Lateksi

ehkäisee myös karpaloiden kirvelyltä. Tunto ja herkkyys marjoihin oli heikompi, mutta menetteli. Käsissä olevat haavat eivät kirvelleet, eikä uusia tullut. Karpaloita kaksin käsin poimiessa, kämmenselät joutuvat koetukselle. Yhdet käsineet kestivät noin sankollisen rikkoutumatta.

Toissapäivänä poltin melkein selän auringonpaisteessa, nyt olin varovaisempi. Eilinen valo aivan häikäisi. Ei näillä marjoilla rikastumaan pääsisikään. Luin jostakin, että Suomessa oli pari vuotta sitten maksettu alle kaksi euroa kilolta poimijalle. Venäjällä korvaus on varmaan ihan mitätön. Mutta sama tavara terveyskaupan tiskillä tai herkkupuodissa muuttuukin sitten kymmenien eurojen arvoiseksi. Se ehkäisee virtsatietulehduksia, sisältää antioksidantteja, mutta on ennenkaikkea hyvää hillona, hyytelönä tai mehuna. Teimme viime vuonna amerikkalaista karpalokastiketta ja se oli tosi hyvää sekin.

Tämä on esimerkki siitä, että astumalle hieman systeemin normien ulkopuolelle, elämän laatua pystyy kohottamaan. Minusta ekoilulla on paikkansa myös modernissa yhteiskunnassa ja siihen pitäisi olla mahdollisuuksia ja rohkaisua&opetusta kouluissakin ja mediassa vielä enemmän. Sitä tosin on. Siirtolapuutarhamökkielämästä ja kesämökkeilystä tehdään kiitettävästi juttuja, mutta ihan käytännön viljelystä, keräilystä ja rakenteista pitäisi olla ehkä selvemmin. Privaattipuolella tämä on hyvin hoidettu, mutta ekoyhteisöillä olisi mahdollisuuksia, kunhan niihin ei lähdetä väärin odotuksin ja asentein.

Näin kännykkäkuvia uudesta pojasta. Ex. vaimo pääsi katsomaan lasin takaa, minun vuoroni tulee tänään. Kiitokset onnittelijoille, muuten.

Kun nuori äiti itse syntyi ja vaimoni oli laitoksella. He olivat päässeet kokeilemaan Naistenklinikan uutta vierihoitoa ja kaikki tuntui olevan hyvin. Eräänä päivänä sitten vauva ja äiti olivat kadonneet. Hakemisen jälkeen löysin syvästi masentuneen vaimon jostakin huoneesta, missä hän oli abortin kokeneiden naisten kanssa. Hän oli saanut pahan tulehduksen. Vauva oli lastenosastolla. Sain katsoa häntä lasiseinän takaa. Olin ollut tosin synnytyksessä mukana.

Rintamaito kaadettiin antibioottien takia pois eikä imettäminen lähtenyt koskaan käyntiin. Vauva sai kotona ripulin ja masentunut vaimo oli nääntyä huoleen. Yritin tietenkin olla mukana kaikessa ja olinkin harvinaisen paljon. Kotona oleminen kävi vaimon hermoille ja hän käveli melkein pitkin seiniä. Usutin hänet kouluun ja hän sai alettua metsäalalleen, missä hän sai uusia kokemuksia ja ihan arvostetun uran Maatalousyliopiston metsätiedekunnan osastossa, joka oli sijoitettu Garpenbergin kartanoon Taalainmaalla. Nyt se sivuhaara on lakkautettu.

Minä hoidin enimmäkseen lapsen ja minun kanssani hän asuikin koko kouluajan. Meillä meni oikein hyvin ja nyt lapsesta on tullut itse jo kahden pojan äiti. Hän on omaa äitiään tasapainoisempi ja järkevämpi. Imetys onnistuu ja varmaan avioelämäkin. Pieni kriisi tuntui vuosi sitten olevan, mutta se loppui uuden lapsen odotukseen.

Olin eilen pojan hoitajana monta tuntia. Meni hyvin vaikka mikrossa lämmitetty ruoka tuli liian kuumaa ja lapsi huusi, kun poltti suunsa. Huomasin, että kun hän ulkona lähti menemään johonkin väärään suuntaan ja kielsin, hän ei ensin uskonut, mutta kun sanoin, että tulen hakemaan hänet, se tepsi. Siitä ei myöskään ole seurauksena mitään agressiivisuutta, ensin hän vähän sätkyttelee, mutta unohtaa heti ja mukautuu. Poika on varsin kiltti, omapäinen tosin, mutta niin pitää ollakin, on mukavaa nähdä, että ei-väkivaltaiset menetelmät tepsivät. Hänen isänsä on tytärtäni vähemmän salliva ja huutaa hieman liikaa ja vaatii pöytäkuria. Mutta samalla hän ei ole ollenkaan perinteinen nyrkkiä pöytään lyövä isä. Tytär on ehkä minun kanssani oppinut oveluutta ja sallivuutta, vaikka totisesti, meilläkin temperamenttia on. Me annamme lapselle tilaa puuhailla itsekseenkin emmekä ole kiinni riippuvia kuten mummi on ja on aina ollut.