Riskit

Olen kiinnostunut hieman, siis diletanttimaisesti vain, riskeistä. Olen lueskellut netistä joitakin tämän hetken huomattavimmaksi sosiologiksi mainitun Anthony Giddensin ajatuksia. En linkitä vielä niihin. Giddens on mies Tony Blairin takana, kolmannen tien ideologi.

Kun tämän hetkinen hallituksemme kiristää työmarkkinatukisäännöksiä, vaikka pukeekin reformin eufemistiseen, muodikkaaseen yhteiskuntatakuun muotoon, takana on mielestäni giddensiläisiä ajatuksia yksilön vastuusta. Vaikka oikeastaan siitä ei koskaan ole virallisesti luovuttukaan vaan yksilö on ollut virallisenkin ideologian mukaan vastuussa toimeentulostaan ja työstään, kansakunta on edellisillä reformeilla totutettu käytännössä kansalaispalkkaan, kun ihmisarvon nimissä toimeentuloturva on taannut viime kädessä jonkinlaisen rahatulon.

Markun verkkolokissa, nyk. Kuun vartija, keskusteltiin kansalaispalkasta jonakin toivottavana, huomaamatta, että se on ollut jo olemassa muutaman vuoden. Kansalaispalkasta on varmaan taitettu peistä ennenkin, missä, haluaisin tietää. Tai lisää puheenvuoroja asiantuntijoilta.

Minulle ei ole täysin selvää, mikä ideologia vei nykyiseen työmarkkinatukeen ja toimeentuloturvaan, koska asuin silloin Ruotsissa, nettiä ei ollut, enkä ehtinyt seuraamaan Suomen asioita. Haluaisin päästä siitäkin hieman selville. Toimeentuloturvaan ei ollakaan koskemassa, mutta työmarkkinatuki on uusiutumassa.

Työvoimapula tietyillä aloilla on jo tosiasia vaikka vakava rakennetyöttömyys onkin samaan aikaan myös olemassa. Korkean osaamisen yhteiskunnassa osa väestä on auttamatta pudonnut kelkasta. Kukaan ei halua koskea heihin edes lusikalla. Kuinka suuri osa syrjään joutuneista on kuntoutettavissa työmarkkinoille, on jännittävä kysymys.

Aioin kirjoittaa kuitenkin riskeistä ensin. Giddens on kirjoittanut myös riskeistä. Toinen kuuluisa riskeistä kirjoittanut yhteiskuntatieteilijä on Ulrich Beck. Yritän perehtyä hieman kummankin ajatuksiin tulevaisuudessa.

Sunnuntaisuomalaisessa oli blogikirjoitus, joka kuvasi osaa keski-ikäisen elämän aikana esiintyneistä uhista ja riskeistä. Toimittaja Seppo Roth kirjoitti ensimmäisestä öljykriisistä, ydinuhasta, Tshernobylin säteilystä, happosateista ja metsien harsuuntumisesta, ilmaston lämpenemisestä, napajäiden ja siperian ikiroudan sulamisesta, aidsista, amalgaamista, homeista ja otsonikadosta, lintuinfluenssasta jne. Maapallo ei kestä kiinalaisten jääkaappeja ja henkilöautoja.

Ja tässä on vain osa uhista. Ei mainita Linkolan suurinta huolta, lajien vähenemistä ja biodiversiteetin katoamista. Uhkiahan on paljon muitakin. Navat saattavat yhtäkkiä vaihtaa paikkaansa, megatsunamit iskeä, suuret tulivuorenpurkaukset pimentää auringon, golf-virta sammua, asteroidi ja terroristit iskeä, saasteet ja kemialliset aineet tehdä tuhojaan geeneissämme, jääkausi tulla, sosiaaliset katastrofit ja epidemiat uhata. Henkisellä puolella ovat sitten erilaiset "maailmanloput", jotka ovat monille aivan realistisia mahdollisuuksia.

En halua tehdä päätelmää, että huolet olisivat olleet turhia, vääriä hälyytyksiä, joiden oppina olisi viitata uhille kintaalla. Ehkä ne olivat tulevien katastrofien esimakua ja varoituksia.

Yksittäisen ihmisen on vaarallista elää katastrofitunnelmissa. Kuinka moni herkkä onkaan menettänyt mielenterveytensä uhkia miettiessään, jättänyt onnellisen elämän elämättä, lapset hankkimatta. Minun jehovalaiset oppilaani sanoivat, ettei kovin kummoista ammattia kannata hankkia, kun maailmanloppu kuitenkin tulee.

Muistaakseni Giddens sanoi, että tämä riskien merkityksen korostuminen johtuu siitä, että olemme niin hemmetin "tulevaisuusorientoituneita".

Nauroin suomalaisena Ruotsissa asuessani ruotsalaisten mammanpoikamaiselle varovaisuudelle ja halulle eliminoida kaikki riskit. Pilkka iski omaan nilkkaan. Tulevaisuus on minullekin yhä tärkeä. Jotakin, jossakin taivaanrannassa häämöttää, joka pitää minut itsekin kunnossa vaikka se kaiken järjen mukaan on vain itsepetosta. Ehkä siellä odottaa vain vanhuus, kaikenlaiset vaivat, sairaudet, häväistysjutut ja lopulta Kuolema. Pyöräilykypärää en silti ole toistaiseksi päähäni laittanut - mopokypärän kyllä.