Kulttuurikin kurkistaa

Eilen kaiken isovanhemmuuden auvoisuuden lisäksi sitten illalla oli kaksi jännittävää ja aivoituksia herättävää tapausta.

Lähdimme tyttären kanssa kuuntelemaan kirjastoon kirjailija Göran Greideriä. Hän on Suomessa totaalisen tuntematon, mutta täällä Ruotissa hän on tullut tunnetuksi ensin vanhakantaisena, sosiaalidemokraattisena älykkönä ja sitten viime talvena hän ponnahti koko kansan tietoisuuteen Dala Demokraatin toimituksesta kertovassa dokusoopassa. En nähnyt siitä kuin osan yhtä jaksoa, kun kävin täällä talvella eikä mieleen jäänyt mitään.

Greider on lehden päätoimittaja oikeastikin ja hän esiintyi itsenään sarjassa. Aika hätkähdyttävä asetelma.

Nyt Greider on kirjoittanut kirjan Fucking Sverige, joka kertoo pienten teollisuuspaikkakuntien tulevaisuuden näkymistä, mitkä eivät suinkaan Greiderin mielestä ole synkät. Hän on siis maaseudun puolustaja sosiaalidemokraattisista lähtökohdista, mikä ainakin Suomeen verrattuna on ainutlaatuista. Kirjan nimi saa innoituksensa Fucking Åmål- nimisestä filmistä, mikä lienee onkin vallan erinomainen teoksena.

Nyt Greiderin esitelmän otsikkona oli Fucking Surahammar; hänet tosin olivat kutsuneet monet läänin järjestöt ja väkeä oli muualtakin. Yleisömenestys oli hyvä, vaikka kesken esitelmän alkoi televisio-ohjelma, jonka ääressä minäkin olisin halunnut olla. Se oli kuuluisan ja laadukkaan julkkisjournalistin, Stina Debrowskin ohjelma, jossa haastateltiin Knutbyn kuuluisaksi tullutta Kristuksen morsianta, mistä myös kerron myöhemmin.

Greider oli ulkomuodoltaan aikaisin vanhentuneen näköinen, pyöreä, harmaa- ja harvatukkainen, vapaasti pukeutunut alle viisikymppinen. Luin yhden hänen kirjansa jo kun hän oli freelanseri ja kuuluisuus. Hän puhui vapasti, ilman papereita ja teki kaikki ihan oikein. Jännitimme tyttären kanssa pääseekö hän itse asiaan. Pääsi. Osoittautui, että hänen kirjansa ja puheensa käsitteli seutuja ja paikkakuntia, joissa olemme asuneet ja tunnemme hyvin. Hän mainitsi Etelä-Taalainmaalla sijaitsevat Smedjebackenin ja Hedemoran, jotka tunnemme kuin omat taskumme.

Hän otti esimerkiksi Bergslagenin kaivosteollisuuden ja ruukit. Täällä on ehkä satoja lopetettuja kaivoksia. Ruukkiseuduilla on lakkautettu ja rakennerationalisoitu ahkerasti viime vuosina. Asua ruukki- tai kaivospaikkakunnalla on pääkaupunkiseudulta käsin katsottuna jäänne jostakin menneisyydestä, anomalia. Niissä itsessäänkin vallitsee toivottomuus ja apatia. Silti, hän muistutti, Ruotsissa kaivetaan malmeja ja tuotetaan määrällisesti enemmän kuin koskaan ennen, mutta tietenkin harvemmalla henkilöstöllä. Työelämässä mukana olevan väen määrä on pudonnut alle 80 %:iin. Täystyöllisyyteen ei edes enää pyritä.

Hän palautti mieleen, etteivät pienet maaseudun kunnat ole kuitenkaan kuolleet tai kuolemassa kuten ennustettiin. Syynä on 60-luvulta alkanut julkisen sektorin laajentuminen ja henkilöauton tuleminen jokaisen pendlaajan käyttöön. Myös muu infrastruktuuri on kohentunut.

Hän muistutti, että maailma on juuri nyt teollistumassa. Kiinan ja muitten nousevien teollisuusmaiden metallien ja mineraalien kysyntä saattaa jopa nostaa lakkautetut kaivokset tässä ympärillä uuteen arvoon arvaamattomaan. Niissä on jäljellä malmeja; niitä vain ei ole kannattanut louhia.

Greider muistutti kuinka varsinkin lapsiperheiden on miellyttävä asua pienillä paikkakunnilla, missä ei tarvitse jonottaa palveluja ja lapsilla on turvallinen kasvumiljöö. Hänellä oli kuvaavia esimerkkejä idylleistä ja hän viittasi myös Surahammarin hienoon kirjastoon ja keskustan miljööseen. Hienon näköistähän se tosin on, mutta keskusta on alkoholistien hallussa. Täällä on riehunut pyromaani, joka on polttanut mm. kirkon ja herraskartanon. Taalainmaallakin vaikutti takavuosina massamurhaaja Thomas Qvick, joka kertoi lukuisista uhreistaan. Kuinka paljon kaikissa on perää, on epäselvää. Totta on, että maalla on idylliä, mutta lintukotoja ei ole missään. Senhän osoitti illan toinen kohokohta, idyllisen Knutbyn helluntailaisyhteisön kauheuksista kertova ohjelma.

Greiderin esitys oli kuitenkin solidi. Se edustaa vielä voimissaan olevan sosiaalidemokratian vastaiskua. Liike pystyy uusiutumaan ja sen täytyy, mikäli se haluaa säilyttää hegemoniansa. Hän edusti sosiaalidemokraattien jakopoliittista ajattelua. Yhteisessä kassassa riittää jaettavaa ja kun sen tekee oikein, se kasvattaa tuotantoa ja samaa pottia. Greider painotti kulttuurin ja viihtyisyyden merkitystä. Hänkin puhui yhteisöä kohottavista tarinoista, vaikka ei puhunutkaan Jensenin sanoilla.

En tiedä loppujen lopuksi, mitä ajatella. Samana päivänä kerrottiin uutisissakin, että uusin trendi olisi, että ulkomaille hakeutuneet yritykset olisivat palaamassa takaisin. Muu maa olikin mustikka. Siellä ei ollutkaa yhtä hyvä kuin kotona. Mene ja tiedä. Kuten aina olen ajatellut vaalien edellä: On turvallista tietää, että voittipa kuka tahansa, tulos on hyvä, jos ajattelee voittaneen puolen voittanutta propagandaa. Vaakana on vaikea olla.

Kaunis, Kristuksen morsian

Ehdin myös nakemään valtaosan illan päänäytelmästä, Stinan ohjelmasta. Knutbyn murhista on Ruotsissa kohistu viimeisen puolen vuoden aikana valtavasti. Meille Suomeenkin niistä tuli mainintoja. Kyseessä oli helluntailaisten yhteisö Knutbyn kylässä. Eräänä päivän, en ole varma tapahtumien kulusta, havaittiin kaksi murhaa, jotka oli suorittanut helluntaipastorin lapsentyttö, joka samalla oli pastorin rakastajatar. Kun vyyhteä ruvettiin kerimään havaittiin, että pastorin edellinen vaimo oli kuollut epäilyttävissä oloissa kylpyammeeseen, minkä tiedon pastori oli saanut jumalalta etukäteen. Seurakuntaa sanottiin johtavan kovalla kädellä Kristuksen morsiameksi kuvatun naisen, jonka epäiltiin jotenkin sotkeutuneen juttuun. pastorin toinen murhattu vaimo oli tuon naisen nuorempi sisar. Tapahtuma sisälsi siis kaikki ainekset suureen mediakiinnostukseen.

Nyt Stina D. haastatteli tuota naista. Hän ei ollutkaan harmaatukkainen uskovainen vaan moderni, suorastaan kaunis, nuorehko nainen. Hän on esiintymiskykyinen, karismaattinen eikä mitenkään vastenmielinen olento.

Minä jopa uskon, että hän ei mitään tiennyt ja käänsi mielessään kaikki parhain päin, uskostaan käsin. Hän antoi monipuolisen kuvan tuosta Helge-pastorista, joka oli ollut monella tapaa karismaattinen ja vakuuttava ja johtanut kaikki harhaan. Jos lähdetään tuon naisen viitekehyksestä, hän sai ainakin minun silmissäni synninpäästön. En sitten tiedä antaako media ja Ruotsin kansa sitä.

Tällaisia karismaattisen uskon harrastajat yksinkertaisesti ovat. Heidät hyväksytään yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi, he ovat suorastaan monesti yhteiskunnan tukipylväitä.

Silti tämänkaltainen hengellisyys voim olla vaarallista. Se kuuluu samaan kategoriaan kuin muukin new age, jossa todellisuus ja rationaalinen ajattelu heittävät häränpyllyä. Mukana on paljon hienoa yhteisöllisyyttä ja hyvyyttä, mutta myös taikauskoa, romanttista maagisuutta. Knutbyn yhteisö ei suinkaan ole romahtamaisillaan vaan väkeä tulee lisää. Eilinen ohjelma toimi erinomaisena mainoksena. Tuollaisessa yhteisössä joka selviytyy kolmesta läheisen murhasta ja mustasta draamasta entistä voimakkaampana täytyy olla jotakin. Murhataloissa on veri pesty ja maalattu näkymättömiin. Elämä jatkuu ja usko on voimissaan.

Kun tuon annoksen jälkeen, joka oli täynnä kauniita, varakkaita, nuoria ihmisiä, jotka oikeastikin pettivät, rakastivat ja murhasivat toisiaan aivan kuten television saippuaoopperoissakin, menin sisään olohuoneeseen, missä vävy katseli uutislähetystä Ingusiasta, panttivankidraamasta, hän katsoi ihmeissään minua, kun keskityin paijaamaan pientä koiraa: Oletko jo nähnyt tämän? En ollut eikä käsityskykyni rajoihin mahtunut enää yhtään enempää. Ehkä Ossetiassa tai oikeammin Tsetsheeniassa on kyse kaiken takana olevasta maskuliinisuudesta, taistelusta ja venäläisten ja Putinin haluttomuudesta antaa periksi.

Tätä kirjoittaessa olemme jo ehtineet viettää aamupäivän kuulematta, mitä maailmalla on tapahtunut. Ajoimme lenkin isolla pyörällä. Pysähdyimme kauniilla harjulla sijaitsevalle hautausmaalle. Leikimme vedellä. Valle kutsui: mem, joka tarkoittaa tule tai tule mukaan ja yritti ruiskuttaa päälleni vettä ja nauroi hereästi.