Blogien yhteisöllisyys

Olen viime aikoina ruksannut ahkerasti uusia nimiä suosikkilistaani. Osaksi siksi, että olen laajakaistan piirissä, eikä harrastus enää maksa suuria. Nyt on aikaa tutustua paremmin kanssakirjoittajiin. Enää top-listalla ei mielestäni ole suurta merkitystä hyvien blogien esille tuomisessa, enkä juuri sitä seuraakaan.

Uusi suosikkilista ja muut ovat helppokäyttöisiä ja mukavia. Jos suosikkimerkintöjä saaneista rakennetaan sitten uusi top-lista, ei se minua haittaa, vaikka ilmankin pärjään.

Onko suomalainen blogimaailma sitten yhteisöllinen? On ja ei. Varmasti on yhteisöllisyyttä pitkään mukana olleiden välillä ja niiden, jotka ovat löytäneet sympaattista luettavaa. Onhan myös gaala ja blogipiirejä ja ryhmäblogeja. On pieniä spontaaneja yhteisöjä, niillä jotka ovat löytäneet hengenheimolaisiaan ja linkittävät toisiinsa. Itse olen kiinnostunut monenlaisista kirjoituksista enkä vain keski-ikäisten.

Ajattelen kuitenkin, että moni alkaa ja sitten lopettaa, koska tuntuu, että ei löydä lukijoita ja saa vastakaikua. Jotkut muutkin ovat sanoneet, että linkittämiset ja kommentoinnit ovat vähentyneet. Vain muutamat tähdet osaavat debatin herättämisen taidon. Blogeja on paljon ja niitä kannattaa tosiaan seurata, jos on aikaa ja kiinnostusta toisiin ihmisiin. Jos joku käy lukemassa vain minua,sanon, että se on sairasta. Voin tarvittaessa antaa kymmeniä hienoja osoitteita, joka lista ei enää sovi sivupalkkiin. Sen kunnossa pitäminenkin olisi työlästä. En halua oikeastaan seurata ja suositella muita kuin niitä, jotka päivittävät.

En oikeastaan tiedä, miten muuten suosikkilistansa muuten saa näkyviin. Varmaan se näkyy kävijästatistiikassa, niillä joita olen listaltani käynyt seuraamassa. Oikeastaan olisi kiva tehdä lista ja kertoa, miksi nämä ovat mielestäni hyviä. Käyttöjärjestelmän kuvankaappaus on yksi mahdollisuus.

Olen kysynyt blogilistan informaatiosta, tuleeko sinne mahdollisuus perustaa yhteisö, yhteisön sisälle, jonne pääsisi lukemaankin vain salasanan kautta. Jos blogeina harjoitetaan vaikkapa opiskelua, ei ole mukavaa olla ainakaan heti julkisella foorumilla. Jospa voisi perustaa jonkinlaisen sopimuksellisen yhteisön vaikkapa blogilistan sisälle.

Jos ei, niin teen sen muualle, jos saan aikaan sen kurssin, jota tässä on suunniteltu erään järjestäjän kanssa. Nämä kurssin käyneet voivat sitten itse päättää, hakeutuvatko blogilistalle. Se olisi oikein suotavaa, koska blogista alkaa olla jo rikas anniltaan. Jos joku väittää muuta, niin kannattaa tutustua paremmin.

Olen löytänyt maailmalta myös erään blogisoftan, jonka voi asentaa melkein mille tahansa serverille. Tutustumatta paremmin näyttää siltä, että ko. softa on monipuolisempi kuin Blogger ja Vuodatuskin. Siinä on runsaasti valmiita pohjia ja siinä on suomenkielinen ohjeistuskin. Sekin on ilmainen ja avoimen koodin kehittäjä. En vielä kerro sen nimeä, löysin sen eilen.

Niin, se tärkein asia. Tarvitaanko yhteisöllisyyttä? Mielestäni kyllä, tukemaan uusia kirjoittajia ja saattamaan kirjoittajia ja lukijoita yhteen. Maailma on täynnä perinteisiä kotisivuja, jotka saattavat olla vaikka kuinka taidokkaita, mutta ne kärsivät lukijoiden puutteesta. Blogit ovat huomattava parannus tähän ja kirjoituskutkaan. Mutta ehkäpä yhteisöllisyyttä voi edelleenkin kehittää. Minä en oikein pidä siitä, että se tapahtuu eräänlaisen julkkiskultin muodossa. Blogijulkkiksista se tietenkin tuntuu mukavalta, olenhan itsekin saanut sitä vähän maistaa. Olen kuitenkin jo niin pehminnyt, että olen ruksannut jopa Schizonkin, onhan hän kieltämättä taitava, koska on onnistunut luomaan sellaisen fanijoukon.

Saatuani tänään luottokortin, ostin heti puheaikaa Skypestä ja soitin koesoittoja tyttärelle. Alle kahdessa kuukaudessa vanhin lapsenlapsi on oppinut sanomaan selviä lauseita; tuntui aivan mahtavalta. Tytär ihmetteli, että vanha isäukko on enemmän ajan hermolla kuin he parikymppiset.