Koska olen ottanut yhdeksi aiheekseni henkisten- ja ekoyhteisöjen nurjat puolet, julkaisen seuraavan käsiini saamani linkin, joka kertoo runoilija Leif Färdingin itsemurhan taustoista. Kuinka kattavasti, saa lukija itse päättää. Leif F. oli nuori runoilija, joka meni metsään ja jäi makaamaan pakkaseen. Runoilijalle sopiva lähtö, kylläkin. Anita Konkka, joka on lukenut blogiani, on nettipäiväkirjassaan kirjoittanut muistoja kirjailijatoveristaan.
Tässä linkissä puhutaan edelleenkin peitetysti, mutta varmaankin sillä on mielenkiintoa joillekin. Minä en taustoja tunne, mutta henkinen yhteisö ja muutamat nimet liippaavat läheltä. Färding oli viettänyt viimeisiä aikojaan sellaisessa yhteisössä, mistä kirjoittaja kertoo, mielestäni mielenkiintoisesti.
Tämä postaus oli varmaankin pohjanoteeraus, kun muuta ei tule mieleeni, koska olen fyysisen työn nollaama.
Impulsiivinen maalainen
2 kommenttia:
Luin vähän tuota. Minusta se ei vaikuta erityisen terävästi kirjoitetulta. Pehmoinen psykologisointi rasittaa. Teksti voi kuitenkin olla vilpitöntä, siksi kiinnostus Färdigin aika keskinkertaiseksi kuvauttuun persoonaan ei tahdo viritä, tekstiä on vaikea jaksaa loppuun. Yritän kuitenkin. En tunne runojaan.
T. Käymälöitsijä
Muistan ajan, jolloin LF löydettiin, sillä eräs läheiseni oli kotoisin samoilta seuduilta ja muistaakseni jopa tuon runoilijan tuttu. Luin silloin noita runoja ja muistaakseni pidin niistä. Joka syksy pimeimpään aikaan ja joka kevät lumien sulaessa mieleeni nousee kuva Leif Färdingin ruumiista niin kuin sen ensimmäistä kertaa kuullessani kuvittelin. Siksi luin linkin takaa elämäkerran, vaikka olen kuullut sen aikanaan toisen ihmisen selkeämmin kertomana ja eri näkökulmasta.
Terveiset Aloitusmaisemasta!
Lähetä kommentti