Tihkumista

Katselin tv:n aamuohjelman jälkiviisaita. Sieltä oli poissa Ritva Santavuori ja ajattelin, että miksei, hieman vulgaarioikeistolaisen ex. syyttäjän sijaan, siellä voisi olla hieman analyyttisempi, mutta kuitenkin kansanomaistamista osaava porvari. Nyt globalisaatiota sai puolustaa Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Andersson. Hänkin sanoi, että vapaakauppa periaatteessa edistää köyhien maitten asiaa, kuten eilen kirjoitin minäkin.

Kansantalous on kiehtovaa, vaikka ymmärrän siitä yhtä vähän kuin fysiikkaa tai kemiaa. Eikä se varmaan ole yhtä eksaktia. Luen melkein täysiaikaisesti Clintonin muistelmia, joissa niissäkin taloustiede on keskeistä. Hänen mukaansa Reaganin ja Bush seniorin tihkumisteoria, jonka mukaan hyvää tihkuu vähitellen myös köyhemmille, kun rikkaat rikastuvat, ei auttanut vaan tarvittiin valtiovallan toimia. Hänen hallintonsa supisti paradoksaalisesti liittovaltion byrokratiaa, vaikka periaatteessa olisi pitänyt olla toisinpäin. Hän antaa aika raadollisen kuvan republikaanien toiminnasta siinä ajojahdissa mitä käytiin esimerkiksi häntä kohtaan. Se oli niin massiivista, että se ylti jopa tänne Pohjolan tiedotusvälineisiin asti ja sai monet uskomaan salaliittoteorioihin.

Yhden, jopa pienenkin maan kansantalous on niin suuri, että se menee melkein käsityskykyni ulkopuolelle. Sen sisällä on varmaan mahdollisuus tehdä kosolti valintoja. Rikkaat tuntuvat menestyvän aina ja kärsivän vähiten, kun lama tulee. Rikkaat sanovat, että heidän rikastumisensa kehittää uusia työpaikkoja jne kuten Reaganin tihkumisteoria väitti. Köyhemmät taas näkevät rikkaitten huomiota herättävän kulutuksen ja väittävät, että varoja tasaisemmin jakamalla, kehitys olisi parempaa. Johon rikkaammat taas huomauttavat, että silloin ollaan pohjattomassa suossa, kun köyhemmät oppivat laiskottelemaan eivätkä rikkaat viitsi ponnistella, kun se ei ole tarpeeksi palkitsevaa.

En oikein ymmärtänyt mitä kommentoija-Mikko tarkoitti. Jos hän tarkoitti, että töitä ja tehtäviä on rajallinen määrä, että töitä ei riitä kaikille, niin luulen hänen erehtyvän. Nytkin yhteiskunnassa hyvin suuri osa voimavaroista menee monenlaisten tarpeiden tyydyttämiseen. Koko ajan luodaan uusia tuotteita ja palveluita. Mietitäänpä vaikka pelejä ja sähköistä viestintää. Jotenkin sitä kansallisvarallisuutta pitää edelleenkin tuottaa käymällä esimerkiksi ulkomaankauppaa. Vienti vetää nytkin ja tuo veroja ja tuottoja jollakin tapaa kansantalouteen. Tekemätöntä työtä tuntuisi olevan vaikka kuinka paljon, kunhan se osattaisiin tuotteistaa. Esimerkiksi energiapolitiikassa olisi vaihtoehtoja vaikka kuinka paljon, joilla esimerkiksi maaseutua voitaisiin kehittää ja työllistää.

Varmasti tuotin pettymyksen kommentoijalle, sillä en näitä asioita ymmärrä. Tekisin mieluummin vaikka töitä. On niitä työpaikkahakemuksia vetämässäkin, mutta tämän ikäinen ei ole vetovoimainen, vaikka jaksaisin vielä vaikka mitä.