Jälkikasvua tulossa

vierailulle. Uimarantakäyntejä varten teimme alustavaa työtä työmiehen kanssa käymällä työaikana uimassa. Ranta olikin hyvä. Hiekkainen ja helposti saavutettavissa pyörällä perille ja autolla lähelle.

Tytär soitti ja kertoi ostavansa koulun. Hänen ja avomiehen talossa ei kylläkään ole mitään vikaa, mutta nuorella perheenäidillä tuntuu olevan sen verran eksistentiaalista ahdistusta, että muutosta elämään täytyy saada. Kylässä ei ole mitään palveluista eikä siellä autottomalla olisikaan helppoa. Luokkahuoneisiin tulee kuulemma kahvila, sillä kahvila tytön näköjään täytyy saada.

Odotan jo ylihuomenna heitä vieraakseni, ennen kaikkea kahta pientä herraa, joista toinen jo konttaa ja toinen on 3-vuotiaan, kypsään ikään ehtinyt.

Syrjäytymisteeman jatkoa
Kuinkahan moni lukijoista pitää tätä maalais-paginoitsijaa sydämettömänä oikeistolaisena, sillä oikeistolaisten kannattamia asioita on tosiaan tullut kannatettua. Tosiasia kuitenkin on, että sydämeni sykkii heikkojen ja turvattomien puolella. Kysymys on vain, mikä on heidän parhaakseen.

Pikku-isäntä paheksuu selvin sanoin sosiaalipummeja. Hän siteeraa City-lehden kuuluisaa artikkelia ja kiihdyttää itsensä punahehkuiseksi. Eikä aivan syyttä. Sosiaalipummeja aivan varmasti onkin ja heidän käyttäytymisensä on paheksuttavaa.

Itse muistan kuinka Ekokylän mummot olivat ihastuksesta kankeita aina kun uusi oravanpyörästä hyppääjä saapui ja kertoi kuinka hänelle raha, tavara ja suorittaminen eivät merkitse mitään. Minusta näin sanominen onkin vallan hienoa, jos ei toisella kädellä ole sitten ottamassa pahan yhteiskunnan tukia ja tosiaan hankkii toimeentulonsa omien käsiensä työstä kuten jokin Henry Thoreau Waldenin metsässään. Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Oli tosin yksi keski-ikäinen mies, joka ei työttömyyskorvauksia ja asumistukia ottanut, mutta hän oli itse asiassa huonona esimerkkinä muille tukemalla toisten lorvimista. Hän oli Timo Harakan Mustassa Laatikossa vieraanakin.

Vasemmistossa painotetaan kuitenkin, että sosiaalipummit eivät ole kuin häviävän pieni joukko. Useimmille avustukset tulevat tarpeeseen ja ehkäisevät vajoamista lohduttomaan köyhyyteen. Kai Hirvasnoron blogissa on paljon hyviä artikkeleja tästä tematiikasta. Hän on julkaissut esimerkiksi Raija Julkusen haastattelun, joka on lukemisen arvoinen. Siinä analysoidaan keskeisiä käsitteitä kuten kannustavuutta ja sosiaalipolitiikan suunnanmuutosta.

Hirvasnorolla on muitakin todella kiinnostavia juttuja linkkikokoelmassaan. Ne esittävät kolikon toisen puolen.

Jospa palaan siihen City-lehden artikkeliin. Jutun kommentit täydentävät artikkelia erinomaisesti. Toiset raivostuvat kuten Pikku-Isäntä, toiset selittävät, että tuollainen loiselämä on kuitenkin puutteellista verrattuna siihen, mitä henkisiä ja aineellisia resursseja työssäkäynti kuitenkin antaa. Joku huomauttaa, että iäkkään on varsin vaikea hankkia työtä. Itsekin hain tuloksetta aika monta työpaikkaa niitten monien vuosien aikana, jolloin olin työttömänä. Huomasin, että ikäiseni on jo ohi. Sattuman oikuista pääsin töihin käsiksi ja nautin siitä joka päivä, mutta en varmaankaan olisi yhtä tyytyväinen nälkäpalkkaan.

Tällä hetkellä uskon enemmän oikeistolaisiin ratkaisuihin, kannustavuuteen, veroratkaisuihin, myös uuteen ryhtiliikkeeseen, johon valtiovalta on ryhtynyt, mutta joka ei vielä ole levinnyt yleiseen tietoisuuteen. Joskus ensi talvena on odotettavissa varsinainen kiivas keskustelu aiheesta.