttäväksi syöpynyt kylpyamme. Pidän sinänsä kylvystä enemmän kuin saunasta. Kävin valehtelematta kuumassa kylvyssä joka aamu ollessani opettajana. Kuuma kylpy sulattaa ja pehmentää sekä ulkomuodon että mielen.
9.2.05
Netitön edelleen
Minun on tyytyminen yhä vain lupaamaan parannusta julkaisemiseen. Kirjoitan kotona yhteenvetoja ekokyläelämästäni ja omavaraisuudesta, jotka syötän myöhemmin blogiin. Mukavaa on saada sanoa asiat loppuun ihan perin pohjin. Mielestäni minulla on myös varteen otettavia kokemuksia ja mielipiteitä aiheesta. Kohta olen varmaan sanonut sen, mitä siitä kentästä heruu. Jos niihin asioihin palaan, olkoon se sitten kaunokirjallisessa muodossa. Kukaan ei pysty blogistin julkaisemista estämään, mikäli se ei ole laitonta. Lukeminenkin on vapaaehtoista.
Eilen pyöräilin naapurikuntaan ja tänään taas tänne kunnan keskukseen. Tiet ovat sileitä ja jäättömiä toisin kuin Keuruun syrjäkylän soratiet. Nautin pyöräilystä. Suunnittelen verhojen hankkimista. Naapurikunnassa on Löytöhalli, joka mainosti myyvänsä verhokankaita 50 %:n alennuksella. Keskellä metsätaivalta oli kyltti: syateljé, ehkä sinne neulottavaksi.
Kuuntelen vieressä sorisevaa koululuokkaa, joka puhuu ruotsia. Ihmettelen miten koulutus on järjestetty, ovatko suomenkieliset ja ruotsinkieliset sekaisin. Minusta on tosi hienoa, että on tällaisia kaksikielisiä kuntia. Kieliryhmien rinnakkaiselo tuntuu toimivan.
Eilen pyöräilin naapurikuntaan ja tänään taas tänne kunnan keskukseen. Tiet ovat sileitä ja jäättömiä toisin kuin Keuruun syrjäkylän soratiet. Nautin pyöräilystä. Suunnittelen verhojen hankkimista. Naapurikunnassa on Löytöhalli, joka mainosti myyvänsä verhokankaita 50 %:n alennuksella. Keskellä metsätaivalta oli kyltti: syateljé, ehkä sinne neulottavaksi.
Kuuntelen vieressä sorisevaa koululuokkaa, joka puhuu ruotsia. Ihmettelen miten koulutus on järjestetty, ovatko suomenkieliset ja ruotsinkieliset sekaisin. Minusta on tosi hienoa, että on tällaisia kaksikielisiä kuntia. Kieliryhmien rinnakkaiselo tuntuu toimivan.
7.2.05
Sulostuttamaan?
Pääsen kirjoittamaan aika harvoin kunnan keskuksen kirjastoon. Ennemmin tai myöhemmin saan kuitenkin laajakaistan ja olen jälleen jokapäiväinen kiusankappale.
Nyt poden yksinäisyyttä, mutta yritän siihenkin parannusta. Lähden matkalle parin viikon sisällä ja muutenkin teen suunnitelmia.
Olen lukenut pitkään hyllyssäni pölyä keränneen kuuluisan, John Seymoren kirjoittaman Self Sufficiency -kirjan. Siinä puhutaan omavaraisuudesta ja valtavan viekoittelevasti. Itse asiassa koko ekokyläaikani oli pitkälti kirjan aiheitten parissa.
Kirjoitan kirjasta ja vertaan niitä ekokylämuistoihini. Minua itseäni se kiinnostaa ja huvittaa ja muuhan ei blogeissa sitten merkkaakaan mitään.
Omamavaraisuudesta sen verran, että se saattaa olla tulevaisuuden tärkeitä ideologioita, jos öljyyn perustuva talous hiipuu... Viimeisenä parina vuosisatana kansainvälinen kauppa ja vaihdanta on pitkälle korvannut omavaraisuuden. Loputon raataminen esi-teollisella ajalla on vaihtunut mukavuuteen, koneorjiin, helppoon ja osin epäterveelliseen elämään.
John Seymoren klassikkokirjassa kuvataan unohtumattomalla tavalla tätä elämäntapaa, annetaan neuvoja, eikä tekniikkaa ja keksintöjä sinänsä kavahdeta. Avainsana on järkevyys. On aivan mahdollista hypätä syrjään ns. oravanpyörästä ja se on moraalisesti myös oikein, jos ei heittäydytä toisten elätettäviksi vaan tullaan toimeen omillaan kuten Seymore neuvoo.
Olen kirjoittanut tästä kirjasta ja sen herättämistä ajatuksista ja muistoista pitkähkösti, minkä lukijat saavat sitten ennenpitkää halutessaan lukea.
Nyt poden yksinäisyyttä, mutta yritän siihenkin parannusta. Lähden matkalle parin viikon sisällä ja muutenkin teen suunnitelmia.
Olen lukenut pitkään hyllyssäni pölyä keränneen kuuluisan, John Seymoren kirjoittaman Self Sufficiency -kirjan. Siinä puhutaan omavaraisuudesta ja valtavan viekoittelevasti. Itse asiassa koko ekokyläaikani oli pitkälti kirjan aiheitten parissa.
Kirjoitan kirjasta ja vertaan niitä ekokylämuistoihini. Minua itseäni se kiinnostaa ja huvittaa ja muuhan ei blogeissa sitten merkkaakaan mitään.
Omamavaraisuudesta sen verran, että se saattaa olla tulevaisuuden tärkeitä ideologioita, jos öljyyn perustuva talous hiipuu... Viimeisenä parina vuosisatana kansainvälinen kauppa ja vaihdanta on pitkälle korvannut omavaraisuuden. Loputon raataminen esi-teollisella ajalla on vaihtunut mukavuuteen, koneorjiin, helppoon ja osin epäterveelliseen elämään.
John Seymoren klassikkokirjassa kuvataan unohtumattomalla tavalla tätä elämäntapaa, annetaan neuvoja, eikä tekniikkaa ja keksintöjä sinänsä kavahdeta. Avainsana on järkevyys. On aivan mahdollista hypätä syrjään ns. oravanpyörästä ja se on moraalisesti myös oikein, jos ei heittäydytä toisten elätettäviksi vaan tullaan toimeen omillaan kuten Seymore neuvoo.
Olen kirjoittanut tästä kirjasta ja sen herättämistä ajatuksista ja muistoista pitkähkösti, minkä lukijat saavat sitten ennenpitkää halutessaan lukea.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)