Parin päivän juoksemattomuuden jälkeen on taas ilo käydä lenkillä lumisessa metsässä. Naapurin lapset ovat rakentaneet hienon lumiukon. Kehun sitä aiheesta hienoimmaksi, mitä olen koskaan nähnyt.
Luen useaa kirjaa rinnakkain. Yksi on sveitsiläisnaisen kertomus rakastumisestaan masaisoturiin. Hän joutuu kokemaan hankaluuksia toisensa perään ja hänen sitkeytensä on sanoin kuvaamaton. Toki soturi on nuori ja komea, muttei niin ettäkö se selittäisi intohimon. Joka tapauksessa aito, sisältäpäin nähty tarina perinteisen ja modernin kohtaamisesta. Toinen kirja on Jörn Donnerin Fåglars skugga, jota en osaa pitää kovin erinomaisena.
Olen varannut laivaliput jouluksi Ruotsiin ja takaisin. Netin antama mahdollisuus lipun ostoon on hieno, mutta jostain syystä Silja Expressin bussilippuja Ruotsin puolella ei käynyt varata. Sain lopulta kerättyä nurkissa lojuneet kuitit, joilla saan useita satoja euroja takaisin. Reskontran hoitajana on legendaarisen tarkka nainen, joka tekee työtään ilmaiseksi.
Sain tällä kertaa asennettua webbikameran ja aion toistaa saman tyttären luona, jotta voimme ryhtyä lasten kanssa käyttämään kuvapuhelinta. En muistanut, että kuvassa on viive, joka tekee kuvan luonnottomaksi. Halpa kamera ei myöskään saa aikaan kovin erinomaista kuvaa.
Impulsiivinen maalainen
Paras kohta "Valkoinen masai" -kirjassa on se kun keskellä erämaan kuivuuden ja ruokapulan sveitsiläisnainen näkee savimajansa oviaukosta ohi suhaavan rallin erikoiskokeen! Siinä vaiheessa kyllä sydäntä kouristi, ollaan me länsimaiset kuluttajat oikeesti kamalia.
VastaaPoista