Räyskytän kuin Sulo, edesmennyt shihzu-koirani niitä, jotka haukkuvat blogimaailmaa turhanpäiväiseksi. Se on yhtä turhanpäiväinen kuin elämä itse. Mikään ei merkitse - ja kaikki merkitsee. Uusia, mielenkiintoisia ääniä syttyy puhumaan, äänten kakofonia on melkoisen mukavaa. Linkolalaisuus näyttää myös saaneen puhetorvensa. Ääni on kuin linkolalaisen Elonkehä-lehden.
Perikato ehkä uhkaa, ehkä ei, mutta elämöidään ainakin siihen mennessä. Minä uskon teknologiaan ja muuttumiseen pakon edessä. Peli ei ole vielä pelattu. Entäpä jos uusi jääkausi tuleekin ja kasvihuoneilmiö, pystyy sitä viivyttämään. Maailma on niin monimutkainen, etten sitä ainakaan maalaisjärjellä tajua.
Eläisin minäkin mielelläni mukavassa mökissä kansallispuiston tuntumassa, jos minulla olisi mukavat tulot tai perintöjä. Niin kauan kuin toiset maksavat oravanpyörästä vetäytyvän toimeentulon, se vaihtoehto ei ole luonteva eikä eettinen.
Minä tykkään elintasosta, lehdistä, netistä, telkkarista, kulttuurista, taiteesta, viihteestä, hyvistä teistä ja hyvästä ruoasta, jota on saatavilla kohtuuhintaan. Valosta ja lämmöstä. Tulisin aika pian hulluksi maalaismökissä vailla kontakteja ulkomaailmaan, jatkuvassa raadannassa, jota omavaraisuus oikeasti tarkoittaa.
Hajautetusta energiantuotannosta ja uusista tekniikoista olisi varmaankin pitkälle, mutta mukavuutta rakastavalle ihmiselle, joka apinasukulaistensa tapaan on oikeastaan luotu makoilemaan ruohikolla ja harjoittamaan seksiä, atomisähkö taitaa sittenkin olla luontevinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti