16.1.05

Pakokauhu-muutto

Olin ajatellut tehdä hitaasti muuttoa, mutta saisin hyvän kyydin jo keskiviikkona ja pakkaaminen tapahtuu liian kiireesti. En osta juuri mitään, silti minulle kertyy tavaraa. Pakko jättää varastoja jälkeensä kuten entisajan naparetkeilijät. Uusi asunto täyttyy muuten liikaa. Nämä tavarat jäänevät tänne vuosiksi, ehkä ainiaaksi.

Joskus ajattelin tehdä esinetaidetta menneestä historiasta. Ajattelin laittaa esineitä vanhoihin matkalaukkuihin, ehkä kirjoitettuja lappusia selostukseksi. Sekin jää vain ideaksi. Olen kiinnostunut käsitetaiteesta. Minusta Katariina Kaikkosen pikkutakit Suurkirkon rappusilla olivat hienoja. Olin nuorena ripustamassa nykytaidetta Tampereella muutaman vuoden ajan, siitä ehkä jäi harrastus. Ramppasin kaikki mahdolliset museot Lontoossakin kuukauden aikana. Tyttären kanssa kävimme myös kaiken maailman paikoissa. Siitä hänelle on ehkä jäänytkin sama kiinnostus esineisiin ja historiaan.

Minulla on jäljellä jossakin pornokaupasta ostettu peniksen kiristäjä-nauha, kun oli erektiovaikeuksia nuoren tyttöystävän kanssa. Se ei koskaan toiminut. Olin jostakin syystä kovin lamassa vaikka olin muuten huippukunnossa, maratonikelpoinen varmaan. Syynä saattoi olla liian nuori tyttöystävä, melkein sakkolihaa. Itse epäilin ginseng-juurta sisältävää rohdosta. Minulle sillä saattoi olla sellainen vaikutus, vaikka luulisi päinvastaista. Muistelen, että viagraa ei silloin vielä olisi ollut, saatan olla väärässä. Eikä tuostakaan ajasta ole kuin seitsemän vuotta, se oli täällä Ekokylän vuosina. Kahden seuraavan naisystävän kanssa niitä ongelmia ei sitten ollutkaan, ei ollenkaan. Tämä edellinen liittyi siis esinemaailmaan ja etten mielelläni heitä pois.

Törppö
Muistelin lapsuuden ajan pomppaa, päällystakkia, edellisessä postauksessa. Päällystakki ja muut vaatteet olivat entisinä aikoina tärkeä, kun muistaa esimerkiksi venäläisiä klassikoita, esimerkkinä Gogolin Päällystakki- näytelmä.

Toinen miehuuden merkki oli turkislakki, törppö, samanlainen, jota afgaanit pitävät, mielellään lampaan kiharaisesta nahasta tehty kuten Hamid Karzailla bruukaa olla. Lapissa ei pelkällä pipolla olisi pärjännytkään ja korville vedettävä suomalaistyyppinen reuhka oli vähän maatiainen. Törppö minulla oli. Valitettavasti ison pääni vuoksi suurinkin koko oli vähän ahdas ja lakki kiristi. Sen kanssa oli käytettävä korvalappuja, jos halusi säilyttää korvansa, kun lakki ei venynyt korville.

Sille törpölle kävi vähän köpelösti, kun koulun vessassa, jonne välituntisin keräännyimme, kun opettajien silmä vältti, joku työnsi sen silmilleni ja se sattui putoamaan - suoraan vessanpyttyyn. Olin tosi pahoillani, sillä se oli kallis kapine. Joku sen nosti pytystä ja vein sen kotiin ja pesin, mutta ahdas lakki kutistui entisestään. Tosin siitä tuli väljä, kun revin vuorin irti. Taisin käyttää vielä onnetonta törppöä edelleen. Myöhemmin tuli tekokarvaisia lakkeja ja kiinalaisia kaninnahasta tehtyjä, jotka ovat ratkaisseet palelemispulmat. Löydän varmasti muutossa kuluneen kiinalaisen lakkini, joka on ilman minua poseerannut Dagens Nyheterin kannessa, kun olin eräopaskurssilla Jämtlannin tunturimaailmassa ja kiipeilimme jäätikköseinää. Lakkini oli sievän jämtlantilaistytön päässä.

Lappiin ja sen pakkasiin en päässytkään takaisin vaan olen lähdössä melkein niin kauaksi sieltä kuin Suomessa on mahdollista. Olen asunut Suomen päälaen kuhmussa, nyt sitten muutan Suomi-neidon varpaaseen.

Ei kommentteja: