II Pääsiäispäivä

Marketta on tänäänkin kirjoittanut Crystal Watersista ja todella kulissien takaa. Jos hän matkustaa kotiin Siperian kautta ja käy Vissarionin ekoyhteisössä, siitä tulee todella kiinnostavaa luettavaa. Paikkaahan esiteltiin eräässä suomalaisessa glossyssä, oliko se nimeltään City. Referoin juttua itsekin. Tuttuni, Jumalan hulluksi lyömä, Heikki A. kävi siellä myös ja kertoi paikasta Keuruulla. Vaikka H. onkin melkoinen sekopää, niin ei häneltä lahjoja puutu ja hän osasi kuvailla hyvin. Vissarion on uudesti syntynyt Jeesus, joka on koonnut tuhansiin nousevan opetuslapsijoukon, joka on rakentanut ihanneyhteiskuntansa Siperiaan, jossa talvella paukkuvat tulipalopakkaset, mutta kesällä kasvatetaan meloneja ja rypäleitä.

Marketta kirjoitti elävän kuvauksen matkustamisestaan maantiejunalla mantereen läpi viivasuoria teitä pitkin. Hän kokee sateita ja syöpäläisiä; mistä sillä naisella riittääkin energiaa. Ehkä se tulee tantrasta, jota hän myös haluaa edistää. Hänhän kirjoitti kirjankin, jolla oli lupaava nimi: Ekoerotiikka.

Hän on valtiotieteen tohtori, joka tuskin on koskaan ollutkaan vakituisessa työssä. Ekoyhteisön vetämiseen tarvitaan aimo annos naiiviutta ja hulluutta. Järki-ihmiset eivät siihen lähde. Itsekin olen sitä kokeillut.

Ekoyhteisöön lähdetään hakemaan yhteisöllisyyttä, henkisyyttä, yhteyttä maahan. Näin tekevät ainakin naiset, miehillä taas on enemmänkin seksi mielessä. Itselläni oli edellä mainittujen lisäksi myös virikkeenä ja ihanteena toiminta ja nimenomaan taloudellinen.

DR Phil
Vieraani kertoi äitinsäkin seuraavan DR Philin ohjelmia ja naureskeli meille molemmille. Tänään ohjelmassa seurattiin joitakin aikaisempia ohjelmia. Oli onnistuneita häiriökäyttäytyvien lasten muuttumisia. Eräskin toisien kimppuun päiväkodissa käyvä poika oli muuttunut yhteistyökykyiseksi ja harmoniseksi lapseksi. Pottatreeni oli onnistunut monilla lapsilla. Ajattelinkin ehdottaa menetelmää tyttärelle, jonka kohta kolmivuotias poika tekee yhä onnellisena tarpeensa vaippaan. Philin ja supernannyjen menetelmät olivat periaatteessa samoja. Ne liittyvät ilmeisesti behavioralistiseen tieteen ja ihmiskäsitykseen, johon en ole erityisemmin perehtynyt, mutta joka ilmeisesti saa aikaan tuloksia. Kannattaisi googlettaa. Sitä voi varmaankin kritisoida manipulaatiosta, mutta samalla vaikkakin ajattelevia ja tuntevia olentoja, olemme myös ehdollistettavissa olevia eläimiä.

Poika haettiin kotiin. Meidän pääsiäisemme oli onnistunut. Vaikka halaukset olivatkin spontaaneja, hän tietää saavansa kierretyksi minut sormensa ympärille. Samalla aukeavat myös kukkaroni nyörit.

Uskonnosta
Katsoin Inhimillisen tekijän uusinnasta piispan ja luonnontieteilijän keskustelun, joka oli tosi kiinnostava. Olen samoilla linjoilla kuin Valtaoja ja suhtaudun myös kunnioittavasti kristilliseen perinteeseen ja problematiikkaan.

Piispoilla ja muilla johtavilla teologeilla on vaikeuksia, kun kirkon opit puhuvat henkilökohtaisesta jumala-suhteesta ja vuosisatojen aikana kiteytyneistä opinkappaleista kansan kielellä, joka on peräisin ajalta, jolloin ei vielä tiedetty paljoakaan maailmasta. He eivät voi sanoa suoraan, että kyse on symboleista ja metaforista - ja tosi tärkeistä sellaisista. Lisävaikeus on siinä, että uskonnon tuoma apu on yksinäiselle ja piinatulle ihmiselle auttavaa ja parantavaa, jos se tulee henkilökohtaisen jumalasuhteen muodossa. Valistusajan kirkko koettiin kylmäksi ja etäiseksi. Meidän aikamme kirkko on ottanut 60-luvun radikalismin omakseen, se on hampaatonta ja hyvää tarkoittavaa. Joskus tuntuu siltä kuin John Steinbeckistä, joka matkallaan Amerikassa villakoira Charlien kanssa etsiytyi kunnon fundamentalisti-kirkkoihin, jossa saarnattiin tulta ja tulikiveä, pelastusta ja armoa.