Vaikka olen Lapista lähtöisin, olen päässyt siellä käymään viimeisinä vuosikymmeninä liian harvoin. Kahdeksan vuotta sitten olin yhden talvikauden Utsjoella opettajana.
Viime aikoina vellovasta Ylä-Lapin metsäkiistasta en tiedä paljoakaan. Muistan tunturiylängöllä liikkuneet moottorikelkan vetämät heinäkuormat ja joenvarren talojen lähellä olleet tarhat, joissa poroja talvella ruokittiin. Jos heinää tehdään perinteiseen malliin luonnonniityiltä ja ajetaan sitten kelkan vetämissä kuormissa,sellainen hoito tulee kyllä hintoihinsa. Työn ja polttoaineen hinta nousee korkeaksi.
Käsittääkseni tässä on talvilaitumista kysymys, kesällä kyllä ruokaa riittää. Tässä poromiesten vetoomuksessa viranomaisille puhutaan, että talviruokinta olisi kuitenkin vain pientä. Olin kuvitellut, että se on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Jotenkin tuntuu, että talviruokinta on kuitenkin tärkeää. Sen ja rehuntuotannon olisi tapahduttava rationaalisesti. En tiedä, pystyykö poro esimerkiksi syömään säilörehua, se on kuitenkin ainoa melko varma tapa sateisenakin kesänä saada rahu talteen. Säilörehua syövä poro, onko se pyhäinhäväistystä.
Maanviljelykin, vaikka sekin on ollut elämäntapa, on joutunut rationalisoimaan ja suurentamaan yksiköitä, ilmeisesti poronhoitokin on rationalisoinnin edessä (varmaan on jo kokenutkin sitä). Poronhoitokaan ei enää ole vapaiden miesten vapaata elämää vaan säädösten ja tutkimuksen alaista toimintaa.
Puhun ehkä läpiä päähäni. Törmäsin näihin Pohjoisen luontoa käsitteleviin hienoihin sivuihin. Ne on tehnyt emeritus-professori Paavo Havas, hyvin tunnettu nimi.
1 kommentti:
Outoa Taigaa -blogi on käsitellyt tätä poroasiaa. On ilmeinen pohjoisen mies ja tuntuu tuntevankin kaikki asianosaiset.
Lähetä kommentti