26.1.05

Jää hyväiset

Tänään sitten lähden lopullisesti yhteisöstä, jos Herra sen suo. Herralla tarkoitan M:ia, joka on luvannut kuskata viimeisiä kimpsuja ja kampsujani ja minua. Lopullisuuskin on ehdonalaista. Minulle jää tänne 100 polkupyörää ja romua, jolla on tunnearvoa ainakin. Tulen niitä ehkä joskus hakemaan ja yrittämään myydä.

Aika näyttää loppuuko minulta aihepiiri, kun yhteisön virikkeet loppuvat. Kiitollinen saan olla ainakin tästä ajasta, joka on tarjonnut paljon. En oikein tunne nytkään puolta asukkaista, koska en viime vuosina ole välittänyt tutustua. Kaipaamaan jään tilaa ja ympäröivää luontoa ja sen tarjoamia aktiviteetteja. Muistot jäävät ja niillä elää vielä pitkään.

Esimerkiksi eilen sain kuulla, että äskeisen etelänmatkamme kuski oli yllättäen joutunut hoitoon sekavassa tilassa Jyväskylässä keskeltä tietä. Hän ajoi aivan linjakkaasti pakuumatkan, vaikka ihmettelin ääniä, joita kuskin paikalta kuului. Näin jälkeenpäin ymmärrän hänen jutelleen itsekseen. Hän oli kovin avokätinen eikä huolinut korvausta tankkaamisesta ja muuttoavusta, enkä voinut väkisinkään sitä jättää. Minulla ei ollut hitustakaan negatiivisia tunteita tätä kaveria kohtaan, vaikka edelleenkin olen sitä mieltä, että hän on yhtenä ollut näivettämässä ekokylän mahdollisuuksia hellimällä syrjäytyneisyyttä. Hän juuri kirjoitti puheenjohtajatytön allekirjoitettavaksi paperin, jossa minut irtisanottiin asunnosta.

Olen lähinnä vapautunut, että saan lähdetyksi taas maailmalle. Oma vikani oli, että lähdin mukaan tällaiseen huuhaa-yritykseen. Ja omaa heikkouttani, etten saanut juttuja paremmalle tolalle.

Pienehkö määrä alkoholia liittyi edellispäivien tapahtumiin. Itselleni tuli sydämen tykytyksiä enkä voinut enempää avittaa pullon pohjan tyhjentämisessä. Kuulin kyllä oven läpi kavereiden olevan kovin luottamuksellisia. En saanut unta, kun lantrauksessa oli jääteetä ja se ja sydämen värinä valvottivat. Yhtäkkiä tällä kaverilla tuli pahoinvointia.Ehkä alkoholi ei sopinut mielialalääkkeen kanssa. Seuraavana päivänä teimme sen matkan merelle ja kaikki tuntui ihan hyvältä. Olin itse voimaton betasalpaajan takia ja merellä oli kylmää.

Kävimme paluumatkalla Turussa tapaamassa luontaishoitolan pitäjää, jonka luona kyseinen kaveri oli tehnyt kesän vapaaehtoistyötä. Näin paikan ensimmäistä kertaa. Vanhaan navettaan oli rakennettu viihtyisä myymälä ja kahvila, jossa istuimme hetken tulen ääressä. Kuulin naiselta, että tuttuni, TP, on Varsinais-Suomessa, nyt markkinoimassa "parantavia" magneetteja. En olisi ottanut asiaa puheeksi, mutta kaveri teki sen. Kerroin hänen lainansa takaajilla maksattamisesta.

Edessä ovat viimeiset rykäykset vanhan asunnon tyhjentämisessä. Pääsen ehkä parin viikon kuluttua laajakaistayhteyteen, mitä odotan kovasti. Lähden kohta matkalle nuorimman lapsenlapseni ristiäisiin Ruotsiin. Eilen yllätyin kirkkaasta lapsenäänestä puhelimessa. Sieltä kuului Hei!, mutta muuta ei vanhempi poika osannut sitten sanoakaan.

Ei kommentteja: