Jostakin syystä Kaikki tuoreet blogit-listalle tulvahti äsken suuri joukko jo sammuneita, mutta kiinnostavan nimisiä blogeja, joita napsauttaessa tulee merkintä: Not found. Jonkun varmasti olisi syytä siivota pois listalta sammuneet blogit. Eiväthän ne siellä suuresti haittaa, mutta kertovat ehkä liian ruusuisia lukuja blogien määrästä. Toisaalta muualla on varmastikin paljon listalla näkymättömiä blogeja, joihin voi törmäillä siellä täällä suosikkilistoilla. Olen ottanut menetelmäksi käydä ainakin katsomassa kaikki päivittyneet, vaikka en siihen ole ihan yltänyt.
Tästä tuleekin mieleeni vanha kysymys, mikä antaa niin paljon palautetta ja palkitsevuutta, että meistä kukin jaksaa jatkaa mielestäni erinomaista kirjoitusharrastusta. Olisiko parantamisen varaa, onko mitään tehtävissä toisten tukemiseksi? Itse olen ajatellut useinkin (monien) suosikkiblogieni esittelyä. En pysty sellaiseen älylliseen virtuoositeettiin, joita näkee joissakin blogien kuvailuissa. Olen ajatellut, että esittelisin vain mielestäni hyviä kirjoittajia ja jättäisin negatiivisen kritiikin pois. Siitä tulee kuitenkin helpolla liian positiivista, jossa ei ole kärkeä ja särmää. Jonkinlainen dilemma. Kaikesta maailman- ja elämänkokemuksestamme huolimatta taidamme kuitenkin olla melkoisia diivoja ja pahastumme vähästä.
Vaikka liberalismi kiehtookin minua ja kieltämättä jäljelle jäävät blogit ovat sitten monella tavoin karaistuneita ja elinkelpoisia, silti toisten tukeminen on minusta hyväksi. Esimerkiksi Kirjailijan häiriöklinikka, Täti viidakon reunalla, Illusia, Pagistaan, Saaran blogi, Hanhensulka (useine blogeineen), Kiltti ja varmasti moni muu ovat sosiaalisia toisiaan ja muita tukevia, uudenlaisia blogeja, joiden edustama yhteisöllisyys on mielestäni uutta suomalaisessa blogimaailmassa. Tämän tyyppisillä blogeilla on myös usein kukoistava kommenttiosastokin.
Vanhemmissa ja (miespuolisissakin) kirjoittajissa on ihan lämpimiä ja toverillisia tyyppejä, joita en liikutukseltani kehtaa tässä mainita. En aio osoittautua hellämieliseksi. Sitten on muutamia, joita tahtoisin kutsua elitisteiksi, mutta en tietenkään halua heitä nimetä.
Impulsiivinen maalainen
8 kommenttia:
Kiva kuulla, että on mukana jossakin yhteisöllisessä, sosiaalisessa toiminnassa kirjoittamisen kautta. Oma blogikirjoittamisen tavoitteeni ja haluni onkin juuri keskustelu, dialogi. Minusta teksti ilman lukijapalautetta jää hiukan epävarmaksi ja tulee ehkä tunne, että sen sanoma tai ajatus ei kanna.
Kuten aiemmin sanoin, joskus on kiva vain lukea tekstiä, jos siinä tavallaan on 'kaikki', mitä omasta mielestäänkin on. Itselläni on ilmeisesti vaistomainen tapa jättää jokin ovi hiukan raolleen, kysymyksin tai jopa provosoiden saadakseni kannanottoja ja toisten ajatuksia aiheesta. Läheskään aina se ei onnistu. Välillä onnistuu, ja silloin aihe laajenee ja rönsyilee ja usein huomaa oman pienuutensa, oppii lisää elämästä ja kanssakulkijoista.
Pidempään kirjoittaessa jokusiin kirjoittajiin kiintyy, vaikkei tunteitaan ääneen julistakaan. Kaipaa heidän sanojaan. Kyllä nämä blogimaaiolman tutut ovat eräänlaisia ystäviä, vaikkei heitä reaalissa tapaisikaan. Mainio kommunikointikeino kaiken kaikkiaan tämä nettikirjoittelu. Täällä minä ainakin puhun itsestäni avoimemmin kuin yhdellekään ystävälleni tällä hetkellä.
Blogeissa minua viehättää lisäksi se, että täällä häiriköinti on minimaalista, tai jopa olematonta. Ja se, että ihmiset, se piiri jossa itse nyt liikun, kirjoittavat aivan tunnistettavin henkilötiedoin, omana itsenään. Kunnioitan tällaista rehellisyyttä, johon aivan täysin en itse pysty. Vielä. Toisaalta minut pystyy henkilöyttämään halutessaan antamieni viitteiden pohjalta, jos joku siihen tuntee tarvetta. Itse en välttämättä edes silti halua tietää nimiä ja osoitteita, mutta jokin fakta lisää mielestäni kirjoitusten uskottavuutta ja ns. totuusarvoa. En halua nimittäin lukea pelkkää pask... fiktiota, eli minusta virtuaaliystävien kanssa ei pidä pelleillä salaamalla ja feikkaamalla tahallaan juttujaan ja henkilöyttään.
Minulla oli aikaisemmin sähköpostiosoite omalla nimelläni ja kirjoitin tunnistettavista paikoista ja henkilöistä. Ne asiat pysyvät syntilistallani ikuisesti. Häiriköintiin ja solvauksiin en ole juuri törmännyt. Sekin on tietysti tulkintakysymys.
Voin allekirjoittaa:
"Pidempään kirjoittaessa jokusiin kirjoittajiin kiintyy, vaikkei tunteitaan ääneen julistakaan. Kaipaa heidän sanojaan. Kyllä nämä blogimaailman tutut ovat eräänlaisia ystäviä, vaikkei heitä reaalissa tapaisikaan."
No minä olen törmännyt parilla yleisellä ja suositulla keskustelupalstalla suoranaiseen häiriköintiin itseäni kohtaan, ulossavustamiseen, joka onnistuikin siinä määrin, etten yksinkertaisesti uskalla enää kirjoitella kyseisille palstoille.
Täällä on eri asia, koska täällä jokaisella on oma blogi takanaan eikä kukaan viitsi liata oman bloginsa mainetta ilkeilijän leimalla. Tietysti anonyymit puskajussit voivat jotakin heitellä, mutta eipä onneksi ole täällä osunut silmiini missään. Kohtalaisen mukava ilmapiiri täällä vallitsee ja kanssabloggaajat ovat ystävällishenkisiä ja avuliaita.
Jees, kyllä nyt muutaman kuukauden bloggauskokemuksella sanoisin, että mukavaa on. On mukava lukea omia suosikkeja ja on mukava kirjoittaa jotain, kun tietää että joku jossain luultavasti lukee...
Kovin montaa blogia en jaksa tutkia päivittäin, tahtoo jäädä nyt näihin hyviksi havaittuihin. Sitten kun hyväksi havaittu vinkkaa ja linkkaa jonnekin, sitten tulee tutkittua uusi sivu. Joskus tyyli tai aihe tai teema tai tyyppi iskee heti. Että tämä. Tätä alan seurata.
Niin kuin Illuusia tuossa kirjoitti; häiriköintiä on vähän. Tällä hetkellä omalla kohdallani tulos on 0. Siksikö tämä bloggaaminen onkin hauskaa? Blogatessa pysyy hyvällä tuulella? :)
Mrs. Morbidi
Kiitos huomioinnista! :) Yhteisöllisyys on tosielämässäkin asia, jonka soisin lisääntyvän ja jonka puolesta yritän omalta pieneltä osaltani toimia. Siksi tuntui erityisen ilahduttavalta tulla mainituksi siinä yhteydessä.
Yhteisöllisyys on osin perua netin keskustelupalstoilta. Kun vanhat nettitutut alkavat yhtäaikaa pitää nettipäiväkirjaa, vuosia kestänyt keskustelusuhde on siinä hyvänä tukena. Se on tavallaan nettikeskusteluista siirtynyttä perintöä. Meille on itsestään selvää, että kommentteja saadaan ja annetaan. Sitä varten kai alun alkaen olemme nettikeskusteluihin lähteneetkin. Luonnekysymyskin osin.
Tämä blogimaailma on sen verran kuitenkin vieras ollut, että kommentteja on vanhasta tottumuksesta tullut annettua paikkoihin, jossa ne eivät ketään kiinnosta. Ikäänkuin olisi möläyttänyt jotakin todella typerää kesken cocktailpartyjen. Siksi kommentointi muille kuin "yhteisön" sisäisille palstoille on ollut vähän jumissa. Toki venyteltyä on tullut ja tätäkin palstaa olen mielenkiinolla seurannut.
Tutustuessaan minusta voi saada kommentaattoririesan mille tahansa blogille, sillä varsinainen "yhteisö" mielestäni kattaa koko blogiluomakunnan. Eli toivottavasti edustamme ennemminkin avointa yhteisöllisyyttä.
Minusta blogistanin ongelma on juuri tuo, että ketään ei haluta nimetä. Aina puhutaan niistä "tiedätte-varmaan-kenestä-puhun"-ihmisistä kun on kyseessä jotain negatiivista yms. Juuri tuollaiset asiat lukijoita kiinnostaisivat!
-lukija
Elitisteillä tarkoitan niitä, jotka viittaavat vain tuttuihinsa ja kamuihinsa. Nuoret saattavat boikotoida vanhempia ja päinvastoin. Naisella saattaa olla pelkoa tulla häirityksi. Me miehet emme sellaisesta ehkä tiedäkään. Sitten on näitä itsensä älyköiksi ja hauskoiksi määrittelemät, jotka haluavat paistatella kukkoina tunkiolla. Joskus tämä kaikki on ehkä vain ennakkoluuloa. Jos uskaltaa lähestyä ja kommentoida, ehkä saakin ystävällisen vastaanoton, mistä minä tiedän. Sitten on vaikeita luonteita, jotka helpolla ryhtyvät sättimään, niitä tuntuu olevan kovin vähän.
Lähetä kommentti