Meten haastattelu

Olet kirjoittanut blogia tämän vuoden tammikuusta alkaen. Kiinnitin heti huomiota erinomaisen asiallisiin ja kiinnostaviin juttuihisi ja niitä tukeviin kuviin. Tuli pieni kateuden väristyskin siitä kuinka joku vetää kuin lonkalta näitä hienoja artikkeleita.

1. Olet jossakin kertonut hienojen kuviesi hankinnasta, kun joku ihmetteli tekijänoikeuksia sun muuta. Voisitko kertoa siitä vaikka meille muille opiksi. Kuviahan netissä on paljon, mutta onko niiden käyttäminen ongelmatonta?

(Meten vastaukset punaisella)

Minä en vielä ole saanut nenilleni. Tietääkseni (hyvin) vanhojen kuvien kuten tekstienkin käyttö on luvallista, samoin uutiskuvien, ellei toisin ole ilmoitettu. Kun noukin kuvia netistä, avaan jos mahdollista alkuperäissivun ja katson, onko kieltoja tai copyrightejä. Aikoinani osallistuin harrastusalan julkaisun tekemiseen. Silloin oli päätoimittajan tieto, että jos hyötyy jutusta taloudellisesti, copyright-säännöt ovat toiset kuin ilman hyötyä julkaistuissa kuvissa ja teksteissä, joten otan vähän vapaammin. Pyrin myös käyttämään omaa laajaa kuva-arkistoani, myös itse ottamiani kuvia (tämä koskee erityisesti Mummon Kammarin kuvitusta). Katsastin juuri tekijänoikeuslakia, jonka mukaan jos yksittäinen kuva liittyy käsiteltävään aiheeseen, sitä saa vapaasti käyttää samoin kuin tekstisitaattia arvostelu- tms. tarkoituksessa. Monet kuvat on pantu nettiin nimenomaan käytöä varten. Toisissa kuvissa mainitaan, että kuvaa saa käyttää, jos ilmoittaa lähteen. Voin olla metsässäkin, mutta jos jostakin tulee huomautuksia (sähköpostiosoite on mm. sitä varten), otan tietysti kuvan heti pois. Vielä ei ole tullut.

Minusta tuo on varteenotettava pointti, että monet kuvat ovat netissä nimenomaan käyttöä varten, vai mitä mieltä ovat lukijat.

2. Kerrot blogisi kulmassa taustastasi, että jouduit työttömäksi ja olet nyt eläkkeellä. Voitko kertoa mitä puuhailit ammattivuosinasi? Olitko kirjoittamisen kanssa tekemisissä? Entä tuo Mummon Kammari, jonka saa googlettamalla sinun nimesi? Miten se liittyy sinuun? Siinähän on myös kolumnejasi.

Tein monenlaista työtä, yleisnimitykseksi sopisi konttorirotta. Tärkeämpää kaiketi olisi, että osallistuin aktiivisesti ay-toimintaan, monenlaiseen kerhotoimintaan, kuten valokuvakerhoon, ja sitten löysin vuosikausiksi science fictionin. Olen kirjoittanut useita julkaistuja novelleja ja voittanut yhden Atorox-palkinnon sekä toiminut yhdessä alan lehdessä tiedetoimittajana. Se oli minusta hauskaa. Haulla et löydä minua, olen muuttanut nimeni sen jälkeen. Mummon Kammari on Tampereella toimiva avustusyhdistys, jolla on oma nettilehti (löytyy nimellä "Kammarin kuulumiset"). Lähdin vapaaehtoistoimintaan, kun työpaikan mukana menivät ne ay-hommat ja jäi tyhjää aikaa. Tein monenlaista, mutta lopulta löysin itseni "Kammarin kuulumisten" avustajakunnasta. Joskus kirjoitan sinne juttuja, vaikka useammin olen tehnyt kuvia.

3. Miten saat ideat monipuolisiin juttuihisi? Kerro siitäkin meille muille opiksi.

Luin juuri eilen huonoa jännitysromaania, josta tarttui mieleeni yksi sana: ajatusoka. Kun jokin yksityiskohta alkaa vaivata, siitä tulee ajatusoka. Luen paljon kirjoja ja selaan Internetistä uutisia. Niistä tulee ajatusokia, jotka pistän muistiin ja laajennan myöhemmin blogiksi. Samoin jotakin juttua työstäessä törmään sivustoon tai aiheeseen, jonka merkitsen myöhempään käyttöön. Esimerkiksi nyt on muistiossa nimeltä "aiheita" sellaisia sanoja kuin "Dakota-talo", "Vineta", "santeria". Ne ovat tarttuneet jostakin ja tulevat käsitellyiksi tai sitten ei.

Kahdesta näistä kolmesta minulla on jonkinlainen mielikuva.

4. Mitä mieltä olet tästä kansalaisjournalismista? Oletko mielestäsi kansalaisjournalisti?

En ole ajatellut asiaa tuolta kannalta, mutta kun mainitsit siitä, taidanpa olla. Ja jos kerran olen spontaanisti ryhtynyt sellaiseksi ja viihdyn siinä, niin sen täytyy olla hyvä asia.

5. Mitä mieltä olet blogimaailmasta, suomalaisesta varsinkin? Mistä olet iloinen/ vähemmän iloinen? Luuletko, että kyllästymispiste tulee piankin, vai onko ilmiö vasta alussa, kuten itse luulen? Yksi suosikeistani, Pekka Nykänen, taisi joskus puhua 35 000 bloggaajasta Suomelle sopivana lukuna.

Luulen, että alue laajenee ja toivon, että aiheala myös laajenee. Pelkät kuvaukset edellispäivän humalasta/krapulasta eivät kovin laajaa yleisöä tarvitse. Toisaalta monista kirjoittajista on kuoriutunut esiin varsinaisia esseen taitajia (tai ehkä esseen taitajat ovat päättäneet kirjoittaa myös blogeja, mistäpä sen tietää?) Rehellisesti en pidä joidenkin poliitikkojen yrityksestä muuttaa poliittisia puheitaan muka blogeiksi, mutta eihän niitä tarvitse lukea. Toisaalta poliitikko voisi käyttää blogia yksityisenä henkireikänä, jolloin hän voisi myös käyttää nimimerkkiä (ja ehkä näinkin jo tapahtuu).

6. Onko blogiyhteisö yhteisö? Voisiko sitä jotenkin parantaa tai tehostaa. Sehän voi olla varsin julma sellaiselle aloittelevalle kirjoittajalle, joka toivoo kommentteja ja yhteisöllisyyttä, mutta ei sitä ehkä mielestään saa.

Blogiyhteisö on yhteisö, mutta sitä ei pidä yrittää muuttaa, se muotoutuu kyllä itsekseen. Niin kaikki luonnolliset yhteisöt tekevät. Me kaikki blogin kirjoittajat uimme tai uppoamme ihan itse. Kirjallisuuspiirit ovat asia erikseen, sellaisiakin löytyy esimerkiksi työväenopistoista. Muistan scifi-piireistä päätoimittajamme tuskan ja ärtymyksen, kun hän sai sinänsä lupaavia, mutta lehteen kelpaamattomia kirjoitelmia ja alkoi opastaa kirjoittajaa. Useimmat vain loukkaantuivat syvästi, kun heidän upeaa tekstiään kehdataan arvostella. Sekä bloggaaminen että kommentointi on vapaata ja sen pitää sellaista ollakin. Blogilandia on enemmän perhe tai kylä kuin koulu.

Minusta kovin moni aloittava kirjoittaja on kuitenkin kovasti hukassa, kun ei tiedä luetaanko häntä, kommentointeja ei tule. Kävijämittari oli minulle alussa jonkinlaiseksi lohduksi. Minä tarjoan avuksi yhteisöllisyyttä.

7. Huuhaa-yhteisöliikkeessä puhuttiin usein ns. kriittisestä massasta. Mielestäni blogi-ilmiössä kriittinen massa vaikuttaa jo charmillaan ja vetovoimallaan, vaikka toki arvostelua ja epäluuloa yhä esiintyy. Oletko samaa mieltä?

Tätä kysymystä en ymmärrä. En tunne käsitettä huuhaa-yhteisöliike, vaikka tunnen käsitteen huuhaa ja mielelläni riepottelen sen ilmiöitä. Blogilandia toki herättää epäluuloa, kuten kaikki uusi.

Anteeksi, tämä oli minun nimittelyäni. Yritin viitata siihen, että on olemassa kymmeniä yhteisöasumiskokeiluja, jotka liittyvät usein new age -uususkonnollisuuteen. New Agessa puhutaan ns. kriittisestä massasta, että kun riittävä ihmismäärä mietiskelee esim. rauhaa - ja rauha syntyy. Blogien yhteydessä tarkoitin, että on jo olemassa niin paljon hyviä ja ajatuksia herättäviä blogeja, että ne toimivat harrastuksen parhaana mainoksena.

8. Millainen on mielestäsi hyvä blogi? Itse olet kertonut varsin säästeliäästi taloustyöt hoitavasta miehestäsi. Kerropas nyt jotakin muutakin perheestäsi ja itsestäsi. Miten suhtaudut persoonallisuuden esiintuomiseen? Oma kantani on, että voi kertoa, kunhan vähän problematisoi siten, että lukija voi samaistua ja yleistää.

Persoonallisuus tulee väkisinkin esiin kaikessa, mitä kirjoittaa. Tässä suhteessa ei pidä rajoittaa luovuutta, sehän blogin idea on. Blogilandiassa on hyviä esimerkkejä hyvinkin kipeistä ja rehellisesti kerrotuista ihmiskohtaloista, ja myös etäämmältä esiin tuoduista. Lukija pystyy samaistumaan mihin tahansa, mikä on hyvin kirjoitettua, tai ainakin jostakin löytyy samaistuja. Koko maailmankirjallisuus todistaa siitä.

Minä en välitä tuoda itseäni kovin läheisesti esiin mm. sen vuoksi, että mieheni on yksityisyyttään varjeleva henkilö. Hän ei pitäisi siitä. Itse asiassa läheistensä edesottamusten kuvailu julkisesti on nurkan takaa ampumista elleivät he itse ole saaneet perehtyä tekstiin ja hyväksyneet sitä. Sen verran voin itsestäni kertoa, että meitä on todellakin vain me kaksi. Minulla on kaksi hyvää ystävää ja joitakin mainioita tuttuja. Mieheni on asunut pitkin Suomea ja ulkomailla. Kun hänestä tuli sydänvian vuoksi eläkeläinen, hän muutti takaisin Tampereelle, syntymäkaupunkiinsa, mutta hänen ihmissuhteensa olivat muuttojen vuoksi katkenneet.Hänen on myös hankala liikkua kodin ulkopuolella, niin että hänen mahdollisuutensa tuttavapiirin hankkimiseen ovat vähäiset eikä hän kovin ekstrovertti ole muutenkaan. Minulle läheiset omaiset taas ovat kuolleet ja etäisempiin olen kadottanut yhteyden. Kun monen vuoden suostuttelun jälkeen otin mieheni sukunimen, vaihdoin saman tien etunimeni, mikä ilokseni karisti puhelinmyyjät ja muut turhat. Nyt nautin nimettömyyden riemusta. Koska jokainen tarvitsee heimon, olen hakenut uuden blogilandiasta ja vapaaehtoistyöstä.

Kiitokset Mette. Olisin kiitollinen kommentoinneistasi lukija, sekä mielipiteisiimme että tähän aluevaltaukseeni tehdä haastattelu. Jos olet bloginpitäjä, ehkä voisit haastella omaa kohdettasi. Ehkäpä se lisää tuota paljon puhuttua yhteisöllisyyttä. Ketä haluaisit haastatella? Ei muuta sitten kuin sanoista tekoihin.